HELMIKUUN HELMET 2013 *syyskuu*

KUMMEISTA: mä en kuulu kirkkoon, mutta lapset on kastettu. Esikoisella on 2 kummia, keskimmäisellä 3 ja kuopuksella 3. Alkaa loppua vaihtoehdot kun harva tutuistani kirkkoon enää kuuluu...

VAUVAN KOKO, itse olen ollut 3620g ja 51 cm kun synnyin (Päivän yliajalla), esikoiseni oli rv 39+2 2905g , 48cm, keskimmäinen 41+4 3420g ,51cm ja kuopus olikin 3645g ja 51cm syntyessään rv 40+4. Esikoisen aikaan mulla oli r.myrkytys joka ilmeisesti vaikutti kasvuun. Itse olen tosiaan 182cm rohjake et ihan kohtuukokoisia siihen nähden

PIIA-LIISA,. toivottavasti tuhruilut loppuu:hug:

 

Piia-Liisa Kiitos aamun piristeestä. Sulla on aina niin luettavaa tekstiä, ei sillä etteikö muilla olisi. Mutta kummikin
Tuosta tuhrusta en tykkää, se varmasti säikäyttää ihan aina. Toivotaan, et on vaan jotain limakalvojen kuivumista tai muuta normaalia. :heart:

Lasten koko Minä olen ollut 3060g ja 49cm, mies on ollu aika samaa kokoa, eli aikas pieniä. Esikoinen syntyi 38+6 ja oli 3120g ja 49cm. Kakkonen syntyi myös 38+6 ja oli 2880g ja 46cm ja kolmonen 39+0 ja 3060g ja 50cm. Eli pikkusia myös he. Tietääkseni äiti ei polttanut mun kohdallani, ja itsekkin olen tupakoinnin lopettanut esikoisen plussaan, siltikin pieniä ovat. Mun äiti poltti kyllä mun siskojen odotuksen aikana ja silti ovat olleet isompia kuin minä, mutta muuten kyllä vaivasempia kyllä.

Mä kans jatkan valitusvirrellä. Taas sai herätä päänsärkyyn :kieh: Mikä hitto siinä on, että kun on viikonloppu ja ehkä mahdollisuus nukkua edes vähän pidempään (jos lapset olisi hiljempaa) niin ei, tietysti mä herään päänsärkyyn ennen seiskaa:kieh: Onneks nyt tuntuu et panadolilla helpottas, mutta voipi iskeä vielä uudemman kerrankin vielä tänään. Plaah..

Toivehan tosiaan olisi, että kummit lasten elämässä olisi muutoinkin kun vain jouluna ja synttäreillä. Siihen vaan ei näemmä itse voi vaikuttaa, me vaikka siis kirkkoon kuulutaankin niin ei mitään uskonopetusta oleteta, eikä edes huolita. Lapset nyt vaan on tullut kastettua, että suvun vanhimmillakin on hyvä olla tekopyhää ehkä, mutta olkoot sitten. Jos niin surullisesti kävisi, et me miehen kanssa molemmat kuolisimme niin isovanhemmat olisi ne keille lapset menisivät. Ovat kuitenkin vielä nuoria ja varmasti sen tekisivät. Sitä en osaa sanoa, että kummalle puolelle heidät antais. Kummeissa meillä tosiaan on monelaista tallaajaa, osa pitää yhteyttä osa ei. Mun siskot ei sen kummemmin pidä yhteyttä, viime synttäreillekkään eivät tulleet. Miehen sisko taas poikkeilee välillä. Sitten on näitä eronneita pariskuntia joista toisesta osapuolesta ei ole muutamaan vuoteen mitään kuulunut. Sitten on myös näitä jotka ovat aluksi olleet sinkkuja ja kun on parisuhteeseen alettu niin ei aikaa enää muualle löydykkään. Nyt uskon, että aika hyvä valita ollaan tehty, tosin elämästä nyt ei taas koskaan tiedä mitä eteen heittää.

Äiti maa & Alli poks 22+0

 

Annalinnea Meilläkin oli ultrassa vauva pienempi kuin viikot, heitto noin 7 päivää. Tämän vuoksi kontrolliultra on reilun kolmen viikon päästä. En ole huolissaan kun vauvan kaikki mitat kasvaneet tasaisesti ja rakenteet kunnossa. Mulla on myös pitkä kuukautiskierto ollut, joten ovulaatio on varmaan ollut viikkoa myöhemmin kuin normilaskureiden mukaan.

Uskonto Tutkiskelin sisintäni tässä pitkään ja tein päätöksen, erosin kirkosta. Voi olla sukulaisille ylläri, mutta tuntuu että monille heistäkin kirkkoon kuuluminen ei tarkoita mitään sen kummempaa. Mun mielestä pitää tehdä asioita täydestä sydämestä ja tällä hetkellä en pysty kristinuskoon täysin uskomaan. Pidän kuitenkin itseäni henkistyneenä ihmisenä, hyviä (kristillisiäkin) arvoja omaavana ihmisenä.

Kummit Kun on ennestään jo kolme lasta, on kummien valinta jo aika vaikeaa. Osa lasten kummeista ei ole enää lasten elämässä mukana, tytär ei esim. tunne yhtä kummisetäänsä lainkaan. Tämäkin on elämää, elämän polut menevät välillä eri suuntiin ja yhteydet katkeavat. Kirkosta eroaminen helpottaa hieman kummiasiaa kun ei tarvitse miettiä kirkkoon kuulumista kummien kohdalla. Mutta vaikiaa silti...

 

Huomenta

Ah, viime yönä nukuin kuin tukki! Itsekseni parisängyssä, mies sanoi illalla, että menee patjalle olohuoneeseen, siltä varalta, että taas köhisen ja huokailen koko yön. Omalla kohdalla on kyllä vaan niin, että kertakaikkian nukun paremmin kun nukun sängyssä yksin, viime yönäkään en tainnut herätä kertaakaan. Jostain syystä toisen kääntyilyt sun muut saa heräämään ja sitten herättyäni monesti valvon vaikka kuinka kauan.

Usein olen ajatellutkin, että olisi järkevää nukkua omassa makuuhuoneessa (johon tilan puolesta olisi tulevassa kodissa mahdollisuuskin, kun miehen työhuoneeseen tulee joka tapauksessa vierassänky), mutta jokin ajatuksessa tökkii 'periaatteesta'. Puolison kanssa ikään kuin kuuluu nukkua samassa sängyssä, vaikka meidän kohdalla se ei monesti ole järkevää, kun unet jää lyhyiksi. Tänä aamuna olikin sitten ihana rentoutunut tunnelma, kun kumpikin on nukkunut hyvin.

Lapsen koko: eka lapsi kun on kyseessä, ei voi arvoida kuin vanhempien koon perusteella. Itse olin täysiaikainen mutta aika pikkuruinen, 47cm ja 2900g. Oma sisko sen sijaan oli isompi. Mies ei muista syntymäpainoaan, mutta arvelee olleensa normaalin mitoissa. Hänen suvussaan on isän puolelta kaikilla sisaruksilla julmetun pitkät jalat, eli epäilen että meidän pikkuisellekin tulee. Ainakin potkut ovat jo nyt supernapakoita .

Äiti maa: mua vaivasi myös helkkarinmoinen päänsärky viikkokausia, mutta tuntuu viime aikoina väistyneen. Paitsi satunnaisesti vieläkin särkee, mm tänä aamuna, vaikka nukuin niin hyvin. Itse olen huomannut, että kahvi, jonka juomisen olen muuten lopettanut, auttaa asiaan. Pieni kupillinen sokerilla. Kiinalaisessa lääketieteessä suositellaan myös kahvia migreeniin ja päänsärkyyn, muttan nimenomaan sokerilla, koska muuten on liian hapanta.

Piia-Liisa: toivottavasti tuhrut loppuu pian! Varmaan vaaratonta, jos pieni kerran myllertääkin, mutta ymmärrän huolen. Itse olisin ihan hermoheikko vastaavassa tilanteessa aiempien keskenmenojen takia...

Tänään luvassa ulkoilua flunssan viimein hellitettyä otteensa, jee! Ja illalla juhlat ystävän luona. Mietin vielä peittelenkö masun löysällä paidalla, jostain syystä olen ajatellut, etten halua asiaa julkistaa ennen kuin ultra on ohi ja kaikki siellä hyvin.

Mukavaa päivää kaikille!

Tuulis ja Rakas 20+0 pokspokspoks!

 

Tuulianaliina Kahvia juon ja tosiaankin sokerilla ja maidolla Sen ymmärtäisin, et jos olisin nukkunut vaikka 10 asti ja sitten särkisi päätä, normaalisti kun sen ekan kupin juo 7 aikoihin, mutta nytkin heräämis aika oli normaali, ettei voisi siitäkään johtua, että olisi jo vieroitusoireita. Sen max. 3 kuppia päivässä juon ja pääsäryt on ollu matkassa koko tän 22 viikkoa. Ja kun kyse ei ole mistään kauheasta kivusta, että hakisi lääkäriltä vahvempia lääkkeitä, vaan tommosesta ärsyttävästä, koko ajan taka alalla muistuttavasta jyhkeestä. Täytyy varmaan ens neuvolassa sitten kumminkin ottaa puheeksi, varsinkin jos siis jatkuvat.

Meilläkään ei vauva ultrassa vastannut viikkoja. Np ultrassa oli päivän pienempi ja nyt rakenne ultrassa 3 päivää, eli 4 yhteensä(kö?) Mutta en muuta osannut odottaakkaan. Kunhan sen yli 3 kilon pääsee, niin hyvä on. Jotenkin koin, sen kakkosen iin hirmu pieneksi ja hauraaksi. Hänhän ei jaksanut rinnallakaan imeä kunnolla ja kasvoi huonosti niin pullolle alkoi jo 1.5kk iässä. Sillon sitä toki stressaskin ihan erilailla kuin nyt mutta silti se kolmikilonen on jotenkin ollut "helpompi"

 

Vauvan koko meillä ei rakenneultrassa kätilö kommentoinut muuten, kuin että kaikki mitat vastasi 20+ viikkoja (kävimme 20+5). Muutenkin se tuntui kovin hätäiseltä, mutta kai hän osasi katsoa kaiken olevan ok. Koko ultraus kaikkineenkin vei vain 20 minuuttia. Kun sukupuoli ei näkynyt heti, ei kätilö edes yrittänyt mitenkään tökkiä vauvaa vaihtamaan asentoa, kun ei se sukupuolen selvittäminen kuulemma ole heidän tehtävänsä.

Liikkeistä alan olla kohta jo ihan hermoraunio, kun ne tuntuvat niin vaihtelevasti. Välillä tulee sellaisia "muksahduksia" ihan häpyluun yllä, mitkä tulkitsen vauvaksi. Meillä on istukka täysin etuseinässä, eli kai tuo on normaalia, mutta kyllä se huolettaa. Yhden kerran on tuntunut selvät potkut vähän sivummalla. Tietääkö joku, että jos nyt kävisikin niin kamalasti, että vauvalle olisi sattunut jotain, ja se huomattaisiin seuraavalla neuvolakäynnillä, niin olisinko oikeutetty äitiyslomaan, kun viikot siihen oikeuttaisivat, mutta raskaustodistuksen saan vasta ensi viikolla? En siis usko oikeasti mitään käyneen, mutta kaikkea sitä miettii... Mikään ei korvaisi pienen menetystä, mutta edes 4 kuukauden äitiysloma olisi pieni lohtu verrattuna johonkin viikon sairauslomaan.

Pilkku_ 22+2

 

Pilkku_ en osaa sanoo, pääsisitkö äitiyslomalle, mutta saisit varmasti sairaslomaa enemmän kun viikon. Kyllä kirjottaavat sitä nimittäin ihan tarpeen mukaan, ite kun koin keskiraskauden keskenmenon viime talvena, niin olin sen jälkeen kolme viikkoo sairaslomalla. Se oli itelleni melko hyvä aika, koska ensimmäinen viikko meni niin, että itkeskelin vähän päivittäin ja toisella viikollakin useempana päivänä. Yhen viikon sit kerkesin "kasata" itteeni töitä varten ja kävinki sillon viimesen viikon lopulla pyörähtämässä töissä pomon juttusilla, koska se töihin palaaminen alko jo suorastaan pelottaa, siellä kun kaikki ties siitä raskauesta enkä halunnu, että kukaan työkavereista tulee multa asiasta kyselemään, etten sit pillaha itkuun siellä. Pomo siis kerto minun toiveesta niille etukäteen ja töihinpaluu meni sit ihan hyvin, kun kukaan ei tosiaan asiasta muistuttanu. Tietysti pomo ja hänen veljensä välillä kyselivät vointia yms., mutta se tuntu vaan hyvälle, ties että he välittää. Ja kyllä yks läheisimmistä työkavereista (vanhempi mies, jo ukki) ensimmäisenä aamuna huomenta sanoessaan otti olkapäästä kiinni, mikä toi äkkiä kyyneleet silmiin, mutta tuntu kuitenki minusta ihan hyvälle.

Tällanen avautuminen tällä kertaa

minä vaan -84

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Aika mennyt niin nopiaa, ettei ole tännekkään muistanut/ kerennyt kuulumisia laittaa :/ joka tapauksessa viikkoja nyt 19+1 ja oireet on kadonnut tyystin. Välillä sitä miettii olenko edes raskaana enään. Tosin viime viikolla kävin äitiyslekurilla ja siellä pikkuisen sydän pomppaili <3 kivi putosi sydämmeltä!
Mut ei ole tuntunut yhtäkään 100% varmaa potkua ja muutenkin hiljaiseloa masussa :/ onneksi nyt ultra on 9.10 joskos silloin taas pikkuisen näkisi voisi alkaa jo ilmoittaa itsestään!!!
Kummiasiaa meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, mutta olen kuullut jostain että lapsen voi silti kastaa kirkkoon. Onko silti toisen vanhemman kuuluttava kirkkoon? Pitääkö vanhempi kastaa uudestaan? onko kellään kokemusta?

Amore ja tiitiäinen 19+1 <3

 

Heippa mammat,

Taas olisi yksi kuukausi takana päin ja seuraavat edessä.
Siirtykäämme siis lokakuun palstalle turisemaan.

Lokakuu 2012

LOVE 21+3

 

lokuulle