nuorityttö itsekkin 19. ja varmaan moni ihmettelee kun kerron että `vuosi` on ihan yritetty. mutta vuosi sitten tammikuussa tulin raskaaksi ihan yllättäen vaikka söin ehkäisypillereitä. parin viikon päästä se menikin sitten kesken se raskaus. ja sen jälkeen muutama kuukausi taukoa ja päätettiin että halutaan yrittää uutta vauvaa. muutama kk harrastettiin peti hommia ja en tullu raskaaksi. jotenkin mulla tuli taas ne km muistot mieleen ja päätettiin pistää katkolle nuo vauva haaveet kun itsestäni tuntu etten ollu valmis vielä tulemaan raskaaksi, kun en osaisi nauttia alkuraskaudesta ja olisin ihan hysteerisenä pelosta. vaikutti tuohon päätökseen myös se että valmistun tänä keväänä ammattiin niin olisi paljon helpompi yrittää vasta myöhemmin (niin ei olis koulu jäänyt jostain kuukaudesta kiinni.)
Siinä sitten koko syksyn mietin tätä vauva asiaa. Lueskelin tällä palstalla vauvakuumeisien, odottajien ja lapsen saaneiden palstoja. Koko ajan minulla oli mielessä tämä vauva asia ja omassa tuttavapiirissä hyvin monet ovat saaneet vauvan nyt viimeisen vuoden aikana. mikä ei tietystikkään helpota tätä vauvakuumetta
Tuolle ukollekkin puhuin näistä haaveista ja suostuvainen oli, kunhan ensin olisin itse varmasti valmis tähän.
no siinä sitten öö... marraskuun lopussa lopetettiin ehkäisyn käyttö (kondomin siis, olen päättänyt että hormonaalista ehkäisyä en tule enää käyttämään. ei sovi minulle)
ja oltiin vähän niinku sillä asenteella aluksi että tulee jos on tullakseen. mutta pakko myöntää tässä viimeisessä kierrosta, mistä tärppäsi niin hommailtiin kyllä joka toinen päivä ihan säännölisesti menkkojen loppumisesta vielä kp25 asti. ja ihan tarkotuksella. eipä mies valitellu
Nyt sitten olen tosi tyytyväinen että odotettiin tähän asti. Vaikka keskenmeno käy mielessä välillä niin olen päättänyt että jos se taas tulee niin sittenpähän tulee. yleensähän se on luonnon tapa hoitaa, jos on jotain vaikka todella pahoja kehityshäiriöitä. Ja itseä en ala syyttämään jos näin kävisi. Aika luottavaisin mielin kuitenkin olen että tällä kertaa pysyisi matkassa. :heart:
niin ja
nuorityttö: Olikohan tuolla ystävälläsi erityisen huono tai masentava päivä. Toivottavasti, sillä on kyllä aika outoa käytöstä ja itsekästäkin häneltä sanoa tuollaista. Olisin varmaan keskenmenon aikaan itsekkin hieman hätkähtänyt tällaisesta uutisesta, mutta en kyllä kaveria sen takia menisi hylkäämään. Ja pitäisi hänen osata olla onnellinen sinun puolesta. Kaverisi kannattaisi itse sanoa reilusti jos ei halua kuulla kaikki pieniä tuntemuksia vaavista ja koko aikaista raskaudesta puhumista. Mutta nopeasti kaverisi jää kyllä ilman ystäviä jos meinaa kaikki jossain vaiheessa hyljätä kun tulevat raskaaksi.
Toivottavasti se kaverisi tulee järkiinsä ja tulee pyytämään anteeksi sinulta.
Ja tänne voi onneksi purkaa kaiken maailman pikku nipistelyt ja tuntemukset, sillä en kyllä kavereilleni enkä miehelleni jokaista oiretta rupea selostamaan. hullunahan ne pitäisi.
Mä olen kans miettiny että pitäiskö tuon miehen tulla mukaan. täytyy keskustella sen kanssa ja jos haluaa tulla niin koittaa se neuvolareissu järjestää sillain että sekin pääsee töiltänsä.
ja sitten vielä oloja: vatta edelleen sekasin ja vähän samantapaisia kipuja ja turvotuksia ku menkkojen alkupäivinä mutta ei kuitenkaan ihan samanlaisia. niin ja en tiedä onko oire mutta kova jano koko ajan. ja kauheet karkin himot. ( on kyllä ihan muutenki
)
Siis järkyttävät purkaukset tuli
noh toivottavasti kestätte
