Mä mietin laskettua aikaa ja kuinka paljon aiheutuu harmia siitä, että sellainen pitää määritellä. Mulla LA on siis huomenna, ja nyt on ajatukset vähän niinkuin asemalla junan lähtöä odotellessa. Aloin jo pakkaamaan koiralle hoitoonmenokassia, vaikka ajatus on, että mun vanhemmat hakevat sen sitten hoitoon kun viestitellään, että olemme laitoksella. Lisäksi kun suvussa on ollut tapana syntyä 2 vko ennen laskettua, niin olen nyt sitten ollut ihan varma, että tietenkin sama pitää paikkaansa minunkin kohdallani. Ja nyt ajattelen, että kun mies on sellainen extra täsmällinen tyyppi, niin tietty poika tulee isäänsä ja viimeistään huomenna sitten ollaan synnyttämässä.
Tosiasiassa tiedän, että mulla oli ovulaatio viikon myöhässä, koska kävin gynellä, joka ultrasi munasarjat ja sanoi, että folli on vasta irtoamassa. Silti sain lasketun ajan päivää aikaisemmaksi kuin se kuukautisten mukaan olisi pitänyt olla. Eli jos yhteiskunta ei olisi määritellyt laskettua aikaa, olisi odotellut vauvaa saapuvaksi vasta kesäkuussa.
No niin, hienoista kärsimättömyyttä ilmassa...
Vaikka vasta ensimmäistä odottelen, luulen, että vauva taitaa olla aika pitkä. Tuntuu hassulta kun pylly törröttää välillä niin selkeästi tuossa masun keskellä - erottuu siis ihan selvästi mahan päällekin. Niin kovasti jo haluaisin päästä näkemään tulokkaan, tuntuu, että tässä menee olokin ihan itkuiseksi välillä.
Kuulostaa siltä Hyäkkis, että toiveet toteutui tuon laitokselta kotiutumisen suhteen. Etköhän sä jo pian saa pieniä vauvanhoitoapulaisiakin niistä teidän tytöistä?
Hiululla ei varmaan ole enää pitkää aikaa ootettavana - vaikka voin vaan kuvitella miltä tuntuu, kun itsekin oon jo kaikki mahdolliset tunneskaalat moneen kertaan kelannut =)