Heipati hei!
Bulgarian ohjelmasta: en todellakaan katsonut. Kuuntelin kyllä selostajan selostuksen ennen ohjelmaa ja hyvä pointti oli se, että ohjelma on siis esitetty aiemminkin (nyt oli kyseessä toiveuusinta ) ja edellinen esitys oli saanut ihmiset liikkeelle. Avustuksia oli alkanut satelemaan ja asiaan oli puututtu. Tänä päivänä tilanne on kuulemma jo huomattavasti parempi. Mutta tosiaankaan itse ohjelmaa en voinut katsoa, olisin ahdistunut liikaa.
Varpajaiset: mies meinaa viettää. Suunnitteli ottavansa hotellihuoneen läheltä sairaalaa, jotta pääsee aikaisin meidän luokse, vaikkei ajokunnossa vielä olisikaan. Meillä mies ottaa harvoin kunnolla viunaksia ja on aina minun tukena, kun tarvetta ilmenee, joten en näe mitään syytä motkotella varpajaisista. Sen kun juhlistaa. Muutoinkaan en ole ajatellut, että miehen tarvitsisi koko aika olla sairaalassa. Vauvan vuoksi toki on mukavaa, että isi on paljon paikalla, mutta itseni vuoksi en näe tarvetta. Hormonit voi toki muuttaa mielipidettä h-hetkellä...
BB: erittäin anti-bb. Tulen pahalle tuulelle pelkästä vilkaisusta. Pari syksyä sitten kummi-tyttö asui meillä pari viikkoa bb:n aikoihin ja hän katsoi sitä joka ilta. Yritin seuraksi katsella vähän, mutta pakko oli poistua lukemaan ja nukkumaan. Pelkästään niiden ihmisten puhetavat ottaa päähän. Ja pikkuvilkaisuillani olen huomannut, että joka vuosi sieltä löytyy se ärsyttävä puhetyyli. Ymmärrän siis, että heidän on vedettävä se pää täyteen siellä lähes joka ilta... Eihän sitä kestäisi selvin päin!
Sisätutkimuksesta: minusta se tuntuu ikävältä lähes aina. Normaalioloissakin. Ei se varsinaista kipua ole, mutta jotain sinne päin. En tiedä, mikä siinä on, etten osaa rentoutua yhtään, kun alhaalta aletaan sorkkimaan. Vähän siis jänskättää tuo rentoutuminen synnytyksessäkin, kun tuo alapiä tuntuu vetävän ihan jumeliin aina kun joku ulkopuolinen sitä sorkkii. Nuorempana minulta tuli aina vertakin tutkimuksen jälkeen, mutta näin vanhemmiten värkki kestää jo ronkkimiset vuotamati...
Häpyluu ja nivuset on todellakin kosketusarat! Näin normaalioloissa en sitä huomaa, mutta aina kun sf-mittaa otetaan, luuhun sattuu kimakasti. Ja kun vauvan asentoa tunnustellaan, alavatsalla nivusten lähellä on ikäviä kohtia.
Kipukynnyksestä olette puhuneet. Minä en kertakaikkiaan tiedä, minkätyyppinen kipukynnys minulla on. Minulla ei ole eläissäni murtunut mitään, tikkejä on laitettu vain laparoskopian jälkeen nukutuksessa. Olen siis säästynyt kivuilta hyvin pitkälti. Joka kuukautiset kk-kivut ja ruoka-aineiden aiheuttamat vatsanväänteet on ainoita säännöllisiä kiputiloja, enkä osaa verrata tietenkään mihinkään, että sattuuko minuun nyt jotenkin helposti vai ei. Kohdunulkoisen aiheuttama kipu oli voimakas, kuten kiputilat vatsassa sen jälkeen muutamien päivien ajan, mutta sattuiko minuun jotenkin vähempi tai enempi kuin johon kuhun muuhun siinä tilanteessa, en tiedä. Muut keskenmenot ovat aina olleet tyystin kivuttomia.
Nyt on jatkettava siivousta. Huomenna tulee vieraita ja ajattelin samoilla lämpimillä siivota hiukan normaalia sutaisua paremmin ja käyn jopa kaappeja samalla lävitse. Aijuu, mutta ensin menen virittelemään ansoja mahlakärpäsille. Ärsyttäviä pikkupirulaisia.
Lizard & Verneri 36+3
