Mulla kans on ollut ihmeellisiä unia. Siis kaikkea on liikaa. Yksi uni; Yöllä tuli kuuma, näin unta että leikkasin peittoni neljään osaan. Toinen uni oli, että menin avustamana tyttöäni pyyhkimisessä wcssä, ja jostain syystä kaapin ovi aukesi ja puhtaita pyyhkeitä tippui lattialle. Hain laatikon ja pakkasin liiat pyyhkeet laatikkoon. Ja muitakin ihan ihme unia
Sairaalakassista en ole pakannut vielä, pitäisiköhän... Tosin, ei mulla aiemminkaan mitään mukana ole ollut, vaan mies on tuonut seuraavan käynnin yhteydessä tarvittavat jutut tullessaan, ja kun kotiinlähdön aika on koittanut, tuonut minulle ja vauvalle etukäteen pakkaamani vaatteet.
Vielä piti mainita tuosta
kivunlievityksestä: ammeessa olin avautumisvaiheessa kun esikoista odottelin syntyväksi. No, oli varhainen aamu ja edellis-ilta oli mennyt pikkujouluissa syöden kuin hevonen, siis VALTAVASTI kaikkea hyvää ja muutoin niin hyväruokainen mieheni jäi auttamattomasti kakkoseksi tuolloin syönnin suhteen. No, siinä kölliessä alkoi sitten heikottamaan yks kaks ja ennenkuin ehdin mitään sanoa, nousin istumaan siten että pää ylsi laidan yli ja oksensin todella lahjakkaasti valtavat määrät puolisulanutta ruokaa pitkin lattioita
hoitaja vain nauroi, ja sanoi, että onneksi ei sentään veteen
Juu, jälkeenpäin olin aika nolona, mutta mikäs teit kun ei ehtinyt mitään sanoa ennalta :ashamed:
Muutoin olen ollut kuulemma hyvin rauhallinen ja hiljainen salissa ennen synnytystä, että kerrattain lääkäri joka oli tullut epiduraalia laittamaan oli kysynyt, että siis tälle rouvalleko hänen pitää se laittaa, eihän tää tee mitään
Mutta täytyy sanoa, että ainakin mulle mieheni tuki ja läsnäolo salissa on ollut välttämätön. Siinä kun tuntee olonsa todella avuttomaksi, ja ei kivulta saa mitään kunnollista sanottua, niin riittää kun katsoo mieheen niin se tietää mitä haluan ja tarvitsen. Ihana mies mulla :heart:
Tulee tällä(kin) kertaa mukaan, täytyy vain toivoa että varoaikaa on riittävästi että saadaan lapsille kaitsija kotiin...
