Heippati rallaa kaikille joulukuisissa merkeissä!!! :heart:
Eilen oli sitten se päivä, kun kerrottiin vanhemmille. Pettymys tuli jotenkin aidan takaa, mä olin odottanut edes kunnon onnitteluja ja reilua hymä päälle, mutta toisin se sitten menikin...
Mie olin leiponut piapareita ja koristellut. Molemmissa koreissa oli tavalliset koristeltujen pipareitten lisöksi mummo ja pappa-piparit, oikein sievästi koristellut B) Ja tietenkin se sievä kortti, jossa luki se runon pätkä"toive suuri totuetuu, kunhan koittaa touko kuu ja plapla.."
Mun mielestä tämä oli ihan söpö, meidänlainen tapa kertoa asiasta.
Avon mutsi sitte tavasi korttia, ei ilmeisesti osaa lukea tai aei ainakana ymmärrä lukemaansa, katsoi vihaisesti poikaansa ja kysyi vihaisesti, että mitä v*ttua tämä nyt oikein on?" Me oltiin vaan suut auki siinä ett' meille tulee vauva... Mä en oikein ymmärtänyt tuota reaktiota, vaan jäin vähän vaisuksi, kaikkien muiden sisarusten kohdalla tämä kyseinen rouvas henkilä on kuitenkin alkanut itkemään ja halailemaan onnensa kukkuloilla...
Tuli se loppuvaiheessa sitten halaamaan vaisusti muakin ja kehotti olla varovainen, "ties mitä sitä voikaan sattua" :|
Avokin famu oli ainut, kuka oli innoissaan , kyseli ja oli selvästi onnellinen meidän puolesta, kehui jao pyöristynyttä masuakin :heart:
Jäi vähän p*skan maku suuhun, ei tee kamalasti mieli siellä käydä enää vähään aikaan... Eihän tuo anoppi-kokelas ole minusta ikinä ilmeisesti kamalasti tykännyt, vaan odottanut että poikanssa tulisi järkiinsä ja ottaisi minun tilalle jonkun rauhallisen, perheen äiti-tyyppisen ruotsinkielisen hempukan... No nyt se valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että tuo mies kuitenkin reilun viiden vuoden jälkeen kanssani on perhettä perustamassa, eikä tältä muijalta kysellä enää mitään... :/ Että harmittaa... Miksei olisi voinut vaan olla onnellinen meidän puolesta ihan vilpittömästi...?
Onneksi nuo minun ottovanhemmat sentään olivat iloisia aidosti, se pelasti mun hetkeni... He tiesivät keskenmenoista ja siitä kaikesta surusta, ehkä sen takia pomppivat pitkin seiniä ja hihittelivät koko illan
No... Pitäisi varmaan vaan unhoittaa tuo anoppilan meininki ja olla niinkuin ei olisi tapahtunutkaan, koittaa pitää naama peruslukemilla seuraavalla kerralla. No, sen näkee sitten...
Naimisiin menosta...Mie tahtoisin edes kihloihin... :| Ollaan oltu jo kauan yhdessä ja miehen periaatteena on, että kun hän menee kihloihin, on häät oltava alle vuoden sisällä... minä taas olen pienestä asti päättänyt, että haluaisin olla edes kihloissa, kun vauva syntyy. Minua nimittäin haukuttiin kouluaikoina pikku-äpäräksi koko ajan... :kieh:
Muuten olo tia tuntuu kohenevan reippahasti, päänsäryistä huolimatta! Kummallista jumputusta ollut nt kaksi päivää takaraivossa, ihan hillitöntä patarumpu sooloa
Noita panadolejakaan viitsis moiseen alkaa syömään, kun jos tuo selkä repeää, niin olisi edes jotain mikä tehoaisi.
Mukava alkavaa viikkoa kaikille!!! :heart: Varokaa liukkaita kelejä, meillä on ainakin ihan pääkallo kelit, saa oikeast varoa, ien päin tuolla ulkona liikkuu koirien kanssa :$