niin joo eli ne strategiset mitat tuonne etusivulle:
21.11.2008 klo 04.56 poika 3550g, 51cm (vkot 42+2) , päänympärys 36cm, mitäs muuta hmm...
no jos siittä
synnytyksestä:
eli torstaiaamuna mentiin kätilöopistolle aamusta aikaisin. sain puolikkaan cytotecin joskus silloin yhdeksän jälkeen,odottelin turhautuneena tilanneraportteja, kävin kävelyllä miehen kanssa ulkona,syötiin jne. seuraava puolikas olikin sitten sen yli kolme tuntia myöhässä mutta kun sen sain, alkoikin tapahtumaan.supistuksista tuli oikein tujuja,mutta eivät sitten muka tehonneetkaan kunnolla paikkoja aukaisevasti.
kivut alkoi olla suoraan sanoen helvetilliset kun sain petidiinipiikin,joka ei auttanut sitten niin yhtään. suihkussa istuskelin jonkin aikaa,se auttoi hieman mutta lopulta supistukset alkoi olla niin kovia etten enää meinannut tajuta maailmasta mitään ja pidin ihan hirveää huutoa joka supistuksella että pystyisin jotenki olemaan tajuissani.
en oikeen muista missä vaiheessa sitten mut talutettiin synnytyspuolelle (eivät kai löytäneet heti pyörätuolia ja vakuutin että pystyn käveleen...). synnärillä sain peräruiskeen ja istuin sitten vessassa huutamassa jonkun aikaa ja sielläkin hetken suihkussa |O
sitten sain ilokaasua joka helpotti ainakin keskittymiseen ja hengittämiseen,kivut oli ihan tajuttomia ja kun supistuksia tuli aivan taukoamatta, niitä oli aika hankala kestää. onneks meillä oli aivan ihana kätilö joka jutteli ja auttoi ja piti tunnelmaa yllä. en tiedä kauanko menin ilokaasun voimalla,ei se varmaan loppujen lopuksi kauaa ollut,vaikka tuntuikin ikuisuudelta, kunnes lääkärisetä tuli laittamaan epiduraalia, and it worked like a charm! onneks siinä rytäkässä myös vedet meni ihan itsekseen jossain vaiheessa (jahas mies ilmoitti että menivät melkein heti epiduraalin laiton jälkeen silloin kun se ei vielä vaikuttanut)
sen jälkeen olikin ihan kivaa melkein makoilla himmeästi valaistussa huoneessa,kuunnella musiikkia ja jutella miehen ja kätilön kanssa.
jossain vaiheessa alkoi sitten tuntumaan kunnolla painetta ja ponnistamisen tarvetta supistuksissa,ja kamalinta siinä oli kun sitä ponnistamista ei olis saanut tehdä. kerran lisättiin epiduraalisysteemiä kun alkoi ponnistuttamaan ihan törkeenä enkä meinannut pystyä enää pidättelemään.
yritettiin sitten lepäillä,mies koitti nukkua säkkituolissa ja minä kuuntelin musiikkia ja lepäilin kunnes ponnistamisen tarve alkoi olla taas kova,kello oli tuolloin 04.00,muistan sen kun mietin että onkohan kätilö käynyt ja koska ja mietin kun oli puhetta jostain puudutuksesta (oisko ollut kohdunkaulan) että saankohan sen vai sainko jo (eli olin hiiiemaan pihalla maailmasta, mulle ei sitä sitten kuulemma laitettu).
puol 5 sitten käskin miestä painamaan hälytysnappia ja joku uus kätilö tuli tarkistamaan tilannetta(meidän kätilö oli just avustamassa synnytystä viereisessä huoneessa), vähän tuli siihen sitten yllärinä kun sanoi että no ei ihme jos ponnistuttaa kun täällä jo pää alkaa näkymään!!! jonka jälkeen häippäs kysymään neuvoa meidän kätilöltä koska kerroin että oli epäilys että poitsun pää ei oo ihan suoraan tulossa sieltä oikeassa asennossa,mistä nuo paineentunteetkin ois johtuneet.
no n. varttia vaille kai sitten huone pöllähti täyteen kätilöitä ja käskivät alkaa ponnistamaan ja antoivat happinaamarin ponnistamisen tehostamista varten. aika nopsaan sieltä olikin pää pihalla kun tehtiin episiotomia ja autettiin imukupilla, kun sykkeet alkoi olla huonot. vartalo tulikin sitten aika putkahtamalla,muutamalla ponnistuksella jotka tuntuivat kyllä vaativan kaikki voimat multa,tuntui että suoni katkeaa päästä jos ei se kohta pihalla oo!
poika sai aika huonot pisteet 6/8, kun oli sinertävä ja veltto ja tosiaan tuli pää vinossa ja napanuora kaulan ympärillä (jonka luin vasta äsken papereista), mutta kiljahti heti ja virkos kivasti.
muuten nyt siis ollaan kunnossa,poika oikeen hassu ja kova syömään (vähän liiankin) ja mulla ei muuta kuin tuo pieni epparihaava ja sit ihan massiiviset peräpukamat (argh..nää on jotain ihan kamalaa)
poika oli vuorokauden sokeriseurannassa mutta lopetettiin kun arvot olivat hyvät.
että näin pitkä selostus...
noonie&vilho
