Onnea
Hiulu!!
Hienosti kuuluu menneen teidänkin synnytys (ammeen poisjäännistä huolimatta
) ja ihanan kokoinen tytteli tuli palkinnoksi :heart:
Ei ehditty yhtäaikaa sairaalaan, me päästiin keskiviikkona kotiin.
To ja pe käytiin tosin painokontrollissa potilashotellissa (kätilöpolilla). Paino ei enää vaavilla laske, mutta lisämaitoa annetaan n. 60 ml/vrk vielä oman tissimaidon lisäksi varmuuden vuoksi. Eihän tuo lisämaidon määrä hurja ole, mutta edesauttaa ainakin sitten kasvua.
Kova on poitsu nukkumaan kun vertaan aiempiin lapsosiin. Ne ei nukkuneet kuin tunnin pätkiä (jos sitäkään), mutta tämä saattaa vedellä kolme-neljä tuntiakin (tosin pienellä tissi-suuhun avustuksella välillä
).
Tissistä taitaa tulla tällekin kaverille tutti, mutta menköön nyt
En muista enää (aivot on narikassa melkein koko ajan
) kirjoittelinko vielä yhtään meidän synnytyksestä... Tässä jotain:
Viime lauantaina laskeskelin pitkin päivää supistusten välejä. Tunsin että supistaa, mutta ihan kivuttomasti. N. klo 15 alkaen tuli suppareita n. 10 min välein, iltasella klo 18 maissa alkoivat tulla 5 min välein, edelleen kivuttomasti. Ysin maissa totesin miehelle, että parempi käydä näytillä, kun tosiaan edellinen poika tuli nopeesti vesien menon jälkeen. Soitin synnärille ja toivottivat tervetulleeksi. Perillä pääsin tietty käyrille. N. 3 cm auki ja kohdunkaulaakin vielä 1,5 cm jäljellä. Kätilö tosin totesi, että ei me enää kotiin lähdetä
Kateltiin jääkiekkoa ja jalkapalloa sitten siellä synnytysvastaanotolla ja notkuin jumppapallon päällä. Suppareita tuli n. 3 min välein, mutta ei niin kivuliaita, että olisin tarvinnut kivunlievitystä. Klo 22 maissa käytiin vielä ulkona käveleskelemässäkin (oli ihanan lämmin yö) miehen kanssa. Yhden maissa tehtiin taas sisätukimus, edelleen sen 3-4 cm auki, ei suuria muutoksia. Ruvettiin kuitenkin tekemään synnytyssaliin siirtoa. Puoli kahden maissa päästiin saliin. Supparit oli sen verran kipeitä, että piti keskittyä niihin, mutta eivät olleet vieläkään äärimmäisen tuskaisia. Kahden maissa sain epiduraalin, kun kätilö sanoi, että voi avittaa synnytystä kun rentoudun. No, reilun tunnin verran supistuskivut pysyikin lähes pois, mutta tunsin kuin joku olisi sukkapuikoilla pistellyt kohdun suulle. Sit jossain vaiheessa tunsin sellaisen hassun paineen tunteeen kohdun suulla (vähän kuin joku olisi yrittänyt tunkea sieltä ulos pientä palloa) ja vedet meni. Siinä samalla hirvee ponnistamisen tarve. Mies soitti hädissään kätilöä paikalle ja se noin minuutti ennen kuin kätilö tuli oli aika hirvee. No, sit kurkattiin alapäähän ja kätilö totes, että voin ruveta ponnistamaan. Ponnistin, kätilö totes, että pidä pieni tauko ja ponnista taas. Mä olin ihmeissäni, että saanko ns. koko ajan ponnistaa???
Ponnistusvaiheeksi merkittiin tosiaan 1 minuutti (lapsivesien menosta 5 min, niin poitsu oli pihalla).
Jos nyt ei aivan ihanaa ole tuo synnytys, niin niin mukavasti meni, että voisin heti ensi viikolla mennä uudestaan (jos ois pakko
)).
Ihan pieni nirhaumarepeämä tuli välilihaan, ei tikkejä. Oisin heti synnytyksen jälkeen voinut lähteä vaikka lenkille, niin vähän tuntui alapäässä. Jälkivuotokin alkaa olla jo ohi.
Tsempit teille vielä omaa nyytiä odottaville!!!!!
Ai niin,
Hyäkkis. Meidän poitsu syntyi siis 40+5.