Aurinkovauvat *20*

[ekku]

Heips=)
Niinpä on se nainen sellainen olento että aina murehtii.. No tänään en oo jaksanut murehtia ja se saikkukin jäi hakematta... Kun eikös se oo niin etten itse voi vaikuttaa siihen pysyykö mato mahassa vai vaatiiko pois, jos nyt tulis ei siihen vois vaikuttaa kuitenkaan... Niin ja kun kaikki tuntuu olevan ok niin säästän niitä saikku päiviä myöenpään... Ei se elämä anna enempää mitä jaksaa kantaa on siskollani tapana sanoa. Meillä kaikki muut niin räkäsiä että töissä on pöpöiltä turvassa=)

 

[äitykkä]

Ja kun äsken laakasin viestin eetteriin tulipa vielä mieleeni se, että kohta meidän ketju täyttää vuoden.

Miten se oli äippä, Anuk ja Inkku, minä muistelen, että näitä aikoja se oli, oisko ollut jotain 15.2. kun minä olen ekan kerran Allyn kyselyyn vastannut?

Muistelkaapa parempi muistiset meinaan vaan, että täytyyhän meidän virtuaalisynttärit pitää, äippä leipokoon taas...

 

[Manna66]

Hyvä kuulla ekku, että ne sydänäänet löytyivät! Kyllä se vauvelinalku sieltä piilostaan esiin tulee jo ensi tiistaiksi, näin uskomme vakaasti!

Voi tota Haidia! Koko yläkerta raikui kun hörötin tolle lehtimyyjäjutulle, voi taivas! Mutta tossahan on ihan älyttömän hyvä keino karkottaa kaikki häiritsevät kauppiaat ja pistää niille jauhot kurkkuun, pitää vissiin kokeilla ens kerralla!! ;-)

Saakeli, että ois pistänyt muakin vihaksi tollainen ""pitsihame-episodi"", minkä äippä joutui kokemaan ja sen takia kärsimään lekurin kiireestä. On siinä lekuri kyllä aivan väärässä paikassa töissä! Auttaisko valitus jonnekin ylemmälle tasolle, en tiedä. Taitaa olla hankala nykyään saada lääkäreitä ainakin pienemmille paikkakunnille jos edellinen lähtee. Eikä kukaan kenkää saa tollaisesta käytöksestä jos ei oo tehnyt hoitovirhettä tms. Pitäis kyllä saada, mrrr.


Meikäläisellä ei ole olossa valittamista, mitä nyt välillä iltapäivällä ja illansuussa tulee hetkeksi yökkö olo, mutta se on pientä se. Tässä odotellaan ekaa neuvolaa (ti 14.2.) ja sitten kutsua sairaalaan ultraan. On se joo naisihmisellä välillä pirun vaikeeta kun pitää kaikesta murehtia etu- ja jälkikäteen varsinkin lapsiasioissa. Mulla on kans kahdentasoista huolta kun tuo ysiluokkalainen ei oo kovin kiinnostunut koulunkäynnistä ja viipottais koko ajan vaan kavereiden kanssa, nytkin on treffeillä yhden pojan kanssa (odotan tyttöä innolla kotiin niin pääsen utelemaan miten meni, hih). Sitten on tää pikkuinen Erkki masussa, jonka terveydestä kantaa huolta päivittäin. Huoh, täytyy vaan tsempata itseään eikä antaa murheen painaa liikaa, ois se mahtava ominaisuus kun osais elää päivän kerrallaan ja nauttia aina siitä yhdestä päivästä täysillä. Eiköhän yritetä!

Jihuu, huomenna on perjantai ja vapaat koittaa pariksi päiväksi. Meinaatteko alkaa seuraamaan olympialaisia? Mä ajattelin kyllä. Nyt heilautan heipat ja lähden koiran kanssa iltalenkille niin pääseen ajoissa nukkumaan!

 

[Manna66]

Äitykkä, taitaa juu olla Aurinkovauvojen vuosipäivä lähellä. En nyt muista milloin tarkalleen, mutta jotakuinkin näihin aikoihin Ally huhuili ""vanhojen"" vauvahaaveilijoiden perään ja tartuin minäkin syöttiin. Anuk saattais muistaa!

Joo, värvätään ihmeessä äippä loihtimaan meille maailman parhaat synttäriherkut!

 

[mama]

No kyl on olt tapahtumia tälle päivälle niin ketjussa kuin tääl kotonakkii! Kiitos Haidille päivän parhaista nauruista ja voin mainiosti asettua myös äipän tunnemaailmaan
Ja sit sitä omaa napaa: Jos haidi vastaili lehtimyyjälle mitä sattuu niin minä (muutama viikko sitten) luulin et ukko-kulta soitaa ja vastasin *HEI kulta* noooh se oli miespuolinen asiakas, ja hetihän se moisen vastaanoton saatuaan riensi mun luo ja tehtiin *isot kaupat* ja syötiin fernandossa kunnon pihvit....
Mut se mitä tapahtu kotiin tulon yhteydessä ei ollut enää hauskaa: Ajoin autolla pihaan, olin lähtenyt töihin kymmeneltä ja kukaan kotiväestä ei ollut käynyt kotona tässä välissä. Kannoin kassit autosta ja raplasin lukkoa kun koiramme pöllähti viereen iloisesti häntää heiluttaen. Kassit putos siihen paikkaan; Olin jättänyt koiran sisälle kiinni!
Aukaisin varovasti ulko-oven ja vastaan tuli outo haju..... Kokeilin koiran turkkia, koira oli lämpöinen, ei ollut voinut olla ulkona kauan...
Pikkasen iski paniikki kun tajuntaan iski: meillä on joku tai on ollut! Aukaisin asekaapin , pistin haulikkoon panokset ja sytytin valoja sitä mukaa kuin kiersin taloa... pelotti ihan tajuttomasti, samalla muistin että tytär oli kerran muutama viikko sitten kovalla pakkasella tullut kotiin ja meillä oli ollut ikkuna sepposen selällään. Kiersin jokapaikan ja mitään ei ollut hävinnyt, soitin miehelle, poliiseille ja naapuriin. Mystteriksi jäi! Tiedämme sen että yksi kodin avain on hävinnyt joku aika sitten ..... ja täällä maalla on helppo kokeilla kenen oveen se sattuu...
Häiritsinkö tultuani sisällä olevaa tunkeutujaa vai oliko se lähtenyt juuri ennen minun tuloa?
Poliisit tulee nyt kuitenkin kattomaan huomenna ja lukkojen vaihto on jo sovittu. (viisi ulko-ovea alhaalla ja yksi ylhäälä)
Mutta kyllä pelkäsin, MINÄ maailman pelottomin nainen!
Ja milloin tunkeutuja tulee uudestaan? Tyttärellä on minun iso koira mukana opiskelupaikkakunnalla niin täytyy pyytää että tuo sen kotiin siksiaikaa kun saadaan uudet lukot. Ei nimittäin tule kukaan koko pihapiiriin kun se koira on kotona, tämä mikä nyt on kotona on sellainen *paljon melua tyhjästä*koira. onhan näitä pelkoja tähän elämään vähän kerääntynyt! Että tällainen tarina tälläkertaa, saas nähdä nukuttaako ens yönä! Mut hyvvee yötä kaikille!!

 

[Inkku]

Houmenta kiakille :-D

Jos mun pitäisi arvata ketjun alkupäivä, sanoisin, että se oli jo tammikuun puolella. Mietin vain noita viimevuoden kuvioita ja mielestäni juttelin täällä ekasta gynekäynnistäni, joka oli tammikuun puolella. Mutta helmikuun 15. päivä sopii oikein hyvin mulle aloituspäiväksi. Olisi tosiaan kiva kuulla jotain Allystä. Muistaako kukaan miten hän liukeni porukoista, vai jäikö vain hiljakseen pois. Oma viime vuoteni oli niin kaikenlaista myllerrystä tännä, että pitää nolona myöntää, etten ihan kaikkia vaiheita aurinkovauvoista muista. Sen kyllä muistan, kun löysin ketjun. En ollut koskaan edes lukenut mitään ketjua, mutta silloin jäin heti kiikkiin ja sitä ollaan pahasti edelleen.

Ihan oikeasti en tiedä miten olisin selvinnyt, jos teitä ei olisi ollut. En kuitenkaan halunnut jakaa vaikeita asioita monenkaan ystäväni kanssa ja toisaalta ei minua olisi kukaan jaksanutkaan. Kun ajatukset pyörii ja pyörii samoissa viikkotolkulla, sitä loppuu kärsivällisyys parhaaltakin ystävältä. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kun vaikeat asiat kohtaa, ne pitää käydä läpi pohjamutia myöten. Kaivaa, kaivertaa ja möyriä, jolloin ei jää yhtäkään hitusta käsittelemättä. Eli kiitos teille, kun jaksoitte.

Ja tämä sitten kannustuksena kaikille: kun elämä potkii, valitusta aurinkovauvoihin, niin asiat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä, vaikkei kukaan voisi konkreettisesti auttaa.

 

[Inkku]

Ekku, työssäkäyminen nyt voi olla hyväksikin. Ehkä pieneksi hetkeksi unohdat oman tilanteesi, kun ympärillä on työhön liittyvää touhua. Toki sitä sinulla muun perheen myötä on kotonakin.

Ja niin kuin sanoit, nyt et voi valitettavasti ulkopuolelta vaikuttaa matosen kasvuun. Elät niin normaalisti ja terveellisesti kuin voit. Meidän kaikkien henkinen tuki sinulla on, vaikkemme konkreettisesti voikaan auttaa. Ja muista edelleen: syke on aina tosi rohkaiseva merkki.

 

[äippä]

Toivottelen hyvät huomenet!
Kyllä mullakin on hitusen musta aukko tästä ketjun alkuajoista. Enkä ole ollenkaan tietoinen, miten yleensä ""jouduin"" tähän ketjuun. Tarina jatkuu kuten Inkulla, etten aiemmin ollut ajatellutkaan ""nettikeskustelua"".
Mutta onpahan ollut mukava ketju, kertakaikkiaan. Sitä kummanlailla on ikäänkuin oppinut tuntemaan ketjulaiset, luonut kuvia henkilöstä, luonteesta jne.

Kyllähän meidän nähdä pitäisi, koko porukan ja kerralla, on tämä ystävyyssuhde sentään kestänyt jo vuoden.
Eihän tätä Suomea ole kilometreissä kuitenkaan kohtuuttomia määriä ja kulkupelitkin on mitä mainioimmat.
Aletaas miettimään. Vai oliko ihan uuno idea???

 

[ekku]

Hyvän aamun halit!
Huippua, että olen saanut liityä teidän seuraan vaikka taidan olla aikas uusi... Ihana päivä ensimmäisenä mitattiin äidin hermot puuron kanssa.. Kiukkuinen 4vee tuijotti pöydän toiselta puolelta ja katsoi pitkällekkö äiti venyy, siinä mielessäni pohdin millainen tulee kolmannesta=/
On niin vaikeaa uskoa tää raskaus kun viimeksi oli niin paha olo ja vatsa alkoi kasvaa heti kun tein raskaustestin... Nyt menee farkun nappikin ja ei ole pahoinvointia kuin ehkä kerran viikossa niin ja onhan tää niii-in alussa.. Niin ja vertauskohde on kaksoset ja nyt siellä on yksinvaltias=)

 

[Kiira]

Huomenta taas kaikille tasapuolesesti, ja kiitos Inkku kannustuksesta, taas kerran, kyllä täältä voimia saa, vaikka minäkin tunnustan seuranneeni ketjua jo alkumetreiltä, jostain kevään alusta alkaen, mutta rohkenin kirjoittamaan vasta syksyn sateiden tullen... ja niiden mukanaan tuomien pettymysten, hain ensin paikkaani lapsettomien puolelta, mutta en oikein tuntenut sinne puolelle kuuluvani, kun olen niiiiiin vanha ja yksi lapsonen kuitenkin on olemassa...
Kiitos teille kaikille että olette olemassa, yhdessä me jaksamme murheemme kantaa, joukko antaa tosiaan voimaa, ja vertaistukea.
Kamala kotiintulo sinulla eilen mama, varmasti sydän kurkussa kiertelit kotia ympäri, voimia sinullekin omiin koitoksiisi!
Mukavia viikonloppuja kaikille, ja muistapa Inkku nyt lähteä hiihtelemään, kun pakkaslukemat näyttävät siedättäviltä, ainakin täällä eteläisessä suomessa.

 

[mama]

Huomenta, minunkin puolesta!
Ekku mulla kanssa kaksosraskaudet on ollut vaikeimpia, tosin en valmiiksi saanut kummallakaan kerralla kuin yhden, mutta pahoinvointia oli ihan sairaalareissuille asti. Yksinvaltiaat ollut helpompia.
Uusihan minäkin ketjussa olen, taisin aloitella joskus syyskuussa tämän ketjun seuraamisen ja sitten pikkuhiljaa aloin kirjottelemaan, ja nyt en tulis toimeen ilman tätä henkireikää kun ei yksinkertaisesti voi ystäviä näillä asioilla enää rasittaa.
Äipän ehdotus tapaamisesta vois olla kiva..... Kesä vois olla ajankohdalta paras. Mitäs muut on mieltä??

 

[tiina]

huomenta kaikille! hyvä että sain illalla unen päästä kiinni kun luin tuon maman tarinan!! mie olen ihan kauhee jänishousu ja olisin taatusti pötkiny pakoon jo heti ulko-ovelta. aikamoinen opettelu on ollut, että osaan nukkua kun mies yövuorossa. kaikki äänet kuulen. onneks nykyään tuo pikkumies on saanu mehut puristettua niin tarkkaan äidistä, että uni tulee aika helposti.

minäkään en hirveen pitkään ole täällä ketjussa kirjoitellu. odottajiin en osaa mennä ollenkaan, en tiedä pitäiskö..
tämä on ainoa paikka neuvolan lisäks missä ylipäänsä voin vauva-asioista puhua. paitsi tietty miehelleni.

tiistaina on sitten taas se ultra äpkl:lla. saa nähdä mitä aatokselle kuuluu..toivottavasti se on siellä vielä.

mukavaa viikonloppua kaikille! meilläkin talo täyttyy pitkästä aikaa.

 

[äitykkä]

Kaikille mukavat huomenet!
Hui Mama kun mua ihan pelotti lukea sun eilinen kertomus, näin sut sielunisilmin kulkemassa ase kädessä taloo ympäri, huh! Kyllä noi lukot ehdottomasti kannattaa vaihtaa!

Saattaa olla joo että ketju alkoi jo tammikuussa, itse hain jotain tietoa googlen avulla ja ""eksyin"" ihan vahingossa ketjuun. Vaan voitashan me pitää synttäripäivää vaikka 14.2. eli YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ? Mitä tuumaatte, sen me muistaisimme sitten ihan hirveen vanhanakin keinutuolissa istuessamme ja liuta aurinkoisia lapsen lapsia ympärillä

Samaa mieltä äipän kanssa: mukava ois tavata...kesällä, sulien teiden aikaan?

 

[Inkku]

Hui olkoon mama! Ensin luulin, että se uusi ""kulta"" alkoi käyttäytymään oudosti, mutta ei ilmeisesti... Hyvä kuitenkin, että poliisit ovat tulossa tutkimaan paikkoja. Avaimet vaan nopeasti vaihtoon.

Hakiessamme taloa, meille tarjottiin ostettavaksi aivan ihanaa söpö mökki. Olisin voinut ensinäkemältä tehdä kaupat, mutta onneksi sentään järkiinnyin. Näyttö oli kesällä ihanan valoisaan aikaan, mutta rupesin miettimään millaista siellä on talvella. Lähimpään naapuriin 2 km, ei katuvaloja jne. Joudun kuitenkin olemaan öitäkin silloin tällöin yksin ja tajusin, ettei se ole minun paikkani. Minäkään en ole mikään pelokas tyyppi, mutta jollakin tavalla naapurusto tuo turvallisuutta.

Mama on varmasti ollut pelottava näky haulikkonsa kanssa, joten jos sisääntunkeutuja on sen nähnyt, ei hän uskalla enää tulla.

 

[tiina]

muistin juuri, Mama, että näin viime yönä unta, jossa olimme sinun kanssa ostamassa vauvoillemme pieniä pörröisiä haalareita..otimme 60cm kokoa enneuni selvästi..

 

[Anuk]

Kyllä saa nauraa aina tämän ketjun puolella - kiitos siitä. Niin, ja muutoinkin suuria tunteita - mama hyvä kun toimit reippaasti kuitenkin.
Täällä on siis manna66 ja ekku ja äippä ""tavoitetilassa"" - en kai nyt unohtanut jotakuta? Hyvä juttu.

Niin, ketjun synttärit! Tiedättekö, en ole koskaan netissä suhannut ja kirjoitellut aiemmin - se alkoi tosiian viime talvena. Meillä alkoi ehkäisyvapaa taival helmikuussa. Eli milloinkahan siihen Allyn viestiin vastasin? Kyllä mäkin veikkaisin tuota helmikuun puoliväliä. Huh, vuosi on mennyt.

Ystävänpäivä on varmaan hyvä synttäripäivä, ja liippaa kyllä todellla läheltä.
Kuka tietää mitä Allylle kuuluu?

 

[äitykkä]

Tiinalla on vauveli massussa... pikku lisäys Anuk ja Dooris on varmaan jo synnyttänyt.

Allystä en ole kuullut, mutta ""tunne"" hänen läsnäolostaan taustalla on vahva...jostain syystä ((((ikävä sua Ally))))

 

[Haidi]

No huh ompa mamalla ollut kamalat paikat...ihan kun jostain elokuvasta. Sitä aina ajattelee et eihän meille ja ei sitä suomessa tapahdu...mutta ,mutta!
Mulla alkaa pari vapaata mama ,voisin tulla räksyttämään teidän pihalle siksi aikaa et saatte lukot vaihdettua
Pian katois kuule naapuritkin...heh!

Omanapa on vallan tässä meinannut unohtua ,ihan piti kalenterista tarkistaa ja voi pojat se on kp19 ,eli ovista pukkaa nyt viikonloppuna ja sehän tietää vallatonta tukan laittoa.
Minäkin ajauduin tänne ihan vahingossa ,enkä tarkkaan muista milloin ,mut kulumallakaan en kyllä pois lähde ,vaikka pari kertaa olen yrittänyt vetäytyä.
Täältä ketjusta olen löytänyt itselleni sukulais sielun sen ""lehtiä kauppaavan äitykän"" siinä vasta pakkaus ,koskaan emme ole tavanneet ""livenä"" mutta hänestä on tullut tärkeä ihminen elämääni tai itseasiassa koko perheelle. Yhteydenpitoa ei ole haitannut välimatka jota varmaan on 600km ja kyllä me vielä tapaamme ja sit sitä pitäjät raikaa.
Kyllä muitakin ja muiden kuulumisia aina odottaa ,mutta äitykkä on tällainen spesiaalitapaus!

 

[Manna66]

Pakoon olisin minäkin luikkinut varmaan tossa maman tilanteessa tai ainakin hakenut jonkun turvaksi ennen kuin olisin uskaltautunut sisälle! Kuulosti todella pelottavalta tuo tilanne.

Minä olen kerrostaloihminen ja vasta vajaa 6 v. on tullut asuttua omakotitalossa tai siis paritalossa. Kyllä pelotti aluksi ihan kauheesti varsinkin kun mies oli työmatkoilla. Ja naapurit on sentään seinän takana ja näköetäisyydellä on monta taloa! Helpotti kummasti kun hankittiin koira, vaikka tosi paikan tullen en tiedä miten se reagoisi. Kovaa ääntä se ainakin pitää ja onhan sillä aikamoiset ison terrierin leuat!

Tuo 14.2. kuulostaa tosi hyvältä vuosipäivältä ja jää mieleen parhaiten! Hieno ketju tämä on ollut ja olo on täällä mitä kotoisin, kiitos siitä kaikille osallisille. Mikä ettei voitais tavata kesällä, sitä vois alkaa puuhaamaan ihan oikeesti. Minäkin muuten näin toissa yönä unta, että äippä ja äitykkä olivat meillä kylässä ja näyttivät ihan siskoksilta! Äipän leivonnaisia siinä maisteltiin suut maireana, mutta en saanut selvää mistä puhuttiin. Tais olla suut niin täynnä pullaa ettei sanat erottuneet.

Nyt äkkiä töihin niin pääseen täältä poiskin! Hyvää viikonloppua kaikille, tavataan taas ""langoilla""!

 

[Haidi]

Tulevan viikonlopun kevennykseksi:

Oppia ikä kaikki

Käytätkö sanontaa ""tuhannen pillunpäreinä""ja oletko ikinä tullut miettineeksi sen alkuperää? Tässä tiedoksi alkuperä.

Pillunpäreitä käytettiin vielä 1800- luvulla ,ennen laudeliinojen keksimistä ,saunoissa naisten alapään suojana.
Ymmärrettävistä syistä olosuhteet maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta erittäin puutteelliset ,eivätkä miehet yleensä käyneet ""esipesussa"" ennen lauteille istumista. Lauteet siis suorastaan kuhisivat erilaisia bakteereja ja mikrobeja ,varsinkin koliformisia bagteereita.

Pillunpäreet eli ""vitukkeet"" ,kuten niitä tuolloin kutsuttiin tehtiin tavallisista männyistä vuolluista päreistä ,muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan.
Luonnollisesti ne olivat alussa puunvärisiä ,mutta muuttivat sitten väriään mitä enemmän niitä käytettiin. Ihan pärekaton harmaiksi ne eivät sentään ehtineet.

Sanonta ""Tuhannen pillunpäreiksi"" on syntynyt luonnollisesti kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Naisille varattiin tietysti omapuu vitukkeisiin ,eli pillupäreisiin. ""Tuo mänty riittää varmasti tuhannen pillunpäreiksi"", on varmasti ollut tuttu sanonta metsissä eri puolilla Suomea.

Nyt siis tiedätte...

- vielä kun selviäisi ""perseen sudin"" arvoitus...

 

[tiina]

Ja tässä vastaus siihenkin:

Perseen suti oli yleisesti käytössä ainakin 1880 luvulle saakka
Kymenlaaksossa ja Karjalassa. Tiettävästi sitä käytettiin myös jonkin verran

Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.

Siihen aikaa maaseudulla tarpeet tehtiin usein niin sanotusti ""nurkan
taakse"". Varsinkin palvelusväki kävi asioilla ulkorakennuksen takana.
Paikalle oli yleensä rakennettu riuku, jotta myös isomman asian eli
ulostamisen suorittaminen oli mahdollista.

Vessapaperi oli tuntematon ylellisyystarvike sen ajan maaseudulla.
Metsässä
takamus pyyhittiin luonnollisesti sammaleeseen. Huusissa oli joko
varattu
sammalta tai peräti sanomalehden riekaleita. Pärekin kelpasi
pyyhkimiseen.
Nurkan takana näiden pyyhkimistarpeiden säilyttäminen olisi ollut
vaikeaa
ja
niinpä käytettiin pehmeää ja tuuheaa lyhyt vartista harjaa peräaukon
puhdistamiseen. Perseen suti, tai pers suti tunnettiin myös nimellä
perskä.
Se laitettiin hirrenrakoon kuivamaan ja odottamaan seuraavaa
käyttäjää.
Tämä sitten, ennen kuin harjasi oman ahterinsa puhtaaksi, kopautti
harjaa
seinää vasten jotta siihen kiinni kuivaneet ulostekikkareet tippuivat
pois.

Nykyään käytetty sanonta ""Voi perseen suti"" viittaa juuri siihen, että
suti
on joko liian tahmea puhdistuakseen tai se oli pudonnut niin kauas,
että
tarpeillaan istuja ei siihen ylettynyt. Hänen olisi siis kiskottava vaatteet

sottaiset takamuksen päälle, ja sekös harmitti. Harmittavaa asiaa ""perseen
sudilla"" tarkoitetaan nykyäänkin, vaikka
pylly
olisikin puhdas.

 

[Haidi]

Jipiii... Tiina... luulin et kukaan ei tajuu tätä juttuu ja pitää mua aivan ääliönä ,pelastit päiväni ,en siis ole ainoa jota nää ns. kakkajutut naurattaa

 

[mama]

Ja täällä yks ulvoo hervottomana niin ettei naapuriinkaan uskalla niitä tunkeilijoita tulla!!
Kiitos kamalan viikon kevennyksestä.
Hauskaa tiina et olet nähnyt enneunen...... Jos sillä vaikka ihan oikeasti olis jotain taikaa. Hyvällä mielellä täällä jo vauvahaaveillaan entiseen malliin...
Meillä on vauhtiviikonloppu tulossa: Vanhojentanssipukuun ommellaan (lue tyttö tai mies) viimeset tyllit ja jänismetällä käydään, on liipasinsormi niin herkässä nykyään....
Ja sitten lahjotaan jäärata-auton bensalla isompi poika pienemmän pojan hoitajaksi ja lähdetään: BILETTÄMÄÄN!!!!!
Vau kun tuntuu hyvälle! Ja on virtaa.....

Ystävänpäivänä leivotaan jokainen aurinkovauvakakku ja juhlitaan palstalla, ketjun vuosipäivää! JOOKO?
Kesällä kyllä joku tapaaminen olis kiva.....
Nyt tunkua konneelle.... heippa!

 

[äippä]

No tunkua hyvinkin...veljen poika oli kylässä---valtasi koneen---ja tyttärellä kaveri---valtasivat toisen koneen.
Jeeeee, nyt on koneet vapaina.
Vaan voi perseensuti ha pillunpäreet. Karmeeta että nauroin ja edelleen...Kyllä kuulkaa ""onneli"" varmaan ihmetteli, jotta mikä hiivatti äiteelle tuli ja pissikin meinasi mennä housuun.

Ihania unia te näette. Kieltämättä, ollaan äitykän kanssa samaa näköä, vai mitä mieltä on äitykkä???
Jep, kesällä tavataan koko kööri.
Nyt urheilurikasta viikonloppua ja Mamalle hyvää jänissaalista.

 

[ekku]

Huomenta=)
Viime yö oli oikeen painajaisten yö. Näin unta, että viiden siiderin jälkeen muistin odottavani vauvaa... Kauhee tunne mikä siitä tuli! (Eipäs ole käynyt alkoholi mielessäkään paitsi, että sain ystävältä viestejä pitkin eilis iltaa kun oli viihteellä.). Oli ihana herätä ja tajuta, että untahan se vain oli!