HELMIKUUN HELMET 2013 *elokuu*

Lapsien saamisikä
Mulla kyllä nousee karvat pystyyn, kun puhutaan että TEHDÄÄN LAPSIA. Lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan jos on onni matkassa mukana. Pahinta on sukulaiset, jotka kärttävät perheenlisäystietoa kuin harakka messinkisormusta. Sitten loukkaannutaan kun todetaan, että tulevat sitten kun on oikea hetki ja onni mukana. Mutta oikea hetki on silloin, kun oma elämäntilanne ja parisuhde ovat vakaalla pohjalla. Joku on valmis alle 20v, toinen vasta yli 30v eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä Pääasia on, että itsestään ja puolisosta tuntuu valmiilta ja luonnolliselta tulla vanhemmaksi ja että elinympäristö on valmis lapsen saapumiseen. Pitää olla valmis ottamaan aivan suunnaton määrä vastuuta ja kantamaan loputon määrä huolta, joka ei lopu koskaan ikinä. Osa ei tähän ole koskaan valmiita ja sekin täytyy vain hyväksyä.

 

FlowerBy sisustuskärpänen on purassu täälläkin. Tosin mä oon vasta suunnitteluasteella, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Oon jo sisustusohjelmakiellossa miehen toimesta. Silti salaa lueskelen mm. Ikean kuvastoa ja teen taas hurjia suunnitelmia... niin ja Vallilan sivut on kovassa käytössä.

(.) Saatiin tänään viimein pakastin kokonaan omaan käyttöön - mummi kävi hakemassa mansikkansa sieltä. Wuhuu! Tekis mieli pitää pienet bileet sen kunniaks. Maha näkyy ja tuntuu nousevan jos ei nyt ihan päivittäin niin ainakin joka toinen. Tai sitten vaan kuvittelen. Tänään tuli postin mukana paketti Victoria's Secretilta - uudet, vähän isommat rintaliivit ja kylläpä on heti paljon parempi olla. Ei oo meinaan rintoja särkeny ollenkaan tänä päivänä. Ihanaa. :heart:

 

Yhdessäolosta Olin 20 ja mieheni 28 kun menimme naimisiin 17 vuotta sitten. Olen ollut tosi tyytyväinen valintaani ja mieskin onneksi omaansa Yksi ystäväni meni naimisiin samana kesänä ja toinen seuraavana, joten en ollut edes kaveriporukan kummajainen.

Lastensaamisiästä Esikoista olin synnyttämässä 25-vuotispäivänäni, toinen syntyi täytettyäni 27, kolmannen syntyessä olin 29 ja neljäs syntyi 34-vuotislahjaksi. Kaksosten synnyttyä täytän parin kuukauden päästä 38, jonka ikäisenä äitini sai minut. Ihan hyviä ikiä kaikki, tosin tässä vaiheessa en varmaan jaksaisi vauvaa ja taaperoa, ellei isompia olisi auttelemassa. Silloin oli tosi rankkaa kun kolme ekaa olivat pieniä. Kivaa minusta on että ensimmäisten lentäessä aikanaan pesästä, meille jää vielä lapsia kotiinkin

Ikkunanpesua inhoan enkä olekaan pessyt niitä koko kesänä *nolo* Sälekaihtimien takia eivät näytä niin likaisilta

(.) Oksettaa edelleen, tosi pahoja päiviä on päivän, parin välein. Väsyttää myös kovasti; nytkin otin torkut. Viikkoja tänään tasan 14 poks. Ja pinna on kireällä...

SweetP&:heart::heart:

 

Moi vaan kaikki mammat!

Oli pakko tulla hehkuttamaan: kävin tänään neuvolassa ja siellä tapahtu kyllä jotain tosi ihmeellistä!! Kun ruettiin sydänääniä ehtimään ja hoitaja paikansi vauvan laimeilla lyönneillä, rupes sitten etsimään sitä paremmin laitteen alle ja vastaukseks saatiin kuulla kaks ihan kunnon potkua "ei tartte häiritä"-tyyliin, sen jälkeen vauva ilmeisesti liikahtikin ihan pintaan, koska sydänäänet kuulu niin kovasti, että melkein korvaan koski ja tuntu, että se kuuntelulaite meinas mennä rikki:heart:=) Minä kuuntelin varmaan suupielet korvissa sitä jyskettä, se oli kyllä jotain TODELLA IHANAA!! Ei ainakaan oo pieneltä sydän pettämässä!

minä vaan -84 + juniori 17+5

 

Toki joo lapset saadaan ja ne on todellakin lahja. Mutta kyllä tuo 9kk alkoi saada semmosta tekemällä tehty meininkiä... et mitä se sitten onkaan kun yritetään useita vuosia.. Edelleenkään en voi kun hattua nostaa niile jotka vuodesta toiseen jaksaa yrittää.

:wave: sisustuskärpänen tääläkin. Just muutti syksyn sävyt olkkariin ja sisustuslehdet on intohimo. Nyt olen pitänyt taukoa tilaamisen kanssa. Mä rakastan kaikkea vanhaa :heart: Miehen mummolla on ihana semmonen tummaa puuta oleva vanha iso peilillinen senkki, vai mikskä sitä sanotaan, oi sen kun sais. Mutta turha luulo
Viimeisin oma tekele, tais olla marimekon sillä pallokuosilla päällystetty kukkapurkki. Jouluna tein sukulaisille karkkipurkkeja ja yhden tuolin päällystin sanomalehdellä, sillä ns. decoupage tyylillä, tosin minen oo mitään liimoja ja lakkoja ostanu, vesi ja erikeepperi ajaa ihan saman homman Sitten on pari itse maalattua juttua, 2 pientä hyllyä ja semmonen pirttikaluston penkki mihin lätkäsin sisustustarran. Kun ei oo rahaa ostaa, niin sitte tehää ite

(.) Tänään on uskolla ollut vilkas päivä vatsassa, aika muljaaminen käy :heart:
Jaaha, sitten oikoseen, menikin siellä vanhempainillassa pidempään kun aattelin, selkä ihan moro...

 

Minäkin sitä mieltä että lapsia saadaan ei tehdä. On monta kertaa loppunut usko kesken kun ekaa yritetty se 2,5 vuotta ja tätä kakkosta se melkein 6,5 vuotta. Ja jotkut ei vuosien hoitojenkaan jälkeen saa omaa nyyttiä .
tänääm käyty nuuskuttelemassa puolitoistaviikkoista tyttöä <3
oma masu vaan paisuu ja paisuu <3 just tänään naurettiin vauvautuneen ystävän kanss mun masun ja tissien kokoa normisti tissit kuppia A nyt nää on jo isommat kun tällä juuri synnyttäneellä ystävällä. Hälläkin kun on iso c niin nää alkaa kai jo kohta olla D:t :/

äiti maa: täälläkin on ollu jumppapäivä pienellä. hirmuista volttien heittämistä ollut koko päivän <3

me ollaan oltu miehen kanssa kohta 12 vuotta yhdessä, joista 2 naimisissa. Ite oon 30, marraskuussa 31 ja mies täyttää kohta 30. kihloissa on oltu 11,5 vuotta.

pitihän jotain muutakin kommentoida, mutta kun tällä puhelimella on hankala selata taaksepäin niin kommentoin myöhemmin nyt unohtuneita juttuja

 

Vissyliini Tuo painon tunne on juuri tuota 24/7, välillä on kipujakin. Enkä tiedä johtuuko se ihan siita että kudokset venyy ja paukkuu. Meillä on todella pehmeä sänky ja olen huomannut että siitä ja sohvasta ponnastaessa pystyyn niin käytän hirveästi vatsalihaksia. Nyt vatsalihakset ovat raskaudesta kipeät ja nivusissakin tuntuu nämä.

Toissa aamuna sain puhertaa ja punnertaa pari minuuttia ennenkun pääsin sängystä ylös, ja jos menen maate niin tarviin satavarmasti jostain tukea. Vedin itseni ylös istumaan sohvalla pitämällä miehen farkuista kiinni.

Lastenhankkimis/saantiikä Onko sillä merkitystä loppujen lopuksi? Toki äitini joka sai minut 30+ ja pikkuveljeni 40+ sanoi että jaksamisen kannalta nuorena hankittu on parempi. Silloin jaksaa ja on voimia, lisäksi äidin (hormoonit) ja mun murrosikä eivät kuulemma olleet maailman helpoin asia. Kun molemmat kokee uusia asioita ja tapoja käsitellä elämää.

Sillä saako lapsen 16 vuotiaana vai 43 vuotiaana ei ole väliä. Sen sijaan mulle tärkeimpinä ovat taloudellinen tilanne, elämäntilanne ja se että oikeasti tietää ja haluaa muutoksen elämäänsä (valmis hoitamaan lapsiaan). Nuoruudestani muistan yhden tytön joka synnytti lapsen 16 vuotiaana, asui kotona, ja isästä ei ollut varmuutta. Hänen vanhemmat siis pitivät taloudellisesti huolta tyttärestään ja hänen lapsestaan. Eniten vihastutti se että toisen lapsen synnytettyään, hän ja silloisen mies lähti viikon päästä ulos juhlimaan. Jättämällä pari viikkoa vanhan vauvan ja vauvan isoveli äitinsä viikonloppuhoitoon.

Tällaiset tarinat ehkä eniten minussa herättää vihaa, ei niinkään ikä

 

Neiti-81 teillä on ollut nopeaa toimintaa ja rohkeaakin irtiottoa osaltasi

Parisuhteesta: Tutustutiin, kun olin 17v. ja paria kk myöhemmin menimme ensimmäisille treffeillemme ja siitä 2kk päästä muutimme yhteen, kihloihin menimme 3kk päästä. Naimisiin menentäessämme olin 21v. ja esikon syntyessä olin 25v., toisen liki 28v., kolmannen 30v., neljännen 36v. ja viidennen syntyessä olen nippanappa alle 38v. Yhteistätaivalta siis 20v. takana, naimisissa 17v.

Sisustuskärpänen saisi vierailla täälläkin.

Maarit ja Hattivatti 16+4

 

Huomenta!

Parisuhteesta: me ollaan suht tuore tapaus kanssa. Tavattiin netin kautta syyskuun lopussa 2010, seurustelu alkoi 10/10 ja kihloihin mentiin 2/11, lapsihaaaveita oli molemmilla joten päätimme jättää ehkäisyn pois kun muutimme isompaan asuntoon (10/11), lapsi saa tulla sitten kun haluaa. Yksi keskenmeno keväällä (3/12) vahvitti suhdettamme paljon. Ja nyt molemmat onnesta soikeana odottaa helmikuuta. Ei se ole iästä kiinni tai siitä kuinka akuan on oltu yhdessä. Minä ainakin tiedän, että haluan juuri tämän miehen lasteni isäksi, en ketään muuta. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä ja elää tyylillään. Itsekin ajattelin, että on hyvä olla työpaikka ja tarpeeksi iso kämppä että on sit perheenä hyvä elää. Nyt on sellainen tilanne, molemmilla vakituiset työt ja omsitusasunto rivari komio.
sisustaminen: enemmänkin mielessä joka paikan siivoaminen ja se ikkunan pesu. Hölmö pesin ikkunat keväällä ja nythän ne on ihan samannäköiset kun ennen sitä kevään pesua... Jos vaan nyt pesis sisältä ja ulkoo, pääsis vähän vähemmällä Meillä onkin kokonaiset 5 ikkunaa

Heidukka ja Mytty 15+2

 

Tervehdys pitkästä aikaan!

Viikot ne vaan vierii eteenpäin ja itse koitan pysyä laskuissa mukana. En ole edelleenkään ryhdistäytynyt tämän kirjoitteluni kanssa, pitäisi vissiin hiukan useammin tännekin kirjoitella kuulumisia.

Parisuhteesta: Mekin ollaan vanha pari. Joulukuussa tulee yhteistä taivalta 19v. täyteen ja samaisena joulukuun päivänä olemme olleet 2v. naimisissa. Seurustelemaan alettiin kun minä olin 17v. ja mies 18v. Kihloihin mentiin 4v. seurustelun alettua, mutta naimisiin :heart: "kerettiin" vasta kun yhteistä taivalta oli talsittu se 17v.

Ensimmäinen lapsi syntyi kun oltiin oltu 7v. yhdessä ( minä 23v. mutta muutaman kuukauden päästä tuosta täytin 24v.) ja toinen lapsi syntyi sitten 5v. myöhemmin. (minä 29v.) Nyt sitten odotellaan kolmatta lasta = "iltatähteä" vaikka en itse itseäni kovin vanhaksi vielä tunnekaan. (nyt olen 35v. mutta muutaman kuukauden päästä täytän 36v.) Tuleva isoveli ja isosisko (12v. ja 7v.) odottavat malttamattomana, koska heidän ihana pikkusisko tai veli syntyy.

Hyvin olen voinut, pikkuiset hennot liikkeet ovat voimistuneet jo "kunnon" liikkeiksi :heart: Ainut että tämä ikävä vaiva mistä taisin edelliseen kirjoitukseenikin kirjoitella eli masu on tosi herkkä erilaisille ruuille. En enää voi syödä mausteisia ruokia, juusto-tomaattipohjaiset kastikkeet poissa käytöstä, samoin kun pika ruuat pitsat yms. Ainut hyvä puoli tietysti tässä on ettei paino ole juuri varmaankaan tämän takia noussut, mutta olisi se kiva kyllä tiettyjä lempiruokiani syödä myös raskaana ollessani, mutta minkäs teet.: / Olikos kellään muulla samaa "vaivaa"? Miten olette tämän asian kanssa "pärjänneet" ja onko herkkä masuisuus tuosta jossain vaiheessa helpottanut?

Ens viikon tiistaina on neuvola käynti (kolmas kerta) viimeksi oli (rv 14+6) lääkärineuvola. Eipä mene enää tuosta kuin pari viikkoa niin on rakenne ultra (rv 20+4) Saas nähdä haluaako vauva paljastaa etukäteen sukupuolensa, sillä silmällä yritetään kyllä tiirailla.

Mukavaa viikonloppua kaikille!


Sirel ja :heart: iltatähtönen 18+0 POKS, POKS

 

Eilen paukkui viikot täälläkin, eli 17+1 mennään nyt.

Omassa olossa ei ole valittamista. Alaselkä on kipuillut pari päivää ja tuolilta noustessa täytyy vähän irvitstää, mut täytyy vaan koittaa kävelemällä saada vaivaa pienemmäks.

Parisuhteesta, eli me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, joista 4 naimisissa. Esikoinen syntyy helmikuussa kun olen itse jo alkuvuodesta täyttänyt 31v ja mies 32v. Raskaaksi tulemisen suhteen on oikeastaan kai vuoden verran ollut "tulee jos on tullakseen" meininki, mutta mitään varsinaista yritystä ei ole ollut. Jotenkin pääkopassa on aina ollut ajatus, että jos haluan lapsen niin se tapahtuu juuri 3-kympin jälkeen ja näinhän siinä sitten kävi. Ainoa asia, jonka toivoisin olevan kunnossa on meidän taloudellinen tilanne, eli eletään aikalailla kädestä suuhun ja hyvä jos sitäkään. Projektimuotoinen työskentely ja sen vuoksi erittäin epävarma toimeentulo vähän rassaa, mutta ei tämän takia yöunia olla kumpikaan menetetty. Nykyisillä projekteilla pitäisi kuitenkin poksuttaa toukokuulle asti ja tuohon päälle vielä pienet äitiysrahat. Ainoa mikä huolettaa on yllättävät menot, joita lapsen kanssa varmasti tulee, mutta onneksi on jotain saatu säästöön oikein pahojenkin päivien varalle.

Nyt aamupalaa - kaurapuuroa ja vadelmakiisseliä!

 

Huomenet täältäkin. Tämän viikon panikoin aika totaalisesti keskenmenoa peläten (takana siis kaksi keskeytynyttä, joista ei mitään oireita, todettiin viikkoja myöhemmin ultrissa). Nukuin huonosti ja näin hirveitä painajaisia. Onneksi sain ylimääräisen neuvolakäynnin tälle aamulla ja onneksi löytyi vahvat sydänäänet samantien. :heart::heart: Olen onnesta ja helpotuksesta soikea.

Parisuhteesta ja lasten hankkimisesta: me ruvettiin seurustelemaan miehen kanssa 5,5 vuotta sitten ja eka raskaus oli 2010, mutta meni kesken. Toinen keskenmeno tämän vuoden alussa ja nyt sitten toivottavasti se ensimmäinen lapsi ihan oikeasti tulee. Olisi jo aikakin, kun ikää on peräti 39 vuotta jo. Mutta myös äitini sai lapset myöhään ja ei ollut ongelmia. Ja haaveilen kyllä jo nyt toisestakin..

Sisustamisesta; se kärpänen iskee varmaan pian, koska eilen tehtiin talokaupat! Maailman ihanin omakotitalo suloisella pihalla odottaa tähänastisia kerrostaloasujia. Muuttamaan päästään vasta vähän ennen joulua, kun se vapautuu, mutta mielessä on jo vaikka mitä suunnitelmia. Uutta kotia on etsitty viime vuoden helmikuusta ja aika urakalla, joten oli jo aika että se löytyi. Ja ajankohta on aika täydellinen, kun jään joululomalta suoraan mammalomalle.

Painon noususta: mitenkä teillä muilla on noussut (vai onkohan tästä ollut jo keskustelua? Mulla ei juuri yhtään, max kilon. Kait se on ihan normaalia. Olen kyllä lähtökohtaisestikin aika hoikka, joten en panisi pahakseni jos vähän nousisikin. Rinnat eivät ole kasvaneet yhtään, masu on hieman pömperö, etenkin iltaisin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Tuuliannaliina ja rakas 16+0

 

TUULIANNALIINA, onnittelut talokaupoista :heart:

SIREL mulla maha kestää muuten mutta närästys on pahentunut ihan kamalaksi. paljon sellasia ruokia jotka normisti ei närästä, mutta nyt täytyy jättää syömättä jos ei halua olla korvennuksessa koko päivää :/

PAINONNOUSUSTA: mulla joka odotuksessa 30kg.a tullut, aina lähteneet myöskin, nyt kuopuksesta jäi 10 (koska plussasin kuitenkin näin pian yms) joten toivon max 20 kilon nousua. sitten saa rauhassa laihdutella taas ne pois ja ihan viimeistä kertaa! Tällähetkellä painoa tullut pari kiloa. Normisti oon tosi hoikka, enkä nytkään ole siis ylipainoinen juurikaan vaikka noi 10 kiloa tuossa on. Mutta ite haluan sikspäkkini joskus takaisin vielä Tämä tosiaan viimeinen raskauteni, joten sitten voi sen kropan treenata hyvillä mielin takaisin.

LIIKKEITÄ ei täällä vielä tunnu (pari jotain tuntemusta ollut et voisko olla mut en oo yhtään varma, on niin satunnaista) Mulla tosiaan 2 istukkaa ja molemmat edessä, joten vaimentaa paljon. Lääkäri toki sanoi että lopussa ihan hyväasia: liikkeitä kun on sitten tuplasti....

(.)
jahas, imuria tarttis heilutella, sääli et toi 10kk neiti pelkää sitä ihan kamalasti: on yhtä huutoa kun imuroin mut pakko sen on tottua. Muuten oon jo siivonnu ku isommat lähti kouluun: pysyy ees hetken siistinä

isommat tytöt oli eilen yllärinä siivonneet huoneensa tiptop kun olin autokoulussa (kuorma-autokorttia ajelen) ja vanhempainillassa:heart: Oli ihana yllätys! Niiden kämppä sellanen läävä aina kun jokainen tavara jää juuri sinne minne se kädestä putoaa:stick: Sitten aina kaikki hukassa ja mun pinna kireellä:stick:
Nyt on siistiä:heart:
Noilla isommilla tytöillä on yhteinen huone ja sieltä menee ovi kohtuullisen kokoiseen vaatehuoneeseen, josta muokkasin tälläviikolla heille lisätilaa :heart: Sinne mahtui iso kirjahylly, ja tein pitkänmallisen koulupöytätason ja laatikostot sen alle Tuli tosi magee ja pääsevät omaan rauhaan jos tarvis Tuli kyl ihan mahtava ja yllättävän paljon lisätilaa!

Nyt imuroimaan



Muksaa perjantaita kaikille



T:Neiti + MasuMuruset 15+0 POKSIS

 

Painon nousu Laskenu on, kohta lähden selvittämään, et joko olisi noussut. Neuvola olis nyt kympiltä, tarvii lähtee ihan just

Onnea Tuuliannaliinan talokaupoista! Toi on niin ihanaa aikaa, vaikka se muuton odottelu on aika tuskasta. Me jouduttiin kans aikoinaan odottamaan muuttoa tähän, nyt ollaan kyllä jo viitisen vuotta asuttu

Keskimmäinen pärskii joten nyt se flunssakausi lähtee lähtee käyntiin. Voihan kökkö, no täytyy ajella apoteekin kautta.

Ihanat päivän jatkot kaikille!

Äiti maa & Usko 17+6

 

Myös mun mielestä niitä lapsia saadaan eikä tehdä. Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista! Joka ikinen kerta alkaa ärsyttää, kun joku on puhunut ja kysellyt, että "koskas te teette lapsen?" Oon vaan vastannut juurikin niin, että eipä oo tekeminen niin yksinkertaista, että niitä tulee silloin kun suunnittelee. Itselläni on endometrioosi ja endon munasoluja tuhoavan vaikutuksen ansiosta tiedän todellakin, mistä puhun. Toiveita lapsen saamiseen ei siis juuri ollut. Juuri sen takia tämä tuntuu niin ihmeelliseltä, että meille on suotu kaksosraskaus :heart: Jokainen päivä tuntuu edelleen ihmeeltä ja kuitenkin pelottaa hirveästi, että mitä jos jotakin sattuu. Sori, tuli pieni purkautuminen :saint:

Täällä alkaa myös flunssa-oireet painaa päälle: Nenä vuotaa, kurkku on karhea ja päätä särkee. Huomenna täytyisi lähteä kyläreissulle, ja ajomatkaa olisi n. 5 tuntia suuntaansa. Pelottaa jo valmiiksi, mihin kuntoon mun selkä tuolla reissulla menee :|

Mukavaa perjantaita kaikille!

FlowerBy + Tiuhti & Viuhti 16+4 :heart:

 

FlowerBy Onnistuuko ajelu, jos oot ite takapenkillä? tai että selkänoja on makuuasennossa? Takapenkilläkin aika hyvin pystyy rötvään ja vaihtaan asentoa miten sitten hyvältä tuntuukin. Tsemppiä matkaan

Postilaatikossa oli ihana perjantai ylläri, oli pakko ostaa elodien sadesuoja noihin vaunuihin, oli niin magee (järkky kallis kyllä) mut et senhän voi antaa olla siinä vaikkei sataska, kun kerta ne kuosit on vähä mitä on. Vaikka värjäys hyvin onnistukin, mutta siltikin. Ja sitten fb:n kirpparilta mammahoustu, tämmöset reisitaskutyyliset. Ihanaa, ees jokku vähä lökemmät, ei mul oo kun yhet farkut ja yhet sammarit.

Neuvolas kaikki ok, hb 131, verenpaine laskenu siitä yleisestä korkealla heiluvasta, painoakin on tullu 75g viikossa . Sykkeet oli n. 140. Pikainen käynti oli kun täyty kuopus hakea kerhosta ja pelkäsin, et myöhästyn, olinkin sitten tapani mukaan ekana hakemassa... Noi 3v on niin hellyttäviä, onhan ne vielä pieniä kaikki. Kauhea itkukuoro sinne jäi kun lähdin, olipa vaan meidän tyttö ollu ainut ketä ei itkenyt. :heart:

 

Painonnousu
Alkuodotuksen pahoinvoinnista huolimatta painoa on tullut reilut 3kg lisää, eli ihan maltillisesti. Jos nousee tällä vauhdilla, niin saattaa hyvinkin jäädä painonnousu alle 10kg ja siitäkin suurin osa jää synnärille Sopii hyvin, kiloja oli ennen odotuksen alkua juuri sopiva määrä. Ehkäpä saisi olla jopa vähän vähemmänkin, mutta eiköhän tuossa laihdu kun lapsi lähtee omien jalkojensa avulla hihittäen juoksemaan äitiä karkuun

 

Täällä taas!

Eilen oli neuvola, kaikki oli kunnossa. Kilpirauhasarvotkin olivat täysin normalisoituneet. Ja sydänäänet kuuluivat ihanana hevosenlaukkana. Lääkärineuvolassa kolme viikkoa sitten en niitä kuullut, kun silloin istukan äänet kuului niin voimakkaina, mutta nyt! Oli kyllä minullakin leveä virne naamallani . Syke oli 150.

Täällä on puhuttu parisuhteesta, josko minäkin kertoisin meidän tarinamme: Tavattiin 3/2007, alettiin seurustella käytännössä heti ja muutettiin epävirallisesti yhteen. 8/07 mentiin kihloihin (ja muutimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme) ja siitä vuoden päästä naimisiin. Mies tuli heti vauvakuumeiseksi, osteli minulle vauvalehtiä ja suostutteli minua olantakaa. No, eipä siinä tainnut mennä kuin hetki, kun olin täysillä mukana. Yrityksen aloitimme kuitenkin "vasta" 1/09, jolloin tärppäsi heti ja esikoinen syntyikin 10/09. Toista alettiin toivoa 7/10, mutta sattuman sanelemista syistä pystyimme alkaa tosissamme häntä toivomaan vasta 4/11. Ja reilu vuosi siinä sitten meni, ennen kuin sain katsella onnesta soikeana ja hämmästyksestä ymmyrkäisenä kahta testiviivaa . Toivottavasti saisimme vauvan syliin asti sitten ensi vuoden puolella, ja samaa toivon teille muillekin!

Vauvan yrittäminen vrt. saaminen: Onhan se toki niin, että ei niitä lapsia sillä kellonlyömällä yleensä alulle saada kun niitä halutaan, mutta kyllä tuossa vuoden aikana kerkesi lasta ihan tekemällä tehdäkin, kuten äitimaakin totesi. Ei ollut enää pelkkää toivoa lapsen saamisesta vaan myös hullua epätoivoa ja pettymyksen itkuja.

Kerroinkohan teille jo, mutta esikoinen (vajaa kolme vuotta) sai tietää viime viikolla äidin masussa kasvavasta vauvasta. Hän toteaa vuoronperään, että "kyllä siellä pikkusisko on - (ja kohta) Pikkuveli siellä on ihan valmasti", ihana! Ei se kunnolla vielä asiaa tajua, mutta eipä ole tarvekaan! Vielä ei ole osannut harmistua esim. siitä, miksi se vauva ei jo tule, kun taitaa asia unohtua mielestä vielä kovin usein .

On valunut täälläkin ensimaitoa, tosin aivan hivenen vain. Onko monellakin kasvanut rinnat kuppikoolla tai useammalla? Mulla on normaalisti aika AA-kuppi (ennen esikoisen imetystä A), mutta nyt se taitaa olla aika hyvin juuri sen A:n verran. Ja herkät ne on, kokonaisuudessaan. Jauts. Kaverilla kasvoi B:stä D:hen ja jäivät imetyksen jälkeen C:hen, olin pitkään vähän kateellinen. No, joillakuilla näin päin, joillakuilla toisin. Se hyvä puoli näissä pienissä tisseissä on, että ne ei hevillä roiku mummonakaan polvissa .

Liikkeet tuntuu jo ihanan selvästi. Ei paljoa tunnu mitään pikkuhipaisuja, vaan liikkeet on jotenkin kokonaisvaltaisia, kuin koko selällään painautuisi kohdunseinämää vasten. Ja pikkupotkujakin on muutama tuntunut, tosin ne ovat lähinnä sellaisia kevyitä "sormenpää"tökkäisyjä. Ihania nekin! Ja hikkaakin on vauva potenut muutaman kerran, hauska nakutus vaan tuntuu.

Ja vauvantekoiästä vielä: Itse olin kuukautta vaille 21 esikoisen saadessani, ja nyt tulen olemaan 24 kun toinen syntyy. Itse koin olevani hyvän ikäinen, en esim. kokenut että vauvan tullessa pitää olla täysin valmis paketti kasassa. Ei se vauva osaa kaivata äidin työpaikan perään "perkules, kun mut meni hommaamaan ennen vakiduunia, duh", kunhan saadaan se paletti kasaan sitten reilusti kymmenen vuoden sisään. Mies sai vakipaikan kyllä juuri ennen esikoisen syntymää, mutta mulla menee opiskelujen kanssa vielä pari vuotta vauvan syntymän jälkeen. Ja hyvin pärjätään lähinnä miehen tuloilla siihen asti, vaikka ei miksikään hyvätuloisiksi ainakaan vielä kuulutakaan. Jonkinasteinen vauvakuumehan mulle tuli jo 10-vuotiaana, mutta housut sentään pysyi jalassa vielä 10 vuotta sen jälkeen . Lapsia toivoin aina kohtalaisen nuorena.

Nappikeitto ja Pyöriäinen 18+0

 

Vauvan yrittäminen vrt. saaminen: Onhan se toki niin, että ei niitä lapsia sillä kellonlyömällä yleensä alulle saada kun niitä halutaan, mutta kyllä tuossa vuoden aikana kerkesi lasta ihan tekemällä tehdäkin, kuten äitimaakin totesi. Ei ollut enää pelkkää toivoa lapsen saamisesta vaan myös hullua epätoivoa ja pettymyksen itkuja.

Näin, minä ajattelen niin, että lapsi on ensin tehtävä ennen kun sen edes voi saada. Mutta niinkun edelleen jokainen ajattelee ja mieltää asiat omalla tyylillään. Niistä ei kenenkään kannatta herneitä kasvatella ja onneks täälä ei sitä harrasteta.

(ylempi teksti on siis lainattu nappikeitolta, tunari ei vaan osaa käyttää konetta, minä siis!)

 

Mä käsitän tuon lapsen tekemisen niin, että niitä vaan yks-kaks tehdään. Mutta toki ymmärrän tuonkin, että on juurikin se "tekemisen meininki", kun kaikki ei käykään esim. vuoden sisällä. Miten tuon asian nyt sitten kukakin käsittää, taitaa olla kyllä tulkinnan varainen asia

Äiti maa: Kiitos vinkistä! Täytyypä kokeilla tuota takapenkkiä, jos siellä saisi paremman asennon

En oo huomannut tuohon painon nousuun kommentoidakaan. Mulle on tullut painoa vajaa 2kg ja viikkoja on nyt 16+4. Eli paino ei oo noussut juuri mitään, etenkin kun kyseessä on kaksosraskaus. Mutta onhan tässä vielä aikaa painoa nostattaa

 

Lapsensaanti-iästä: samaa mieltä pikku yllätyksen kanssa, karvat nousee pystyy, ei voi mitn. Joillakin on jonkin takia älyttömän kova tarve puolustaa sitä, miksi juuri hänen ikä on se "oikea" ikä saada lapsi ja lytätä sitten ne kaikki muut. Itse koen sen johtuvan ihan epävarmuudesta. Minä sain esikoiseni 33-vuotiaana ja nyt tulen olemaan 35, minulle ihan oikea ikä mutta en sano, että mikään maailman paras lapsensaanti-ikä. Siinä on vissi ero.

Parisuhteen kestosta: me ollaan sitten vissiin aika nuori pari, yhdessä ollaan oltu vuodesta 2008 Tosin vauhtia suhteessa on ollut sitäkin enemmä, puolivuotispäivän ostettiin yhteinen oma talo ja meillä nyt siis kohta 2-vuotias lapsi ja toinen tulossa Molemmat yhtä "hulluja" kai Mutta ei ole kyllä vielä tähän päivään mennessä kaduttanut. Aikaisemmin molemmilla ollut pitkiä suhteita, mutta ei lapsia ja kun tavattiin, oltiin sattumoisin molemmat vapaita ja toinen vaan kolahti. Vai jalat alta. En ois voinut kuvitella, että 31-vuotiaana sinkkuna voi vielä niin täydelliseen mieheen törmätä :heart: Mutta nyt pois lässyttelyt, hus!

Painonnoususta: aamulla juuri kävin vaa'alla ja paino oli hieman laskenut viime punnitukseen verrattuna, eli noin 2kg on nyt tullut. Heti tulee kauhuskenaariot mieleen, liikkeitä silti välillä vielä tuntuu, pirttana kun olis kotona se doppleri! Seuraava neuvola on vasta vajaan kuukauden päästä, 1.10. on sitten rakenneultra. Ei kai tässä auta kuin odottaa, mitään kipuja tai muuta ei ole, joten jospa se vaan johtuu siitä että olen syönyt maltilla. Sokerirasituksessa kävin toissapäivänä ja tänään piti soitella tuloksista mutta unohdin! Prkl... Jätin viestin vastaajaan,jospa sieltä joku mulle soittelis takaisinpäin vielä tänään.

Ja nyt keitteleen päiväkahvit. Lentsu iski taas päälle, ihmesahailua sen kanssa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

cannes ja piskunen 16+0 (POKS! )

 

Moikka Helmimammat pitkästä aikaa!

Kovasti olen seurannut ja lukenut kirjoituksianne, mutta oma kirjoittaminen on vain jäänyt todella vähälle:ashamed:

Parisuhteesta ja lastenhankinnasta Oltiin jo mieheni kanssa tiedetty toisemme melko pitkään kunnes -05 vappuna sitten tutustuttiin enemmän ja siitä kuukauden päästä jo seurusteltiin. Itse olin silloin 18v. ja mies 20v..
Uutena vuotena -06 mentiin sit kihloihin ja muutettiin yhteen asumaan. Lapsista ollaan molemmat pidetty aina todella paljon ja jo tuolloin oli selvää että lapset kuuluvat yhteisiin suunnitelmiin. -07 aloitettiin suunnitella häitämme kesälle -08 ja sovittiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Jätin pillerit pois ja yritettiin ja yritettiin. Lääkäri totesi minulla olevan pco:n ja aloitettiin clomifenit. Kesällä -08 tulin vihdoin raskaaksi ja voi sitä onnen määrää:heart: Pari viikkoa ennen heinäkuisia häitämme alkoi sitten voimakas pahoinvointi. Häät ihme kyllä jotenkin pärjäsin oksentamatta, mutta seuraavana päivänä olinkin sitten jo takaisin sairaalassa tipassa. Oli ehdottomasti meille raskasta aikaa ensin raskaaksi tulemisen yrittäminen ja sitten esikoisen raskausaika. Mutta on myös vahvistanut suhdettamme ja tunnetta että tämän ihmisen kanssa haluan todella olla loppu elämäni!
Esikoinen syntyi maaliskuussa -09 ja kovasti toisesta haaveilimme, mutta tuon järkyttävän pahoinvoinnin(joka siis kesti koko raskausajan) en yksinkertaisesti uskaltanut. -10 aloimme kuitenkin toista yrittämään, eikä mitään taas kuulunut. No tänä talvena sitten lapsettomuuspuolella jo käytiin ja saatiin lääkkeet. Ajateltiin sitten kuitenkin pitää pieni tauko yrittämisessä, koska asunto on myynnissä ja ensi kesänä valmistuu uusi kotimme eli täytyy varmaan välissä vuokrallekin muuttaa. Pelko oli siis että pahoinvointi uusiutuu myös tulevassa raskaudessa. No kuinkas ollakkaan juhannuksena ajattelin ihan huvikseen tehdä testin kun niitä kaapit on täynnä ja PLUSSA sieltä tuli=) Ehdottomasti oli iloinen yllätys, ilman lääkkeitä ja pakko yrittämistä! Pahoinvointihan sieltä taas alkoi, mutta miehen tuella ja hänen asenteellaan hoitaa koti ja esikoinen ollaan hyvin pärjätty!
Voin siis yhtyä ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan jos hyvin käy:heart: Esikoinen kun syntyi olin 22v. ja nyt kun kuopus helmikuussa/maaliskuussa syntyy olen juuri täyttänyt 26v. ja oikein on minulle passeli ikä kun talous ja parisuhde on kunnossa!

Painonnoususta Paino tippui alussa n.8kg pahoinvoinnin takia ja nyt sitten on 2kg tullut takaisin kun olen oikean lääkityksen saanut, että pystyn edes jotain syömään. Esikoisesta paino alussa myös tippui mutta loppua kohden kiloja tuli n.15 lisää=)

Äitiyspakkaus oli ihan kiva, mutta taidan silti ottaa rahana ja ostaa vaikka toppahaalarin ja vaatteita. Esikoiselle otin pakkauksen ja jäi kokonaan käyttämättä. Rakastan lastenvaatteita ja niitä hulluna ostelen, joten kyllä raahakin vaatteisiin uppoaa!

Hankinnat Pinnasänky, leikkimatto, amme ja jalat niin ja hoitotaso meillä taitaa olla tallessa. Vaunut ja turvakaukalo täytyy siis ostaa ja tieténkin niitä ihania pienen pieniä vaatteita Sitterikin oli kyllä hyvä esikoisella, joten se kyllä myös hankitaan taas!

ON: Pahoinvointi siis jatkuu täällä ja supisteluja on nyt tullut jo muutaman viikon ajan. Sänkypotilaana siis ollaan ja aika käy kyllä pirun pitkäksi. Sairausloma todennäköisesti jatkuu äitiysloman alkuun,huh huh! Rakenneultraan tuli kutsu 12.10 eli 6 pitkää viikkoa pitää vielä odottaa. Liikkeitä en ole vielä tuntenut, mutta kovasti jo odotan tuntevani. Esikoisesta tunsin jo viikolla 16 ensimmäiset likkeet:heart: 3v. esikoisemme odottaa pientä sisarustaa jo kovasti, pussailee masua ja laulelee vauvalle.

Yritän nyt aktivoitua kirjoittelemaan enemmän, kännykällä ei vaan viitsi alkaa kirjoittelemaan kovin pitkiä tarinoita. Ihanaa syksyn jatkoa jamassujen kasvatusta kaikille!:heart:

Charlott ja nöttönen 14+2

 

Tuuliannaliina onnea talokaupoista! Kyllä se sisustuskärpänen purasee - ehkä noin kolmen minuutin päästä.

Painonnousua ei ole mulle vielä tullut, edelleen siellä pisteessä -0,5kg. Ei kyllä haittaa, on noita kiloja ihan riittävästi muutenkin.

Rinnat ovat saaneet yhden kuppikoon verran lisätäytettä - sitäkään ei kyllä ois tarvinnu. DD vaihtui DDD=E-kuppiin - hauskoja noi jenkkimerkinnät. Joka ilta on nännit kosteat ja hieman tuntuu liiveissäkin siinä nännien kohdalla kosteutta.

Flunssa se iski tännekin, niiskuttanut koko päivän - ensin nukuin sen 12h ja sitten vaan niiskutellut. Päätä särkee just sillai ärsyttävästi, ettei mikään särkylääke siihen auta - flunssasärkyä. Mur. Pitää varmaan mennä ryöstämään porukoilta mustaviinimarjamehua ja juoda sitä kuumana. Saikos muuten Otrivin-nenäsumutetta käyttää raskaana ollessa? Sitä kun meiltä löytyy valmiina, toki eihän sitä tiedä, tarviiko käyttää, mut mulla yleensä tukkeutuu nenä tosi pahasti yöaikaan niin sais ees nukuttua.

FlowerBy mä kans aina vihasin yli kaiken niitä kyselyjä... vaikkei mulla mitään endon tapaisia ole koskaan ollut, mutta en ikinä pitänyt itsestäänselvänä sitä, että sen lapsen saa sormia napsauttamalla. Muutenkin olen aina ajatellut (niin mut on kasvatettukin), että perheenlisäykseen liittyvät asiat on henkilökohtaisia eli kuuluvat vain sille pariskunnalle. Koskaan en ole itse kysynyt keneltäkään perheenlisäyksestä, kun se voi olla kipeäkin paikka. Mieluummin olen sitten aidosti iloinen ja onnellinen, kun kertovat siitä suuresta, upeasta tapahtumasta. Mulla on yksi hyvä kaveri, joka kärsii todella pahasta endosta ja sitä kamppailua seuranneena voi vaan sanoa, että kyllä se raskaus on lahja... Oppinut arvostamaan tätä omaa raskautta ihan toisella tavalla.

Olis siis kolme viikkoa neuvolaan ja viisi viikkoa rakenneultraan. Ääh. Nyt tuntuu kauheen pitkältä ajalta, mut ihan justiinsa ne sitten eteen tulee. Kummallista.

(.) Vitsit noita kaiken maailman kipuiluja - välillä niitä ei huomaa, mut välillä joutuu puhaltelemaan. Toisaalta se on kyllä hyvä, tietää ainakin, et jotain tapahtuu. Ihanaa, et on viikonloppu. Taidan pitää itteni vaan peiton alla lämpimässä ja mies saa hoitaa ruokapuolen sun muun.
Nyt siis pakeneminen peiton alle ja voisi ehkä tuon Fazerina-patukan tuhota kanssa. Jatkunee siis rauhaisasti tää mahankasvatus täällä suunnalla.

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 16+1

 

MrsR Otrivinin paketissa lukee, ettei suositella raskausaikana, mutta mulle lääkäri sanoi, että ihan huoletta voi esim. yöksi suihkauttaa. Minäkään en saa nenä tukossa nukuttua.

Mä huomasin nyt kans yhden vaivan. Älyttömän helpolla kyllä tunnu taas pääsevän kun ei närästä, ei selkää säre, eikä muutakaan ns. normaalia vaivaa ole. Mutta huomasin tossa kun kävin lasten kans kävellen pankilla ja kaupassa niin sattuu vasemman perskannikan yläosaan kun vasen jalka menee edelle. Muistaakseni tätä on ollu muulloinkin, mutten tiiä mitä se sitten on.

:wave: mukavat viikonloput.

 

Parisuhteesta on ollut paljon puhetta. Me ollaan seurusteltu kolme ja puoli vuotta, oltiin molemmat 20-vuotiaita kun tavattiin. Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen ja nyt juhannuksena mentiin kihloihin, eli aika tuore juttu meilläkin kun vertaa teihin moniin muihin. Valmistuttiin molemmat ammattiin tämän vuoden toukokuussa ja oltiin päätetty, että kunhan koulut on käyty niin vauva saa tulla jos on tullakseen. Niinhän se sitten päätti tullakin ihan saman tien, ei edes yhtään normaaleja menkkoja ehtinyt tulla pillerien lopetuksen jälkeen. Mulla olis nyt sit lasketun päivän aikaan ikää vielä 24 mut jos menee pari viikkoa yli niin ehdin jo täyttää 25, mies on mua puolisen vuotta nuorempi.

Flunssaa on podettu täälläkin, just sopivasti olin kipeä kun oli kerrankin kolme vapaapäivää putkeen Meillä ainakin töissä on tätä kovasti liikkeellä, toivottavasti tällä nyt selviäis ja sais olla sit loppusyksyn ja talven terveenä.

Omista oloista muuten sen verran, että vointi on oikeestaan nyt aika hyvä. Päänsärkyä, jota mulla ei oikeestaan oo koskaan juuri ollut, on nyt raskausaikana ollut melkein päivittäin enemmän tai vähemmän, mutta vaan parina päivänä on ollut niin tuskaista että oon ottanut Panadolia. Maha taas pompsahti jotenkin ihan yhtäkkiä esiin viime viikon lopulla ja oon kans nyt joutunut siirtymään mammahousuihin kun ei mee tavan farkuista enää nappi kiinni. Paino ei oo vielä juurikaan noussu, ehkä jonkun puoli kiloa suunnilleen mitä nyt oon välillä aamuisin käynyt puntarissa. Ens viikolla olis neuvola ja vajaa kuukausi enää rakenneultraan ja sit ollaankin jo puolivälissä, ihan uskomatonta miten äkkiä tää aika menee!

Hepa_ 15+6 (huomenna taas poksuu!)