synnytystarinaa..
eli meidän neiti syntyi 10.11.2008 klo 22.15
isänpäivänä illalla soiteltiin siskon kanssa ja ajateltiin että ei tämä tuolta mahasta ikinä ulos tule. viikkoja tuolloin 40+4. siinä sitten laitoin illalla pojan nukkumaan ja jotenkin tuntui oudolle ja siinä pojan vieressä maatessani tuli ajatuksia mieleen että kohta sitä mennään ja mitähän poika ajattelee kun se herää ja meitä ei ole kotona ja ja, hirveän haikea mieli tuli pojan vuoksi. no sitten miehen kanssa katseltiin bb:tä ja menin suihkuun ja sitten mentiin miehen kanssa jo sänkyyn. siinä sitten tuli seksiäkin harrastettua ja seksin jälkeen pidin jalkoja hieman ylhäällä kun kuulemma auttaa jos sperma saa valua oikein sinne kohdunkaulan liepeille.. no ilmeisesti se auttoi
menin suihkuun ja huomasin että tuli sellainen ruókalusikallinen verta. no ei mitään. palattiin miehen kanssa sänkyyn, kun säpsähdin kun jotakin tulee pimpistä.. jotain märkää
mutta aivan vähän vain. no ei aikaakaan kun sitä rupes tulemaan pikku hiljaa lisää. ei kuitenkaan mitään suurta määrää. no sitten sitä tippui pyyhkeelle ja se oli vaaleanpunaista. no tiesin heti että joo sitä se on, lapsivettä. mulle tuli hirmu paniikki mitä pitää tehdä ja miten pitää olla, muutamat itkutkin siinä vetäisin. soitin synnytyssaliin ja niin lähdettiin sitten ajelemaan sinne. kello oli jotain päälle 12 yöllä.
kauan aikaa ensin harhailtiin sairaalan pihalla kunnes hoksattiin mistä ovesta piää mennä sisään. kipuja ei vielä ollut minkäänlaisia mutta itkin kovasti kun pelkäsin tulevaa kipua kuinka sen kestän..
siellä sairaalassa sitten olin käyrillä ja pikkuhiljaa rupes särkemään alavatsaa ja rupes tulemaan supistuksia ensin n.puolen tunnin välein. yritettiin levätä huoneessa ja hiukan sain nukutuksikin välillä, sain jonkun piikin takapuoleen, nimeä en muista mutta rauhoitti hetkeksi aikaa eikä supistukset tuntunut niin kovilta.
kaurapussiakin siinä välillä koitettiin ja sitten ammetta. ammeessa olin sellainen puoli tuntia illalla mutta ei se nyt niin kovin tepsinyt. kylmä siinä vaan tuli ja sitten huono olo kun lisäilin vähän kuumempaa vettä..
huoneeseen sitten taas mentiin ja sitten rupes tulemaan supistuksia todella useasti ja ne supistukset ei niinku edes helpottanut ollenkaan vaan pysy koko ajan siellä huipussaan, ja luulin että kuolen siihen paikkaan. mua rupes oksettamaan ja pyörryttämään ja sitten mentiin kohti synnytyssalia.
salissa sain epiduraalin ja ilokaasua joka auttoi hyvin kipuihin. ilokaasusta varsinkin oli paljon apua.
sitten kätilö sanoi että kun rupeaa tuntumaan niin harjoittele ponnistamaan siinä ihan hiljokseen. no kätilö lähti siitä huoneesta ja mä rupesin työntelemään jo kovalla tohinalla, ja seuraavan kerran kun kätilö tuli saliin niin johan se oli jo melkein pihalla. siinä sitten työnneltiin vielä ja kätilö leikkas välilihan. mutta mun mielestä se koko kropan synnyttäminen koski vielä enemmän kuin sen pään ulos tulo.. en tiedä sitten..
sitten tuli vauva maailmaan klo 22.15.
miehestä ei niinkään ollut apua mutta apua oli kuitenkin että oli samassa huoneessa. nimitääin mies istui tuolilla parin metrin päässä musta eikä uskaltanut tulla lähelle eikä katsoa ollenkaan koko episodia. lehden takaa sitten sielä välillä pälyili mitä tapahtuu. että niin heikot hermot mun miehellä..
synnytys sujui ihan hyvin ja luulinkin että se koko homma ottaa vielä enemmän kipeää, että ihan yllättynyt olin kun ei se niin hirveän kauheeta ollutkaan mitä olin ajatellut ja mitä muut olivat peljätelleet.
jälki kivut nyt oli järkyt, ja nyt vasta tuntuu että olisin tulossa omaksi itsekseni. haavakin rupeaa olemaan paranemaan päin, oon nyt sitä jo kerran käynyt näyttämässäkinn kun on hieman auki, mutta kuulemma eivät sille mitään tee vaan se nyt sitten on hieman auki.
toivottavasti saitte jotain selkoa tästä mun tekstistäni..
täällä muuten on jo paljon lunta. pitää nyt vain tovioa että ei ne enää sulais jotta jouluksikin jäis vähän..
vauva voi hyvin syö korviketta n. 4h välein n. 120ml
kuinkas paljon teillä vauvat syöpi?
kuva meidän neidistä:
[/URL][/img]