Huomenta kaikille! Uusille paljon tervetuloa ja onnea! :heart:
Soittelin eilen varhaisultra aikaa yksityiselle, mutta eivät suostuneet vielä aikaa antamaan. Sanoivat, että minimi viikot on 7 kun ultraavat ja jos on yhtään epäselvyyttä viikoista, niin parempi tulla vasta lähempänä 8viikkoa. En vielä olisi edes mennyt, mutta olisin mielelläni ajan jo varannut, olisi ollut jotain mitä odottaa Soittelen uudelleen ensi viikon lopussa sitten. Kyselin hintaakin, ei kuulemma jää itselle maksamaan kun 43 ? Ei lainkaan paha.. Olen paljon miettinyt menenkö koko ultraan, mutta edelleenkään kun ei juuri oireita ole, niin saisin varmuutta tähän raskauteen. Kai tämä ihan normaalia on, mutta silti muisto km:sta hiipii salakavalasti vähän väliä mieleen, silloin oli kyllä jo selviä oireitakin.. Kumpa viikot vaan menisi äkkiä ja alkaisi maha kasvamaan ja liikkeet tuntumaan, niin ei tarvitisi koko ajan panikoida.
Ensi viikolla soitan vasta neuvolaankin ja varaan ensimmäistä aikaa.. Oletteko te muut ottaneet lapset mukaan neuvolaan, jos kotona heidän kanssaan vielä olette? Minun on ainakin pakko, kun en saa päiväsaikaan tuota pikkuvesseliä mihinkään hoitoonkaan. Ultriin ei kyllä ole mahdollista ottaa, mutta mies saa sitten tulla kesken työpäivää kotiin. Mies ei siis pääse ultriin mukaan, koska lapsia sinne ei suositella mukaan otettavaksi, kuulemma..
Minua huvittaa, kun toiset potee kauheaa pahoinvointia ja minä valitan kun sitä ei ole. Pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti oireettomuus pelottaa. Poikaa odottaessa pahonvointi oli jotain niin kamalaa, oksensin koko päivän ja reilusti yli 20 viikolle asti. Painokin putosi useilla kiloilla, vaikka lähtöpainokaan ei kovin paljon ole. Sitä samaa en kyllä haluaisi, mutta edes jotain pientä äklöoloa kun olisi, niin olisin tyytyväinen.. No, onhan sitä välillä, mutta harvoin..
Minulla on edellisestä raskaudesta äitiysvaatteita jäljellä, mutta kai sitä jotain uuttakin pitää hankkia, mutta ei vielä. Viimeksikin maha alkoi näkymään vasta joskus 22 viikolla, vaikka pieni kokoinen olenkin. En usko, että nytkään siis kovin aikaisin noita äitiysvaatteita tarvii kaapinperältä kaivaa. Viimeksi ostin lindexiltä (vai olikohan kaphallista) mustat housut ja farkut, olivat tosi kivat ja hyvät päällä. Pidin muistaakseni ihan tavallisia paitoja, pidempi mallisia vaan. Kesä kun oli (ja lämmin) niin paljon tuli pidettyä pitkämallisia ja leveähemmaisia toppeja. Nytkin kaupoissa on paljon paitoja jotka ovat leveämallisia, niin voi raskausaikanakin pitää..
Suhteista olette puhuneet. Meillä suhteen alku oli hidasta, mutta sitten kun päästiin kunnolla alkuun, niin se oli menoa Pari vuotta ensin tapailtiin enemmän ja vähemmän, mutta ei varsinaisesti seurusteltu. Syksyllä -04 päätettiin katsoa mitä seurustelustamme tulisi ja hyvähän siitä tuli Marraskuussa muutettiinkin sitten jo yhteen ja samana viikonloppuna (kai) poikamme sai alkunsa, (tämä tuli tietoon vasta uuden vuoden aattona ). Pari viikkoa ennen poikamme syntymää ostimme omakotitalon ja samana päivänä menimme myös kihloihin. Nyt siis yhdessä ollaan oltu reilu 2,5vuotta (jos tuota alun kahta vuotta ei oteta lasuihin mukaan) ja toinen lapsi tulossa. Naimisiin menosta ollaan kyllä puhuttu, mutta mitään päivää ei olla lyöty lukkoon, mikään kiire meillä ei ole.
Liina81 Onnea uuteen kotiin! Tiedän tuon tunteen, kun odottaa malttamattomana että pääsee järjestämään tavaroita omaan kotiin. Me muutimme kaksi viikkoa ennen pojan syntymään nykyiseen taloomme. Saatiin juuri kaikki tavarat paikoilleen, kun poika päätti seuraavana yönä syntyä Oli ihana saada tuoda vauva omaan kotiin!
Annimaria72 Minä olen jonkun verran miettinyt tuota vammisuus asiaa. Esikkoa odottaessa en edes osannut tämmöisiä pelätä/ajatella, mutta nyt toista odotaessa on enemmän tietoa, niin enemmän kaikkia asioita miettii. En sata varmaksi tiedä, mitä tekisin jos saisimme tietää, että lapsella on joku kehitysvamma, mutta nyt ajattelen että mahdollisesti haluaisin keskeytykseen. Riippuu kyllä paljon minkäasteinenkin vamma olisi kyseessä. Asian pitäisi olla aivan varmaan, että tämän päätöksen tekisin, pelkän luulon takia en niin tekisi. Jos meille kuitenkin syntyisi vammainen lapsi, niin tottakai se olisi yhtä rakastettu ja toivottu kun tervekin vauva. Toivottavasti kukaan meistä ei tämmöisiä asioita joutuisi edes miettimään!
Tulipas taas pitkä viesti Nyt pojan kanssa syömään..
gibbon ja mytty 6+1
Soittelin eilen varhaisultra aikaa yksityiselle, mutta eivät suostuneet vielä aikaa antamaan. Sanoivat, että minimi viikot on 7 kun ultraavat ja jos on yhtään epäselvyyttä viikoista, niin parempi tulla vasta lähempänä 8viikkoa. En vielä olisi edes mennyt, mutta olisin mielelläni ajan jo varannut, olisi ollut jotain mitä odottaa Soittelen uudelleen ensi viikon lopussa sitten. Kyselin hintaakin, ei kuulemma jää itselle maksamaan kun 43 ? Ei lainkaan paha.. Olen paljon miettinyt menenkö koko ultraan, mutta edelleenkään kun ei juuri oireita ole, niin saisin varmuutta tähän raskauteen. Kai tämä ihan normaalia on, mutta silti muisto km:sta hiipii salakavalasti vähän väliä mieleen, silloin oli kyllä jo selviä oireitakin.. Kumpa viikot vaan menisi äkkiä ja alkaisi maha kasvamaan ja liikkeet tuntumaan, niin ei tarvitisi koko ajan panikoida.
Ensi viikolla soitan vasta neuvolaankin ja varaan ensimmäistä aikaa.. Oletteko te muut ottaneet lapset mukaan neuvolaan, jos kotona heidän kanssaan vielä olette? Minun on ainakin pakko, kun en saa päiväsaikaan tuota pikkuvesseliä mihinkään hoitoonkaan. Ultriin ei kyllä ole mahdollista ottaa, mutta mies saa sitten tulla kesken työpäivää kotiin. Mies ei siis pääse ultriin mukaan, koska lapsia sinne ei suositella mukaan otettavaksi, kuulemma..
Minua huvittaa, kun toiset potee kauheaa pahoinvointia ja minä valitan kun sitä ei ole. Pitäisi olla tyytyväinen, mutta silti oireettomuus pelottaa. Poikaa odottaessa pahonvointi oli jotain niin kamalaa, oksensin koko päivän ja reilusti yli 20 viikolle asti. Painokin putosi useilla kiloilla, vaikka lähtöpainokaan ei kovin paljon ole. Sitä samaa en kyllä haluaisi, mutta edes jotain pientä äklöoloa kun olisi, niin olisin tyytyväinen.. No, onhan sitä välillä, mutta harvoin..
Minulla on edellisestä raskaudesta äitiysvaatteita jäljellä, mutta kai sitä jotain uuttakin pitää hankkia, mutta ei vielä. Viimeksikin maha alkoi näkymään vasta joskus 22 viikolla, vaikka pieni kokoinen olenkin. En usko, että nytkään siis kovin aikaisin noita äitiysvaatteita tarvii kaapinperältä kaivaa. Viimeksi ostin lindexiltä (vai olikohan kaphallista) mustat housut ja farkut, olivat tosi kivat ja hyvät päällä. Pidin muistaakseni ihan tavallisia paitoja, pidempi mallisia vaan. Kesä kun oli (ja lämmin) niin paljon tuli pidettyä pitkämallisia ja leveähemmaisia toppeja. Nytkin kaupoissa on paljon paitoja jotka ovat leveämallisia, niin voi raskausaikanakin pitää..
Suhteista olette puhuneet. Meillä suhteen alku oli hidasta, mutta sitten kun päästiin kunnolla alkuun, niin se oli menoa Pari vuotta ensin tapailtiin enemmän ja vähemmän, mutta ei varsinaisesti seurusteltu. Syksyllä -04 päätettiin katsoa mitä seurustelustamme tulisi ja hyvähän siitä tuli Marraskuussa muutettiinkin sitten jo yhteen ja samana viikonloppuna (kai) poikamme sai alkunsa, (tämä tuli tietoon vasta uuden vuoden aattona ). Pari viikkoa ennen poikamme syntymää ostimme omakotitalon ja samana päivänä menimme myös kihloihin. Nyt siis yhdessä ollaan oltu reilu 2,5vuotta (jos tuota alun kahta vuotta ei oteta lasuihin mukaan) ja toinen lapsi tulossa. Naimisiin menosta ollaan kyllä puhuttu, mutta mitään päivää ei olla lyöty lukkoon, mikään kiire meillä ei ole.
Liina81 Onnea uuteen kotiin! Tiedän tuon tunteen, kun odottaa malttamattomana että pääsee järjestämään tavaroita omaan kotiin. Me muutimme kaksi viikkoa ennen pojan syntymään nykyiseen taloomme. Saatiin juuri kaikki tavarat paikoilleen, kun poika päätti seuraavana yönä syntyä Oli ihana saada tuoda vauva omaan kotiin!
Annimaria72 Minä olen jonkun verran miettinyt tuota vammisuus asiaa. Esikkoa odottaessa en edes osannut tämmöisiä pelätä/ajatella, mutta nyt toista odotaessa on enemmän tietoa, niin enemmän kaikkia asioita miettii. En sata varmaksi tiedä, mitä tekisin jos saisimme tietää, että lapsella on joku kehitysvamma, mutta nyt ajattelen että mahdollisesti haluaisin keskeytykseen. Riippuu kyllä paljon minkäasteinenkin vamma olisi kyseessä. Asian pitäisi olla aivan varmaan, että tämän päätöksen tekisin, pelkän luulon takia en niin tekisi. Jos meille kuitenkin syntyisi vammainen lapsi, niin tottakai se olisi yhtä rakastettu ja toivottu kun tervekin vauva. Toivottavasti kukaan meistä ei tämmöisiä asioita joutuisi edes miettimään!
Tulipas taas pitkä viesti Nyt pojan kanssa syömään..
gibbon ja mytty 6+1