***Huhtihiput 2008 Maaliskuussa***

Iltaa!

Kiitos Marika ja Hysteerinen, oli rentouttava päivä! Poikakin viihtyi mummolassa oikein hyvin, tosin päiväunia ei suostunut nukkumaan ja simahti siten jo nyt heti kotiuduttuamme yöunilleen. Katsottiin Menetetty maa, joka oli kyllä aika synkeä ja väkivaltainen mutta ei yhtään hullumpi minusta, ja käytiin Santa Fessä syömässä tortillaa ja kunnon jälkkärit päälle. Ja oliko maha vähän täys! Supisti vain aika kipeästi väliin kun istuttiin, leffas ja ravintolas :/ Mutta ehkäpä se vähän valmistelee kroppaa synnytykseen, tai eiköhän... Nimimerkki viime raskaudesta yhä muistissa päivät lasketun ajan jälkeen Jo on mieli herkkänä: ennen leffaa näytettiin mainoksia, ja jotta sen tiedätte, on äärimmäisen liikuttavaa, että Toyotan Euroopan-tehtaat eivät tuota lainkaan kaatopaikkajätettä ja muutenkin siinä mainoksessa kasvaa idusta hieno, iso puu.

Tyttösykkeet, niin kuin sanotaan, on meillä ollut kummastakin pojasta - tai siis poikahan tämä nyt ultran mukaan on tämä tulokas, ja siihen luotan.

Imetyksestä: kaikki varmaan jo tietävätkin, että imetän yhä esikoistani, 2 v 4 kk. Toisen kanssa katsotaan, miten menee. Esikoinen saa puolestani toistaiseksi jatkaa, kun ei ota itsekseen loppuakseen tuo tisuttelu. Apua jos meillä esikoinen jatkaa toisen rinnalla vielä sitten, kun toinen on jo lopettanut... :ashamed:

Tsemppiä tasapuolisesti tautipesiin! Vuotaraaputtimenkin kotona kyllä jo ihan riittävän kauan podettu.

Joanna, kyllä varmaan on jo laskeutunut kuvauksestasi päätellen. Miten sulla olikaan tuon sf-mitan kehitys? Mulla oli pysynyt samana edellisestä käynnistä, mistä lääkäri päätteli myös lapsen olevan laskeutumassa.

Aloin koota isyys- ja isovelipakkausta. =) Jaoin kivan laatikon, pitkän kenkälaatikon kokoisen, väliseinällä kahteen osaan. Toiseen tuli Elias-laiva-DVD ja askillinen ksylitolikarkkia, toiseen suklaapatukoita. Meinasin vielä lisätä isä-paidan, isoveli-paidan ja pikkuveli-bodyn, itse tehtyjä ja kuvioituja, kunhan saan itse tehtyä ja kuvioitua. Lisäksi isälle energiajuomaa tai kolaa ja joku vauvakirja. Mitähän muuta voisi mukaan laittaa? Olen pitänyt koko jutun, myös isoveliosuuden, mieheltä salassa, joten en voi sinne laittaa yhdessä ostettua "Anton lahjaa Paapaulle", sitä ankkalelua. Ehkä joku muu pieni pehmolelu tai jopa kaksi samantyyppistä, molemmille omansa?

On se niin liikuttavaa, kysyin tänään, kuka on äidin masussa, ja Antto sanoi kerrankin, että Anton pikkuveli, ei että Paapau. :heart: Hiljalleen olen alkanut puhua enemmän siitä, että Paapau syö pelkkää tisua, joten Paapaun pitää sitten saada ensin mutta Anttokin saa, ja siitä, että äiti menee sairaalaan hakemaan Paapauta ja siinä voi mennä vähän aikaa, joten Antto on sen aikaa isin kanssa kotona. (Siis toki synnytyksen ajan joku muu on Anton kanssa.) Saapa nähdä, loukkaantuuko äidille, kun niin paljon olemme yhdessä olleet. Menis ainakin synnytys nopeasti, jotta pääsisi isä pian takaisin olemaan pojan kanssa ja poika näkemään tulokasta. Anton syntyessä viihdyin sairaalassa loistavasti, mutta nyt saatan ruveta pian kaipaamaan kotiinkin, etenkin kun todennäköisesti joudun jakamaan huoneen jonkun kanssa, mikä tuntuu tosi kiusalliselta.

Pelkkää odotusta tuntuu nykyään olevan elämä. Ei oikein osaa muuhunkaan keskittyä.

T. Kalenteri ja Paapau 36 + 2

 

Heili sitä vielä tyhmä kyselee, et onks noissa maitohappotabuissa nyt mitä eroa? Ku mulla on noita gefilus tabletteja ni onks ne nyt samallaisia ku ne rela tabletit? Kiitos jos jaksat vastata tai joku muu :/
Kuunsillalla Kyseli et mite muut lapset ottanu huomioon tän uuden tulokkaan. No mulla on aikasemmasta liitosta kaks poikaa vanhin kesällä 16v. ja nuorin 8v. Ni kyl meillä ihan hyvin ollaan asiaan suhtauduttu, nuorimmainen oli aluks vähän et mut kyl se nyt on hommassa ihan mukana ja tulevat loistavasti isäpuolen kanssa toimeen. Sit kyselit siitä et mite ollaanko yhteydessä ex mieheen/anoppiin, appeen, ni mä en missään tekemisissä.
Mitäköhä vielä piti kirjoittaa, no nyt tuli oikosulku. Palaaan uudelleen jos tulee mieleen.
Kiva et sulla [/b]Kalenteri oli mukava ilta.

Baby dream ja "Topi" 33+6

 

Tummennukset meni sit ihan :kieh:

 

Meilläkin näköjään jatketaan sairastelua. Miehellä oli aamupäivästä jo heikko olo ja nyt ripuloi ja on kerran oksentanut... Eli tässä saa alkaa odottamaan milloin sitä on itse pää pöntössä. Pelkkä ajatuskin puistattaa!

Laitoin tuossa just viimeiset kestovaipat laatikkoon. Tilasin kyllä vielä merinovillaa ja ajattelin tehdä parit pehmeämmät päiväkuoret ja sit varmaan muutamat sekoitukset (resoriosat merinoa ja muuten hahtuvaa). Eli nyt olis kaikki sänkyä vaille valmiina. Isännän pitäis kantaa sänky varastosta ja sit vois leikata siihenpatjan, mut ne se osaa tehdä itsekin vaikka makaisinkin mahataudissa ens viikon

DaCapo mulla on myös vatsan toiminta parantunut (nyt vain toivon kädet ja jalat ristissä ettei liikaa... :kieh: ) ja ei kyllä yhtään haittaa kun kovalla olikin jo niin kauan!

Hyvät yöt kaikille, painun hetkeksi sohvalle kutomaan ja sit sänkyyn!

 

mulla menee mielenterveys ihan just :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(

itkettää vaan koko ajan ihan sairaasti. tuntuu ettei saa henkeä. enkä uskalla laittaa silmiä kiinni ollenkaan.. :'( :'(
sain eilen varmaan jonkunasteisen pankiikkikohtauksen illalla töissä kun meillä kuoli yksi asukas. te ette voi uskoa sitä näkyä minkä näköinen se oli :'( :'(
"raukka" oli todennäköisesti tukehtunut pyörätuoliin eikä saanut hälutettyä apua. se naama :'( luoja, multa tulee ihan just oksennus.. :ashamed:
mä en ole eläissäni nähnyt oikeasti niin kuollutta ihmistä.
siitä heti näki että peli oli menetetty, mutta pakko oli äkkiä apua soittaa. mediheli tuli mutta ei pystynyt laskeutumaan ja 2 ambulanssia. sillä aikaa mä oksensin työpaikan vessassa ja supisteli niin että olin varma että tarvitsen kohta itsekin apua.
en saanut yöllä nukuttua kun pätkittäin, en uskaltanut laittaa silmiä kiinni koska näin sen naaman kokoajan
:'(
pitäisi mennä klo 13 töihin ja sitä ennen nukkua. mutta miten?
kun en voi silmiä ummistaa ollenkaan.
mietin yöllä jo että pitäisikö hakea jostain unilääkettä tai jotain rauhoittavaa, olen aivan sekaisin ja näen harhojakin. suljin autonovetkin heti työpaikan parkkipaikalla kun kotiin tulin illalla ja näin koko automatkan outoja juttuja..
on siis vähän sellainen olo että sekoan ihan juuri :ashamed: :'(

anteeksi, mun oli pakko päästä kirjoittamaan tästä. tuntuu että kuolen tän asian kanssa.
itken vaan koko ajan ja pelkään että menetän miehen ja lapset!

joten nautitaan jokainen välillä niin itsepäisistä ja avuttomantuntuisista miehistämme, lapsista ja pienistä jota odotamme. :attn: :attn: :hug: :hug:

olette rakkaita jokainen.. :heart:

 

Pulttis :hug: Varmaan ihan kauheaa tuollainen! Pitäskö siun käydä lääkärille juttelemassa ja hakea sairaslomaa, että saisit hieman levättyä?

Tuntuu hölmöltä kirjoittaa omista huolistaan tuon Pulttiksen kokeman karmeuden jälkeen, mut kirjoitan nyt kuiteskii... Itse heräsin nyt aamulla vasta puoli 7 aikaan ja tajusin, etten oo herännyt koko yönä (kun yleensä tulee yöllä aina valvoskeltua) ja saman tien iski tajuntaan, etten myöskään koko yönä herännyt "Jyskyn" liikkeisiin, vaikka sitäkin yleensä sattuu joka yö. No, äkkiä tempaisin itteni ylös sängystä ja juomaan kylmää vettä - ei mitään apua. Onneksi oli vielä tuo kotidoppleri tallessa, sillä aloin sitten kuuntelemaan sydämen sykettä. Onneksi se löytyikin heti =) ja vähän ajan päästä pikkuinenkin rupesi liikkumaan, vaan kyllä säikäytti. Miulla taitaa edellisen raskauden keskeytyminen kummitella vielä niin vahvasti pääkopassa, että saan välillä aina näitä "sätkjä" :ashamed:

Vielä tähän loppuun, Kuunsillalla kyseli vanhempien lasten suhtautumisesta tulevaan vauvaan. Meillä on (tai miulla on edellisestä liitosta) esikoinen, joka täyttää tänä vuonna 15-vuotta, poika siis ja toinen poitsu täyttää 8. Ja ihanasti on molemmat suhtautuneet tähän asiaan. Varsinkin esikoisesta on ollut iso apu, kun voin tosi huonosti ja olin väsynyt. Hää siivoili ja teki ruokaa ja auttoi muutenkin tosi paljon. Ja odottaa kovasti vauvaa syntyväksi. Pienempi poitsu oli ihan ensiksi vähän varuillaan, vaan se meni nopeasti ohi ja suhtautuu nyt tosi isovelimaisesti asiaan =) Vaan mitä oon kuullut, niin aika yleistä taitaa olla tuo siun kuvailemasti nuoren suhtautuminen tulevaan vauvaan ja itse kyllä uskon, että menee ajastaan ohi, kärsivällisyyttä vaan :hug:

t.Jo-hanna ja "Jysky" 35+2

 

Pulttis kysy nyt ihmeessä sairaslomaa! ethän sä tuossa mielentilassa voi mennä töihin.

illalla sai otettua pojan kantapäästä kiinni kyljen läpi :heart:

 

Tervehdys kaikille!

Pitäis taas keksiä jotain miten kuluttaa aikaa. Viime viikon pesin pyykkiä, tällä vkolla vois vaikka silittää... Oon buukannu onneks parit lounastreffit tälle viikolle, joten tulee lähdettyä ulos. Sää ei kyllä muuten oikein houkuttele ulkoilemaan.

Hjördis, meillä on tosiaan sama LA ja synnytyspaikka. Vajaa neljä vkoa enää laskettuun! Vaikea jotenkin suhteuttaa, kun se tuntuu vieläkin epätodelliselta ja kaukaiselta... mutta konkretisoituu kyllä pian. Me käytiin tutustumiskäynnillä jo melkein kk sitten. Oli oikein informatiivinen tilaisuus. Mies sai myös hyödyllistä tietoa mm. siitä, mihin parkata auto... =)

Hyvää viikon alkua kaikille!

KMaria ja Pampula 36+3

 

PulttiBois :hug: Ensinäänkin halaus. Toisekseen.. Olit itsekin selvittänyt, ettei oikein mitään rauhottavia/unilääkkeitä suositella raskausaikana.. Mikäli asia on niin ylitsepääsemätön, niin suosittelen sitä, että olet muutaman päivän kotosalla ja rauhoittelet mieltäsi ja käsittelet asiaa. Itse olen kohdannut muutamia kertoja kuoleman ja kuolleen ihmisen, olen ollut aviomieheni vierellä kun hän nukkui ikiuneen syövän uuvuttamana.. Jos nyt nukkumisesta voidaan puhua kun toinen kuolee siihen, että keuhkot täyttyvät epämääräisestä mömmöstä.. Mutta joka tapauksessa, tilannehan on järkyttävä, hirvittävä, kammottava ja pelottava. Se on jotain aivan kamalaa ja varsinkin jos olet nähnyt jonkun "ruman" tilanteen..Mutta.. Mie oon henkilökohtaisesti sitä mieltä, että asiat kannattaa ottaa sellaisena vastaan kun ne annetaan. Ilman lääkkeitä, ilman asian siirtämistä seuraavaan päivään..Esimerkiksi nyt sinun tilanteessasi voisin kuvitella, että kärpäsestä tulee härkänen, mikäli jäät pitkälle sairaslomalle ja välttelet töihin menoa.. Ainakin itselläni helposti kävisi niin.. Sen paikan ja tilanteen uudelleen kohtaaminen on siis tärkeää, ettei asia ala mennä liian isoksi ihmismielessä. :hug: Emmie tiiä osaanko kirjoittaa mitä ajattelen, mutta toivottavasti saat ajatuksen kiinni..

Mitä kuolemaan ylipäätään tulee, niin onhan se melkoinen asia käsitellä ja kohdata... Mutta joskus se kaikilla on vastassa..

:hug: jaksuja!

 

PulttiBois: :hug: :hug: Koitahan jaksaa. Heilillä oli niin hyvä kirjoitus ja näkemyksiä, etten keksi enää mitään lisättävää tuohon :hug: Samoin siis heilillekin vielä :hug: ; tuollaista tilannetta ei soisi kenenkään kohdalle :hug:

Vuotaraaputin:
Nappasitko kovastikin ? Söpöä, oon kade, omassa mahassa vain sälli möyrii ja punkee ahteriaan, sekä vääntelee ilmeisesti varpaillaan kylkiluitani...

Taas liki uneton yö takana.. Nyt mä en ymmärrä tätä närästystä, en eilen syönytkään kahta omenaa lukuun ottamatta mitään, minkä pitäisi närästystä aiheuttaa, ja silti tuli paria tuntia lukuun ottamatta valvottua yö... Kohta lähden kauppaan ja tyhjennän piimähyllyn, josko ees siitä olisi apua, renniekin oli ihan yhtä tyhjän kanssa... No, onneksi voi ja ehtii nukkumaan päiväunet

Mutta nyt taidan kyllä aikuistan oikeastikin suunnistaa sinne kaupalle. Mukavaa aamua kaikille toivotellen

Dooris ja Väinö 36+5

 

Pulttibois :hug: Isot halit täältä sinnepäin. Olisiko kuitenkin parempi hakea edes tämä päivä sairaslomaa jos et ole saanut yhtään edes nukuttua.

Mä en ole nukkunut viime yönä kovinkaan paljoa, pieniä pätkiä vaan. Oli niin kova vihlonta ja paineen tunne ihan tuolla alhaalla ja mietin jo et nytkö tuli lähtö. No ei tullut, mut aamulla kun katsoin itseäni peilistä niin totesin mahan "kadonneen" jonnekin. Tais pikkuinen raivata vaan tiensä ihan tonne alas. Yöllä hikkakin tuntui peräsuolen kohdalla... siis vauvan
Mies palasi tänään 6viikon sairaslomalta töihin ja jutteli masulle et jos hetken edes pysyisit siellä et iskä ehtii edes muutaman päivän tehdä töitäkin ennen isyyslomaa!!!! Nyt mä olen täällä ihan et mitähän tekis , kun oon pitkästä aikaa yksin!

Kuinka moni teistä haluaisi perhehuoneen sairaalassa? Tämä ei tietenkään taida käytännössä onnistua kuin esikoista odottavilta. Mä olen antanut miehen päättää, mut ei se ole vielä kertonut kantaansa!!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille

Joanna ja tiltiäinen 36+3

 

Pulttis Voimia sinulle oikein paljon :hug: Itse olen kans kohdannut työssäni kuolemantapauksia ja huomannut että mitä enemmän asiasta jaksaa puhua ja kertoa tapahtumaa vaihe vaiheelta niin se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Älä vaan pidä tunteita sisälläsi. :hug: :hug:

Nyt ei kyllä huvita kertoa viimeöistä seikkailuani synnärillä (UNI) mutta palaan iltasella kertomaan.

 

Huomenta kaikille!

Ja ihan ensiksi Pulttis :hug: Varmasti rankkaa, euhän sulla enää kauan ole töitä jäljellä, jos hakisit loppuajalle saikkua. Vaikka kyllä tuo Heilin neuvokin asian kohtaamisesta on tärkeää, muuten palaaminen töihin äippäloman jälkeen voi olla vaikeaa. Mutta käy kuitenkin edes juttelemassa asiasta jonkun kanssa!

Viime viikko oltu perheen kanssa lomailemassa Kainuun maisemissa. Ihan kivaa oli, mutta kamalasti tullut tekstiä sillä aikaa! Eilen aloittelin lukemista ja vasta nyt sain kaikki käytyä läpi. Mukavaahan tuo toki on kun asiaa tulee, kiva niitä on lukea. Vatsan laskeutumisesta ainakin ollut puhetta. Mulla on närästys häipynyt kokonaan, enkä oikein muuta selitystä keksi, kuin että on tainnut lapsi laskeutua. Lisäksi istuessa on maha reisiä vasten. Tuntuu kyllä huolestuttavalta, kun aiemmissa raskauksissa ei maha ole mulla laskeutunut ollenkaan ennen synnytystä. Ei kyllä tarttis olla vielä tulossa!

Vuotaraaputin Tuosta sinun limatulpasta piti kysymäni, paljonko sitä tulikaan ja rakenne? Mulla aamulla pyyhkiessä jäi paperiin vähän semmoista oranssinpunaista. Ei kyllä ollut mun mielestä mitenkään limaista. Toivottavasti ei tule lisää. Limatulppaakaan en aiemmissa raskauksissa ole ollenkaan havainnut, niin nyt alkoi sekin jo jännittää. Alakerran tilaahan ei ole tarkastettu sitten rv28, enkä edes tiedä milloin seuraava lääkärineuvola on. Tavallinen torstaina, pitänee tädiltä silloin kysellä.

Mutta nyt menen laittamaan tytön koulutielle. Hyviä vointeja kaikille!

Puella ja Kompiainen 33+6

 

Huomenta!

Oli vielä ennen polille lähtöä pakko kirjoittaa.

Pulttis: :hug: Voimia! Toki joku yö menee nukkumattakin, mut sun pitäis kyllä saada käsitellä tuo asia jonkun kanssa. Onko sulla töissä ketään kenen kanssa puhua? Onko teillä työnohjausta? Olen nimittäin huomannut, että kokeneemmista kollegoista on joskus korvaamaton apu, kun jotain ikävää sattuu töissä. Ajattelisin, että töihin meno tai ainakin siellä käynti voisi olla parempi kuin jäädä kotiin, jossa asia pyörii koko ajan mielessä ja saa vielä valtavammat mittasuhteet ja jopa noita mainitsemiasi harhoja. Jaksamista sinulle!

sh07 Minne olet hävinnyt ja joko mieliala on parempi?

Nyt sinne polille......... Palaan toivottavasti pian!

Laylah ja :heart: Onni 33+4

 

Pulttis:Jaksamista :hug: Itsekin oon töissä hoitoalalla ollut ja joskus sattunut että omana työaikana joku asiakas kuollut ja se on kyllä aina tuntunut yhtä kauhealta...
KUin myös oma lapsen näkeminen kuolleena on ollut jotain jonka yli ei vieläkään oo kunnolla päässyt, mutta se on vaan kestettävä... :'(

Imetyksestä: Itse imetin esikoista 7 kuukautta, maitoa olisi kyllä riittänyt, mutta tyttö oli niin allerginen että jouduin itse niin kovalle ruokadieetille, että paino tippui niin alas että terveydenhoitajat ja lääkärit suosittelivat imetyksen lopettamista! Poikaa imetin vuoden ikään asti...

DaCapo: Mulla myös maha ruenut toimimaan ihan kiitettävästi!

anri&vauveli rv 37+1

 

www.veikkaus.fi/potkupuku

Kurkatkaapas tuota.

kEVÄÄN sunnuntailapsille LUVASSA lottopalloaiheisia potkupukuja
Jos siis sinulle tai lähipiirillesi on lähiaikoina syntymässä jälkikasvua, ole valppaana.
Koska teemme yhteistyötä sunnuntaisin tulevan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman kanssa, arvomme 9.3. -11.5.2008 välisenä aikana sunnuntaina syntyneille suomalaisille 1000 kappaletta potkupukuja. Käytännössä sen saa lähes jokainen tuona aikana syntynyt sunnuntailapsi.

 

Pulttis :hug: Voimia sulle! Olen samaa mieltä [/b]Joannan kanssa, hae edes tämä päivä sairaslomaa, jos saisit hieman levättyä, asiaa on (ehkä) helpompi käsitelläkin? Heilille myös :hug: Kertomuksestasi huokuu niin suuri viisaus mitä vain noin käsittämättömän suuren surun kohtaaminen voi saada aikaan. Olen itse autuaan kokematon vielä näissä elämän suurissa tragedioissa, mutta maalaisjärjellä ajattelen samalla lailla kuin Heili, asiat pitää vain käsitellä, niiden siirtäminen eteenpäin ei niitä kipeitä asioita poista.

Joanna haluaisimme kyllä perhehuoneen, mutta jos heppu jatkaa perätilassa oloaan, se ei käytännössä onnistu. Pitää olla täysin normaali synnytys, jotta sinne pääsisi. Saa nyt nähdä.

Mä ihmettelen kovasti miksei mua närästä...Mulla menee maksimissaan 1 Rennie päivässä. Ja maha vetää ruokaa ihan täysin samalla vetoisuudessa kuin ennenkin. EHkä olen venyttänyt sen vain liian isoksi.... :ashamed:

Mies yhä flunssassa ja kuorsasi taas yön niin, että olen taas ihan sekaisin. No, mieluummin sekaisin näin kuin että jos flunssa tarttuisi minuunkin. Tässä tilassa ei flunssa (tai muukaan pöpö) pahemmin houkuttele! Toivottavasti et mussu sinäkään saa sitä miehesi pöpöä!!

Marika ja heppu rv 35+0

 

Voi ei..mä en tajua miksi mä aina mokaan noiden boldauksien kanssa....SORI!! |O

 

Huomenta!

Pulttis :hug: Huhhuh! Jos olet ihan poikki ja harhoja näet, ehkä se vapaapäivä voisi olla paikallaan. Ei varmaan töistä tule mitään kuitenkaan. Kuten Heili, aattelen että pidemmän päälle varmaan parempi kuitenkin kohdata se tilanne ja vaikka käydä sitä läpi paikalla olleiden ihmisten kanssa.

Joanna kyseli perhehuoneesta. Mä halusin esikoisesta sellaisen ihan ehdottomasti ja onneksi saatiinkin. Nytkin tavallaan haluaisin, että olisi oma rauha ja oma perhe siinä alusta alkaen, mutta mies on nyt eri mieltä enkä mäkään niin ehdottomasti kumpaakaan mieltä, että olisi saatava. Etunsa kummallakin, ilman muuta perhettä on ehkä rauhallisempaa, mutta toisaalta en haluaisi jakaa huonetta vieraiden ihmisten kanssa. Varmaan tultaisiin kyllä toimeen, mutta en haluaisi rajoittaa Jannen ja Anton vierailuja tai muuten tekemisiäni, jotta en olisi häiriöksi. :|

Jokohan alkanut viikko tuo ensimmäiset huhtihiput tullessaan?

Pähkäilevät Kalenteri ja Paapau 36 + 3

 

piipahtelen vastaamassa Baby Dreamille kun satuin juuri apteekissa kysymään noista maitohappobakteereista. Eli mä olen syönyt melkein kokoajan myös noita Gefiluksen mutta nyt törmäsin vanhaan luokkakaveriin joka oli apteekissa töissä ja hän sanoi että niitä Gefiluksen pitäis syödä se 4 päivässä (max annos) kun niitä rela-tabletteja riittää se yksi.

Ostinpa sitten Relaa Mutta siis periaatteessa samaa tavaraa, määrässä kuulemma se ero.

Oikukas 39+4

 

kiitos teille kaikille olette korvaamaton tuki kyllä :hug:

yritin tuossa unta saada tunnin ajan, ei siitä mitään tule. joten parin tunnin yöunilla aion mennä töihin iltavuoroon.
meillä sama 3 hengen porukka illassa tänään, kun oli eilenkin.
itse koen että on mun vastuu mennä töihin eilisen jälkeen. vaikkakin tiedän että olen edelleen näkemästäni hyvin järkyttynyt.
olin kuvitellut kuoleman aivan toisen näköiseksi..
meillä eilen esimies tuli töihin illalla ja ulevan vauvan kummitäti myös, joten emme yksin joutuneet olemaan siellä kun töitä kuitenkin piti tehdä samalla kun itku vaan tuli.
meillä on tänään vuoronvaihdossa, klo 13-15 yhteistä aikaa jolloin vain kiireellisimmät asukkaiden asiat hoidetaan.
silloin saadaan jutella eilisestä niin paljon kun tekee mieli. uskon että se auttaa.
mieskin vei pojat aamulla 7 aikaan tarhaan ja tuli kotiin mun luokse. oli helpottavaa puhua jo miehelle asiasta vaikka ei tuntenutkaan tätä miestä millään tavalla.
joten, päivä kerrallaan vaan täytyy mennä-
ehkä ensi yönä uni maistuu paremmin kun ei ole nukkunut..

mutta, nyt pitkään kuumaan suihkuun. sitten pari kuppia kahvia ja kaupan kautta töihin.
enään vähän yli viikko äippäloman alkuun- joten nyt en luovuta :saint:
uskon että tää vaan kasvattaa mua ihmisenä tosi paljon, vaikkakin ikävä asia on.

heilille vielä erikois halaus täältä!!!!!
:hug: :hug: :hug: :hug:

 

Moikka!

Pulttikselle :hug:

Mulla on masunympärys myös pienentynyt 5cm parissa viikossa.

Kuunsillalla kyseli imetyksestä. Esikkoa imetin 6,5kk asti, täysimetyksellä oli 4kk. Kuopusta 9kk ja täysimetystä 6kk. Toivon, että voisin tätä kolmostakin imettää mahdollisimman pitkään. Meillä nuo tytöt on itse lopettaneet tissittelyn, joten ei ole tarvinnut erikseen vieroittaa.

Vatsa toimii turhankin "hyvin". Alvariinsa saa juosta kakalla. Vatsa on löysällä, johtuen noista rautatableteista :x

Nyt on alkanut olla turvotusta. Sormissa on välillä tuntunut aiemminkin, mutta viikonloppuna jalat, etenkin oikea, turposi nilkasta ihan huomattavasti. Sukista jäi hirveät painautumat. Lisäksi nuo oikean jalan suonikohjut tuntuu ärtyneen taas :/

vuotaraaputin mulla on ollut limaisempaa valkovuotoa jo pidempään, mutta limatulppa oli ihan erilainen. Kuopusta odottaessahan se meni samana päivänä, kun synnytys käynnistyi. Sitä tuli "kourallinen", eli ei mitään pientä klönttiä, vaan niin iso, ettei siitä voinut erehtyä.

Meillä oli esikon synnyttyä perhehuone ja se oli kyllä tosi kiva. Suosittelen erityisesti esikoisen synnyttäjille

Tytöt odottaa pikkuveljeä kovasti. Joka päivä puhuvat veikasta =) Pienempi haluaa joka ilta halia "pikkuveliä" (eli mun mahaa) nukkumaan mennessä ja toivottaa hyvät yöt :heart:


Faerie ja poju 36+1



Lisäys vielä.. Vauvan liikkuminen tekee kyllä usein kipeää. Änkee, punkee, muljahtelee, potkii ja takoo nyrkeillä sekä poraa päätään tuonne ihan alas..
Hyvähän se vaan toisaalta on. Tietää, että kaikki on mitä todennäköisemmin hyvin siellä ja luultavasti jäntevä poika tulossa, kun niin hurjasti jumppaa =)

 

Joanna, kiitos kun valaisit kellukan kirjoituksesta, joten multa meni se ohi, mutta kuten kirjoitinkin jo, että tekstiä tulee niin nopeasti että jotain voi todella jäädä lukematta. Lisäksi kun mies vielä kuittailee mulle kun roikun palstalla jatkuvasti, niin yritän viikonloppuisin suoriutua täällä nopeasti

Pulttis :hug: :hug: voi että, toivottavasti alkaa pian helpottaa ja puhuminen totta tosiaan auttaa ja asian kohtaaminen noin yleensäkkin. Heilille myös iso :hug: tuo sinun kokemasia menetys sai minut täällä itkemään ihan hulluna.

Masun ympärys, torstaina mittasin oli 112cm eli kasvanut muutaman sentin edellisestä mittauksesta...nyt *juoksee mittaamaan* 110cm, en tiedä, riippuu varmaan siitä miten vauva siellä majailee??

Suolentoiminta hyvin vaihtelevaa..... välillä tuntuu ettei toimi, ja välillä tuntuu että 5-6 kertaa päivässä saapi istua isommalla tarpeella

Perhehuone olisi ihana (vaikka ei kokemusta ) mutta vasta keskiviikkona menemme tutustumaan sairaalaan, ja olen vähän kuullut ettei kotkassa ole perhehuoneita? en tiedä pitääkö paikkansa,joten on tyydyttävä siihen mitä saapi

Hysteerinen rv tasan 36 :heart:

 

neiti nukahti. on edelleen potilaana, tänään ei ole oksentanut *koputtaa puuta* mutta aamu meni kiukutellessa. lopulta simahti unille, tosin äiti oli maailman ihanin siinä vaiheessa kun sanoi että voidaan mennä nukkumaan vaikka kello ei olekaan paljoa. vielä kun keksisi miten saa tytön juomaan enemmän... mehua ja vettä tarjoan ja jätän koko ajan johonkin hollille että saa itte juotua.

mä olisin kyllä ilosta kiljuen ottanut perhehuoneen mutta TAYSissa niitä ei ole. tosin tyttöä hakiessa olin kaksi yötä ihan yksin siinä huoneessa

Kalenterin pojalla ihanat jutut :heart: meilläkin mies on jutellut tytölle että "sitten kun äiti hakee pikkuveljen sairaalasta, ollaan kaksistaan ainakin pari yötä". hyvin ne pärjää, ite epäilen että itken enemmän ikävääni siellä sairaalassa.

Puella nyt oli siis sellaista vaaleanpunaista vuotoa vähäsen, jota kätilö meinasi limatulpaksi. ei mitään limalössöä - paitsi sitten myöhemmin tuli pieni limainen nokare ruskeaa verta. esikoisesta tuli sunnuntaina pariin otteeseen ihan kirkas nokare limaa, sitten kun maanantaina oli sisätutkimus niin sen jälkeen lupsahti ulos oikein kunnon klöntti ihan kirkasta limaa, sellaista hyytelöä. ja samana iltana meni vedet.
mutta hei, tuo mun ei välttämättä ollut limatulppa, TAI se voi tulla hiljakseen niin ettei sitä edes huomaa TAI irrota vasta synnytyksessä ettei sitä huomaa. eikä se, että limatulppa irtoaa, tarkoita että synnytys alkaisi vielä aikoihin. monella kaverilla on tullut veristä limaa viikkojakin ennen synnytystä.

Dooris oli se aika suloinen tilanne, toinen venyttelee minkä pystyy yksiössään ja äiti kiusaa ottamalla kiinni jalasta :heart: minun pieni papuseni, helmi sydämeni alla.. :heart:

anu jaksaakos sitä nähdä tässä tällä tai ensi viikolla?

tänään mäkin tajusin että jihaa, enää 2 viikkoa ja poika luokiteltaisiin täysiaikaseksi! keskiviikkona sitten näenkin että mitä kokoa poika nyt on, veikkaan lähemmäs kolmea kiloa :xmas:

vuotaraaputin ja poika rv 35 tasan

 

Jokohan tälle viikolle saataisiin huhtikuisiin eka vauva? Itse tässä toiveajattelen omaa kohtaloani =)

Itse olin aamusta neuvolassa, kaikki tosi hyvin. Ei oikeastaan mitään sen ihmeempää mainitsemisen arvoista. Turvotusta aikalailla ja sf-mitta huitelee 35cm. Kuitenkin normaalin kokoinen vauva näin käsituntumalla ja on kovin pinnalla, eli koko selkäkaai vastan mun mahaa ja sen kyllä tuntee, hih!
Viikon päähän uus neuvola ja varuix otettiin lääkäri kontrolli 39+4 jos mennään siihen asti, neuvola kyllä vahvasti epäili ettei menis yli. Mistäs sen sitten tietää =)

Mies kävi aamiaisen syömässä ja paineli takasin pehkuihin, antaa toisen levätä.
Minä teen tässä samalla hiukan rästiin jääneitä yrityksemme markkinointi juttuja...

Voikaapa hyvin! :heart:

Minä + Voice 37+1