Olot hyvät täällä. Kävely sujuu tilanteen huomioon ottaen kevyen tuntuisesti, yön vessareissuista huolimatta väsy ei vaivaa ja energiaakin riittää mukavasti kaikennäköiseen. Ei suurempia jomotuksia, ei ummetusta, harjoitussupistuksia on harvakseltaan (nekin kivuttomia) ja turvotuskin tuntunut helpottavan. Paino on jopa laskenut melkein kahdella kilolla siitä, mitä oli korkeimmillaan kun jalatkin tuntuivat turvonneelta. Huomenna neuvola. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla hyvä ajatus jäädä töistä pois aiemmin, josko olot olisi parantuneet istumisen vähettyä jo aiemmin. Vaikka synnytys on ihan nurkan takana, niin vaikea sitä on tajuta kun olo on näinkin "normaali". Omaa mahaa edelleen kova ikävä, vaikka ei tämä oma maha nyt niin jättimäinen olekaan näin loppusuoralla, mitä alkuun pelkäsin.
Nimestä ei mitään selvää mielikuvaa jos tämä tosiaan se arveltu tyttö onkin. Esikoiselle oli jo nimi kauan ennen syntymää tiedossa ja sukupuolikin aivan selvä silloisen rakenneultran jälkeen, kun niin estottomasti poika vehkeitään jalat levällä esitteli. Toiselle pojalle olisi ollut nimi heti valmiina, mutta tytölle nimen keksiminen teettää päänvaivaa.. Esikoisella kolme etunimeä ja tytölle on päätetty jo ne kaksi "ylimääräistä" etunimeä, mutta kutsumanimi on vielä päättämättä..
Kummit on mietitty ja niitä tulee neljä kappaletta samoin kuin esikoiselle. Ei tietoa, kuuluvatko kirkkoon vai eivät, mutta ei sillä ole meille väliä, koska lasta ei kasteta ja itsekään ei kirkkoon kuuluta. Kummius on meidän piirissä sellainen aikuisten sopima juttu, johon ei liity mitään uskonnollista. Itselläni on kolme kummilasta; vanhempien kysyessä minua kummiksi olen ilmoittanut, että mielelläni alan ja lapsen elämässä mukana olen, jos yhteinen sopimus asiasta riittää. Kirkkoon en kummiuden tai minkään muunkaan (esim. naimisiin meno) takia liittyisi, koska en koe tuota tarpeelliseksi. Ihan hyvin on menty naimisiin, lapselle nimi annettu ja läheisiä haudattu ilman kirkkoakin.
Miehellä alkoi tänään pitkä vapaa ja ennen laskettua aikaa jäljellä on kaksi yövuoroa, joita ei ole saanut sovittua viisaammiksi (esim. aamuksi tai illaksi). Rv.38+2, 38+3 ja 38+4 on sellaiset että mies tulee olemaan ihan eri vuorokausirytmissä ja jos lähtö tulee, niin miehestä ei tule juuri minulle tai esikoiselle kotona mitään apua olemaan. Nuo kolme päivää kun onnistuisi pääsemään ohi sillälailla, että lähtö ei tulisi niin sen jälkeen saisi syntyä milloin vain.. Mun tuurilla kuitenkin lähtö tulee juuri tuolloin :/ Itselleni kun olisi omaa synnytystä tärkeämpää se, että esikoisella olisi aamulla herätessään ainakin se isä kotona (jos äiti lähtenyt yöllä sairaalaan) ja illalla nukkumaan mennessään myös isä hoitamassa tutut iltatoimet. Päivän viihtyy varmasti lapsenvahdin kanssa mielellään, mutta tuo aamu ja ilta on minulle tärkeät, että lapsella se isä lähellä olisi. Itse kyllä pärjään aamun ja illan synnärillä yksinkin oli tilanne mikä vain. Esikoisen kanssakin synnytyksessä oli tukena opiskelija koko ajan, kun isä oli ollut koko yön töissä, lähtö tuli aamuyöllä ja lapsi syntyi vasta sitten illalla. Isästä ei ollut mitään hyötyä, ellei sitä olisi passitettu päivällä kotiin nukkumaan.
Pikkuhiljaa alkaa olla
vauvalle tavarat valmiina; pinnasängyn kokoan loppuun tänään (kiitos yhden hukassa olevan mutterin, jonka kohta lähden ostamaan), vaippoja on, vaatteet on järjestetty lipastoon, korvikettakin olen ostanut varmuuden vuoksi muutaman tölkin (kun rintojen pienennyksen takia ei ole taattua, että imetys onnistuisi, vaikka tokkopa siitä takeita olisi muutenkaan), tuttipulloja on, muutama tutti, turvakaukalo ja sitterikin löytyy ja vaunut. Ja itselle on pitkiä yösiteitä pakettikaupalla, rintapumppu ja sairaalakassikin kohta kasattu.
Onko muuten muita, joilla ei tule vielä ollenkaan maitoa rinnoista?? Itsellenihän on tosiaan kuusi vuotta sitten tehty kasvainten poiston yhteydessä rinnanpienennys, jossa nännit käytetty kokonaan irti ja jälkeenpäin nännialueen tunto on melko olematon, enkä yhtään tiedä onko tiehyeet parantuneet siten, että jäljellä olevista maitorauhasista olisi reitti auki nänniin asti niin että mahdollinen maito ulos pääsisi. Muutenkaan rinnoissa ei ole alkuraskautta lukuunottamatta ollut mitään erikoisempia tuntemuksia. Koittanutta ei laiteta, mutta en tosiaan ala tuota imetystä stressaamaan; esikoinen kasvanut korvikkeella reippaaksi nuoreksi mieheksi ja jos tämänkään kohdalla ei imetys onnistu niin se on mulle ok.
Nyt kuitenkin asioille ja muutaman tunnin päästä hakemaan esikoinen tarhasta.
Skaardie + Pottu rv.36+1