Painajaiset ovat kamalia. Heräsin toissa yönä ääneen itkien, kun unessa sekä mies että toinen läheinen kuolivat ja jouduin tätä esikoiselle siinä selittämään. Vaikka tajusin herättyäni, että se oli unta, kesti hetki rauhoittua. Mies on töissä maapallon toisella puolella (tekee suurimmaksi osin kyllä etänä kotoonta käsin tän vuoden) niin siinä sitten sekavassa tilassa viestiä kirjoittamaan ja varmistamaan, että hänellä kaikki ok... Ei oo joo varmaan aina ihan helppoa olla se odottava isäkään, kun möhömahainen kumppani sekoilee :ashamed:
Sokerirasitus ok, eikä mitään erityisiä oloja, siitä töihin vain suoraan.
Hankintoja: nyt on tullut uusi päähänpinttymä, mun ON saatava stokke scoot -rattaat! Käytettyinä ei juuri niitä näy ja uudethan maksavat, joten yritän keksiä (teko)syytä, millä ostosta perustelisin itselleni ja miehelle... Harmi, kun niitä ei ihan hetkeen pääse livenä näkemään, lähin myyjä on kuulemma Helsingissä, siis 130km. Vielä en oo niin pakkomielteinen, että ajaisin varta vasten
Sairausloma/
supistukset: Eilen oli mielessä, että lähden töistä kesken pois enkä hetkeen tuu takaisin, mut yöllä olo rauhoittui ja tänään ok. Tuntuu vaikealta tehdä päätös, milloin on fiksumpaa levätä ja mikä on vielä "normaalia". Minusta neuvolassa meillä vähän liikaakin kysellään siihen sävyyn, että jaksatkos töissä vai jäisitkö jo pois. Kun onhan tässä vielä reilu kk aikaa, jos kaikki ok! Sitte taas toisaalta mietityttää, että puskeeko sitä liikaa läpi harmaan kiven ja viekä aiheuttaa tyhmyyttään probleemaa vauvalle kun ei muka voi jäädä lepäämään. Vaikka ei oo eka raskaus, niin en silti osaa tunnistaa et milloin pitää höllätä. Supparit ei oo yleensä kipeitä, eilen kylläkin, mutta siis loppui.
Ähh!
Esikoisen kanssa korvien putkitus ja kitarisan poisto edessä, josko sekin osaltaan parantaisi tämän perheen unenlaatua...
sallamaria 27+4 (kait)