Plussanneet Viilaajat! (5)

[Monsku79]

Terve tänne,

Alkuun omaa napaa eli neuvolaterkut ym.
Eli Villi on laskeutunut ja terkan mukaan juuri kiinnittymässä. Huomasin itsekin tuon mahan laskun tässä parin päivän sisällä, kun rupesin oikein katsomaan. Ei sitä sitten välttämättä heti huomakaan...
Paino oli täälläkin tippunut - eli nyt mennään taas pikkasen alle kymmenen kilon painonnousun. Enpä saanutkaan saarnaa tällä kertaa ja nyt terkkakin oli sitä mieltä, ettei sieltä välttämättä mitään jättiläistä tulekaan vaan ihan keskikokoinen vauveli!
Villin pää oli siis jo tosi alhaalla, tuntui kuulemma ihan häpyluun alla jo. En kuitenkaan itse ollut huomannut mitään kiinnittymisen merkkejä... eilen illalla alkoihin sitten vissiin tapahtua jotain. Ennen nukkumaan menoa alkoi ne kuuluisat "sukkapuikkotuntemukset", rakkoa painoi ihan mielettömästi ja vähän pääsi karkailemaankin. Nivusia jomotti ja tuntui että Villin pää olisi ollut joku korkkiruuvi joka yrittää porautua väkisin ulos! Ja supistuksia tuli tosi tiheään. Ja tätä sitten jatkuikin lähes läpi yön... Melkein luulin, että tässä joutuu synnyttämään lähteä. Mutta toisaalta tajusin myös, etteivät supparit olleet synnytyssuppareita... Nää kun eivät sattuneet mitenkään kamalasti. Mies kuorsasi lähes koko yön nätisti vieressä. Heräsi kyllä mun ulinaan aina välillä, mutta todettuaan, että mitään tuskin oikeasti alkaa tapahtua, niin nukahti aina uudestaan. Että otti aivoon!
Tänään on supistellut jatkuvasti... Saas nähdä mitä seuraavaksi. Toivottavasti tämä meininki ei nyt ainakaan ihan kolmea viikkoa jatku!

Stressaa ihan jumalattomasti kaikki keskeneräinen. Ehkä pakkaan sairaalakassinkin ihan oman mielenrauhani vuoksi, vaikka äärettömän epätodennäköistä olisi, että sille käyttöä lähiaikoina tulisi.

Ilona; tajusin järkytyksekseni, etten ole edes vilkaissut minkälainen härveli tuo meidän pinnasänky on. Se on joku, jonka äitini löysi entisen asuntonsa vintiltä
Saa siitä pohjaa säädettyä, mutta muuta ei sitten vissiin...

Kesäajan äitiyslomassa on kieltämättä puolensa. Aika oikealta LOMALTA tämä on meinaan tuntunut (siis tähän asti...). Mutta kyllä nuo helteet on sellaisia, että on kyllä tosi vaikeeta olla välillä! Turvotus on pirun ikävän tuntuista välillä...

Mä luulen, että tuosta täysiaikaisuudesta on vähän kahta eri koulukuntaa... mäkin luulin, että raja olis 38, mutta sitten luin jostain, että kun vauva 36 viikon jälkeen on täysin valmis, se olisi täysiaikainen. Mitenköhän sairaalassa mahdetaan ajatella? Meinaan yksi perhehuoneen saamisen edellytyksistä on juuri tuo täysiaikaisuus. Pitää pidätellä Villiä siis ainakin viikko vielä varmuuden vuoksi

Kiva kuulla, että Jaska on oikein päin! Ja mukavaa, että Löydös ja Ipanakin potkivat aktiivisesti

Aavalle hyvää lomaa (taitaa tulla vähän myöhässä) ja Elviira voisi tosiaan ilmoittautua!

Mitkäs on Ewan kuulumiset? Taitaa olla lomakiireitä.

Joanna! Lueskelin sun meiliä äsken, mutta nyt just en enää jaksa naputella eli vastailen myöhemmin
Mutta meillä on huomenna konsertissa sama katsomo!!! Että jos näät tällaisen etupainotteisen valaan, niin se olen sitten minä. Vilkuttelen kaikille raskaana oleville ja saatan tunnistaa sut myös kun olen nähnyt sen yhden kuvan.
Muuten palataan meidän miitinkiin taas ensi viikon alusta

Pitää mennä sohvalle kuulostelemaan Villiä. Joskus tuntuu, että liikkeet hukkuu kaikkien näiden supistusten alle...

Monsku & Villi, 37+2

 

[Entu82]

Voi että alkaa jännittää milloin se tuo meidän Monsku poksahtaa!! Lupaavalle kuulostaa! Ja tulipa ihanasti mieleen, että sen kiinnittymisen tosiaan tunsi hyvin kuvaava oli tuo "porautumis" sana.

Eipä mulla muuta kunhan nostelen ylöspäin meitä.

 

[Joanna1973]

moi,

ilmoittaudun tässä pikaisesti. Päivä on mennyt nukkuessa ja lepäillessä. Eilinen koko päivän jalkeillaolo tuntui verottaneen voimia kivasti. Hauskaa oli polttareissa ja illan Aerosmithin keikalla. En tehnyt Monsku siellä mitään "valashavaintoja" ;-) Mä en kyllä yleensäkään löydä ihmismassasta ketään tuttuakaan, mieskin aina naureskelee kun etsin sitä todelle hoomoilasena pienestäkin väkijoukosta, esimerkiksi viime viikolla pienehkön terassin pöydistä. Itse kun tulin paikalle vähän myöhemmin sisätiloista (kuinka ollakaan, vessasta..)

Keikalla Jaska ei muuten reagoinut desibeleihin mitenkään, tais vain kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan! Toivottavasti kaveri ei kuitenkaan ole ihan kuuro.

En tajunnutkaan että Monskua jo supistaa hurjasti, itse kun en edes tiedä mitä se on ja miltä se tuntuu.

Nyt saunaan ja pian taas unten maille. Lähdetään huomenna Tallinnaan ja takaisin tullaan tiistai-iltana.

Joanna & Jaska 36+0

 

[Monsku79]

Päivittelenpä tännekin pikaisesti kuulumiset!

Eli samaa rataa mennään. Aika ahkerasti supistelee, vatsa on ihan kuralla jatkuvasti ja lonkkia särkee. Vali vali... ihan kiva, että tapahtuu jotain. Jos se sitten merkitsisi sitä, ettei ainakaan kovin paljon yliaikaiseksi menisi... Nyt on tullut piste, jossa olen sitten kurkkua myöten tätä odotusta. Olen kyllä yrittänyt koko ajan henkisesti valmentautua siihen, että vasta laskettuna päivänä alan tosissani odotella jotain tapahtuvaksi, mutta kaikki nämä "oireet" on nyt pistäneet pakan sekaisin. Eikä tässä olotilassa oikein voi sellaista normaalielämää enää viettäkään...

Vai ei Jaska reagoinut desibeleihin?!! Arvaa vaan mitä Villi tuumasi. En tiedä pistikö tanssiksi vai mitä, mutta kyllä oli kylkiluut kipeät keikan jälkeen. Voi sisäelin parkoja

Enpä minäkään bongannut Joannaa konsertissa, mutta onhan se katsomo aika iso ja eniten toki tuli lavalle tuijoteltua Hyvä keikka oli! Pidin paljon ja oli kiva kun soittivat tarpeeksi sitä vanhempaa matskua.

Entu joskus aiemmin kyseli raskausarvista; mulle ei ole kyllä tullut yhtäkään. On omasta takaa muutama yläreisien sivussa (ei aavistustakaan mistä ovat joskus aikoinaan tulleet...). En ole mitenkään erikoisesti rasvaillut tai mitään, mutta nyt on vatsan ihoa alkanut kiristää siihen malliin, että olen ottanut vauvaöljyn käyttöön. En sitten tiedä onko siitä enää tässä vaiheessa mitään hyötyä.

Miten muuten nuo välilihan öljyämiset ym. Oletteko harrastaneet / aiotteko öljytä ja missä vaiheessa se olisi pitänyt aloittaa? Onkohan jo liian myöhäistä?

Mies lähti puolestaan tänään keikalle. Taidanpa painella suihkuun ja katsoa uskaltaisiko sitten syödä jotain... vatsa kyllä tosiaan reagoi vähän liian aggressiivisesti lähes kaikkeen.

Monsku & Villi, 37+5

 

[Elviira80]

Heippa! No nyt sitten palasin taas netin ulottuville. Grillaus/seurusteluiltamaviikko ohi, aika hyvin sain pidettyä salaisuuden siinä pienessä piirissä kuin oli tarkoituskin. Tässä kuluneen viikon aikana on muutamille kavereille jo kerrottu, aihe on niin polttava j a kun mulla ei ole YHTÄÄN näyttelijänlahjoja niin pari kertaa on jääty melkeinpä rysän päältä, heh.

Se marketeissa myytävä alkoton punaviini on niiiiiiin pahaaa! Ekana iltana kykenin juomaan lasillisen, mutta loppuina vaan pitelin lasia ja sitten illan päätteeksi tarjoilin kukkasille vähän ekstraravinteita. Maistuu ihan pilaantuneelle luumumehulle!

On kyllä hauskaa olla raskaana! Ja tosiaan, ajoitus ei olisi voinut olla parempi -mies kun on koko syksyn matkalla ja palaa tammikuussa. Jos ei siis nyt olisi tärpännyt, niin joskus ensi vuonna olisi seuraavan kerran ollut toiveita.

Groovelta tulee just nyt todella kummallista musiikkia. Taidanpa mennä vaihtamaan kanavaa.

 

[Entu82]

Kyllä oikeasti kuulostaa sille, että Monskun suunnalla alkaa kohta tapahtumaan! Olen monesti kuullut sanottavan, että vatsa menee sekaisin ennen synnytystä. Elimistön oma tyhjennystoimenpide tai jotain. Itse en muista mitään sellaista, mutta mulla on tuon maha sellainen, että menee vähintään kerran viikossa sekaisin :/. Välilihaa en voidellut enkä aio voidella nytkään, en vaan usko että siitä olisi mitään iloa. En kyllä pahemmin repeillytkään viimeksi kaksi tikkiä tuli, jos olisin repeillyt enemmän, niin voisinpa olla ihan eri mieltä.

Kiva kuulla Elviiran tuntemuksia . Kylläpä teillä tosiaan sattui tärppi sopivaan saumaan! Jouduitte odottelemaan jo ihan tarpeeksi pitkään muutenkin, ei olisi ollut kiva odottaa vielä puolta vuotta.

Heh, minua nauratti tuo Joannan miehen "etsintä". Itse olen nimittäin ihan samanlainen, miestä välillä naurattaa ja joskus jo vähän ärsyttää, kun meikäläinen ei ikinä löydä ketään mistään .

Jaahas lapsonen vaatii huomiota...

Entu&Löydös rv24+6

 

[Ilona -79]

Pikaisesti neuvolakuulumisia: verenpaine oli 125/61 ja hemppakin noussut 124:ään. En siis onneksi joudu Obsidania joka päivä popsimaan. Paino oli noussut 450 g viikossa eli yhteensä nyt on tullut 3,3 kg. Ipana otti tapansa mukaan rauhallisesti sydänäänten kuuntelun ajan, mutta ihmekös tuo, kun oli heti aamusta pitänyt melkoisen jumpan Olisin saanut nukkua vajaan tunnin miestä pidempään, mutta Ipanapa päätti, että äiti on pidettävä hereillä, kun kerran isikin nousi…

Noita kelan papereita voisi kai nyt sitten vähitellen alkaa täytellä ja pistää matkaan. Hassua, en mitenkään ymmärrä, että nyt ollaan jo niin pitkällä! Ensi viikolla pitäisi soitella jo sairaalaankin ja kysellä noita synnytysvalmennusaikoja (pitää ilmoittautua jo viikolla 25, vaikka valmennukset onkin sitten vasta joskus paljon lähempänä H-hetkeä) Ja kahden viikon päästä on sitten se toinen lääkärikäyntikin…

Monskulla saattaa todellakin olla lähtö jo lähellä. Toivotaan ainakin, ettei kovin pitkään enää mene, sen verran kurjalta nuo tuntemuksesi kuulostavat!

Elviiralla on totisesti ollut ajoitus kohdallaan! Tosi hyvä juttu Vaikkei se tietenkään kovin kivaa ole, että joutuu odottamaan ”yksin”, kun toinen on niin kaukana… Mutta totta kai siihen odotukseen pystyy osallistumaan välimatkasta huolimatta ja pääasiahan on se, että miehesi palaa ennen kuin vauva syntyy!

Ilona & Ipana 24+3

 

[Ilona -79]

Tipahti näköjään tuolta neuvolakuulumisista pois, että sf-mitta oli 22 eli tosi nätisti juuri keskikäyrän yläpuolella mennään edelleen.

 

[Elviira80]

Ilmeni hyvä tilaisuus kysyä tyhmiä: mikä tuo sf-mitta on?

Minä kun olen ihan vihreä teihin verrattuna, niin kyselen sitäkin, että missä vaiheessa teillä alkoi pahoinvoinnit (jos alkoi)? Mulla on vain hiukan höntti olo päivällä, eikä pysty syömään kovin paljoa, mutta ei voi sanoa että oikeasti voisin huonosti. Kahvi ei ole mennyt alas enää viikkoon. Ja käristyshajut ällöttää, mutta niin ne normaalistikin. Nyt siis 7+0, ja on toiveet korkealla että sitä pahoinvointia ei tulisikaan kun ei vielä ole kuulunut

Tosiaan, uskomattoman hyvä tuuri kävi tän ajoituksen suhteen. Mies ehtii kotiin reilu kuukausi ennen laskettua aikaa, eli saan jotain apua arkeen tukalimmiksi viikoiksi. Ultrat ja neuvolat joudun käymään yksin, ja jos jotain hankaluutta tulee, sitä pitää sitten puida puhelimitse. Mutta onneksi perheeni on lähellä ja paljon ystäviä, joiden kanssa voi aina asioita pohtia.

Tukalista viikoista puheenollen, mitä Monskulle kuuluu tänään?

Elviira

 

[Elviira80]

Tuli tässä mieleen, että mahtaako joukossa olla muita kaksikielisiä pareja? JOs on (suomi-ruotsi), niin kertokaapa miten olette ratkaisseet tämän:

isä- far - faari-vaari
isä- pappa -no, pappa.

Siis kun minä puhun lapselle isästään enkä halua käyttää etunimeä, mitä ihmeen sanaa voi käyttää? Jotenkin tuntuu hullulta nuo vaari- ja pappa -mielleyhtymät

 

[Monsku79]

Tervehdys,

Onpa sateista ja harmaata... plääh.

Pakkasin eilen aamulla sairaalakassin varmuuden vuoksi ja siihen kaikki supistukset ja muut tuntemukset sitten loppuivatkin Tyypillistä. Supistuksia tosiaan tulee aika harvoin, eikä lainkaan kivuliaina. Vähän on etova olo - mitä lie närästystä?

Ollaan miehen kanssa vaan tapeltu viimeiset kaksi päivää. Se ei ilmeisesti enää jaksaisi kuunnella mun valitusta, mikä mun mielestä on kyllä TÄYSIN kohtuutonta. Olen jumalauta tässä enemmän tai vähemmän kärsinyt viimeiset yhdeksän kuukautta, joten sietäisi kuunnella vaan. Ja ymmärtää ja lohduttaa. Äh, olen nukkunutkin niin huonosti, että heikottaa...

Jospa piristyn pian, kun tavataan Joannan kanssa lounastreffeillä Jännää! Ihan kuin ennen vanhaan sokkotreffeille menosssa.

Elviira; mulla kyllä alkoi pahoinvointi jo päivää ennen plussausta. Ja testin tein samana päivänä kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa. Toivotaan, että vältyt pahimmalta. Hyvältähän tuo vaikuttaa.
Minne kauas se miehesi on menossa? Multa on mennyt tämä juttu ohi, kun en ole niin aktiivisesti ehtinyt haaveilupuolen juttuja seurailla. Ajoitus kyllä tosiaan loistava Jee. Onnea vielä kerran.

Sf-mitalla mitataan kohdunpohjan korkeutta häpyluusta. Mitataan ekaa kertaa muistaakseni joskus puolen välin tienoilla. Itsellä olikin viimeksi jo 34 eli aika yläkäyrillä mennään. Tosin terkan mukaan tämä siis on ihan normaalia kun on kohtalaisen lyhyt ihminen, niin ei ole selkätilaa mihin vauvalla kasvaa. Mutta on se vaan iso

Elviiralle vielä; meillä on kotona puhuttu sekä suomea että ruotsia. Vähemmän ruotsia, koska äitini oli laiska Mutta meille isä oli pappa silloin kun ruotsia puhuttiin eikä sitä nyt oikein muihin papparaisiin sekoittanut Äidin vanhemmat, jotka eivät enää ole elossa, olivat sitten vaari ja mummu... jollain logiikalla ja isän vanhemmat mummi ja ukki. Näistä elossa on mummi (huikeat 94 vuotta ja hyvin potkii ), josta tulee nyt sitten isomummi. Minun vanhemmista tulee mummi ja ukki ja miehen äidistä tulee mamma, kun häntä muutenkin kaikki mammaksi kutsuvat. Että käytäntö vaan sanelee.

Nyt minä menen suihkuun, ettei tule kiirus. Mennään muuten huomenna sinne Naistenklinikalle taas tutustumaan - tällä kertaa siis synnytyssalin puolelle. Saas nähdä pyörtyykö mies vai mitä tapahtuu

Monsku & Villi 38+0!!!!

 

[Entu82]

Älä Monsku masennu! Mulla kun viime raskaudessa supisteli oikein reippaasti viikolta 23 lähtien, niin vajaata viikkoa ennen synnytystä se supistelu loppui kuin seinään. Myöhemmin kuulin, että niin kai käy aika usein. Kohtu jotenkin lepää ennen tositoimiin joutumistaan tai jotain. Tiedä aina miten luotettavia nämä "jostain kuullut" jutut on, mutta minulla se ainakin meni näin!

Elviira, raskauspahoinvointi alkaa uein viikoilla 6-8, eli lupaavalle vaikuttaa !

Tilasin muuten äsken Amutista raskaustukivyön, sellaisen erityisesti selkäkipuisille tarkoitetun, on meinaan selkä mennyt viime aikoina todella kipeäksi . Eilen oli illalla niin kamalan kipeä, että väänsin itkua sohvalla. Kiva kun tuo pikku esikoiseni on vaatii vielä kuitenkin aika paljon kanniskelua, mikä ei kyllä tee selälle hyvää :/.

Kivoja sokkotreffejä Joannalle ja Monskulle!

Entu&Löydös rv25

 

[Entu82]

Siis minun pitäisi ihan oikeasti käydä joku oikeinkirjoituskurssi, mutta saahan tuostakin nyt suunnilleen asian selville........

 

[Joanna1973]

heissan,

ja terveiset yllättävän rankalta Tallinnan reissulta. Tuli käveltyä vähän liikaa (kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin normaalilla kaupunkilomalla) ja sen sain tuntea jaloissani väsymisenä ja turvotuksena. Jaskalle osteltiin vähän tarvikkeita ja vaatteita alennusmyynneistä.

Tavattiin tosiaan tänään Monskun kanssa livenä! Reilun kolmen tunnin lounas (tietty jälkiruokineen) hurahti kuin siivillä. Sen verran kauan ollaan kirjoiteltu ja ajatuksia vaihdeltu, että tuntui, kuin olisi tavannut vanhan tutun!

Kieliasioista; isäni äidinkieli on ruotsi, mutta hän ei puhunut sitä lapsilleen (asia, josta olen tosi katkera). "Ruotsin kieli on kuitenkin geeneissä", kommentoi isäni, kun kirjoitin ruotsista L:n...

Isää kuitenkin on aina kutsuttu papaksi (äiti on äiti) ja samainen pappa hän on myös siskonpojalleni ja tulee sitä olemaan myös Jaskalle. Joidenkin mielestä ehkä sekavaa tai hämmentävää, mutta mun mielestä harvinaisen yksinkertaista. Itselläni on mummo ja vaari sekä oli famo ja fafa. Oma äitini tulee olemaan Jaskalle mummi. Saa nähdä minkä nimisinä alkavat miehen vanhemmat itseään kutsumaan.

Mieheni mummo kuoli viikko sitten ja hautajaiset on luvassa ensi viikolla. En koskaan tavannutkaan Alzheimeria sairastanutta mummoa. Historia tuntuu toistavan itseään; famomme kuoli 2 viikkoa ennen siskonpojan syntymää. Mutta tämä on sitä elämän kiertokulkua parhaimmillaan/pahimmillaan.

Huomenna on neuvola ja jänskättää mikä on tuomio verenpaineesta, turvotuksesta ja pissanäytteen valkuaismäärästä. Voipi olla että joudun/pääsen Kättärille tutkimuksiin; kaikki oireet kun viittaa enemmän tai vähemmän raskausmyrkytyksen ensioireisiin. Muuta hoitoa ei ole kuin lepo, joten pakko alkaa kunnolla relaamaan ja loikoilla kaikki liikenevä aika jalat tyynyjen päällä. Eiköhän kuitenkin tämä tästä. Huomenna lisää neuvolan jälkeen.

Joanna & Jaska 36+3

 

[Monsku79]

Väsyneet huomenet...

Tulethan Joanna sitten heti raportoimaan neuvolakuulumiset!
Minusta edelleen kannattaa käydä ainakin pyörähtämässä siellä kättärillä, jos yhtään näyttää siltä, että se olisi tarpeellista! Ja sitten pitää vain lepäillä eikä heilua tai siivota mitään Tsemppiä!

Jep. Oli kyllä huikeeta tavata Joannan kanssa ja jutskailla ihan livenä! Tavataan tietty uudestaankin sitten kun nyytit on kainalossa
Oliko meidän ketjussa muita pääkaupunkiseudulta... ei tainnut olla?

Viime yö meni ihan pipariksi. Koko päivän olikin ihmeellisen normaali olo, kunnes illalla Villi aloitti kuusi tuntia kestävän tauottoman ja kivuliaan möyrimisen. Pää tuntui taas rullaavan ulos milloin tahansa! Supisteli ja vessassa sai ravata viiden minuutin välein. Yksi napakka ja "oikea" (lue siis prkeleen kivulias) supistus tuli ja silloin olin jo ihan varma, että nyt tuli lähtö Aamuyöstä onnistuin kuitenkin nukahtamaan ja heräsin äsken. Alaselkään särkee vietävästi, mutta muuten on ihan normaali olo.
Eli eiköhän täällä vielä se pari viikkoa synnytystä odotella.

Toivottavasti raskausvyö auttaa Entun selkäsärkyyn! Kuulosta tosi ikävältä
Lepo luultavasti myös auttaisi, mutta minkäs teet kun lasta pitää kuitenkin hoitaa! Olen kyllä kuullut noista vöistä valtavasti positiivista, joten eiköhän se auta!

Huomasin juuri, että mun raskausviikot menee jotenkin oudosti. Tänään eläisin päivää 38+1, mutta eihän se voi olla jos 26.7 on 40+0... Eli pitäisi olla tänään 38+0. Neuvolakortissakin on kyllä tolleen väärin... höh.
Mutta elän nyt uudestaan eilisen päivän kuitenkin Mun ihan alkuperäinen laskettu aika (kuukautisten mukaan laskettuna) oli muuten 19.7, joten siihen ei kyllä kovin pitkä aika..

Eli; Monsku & Villi 38+0

 

[Ulkkis-Ewa]

Pitkästä aikaa! Ei ole tullut kirjoiteltua, kun remonttihommat on kiireisimmillään ja iltaisin on vaan romahdettu sohvalle/sänkyyn reporankoina.

Täällä voidaan edelleen mainiosti, mutta eilisellä neuvolakäynnillä selvisi että neiti on edelleen pää ylöspäin. Saatiin aika erikoislääkärille 2 viikon päähän, jolloin selvittelevät onko kääntynyt ja yrittävätkö kääntää ulkoakäsin. Pitäisi kuulemma alkaa miettiä, haluaako sektion vai uskaltautuuko mahdollisesti perätilassa synnyttämään jos ei kääntyminen/kääntäminen onnistu.

Muuten oli kaikki hyvin, sydänäänet, veriarvot yms. SF-mitta tosin oli 31cm eli sama kuin pari viikkoa sitten. Johtuu kuulemma vauvan asennosta (pikaultrasivat että etukumarassa kun tarkistivat perätilan) ja/tai siitä, että oli eri mittaaja. Mutta eipä nuo selittelyt auta: sitä on kuitenkin huolissaan, kasvaako vauveli normaalisti. Yläkäyrällähän tässä on oltu. Onneksi masu on ihan silmämääräisesti mielestämme kasvanut.

Mies hermostui noista kääntämisjutuista niin paljon, että soitti sinne Suomeen gynekologi-ystävättärelleni. Ystävättäreni osasi kuitenkin meitä rauhoitella ja sanoi, että onhan tässä aikaa vielä neidin kääntyä... Mutta otetaan se murhe sitten aikanaan!

Juu, Monskun puolesta alkaa jo jännittää. Kohta toivottavasti alkaa tapahtua ja nähdään, onko Villi nimensä veroinen masun ulkopuolellakin Ja Ilona ja Entukin ovat jo tosi pitkällä - eihän tästä ole kuin hujaus, kun toivoteltiin onnea ja tervetuloa joukkoon!

Oon kade Monskulle ja Joannalle - olisi ollut mahtavaa nähdä Aerosmith livenä. Tuo vauvelin potkiminen on tuttua leffateatterista. Ilmeisesti kova ääni ja/tai äänen värähtely saa pikkuiset villiintymään.

Elviiralle pahoinvoinnista: puklasin kerran joka ilta viikon ajan raskausviikolla 8-9, sen jälkeen ei ole ollut pahoinvointia ollenkaan. Tai on jotkut 2-3 kertaa, jos on tullut syötyä liikaa, nyt kun vauva painaa sisäelimiä.

Me asustellaan täällä Tukholmassa ja mies on ruotsalainen. Olen kanssa miettinyt tuota "pappa" sanaa, eli se jäänee meillä mieheni käyttöön. Mieheni vanhemmat tulevat olemaan ruotsalaisittain farfar ja farmor. Miehen isoäiti "gammal farmor" (mieheni veljentyttären käyttämä).

Omat vanhempani varmaankin suomeksi vaari ja mummu tai mahdollisesti mofa ja momo. Onpas tänne osunutkin monta, joilla on ruotsinkielisiä perheessä :-D Onko muita, jotka miettivät ruotsinsukuisiakin etunimiä vauvoilleen?

Nyt viikonloppuna lennetään häihin, mutta palataan asiaan ensi viikolla. Kesäistä, nautinnollista ja onnellista odotusta koko porukalle!

Ewa 34+1 (33+2)

 

[Elviira80]

Onpas tosi hauskaa, että kaksikielisiä on enemmänkin! Meillä siis minä olen suomalainen ja mies ruotsinsuomalainen (muuttanut Suomeen aikuisena). Miehen vanhemmat (ruotsalainen isä, suomalainen äiti) ovat "ratkaisseet" isä- ja äiti- nimitykset kokonaan niin, että lapset kutsuvat heitä etunimillä. Minusta se tuntuu vieraalta, ja siksi näitä jo pohdin.

Meidän tosiaan piti alkaa yritys viime elokuussa, se oli oikein sovittu ja justeerattu niin että heti kun yksi iso matka olisi tehtynä.. sitten tuli tämä ilmoitusasia, että mieheni on koko tämän syksyn poissa, ja jouduimme siirtämään yrityksen aloitusta melkein vuodella. Senpä vuoksi olen tuota haavepuoltakin seurannut kauan ,kun ei oman yrityksen alkuun päässyt niin millään! Ihan siis valitsimme niin, että en halunnut kokea synnytystä ja alkukuukausia yksin. No nyt se sovelias aika siis tuli, ja nopsaan tärppäsi

Monsku: ei se hirveän kaukana ole, saatetaan tavata jopa viikon välein. Vinkki vinkki: siitä ei saa palkkaa, sitä ei voi väistää ja se pääsee tulemaan yllätyksenä vain, jos on jotain kaksoiskansalaisuuteen liittyvää hämäryyttä kuten miehelläni.

Ja niin, mä olen Hkistä

Voi voi.. kuusi päivää ekaan neuvolaan. Ensi keskiviikkona siis. Aika jännittävää. Vielä pitäisi selvitä viikonlopusta vanhempien kanssa, ja mä kun en vaan saa kahvia alas niin kuinkahan käy. Isä muutenkin aina näkee mun naamasta kaiken, niin että sitten kun kerrotaan niin se varmaan sanoo jo arvanneensa

Vaihteeksi ihan kiva keli, joten mukavaa päivää kaikille!

Elviira 7+2

 

[Joanna1973]

heips,

ensin taas vähän omaa napaa: neuvolassa ei mennyt ihan niin huonosti kuin etukäteen pelkäsin. Lähetteen tosin sain Kättärille ensi viikolle kohonneen verenpaineen takia (alapaineet oli 108, 102 ja 99), mutta muita raskausmyrkytyksen oireita ei ole; ei valkuista virtsassa eikä turvotukseni taso ole hälyyttävää. Ens maanantaina labrakokeisiin ja sitten keskiviikkona äitiyspolille. Niin, ja maanantaina menen vielä neuvolaankin katsastamaan verenpaineen. Iisisti pitää ottaa, mutta vuodelepoon mua ei onneks passitettu.

Jaskalla tuntui olevan kaikki hyvin, ei ole vielä laskeutunut kovinkaan alhaalle. Syke nousi lukemaan 160 kun kaveri taas innostui nyrkkeilemään dopplerlaitetta!

Kiva että on muitakin pääkaupunkiseudulta, eikös Aikkukin synnyttänyt Kättärillä!? Järkätään jossain vaiheessa kunnon viilaaja-tapaaminen, johon kaikki kynnelle kykenevät saapuvat, vaikka vähän kauempaakin!

Ewalle; onhan teidän neidillä tosiaan vielä aikaa kääntyä ihan itsekseenkin, toivottavasti näin käy parin viikon kuluessa. Oletko miettynyt mahdollista perätilasynnytystä. Itse en siihen varmaan suostuisi, vaikkei ajatus sektiohaavastakaan hotsita. Mulla on arven liikakasvua eli keloidia, joten leikkausarvista tulee järkkyjä kohonneita "matoja".

Vitsit Monsku, ihan oikea supistus! Ja eka sellainen oli kovinkin kivulias.. auts. Mites meni synnytyssaliin tutustuminen? Pääsittekö käymään siinä isossa huoneessa, jossa on vesisänky? Siinä mä siis olen toiminut "kätsytätsynä" eli kätilötätinä siskonpojan syntyessä!

Tsemppiä Elviiralle ekaan neuvolakäyntiin, mieti jo nyt etukäteen mihin sairaalaan haluat synnyttämään. Siskoni oli tänään ekalla neuvolakäynnillä, taitaakin olla ihan samoilla viikoilla kuin sinä. Ekaan ultraan on hyvällä tuurilla tulossa Kättärille ihan samaan aikaan kun olen itse siellä synnyttämässä.

Laittakaas ahkerasti viestejä tulemaan. Mulla luvassa tylsä ilta yksin kotona ja kaipaan viihdykkeitä. Takapihallakin on niin kuuma, ettei siellä voi olla :-( Taidan siirtyä makuuasentoon sängylle hyvän kirjan ja jäden kanssa!

Joanna & Jaska 36+4

 

[Ilona -79]

Heipsan!
Tosi kiva, kun olette näin ahkerasti kirjoitelleet! Koitanpa nyt itsekin kantaa korteni kekoon, vaikkei kyllä pitäisi… Töitä olis vaikka kuinka, motivaatio vaan vähän hukassa. Esimies on lomalla ja kaikenlaiset sotkut kaatuu taas mun niskaani :/
Elviiralle tiedoksi, että mulla alkoi pahoinvointi (joka oli kuitenkin enimmäkseen sellaista lievää etomista) jo viikoilla 5-6. Eikös tuo viikko 7 ole juuri se, jolla pahoinvoinnin sanotaan usein alkavan/pahenevan. Itse pelkäsin viikolla 6 kovasti, että kuinka huonoksi olo seuraavalla viikolla oikein mahtaa mennä, mutta onneksi mitään suurempaa muutosta siinä ei mulla tapahtunut. Ja kovasti tsemppiä sen ekan neuvola käynnin odottamiseen! Muistan niin elävästi kuinka pitkältä aika tuntui sitä odottaessa...

Toivottavasti Entun selkä on jo parempi. Olen itsekin ajatellut käydä (kun vaan ehtisin…) hakemassa kunnan kuntoutusvälinepisteestä tukivyön lainaan. Tai siis katsomassa löytyisikö sieltä sopivaa. Mun selkä on ollut nyt ihan hyvä, mutta enpä kyllä nyt ole mitään joutunut nostelemaan tai kumartelemaankaan…

Monskun tilanne kuulostaa päivä päivältä jännemmältä Kyllä se Villi taitaa jo vähitellen ulkomaailmaan tahtoa…
Hyvä juttu, että Joannalla ei mitään uusia myrkytyksen oireita. Koitahan ottaa rauhassa ja hyvä, että nyt on kontrolli sovittuna.

Ja sitten taas kysymys: kuinka innostuneita teidän miehenne ovat olleet vauvan tarvikkeiden hankinnasta? Mulla alkaa mennä hermot, kun tuntuu, ettei ukkoa voisi vähempää kiinnostaa Ipanan huoneen kalustaminen, turvaistuimen valinta tai oikein mikään muukaan Ipanan tuloon liittyvä. Niiden vaunujen ostamisesta hän tietysti oli tosi innostunut, kun sai tosiaan vaan lykätä ne pihan yli naapurista meille, eikä tarvinnut lähteä ollenkaan kiertelemään kaupoille… Onhan tuo toki muutenkin tosi huono shoppailemaan, mutta kyllä mua kovasti loukkaa, kun hän ei tunnu olevan valmisteluissa mukana ollenkaan Enkä mä suinkaan tarkoita, että kaikki pitäisi ostaa nyt heti. Jotenkin tuntuisi vaan järkevältä vähitellen kartoittaa vaihtoehtoja ja hoitaa edes osa asioista ajoissa pois alta. No, eilen sain onneksi Ipanan vakuutusasian hoidettua. Senkin tosin ilman miestä, joka ei tähänkään asiaan juuri vaivautunut kantaa ottamaan… :/

Ilona & Ipana 24+5

 

[Monsku79]

Taas vaihteeksi väsyneet huomenet...

Nyt ei nukkumisesta tule enää mitään. Tai no - viime yö meni vähän paremmin. Pitäisi opetella nukkumaan päivällä!
Missä on se loppuajan energisyys ja se pirun pesänrakennusvietti?! Nyt olis jo aika. Siivottavaakin olis vaikka kuinka.

Alkuun neuvolaterkut eiliseltä;
Painonnousu +88g. Ei näkyviä turvotuksia. Paineet hienot. Sydänäänet hyvät ja kerrankin Villi oli rauhassa eikä venkoillut Jaskan tavoin eli tuloksena syke 135.
Sf-mitta 34,5. Painoarvio about laskettuun aikaan 3700-3800g eli jos ei ihan kamalan yliaikaiseksi mene, niin kyllähän tuon vielä synnyttäisi Eri asia sitten, että pitääkö tuo arvio ollenkaan paikkaansa.
Hemoglobiini laskenut ja nyt 108. Terkka varoitteli, että saisi nostattaa aika vauhdilla, jotta ei laskisi liikaa synnytyksessä ja esim. imetyksen alkaminen ei vaikeutuisi. En edes tiennyt hempalla ja imetyksellä olevan mitään yhteyttä!? Onko teille sanottu mitään hemoglobiinista ja synnytyksestä ja kuinkahan paljon se sitten synnytyksessä laskee ja miten nopeasti palautuu?
Ai niin, ja Villin pää oli jo niin alhaalla, ettei siitä enää saanut kiinni. Eli näyttää kiinnittyneen.

Miten Ewan vauva? Oliskos yllättänyt ja kääntynyt? Mullakin on sellainen fiilis, että en lähtisi perätilassa olevaa synnyttämään... en tiedä. Mutta toivotaan, että vauva vielä kääntyy tai onnistutaan kääntämään. Noita käännösyrityksiäkään en kyllä kenellekään toivo, kun olen kuullut niistä kaiken maailman kauhutarinoita... Jotka tietty voi olla vaan puhetta. Mutta ilmeisesti ei ole mikään ihan kivuton toimenpide...

Hihii, jääköhän Elviira heti nalkkiin Tulehan sitten kertomaan, että säilyikö salaisuus. Kohta pitää muuten avata taas uutta ketjua, ja siihen Elviira saa varmaan jo lasketun ajankin kun kerran neuvola on ihan nurkan takana!

ONNEKSI Joannan raskausmyrkytyksen oireet eivät ole pahemmiksi äityneet! Milloin on se kontrollikäynti? Toivottavasti et lähtenyt sinne Poriin... muista nyt pliis lepäillä vaan, ettei käy hullusti!

Naikkarilla synnytysosastoon käytiin toissapäivänä siis tutustumassa. Oikein positiivinen kokemus! Ei oltu siinä vesisänkyhuoneessa vaan jossain toisessa ja sekin oli ihan mukava. Ei lemunnut pahasti sairaalalla eikä mieskään voinut huonosti. Vähän ääniä kuultiin käytävällä... mutta myös vauvan ensiparkaisu, mikä kuulostikin ihan USKOMATTOMALTA!!! Ollaan menossa siis ihan hyvillä mielin synnyttämään. Mies jo valitsee musiikkia ja ostettiin eväitäkin jo eli tosi toimiin tekisi mieli! Ja perhehuoneisiin ei kuulemma ole sellaista ruuhkaa etteikö päästäisi!

Joko Entu on saanut sen tukivyön? Ei varmaan vielä. Kokeilin yhtenä päivänä ekaa kertaa vyötä, jonka sain jo aiemmin lainaan kaverilta. Ei vain ole ollut mitään särkyjä ennen tätä loppuaikaa, mutta nyt kolotti niin, että päätin kokeilla. Ja kyllä se vaan auttoi!

Ilonalle vielä; eipä ole mies juurikaan hankintoihin osallistunut muuten kuin rahoittajana. OIkeastaan vain turvakaukalo valittiin yhdessä. Meilläkin mies huono shoppailemaan mitään muuta kuin musiikkia, joten eipä tuo yllättänyt. Ja toisaalta olin itse niin innoissani kaikista hankinnoista, että mielelläni hoidinkin itse. Nyt lopussa olen antanut joitakin "tehtäviä", jotta mieskin saisi tehdä jotakin. Kuten ostaa Villille jokin pieni lelu, valita musiikit synnytyssairaalaan, miettiä mitä ruokia tehdään pakkaseen valmiiksi, etsiä tietoa turvakaukaloista jne.

Mutta nyt taisi tulla taas romaani
Eikä Villi taida pitää siitä, että istun tässä asennossa, kun niin punkee jalkaansa kyljestä läpi... terkka muuten varovaisesti tiedusteli, että onko minun tai miehen suvussa ylivilkkautta tai adhd:ta... kiva.

Monsku & Villi 38+2

 

[Elviira80]

Sateista sunnuntaita!

No nyt on vanhemmista selvitty, ja loma-ajat menevät sen verran ristiin että tuskin naamakkain tavataankaan ennen kuin on aika kertoa. Selvisin kutakuinkin kiinni jäämättä kun ajoitin tuloni ja menoni niin että vältin mahdollisen alkoholitarjoilun, ja kahvia "join" kerran näytösluonteisesti ja kaatelin sitten lavuaariin... en silti voi vannoa etteivätkö arvaisi, mutta ainakin parhaani tein!

Minun mahtavat pahoinvoinnin säälittävät ensi yrityksenikin ovat käytännössä loppuneet, enpä pane vastaan! Tai sitten olen oppinut syömään niiden mukaan.

Meillä ei tietenkään mitään olla osteltu, mutta voisin kuvitella että hankinnat jäävät äärimmäisen vähiin loppujen lopuksikin. Molemmat karsastamme ylimääräistä tavaraa ja suvussa on vahvat kierrätysperinteet, ja sopivasti vauvabuumia liikkeellä pitkästä aikaa. Mutta JOS haluaisin ostella, enpä usko että mies olisi kovin aktiivinen. Sen hinkumiset on aina niin epäkäytännöllistä sorttia.

Monsku, älä huolestu tuosta adhd:sta -meidän suvussa sitä on ja kun on käytännössä nähnyt miten sen kanssa pärjätään, niin uskoo pärjäävänsä. Itselläni sitä ei ole, mutta siis lapsellani on siihen jonkinmoinen riski. Samoin kun mulla on kohonnut kaksosriski, joten sen takia neuvola pikkuisen jännittää..

NO mutta, muutama päivä vielä niin asia selviää!

 

[Entu82]

Olisipa hauskaa jos Elviiralla olisikin kaksoset tulossa ! Vaikka ei se kaksosriski mitenkään kamalan iso ole, vaikka suvussa kaksosia olisikin. Minähän olen itse kaksonen ja äidin sisaruksissa on kaksoset ja mummin sisaruksissa oli kaksoset, mutta itsellä tosiaan ihan yksi taan tulossa. Muistelen, että se kohonnut todennäköisyys olisi jotain viisi prosenttia, eli ei iso vieläkään. Aina on kyllä se eka ultra juuri tuonkin takia jännittänyt.

Ei ole vielä tullut tukivyö, mutta viikonloppu nyt on onneksi helpompaa aikaa, kun mies on tietysti enemmän kaverina. Saan lepuuttaa selkää "työviikkoa" vasten.

Löydös on jotenkin ihmeellisin päin mahassa, liikkeet tuntuu sellaisina koko mahan muklauksina, eli varmaan on selkä mahaa päin. Muutamia erittäin epämiellyttävän tuntuisia potkuja tuntuu pissirakkoon ja sinne mistä kaverin on tarkoitus aikanaan tulla ulos. Saisi kääntyä.........

Ewa, yksi tuttuni synnytti sektiolla perätilavauvan, hänelle lääkäri sanoi lantion tutkimuksen jälkeen, ettei missään nimessä kannata yrittää alakautta, ei olisi mahtunut tulemaan. Kai sielläkin varmaan lääkäri arvioi tuon lantion tilavuuden ja antaa suosituksen synnytystavasta?? Kääntöyrityksen yhteydessä täällä ainakin oli tuo tutkimus tehty. Hyvin hän kyllä sektiosta toipui, mutta onhan leikkaushaavassa tietysti aina oma huolehtimisensa.

Eipä tässä mutta täällä pitää päivittäin käydä kurkkimassa onko Monskun tilassa tullut uutta jännää

Entu&Löydös rv25+4

 

[Joanna1973]

moi,

täällä yks tylsistynyt odottaja. Tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan ja nyt alan jo toivomaan että pian alkais tapahtumaan. Olo on ihan hyvä, mutta ois kiva nähdä Jaska pian!

Ensin vastaus Ilonan kysymykseen miehen vauvantarvikehankitainnostuksesta (onpas sanahirviö). Mun mies on ollut mukana ostamassa kaikkia tarvikkeita; onpa omilla shoppailureissuillaan hankkinut itsenäisestikin jotain pientä kivaa Jaskalle. Mieheni on tosi innokas shoppailemaan vaatteita itselleen ja muissakin kaupoissa kiertely on mieluista. Netistäkin on tilannut Jaskalle yhden t-paidan oman tilauksensa yhteydessä. Hän on aivan toista maata kuin isäni, jolle äiti käy ostamassa kaikki vaatteet isän mitat mukanaan. Isäni ei taatusti osallistunut mihinkään tarvikehankintoihin lapsuudessani. Miehiä löytyy tässä suhteessa varmasti jokaiseen junaan. Itse asiassa Jaskan vakuutusasiaan ei mieheni oikein ottanut kantaa, tai oli ehkäpä jopa sitä vastaan, mutta mä pidin sitä itsestäänselvänä ja hankin sellaisen.

Päätin jättää jazzailut Porissa väliin ja reissu olisi vasta ensi viikonloppuna. Mies on näillä näkymin menossa sinne pe-la ja tietty vähän jänskättää ettei vaan mitään ala tapahtumaan silloin. Olen tosin menossa siksi aikaa siskolle yökylään; ajatuskin että olisin yksin kotona yöllä kun supistelut alkaa, kauhistuttaa. Sisko on siis varatukihenkilöni synnytykseen, katsotaan joskos hän pääsee vuorostaan mun tuekseni, toisinpäin kun ollaan jo yks syntymä koettu.

Täytyy toivoa, ettei tulevana yönä vielä tapahdu mitään; mies on parhaillaan Metallican keikalla ja sen jälkeen on vielä menossa baariin, eikä varmaan olis ihan parasta tukiseuraa yön pikku tunteina...

Menen huomenaamuna labraan jättämään Kättäriin tarvittavia näytteitä (ei mitään havaintoa mitä testaavat), sekä samalla annan vikan sokerirasitukseen liittyvän verinäytteen. Äitiyspoliaika on siis keskiviikkona ja pitääkin huomenna kysyä neuvolassa mitähän siellä oikein tapahtuu. Ultraan toivottavasti päästään, olis kiva nähdä miltä valmis vauva näyttää ultrassa.

Hemoglobiinista; mulle sanottiin arvon ollessa 129, että hyvä vaan jos vielä nousee tai pysyy noissa lukemissa. Synnytyksessä kun sitä verta kuitenkin menettää ja sitämyötä tietty hemppa alenee. Mistään tarkemmista lukemista ei kuitenkaan ollut puhetta. Oletko Monsku nyt ottanut jotain rautaisannostusta? Mä napsin yhden Obsidan Fe:n päivässä, mutta sullehan se ei sopinut, muistanko oikein?

Täällä siis on tänään "juhlittu" Jaskan täyspäisyyttä, ei kun täysikäisyyttä, ei vaan siis täysaikaisuutta Sankari itse on vaan ollut tosi hiljainen, eilen tosin mesosi senkin edestä. Ei kait näin laiska kaveri nyt ihan joka päivä jaksa liikkua! Pitääkin alkaa herättelemään sitä, ettei verenpaineeni nouse kun täällä yksin alan miettimään onko kaikki kunnossa.

Joanna & Jaska 37+0

 

[Entu82]

Joannallakin on jo täysiaikainen vauveli masussa . Eikö ole ihana ajatelle, että siellä ihan valmis paketti pohtii milloin olisi sopiva hetki pullahtaa maailmaan! Vaikka lähinnä sitä kyllä vaan toivoo, että syntyisi jo .

Jepjep eipä tässä mitään asiaa. Niitä Monskun kuulumisia vaan pitää vahdata...

Entu&Löydös rv25+5

 

[Ilona -79]

Täällä on iskenyt pienoinen masennus. Ei vaan huvita mikään, väsyttää ja ottaa päähän. Miestä ei tunnu pätkääkään kiinnostavan minä tai Ipana. Sekä perjantaina että lauantaina oli baarissa kaverinsa kanssa ja samaisen kaverin piti sitten vielä tulla eilen mukaamme Ideaparkiin… Tosi kiva, eipä sit tarvinnut katsella huonekaluja tai mitään muitakaan yhteisiä juttuja, vaan sai kaverinsa kanssa tutustua urheiluliikkeiden tarjontaan. Minä yritin epätoivoisesti löytää jotain vaatetta itselleni, mutta tulin vaan entistä kiukkuisemmaksi. En ole onnistunut löytämään yksiäkään äitiyshousuja, jotka istuisivat kunnolla. Ja vaikka luulisi niin ei yläosien kanssa ole juuri helpompaa, ns. normaalit paidat alkaa olla mahan kanssa aivan liian lyhyitä ja kaikenlaiset tunika-tyyppiset tuntuu ylettyvän tällaista 158 senttistä suunnilleen polviin asti. Tunnen siis itseni todella rumaksi tämän mahan ja huonosti istuvien vaatteiden kanssa. Eikä tilannetta todellakaan helpota miehen viimeaikainen käytös…

En jaksa nyt edes kommentoida kenenkään kuulumisia, mutta toivottavasti kaikkilla muilla on parempi päivä kuin mulla!

Ilona (joka taisi nousta aamulla sängystä väärällä jalalla)
& Ipana (joka ei vaikuta ollenkaan yhtä masentuneelta kuin äitinsä, vaan potkii varsin pirteästi) 25+2