Arkipäivitystä... Liiemmin en ole ehtinyt vauvan synnyttyä ketjua seuraamaan, koska sitä aikaa ei yksinkertaisesti ole nettiin asti.. On ollut mies edelleen töissä, kaksi lasta hoidettavana, kotihommat ja ei tosiaan apuja arkeen, mutta eihän se ollut mikään yllätys.
Synnytys oli siis helppo ja nopea. Spinaali toimi itselleni täydellisesti.
Kroppa on palautunut mielestäni jopa nopeammin kuin esikoisesta ja vaikka painoa tuli reilusti, on kolme kiloa enää jäljellä.. Ja arpia ei tullut tälläkään kerralla.. Oma kroppa on ollut minulle aina hyvin tärkeä "työväline", jota olen tottunut liikuttamaan ja johon olen tähän asti ollut tyytyväinen - ja kahden lapsen jälkeen olen edelleen. Huokaista voin helpotuksesta. En usko, että kukaan muu vartaloani juurikaan noteeraa, mutta oma sisäinen tyytyväisyyteni on itselleni iso asia.
Isoveli on ollut mahtava tähän mennessä. Auttaa ja on hyvin hellä ja ymmärtäväinen vauvaa kohtaan. Joskus ilmoittaa, kun pyydän vaippaa tuomaan, että ei jaksa.
Siihen mä sanon ettei ole pakko. Ja toisinaan taas pyytää, että saako pidellä vauvaa tai onko jotain miten voi auttaa. Ihana neljävuotias..
Vauva-arki esikoisen kanssa oli tähän astisen elämäni oikeasti kamalin shokki ja melkoisen kamalaa aikaa, koitti sitä sitten ajatella miltä suunnalta vain. Tällä kertaa ainakin ensimmäiset viikot on olleet helpommat; vauva syö paremmin, on isompi ja tyytyväisemmän oloinen. Ei ole itkuinen ja nukkuukin paremmin (=pitempiä pätkiä öisin). Odotan silti koko ajan, että kohta tämä muuttuu samanlaiseksi huuto&kitinä-konsertiksi, johon ei löydy selvää syytä. Ei kai kukaan vauva voi oikeasti noin helppona pysyä. Onneksi sentään alku on ollut näin helppoa, kun kuvioissa on tosiaan tuo esikoinenkin, jota pitää huomioida..
Imetystä koitin, mutta pulloilla mennään. Maito nousi kyllä, mutta rintojen pienennyksen vuoksi toisesta rinnasta ei tullut paria tippaa kummempaa pumppailuista ja ties mistä huolimatta. Ja leikattujen nännien muoto on sellainen, että ilman kumeja ei vauva saanut kiinni ollenkaan. Rinta paisui tuplakokoiseksi toiseen suihkuavaan verrattuna ja kokoaikainen pumppu-stressi-kuvioon ei vain riittänyt energia.. "Onnistuneen imetyksen eteen pitää tehdä töitä" sanoi muuan kaverini, kun kuuli siitä että maidonnousun lakkaavan lääkkeen aloitin ja korvikkeelle mentiin. Kyllä joo, töitä pitää tehdä, mutta ei minulla ollut energiaa vain pumpata, syöttää pullosta ja pumpata lisää.. Esikoiselle ei olisi jäänyt aikaa ollenkaan.. Ja kun esikoisen kanssakin aikanaan pulloilla mentiin, niin tämä tuntuu niin helpolta ja tutulta minulle. Kun päätin siirtyä pulloon, niin oikeasti päälimmäisenä tunteena oli ilo ja helpotus. Jos vielä joskus vauvahommiin alan, niin pulloilla taas alusta alkaen. Pullo on siitäkin helppo, että isä voi syöttää vauvaa ja esikoinen voi olla syöttöjenkin aikaan äidin kanssa.
Täällä kaikki siis oikein mukavasti. Paino nousee hyvin ja vauva vaikuttaa voivan kaikin puolin hyvin; on tyytyväinen ja päivä päivältä uteliaamman oloinen.
Skaardie + Pottu 2vk 2pv.