Pikainen kurkkaus!
Koitan päivitellä kiloklubia parhaani mukaan, mutta ilmeisesti omaan panokseeni niin pettyneenä yritän alitajuisesti sabotoida muiden tuloksia -
anteeksi siis katrinainen No ehkä tässä kuussa sitten...
Oltiin äsken
muskarissa ekaa kertaa ja ihmeissäänhän tuo pimu oli
Ei kuitenkaan itkenyt ja aika ajoin jopa naureskeli, mutta ilmeisen stressaavat 45min. se oli, kun nukahti heti kotiin lähdettäessä ja on nukkunut jo ulkona 45min. B)
Ja sitten taas
syömis-/imetysasiaa (jauhan tästä ihan kyllästymiseen asti varmaan :/ ).. Menee hermot tohon imetykseen!!!! :kieh: :ashamed: Mulla yksinkertaisesti tulee liian paljon maitoa Nirpun tarpeisiin, niin sen on pakko olla, koska neiti syö 4-6h välein ja usein vaan toisen tissin. Tästä tietysti seuraa, että minä kuljen tissit kivikovina ja vuotavina koko ajan ja vain odotan, koska neiti suvaitsisi syödä. Äskenkin muskarin jälkeen ihan sattui rinnat ja yritin suorastaan väkisin antaa rintaa ja toinen vaan huutaa pää punaisena, kun maitoa suihkuaa joka puolelle. Mutta mitäs sitten "tilasi" lisää maitoa, kun viime viikon ei muuta tehnytkään kuin imi rintaa :kieh: Päivässä menee varmaan 10 liivinsuojukset ja ainakin viisi paitaa kastuu litimäräksi. Ja julkisilla paikoilla tuo taistelu on mielettömän noloa, kun lapsi huutaa ja äiti huutaa ja maitoa vaan lentää kaikkialle
Me aloitamme siis pullonkokeilun nyt (tai siis ei nyt, koska kunhan pimu tuolta herää niin hänen on PAKKO tyhjentää nämä "silikonit"
) ! Saas vaan nähdä minkämoista riitelyä se tulee olemaan..
Kannattaisiko aloittaa yhdellä korvikepotulla per päivä esim. keskellä päivää? Entä paljonko olisi sellainen "normaali" määrä mikä korviketta menisi?
Niin ja kyllä nyt sitten nuktaan, kun äiti täällä on räjähtämispisteessä ja odottaa vaan toisen heräämistä :kieh: Loistava päivä meillä
MUOKS. Minä ahdistun ja masennun niin tuollaisista dokumenteista, joissa ihmiset (tai eläimetkin!) kärsivät etten yksinkertaisesti voi katsoa niitä! Tuntuu todella elitistiseltä sulkea silmänsä maailman pahuuksilta, mutta minkäs sille voi, että täällä lintukodossa kasvaneena ei ole tarvinnut kärsimystä oppia kestämään.. Koitan kuitenkin parhaani mukaan auttaa mm. lahjoittamalla rahaa Unicefille, Pietarin katulapsille ja on meillä kummilapsikin Kolmumbiassa. Tiedä sitten vaan meneekö niistä pennosista senttiäkään kärsiville lapsille vai rahoitanko Kolumbian huumekartelleja tai Venäjän mafiaa :/