HELMIKUUN HELMET 2013 *syyskuu*

Pitkästä aikaa kerkee kirjottelee. Oon käynyt lueskelemassa mut sit on tullu aina joku keskeytys, pah.

Painon noususta on ollu puhetta. Mä niin oisin toivonut ettei alussa kovasti tulis, mut huonovointisuus teki sen et piti kahen tunnin välein syödä ja kyllä se painokin siitä nousi.... Nyt taitaa olla reilut viis kiloa plussan puolella. Eikä oo neuvolatäti ollut huolissaan. Mulla tuli viimeks +18kg, ihan niihin lukemiin en haluis kun kymmenen kiloa oli ekstraa ja pari kiloa jäi tiputtamatta ennen tätä raskautta.

Perhevalmennuskutsu tuli postissa alkuviikosta. Ei oo vielä puhuttu osallistutaanko siihen vai ei. Onko muut saaneet kutsua vaikka lapsia jo ois ennestään?

Repetymisestä synnytyksessä: Itellä eka synnytys oli sektio, toisesta sain neljä tikkiä. Ei jäänyt mitään kammoa, tosin paranemis vaiheessa yksi tikin pää painoi inhottavasti istuessa muutaman päivän, mutta meni onneks ohi. En oikeestaan osaa pelätä repeemistä etukäteen, sitä kun on turha murehtia kun se ei mitään auta.

Pink89 hienoa että lepäily on tuottanut tulosta. Itelläkin on selkeesti ruennu tulee rehkimisestä noita harkkasuppareita enempi. Nyt oon yrittänyt ottaa iisimmin.

Pyöräily tuntui mullekin jossain kohtaa tosi inhottavalta, mutta nyt ei oo häirinny. En kyllä oo nyt pahemmin pyöräillyt enää, tuli alkuraskudessa sitä verta juur kun rehkisin pyörällä niin vähän se tuolla takaraivossa kummittelee. Tuskin kyllä pyöräilystä johtui.

(.)Reilu viikko vielä rakenneultraan! Odottavan aika on pitkä. Perjantaina ois jo puolväli ja yhtään masukuvaa ei oo tullu ees vielä otettu. Läheskään kaikki ei vielä edes tiedä tästä tulevasta perheenlisäyksestä . Meinasin faceen paljastaa tossa viikonloppuna jonkun uuden profiilikuvan merkeissä.
Mulla on nyt viime aikoina ollut melko hyvä olo, ei etomista enään. Lisäksi vihlonnat ja repäsykivut on poissa ja olo on suorastaan energinen. Harkkasupparit on oikeestaan ainoa "vaiva" tällä hetkellä. Oon nyt hieman tässä höllännyt tahtia kun kovasta rehkimisestä ja touhuumisesta suppareita tulee helpommin. Samoin liikunta on nyt viime viikkoina ollut kyllä liian minimaalista, siinä pitäis hiukan petrata.

Selis ja wotwot 19+5

 

Pyöräilystä Mulla tuntui myös ihan alussa pyöräily ikävältä, mutta se meni ohi. Nyt en ole oikeaa pyörää tullut ajaneeksi, mutta viikottain spinningissä ja siellä huomasin, että maha rupesi olemaan jo tiellä. Nostin kuitenkin tankoa tavallista ylemmäs ja se auttaa. Mahtaisiko Piia-Liisa sitä maastopyörän tankoa voida vähän nostaa, jos muuten pystyisit kuitenkin polkemaan?

Painonnoususta Mulla noussut paino viime neuvolakäynnillä 4,9 kiloa ja neuvolan mukaan tämä oli vielä täysin ok. Ei siis mitään paniikkia Annalinnea

Perhevalmennuksesta Meille annettiin ne perhevalmennuslappuset heti ekalla kerralla neuvolassa. Meillä menee sillä tavalla, että annetaan kaikkien kuluvan vuoden valmennusten päivämäärät ja sitten saa itse valita, koska niihin valmennuksiin menee. Ei siis ole yhtä helmikuisten ryhmää. Olin ajatellut skipata kaikki valmennukset synnytysvalmennusta lukuunottamatta, mutta nyt kun rupesitte puhumaan, niin kai sinne sitten pitää muihinkin mennä Meillä ekan aiheena on odottavan ja vauvan hammashuolto. Mahtaako se oikeasti olla kovin tärkeä/antoisa aihe?

 

Perhevalmennuksesta Täälä ei tosiaan pääse muut kuin ensi synnyttäjät. Mikä sinänsä on ihan tyhmää, koska olis mukava jo niiden muiden odottavien mammojen takia mennä

Hammashoito On oikeasti hyvinkin tärkeää raskaana, suun tulehdukset voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa keskenmenon ja ihan hyvä sen kariesbakteerin tuhoista on kerrata Itse kävin just hammaskiven poistossa ja hiomassa lohjenneen hampaan

Tänne ei edelleenkään uutta, ultraa odotellessa

Äiti maa & Usko 19+4

 

Ensimmäisenä aiheina täälläkin on perhevalmennuksessa hammashoito ja sitten liikenneturvallisuus. Hammastarkastuksessa ja hammaskiven poistossa kävin just ja telakallinen turvakaukalo on hankittu (saatu lainaan) sekä liikenneturvan nettisivut kahlattu läpi, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos uuttakin oppisi. Ja niin kuin Äiti maa sanoi, niin muita mammoja (ja perheitä) voi olla kiva tavata.

Keltakukka tuota tangon nostoa mietinkin jo ja pyydän, et mies tekee sen tänään. Ehkä se vähän helpottaa. Jos ei nyt loppuun asti voi pyöräillä, mutta ainakin lumen tuloon.

Huomisaamuna ultra! Voi miten kivaa, että jotain välillä tapahtuukin! Minä luotan siihen, että kaikki on ihan hyvin.

P-L 20+1

 

Heipähei pitkästä aikaa!

Meni koko aamu, että sain teidät kiinni, piti lukea koko kuukausi kerralla Mutta olen ollut niin paljon töissä, etten ole ehtinyt mitään lueskelemaan, saati kommenteeraamaan. Nyt sitten siitä hyvästä supistusten vuoksi tämä viikko saikkua, huomenna neuvola, jossa sitten kontrolloidaan, onko lepo auttanut ja pääsenkö maanantaina taas töihin. Kävin maanantaina siis lääkärissä ja hän totesi, että kaikki on toistaiseksi hyvin, minulla on todella ihana omalääkäri Hän kuunteli sydänäänet ja oli tyytyväinen kohdunsuun tilanteeseen eikä pitänyt minua hölmönä, kun säntäsin sinne päivystysajalla, koska en saanut nukutuksia supistusten takia

Lemmuli olin tyrmistynyt neuvolantädistäsi! Ei ole sanoja siihen edes... ja Onnea kovasti kihlautumisesta mahdoitkohan olla samalla risteilyllä kuin minäkin, rockristeilyllä? Pisti meinaan silmääni kolme raskaana olevaa, joista yksi oli lähellä H-hetkeä ja kaksi suurinpiirtein minun kokoluokkaani...

Olimme viikonloppuna häämatkalla, jonka siis lähinnä sitten nukuin. Eipähän tullut deluxehytti turhaan hommattua, oli hyvä sänky, missä nukkua työväsymystä mutta aviollisia asioitakin pitkästä aikaa tuli harjoitettua, liekö nuo supistukset alkaneet siitä sitten :ashamed: Muutoin seksielämä on lähes pystyynkuollutta! Mies pelkää keskenmenojen jälkeen, että hän jotenkin aiheuttaa jotain vahinkoa... ja minua taas haluttaisi lähestulkoon monta kertaa päivässä... tasan ei käy onnenlahjat. Niinpä tylysti käytin kyllä miestä vähän hyväksikin, kun oli hieman tunnelmassa risteilyllä ;D Mutta molempien mielestä oli ihana risteily, vaikka jäi bändit suurimmalta osalta näkemättäkin Ja syötiinkin hyvin. Minkä jälkeen tietenkin tuli se huono omatunto, että söinköhän nyt jotain mitä ei olisi saanut... tuntuvat nuo rajoitukset jopa valviran sivuilla olevan hieman ristiriitaiset. Listerian voikin saada jopa salaatista... ja joku oli saanut sen, vaikkei syönyt yhtään mitään kiellettyä edes... että taas voinen panikoida seuraavat hmm vaikka kuinka kauan. Omat eväät olis pitäny olla mukana

Parisuhdykyselyyn voin kertoa ehkä erilaisen tarinan. Tapasimme jo -99 muistaakseni, se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta emme silti koskaan seurustelleet. Mies asui kämppiksenänikin varmaan kolmesti, kihlautui ystäväni kanssa ja seurusteli muutaman muunkin kaverini kanssa siinä välissä. Pyöritimme yhteistä yritystä jo silloin ja kaikki suhteet oikeastaan kariutuivat siihen, että olimme toistemme kanssa enemmän tekemisissä kuin hän oman kumppaninsa kanssa. Lopulta kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että olemme liian samanlaiset ja on aika kulkea omia polkuja. Möin yrityksen kokonaan hänelle ja tutustuin lasteni isään. Vaikka kuinka olin rakastunut, ajatukset jostain syystä aina palasivat toisaalle. Kun odotin esikoistani, sain nykyiseltä mieheltäni puhelun, jossa hän kyseli, miksi odotan vieraan miehen lasta. Kuitenkin hän asui toisella puolella Suomea tässä vaiheessa ja hautasin koko puhelun mielessäni. Olin päättänyt tällä kertaa onnistua suhteessani, joten sain vielä toisenkin lapsen siihen perään, kunnes ymmärsin, että suhde tämän miehen kanssa oli aivan mahdoton ja onneton. En edes käsittänyt ensin, että rakastelu ja lapsen tekeminen eivät tosiaankaan ole sama asia... en jotenkaan ymmärtänyt, että rakkaus ja sairaan ihmisen hoivaaminenkaan eivät kuulu ehkä yhteen. Silloinen mieheni sairastui masennukseen, ilmeisesti jo heti tavattuamme, mutta heräsin tilanteeseen vasta 7 vuoden jälkeen. Sairasloma työttömyydestä on tullut hänen kauttaa myös tutuksi, kuka sitä kysyikää, se on siis aivan mahdollista. Kun asiat sitten menivät siinä suhteessa alamäkeä, alkoholi astui kuvioihin ja hoidin yhtäkkiä kolme lasta, joista yksi oli aikuinen, totesin, että nyt riitti. Lähdin itse asiassa vain tuulettumaan ystäväni polttareihin ja ajauduin sattumalta kuppilaan, jossa nykyinen mieheni oli. Jälleennäkeminen vuosien jälkeen oli riemukas ja siitä lähtien ollaankin taas pidetty yhtä. Toki en koskaan pettänyt exääni, vaan erosin kaikessa rauhassa ja koska sain asiaan tukea, ero oli jotenkin helpompikin. Olemme eronneet sulassa sovussa ja hän tiesi toisesta miehestä kyllä alusta lähtien. Virallisesti olemme olleet yhdessa 4/10 lähtien, 6/10 menimme kihloihin ja 12.6.2012 naimisiin. Elämä tuntuu jotenkin luonnolliselta, näinhän tämän olisi pitäny mennä jo kauan aikaa sitten, mutta toisaalta, olisimmeko tässä, jos sen olisi jo silloin nuorempana annettu mennä näin? Ja minulla on maailman ihanimmat kaksi lasta, miehellä niitä on jo kolme, eli nyt jos hyvin käy, syntyy perheeseemme kuudes lapsi, ensimmäinen yhteinen. Lisäksi ero oli niin hyvissä ajoin kun lapseni olivat vielä pieniä, että nykyinen mieheni, kaikella kunnioituksella exääni kohtaan, on lapsille enemmän isä kuin niiden oikea isä, valitettavasti. Ja jälleen pyöritämme yhdessä samaista firmaa kuin silloin aikoinaan kyllä siinä oli firman yhteistyökumppaneilla hiusten haromista, kun taas minut kuvioissa näkivät

Läheisiä odottajia ei taida minulla olla kuin yksi (hänkin asuu aika kaukana), mutta yksi ystäväni on juuri synnyttänyt ja myös tytärpuoleni sai viime viikon alussa tyttövauvan :heart:

Bettis ikävä ja tuska menetetyn läheisen johdosta ei koskaan taida kokonaan lähteä, mutta ne haalistuvat. Itse olen pyrkinyt luomaan ns. perhejuhlapyhistä oman perheen juttuja, jotta ne ei tuntuisi niin ankeilta, kun meillä ne olivat lapsuudesta saakka hyvin tärkeitä. Tokihan siinä, kun kynttilän haudallekin aina vie, muistot valtaavat kyynelkanavat, mutta on vain pakko ajatella, että aika aikaansa kutakin. Nyt mennään näillä ja toivottavasti uutta surua ei tule. Voimia sinulle! :hug:

Uskontoasiat eivät ole meillä kovinkaan pinnalla. Kirkkoon kuulutaan koko sakki, minä olen ehkä perheestämme se uskonnollisin, mutta se ei vaikuta oikeastaan elämäämme millään lailla. Enemmän vaikuttavat ehkä kulttuurilliset erot, kun perheessä on kahta eri kansalaisuutta, tosin mies on jostain syystä joko kasvatettu samalla kaavalla tms. koska kuri on meillä molemmilla hyvin tiukka. Ja mulla on jotain tiettyjä periaatteita, joita kukaan ei tunnu ymmärtävän

Raskausarvet sain vahingossa pois. Mullehan tuli niitä jo ekasta raskaudesta ihan törkeenä, kun painokin hiveli yli 90 kg, vaikka olen 163 cm pitkä... Rasvailin itseäni ja välilihaani ja pälä pälä. Juu ei mitään vaikutusta. Viimein ne lähemmas 30 tikkiä musersi koko paletin ja toisen kohdalla en edes yrittänyt venytellä ja rasvailla yhtikäs mitään menin tuonne ruohonjuurikauppaan yksi päivä ja siellä oli sellainen teenmaistattaja ja tarjolla oli jasmiiniteetä. Kysyin, että mitäs terveysvaikutuksia tällä on, kun olen raskaanakin, ja muidu totesi, että se rauhoittaa mieltä ja poistaa raskausarpia. Naureskelin koko jutulle, mutta ostin kuitenkin. Ja avot, nehän on melkein kadonneet ihan vajaassa kuukaudessa! Enkä siis juo sitä kuin kupillisen parin päivän välein. Kuulemma Kiinassa todella suosittua litkua juuri tähän tarkoitukseen.

Linea negraa en minäkään saa näkyviin ilman sukkahousuja (sori, se oli hauska juttu ) Pojasta tuli muistaakseni ihan lopussa sellainen hento viiva.

Kantoliina mulla oli ykkösestä, kokeilin kerran ja en sit toista kertaa.. ei hermot kestäny niiden solmujen kanssa sun muuta. Rintareppua käytin kakkosesta jonkun verran, mutta aika vähän. Jos ei lainaaja palauta reppua, niin en taida kyllä ostaa tilallekaan... hyppykiikku taasen on ollut meillä supersuosittu tuossa keittiön oven pielessä sai tehdä ihan kaikki sapuskat sun muut keittiöhommat ihan kaikessa rauhassa

Noniin, anteeksi romaani, yritän käydä useammin, jotta säästyy teidän silmät

Voikaa hyvin

Viivi+Tiiti 18+6

 

Poikamaha/tyttömaha & sykkeet taidan olla yhtä "skeptinen" näiden kanssa kuin P-L onhan niitä kiva arvuutella, mutta en omalla kohdallani ainakaan pysty noista kahdesta päättelemään mitään. Maha on aina ollut eteen päin kasvava tykin kuula, niin pojalla kuin tytöistäkin. Ja sykkeet seilannu just nukkumisen tai hereillä olon mukaan


Painon nousu Ei ole vieläkään startannut, junnaa vaan paikoillaan ja tietysti alkaa stressi käyrä nousemaan. Mä jo eilen pähkäilin, et joo toki ylimääränen menee vauvalle mutta pitäshän sekin kasvu näkyä puntarissa. Tiedän jo niin varmasti saavani noottia ultrassa.. Niin olen aina saanut, mutta silti se harmittaa. Raskaus on aina sujunut mulla tosi ongelmitta muuten, mutta aina saa tän kans taistella. Vauva kovasti potkii, että ainakin hengissä on, mutta kuinka pieni sitten taas onkaan. Ääh, saatte ampua mutta mä kiljuisin riemusta jos oli +5kg vaikka tullut.

Voi että, pidä Piia-Liisa hauskaa ultrassa! Täälä on kasa kateellisia mammoja jotka odottaa omia aikojaan Tule sitten pian kertomaan, että onko hän tyttö.

Meillä esikoinen taas eilen kyseli, et joko tiedän, et onko vauva poika. Odottaa sitä pikkuveljeä niin kauheasti Voi apua, toivottavasti tyttökin kelpais


Kiva kuulla Viivistäkin risteilynne kuulosti tosi hyvältä!
Teilläkin on aika tarina kerrottavana. Tässä on kans lähellä saanut seurata yhden tuoreen suhteen kehittymistä, johon liittyy niin monta kiemuraa usean kymmenen vuoden ajalta. Tuskin kukaan olisi uskonut, että tässä onkin ehkä se oikea pari, mikä on aina pitänyt ollakkin.

Tulispa jo perjantai. Ei sillä, et haluaisin olla lapsista erossa, tosin odottavat mummulaan pääsyä kuin kuuta nousevaa, joten kai ne sinne on laskettava mutta niin odotan pääseväni miehen kanssa rauhassa syömään. Ilman, että keittiön siistiminen kuuluu meille. Muodostunut rutiini, et aina kun lapset "kipataan" tampereelle niin käymme jossain kivassa paikassa syömässä

 

Heipparallaa, täällä taas nukuttiin vapaapäivän kunniaks kovasti.
Ja saatiin verottajaltakin hyvää postia, tosin pitää soittaa sinne silti ja selvittää, miksi palautukset olivat vähemmän, mitä ajattelin... ei noista verottajan lapuista ota selvää, pakko siis selvittää puhelimitse. Onneks nyt saadaan miehen kanssa molemmat isohkot summat takaisin, niillä ostaa melkeinpä kaikki tarpeelliset vauvantarvikkeet vaunuista lähtien uutena.

Muah, olivat sit joutuneet sammuttamaan BB-talossa kamerat, kun tyypit oli estoitta siellä seksiä harrastaneet - siis ilman, et peitto oli päällä, ai kauhee. Ihme touhua, jokunen vuosi sitten Ruotsin BB:ssä oli se yks naikkonen, joka taisi paneskella koko talon miehet läpi täysin estoitta - suihkussa, altaassa, sohvalla jne. eikä siellä mitään kameroita sammutettu.

Saas nähä, onko mulla paino lähteny taas nousuun... kauhistuttaa ajatus siitä. Painoa on muutenkin ihan liikaa, tai no lievä ylipaino BMI:n perusteella, mutta kuitenkin. En ole varmaan aikuisiällä kertaakaan ollut normaalipainon alarajoilla, siinä ylärajan ja lievän ylipainon tuntumassa. Onhan tässä sit raskauden jälkeen aikaa laihduttaa... tai no en oo oikeastaan koskaan ollut laihduttaja, mieluummin kiinteytän, koska tykkään olla muodokas.

Tänään ei ole onneksi ollut tuota paineen tunnetta alavatsassa, johtunee siis siitä, kun olen töissä tai muuten joudun olemaan seisaaltani paljon jostain syystä. Pitää siis ottaa iisimmin työmaalla, onni on työtuoli. Mut otan silti asian puheeksi neuvolassa, jos vaikka sitten laittavat lähetteen lääkäriin tk:n puolelle.

Ihania nuo omat omput :heart: Viedään kohta omppuja lisää appivanhemmille ja samalla sitten pieni pussillinen minunkin vanhemmille. Saavat sitten tehdä niillä, mitä haluavat. Itselle jätin nyt noista äsken kerätyistä sen verran, että saan illaksi tehtyä karjanpaistin painikkeeksi kaura-omenapaistosta plus ekstraa sen verran, että voi sitten välipalaksi syödä tarpeen tullen omppuja.

Vai on jasmiiniteellä sellainen vaikutus raskausarpiin, pitänee käydä siis tulevalla Jyväskylä+Tampere reissulla etsimässä oikein kunnon jasmiiniteetä. Ei sillä, nuo arvet ei minua haittaa - sen verran ollut lapsena ja nuorena menevä tapaus, että arpia on vaikka muille jakaa sekä niitä kasvuvaiheen "raskausarpia" eli venymisarpia ne kaiketi oikealta nimeltään on. Arvet kertovat eletystä elämästä, minulle ne ovat tarinoita ja muistoja tietyistä kolhuista.

Nyt siis kyläreissuille, kun karjalanpaisti on vielä uunissa.

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 17+6

 

Kiitokset onnitteluista hääpäivästä ei ole vielä tietoa mutta eipä sillä ole kiirettäkään.
Viivi Me oltiin silja Europalla pe-la illat.

Flunssa vaivannut pari päivää ja tänää seuraksi liittyi myös sydämentykytykset inhottava tunne kun sydän lyö aina välillä pari ylimääräistä lyöntiä.

Paino on nousut muutaman sata grammaa.

läheisiä odottajia on yksi mutta toisella paikkakunnalla

 

Iltaa kaikki!

Painetta on mullakin alkanut tuntumaan. Ja olen nyt tuntenut kun rakas siellä masussa möyrii. :heart:

Suklaamuffineja aloin väsäämään. Nyt maitoa ja lämpimiä muffineja. Nams!!

Viikot 19+4

Tasan 2 vkoa ultraan! <3

 

Poika/Tyttö sykkeet ei niihin kannata sokeasti uskoa. Samoin kun linea negraan, jollain se näkyy aina raskaudessa toisilla ei koskaan.
Itsellä poikalupaus vaikka sykkeet 152 vauvalla. Katsotaan viikon päästä pitikö lupaus paikkansa kun käydään rakenneultrassa.

Hauskaa on ehkä tuo kiinalainen "kalenteri" joka mukamas povaa sukupuolen iän ja syntymä kk mukaan. Viihdettä se toki vain on

Liikkeet tais pikkuinen saada elämänsä ensimmäisen paniikin aamulla. Nukuin sikeästi kun puhelin alkoi soimaan, pomppasin vauhdilla ylös ja kun viiden min päästä menin maate masussa myllersi melkoisesti voi pientä..

(.) minulla on outo tunne että jokin on meneillään, empä viitsi siitä täällä spekuloida. Raskaus ja hormoonit tekee kepposiaan. Perjantaina merelle seilaamaan

Ainiin, katsoin Tomin keittiössä ohjelmaa ja alkoi tehdähirveästi mieli kania, niitä moussepallukoita. Lihaa ei ole jääkaapissa, ja mä haluan lihaa! :kieh:

 

Huomenta

Täällä oli totaalinen paniikkihetki illalla, ehkä ylireagoin, mutta argh. Oltiin menossa nukkumaan miehen kanssa, kyljellään vastatusten ja kysyin onko nenäliinaa. Mies sanoi, että hänen puolellaan sänkyä on (meillä on 2m leveä sänky) ja nousi kyynärpään varaan kurottamaan sitä mun yli, eikä meinannut millään ylettää ja yritti nousta ylemmäs ja rojahtikin siinä samantien mun mahan päälle. Sain totaalisen hepulin, hysteerisen itkukohtauksen, että vauvalle kävi jotain ja mies oli ihan paniikissa myös ja sopotti vaan anteeksianteeksianteeksi. Sattui jonkin verran, muttei hirveästi, mutta sen tajusin sekunnin murto-osassa niin konkreettiseti, että tää vauva on tärkeämpi kuin mikään koko maailmassa! Toki myös tajusin, että tasapainon menettäminen oli silkka vahinko, mutta olin raivoissani ja peloissani ja meni aika kauan ennen kuin rauhoituin. Vielä tänä aamunakin kylki vähän arka ja pelottaa, mutta ei voi kuin toivoa, että kaikki hyvin. Onhan nyt hyvät sisaret niin, että kolhun pitäisi olla tosi kova, että vauvalle sattuisi jotain??? Kuuleehan sellaistakin aika paljon, että vanhempi sisarus vahingossa potkaisee äidin vatsaa kovaakin, ja silti kaikki ok...

Tuuliannaliina ja rakas 17+5

 

Tuuliannaliina säikähtäisin itsekin, mutta jos mitään veristä vuotoa ei tullut, en usko vaaraa olevan. Vauvan pitäisi kestää aika hyvin töyssyt. Istukan irtoaminen se taitaa olla esim. vatsaan kohdistuvissa potkuissa suurin vaara, ja sen huomaa todella kovasta kivusta ja verisestä vuodosta. Ja ymmärtääkseni se alkaa hyvin pian tapahtuneen jälkeen, eli eiköhän kaikki ole ok Jos tunnet jo liikkeitä, niin seuraava pieni potku on varmasti selvä merkki kaiken olevan vauvelilla hyvin.

Täällä poksuu 20+0!!!:heart: Ensi viikolla rakenneultra, jännittää todella paljon, onhan kaikki ok. Mutta uskomatonta, jo puoliväli käsillä! Pieni stressi kyllä hiipii mieleen, nyt tuntuu vauvaunelma olevan jo niin lähellä, ja silti se on vielä niin menetettävissä.

Liitoskivuista tietäviltä kysyisin, missä kaikkialla niitä voi tuntua? Voisiko polttava alavatsan tunne olla liitoskipuja? Supistuksilta ei tunnu. Missä vaiheessa aiemmin raskaana olleet ovat saaneet ensimmäisiä supistuksia?

 

TUULIANNALIINA, vauva on vielä tosi hyvässä suojassa masussa, joten varmasti kaikki hyvin. varmasti kyllä säikäytti:O Itekin oon aika varovainen mahan kanssa kun kuopus potkiskelee ja isommat roikkuu niin muistutan että masussa on vauvoja 2 ja täytyy olla varovainen.

ÄITIMAA, mä voin lähettää sulle kiloja

PILKKU, musta ne polttelut alamahalla on ns. kohdunkasvukipuja... mulla liitoskivut on enempi sellasia vihlovia, tuntuu häpyluussa ja nivusissa. Sit on tietty viel ne kohdunkannattimien venymiskivut.. hmm.. mut jotain noista se polttelu varmaankin on

MRSR, oi omppu kaurahässäkkää

REPEYTYMÄT, mulla esikoisesta tehtiin eppari, joka parani loistavasti ja nopeasti, ja 2 seuraavasta olenkin selvinnyt ilman tikkejä. naureskelin et seuraavat putoaa pois (kuopuksesta ponnistusaika 1min ) et on niin venyneet paikat, mut jännä ettei itseasiassa ole Isäntä just totes eilen ettei ikinä uskoisi et mulla on 3 lasta seksielämä on vaan parantunut lasten jälkeen Mutta oon kyl ahkerasti treenannu lantionpohjaa, pakkokin tietty jos meinaa saada alamahan piukaksi, ja pissat pysymään rakossa

(.)

Tänään on taas käyty kuorma-autoilemassa ja auto on ehjä edelleen, ja muutkin autot ja liikennemerkit. ei kuulemma opekaan ole viel mun kyydis kertaakaan pelänny

Eilen sisseiltiin ja oltiin remppahommissa kaikkien 3 lapsen kanssa, menikin ihan hyvin, isommat piti kuopukselle seuraa ja saatiin melkein kaikki huoneet jo maalipintaan. Kelpaa esitellä tuleville(ehkä) vuokralaisille sunnuntaina Toivotaan että ottavat, ettei kovin montaa kuukautta ole "tyhjänpanttina".
Mut hommaa on vielä, lattiat, vessa yms ennen kuunloppua tarttis saada kuntoon.

Mahassa on ollut tänään vilkkaampa, just nyt alkoi oikeastaan möngerrys:heart::heart: Pienet mussukat:heart::heart:

Jahas, josko nyt kotihommien pariin välillä

T.Neiti +Mussukat :heart::heart: 16+6

 

Jep, komppaan muita. Vauva on hyvässä suojassa vatsassa Tarvii todella kovalla kovan iskun, että sattusi mitään. Esikoinen potkas mua joskus hoitopöydällä kantapäällään vatsaan oikein kunnolla terävästi. Kakkonen on siitä huolimatta ihan kunnossa

Supistuksista Vain jos köllittelen selälläni niin sillon tulee suppari kaks, asentoa vaihtamalla ne loppuu. En tiedä onko mulla ikinä ollu liitoskipuja repäisykipuja on edelleen välillä.

Oli niin turhauttava aamupäivä siellä työkkärissä, et loppupäivän makaan sohvalla.

Äiti maa & Usko 19+5

 

No, ultrassa on käyty. Poika voi ja kasvaa oikein hyvin (eli voi päivittää sukupuolen). Eli ei tule tyttöä ei. Ehkä ensimmäiset puoli tuntia olin, että hö, mutta ei sen suurempaa pettymystä. Tärkeintähän se tietenkin on, että ylipäätään tulee lapsi ja vielä näyttääkin terveeltä. Kaikki mitat vastasivat muutaman päivän säteellä viikkoja.

Kätilö joutui ultraamaan istukan sisäkautta, kun ei saanut kaikkea näkyviin. Istukka oli "marginaalinen" eli siinä just kohdun suun reunalla. Ei ollut kätilö ollenkaan huolissaan, totesi, että on just ja just siinä, että laittaako kontrolliin, mutta mennään nyt joulukuun alussa (vko 32) katsomaan, että istukka on noussut ylemmäs. Enpä siis minäkään ole ollenkaan huolissani, vaikka olisihan se tosi ikävää, jos ei voisi alakautta synnyttää vaan joutuisi leikattavaksi. Terveyskirjastosta luin, että varsinainen etinen istukkakin voidaan todeta puolivälissä jopa 30% naisista, vaikka lopulta vain 0,5% se on siinä edessä myöhemmin.

Miehen mielestä oli tosi kiva nähdä kaveri ultrassa, minusta tää elämä täällä vatsassa tuntuu paljon todellisemmalta kuin ne kuvat siellä kuvaruudulla. Vaikka en vieläkään ole tuntenut yhtään ainutta potkua/iskua, sellaista epämääräistä tunnetta, että joku siellä möyrii.

Tuuliannaliina, eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Luonto on osannut melkoisen suojapesän rakentaa pikkuiselle. Kyllähän sitä kuulee, miten lääkärit/hoitajat välillä painelee vauvaa niin kovasti, että äitillä on tippa silmässä, kun koskee.

P-L 20+2

 

Onnea Piia-Liisa poika lupauksesta! :heart:

Vanhakansahan ajatteli, et kun saavat pojan niin aikanaan saavat myös sen tyttären. Tyttö taas "menetetään" toiseen sukuun. Noo, tervetuloa kuitenkin 2000-luvulle Hieno juttu, et kaikki kunnossa ja hienosti.

 

Tyttö taas "menetetään" toiseen sukuun.

Juu ne tulee tänne!

Piia-liisalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja poikalupauksesta:heart:

 

Onnea Piia-Liisa! Ihanaa, kun kohta alkaa näitä ultrakuulumisia tulla tasaiseen tahtiin!

 

Onnea Piia-Liisa Poika lupauksesta! :heart:

Rupesi tässä askarruttamaan, että mites se näin on, että kun päivällä/iltapäivällä kuuntelen dopplerilla, niin kuuluu kyllä ääni, muttei kauhean kovaa? Eli onko se niin, että mussukka on nukkumassa? Ja kun yhdessä kohtaa vaan kuuluu? Ja varmasti taas illalla kun alan kuuntelemaan niin kuuluu ja kovaa ja eripaikoista Taitaa tulla lapsonen isäänsä ja nukkuu aina samaan aikaan kuin isukki ;D :heart: Ja juuri silloin kun äidillä riittäisi energiaa

Ja mitenköhän vauvaan vaikuttaa, jos tulee hengenahdistus/paniikkikohtaus? Minulle on nyt tässä n. viikon sisällä tullut 2 kertaa, eli en saa kunnolla henkeä ja itken. Ei se kauaa kestä mutta joka tapauksessa. Voinko vahingoittaa lasta näin? Vaikken sitä siis tietysti tahallisesti teekkään. Mutta tosiaan veljeni kuoleman jälkeen sain useasti ahdistuskohtauksia ja nyt ne ovat halventuneet, mutta jos tulee vähänkin isompi riita, tai stressi jostain, esim työ jutusta niin heti on kohtaus paikallaan.

Tänään on ihan hyvä taas olla. Huoh... 2 vkoa edelleen. Ja 2 vkoa muuttoon

Ja äsken tuli melkein sydänkohtaus kun aamuset ja muut mainokset tuli ja kuullosti siltä, että NYT JOKU TULEE SIITÄ OVESTA SISÄÄN! Säikähdin pahasti Ja kun mieskin tyytyväisenä on nukkumassa niin eihän se sekään ole Hihih, säikky olen vähän, mutta se johtuu tästä talosta, ONNEKSI pääsee pian pois

Viikot ; 19+5 :heart: Ylihuomenna saavutan puolenvälin! :heart:

En tiedä mitä söis kun ei tunnu ruoka maistuvan, leipää tossa sitten söin, eiköhän se ruokakin kohta ala maittamaan! ;D

 

Ja vielä yksi kysymys perhevalmennuksesta eli milloinkohan saan sillaisesta tietää? Ensi synnyttäjä olen joten luulisin että jossain vaiheessa joku kertoo siitä. Onko täällä ihmisillä tietoa että milloin Turussa sillainen alkaa, jos joku turkulainen on saanut tietoa? Saankohan sitten tuossa n. kk päästä kun neuvolaan menen silloin, niin tietää. Enhän minä ole edes tajunnut sillaista viime kerralla kysyä.

 

Heips!

Vieläköän te huolitte yhden tänne mukaan

LA 24.2.2013/ alfur/ 2. lapsi/ OYS

Tuossapas olisi nuo "perustiedot" minusta ja tulokkaasta.

Tosiaan olen tällä hetkellä hoitovapaalla oleva 23 v. kätilö/terv.hoitaja.
Aika kuluu kotona 10 kk pojan kanssa ja ajattelin, että voisin tänne toisten seuraan liittyä, kun aikaa tuntuu olevan nyt enemmän kun häät on saatu pidettyä ja kaikki se järjestely ja muu säätäminen on takanapäin.

Toinen vauva on oikein toivottu ja suunniteltu, vaikka äkkiäpä tuo tärppäsi synnytyksen jälkeen. Raskaus on sujunut hyvin, hieman pahoinvointia on ollut koko ajan ja on edelleen mutta sen kanssa pärjää hyvin
Ensimmäinen uä on luonollisesti takana päin ja siinä kaikki oli hyvin. Seuraava onkin jonkun viikon päästä ja tarkoituksena on olla selvittämättä kumpi sieltä on tulossa (ei tiedetty ensimmäisessäkään raskaudessa).

Vauvasta meillä tietää käytännössä jo kummankin suvut, koska bestman sen hääpuheessaan toi ilmi. Ja kovasti nyt täällä odotellaan toista pikkuista saapuvaksi ja nautitaan pikku potkuista mahassa

 

Moikka!

Ja terveisiä neuvolasta. Hyvät uutiset ovat, että syke löytyi hillittömän etsinnän jälkeen, tosin paikalle piti hälyttää jopa lääkäri löytämään ne... ja mistäkö ne löytyivät... navan alta! Kohtu on jotenkin tosi ylhäällä, kohdun pohja on hieman yli navan! En siis ollutkaan ihan pöhkö, kun ihmettelin jo viime viikolla, että potkut tuntuvat navan yläpuolella välillä. Olen jotenkin ihan tosi-isomahainen jo. Huonot uutiset taas ovat, että leukkarit oli neljällä plussalla pissassa ja aamulla pitää mennä viemään pissanäytettä kirkonkylälle saakka (ei se ole kuin reilu 20 km onneksi), mutta tulokset tulevat kai vasta maanantaina. Eli koko viikonlopun saa panikoida ilmeisesti. Jotenkin ollut allapäin koko päivän Mutta nautiskelen silti, koska potkut tuntuvat Niin ja hemppa oli enää 118, kun oli 130 vielä 13+ viikolla. Vedin ensihätään nokkoskeittoa lautasillisen Painoa oli tullut kilo tuossa ajassa myös Kyllä tämä tästä

Onneksi Piia-liisalla oli mukavia ultrakuulumisia, piristi päivää

Voikaa hyvin

Viivi+Tiiti 19 ja POKS :heart:

 

Ihanaa, onnea P-L poikalupauksesta! :heart:

Tervetuloa alfur joukkoon oikein lämpimästi!

Paineen tunne palasi tänään pitkän työpäivän jälkeen ja katosi, kun nukuin päikkärit... vai iltarit, kun heräsin tunti sitten. Oho. Huomenna taas vapaapäivä, kun olen lauantaina töissä ja joudun työskentelemään aika huonoissa asennoissa, kun lähden keikalle. Toivotaan, ettei mikään paikka pahasti bragaa.

Huomenna pitäisi soittaa verottajalle ja selvittää heti alkuun toi veronpalautus, kun se on useamman satasen vähemmän, mitä omien laskujeni mukaan ois pitäny tulla. Samalla saa sit hoidettua nää äippäloma-asiat, kun ennakot sun muut todennäkösesti jää ensi vuodelta kokonaan pois, koska en varmaankaan tee töitä vuoden ensimmäisen viikon jälkeen ollenkaan.

Tuuliannaliina hui kauhistus, olisin itsekin varmaan hysteerinen. Ei siis taatusti millään tasoa mukava tilanne, mutta onneksi lapsivesi suojaa monilta kolhuilta kuitenkin. Eli jos ei sitä veristä vuotoa ole niin voi huokaista helpotuksesta. Olen kyllä kamalan varovainen vatsan kanssa, koirilla on tapana kiipeillä päällä ja joskus vähän pomppiakin niin olen joutunut kylmästi työntämään pois ja kieltämään. Sitten alkaa mielenosoitus... Huoh.

Tilasin lisää Noppiesin äitiysalkkareita, kun ovat niin himskutin hyviä. Samalla kun niitä tilailin, tällä kertaa Bebesiltä, niin lähetykseen ihan vahingossa tuli mukaan Sophie the Giraffe ja bola-koru. Opettelen jo nyt pitämään tuota korua, vaikkei se vielä sinne masuasukille kuuluisikaan. Ihanaa, kun kuulostan kävellessä Helinä-keijulta.

Täällä siis hyvä päivä kaikkinensa, vaikka yöunet jäivätkin vähälle.

Ihanaista illanjatkoa ja hyviä öitä helmimammoille!

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 18+0 POKS!

 

Väsyneen päivän ilta...

Tervetuloa mukaan alfur!

Jotenkin ollut umpiväsynyt olo tänään, oikein mitään en ole saanut tehtyä. Ilmeisesti on tullut nukuttua aivan liian vähän ja huonolaatuisesti öisin? Tänään nappasinkin sitten päiväunet illan aluksi, pari tuntia sohvan pohjalla teki todella terää, vaikka nyt onkin sitten vähän pöllähtänyt olo edelleen (nousin ylös tunti sitten...). Taitaa olla aika aloitella lisärauta täälläkin päin, huomenna siis ostoksille. Meinasin kokeilla nestemäistä Kräuterblusaftia, vai mikä se nyt oli? Obsidania käyttänyt aiemmissa raskauksissa, mutta ei siitä apua kyllä ole ollut, vatsa vain kärsinyt. Plussana toki näin vegetaristina on myös se, ettei tuossa Kräuterblusaftissa ole liivatetta tai muutakaan eläinperäistä.

Hankintoja on tullut taas tehtyä! Löysin vanhoihin Quinny Zappeihimme vähän käytettynä uuden istuinosan, jonka ansiosta istuinosaa voi tästedes säätää lepo- ja nukkuma-asentoon ja vauvaikäisen saa myös kasvot työntäjää kohti! Huomattava parannus siis kärryihin tulossa! Turvakaukaloksi meinaan hommata taas Maxi-Cosin istuimen, kuten kolmosellammekin oli, mutta tällä kertaa telakallisen! Tuo Maxi-cosi menee sitten adaptereilla niin noihin Zappeihin, kuin Bugaboihimmekin, kätevää! E-baysta tilasin noihin Zappeihin myös tavarakorin kärryjen alle, sekä työntöaisaan kiinnitettävän pussukan myös, alkaa olla kärryosasto tuplakärryjä vaille valmis (mitä nyt meinaan uusia, erivärisiä kankaita Bugiin ostella vielä), mutta tuplat hommaan kyllä vasta vähän myöhemmin.

Tuuliannaliina, kyllä vauva on hyvässä suojassa kohdussa! Meillä esikoinen pomppasi (silloin parivuotias) polvillaan vatsani päälle toista odottaessani, supistuksia se aiheutti (viikkoja taisi olla tuolloin yli 25), mutta ei sen pahempaa. Säikähdin kyllä silloin melkoisesti ja olen tässä raskaudessa koittanut olla vielä varovaisempi (nyt tulossa sama ikäero kolmoselle ja neloselle, kuin ekalla ja tokalla on), mutta melko hurjapäinen pomppija on tämä nykyinen kuopuksemmekin, huh.

Mielitekoja on nyt hieman esiintynyt, äsken oli "pakko" saada kotikutoinen hampurilainen: soijaproteiinipihviä täysjyväreissarin välissä paistetun kananmunan, juuston, salaatin ja tomaatin kera ja reilusti sinappia! Ah! Samoin esikoisen odotuksesta tuttu vanukashimo nostelee päätään ja taidan tässä vielä jälkkäriksi napata suklaavanukaspurkillisen. Iltamyöhään herkuttelu kostautuu kyllä närästyksenä, mutta ei mahda mitään. Tuoremehut ovat myös "pakko saada" -listalla, nekin närästävät, mutta juon niitä silläkin uhalla. Hah. Hedelmäinen Xylitol-purkka on ollut pakkomielteeni toista ja kolmatta odottaessa, mutta koitan tällä kertaa pitää sen himon aisoissa, sillä saan purkan jäystämisestä niskat ja leuat ihan totaalijumiin, eikä se enää ole purkansyönnin arvoista. Sallin toki itselleni muutaman purkkatyynyn päivässä, mutta en enää jatkuvaa mässytystä.

Syystakki on edelleen hakusessa, talvitakista puhumattakaan. Nykyinen syksytakkini alkaa olla jo niin kireä ja huvittavan näköinen päälläni, että pikaisesti olisi asialle jotain tehtävä! En vaan kertakaikkiaan ole löytänyt mitään kivaa takkia mistään, en edes äitiysvaateliikkeistä. Höh. Villakangastakeissa löytyisi väljämallisia ihan normaalimallistoistakin, mutta olenpa tosiaan erittäin pahasti allerginen villalle. Ärh. Miehen vaatteet eivät mulle käy (en kyllä haluaisi ihan sille linjalle lähteä muutenkaan), sillä meillä on melkoisesti tuota kokoeroa; minä 162 cm ja mies 187 cm... Melkoisen huvittavalta siis näytän, jos mieheni takin päälleni vetäisen. Ompelutaitoa multa kyllä löytyisi, samoin ehkä jopa kankaatkin takkiin, mutta aikaa ei tunnu riittävän sitten millään, eikä väsymys ainakaan auta asiaa. Olenkin jo lähes haudannut idean itsetehdystä takista, kahdet äitiysfarkutkin tuntuvat olevan ylivoimainen juttu lyhentää. :headwall:

Jahas. Kuopusta ei väsyttänyt isin seurassa ja palasikin bumerangina takaisin alakertaan. Täytynee mennä koittamaan taintuisiko sinnikäs lapsukainen äidin seurassa...

Bliss ja pikkutyyppi 19+1

 

BlissKuulutko fb:hen? Siellä on ainakin 1 ns.äitiysvaate kirppis missä olen useamman kerran nähnyt myyvän takkeja. Tarkemmin, en kyllä ole katsonut, mutta ihan kivan näköisiä mun silmiin. Et jos kuulut sinne, niin kannattaa liittyä

Mulla on talvella jalassa miehen puolihaalarit Oma takki on mennyt aina, joten luotan siihen, et menee nytkin ja kaapissa odottaa kyllä yks reilumpi villakangastakki, tosin se ei oo kauhean paksu.

Tervetuloa alfur! mukaan mahtuu :wave:

MrsR Hyvä kun mainitsit, mun jää sitten se bola ostamatta jos se koko ajan kilisee. Mä oon jotenkin aatellu, et se helisee vaan jos sitä helistää "kunnolla"..

Viivi :hug: toivottavasti ei oo mitään vakavempaa. Jaksuja ja kovasti.

Bettis Kyllä sinne neuvolaan voi omalle hoitajalle soittaa ja kysyä, et koska se alkaa Tai sitten kysyt kun sulla se seuraava aika on.

(.) Aika sambaa ja rumbaa tää kaveri osaa vetää, isompia liikkeitä tuntuu jo kädellekkin Voi hyssykät, siellä taitaa edelleen olla joku :heart: Eilen oli jokseenkin huono olo, en tiiä kun mulla on muutenkin tosi herkkä ykä refleksi, se taitaa vielä vaan pahentua näin raskaana. Eilen laitoin lapsille iltaruuat, ja se oli haisevinaan niin kamalalle. (jauhelihaperunasose vuoka, normaalisti herkkua) yökin hetken enkä edes ehtiny vessaan vaan siihen lavuaariin sitten :ashamed: yäkyäkyäk.. Enkä sitten tietenkään taas saanut syötyä oikein mitään.
Jospa se siitä sitten taas. Jeejee, viikko rakenne ultraan! Ja saatiin lastenvahti asiatkin järjestymään.

Äiti maa & Usko 19+6