Moips vaan,
En ole kauheasti kirjoitellut, koko raskaus on tuntunut niin epätodelliselta. Olen kyllä ahkerasti lueskellut tiedän juttuja, ja maalismasujenkin juttuja kun oma LA on niin myöhään helmikuun lopussa ja edellinenkin raskaus meni yliaikaiseksi. Nyt alkaa jotenkin tuntua enemmän "raskaalta". Tai siis oikeastaan tuntuu paljon helpommalta kuin alkukuukaudet, pahoinvointi loppui vihdoin viikko sitten (kop kop, koputan puuta ettei tämä ole vaan jokin tauko) eikä enää väsytäkään niin armottomasti. Vatsa sen sijaan kasvaa hurjaa vauhtia, miten se onkin jo niin iso! Vertaan tätä ja edellistä raskautta, ja kovin ovat erilaisia. Edellisessä en juuri voinut pahoin ja vatsa alkoi kasvaa vasta viimeisellä kolmanneksella, mutta olin alusta asti tosi innoissani masuasukista. Nyt en oikein osaa suhtauta asiaan. Nyt vasta tosiaan alkaa ilo raskaudesta tulla.
Pätkätyöläisenä olen ollut huolissani työsuhteen jatkumisesta, että saisi edes äitiyslomaan asti seuraavan pätkän. Tänään varmistui, että uusi sopimus on juuri ja juuri tammikuun loppuun, eli tarpeeksi pitkä. Huh, hyvä näin. Nyt voin jo kertoa töissä raskaudesta, oli jo aikakin kun vatsaa alkaa olla hankala piilotella. Töihin takaisin paluusta äitiysloman jälkeen ei ole mitään takeita, mutta olen toiveikas, pääsin edellisenkin äitiysloman jälkeen takaisin. Työ on kivaa, joten siksi olen jaksanut epävarmoja pätkiä, mutta seuraavaksi koetan etsiä jotakin pysyvämpääkin.
Synnyttämään lähdöstä oli puhetta - mulla alkoi lapsiveden menolla ja toivon että nytkin kävisi niin. Oltiin mökillä Tammisaaressa kun vedet menivät, hyvin ehdittiin ajella Helsinkiin, missä silloin asuttiin, sairaalaan. Supistukset alkoivat kunnolla vasta osastolla, mutta sitten synnytys etenikin nopeasti.
Maksaruokia tekisi koko ajan mieli. Rautaa vissiin kroppa huutaa. Maksamakkaraa olen syönytkin, ja joskus maksalaatikkoa vaikkei sitä kai saisikaan. En halua alkaa ottamaan rautaa pilleristä, niistä menee vatsa niin kovalle ettei sitä kestä. Katsotaan sitten seuraavassa neuvolassa, onko hemppa laskenut ja onko pakko alkaa kuitenkin rautalisä.
Äitiyspakkausta me ei oteta, edellinen on tallessa ja kamaa muutenkin vaikka muille jakaa. Tosin aika sinivoittoista kamaa. Täytyy jotain tyttömäisiä asusteita hankkia, jos tulee tyttö.
Äitiyspakkauksen kestovaippakin on tallessa, alkuperäisessä paketissa... :ashamed: Meillä oli hyvä aikomus käyttää esikoisen kanssa kestovaippoja kotona ja kertiksiä vaan reissussa tms, mutta kun synnärillä neuvottiin vain kertakäyttövaippojen käyttö ja kestoja olisi pitänyt opiskella itse, ja niitä oli niin paljon erilaisia, eri osia ja kokoja ja merkkejä... Tuntui ettei siitä viidakosta selviä millään siinä väsymyksen tilassa, uuteen tilanteeseen sopeutuessa. Niin ne kestot sitten jäi. Olen nostanut kädet pystyyn kestojen kanssa, ne ei taida olla minun juttuni. En usko, että riittää energiaa perehtyä asiaan tämänkään tulokkaan kanssa.
Vaunuista: meillä on esikoisella ollut netistä ostetut ruotsalaiset modi-yhdistelmävaunut. Olivat halvat, mutta ovat olleet myös oikein hyvät käytössä. Heittoaisa on ollut tosi tärkeä, samoin kunnon ilmatäytteiset leveät pyörät ja riittävä tavaratila vaunun alla. Pehmeä koppa oli hissittömässä kerrostalossa asuessa hyvä kantaa kotiin ja lapsi mahtui siihen pitkään, paljon pidempään kuin parvekevaunujen kovaan koppaan. Myös rattaina vaunut ovat toimineet hyvin. Kiva ekstra on ollut kuomun yläosaan piilotettu tumma hyttysverkko, siellä se on vetoketjun takana aina mukana, eikä tarvitse mitään harsoja ripustella hyönteisten eikä auringon takia. On pysynyt hengitysilmakin vaunussa hyvänä, kun ei ole ollut paksua harsoa estämässä ilmavirtausta.
Nyt arvon, että pitäisikö hankkia kaksosvaunut vai pärjäisikö sitä ihan vaan vanhoilla vaunuilla ja kantoliinalla (ja kantorepulla). Himottaisi kevyet ja kätevän oloiset Phil&Teds -vaunut, mutta ei ole oikein rahaa... Esikoinen on kuitenkin vasta alle 2 v kun kuopus syntyy. En tiiä, en tiiä...
Naru 13+5
