Ahistaa ja ottaa päästä nyt niin V.....I, että ei oikein tiedä miten päin olisi.. Nää ihanat hormoonit vielä vaikuttaa sen verran mukavasti että tuntuu etten pysty olla itkemättä ollenkaan, vaikka tunnenkin pelkkää ärtymystä koko asian suhteen... Eli tuleva on pelkkää avautumista työpaikasta ja siellä tapahtuvista asioista eli ei mitään vauva hommia.. Saa lukea jos kiinnostaa, mut pakkohan ei ole..
Eli n. viikko sitten menin töihin illalla ja taasen kerran oli jäänyt aamuvuorolta yks ja toinenkin (kylläkin pieniä) asioita tekemättä, eihän siinä mitään tekevälle sattuu ja asioita saa unohtaa, kaikkihan ollaan ihmisiä, mutta nämä unohtumiset ja tekemättömyydet on yleensä parin tietyn ihmisen jäljiltä AINA... Joten siinä sitten sen päivän asioista että tietysti edellisistäkin jutuista ja tietysti myös mun omat henk.kohtaiset asiat jotka liikku mielessä ja ei varmaankaan nää pörräävät hormoonitkaan laimentaneet fiilistä niin ns. avauduin keittiössä siitä kuinka aina välillä tuntuu, että täällä tietyt ihmiset eivät vaan aina tunnu jaksavan tehdä kaikkia määrättyjä hommia loppuun saakka vaan asioita jätetään seuraavalle vuorolle tehtäväksi ja varsinkin nyt kun on hiljasta niin mun mielestä asiat pitäis tehdä loppuun saakka kun on aikaa ja niin ois sitten kaikki valmiina kun taas kiireempi kausi alkaa... Tuon tyylistä siinä sitten avauduin ja taisin sanoakin että varsinkin näiden parin tyypin, mainitsin ne nimeltä, jäljiltä on joskus jääny hommia tekemättä...
Noh, enpä mie nyt osannut ajatella kuinka suuri asia tuosta mun avautumisesta/mutinasti sitten tulikaan... Sillä pari päivää tuon jälkeen toinen noista henkilöistä tuli mulle, että saanko kysyä sulta jotain, miehän tietty siihen että anna tulla vaan.. Se sitten, kun ollaan tässä kuultu että sie oot meitä täällä haukkunu ja sanonu että ollaan jätetty tekemättä töitä, mitähän ne mahtaa sitten olla ne työt mitä ei olla tehty.. Mie sitten siinä yritin selittää, että se mitä silloin sanoin ei ollu tarkoitettu mitenkään henkilökohtaisesti kellekään, vaikka oon nimiä saattanu mainitakin sillä se oli vain yleistä mutinaa asioista, ei muuta.. Sitten se siihen pitäisi sanoa päin naamaa jos on jotain sanottavaa, mie takaisin tottakai sanoisin jos ois aihetta ja jos sillon teidän kanssa töissä olisin, mutta nyt kun ollaan vaan yksin työvuorossa niin enhän teitä näe silloin kun se olisi aiheellista.. Mulla ei ole tapana kaivella vanhoja juttuja vaan jos on jotain se pitää pystyä sanoa heti ei viikon päästä.. Noh, luulin että asia on tällä selvä, kun näiden puheiden jälkeen kyseisen henkilön kanssa juteltiin paljon monista muista asioista ja heitettiin huultakin...
Mutta tänään sitten sain tältä toiselta henkilöltä puhelun, se olikin kylläkin kännissä kun soitti, joten sen suhteen saa asioita jättää omaan arvoonsakin, tiedän sen... Eli saman puheen piti kuin edellinenkin siitä, kuinka olivat saaneet tietää jne.. Sanoin sitten sille, että tiedän tän jutun sen toisen kanssa ollaan jo asia puhuttu, se siihen että tiedän kyllä, me puhuttaan kaikki asiat aina keskenämme... Sit tämä sanoi soittaneensa toiselle esimiehellekkin ja puheneen sen kanssa tästä ja kuuleman ennen ei koskaan ole ollut mitään selän takana puhumista koko yrityksessä, että nyt on vasta ensimmäinen kerta koko aikana... Sit vielä että hän meinaa soittaa toisellekkin esimiehelle tästä ja kun lauantaina ollaan yhdessä töissä niin puhutaan asiasta ja selvitetään homma loppuun asti.. Mie siihen, että ihan miten vaan mutta tosiaan tässä mun mutinassa ei ollut tarkoitus loukata ketään vaan yleistä mutinaa oli asiasta ilman sen kummempia tarkoituksia tai loukkauksia... Jotain vielä se sitten puhelimessa mulle mutisi asiasta ja totesi vielä uudestaan loppuun, että tämä homma kyllä selvitetään sitten kunnolla...
Ei tosiaankaan voisi vähempää kiinnostaa ruveta selvittelemään noiden kanssa tätä kun ei mitään mun mielestä ole edes selvitettävää... Toivottavasti vaan tällä kyseisellä keittiössä työskentelevällä ihmisellä on nyt hyvä olla kun sen on kerta ollut pakko mun mutinoita eteenpäin sanoa...
Luulenpa, että tässäkin on pää syynä vaan se, että nämä molemmat henkilöt ovat vanhempia rouvia ja suoraan sanottuna eivät mitään parhaita työntekijöitä, myöskään näiden esimiesten mielestä, sillä molemmat esimiehet ovat mulla näitä henkilöitä "haukkuneet" ihan suoraan nimiltä... Ja vielä lisä syynä varmasti se, että mua olisi pyydetty sinne vakkariksi töihin, jos en olisi kohta äitiyslomalle jäämässä... Näillä molemmilla on kyllä myös vakkarisopimus, mutta varmaan on sitten jännittämään ruvennut niitä, kun nuorempia olisi taloon tulossa... Toisella on kylläkin vain mielestäni määräaikais sopimus, joten sekin varmasti vaikuttaa jos mulle kerta ois tarjottu ihan vakkari paikkaa... Onneksi tiedän esimiesten mielipiteet näistä henkilöistä niin ei todellakaan jännitä kohdata niitä, mutta en vain millään jaksais tälläistä enää tässä vaiheessa.. Muutenkin oon yrittänyt mennä mahdollisimman pintaliidolla tämän koko sesongin tuolla työpaikalla noiden juorujen suhteen, sillä tiedän että kohta jään pois ja sillä siisti.. En ole siis halunnut sotkeutua mihinkään sen enempää tuon työpaikan suhteen..
Jotenkin vaan henkisesti heti alkoi ahdistamaan ja väsyttämään tälläinen.. En muutenkaan ole nyt raskaana ollessani ollut mitenkään huippu vedossa riitojen suhteen vaan heti tulee sellainen itkuinen ja sekainen fiilis, joka ei meinaa lähteä pois ollenkaan.. Pitää varmaan sitten miettiä kohta liiton rahoille jääntiä jos tilanne ei muutu, sillä en henkisesti jaksa.. Tai sitten kyseltävä extra keikkoja muualta ja jäätävä tuolta pois.. Eipä siellä nyt niin paljoa töitä ole ollut, niin ei tuo rahallinenkaan puoli hetkahtaisi.. 3-4 vuoroa viikossa ja vuorot noin. 6 tuntia, siis keskiarvoltaa.. Joskus vuoro saattaa kestää 3 ja puoli tuntia, joskus 7 tuntia...
Mutta kiitos tästä... Teki hyvää avautua..
Rahapäätöksen ne tekee vasta sitten, kun ilmoitan sainko vakipaikan vai en, meillä kun tuo työnantaja maksaa kolmen ekan kk:n ajalta palkan. Tiedon paikasta saan vasta helmikuun lopussa, jolloin mulla loppuis työsoppari muutenkin. Just tässä katselin kalenteria, että on tarkalleen kaksi kk:tta äitiysloman alkuun, mihin tää aika on mennyt...