Toggle sidebar

Aurinkovauvat *31*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja varttunut väki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tosi upeaa, että Haidi sai oikeanlaisen lääkärin ottamaan tosissaan nämä asiat. Eikun verta putkeen ja tutkimukset alkuun. Kyllä sä sen miehesikin vielä saat labraan raahatuksia, käytä vaan kaikkia naisellisia keinojasi. Jostakin vaan pitäisi löytää nyt rento ote vuodeksi eteenpäin ja parasta olisi, että voisit ajatuksissa sopeutua siihen, että vauvayritys alkaa vasta silloin. Näin ei kuukausittainen pettymys olisi niin valtava ja vastaavasti jos se luomutärppi iskee, niin iloinen yllätys olisi sitäkin suurempi. No joo, hyvä mun on tässä puhua, kun en oikeesti osaa sanoa, että miten asiaan osaisi suhtautua coolisti.

Mä oon kyllä oikea raskausajan valittaja, mutta eilen iski pyörrytys, joka kesti monta tuntia. Käväisin työterveyshoitajan luona ja mitattiin verenpainekin. Oli ihan kunnossa (125/68). No tänään sitten tuli ripuli. En tiedä johtuuko eilisestä chili-noodeliateriasta, mutta taas on epävarma olo, että onko kaikki kunnossa. Maha ei vieläkään ole kasvanut, muuta kuin sen verran, että tunnen kohdunpohjan kädelläni. Paino on tainnut vieläkin pudota, mikä sinänsä ei ole ollenkaan paha juttu, mutta kyllä odotan aikaa, jolloin vauvamaha olisi näkyvissä ja voisin tuntea liikkeitä. Siihen on vielä monta viikkoa, sillä alkamassa ona vasta 14. rv. Huomenna on onneksi np-ultra ja sen jälkeen varmasti ollaan viisaampia. Se on vasta iltapäivällä, joten en ole varma ehdinkö kertomaan tuloksista vielä huomenna, pitkäperjantaina viimeistään.

Äitykälle spesiaalihalaukset!

 
Palaan sen verran tuohon lääkäriin vielä ,että hän laittoi aikanaan alkuun nämä jutut ,miehen näytteen tutkimukset jne. mutta jäi itse sitten äippälomalle ja nyt vasta äskettäin on palannut töihin...rukoilin hoitajalta ,että pääsisin tälle lääkärille ,joka julkisella puolella ei siis oo itsestään selvyys. Onneksi hoitaja ymmärsi minua ja halusi hänkin auttaa ,sanoi tekevänsä pieniä järjestelyjä ,että pääsisin tälle lääkärille...ja pääsin.

Äitykälle halauksii täältäkin ,vaikka hän ei varmaan juuri nyt täällä lueskele viestejä... välillä on elämä epäreilua ,mutta kyllä sitä taas noustaan... vuorotellen äitykkä ,vuorotellen ,niinhän se meillä on mennyt. Nyt et edes ota sitä lapioo ja unohdat montun kaivuut ihan kokonaan... rakkain terkuin Haidi

 
Keskellä viikkoa ja sitätehen käynnistyi rv 35.
Verta on käyty antamassa putkeen pari kertaa tänä aamuna ja nyt sit odottelen tuloksia iltapäivälle. Toivottavasti ovat ok, sillä muuten saan verensokeri mittarin kotiin ja mittailen pari kertaa viikossa arvojani.

Onnittelut Haidille ymmärtääkseni onnistuneesta gyne käynnistä. Näin ne lääkärit on erilaisia. Olen joskus ihmetellyt että gynenä on vaikka mies tai ei synnyttänyt nainen!!! Kummallakin yhtä vähän kokemusta raskaudesta ym. aiheeseen liittyvästä. No niin.

Inkku hyvä, kyllä se masu sieltä tulee ja voisin jopa veikata, että jossain vaiheessa tulee sullekkin ajatus, että voikun pääsisin jo tästä mahasta/taipuisin ottamaan sukan lattialta jne...
Aattele, mä olen näin pitkällä ja kolme viikkoa sitten vielä multa kysyttiin, että ootko vapaapäivällä vai lomalla??? Että aika pieni masuinen minä olen. Mulla on myös tuo oma paino laskenut tässä raskauden aikana, ei turvotuksia, sormukset tahtoo pudota, ihan oikeesti pakko napata välillä hyllylle.
Tosta ripulista...suolisto on aika herkkä raskaana ollessa ja hyvin helposti reagoi erilaisiin ruokiin. Olisin onnellinen jos suoli toimisi spontaanisti ja vaikka olisin välillä ripulilla, mutta ei. Joka toinen päivä on pakko ottaa jotain laksatiivia, että toimii. Ei auta mulla luumut missään muodossa. Vettä juon päivittäin n. 4 litraa, ehkä enemmänkin. Kuituja tulee niinikään syötyä.
Tämmöttii se sitten teettää.

Nyt on jo pakko mennä tekemään jotain viisasta. Siivousta mm.

Äitykälle täältäkin ropsahtaa aikahalit!
 
Kiitos äippä rohkaisusta. Kyllähän mä päässäni nämä jutut tiedän, mutku... Tää on tätä. Ja eihän siitä ole kauaakaan kun valittelin kovaa vatsaa, joten hyvähän se on vähän välillä suolia puhdistaakin. Mutku ei oo mitään konkreettista, mihin tarttua. Ollaanko tuolla hengissä vai ei? Tässä kohtaa pitäisi itselleni sanoa, että tervetuloa raskaanaolevan maailmaan :-) Suurimman kauhun tässä nyt tietysti aiheuttaa huominen jännitys, mitä sitten jos jotakin kamalaa on tapahtunut. Mutta mitä sitä etukäteen auttaa suremaan, senkin tiedän, mutku... Joinakin päivinä sitä nauttii täysillä ja toisina taas pohjamudissa, sekin on kait oire raskaudesta. Tämmöstä löpinää mä täällä vatkaan. Mutta nyt mä lopetan ja päästän teidät lukemasta tällaista ihan olematonta juttua.
 
Haloo, siivoomaanko mun piti alkaman...juhuu. NO.
TIedätkö Inkku, että vaikka elelen loppusuoralla ja on konkreettisesti jotain josta ottaa kiinni ja näkyvää ja onneli myllää, niin silti toisina päivinä tulee sellainen harmaa ajatus, että jos kaikki ei olekkaan kunnossa...
Minä jännään jokikistä ultrareissua.
Kun osaisikin olla luottavainen tulevaan ja surra vasta sitten jos on jotain mitä todella täytyy surra, mutku...
Ja voi sitten kun se vauveli on sykkymykyssä (meillä tarkoittaa sylissä) niin sitten täytyy vahdata, henkittääkö, ettei vaan ole pulauttanut oksennusta naamalleen jne... Siis minä olen vähän tällainen hourupää. Mutta olen sen antanut itselleni anteeksi ja oppinut tämän ""pelon"" kanssa elämään. Nyt ainaski aloitan siivoamaan.
 
hei taas!
Inkku kerro tänne vaan kaik huolet ja murheet, huomaat ettet ole ainoa murehtija. Meitä on vaikka kuin paljon!
Pelko jatkuu läpi elämän! Niinkuin äippä, minäkin pelkään kokoajan, nytkin pelkään esikoisen ulkomaanreissua, seuraavan työharjotteluhommia, kolmannen murkkuiän ongelmia, kuopuksen *tulevaa* vesirokkoa..yms yms.
Pelkoa läpi elämän!

Hienoa Haidi että gynereissu toi valoa ja iloa sun elämään. ihan tuli superhyvä mieli tännekkin!!!
Mutta mikä meidän äitykällä on???? No huolenpitoenkeleitä lähetän joka tapauksessa!
Vuoristoradallahan tässä ollaan.
omaa napaa: täti on näyttänyt huivin nurkkaa ihan miniminimaalisesti nyt jo muutaman päivän, mutta ei kunnolla, samanlailla kuin edellisessä raskaudessa tammikuussa, en muuten ala peliä jos nyt testi tänäiltana näyttää plussaa, on meinaan varma että kesken menee. Joten rakkaat siskot pitäkää peukkuja että testi on nega! (harvinainen toive mut ymmärrätte varmaan)........
 
Heipsis, enekelitä tarvii taas moni, äitykkä ilmeisesti roppakaupalla, Haidillekin muutama, ja mamalle, ja Inkulle ja kaikille teille muillekin... ei kun matkaan taas...

Täälläkin täti taas tekee tuloaan kp26/o-1?, kyllä se aina jaksaa harmittaa ja vähän itkettääkin tämä toivottomuus, vaikka pitäisihän tähän jo tottua, mutta luonto ei meinaa nataa periksi, jostain syystä pelkään luovuttaa, vaikka järki jo kovasti niin sanookin, meidän elämäsytä muodostuu varmasti ihan hyvä ilmankin sitä iltatähteä, näin ilmeisesti on luoja suunnitellut, tämä pääsiäisen noita-akka ei vaan meinaa sitä hyväksyä...

Kyllä se Inkun masu sieltä varmaasti esille puskee, muistan hämärästi tuollaiset tuntemukset alkuraskaudesta, meillä kun tuo vuodenaika osuu niin lähelle muklla oli la 2010, mutta vuosi olikin 1991...

Tänne vaan kaikki ikävä valitus, mukava lukea, ettei muidenkaan elämä ole aina auringonpaistetta, annamme vähän jotain toisillemme, tuemme ja lohdutamme toinen toistamme, ja näin koemme ettemme ole yksin tässä kylmässä maailmassa !

Päivänpaistetta ja aurinkoista kevättä, jokaiselle kaikesta huolimatta ja huolenpitoenkeleiden halauksia!
 
Voi elämän kevät, ei tuu mittää...
Tuolla on kyllä matot pellolla, mutta muuten kyllä kusee nyt meikäläisen hommat. Mennyt ihan kylillä luuhustaessa, no minkä taakseen jättää sen eestään löytää.

Paitövei, verensokeriarvot erittäin hyvät. Paastoarvo oli alakantissa---syön tänään toisenkin munkin!

Olen Kiiran kanssa samaa mieltä, että tänne vaan purkamaan suruja, ei tästä ketjusta kuitenkaan saada mitään vali-valiketjua, ehei, ainahan tänne on mukavia asioita mahtunut ja mahtuu jatkossakin. Niin eletään balanssissa.
Nyt häivyn, ihan oikeesti...Leppoisaa iltaa!
 
No pääsipäs sitä tänäänkin töistä poijes, venähti päivä vähän, kun tuli pari opiskelijaa käymään ja tutustumaan paikkaan, ihana nuori poika on tulossa ensiviikolla työharjoitteluun, niin en tiedä millainen ""työmies"" mahtaa olla, mutta jotenkin niin suloinen tuo oli, 17 vuotias ammattikoululainen, ekaa vuotta opiskelee kolmevuotista catering-alan perustutukintoa, vähän jännittää tulla ensinmäiseen harrjoitteluun, mutta eiköhän me pärjätä, olen tullut aina kaikkien ohjattavieni kanssa hyvin toimeen, ja oikein innolla odotan kun saan taas opastaa tälläistä uutta alalle tulevaa opiskelijaa, toivottavasti tämä tapaus on motivoitunut opiskeluistaan, oli tässä menneenä vuotena sellainen nuori tyttönen harjoittelussa jota ei voinut työt ja opiskelut vähempää kiinnostaa, kun pakko oli kouluun mennä, ja jotain kai se on tehtävä asenteella oli koulussa, ja samalla linjalla työharjoittelussa... että ""onks pakko tehdä, kun mua ei yhtään huvittaisi"" asenteella tullaan, niin ole siinä sittten motivoiva ja innostava työpaikkaohjaaja.... no se niistä työasioista taas, ja niin se kävi; kp.1 tästä sitten muodostui, että se siitä häämatkan romantiikasta, mettään meni ainakin tämän asian suhteen...

Mutta kertokaa nyt vähän meillä tietämättömille, että mikä sitä meitiin äitykkää nyt riepoo, siis ei tarvi tarkemmin kertoilla, mutta ei kai se taas ole kuoppaan hautautumassa?
 
YES, sokerit kunnossa äipällä. Hyvä, hyvä... Voi kun meilläkin joku leipois munkkeja. Pitäiskö päästäisenä repästä. Toivottavasti palokunta ei oo lomalla silloin.

 
Kaikki vaan munkeista puhelee ja mulla hautuu uunissa filepihveinä possunpeffaa ,lätkäsin oikein tuhtiin kermaan ja creme bonjouriin ne kellumaan...nam hyvää tulee... ah ja niin kalori rikasta... viis kaloreista ,tänään kun on niin hyvä mieli eilisestä ,gynereissu oli antoisa ja iltakin meni mukavasti... tänään on koko päivä höpötetty äidin kanssa ja äskettäin sain äitykän vangittua puhelimeen.
Nyt menee kuorii perunoita ,odottaa miestä kotiin ja vaikenee tältä päivältä... kohta ei pysty kirjottaa kun ahtaa possua kerma suupielistä valuen:):):)

 
Iltaa....
uutisia omasta napaseudusta: Mese ei toimi, enkä pääse lukemaan sähköpostejani! Katastroffi!! ja raskaustesti oli onneksi nega, eli mulla on hiljainen ja vaatimaton tätivierailu menossa, eikä nyt mitään tajua siitä mikä kp mahtaa olla?? noh se ei onneksi haittaa, kun sitten seuraavan kerran täti tulla tuhrustaa, voinkin soittaa sille lääkärille....
Leivät on uunissa ja piirakkatarpeet odottamassa joten se on moro!
 
Huomenet!
On pitkästä aikaa valoa elämässä..nääs tuo aurinko yrittelee esiin oikein voimalla tuolta pilvien lomasta.
Siivoominen edelleen vaiheessa, mutta jatkuu. Ensin reissu Jyväskylään viemään pikkuneiti linkille, matkaa mummolaan tuonne kauas pohjanmaalle.
Eipäs tämän pöllömpiä.
 
Huomenia! Hyvä juttu, että mamalle tuli nega, kun kerran sitä toivoi. Harvoin niin tehdään :-D Voi kun jostain saisi tuon äipän energiamäärän itselleen. Luulen, että loppuraskaudesta minä vaan makaan sängyssä ja panikoin synnytystä, enkä saa mitään aikaiseksi. Pitäisi varmaan aloittaa sykologiset harjoitteet, jottei mene ihan lekkeripeliksi sitten aikanaan. Jos muuten jaksatte, niin olisi kiva kuulla ainakin vähän synnytyskokemuksia ekalta kerralta... Yllättikö vaikeudellaan/helppoudellaan vai oliko mitään odotuksia etukäteen?

Mites Haidin lenkkeilyt ovat sujuneet, entä Kiiran rouvan päivät? Ja saiko ekun pojat lisää pääsiäismunia vai jättikö kukko munimatta? Manna varmaan istuu nyt raskalaisessa kahvilassa nauttimassa lattea ja kroisantteja. Vieläkö Äitykkä suunnittelee kahvipannun asettamista luudan nokkaan? Entäs Kliivia, oletko malttanut pitää vauvahaaveet aisoissa?

Kuten näette, mä täällä kulutan aikaa, joka tuntuu menevän tosi hitaasti kohti iltapäivää. Meinasi jäädä mies tulematta ultraan työasioiden takia, mutta nyt näyttää siltä, että pääsee mukaan. Olisihan se kiva hänenkin nähdä vauveli, sillä olin yksin (kaksin vauvan kanssa) varhaisultrassa. Eli ilo olisi mukava jakaa ja jos on ikäviä uutisia, ulostaluttaja on varmasti tarpeen.
 
Kaikille kiitos taas halauksista ja enkeleistä!
Tää täällä naama mullassa vähä möyrii, mutta hautaa ei oo kaivettu. Joo lennän pääsiäisenä kuuhun ulvomaan, kissa on jo mustaksi maalattu ja luuta on viritetty :) kahvipannua ei mulla ole, mutta otan modernisti kahvinkeittimen mukaan.

Kaikille rauhallista pääsiäistä ja huolenpitoenkeleitä!

((((((((((((((((((((((((iso hali teille)))))))))))))))))))))))))))
 
Kiirastorstaita kaikille, ei kuitenkaan kovin kiireistä ainakaan tällä hetkellä, hiljaista arkea, tälläistä täällä tädin kanssa elämää vietellään eteenpäin, rouvanpäivistä... no mikäs siinä, arki on astunut kuvioihin, elämä palannut vanhoihin uomiinsa, siis suurinpiirtein kaikki hyvin täällä.

Kiva kuulla sinusta äitykkä, olin jo kaovasti huolissani ;=)

Minäkin voisin lähteä mukaan kuumatkalla, minulta löytyy se kahvipannukin, mutta kissa puuttuu, mutta jos exän ""enkelikissa"" tulisi pilvenpäältä ohimennessä matkalta mukaan kyytiin, luuta on jo viriotetty turbo-teholle, eikun menoks!

Munarikasta ja rauhaisaa pääsiäistä kaikille, syökee sitten kovasti lammasta, pashaa, mämmiä keneklle ne sitten maistuvatkaan ja tietenkin niitä pääsiäsmunia, ettei vaan pääsisi laitumaan, elämässä pitää olla edes jotain iloja, kaiken synkkyyden keskellä, meneekö kukaan yömessuun pääsiäsyönä? Onko joukossamme ortodokseja? Tuli vaan mieleeni, kun talossamme eräs puhui siitä... itse en ole kyseisen kirkon jäsen...

Mielenkiintoista odotella Inkun ultrakuulumisia, ja kiva kun äipällä ja Haidilla oli kaikki tutukimukset niinkuin hyvin päin..
 
Hyvää pääsiäistä kaikille. Elekee tukehuu muniloihin!!
Tää joutuu pääsiäiseks evakkoon lapsosen kanssa. keittiössä pientä remontintynkää.

Aatos edelleen kyydissä, kaikki rakenneultrassa ok.
 
Kuinka jaksaa haidin lenkkeilyt... hyvin jaksaa tempasin äsken humalat... nimittäin sokeri sellaiset ,puolikas suklaalevy ja pari kourallista irtokarkkeja ja voi vitsi taas elämä hymyilee. Välillä täytyy tehdä tuollanen karkkitankkaus sit selvii pitkät ajat ilman.

Synnytys kysymykseen voisin heittää aloituksen. Ekaa tehdessäni ei omia ns. synnytyspolttoja ollut lainakaan ,päivällä rv38+ jotain kävin neuvolassa ja terkkari sanoi ,että sinuahan supistelee kun vatsa noin kovettuu ,enkä itse huomannut mitään. Terkkari käski välillä kotona tarkkailla ja minä tarkkailin ,enkä edelleen tuntenut mitään. No illan mittaan käsikopelolla vatsa kovettui vähän väliä ja tietty alko jännittää ,että osaako sitä lähtee oikeeseen aikaan liikkeelle kun ei koske mihinkään. Varmuudeksi haettiin anoppi meille yöksi...isännän turvaksi.
Koko illan jatkui tuo vatsan kovettuminen ja isäntä panikoi ,iltayöstä anoppi kehotti lähtemään varmuudeksi käymään sairaalassa. No joskus 2 aikaan yöllä sitten mentiin ja niinhän se oli ,että kohdunsuu oli 3cm auki ja sinne jäin ,mies lähti kotiin. Aamulla sitten lääkäri oli päättänyt vauhdittaa touhua ja 8 aikaan siirsivät synnytys saliin ja laittoivat tippaan ,sen jälkeen elo olikin yhtä helvettiä (en halua pelotella) alkoi nimittäin sellaiset poltot ,että tunsin tosiaan olevani tulessa ,koska kalvot oli puhkaistu ja niisstä tippaletkuissa olin kiinni en saanut/päässyt liikkumaan ,sängyssä piti maata koko helvetin päivä jommalla kummalla kyljellä ,välillä kävivät tökkimässä kipupiikkiä kohdunsuulle ja hetkeksi se vei pahimman kivun pois ,palaten kuitenkin aina voimakkaampana. Jossain vaiheessa kipu oli niin kova ,että verenpaine pomppasi ylös ja taju meni ,pieneksi hetkeksi ,onneksi kätilö tajusi heti tämän ja antoi jotain lääkettä tipan kautta ja taju palasi. siinä sitä kärvisteltiin ja poika lopulta 8min. ponnistuksella syntyi iltapäivällä klo.15.08 ... tyttöjen synnytykset tähän verraten olivat ihan kesyä touhua ,molemmat synnytin ilman kivunlievitystä ja silti ne eivät olleet niin kivuliaita kun tuo eka tipalla käynnistetty synnytys ,vaikka tytöt olivat kumpikin paljon isompia kun poika syntyessään.
Hyvät muistot on noista synnytyksistä jäänyt ,vaikka on sattunut ja tehnyt vaikka mitä ,silti menisin synnyttämään vaikka heti huomenna ,mitään kammoa ei siis ole jäänyt.
Jokainen omalla tavallaan jäänyt mieleen.
Tyttöjen syntymää on meillä naurettu monesti ,kummatkin on syntyneet tiistai päivänä eka klo 10.53 ja toinen 10.52 välissä siis reilut 3 vuotta aikaa. Tarkkoja tyttöjä tuon kellon ajan suhteen ,mut niinhän se on monessa asiassa ,että pikkusisko haluaa matkia isompaa ,meillä se alkoi heti synnytyksessä tuo matkiminen...molemmat myös junnasivat vuorokauden supistellen ,ennen kuin ensimmäinenkään sentti aukesi ja todella hitaasti sittenkin. Sitten tiettyyn vaiheeseen päästyä loppu menikin rytinällä ja nopeasti.



 
Jaahas. kiirastorstai. en meinannut luudalla lennellä kuuhun enkä muuhunkaan. Mut hauskaa pääsiäistä kaikille tasapuolisesti.
synnytyskokemuksia olis tarjolla: ensimmäinen synnytys oli hidas ja pitkä 24 tuntia. Alkoi ihan vaan supistuksilla rauhallisesti ja tasaisesti. sitten laitettin 3centin kohdalla tippa,lisävirtaa siis. ja ei mitään saanut aikaiseksi. omat supparit tuli vaan hitaasti ja varmasti. 9centin kohdalla oksensin aivan älyttömästi, kalvot puhkastiin ja kaksi viimistä tuntia oli supistuksia ilman taukoa. Makasin vaan sängyssä ja hengittelin ohjeitten mukaan ja rentouduin. sitten loppui supistukset kun 10cm oli auki ja olisi pitänyt ruveta ponnistamaan. siinä sitten ihmeteltiin että mitäs nyt. Ihana kätilö työnti synnytystuolin viereeni ja siihen sitten kävin istmaan ja ponnistamaan ilman supistuksia, noh enhän tiennyt mihin piti ponnistaa ja eka puoltuntia meni harakoille. Sitten kätilö keksi että ponnistan taivaan tuulin ja käski ponnistaa niinkuin tekisin p.tä ja kas tyttö tulla tupsahti maailmaan hetkessä.4330g ja 53cm. vain epparin leikkaus koski ponnistusvaiheessa kun ei ollut niitä supistuksia.
se mikä jäi mieleen oli että kätilö sanoi ettei ollut koko historiansa 15vuotta kätilönä, nähnyt äitiä joka osaa rentoutua niin täydellisesti vaikka kivut olivat noh.helvetilliset. Hän toimii myös kätilöoppilaiden ohjaajana ja yhä kertoo heille tarinaa minun ekasta synnytyksestä.
kätilöstä on sittemmin tullut minulle kuin ystävä. Joka lapselta on käynyt minua ainakin katsomassa ja pitänyt minun puoliani lääkäreitä vastaan yms. syksyisessä km.ssäkin oli minua lohduttamassa ja aina kun tavataan vaikka vaan kaupungilla, halataan ja lörpötellään.
tälläinen ihana synnytyskokemus minulla ja kaksi seuraavaa suurinpiirtein samanlaisia ja keskospoika sitten sektiolla ja sekään ei ollut paha juttu.
Hyvvee piäsiäistä sanonta kuuluu: Munat ne pillaantuu, ei kanat!
 
Täällä taas. Kaupunki reissu heitetty, tyttö matkalla mummolaan.
Kävin kuulkaas ja ostaa rykäsin Gracon matkarattaat ja hyvät sellaiset, vitsi, nyt voi kuivaharjoitella.

Nyt on eessä se minkä taakseni jätin...siivous. Sitä ei voi enää siirtää, paitsi senverran että synnytyskokemusta tulee.

Esikoisen synnytys kesti kaikkiaan 9h. Kipeetähän se teki, mutta sen varmaan jokainen tietää, että kivutta siitä ei selviä. Silloin oli käytössä joku ihme kipulääke, joka vei ällin, ihan tosi en oikein muista tyttären syntymästä mitään. Siitä reilu vuosi kun poika syntyi, niin ko.lääke oli jo poistettu. Poitsu syntyikin tyyliin ""syöksy"", koko juttu kesti 3,5h. Seuraava synnytys kesti n.6h ja stiä luokkaa taisi olla kuopuksenkin synnytys. Ponnistusvaiheet on olleet tosi lyhyitä 3-6min. Lapsukaiset kaikki 3300gr-3600gr väliltä. Ihan hyvät fiilikset on jäänyt, ei mitään traumoja. Sen kaiken kivun olen unohtanut, kun vauva on annettu rinnalle.

NYT, munakasta pääsiäistä. Syökää hyvin kera hyvän viinin. Suklaamunia sopivassa määrin ja runsaasti lepoa. Eikä passaa unohtaa tätä raamatullista puolta, miksi pääsiäistä vietämme.
Oikein hyvää Pääsiäistä teille jokaiselle.
 
Hei! Pikaisesti tulin toivottamaan kaikille Pääsiäistä! Jokaiselle ihan oman maun mukaan joko Ihanaa, Mukavaa, Iloista tai vaikkapa Rauhaisaa sellaista! Muistakaa, että suklaamunat kuuluvat pääsiäiseen :)

 
Munarikasta pääsiäistä täältäkin toivotellaan ja ne ketkä ei halua jouluaattona olla synnyttämässä laittaa nyt sitten kinttunsa ristiin... kun tämä munakas aika on käsillä.
Pyhät saa olla vielä rauhassa ,mutta arki kun koittaa sitä joutuu heti ens töikseen tätin kanssa painimaan... mut ei se mittään painitaan vaan...vuosihan on lyhyt aika:):):)
vieläkin niitä gynen sanomisia täällä mietin ja hymyssä suin hykertelen:)

 
Terkut np-ultrasta. Upea kokemus kaiken kaikkiaan. Kätilö oli tosi osaava ja jaksoi olla innostunut meidänkin vauvasta, vaikka vastaavia ihmeitä tulee koko ajan eteen.

Kohtu on tosi alhaalla ja istukka edessä, joten sanoi, ettei tarvitse pelästyä, jos liikkeitä ei ala kovin ajoissa tuntumaan. Toivo-Anneli siellä köllötteli ja potki näyttäen varpaansa ja välillä vähän heiluttelikin, jolloin näimme vilauksen sormista. Kääntyipä selkä meihin päin välillä ikään kuin protestiksi, kun häntä häirittiin. Niskanpoimu oli 1,6 kun tämän kokoisella sikiöllä hälytysrajaksi annetaan 2.6. (Minä olin luullut, että NKL:llä se on vakio 3, mutta riippuukin sikiön koosta.) Koko vastasi rv. 13+2, mutta NKL:n laskelman mukaan on menossa 12+6 (neuvolan 13+0) ja laskettua aikaa ei muutettu. Muutos tehdään, jos koon ja laskennallisen arvon erotus on vähintään neljä päivää.

Kaikki oli siis niin kuin pitääkin, mitään hälyyttävää ei löytynyt. Rakenneultraankin menen NKL:lle, vaikka sen voisi tehdä paikallisessa terveyskeskuksessakin. Ainakin tämänpäiväinen kätilö antoi tosi hyvän kuvan NKL:n toiminnasta, joten menen sinne mielellään uudestaan.

Kiitos ihanista synnytyskokemuksistanne. Kenellekään ei ole jäänyt mitään kauhukuvia, vaikkei se varmasti mitään leikintekoa olekaan. Sehän tässä jännää on, kun ei koskaan tiedä miten tulee menemään.

Kiva, että tiinakin kävi moikkaamassa. Sinulla rakenneultra on siis takana. Hienoa, että kaikki hyvin.

 
Huomenta! Edessä siis pitkäpäivä!
Kiira, luin tuossa viestejä vähän tarkempaan: Sulle sitten tuli täti kylään. Olen todella pahoillani, jotenkin olin ajatellut että kyllä teillä nyt tärpää, kun hääyö ja häämatka ja kaikkea mukavaa! Voin kyllä taas arvata mitkä fiilikset on pinnanalla!
mulla täti tulla tuhrusti neljä päivää ja eilen sitten rysäytti ferrarin nokan tänne oikein kunnolla! joten ei ole enää epäselvä edes kp. se on nyt kp2.
Hiukan meinaa kateus nostaa päätä: Työparini jäi isyyslomalle, toinen hyvä työkaveri jää isyyslomalle ihan nyt heti ja pomon isyysloma ajottuu tuonne toukokuulle...... Ja minä vain seurustelen tädin kanssa.... Vaikea sitä on välillä hyväksyä että, se vauvan saanti on näin vaikeaa ja toiset vaan pyöräyttää niitä tosta vaan.
Taidan olla väsynyt, kun meinaa kääntyä nämä ajatukset näin negatiivisiksi.
Noh viimeyönä tehtiin taas varaosien hankintamatka halki suomen että eihän se ihme ole jos väsyttää: Lähdettiin ajamaan ip klo 15.00 ja oltiin takas kotona aamuyöllä klo 4.00 ja ajettiin kokoajan. Tämä päivä menee sitten remonttihommissa, saa taas olla kädet rasvassa koko pyhäpäivän! Täytyy tunnustaa että melkein itkettää: Voishan se elämä olla edes vähän helpompaakin...
Mutta hyvää pääsiäistä kaikille , ihan tasapuolisesti!
P.S Inkku: oli varmaan ihanan hellyyttävä ultra-keikka:))))
 

Similar threads

J
Ajatuksissa 18
Viestiä
102
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Jellybean
J
V
Aurinkovauvat *22*
Viestiä
102
Luettu
3K
Lapsen saaminen
sivullinen
S
V
Aurinkovauvat *29*
Viestiä
101
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Haidi
H
A
Aurinkovauvat * 57 *
Viestiä
106
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Inkku-64
I
S
Ajatuksista yritykseen 28
Viestiä
115
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Saana...
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa