Vakuutuksia ei ole käynyt edes mielessä ottaa syntymättömälle lapselle. Oma näkökantani kun edelleen on, että pahimman katastrofin eteen tullessa luonto tietää, mitä tekee eikä sille itse valitettavasti mitään voi. Miten se vakuutus siihen auttaisi? Itse syntymän jälkeen lapsi kuuluu automaattisesti miehen sairaskassan piiriin ja saa käydä yksityiselläkin niin, että laskut sitten kierrätetään kassan kautta. Itse en ole onneksi joutunut pahemmin perehtymään, miten tuo homma toimii ja toisaalta ihan kunnallisen puolen päivystyksiin ja palveluihinkin olen ollut tyytyväinen. Tosi harvoin tarvinut yksityiselle kääntyä.
Nitta: Osallistuttiin seulontoihin, mutta eipä ole mitään kuulunut. Toisaalta en ole oikein osannut odotellakaan, kun ei mulle mun mielestä esikoisestakaan erikseen raportoitu. Yhtä äkkiä oli vain ilmestynyt neuvolakorttiin suhdeluku 1:580000 tai jotain. Mutta ensi maanantaina olen siis menossa tuonne ylimääräiseen neuvolaan niiden sydänäänien metsästämiseksi, niin kysäisenpä siellä asiasta sitten samalla, että onko tuloksia tullut jo?
Itsellä on edelleen luottavainen olo tuosta tulevasta neuvolasta, mutta toki sitä pysähtyy välillä miettimään että entäpä jos niitä sydänääniä ei kuulu tälläkään kertaa? Sitten varmaan tulee lähete eteenpäin ultraan ja asia täytyy selvittää perusteellisesti. Luottavaisista ja hyvistä fiiliksistä huolimatta sitä on perusluonteeltaan realistina mietiskellyt myös, että voihan olla niinkin, että jotain niin perustavaa laatua olevaa vikaa on ilmennyt, että pottu ei ole enää kehitystään jatkanut. Noooh, mutta onpa lopputulos mikä vaan, niin onpahan se ainakin parempi vaihtoehto kuin epätietoisuus.
Nimiä ei olla mietitty sen enempää, kuin esikoisellekaan. Esikoiselle nimi loksahti kohdalleen rakenneultran jälkeen, kun poikaa lupailivat. Nimi pättettiin ja se päätös myös piti. Mulla on mielessä pojalle yksi nimi ja tytölle ei yhtään varteenotettavaa. Mitään turhan erikoista, omalaatuista ja trendikästä ei varmaankaan tule valittua, kun ensimmäisenkin lapsen nimi on ihan kalenterista löytyvä ja sukunimikin erikoisuudestaan huolimatta täysin suomalainen "öökkösineen".
Ja tuosta
sukupuolesta vielä sen verran, että meidän tasa-arvoisessa suvussa naisilla on sellainen sanonta, että "Me selvitään tarvittaessa mistä vain, eikä me siihen miehiä tarvita. Ainoa asia, minkä meidän suvun naiset miehiltä oikeasti tarvitsee, on silloin tällöin siittiö."
Ja niin se vain menee, että lapsesta asti olen tottunut katsomaan, miten isä ja äiti molemmat tekevät sekä ns. miesten että naisten hommia. Ja omalle pojalle on tullut jo pyykkikone, astianpesukone ja imuri nuoresta iästä huolimatta tutuiksi, kuin myös porakone, meisseli ja vasara.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Skaardie + Pottu 15+5
