Noniin, taas on luettu monta sivua juttujanne. =) Itse en ole taas muutamaan päivään tänne ehtinyt, sen verran on ollut vauhtia päällä.
Jollakin oli ollut kovaa
vatsakipua, oliko se Hapsiaisella? Mulla oli tuossa viime viikon lopulla viimeeksi kipukohtaus (olikohan se torstai-iltana?). Molemmissa aiemmissakin raskauksissa on ainakin kertaalleen koettua tuo kammottava kipu. Mulla se taitaa olla närästyksen aiheuttamaa kuitenkin, ainakin polttavaa kipua se on ja tuntuu eniten ylävatsalla. Mitään ei sen kivun kanssa tosiaan voi tehdä, sattuu vaan ja kovaa. Esikoisesta mulla tuo kipu oli 8+4 viikolla, ja kävin silloin ihan sairaalassa saakka, ja vietin siellä yhden yön. Mitään kunnon selitystä kipuun ei silloinkaan löytynyt, epäilivät vaan olleen närästystä tai jotain muuta suolisto-oiretta. Kakkosen aikaan kipu tuli joitain viikkoja myöhemmin kuin esikoisesta, sitä ei ole missään ylöskirjattuna, ja tällä kertaa tosiaan vielä vähän myöhemmin. Rennietä kovasti popsin, pari kpl kerrallaan, mutta eipä siitä kauheasti apua ollut. Vettä myös koitin juoda, vaikka se tuntui välillä tulevan vaan heti ylös. Aamulla kipu oli hellittänyt, mutta vatsalihaksissa tuntui koko päivän jälkikipua. Toivottavasti tämä kipuilu jää tälläkin kertaa tähän, eikä uutta kohtausta tule, oli nimittäin kamalaa, melkein lähdin jo päivystykseen.
Selkäkivut ovat täällä myös riesana, mulla on ihan krooninen tuo selän kipuilu (teini-iästä saakka), ja raskausaikana se vaan pahenee. Pahinta kipu on lepäämään käydessä, selän rentouttaminen on joka kerran yhtä tuskaa. Ja liikunta saa tämän kivun vain pahemmaksi, kävelylenkkien jäljeltä särkee alaselkää ja lantion seutua todella paljon. Tukivyö pitäisi varmaan ottaa jo käyttöön taas, olen vaan ehtinyt aiemmat antaa ja myydä pois, joten ostoksille olisi lähdettävä. Tosin mun mielestä ne vyöt ei kuitenkaan ole kovin miellyttäviä päällä, vaikka apua tuovatkin. Täytyy vaan koittaa niitä ainakin lasten kanssa ulkoillessa pitää, silloin sitä rasitusta eniten tulee. Niin, ja kauppareissuilla, jostain syystä shoppailu on varma selkä- ja lonkkasäryn aiheuttaja.
Supistuksia tulee myös edelleen, liian kova vauhti ja touhuaminen saa ne esille varmimmin, joten olen koittanut ottaa ihan rauhallisesti vaan. Helpommin vaan sanottu kuin tehty, kun kotona tosiaan on kaksi pientä vauhti-iitaa. Harjoitussupistuksiahan ne tietenkin on, mutta eivät nekään mukavalta tunnu.
Ikäkyselyä oli taas ollut, mulla on ikää 34v, enkä ehdi enempää täyttää ennen vauvan syntymää. Kysellääs sitten vielä puolisoiden ikää samalla. =) Mulla mies täyttää joulukuussa 37. Me ollaan tällainen ikuisuuden yhdessä ollut pari, uutena vuonna juhlimme 19v yhdessä - merkkipaalua. Naimisissa tosin olemme olleet vasta reilut 2v
Näin taas viime yönä
unta vauvan syntymästä, miehen kanssa olimme unessa kahden kun vauva syntyi, ketään kätilöä tai muutakaan ei näkynyt missään, vaikka sairaalassa kai olimmekin. Unohdimme mitata ja punnita vauvan silloin syntyessään, ja vasta seuraavana päivänä se tuli mieleen. Silloin sitten kummallinen vanhanaikainen vaaka näytti ainakin 4700g ja pituutta mitattaessa oli 55,5cm. Päänympärystä emme saaneet mitattua, vaikka paikalle tuli kätilöä sun muuta, kukaan ei muka osannut käyttää mittanauhaa oikein...
Hassuinta unessa oli, että syntyessään vauva oli olevinaan tyttö, tai niin mies kai mulle sanoi, ja seuraavana päivänä vaippoja vaihtaessani yllätyin kun vaipan sisältä löytyikin miehisempää osastoa. Heh. Miehet...
Olin unessa jo ehtinyt kaikille hehkuttaa kolmannesta tytöstä, ja sitten pitikin alkaa kertomaan, että ei se muuten ollutkaan tyttö...
Taisi tuo sukupuolen vatvominen tulla taas siitä, että eilen nähtiin eräs tuttava mies pienen poikansa kanssa, ja hän sitten oikein toivoi, että meille
vihdoin saataisiin se poika... Hänelle kun kuulemma oli ollut tosi tärkeää että varsinkin se ensimmäinen lapsi oli poika. Huh. Toivon siis tyttöä entistä enemmän...
No ei, oikeasti molemmat ovat ihan yhtä tervetulleita, tyttöolo mulla kuitenkin on.
Sikainfluenssaa alkaa täällä olla lähipiirissä, ei vielä omassa perheessä onneksi. Toivoisin niin, että lapset siltä säästyisivät. Kuopus sai sen rokotteen viikko sitten, ja nyt olisi 28.11 näköjään vuoro viimein esikoisenkin se saada. Toivotaan ettei tauti ennen sitä iske. Nuhaa ja lievää yskää lapsilla on ollut perjantaista saakka, mutta ei minkäänlaista kuumetta, toivoa siis sopii tuon olevan ihan vaan perusflunssaa. Itselläni tuli tänään rokotteesta 2 viikkoa täyteen, toivotaan että suoja nyt olisi päällä.
Lisäys vielä:
Syntymähetkestä, meillä aiemmat ovat syntyneet viikoilla 39+0 (suunniteltu sektio) ja 40+0. Toivoisin minäkin, ettei paljoa ainakaan yli tuon lasketun ajan menisi, kakkonen oli jo sen verran iso, että jos tämä menee samaa kaavaa, saisi tosiaan ajoissa syntyä...
Bliss ja pikkuinen (unen mukaan nimen pitäisi kyllä olla varmaan jotain ihan muuta...
) 18+4