Mamalla on ollut ikimuistoiset vanhojen tanssit ja vielä valokuvat ovat olleet mallillaan. Hieno juttu, että voit olla tyytyväinen kuvaasi, sillä sitä varmasti vielä vuosien varrella useasti katsellaan ja muistellaan.
Nyt tulee vanhaa tarinaa viime keväältä, lukekoon joka jaksaa. Menin 8:lla viikolla gynekolgille, koska tuli pientä ruskeaa vuotoa, joka sinänsä oli aivan vaaratonta. Gyne ultrasi ja löysi kaiken mitä pitkin, paitsi syke ei näkynyt. Olin silloin niin noviisi näissä vauvahaaveiluissa, etten edes pelästynyt, kun lääkäri vahvisti, että kaikki voi olla silti kunnossa. No menin kahden viikon päästä uudelleen ja gyne löysi pienen haun jälkeen sykkeen ja sikiö oli kasvanutkin. Ah, sitä onnen määrää.
Menimme sitten 11:llä viikolla neuvolaan, jossa terkkari ei löytänyt dobblerilla sykettä, mutta hän oli sanonut jo etukäteen, ettei se aina kuulu huonoilla laitteilla vielä näillä viikoilla. En pelästynyt, sillä olinhan jo nähnyt sykkeen. Menin kuitenkin seuraavalla viikolla uudestaan terkkarille kuunteluttamaan sydämenlyöntejä. Ei kuulunut. Terkkari kehotti ottamaan huolen hälventämiseksi gynekologiin. Oli perjantai ja sain ajan seuraavaksi keskiviikoksi.
Keskiviikkona gyne aloitti ultran ja sanoi heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa ja totesi istukan kehittäneen rypälemäistä kasvainta, lapsivettä ei ollut ja sikiö oli kuollut. Hän laittoi lähetteen NKL:lle, mutta en saanut sinne kutsua, sillä lauantaina tuli kipukohtaus, jonka jälkeen tuli minimaalista vuotoa. Menin sairaalaan ja kaavinta tehtiin heti. Rypäleraskaudessa imukaavinta on pakollinen.
Sitten 9 viikkoon ei näkynyt menkkoja. Olin vielä toisella mantereella, kun lähtöpäivänä iski aivan tajuttomat vatsakivut. Olin siellä sairaalassa tarkkailussa muutaman tunnin ja sitten ikään kuin lääkärin avustuksella ""karkasin"" sieltä, että ehdin paluulennolle. He eivät tienneet, mikä oli vinossa, mutta kehottivat menemään heti lääkäriin kotimaassa. Hauska yksityiskohta oli, että kun tehtiin sisäultra, minun piti itse viedä laite sisääni eli lääkäri ei sitä tehnyt. En meinannut ymmärtää, että mitä hän sanoo, sillä Suomessa tällainen ei tulisi kuuloonkaan.
Saavuin kotiin illalla ja kärsin yön kivuista. Aamulla sain anelemalla luvan tulla NKL:lle, koska heidän mielestään kipu ei voi olla mikään km:n komplikaatio, koska siitä on jo niin kauan aikaa. Onneksi pääsin sisään. Vasta toinen tutkiva lääkäri tajusi mistä oli kysymys: menkat olivat alkaneet, mutta kohdunsuulle oli jumiutunut km:n jäännöksiä, eikä veri päässyt vuotamaan pois. Oli tullut kohtutulehdus. Tulehdusarvot olivat huikeat ja olin kaavinnan jälkeisen yön sairaalassa ja sain hurjat antibiootit.
Mutta siis vastaus maman kysymykseen oli, että vuotoja ei ollut keskemenon yhteydessä eikä myöskään kohtutulehduksen yhteydessä.
Mutta kaiken kaikkiaan kaavinnat sinällään eivät olleet millään lailla ""kamalia"" tai pelättäviä. Ensimmäisestä kaavinnasta fyysinen toipuminen oli tosi Toipuminen oli erittäin nopeaa ja toisessa sitä hidasti tulehdus.
Mahtoikohan kukaan jaksaa lukea

Tämä kaikki on ollutta ja mennyttä, mutta jätti jäljen, joka seuraa aina mukana ja vaikuttaa myös nykyiseen raskauteeni.