Kiitos, arki rullaa ja kaikki sujuu todella hyvin. Imetyskään ei enää satu joten nyt ei ole edes mitään pientä mistä voisi valittaa, oikeastaan melkein pelottaa, voiko oikeasti kaikki olla näin täydellisesti.


Oma palautuminen on myös sujunut todella hyvin, toki pidän mielessä että synnytyksestä tasan 2 vk mutta olon puolesta tuntuu että voisin tehdä mitä tahansa. Nimi on ollut siitä lähtien, kun saimme tietää hänen olevan tyttö.
Ja aivan hullua miten isoja eroja voi olla, kaksi viikkoa on mennyt silmänräpäyksessä! Ero piinapäiviin tai esim kun odotti NIPT-tuloksia tai ihan vain ultria jne on niin valtavan iso. Jos aika mateli silloin niin nyt tekisi vain mieli pysäyttää ajan.
Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää
Onpa ihania kuulumisia
@Keltainenkukka92 
Piti kommentoida aiemmin että ihana synnytystarina, olipa kiva kun jaoit sen! Varmasti kyllä ollut hurja fiilis kun asiat edenny niin nopeesti ja tosiaan luomuna sitten syntynyt ilman että olisi erityisesti halunnut luomusynnytyksen! Mä oon muuten vähän sellanen ”luomutyyppi” mutta en kyllä yhtään synnytyksen suhteen! Ajattelen että mennään tilanteen mukaan että tottakai lääkkeettömiä on hyvä kokeilla ja jos niillä pärjäilis niin mikäs siinä mutta että jos siltä tuntuu niin todellakin epiduraali kehiin ja äkkiä! Ja epiduraalin olen molemmissa synnytyksissä saanutkin, ehkä kipua enemmän vielä edeltävien huonojen unien takia kun väsymyksen takia hankalaa ollu olla jaloilla niin ollu niin mahtava fiilis kun epiduraalin avulla saanut sen tunnin-pari nukkua
Onneksi tosiaan lähditte kuitenkin sairaalaan sitten heti ettette jääneet mietiskelemään, olis tosiaan tullu kyllä kiire! Upeaa ettei tullu mitään repeämiä ja että olit heti hyvässä kunnossa ja että imetyskin lähti sujumaan

Mulla oli toisen lapsen kanssa tosi hankalaa se imetys noin ekat 6 viikkoa, meinasin ihan tulla hulluksi rintakumeilla, imetysapulaitteella, lypsämisellä ja hörppyyttämisellä ja ruiskuruokinnalla puljaamisen kanssa ja sen kokemuksen jälkeen todella arvostan helppoa/sujuvaa imetystä, joka taas esikoisen kohdalla oli ja meni aivan kuin itsestään synnytyssalista lähtien.
Mitkä fiilikset synnytyksestä jäi nyt sitten tästä tokasta? Jäikö synnytyskuume päälle vai oliko sen verran tiivistahtista menoa ettei jääny niin kaihoilemaan

? Mites vauva nukkuu? Mua aina nää nukkumisasiat kiinnostaa kun nämä esikoinen ja toinen lapsi olleet ihan nukkumattomia jo synnytyssairaalasta alkaen ja se nukkuminen ja vauvan väsymys hallinnut arkea

Mites isoveli on suhtautunut tulokkaaseen?
Mulla tosiaan oli aikomus kommentoida synnytystarinaa jo sillon heti mutta yllätys omanapa tuli väliin, sillä mulla oli just viime viikon ti neuvola ja siellä todettiin pieni/pudonnut sf-mitta ja sain lähetteen äitiyspolille ultraan. No siis mulla on pieni, alimmalla käyrällä, ollu sf-mitta myös esikoisen ja toisen lapsen raskauksissa ja esikoisesta oltiin myös äitiyspolilla ultrissa pudonneen sf-mitan takia mutta kyllä siitä aloin silti aivan kauheena hermoilemaan, erityisesti kun mulla on painoa tullu vaan 900 g viikosta 11 -> 31 ja sitten kun rakenneultrassa se reisiluukin oli pieni. No tän viikon ma sitten pääsin ultraan ja kyllähän siellä kaikki vaikutti kunnossa olevan

Myös reisiluu ihan mitoissaan

Jonkin verran keskivertoa pienempi vauveli ehkäpä mutta kuitenkin ihan ”normaalikokoinen”

Olin periaatteessa noiden aiempien kokemusten perusteella ja pienen raskausmahan (nyt 32+3 eikä tuntemattomat kyllä raskautta huomaa) perusteella vähän ajatellut että jospa se sf taas pieni on mutta kyllä sitä ultraa ootellessa alko kehittelee aika hyvin vaikka mitä skenaarioita!!! Noh mutta onneksi siis kaikki vaikuttaa nyt olevan ihan kunnossa
Vauva näkyi ultrassa olevan pääalaspäin ja olenkin tässä nyt parina päivinä ollut kaikista tuntemuksista vähän ihmeissäni. Harjoitussupistuksia en ole aiemmin havainnut vaikka ainakin neuvolantäti huomasi niitä olevan mutta nyt eilen ja tänään niitä on ollut ihan tosi paljon ja muutenkin välillä ihan outo fiilis tuolla alhaalla että ihan kuin vauva puskisi siellä ulos/alaspäin että välillä ihan hätkähtää että ei kai se nyt vielä synny! Nytkin piti ihan sängystä nousta ylös muuta tekemään kun ihan tuntui että sieltäkö se vauva kohta tulee!
Ei mulla mitään tällasia tuntemuksia ole esikoisen ja toisen lapsen raskauksissa ollu ollenkaan vaan ihan on tasasta ollut synnytyksen käynnistymiseen saakka, harjoitussupistuksia toki mutta ei mitenkään paljon eikä muutenkaan oikeen ”minkään tuntuisia”. Lapset on kyllä ollu nyt vatsataudissa parisen päivää ja hulabaloota siihen liittyen ollut ja eilen vaihdatin autonrenkaat ja niitä vähän nostelin niin en tiedä voiko tuollainen sitten vaikuttaa

Toisaalta kyllä olen ihan fyysisesti aktiivinen ollut ihan koko ajankin, tai siis en mitenkään erityisesti ”fyysisesti aktiivinen” mutta arjen asioissa tuleehan sitä liikuttua, nosteltua ja kanniskeltua kaikkea ihan koko ajan

Tai sitten tää on vaan taas tällanen harhaluuloilmiö kun äitiyspolin lääkäri mulle toisteli että nää lahjamunasolualkuiset _harvoin_ käynnistyy itsestään (sain jonkun ihan aikaistetun yliaikaiskontrollin sen takia jo nyt, 40+5 päivälle) niin lähdin sitten asiaa tutkimaan ja vaikka löysin yhdenkin varsin kattavan suomalaisen jutun missä vertailtu lahjamunasolu- ja omasolualkuisten raskauksien eroja ja vaikka mitähän siellä nousi esiin niin tuosta käynnistysten suuremmasta määrästä ei kyllä ollut viittaustakaan (vaikka esim sektioita on selvästi enemmän ja ennenaikaisuuksia) mutta jäi siitä nyt mieleen lähinnä se ennenaikaisten suuri prosentuaalinen osuus niin liekö kuvittelen sitten nyt heti että joo kohta tää jo syntyy
Mutta siis ihanissa raskausfiiliksissä täällä siis, viikot vaan menee niin nopsaa että toivoisi vähän hitaampaa tahtia, haluaisin vielä nautiskella raskaudesta ja toisaalta keretä myös laittaa kaiken valmiiksi

Jos kaikki menee hyvin niin äitiysloma siis alkaisi 1.6. ja laskettu on 25.6. ja meillä on siinä kaikenlaista puuhaa ja menoa ekat pari viikkoa vaikka oikeastaan haluaisin mieluusti olla vaan kotiympyröissä ja fiilistellä

En ole synnytystäkään oikeastaan vielä miettinyt tai kerennyt miettiä sillai käytännön asioita että mikä synnytyssairaala ja mihin lapset jne jne tai siis varmastikin mun vanhemmille mutta miten sitten käytännössä kun asuvat tunnin ajomatkan päässä ja eihän sitä tiedä millon synnytys alkaa! Viimeksi mentiin siis niiden kotiin lasketun ajan tienoilla ja odottelin siellä synnytyksen alkamista mutta en tällä kertaa ehkä haluais sinne tai ainakaan sinne niiden vieressä olevaan synnytyssairaalaan joka oli kuin aikamatka Neuvostoliittoon, verrattuna kun esikoinen syntyi täällä meiän kodin lähellä ihan uudessa ihanassa sairaalassa
Ihania raskausviikkoja kaikille toivotellen
Karhurouvanen 32+2