Maaliskuun mussukat 2011 *JOULUKUUSSA*

Harmittelen täällä kun viimeksi neuvola käynnillä kuulin ettei Vaasassa järjestetä enää noita "tutustumiskäyntejä" synnärille niille jotka synnyttävät helmikuusta eteenpäin.. Olisin niin halunnut mennä sinne ns.etukäteis käynnille. Olis jotenki helpottanu sitte laitokselle menoa kun se aika olis koittanu.. Eipä kai auta mennä sitten kun sen pelkopolin kautta jos haluaa mennä : /

Muuten kaikki ok, mitä nyt tuo lantionpohja alkanu oikein kunnolla kipuilemaan. Mutta näillä eväillä eteenpäin

Sasuma ja taapero 28+0 :kiss:

 

EveliinaQ: Oman lapsen menetys on varmasti pahinta mitä voi tapahtua, eikä sitä pysty ymmärtämään semmoinen joka ei ole sitä kokenut. Voimia sinulle :hug:

Sektio on minun mielestä synnyttämistä. Itse en sektiota missään nimessä haluaisi. En halua olla passiivinen osapuoli lapsen syntymässä, ahdistaa ajatuskin. Tietysti jos ei ole muuta vaihtoehtoa niin mitä vain lapsen parhaaksi.

Imetys onnistuu jos onnistuu. Ei siitä kannata stressiä ottaa. Samalla lailla lapset kasvaa korvikemaidollakin. Tottakai haluan imettää pitkään, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Imetys ei ole kaikkien juttu, eikä siitä voi ketään syyllistää jos ei imetä. Eri asia on nämä äidit joiden asenne on et en imetä koska se sitoo liikaa vauvaan, eikä voi lähteä baariin heti synnytyksen jälkeen! Tämmöisiä äitejä on joskus ollut tuttavapiirissäni ja se sitten suututtaa

Pelkopolista ei itsellä ole kokemusta, mutta aina olen kuullut vain positiivista palautetta siellä käyneiltä, joten ei kai siinä mitään menetä jos siellä kävisikin. Toivotaan siitä olevan apua!

Peppioliina rv 28+2

 

Sivu päivittelevälle lisätietoja

Ikää on lapsen syntyessä 28, kolmas lapsi ja synnärinä TYKS.

EveliinaQ
Minusta sectio on yhtälailla synnytys, pääasia, että lapsi synyy terveenä ja on kunnossa.

Ihanaa sunnuntaita!

Saara ja Mini

 

Ihanaa pakkaspäivää:wave: Pidettiin ensimmäistä kertaa elämässä koko perheen kesken siivouspäivä:O Niin,kuulitte ihan oikein,emme koskaan ole koko perhe yhtäaikaa osallistuneet siivoukseen:stick: Tänään sitten kaikkien avustuksella koko huusholli kiiltää:flower: KOhta lähdetään miehen siskon perheen kanssa pulkkamäkeen

Eveliina Q:hug: Ei löydy sanoja tuollaisen kokeneelle Meidän muiden on varmasti turha edes kuvitella ymmärtävänsä koska itse en ainakaan voi kuvitella pahempaa kuin oman lapsen kuolema Pelkkä ajatuskin on kerrassaa kauhistuttava. Paljon voimia teille odotukseen ja mukava jos on ylimääräistä seurantaa

sektiolla olen synnyttänyt molemmat lapseni ja en oikein tiedä onko se nyt varsinainen synnytys vai ei Mutta samapa tuo,molemmissa synnytystavoissa kipu on taattu,joko ennen tai jälkeen Itsehän nyt en millään enää haluaisi sinne leikkuriin mutta aika epätodennäköistä on että muutakaan voi Toivoa yhä on

imetys Joo,en rupea sen kummemmin kiihkoilemaan tästä aiheesta kun tulen vaan pahalle tuulelle muuta sen verran sanon että se on nykypäivänä ihan yhtä hyvä vaihtoehto,valitsis sitten kumman vaan. Itse en kannata esim.julki-imetystä,mielestäni se on vain epäsopivaa kun sitä varten on omat tilansakkin mutta kukin taaplaa tyylillään ja minä en ole niihin puuttumaan. sama myöskin yli 1-vuotiaan imetys,mielestäni suht turhaa ja useimmiten enemmän äidin kuin lapsen tahto Jos jotakuta ärsyttää mielipiteeni niin antaa tulla vaan Pääasia että se lapsi saa sen ruokansa,tuli se sitten pullosta tai tissistä. Esikoista en imettänyt kuin pari kuukautta kun hänelle tuli koliikki joten jouduin karsimaan kaiken ruokavaliostani kun pienimmästäkäin tuli vatsapuruja joten oman mielenterveyteni takia siirryin kokonaan korvikkeeseen. Toisen kohdalla imetin muistaakseni reilut 4kk,ensin täysimetyksellä sitten osittain kun kuoupkselle ei kertakaikkiaan mikään riittänyt kun oli sellainen ahmatti
Tällä kertaa aion tehdä kaikkeni jotta imetys onnistuisi kokonaan,tarkoitan siis 6kk täysimetystä. Se on niin paljon helpompaa ja halvempaa että teen sen mielelläni. Mulla on aina maitoa tullut tosi paljon ja tuli itseasissa vielä ennen tätä raskauttakin vaikka imetyksen olin lopettanut jo melkein 2v sitten:O

Eilen oltiin Nurmijärvellä kummitätini järkkäämissä pikkujouluissa ja voi että kun sai kinkkua ekaa kertaa tänä vuonna Mä söin sitä koko illan aikana varmaan 7 palaa Oli niin hyvää että!!! Mä muutenkin rakastan jouluruokaa

Täälä on kanssa todella vilkas veijari mahassa,varsinkin aamuöisin,nykyään herään aina viiden maissa ja sillloin poju potkii kovasti ja se jatkuu aina sinne 7 asti. Näin on ollut nyt jo pari viikkoa. Mua ärsyttää se herääminen tosi paljon kun tähän asti olen saanut nukkua ilman mitään pissalla käyntejä summuita. Mutta herään siis vaikka poju ei potkisikaan niin joka aamu siinä viiden kieppeillä enkä saa enää unta:stick: Sitten aamulla olet kun seipään niellyt:kieh: No tässähän sitä valmistaudutaan taas tulevaan

Nyt menen pukemaan ja me lähdetään mäen laskuun!!!!

-Naurukohtaus ja Ylläri 25+6- *mihin on viikot menneet???*

 

imetys Aah, mieliaiheeni!
Oon sitä mieltä, että kaikkien äitien tulis edes kokeilla ja jos se ei onnistu/tunnu hyvältä/sitoo liikaa/mikä tahansa muu syy niin sit ei imetä. Mut että edes kokeilee.
Mua kanssa LD:n tavoin askarrutti ekaa odottaessani et miten sen kanssa tulee käymään ja olin jo miettinyt sillai asian et onnistuu jos onnistuu mut jos ei niin pullolla mennään sit. Lisäksi jossain kohti muistan miettineeni, että kun nää tissit nyt on ollu lähinnä sänkyhommissa ilona, tuntuuko imetys sitten jotenki oudolla tavalla, siis seksuaalisesti hyvältä tai huonolta. (Kerrottakoon, että joskus joku on jakanut miehet kahteen ryhmään, takapuoli ja tissimiehiin, niin mun miees on just semmonen tissimies). Sit kun tyttö syntyi, kaikki semmoset ajatukset jäi johonki taka-alalle, eikä imetys tuntunut miltään muulta kuin oikealta vaihtoehdolta. Neljäntenä päivänä synnytyksestä sairaalassa ollessa maito nousi niin, että aamupalan aikana alko herumaan ja hetkessä oli aamutakki vyötäisille asti märkänä. Maitoa olis riittänyt varmaan kolmosille. Imetinkin pitkään, 14 kk ja lopetin sit kun tiesin jo olevani uudesti raskaana. Olin kyllä jo suunnitellut lopettavani aiemmin mut jotenki en hennonnu. Luulin että tyttö kaivaa tissin vaikka väkisin esille ja suorastaan vaatii mutta kertaakaan ei osottanut minkäänlaisia merkkejä sellasesta. Jokaisen oma valinta kuinka kauan imettää. Meillä mentiin siis ekat 6kk täysimetyksellä ja siitä sit sinne 14kk asti harvennellen niin että viimiset pari viikkoa imetin enää iltaisin.
Mä en koskaan kokenu olevani liian kiinni vauvassa . Mun mielestä oli vaan ihanaa, että olin niin tärkeä ja erityisesti mua ilahdutti se, että nää babylonian riippuvat puutarhat sai ihan oikeaa käyttöä! Mulla kun on isot tissit, kuppikoko on e-f-g valmistajasta riippuen. Minkäänlaisia suuria ongelmia ei kohdalle sattunut, mut sen verran neuvoisin että ne ketä imetys kiinnostaa niin kannattaa ottaa selvää etukäteen. Porvoossa ei neuvoja juuri kyselemättä sadellut ja niin mäkin heti ekana yönä roikutuin tyttöä 3h tissillä niin, että vesikellohan siihen tuli ja kipeytyi koko nänni :/ Vasta sit joku hoitsu sano, et joo, meillä on semmonen puolen tunnin neuvo per rinta. Ai kiva, oisit aiemmin kertonu. Neuvolassa kysyttiin vaan, et mitä mieltä oon ja aionko imettää, sen suuremmin ei kyselty et kaipaisko neuvoja. Nännithän voi olla esim. sisäänpäin kääntyneet ja jos niitä ei yhtään harjota ennen kuin sit vauvan pitäis saada siitä kiinni niin eihän se imetys luultavasti tulekaan onnistumaan.
Siitä pitikin vielä, että kun tota 1 vuotta pidetään jotenki semmosen sosiaalisen imetyksen takarajana. Siis alle 1-v:tä voi vielä imettää melkein missä vaan, se on "hyväksyttävää". Sit kun muksu on isompi niin alkaa kommentteja sadella et eiks ois jo aika lopettaa ja lässyn lää. Mua vähä hermostuttaa semmoset kommentit. Suomessa harvoissa paikoissa, siis kahviloissa tms tavarataloissa on edes mahdollisuutta vetäytyä johonki nurkkaan imettämään. Ruotsissa on enemmänki sääntö kuin poikkeus että joka lastenhoito veskistä löytyy jonkinnäkönen soppi missä saa mennä rauhassa imettämään. Olikohan Tukholman Nk:lla kun oli oikein erikseen huone "ämninsgrum" tjsp. Nojatuolit ja huurretut lasit missä sai rauhassa imettää. Tokihan sit kun vauva on isompi imettäminenki vaikeutuu kun lapsi ei enää malttais olla paikoillaan ja on tosi altis kaikille häiriö tekijöille. Ehkä siinä vaiheessa imetys monessa tapauksessa sit jääkin jo pois. Mutta taasen, kukin tyylillään ja kyllä korvikkeillakin lapset kasvaa, on jo pitkään kasvaneet.
En mä nyt näköjään osaa lopettaa tätä aiheesta jauhamista. Paras hetki imetyksessä oli se, kun tyttö oli noin pari kk vanha ja alkoi aina hymyillä kesken imetyksen. Silloin jotenki oma mielikin kirkastui, ihan kuin vauva olis sanonut, et ihanaa äiti kun hoidat! Eka kuukausi vauvan kanssa menee semmosessa sumussa, vauva ei vielä hymyile eikä sillai "kommunikoi". Jotenki sitä on itse vaan semmosena hoitajana, joka ei saa "rahoilleen vastinetta". Sit kun vauva alkaa ottaa kontaktia niin arkiki helpottuu, tai ainaki mä koin sen niin. No se siitä.

EveliinaQ Oman lapsen menetys on niin kamala asia etten sitä oikein halua edes miettiä. Edelleen pelkään jonkin verran kohtukuolemaa, viime keväänä sellainen sattui yhdelle kaverille viikkoa ennen laskettua aikaa. Ikävä omaa lasta on varmasti aina läsnä!

Sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin, mun mielestä. No, toki jos leikkaus tehdään suunnitellusti niin ei kivut varmaan ole missään vaiheessa yhtä kovat kuin alatiesynnytyksessä. Tuskinpa mikään leikkaushaava niin paljon kipuilee? Jos saan valita niin itse en kuitenkaan sektioon haluaisi, toki sit jos vauvan henki on uhattuna niin mutta että normiolosuhteissa en tahtoisi.

Esikoisen synnytys on vähän mietityttänyt mua edelleen. Olenki ilmeisesti menossa äippäpolille vikaan lääkärin tarkastukseen sit 36-37 viikolla ja samalla käydään siellä se edellinen kerta papareista läpi. Nyt mulla on äitiyskortiin merkitty synnytyksen kestoksi 5,5h joka on aika nopea ekaksi synnytykseksi. Lähinnä mua ahdistaa se, että ponnistusvaihe kesti tunnin ja silti jouduttiin repimään lapsi ulost imukupilla. Se imukuppi toimenpide on niin raju, siis kun lääkäri kaksin käsin veti väkisin tytön ulos. Miksi siis siihen jouduttiin, olisko mun pitänyt tehdä itse jotain toisin vai... Oliks tyttö kuitenki väärässä tarjonnassa, siis rt:ssä kyllä mut kasvot mihin päin jne. Toista kertaa en halua sitä kokea, että jos vaan voin saada jotain neuvoja siihen miten se voidaan välttää niin olis tosi kiva. Epiduraalinkin sain jossakin vaiheessa avautumisvaiheessa, mut ei se ollenkaan tehonnu. Ei kivut kokonaan hävinneet missään vaiheessa. Ilokaasusta oli paljonki iloa mut loppujen lopuksi sit kun ponnistus alkoi, en enää saanu sitäkään vaan pelkkää happea. En mä kyllä tätä toista synnytystä pelkää varsinaisesti, mä luotan siihen et se ei ole niin paha kuin ensimmäinen.. Nähtäväksi jää.

hankinnoista tytön äitiyspakkaus on kokonaisuudessaan tallessa, mut meinaan silti ottaa uudenki. Makuupussin haluan molemmille
Eilen kävin ostaa Lidlistä vauvalle haalarin kokoa 50/56. Se on kyllä NIIN pienen näkönen, että saa nähdä kuinka kauan mahtuu. Ehkä sillä just päästään kotiin saikusta ja sit jääkin pieneksi No, se ei maksanut kuin 12.99e ja meinasinki sen justiinsa turvakaukalohaalariksi. Se kun suht paksu niin jättää sit sieltä välistä vaatetta pois ettei vallan autossa läkähdy.
Muita hankintoja tälle uutuudelle en olekaan tehny. Äitini toi kanarialta yhden lelun ja joitakin kesäbodyja.

 

Teppana: Kyllä mä sanon et leikkaushaava todellakin voi olla kipeä!!! Itse koin sen 1000 kertaa kipeämmäksi kuin synnytyksen!!!! Yli kuukausi leikkauksesta (vatsanalueen) kaikki nouseminen, kääntyminen jne. joissa joutui käyttämään vatsanalueen lihaksia oli todella tuskaa. Myöskään ekana viikkona ei kannattanut nauraa tai yskiä... Eli kyllä vaan leikkaushaava voi olla todella kivulias... Kannattaa toivoa ettei joudu kokeilemaan.

 

EveliinaQ
:hug:

Sectio
Mun mielestä se on synnytys, vaikka monet väittää ettei olekkaan. Itse olin joskus sitä mieltä että haluan sen, mutta tajuan vasta riskit. Eveliinan tapauksessa asia on kuitenkin eri.

Pelkopoli
Ite oon menossa ensi kuussa, pelko on aika suuri, eikä auta vaikka yrittää unohtaa Toivottavasti jotain apua löytyy.

Imetys
Ite yritän ainakin alkuajat.


Pinsku ja Prinssi 27+3

 

Heippa PIIIIIIIIITTTKKÄÄÄÄÄSTÄ aikaa :wave:
En edes muista, koska olisin viimeksi kirjoittanut tänne :ashamed: mutta lukenut olen teidän kirjoituksia sitäkin ahkerammin. Kaikenlaista on täällä tapahtunut, siitä lisää myöhemmin

Synnytysgalluppia on ollut liikenteessä. Mulla esikko syntyi 2006 maaliskuulla alakautta tuskaisten 2 vuorokauden sairaalassaolon jälkeen. Elikkä epäsäännölliset kivuliaat supistukset alkoi jo 8.3 aamupäivällä ja poitsu syntyi 10.3 illalla. Yöt nukuttiin sairaalassa tosi huonosti, olin kipeä ja väsynyt. Kuin ihmeen kaupalla sain kuitenkin ton kaverin punnattua pihalle. Eli rv 41+6 syntyi, I vaiheen kesto jotain 12h, II vaihe 4 min ja jälkeiset tulivatkin sitten vasta istukan käsinirroituksessa leikkurissa. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis kuitenkin synnytyksestä ja odotan tätä tulevaa innolla, pahin pelko on, että menee sektioon tai repeän pahoin. En haluaisi olla "huonossa kunnossa" tai kipeä koko urakan jälkeen.

Tarvikkeita ja hankintoja on tehty oikeastaan aika vähän. Muutamia vaatteita oon ostanut. Saan äidiltä lipaston, johon pistän vauvan vaatteet ja hoitotarvikkeet (vaipat vaihdan hoitoalustalla joko sängyssä tai lattialla). Pinnis on mun oma vanha hyväkuntoinen sänky. Vaunut pitänee ostaa tammikuussa ehkäpä ja turvaistuin on esikon aikainen. Ajattelin, että ostetaan toinenkin turvaistuin, kun kerran on kaks autoa, mutta sitä pitää nyt tuumata. Vaatteita saan aika paljon muutenkin ja sitten asikon kaikki vaatteet on tosi hyvässä kunnossa. Se on sitten eri asia jos tulee tyttö, en malta pukea pientä prinsessaa esikon vanhoihin sinisiin vaatteisiin

Kelan paperit vein tällä viikolla. Nehän pitää olla toimitettuna 2 kk ennen laskettua aikaa. Ei vielä ollut kiire, mutta ajattelin hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Kivaa kun tulee äippäpakkaus

Mahakommentteja on todellakin tullut!! Kaksosraskaudeksi on luultu myöskin, eli kait tämä kumpu onkin jo iso. Sf-mittaa ei olla vielä mitattu, harmi vain. Oon ollu kuitenkin rv 18 ja 22 neuvolassa... : / Ite en oo kommenteista moksiskaan, nautin siitä että kerrankin on jotain millä mällätä eikä tarvi vetää masua sisään koko ajan ja pelätä läskipullistumia

Sokerirasitukseen on aika ens viikolla, mutta joudun perumaan sen kun sain siksi päiväksi töitä ja tällä hetkellä raha on mulle tärkeämpää.. Oon meinaan tosi tosi tosi tosi peeaa. Siirrän ajan sitten eteenpäin, oon kyllä varma että nalli napsahtaa mulle ja joudun ruveta kotimittailemaan ja kattoon ruokavaliota (mikä kyllä olis ihan suotavaa).

Rytmihäiriötuntemuksiahanmulla oli silloin rv 12-16 välimaastossa ja otettiin kans EKG (joka ok, huolimatta RBBB:ä). Sit olin tutkimuksissa hengenahdistuksesta, mutta mitään ei löytyny. Otettiin kans TSH ja T4V, mutta nekin ok. No, nyt kohtu alkaa nousta keuhkoja kohti, joten en enää jaksa mussuttaa siitä, kun olo on puuskuttava ja tuntuu kuin norsu istuisi kehukojen päällä. Mutta ei se ollut raskaudesta johtuvaa silloin kun tosissaan asiaa tutkittii.. Sitä mieltä mä oon.. Katsotaan sit ku tää papu on tullut pihalle, jos oireilu jatkuu..

Joulu jee!!! Fiilis on jo katossa ja odotan aattoa. Ihanaa kun vaan saa olla ja on lämmin perhetunnelma Siivoja olen jo vähinsä tehnyt ja jouluvalot on olleet viikon ikkunoissa. Rahatilanne tosin on todella heikko n.20 euroa, jolla pitäis saada lahja pojalle, miehelle, kummipojalle ja siskon lapsille... En oikein tiedä mitä teen...

EveliinaQ halaus Laurin poismenon johdosta, oot kokenut rankkoja asioita :heart:

Imetyksestä ollut puhetta. Joillekkin arka asia ja tiedän, että koko touhu on saanut aika syyttävän leiman. Sen perusteella jotkut pistää äitejä ja äitiyttä paremmuusjärjestykseen, jotkut tuomitsevat tosi rankasti toisia. Se on vieläpä niin herkkä asia, josta pahoitetaan mieli todella helposti. Itse oon sitä mieltä, että "hyvä äitiys" ei ole riippuvainen imetyksestä tai sen kestosta. Jokainen tehköön itse valinnan, imettääkö vai ei. Jos joku ei oman tai lapsen fyysisistä syistä onnistu (nännien muoto, lapsen kireä kielijänne tms.), niin siitä ei ole syytä ottaa stressiä tai syyllisyyden tunteita. Pääasia on, että lapsi saa ruokaa, tuli ruoka sitten pullosta tai tissistä. Äiti-lapsisuhteen voi rakentaa myös muulla tavalla, kuin varhaisimetyksellä. Tsemppiä täällä kaikille imetystä pohtiville. :hug: Itellä ei onnistunut ekalla kerralla, nyt toivon, että voisin imettää hieman pidempään. LD älä ollenkaan murehdi siitä, se menee omalla painollaan, ota vain kaikki tuki synnäriltä irti ja kysy/pyydä apua, milkäli tuntuu ettei onnista. Alku on hankalaa esikon kanssa, mutta kyllä se siitä. Imetys vaatii kärsivällisyyttä


(.)
Huoh! Eli siis aloitetaan hyvistä uutisista: koulu läpi ja ohi! JEE!! meikänainen on valmis sairaanhoitaja jahka posti kolauttaa valviran paperit :attn: Aivan mahtava fiilis sen puolesta!!!
Nyt oon siis äippäloman alkuun asti (1.2) kotona, mutta pyrin tekemään sijaisuuksia eri paikkoihin, että saisin jostakin vähän rahaa. Työttömäksi työnhakijaksi pitänee vissiin hakeutua...
Muttan on ollut ihanaa olla tää viikko kotosalla. Oon saanut tehdä pikkukotihommia ja tuntuu että mieli lepää enkä kiukuttele tai kärttyile juuri ollenkaan :saint:
Noh, masussa möyritään tosi paljon ja 1½viikon kuluttua on lääkärineuvola.
Perjantaina sitten pamahti... Päivä oli ollut ihan normaali, kaikki ok ja menin makoilemaan ja kattomaan Madventuresia. Vauva potki tosi kovasti, oikein melskasi. Olin hetkosen levännyt siinä ja katsonut ohjelmaa, kunnes tuli TODELLA kipeä ja kova supistus. Se kesti ja kesti, en voinut liikkua. Koko maha ihan tajuttoman kipeä. Puuskutin, itkin ja huusin. Päätäkään en voinut kääntää. Kipu ei helpottanut ollenkaan, vaan jatkui ja jatkui. Erillisä suppareita en enää tuntenut, sillä kipu oli niin kovaa ja jatkuvaa, etten tuntenut muuta. Aina kun kuitenkin kokeilin mahaa, niin se oli kova (eli luultavasti koko ajan supisteli). Ukkohan oli ihan hätää kärsimässä. Soitettiin synnärille, itkin puhelimessa ja olin oksentaa kivusta. He neuvoivat tulemaa heti sinne ja ambulanssilla, koska en voinut kääntyäkkään sängyssä.

Lanssi tuli (kesäiset työkaverit), laittoivat tipan ja mittasivat paineet & saturaation (ne ok). Siirryin paareille avustettuna ja tuskaisena. Vuotoa ei ollut tullut ollenkaan (onneksi!). Olin siinä vaiheessa ihan varma, että meidän vauva näkee päivänvalon jo ennen joulua. Itkin ja pelkäsin. Lähdettiin viivana synnärille (n. 30min matka) valot vilkkuen. Sain lanssissa Litalgin ampullan i.v:sti mutta se ei helpannut. Perillä synnärillä oli vastassa lääkäri ja 2 kätilöä. Sain jonkun kipupiikin kankkuun vielä. Otettiin pissanäyte, joka stiksaten puhdas. Sitten otettiin PVK ja CRP (jotka ok myöskin). Olo alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Sisätutkimuksessa en ollut ollenkaan auki, kohdunkaulakanava ok:n mittainen ja kiinteäkin vissiin. Vauva ultrattiin ja se voi hyvin. Eivät siis keksineet syytä miksi sain niin järkyttävän kohtauksen. Noh, tietysti jäin yöksi tarkkailuun.

Lauantaiaamuna huonosti nukutun yön jälkeen olo oli ok, paitsi olin vain todella väsynyt. Supisteli, mutta ne ei ollut enää kipeitä. Lääkäri kävi kierrolla ja sovittiin, että seurataan tilannetta pari tuntia ja jos ok, niin pääsen kotiin. Olin käyrilläkin 20 min. joka onnistui yllättävän hyvin vaikka vauveli liikkui ihan älyttömästi. Yks suppari tuli käyrillä ollessa (kivuton). Sitten kätilö tuli ja sanoi, että ovat kuitenki nyt sitä mieltä, että mun pitäis olla seurannassa vielä yksi yö. Itkuhan siinä tuli. En olisi millään halunnut jäädä, kun oma olokin tuntui jo hyvältä (ja ennen kaikkea koska paikat kiinni ja vauva voi hyvin). Kätilö oli ihana ja sanoi, että käy nyt kuitenkin vielä juttelemassa lääkärin kanssa, jos pääsisinkin kotiin. Lääkäri antoi luvan sillä ehdolla, että palataan heti takaisin jos supistelee tiheästi tai tulee kipuja (NO TIETENKIN TULLAAN!). Eli pääsin kotiin ja seuraan ite omaa vointia. Toistaiseksi olo ok. Kivuttomia suppareita tulee pitkin päivää, mutta niitä nyt on tullut aiemminkin...


Että sellaista viikonloppua täällä

GCS15 & Masukki rv 26+5

 

pikasesti tääl lukemas ku on hiljanen hetki. 7kpl 12v. poikaa huutamas yhtäikaa... onneks menivät hetkeks ulos!
synnytystavasta kokemusta molemmista ja mieluummin valitsen alakautta. olin niin kipee sektion jälkeen : / pelkoja ei kuitenkaan oo,mut onneks on se pelkopoli sitä tarvitseville.

me saatiin miehen kans lastenhuone valmiiksi eilen illalla. sänky ja vaunut kuitenki EDELLEEN hommaamatta. haluun vaunulasta sen kehdon,mis on renkaat alla

mulla kans oma kohtainen kokemus lapsen menettämisestä, ei siitä ikinä kokonaan pääse yli :'(

nyt en enää muista mitä viel piti kirjottaa :ashamed:

tombatar ja juniori 24+6

*muoks*
imetyksestä oli puhetta...
jokainen taaplaa tyylillään! jos ei halua/pysty tissistä ruokkimaan,se on heidän päätös.
ittellä ei oo sen puoleen ollu ongelmia. maitoo on tullu ja hyvin on pystyny imemään.

 

GCS15: Kuulostaa pelottavalta! Nyt vaan pitää yrittää ottaa rennosti... Helpommin sanottu kuin tehty tietenkin. Hyvä kuitenkin et kohdussa oli kaikki ok, kohdunsuu kiinni jne.!!!

Huomasin itse, että alkoi supistella heti pienen kävelyn jälkeen ja aionkin nyt tulehduksen ajan olla tekemättä mitään ylimääräistä. Yleensähän nuo tulehdukset on vaarattomia vauvalle mutta kalvojen kunnosta riippuen tai jos pitkittyvät saattavat olla jopa hengenvaarallisia sikiölle. Levitä siis esim. istukkaan tai muualle kohtuun.

 

Teppana: Kyllä mä sanon et leikkaushaava todellakin voi olla kipeä!!! Itse koin sen 1000 kertaa kipeämmäksi kuin synnytyksen!!!! Yli kuukausi leikkauksesta (vatsanalueen) kaikki nouseminen, kääntyminen jne. joissa joutui käyttämään vatsanalueen lihaksia oli todella tuskaa. Myöskään ekana viikkona ei kannattanut nauraa tai yskiä... Eli kyllä vaan leikkaushaava voi olla todella kivulias... Kannattaa toivoa ettei joudu kokeilemaan.

No joo, onhan se niin, että alatiesynnytyksessä se perkeleellisin kipu on ohi heti synnytyksen jälkeen (jos nyt ei mietitä mitään repeämiä). Kyllä mulla oli vaikeuksia istua heti epparin takia, mut nekään ei varmaan ole verrattavissa siihen haavakipuun. En tiedä kun ei siitä onneksi ole kokemusta eikä toivottavasti tulekaan. Eikä mun eppari ainakaan kuukautta oireillut joten joo, unohda koko kommentti.

 

Heips!

Tulin poksumaan! Wuhuu, tuntuupa hyvältä päästä etiäpäin tässä raskaudessa

EveliinaQ:lle :hug:

Synnytys ihan sama olkoot sitten sectio tai alatie, tärkeintä että lapsi tulee maailmaan ja mieluiten mahd. turvallisesti. Mulla on kokemusta vaan alatiesynnytyksestä ja sectio on kokemuksena aika epätuttu ja ehkä jopa pelottava jollain tapaa. Kisak kaipasi synnytystä ja viimeisiä hetkiä, mä voisin heittää ne ponnistuksen "parhaat palat" sulle sitten...

Imetys Sekin on mulle ihan sama, jotkut imettää pitkään, jotkut vähän vähemmän ja jotkut ei ollenkaan. Itsellä on ihan ok:sti onnistunut nuo edelliset, toivoisin että tämäkin menisi tuohon kuuteen kuukauteen asti hyvin. Imetin kuopusta pitkään, noin sinne puoleentoistavuoteen ja kyllä se siinä vaiheessa alkoi jo vähän rasitteelta tuntumaan, mutta enemmän musta tuntui että kuopus sitä halusi, olisin jo itse lopettanut aiemmin, jos ei tuo olisi ollut tuollainen tissitakiainen

Ei kummankaan näiden asioiden puolesta, voi alkaa mitään hyvää äitiyttä määrittämään. Se asia muodostuu ihan muista jutuista, kyllä!

GCS15: onnea valmistumisen johdosta! :flower:

Monella on ollut supistuksia, kivuliaitakin... hurjaa! Mä en ole vielä tuntenut kyllä mitään kivuliaita supistuksia, mutta jotain harjotussupistuksien kaltaisia kivuttomia juttuja kyllä. Kannattaapa ottaa ihan rauhallisesti nyt monen tämä loppuraskaus.

Hankinnoista mä oon ihan pää pyörälllä, kun niin monet jo laittanut vaatteitakin ja huoneita kuntoon. Siis mä en oo kyllä tehnyt yhtään mitään, en oo oikeen mitään hankkinut, en oo edes varastosta lähtenyt mitään etsimään. Ainoastaan noi tilaamani muutamat vauvanvaatteet hain postista. Voi että, oli kyllä niin pienen kokoisia... olin ihan jo unohtanut kuinka pieni se nyytti sitten todellisuudessa onkaan. Mä koitan tossa joulun jälkeen kunnostautua laittamaan vähän vauvan vaatteillekin paikkaa taloon, ja muillekin tarvikkeille.

Tehtiin äsken tyttöjen kanssa pipareita, meinas mennä kaikki taikina parempiin suihin

Kivaa iltaa kaikille! :wave:

Mindi83 24+0

 

LD Olenkin täällä pariin otteeseen kertonut veren vasta-aine jutustani (vasta-aine anti-fya) ja haluankin varoittaa sua tai no äh aivan tyhmä sana, mutta siis otathan huomioon, että SPR on nimenomaan oikea paikka :attn: josta saat parhaiten tietoa. Minun tapauksessa neuvolan lääkäri ja vielä vähemmän neuvolatäti ovat auttaneet tasan toteamalla, ettei heillä ole asiasta mitään käsitystä ja toimivat SPR:n ohjeen mukaan eli tähän saakka ohjeistus ollut (minun kohdalla siis) 4 viikon välein verikoe ja viimeisin 2 kahden viikon välein, koska tiitteri oli noussut - = 1. Rehellisesti voin sanoa, etten yhtään mitään tietoa ole neuvolasta saanut asian tiimoilta. Paitsi sen mitä lukee SPR:n lapuissa aina tuloksen tultua ja osaanhan lukea itsekin Olenkin muutaman kerran ajatellut, että jos olisin erilainen ihminen niin itku kurkussa olisin neuvolasta lähtenyt ja varmasti monenlaista tunnetta kokenut epätietoisuuden vuoksi. Tästä löytyy todella vähän tietoa myös netistä.

Itse en ole vielä SPR:lle ottanut yhteyttä, koska tiitteri on ollut max. 1 ja oikeastaan luotan siihen, että kaikki menee hyvin, koska en itse voi asialle mitään tehdä, en nyt enkä synnytyksen yhteydessä. Suomessa on kuitenkin todella hyvä seuranta ja kaikkiin muutoksiin kyllä reagoidaan. Tietysti voi olla, että LD sinun tapauksessasi neuvolassa on enemmän tietoa ja puhelu sinne antaa sinulle rauhallisemman olon. Näitä vasta-aineita on kuitenkin monenlaisia ja osa niin harvinaisia, ettei tietoa vain ole neuvolasta saatavilla. Ymmärtäähän sen...

Kovasti voimia kaikille :hug: Taas tuntuu joillain olleen hieman enemmän vastoinkäymisiä kuin tarvitsisi olla. Omista jutuista ei viitsi edes juuri puhua kun kaikki on niin hienosti joka saralla.

Ihanaa kun ihan kohta on joulu :heart:

Kaana 25+0

 

Mindi: Juu tänne vaan... Jotenkin se meni kyllä silleen et oli kuin olisi isoa p*skaa vääntänyt (ja koputtaa puuta koska minkäänhän ei tarvitse mennä toista kertaa samalla lailla...)

Meillä on kanssa vauvanhuone valmiina, tai siis vauvan jutut lastenhuoneessa. Vaatteita en tietty ole vielä pessyt ja kaikki vauvatavarat on laitettuna sänkyyn/kaappiin mutta olemassa on jo suurin osa. Nyt tosiaan ens viikolla haen kaikki pullot sun muut pikkutavarat kun äippäpakkausraha tulee (ei mene sitten mihinkään turhaan) ja joulun jälkeen sekä tammikuussa ostan varmaan alesta lisää vaatteita. Sitten kaikki onkin kasassa.
Vähän tosin tein jo etukäteen heräteostoksia Meandilta molemmille pojille ensi kesäksikin... Ovat sitten kuin kaksi marjaa

 

Iltoja naiset!

Aleksin alkupaino oli: 533g ja 1kk iässä 703g, 107 g on tullut kuukaudessa, lottovoitto!
Aleksi pääsi tiistaina pois hengityskoneesta, happea annetaan nyt nasaalilla, jossa joutuukin olemaan aika kauan. Antibiottia Aleksiin meni yksi satsi, mutta onneksi enempää ei ainakaan vielä olla tarvittu.
Täällä ollaan puhuttu paljon taas Imetys, jota en voi siis tehdä, maitoa tuli vain todella vähän ja Aleksin ainoa satsi äidin omaa maitoa. Tarvikkeita ei ole vielä, mies oli kuulemma ostanut pinnasängyn Aleksille 1kk lahjaksi.
Kyllä se on niin sydäntä raapaisevaa kohdata pieni hento ihminen, jonka kädestä ottaa kii, käsi on niin pieni, että pikkusormikin on liian iso saadakseen kii. Istun keinutuolissa useasti, onneksi kätilöt pitää huolen minusta, kyseinen lääkäri Raumalta tulee Helsinkiin katsomaan Aleksia viikottain, isot kiitokset kyllä annan tälle lääkärille.
Tulin taas vuokra-asuntoomme, vähän lepuuttamaan aivoja ja syömään, aamulla takaisin. Joulu tulee olemaan erilainen, sairaalassa : (

Juli ja Aleksi 1kk 3pv

 

Gcs15: Mullakin noita kestokramppisuppareita tullut lähinnä iltaisin. Sukkapuikkokivut jääneet onneksi pois kun olen koittanut ottaa tosi rauhallisesti nyt vkn.. Mutta taas tuli viimeyönä ihan järkky supistus johon heräsin. Luulin että maha repeää: /. Yleensä nukun kokoaja vasemmalla kyljellä, välillä sitten selälläni kunnes palaan takas kyljelleni. Mutta viimeyönä nukuin oikealla kyljellä ja silloin se helkutillinen supistus iski.. Oisko se sitten ollut kuitenkin joku verenkierrollinen juttu?? Pissa oli puhdas tällä vklla eikä sitä bakteerinäytettä otettu kun lääkärin mielestä valkovuoto oli normaalia. Valkkarin määrä on mielestäni runsas, joka päivä tulee ainakin kerran tilanne että lorahtaa oikein kunnolla ja pakko juosta vessaan katsoon menikö lapsivesi vai mitä tapahtui.. Hiivaa se ei ole, sen mä tiedän. Itselle tulee vaan ekana mieleen et oisko joku tulehdus kun supistelujakin on..
No, 4.1. on lääkäri kättärillä, niin kysyn sitten häneltä uudestaan että onko toi nyt ihan normia.

uutena vaivana on ilmestynyt ilmavaivat..:ashamed: En ole mielestäni ruokavaliota muuttanut mitenkään, enkä tajua mistä johtuu..Painaako vauva sitten suolta, hengitänkö jotenkin väärin ja tulee nieltyä ilmaa vai mikä on. Rautakuurin olen kyllä aloittanut reilu 2 vk sitten, olisko se syypäää tähän noloon juttuun?

Aloin eilen neuloa vauvalle peittoa vaunuihin/ kehtoon =). Näin unta että sain käskyn neuloa nätin peiton ja se jäi sitten vaivaamaan niin paljon että piti mennä kaupasta ostaan puikot ja langat heti! En ole kutonut 9 vuoteen yhtään, eli viimeksi jotain kudoin kun ensimmäistä tyttöä odotin, joten taitaa tämä kutomisvimma johtua taas siitä että masussa polskii tyttö!

Pelkopolille olen minäkin menossa luultavasti! Puhun nyt tulevalla lääkärikäynnillä siitä, jos vaikka saisi ajan sinne. Haluan synnyttää normaalisti alakautta, mutta viime kerrasta jäi traumat jotka pitäis saada purettua ennen synnytystä. Tietysti jos tarjonta on vaikea ( tai lapsi reilusti yli 3kg) niin ehd haluan sektion, en lähde edes koittamaan tuleeko vai ei normaalisti, mutta pidän sektiota sellaisena "Vain jos on pakko"- keinona. Olen palautunut molemmista synnytyksistä heti tosi hyvin, joten senkin puolesta alatiesynntys on järkevin. Mutta ne traumat ed synnytyksestä saa mut vetään jalat ristiin:|.

Unista: ensin näin monta kertaa unta että sain keskosen ja nyt raskauden edetessä näen unia missä saan jättikokoisen vauvan! Varmaan jotain pelkoja liittyen tuohon synnytykseen..
Olen myös useasti nähnyt unia hampaiden menettämisestä, että ne ovat irronneet ja jäljelle jääneet vain sellaiset piikkityngät : /. Muistikuvani mukaan hampaiden menettäminen unessa ei tiedä hyvää. Tietääkö joku mitä se tarkoitti? ( Voi myös olla alitajunnan muistutus siitä että hammaslääkäriaika pitäis tosiaan varata ennenkuin ne hampaat irtoaa ).

Kike79 & pikkupieni 23+3

 

juli kiitos Aleksin kuulumisista, onneksi taitaa olla aika vakaa tilanne. Onnittelut yhdestä askeleesta, hengityskoneen jättämisestä. Raskasta aikaa varmasti tuo sairaalassa ramppaaminen ja tietysti huoli. Tuntuu pitkältä ajalta. Voimia sinne.

GCS15 Voi juma mikä päivä sulla ollut.. Mut onneks ei pikkuinen vielä kiiruhtanut masusta pois. Huh. Ja Onnea papereista!

hankinnat kaikkea löytyi jo ennakkoon paitsi pientä vaatetta ja olenkin ostellut niitä jo aika hyvän määrän. Äitiyspakkaus on haettu mutta ovat vielä laatikossaan, pienimmät vaatteet oon jo pessytkin hyllyyn. Vaunujen kankaat pesen varmaan aika viime tipassa kun käytän vielä noita yhdistelmiä rattaina pojalla. Pinnasänky kasataan kanssa vasta loppusuoralla.

synnytys kokemusta mulla ei alatiesynnytyksestä ole. Kaksi lastani ovat tulleet suunnitellulla sektiolla ja niin tulee tämäkin. En koskaan koe alatiesynnytystä, mutta en sitä kyllä sure. Se on ohikiitävä hetki elämässä, se syntymän hetki, ja minä olen tyytyväinen kun sektiot on menneet tosi hyvin ilman suurempia kipuiluja ja mikä tietysti kaikista tärkeintä, olen saanut kaksi ihanaa lasta maailmaan :heart:

imetys on kunkin oma asia tasan tarkkaan. Itse olen imettänyt molempia n. 7 kk.

vauvan menetys olen todella pahoillani kaikkien teidän puolesta, joita se on koskettanut. Käsittämätön asia ymmärtää meille, jotka olemme siltä säästyneet. Omassa lähipiirissäkin kohtukuolemia ja vauvan kuolemia ollut ja on se suru valtava. Minulle on tullut muiden kokemuksista tosi pahat pelot enkä osaa oikein kevein mielin olla missään vaiheessa raskautta. Toivon vain parasta.

juhlistetaanko teillä itsenäisyyspäivää? Meillä on joka vuosi tapana vähän juhlistaa. Pitää laittaa itsenäisyyspäiväkynttilä, soittaa Finlandiaa ja syödä juhlallisesti sekä tietysti töllätä juhlat

Miten asutte? Me asutaan rivarikolmiossa ja kohta meillä on 5 henkeä eli vauva nukkuu sitten meidän vanhempien huoneessa siihen asti kunnes täältä muutetaan. Lastenhuoneessa on kerrossänky eikä sinne enää vauvan sänky mahdu. Alamme rakentaa 2012 keväällä joten tässä ollaan siihen asti että talo on valmis. 2013 syksyllä pitäisi viimestään asua jo siellä pysyvässä kodissa kun silloin esikoinen aloittaa koulun. Viihdymme täällä nykyisessä kodissa kyllä tosi hyvin, valitettavasti vaan tila loppuu joten täältä on lähdettävä, niin ihana koti ja ihana ympäristö kuin onkin asua.

Leppismom 26+2

 

hihhei,mua on nyt kosittu sitten ihan virallisesti:kiss: !!!!!

meidät vihitään joko ennen vauvan syntymää tai viimeistään kaksi viikkoa sen jälkeen mies haluaa vauvan hänen nimelleen virallisesti, ja totesi että jos kerran ollaan valmiita vauvan tuloon niin kyllä sitten avioliittoonkin... :heart:
ja mä oon haljeta onnesta!!! viimeinen sinetti kaikelle mun kokemalle tässä elämässä... vihdoinkin!!! olin jo aavistellutkin että näin kävisi ja ollaanhan paljon asiasta keskusteltukin, mutta nyt se sitten OIKEASTI tulee tapahtumaan jeiiijjjj päivämäärää tarvii sitten tässä alkaa vielä kattelemaan mut pääasia et se on jo tavallas lyöty lukkoon, ja mä saan rouvistua elämäni rakkauden kanssa!!!

kävästiin tossa edellisyönä synnärillä.... olin laittelemassa saunan jälkeen petivaatteita, kun jotain lorahti ja kunnolla housuun, joka paikka märkänä, pieni lammikko lattiallaki...
Säikähdin et noni siinä meni vedet sitte vai???
koitin haistella eikä se pissalle haissut, eli siitä soitin synnärille et mitä tehään.. no siellä sitten ronklattiin ja kahden testin yhteistulos oli, että EI ollu lapsivettä... kohdunsuu oli kunnolla kiinni, ja muutenkin kaikki oli ok. lääkäri totesi et kyl se sit varmaan on pissaa ollu, ja kun ultrasi niin sanoi vauvan olevan todella alhaalla, pää oikeaa nivusta kohti, sillai kivasti vinottain että painaa IHAN kunnolla rakkoon.
Kiva... kusin sit alleni, täysin tuntematta minkäänlaista vessahätää etukäteen... olin ihan masis, et ei tällasta voi tapahtua... kun ei aivastaessakaan mitään tule housuun ni kuin tolleen yhtäkkiä voi sankollinen tulla???
Totesi että no ei ole lainkaan epätavallinen juttu, kolmas raskaus kuitenkin jo, ja just tuo vauvan asento oli kans se mikä vaikutti. et jatkossa voi tulla samanlaisia, et mä en vaa VOI sille mitään... noni... eli tena-ostoksille sitte...jihuuu...
Mut onneks ei ollu lapsivettä, sehän oisi sitte syntyny varmaa jo, ja ihan liian aikaste...

laskettu aika siinä ultratessa lääkäri sitten totesi, että onpa vauvalla kokoa viikkoihin nähden... että vastaa sitten 28+3, kun meneillään vasta viikon 26 päivät... sanoin et no näin sanottu juu edellisissä ultrissakin..
Ja sit alkoi päivittely et miksei laskettua aikaa ole muutettu kerran noin selkeä koko ero on?? no mist näitä tän kaupungin lääkäreitä on ottamaan selvää, yks sanoo yhtä, toinen toista..
Juttu menee sit niin, et hän siis ON kahta viikkoa edempänä, painoarvio jo 1,2 kg!!!!
Ja lääkäri laittoi neuvolaan viestiä että mulle on laitettava lähete ultrattavaksi vähintään kerran-pari ja suoraan synnärille... ei ees mihinkään neuvolalääkärille... saadaan sitten paremmin seurattua, milloin tyyppi ois syntymäkokoinen, ja mahdollisesti käynnistys edessä, ettei pääse liian isoksi kasvamaan. Et mä en todennäköisesti ole enää maaliskuussa odottajien listassa jippiaijee vauva ei vaikuta sitten pelkältä sokeri-vauvalta, kerran on joka suhteessa ison kokoinen viikkoihin nähden, eli mulla vissiin laskettu aika vippaa vikaan.... no väliä ei ole, pääasia et saatais kaikki meneen hyvin, vaikkakin etuajassa

SOKERIARVOT: niin neki... toi synnärin lääkäri sanoi et mulla on nyt se raskausdiabetes, kerran yhdestäkin arvosta on kiinni jääny. ja että jos sokerin paastoarvosta on ollu koholla jo vuos sitten ilman raskautta, mulla taipumusta siis tohon.. ja toisin kuten neuvolasta sanottiin, mun tarvii koko loppuraskaus seurata kaks-kolme päivää viikossa noita arvoja kotona.... ettei tule insuliinin tarvetta sun muuta häikkää...

jatkan huomenna kommentointia, yritän nukkua sohvalla yön,kun tuo tuleva aviomieheni on kauheessa nuhassa ja kuorsaa niin että ei siinä itelle uni tule.....

flower again ja 28+5 uskallan jo laittaa näin, kerran mennään yläkäyrillä ja paria viikkoa etuajassa

 

Huomenta!

Flowerille onnittelut :flower:

Kike: Jos se valkkarin määrä on susta epänormaali niin sitten tarkastutat asian!

Nyt kun tiedän mitä pahimmassa tapauksessa voi käydä jos tulehdus pääsee liian pitkälle... Ikinä en olisi ajatellut niiden voivan olla niin vaarallisia. Siis varsinkin jos kalvoilla on pienikin reikä jne... Haluan kyllä varmistua 100% että lääkkeet tehoaa eikä jää mitään pientä tulehduksenpoikasta odottamaan uutta nousukautta eli täytyy varata aikaa gynelle kunhan kuuri on ohi. Tiedän ettei saa turhaankaan asioita pelätä mutta...

Asuminen... Meillä on rivitalokolmio, vuokra. Tarkoitus olisi rakentaa 2011/2012 okt tai sitten ostaa paritalon puolikas. Viihdytään kyllä täällä mutta oma olisi kiva, ja ei tänne kyllä kohta enää mahdu. Tosin mitään kiirettä ei ole asian kanssa ja nyt on bussireitit lähellä, päiväkotiinkin hyvä matka jne. Tästä vierestä (samalta alueelta) kun ei oikein ole varaa ostaa... Meinaan talot maksaa 300 000-> ja paritalon puolikkaan vuokratontilla ja kalliilla yhtiövastikkeella saa 230 000 (85m2) ->. Semmonen 100 m2 minkä vähintään tarttis maksaa jo 250 000 paikkeilla.

Tänään meillä opetellaan liukurin käyttöä pojan kanssa pihaleikeissä. Mä en viitsi yrittää vaunuilla näillä auraamattomilla teillä tai muutenkaan rasittaa itseäni. Onneksi on pihalla lumikasoja joihin saadaan mäet aikaan =).

 

Moikka taas! Pitää välillä päivitellä tännekin kuulumisia, vaikka eipä niissä mitään ihmeellistä olekaan tapahtunut.


flower again, isot onnittelut kihloista!! Ja hurjaa, jos la tosiaan noin paljon muuttui. Sä pääsit sit heittämällä parista viikosta eroon.

Leppismom, meillä itsenäisyyspäivää ei varsinaisesti juhlita, syödään vähän "hienommin" ja laitetaan kynttilät ikkunoille. Mun lapsuuden perheessä oli tapana leipoa joulupiparit aina itsenäisyyspäivänä ja mä jatkan perinnettä omassa kodissani. Eilen tein elämäni ensimmäisen piparitaikinan, että saa nähdä, mitä siitä syntyy.

Asumisesta olit kans kysellyt, meillä tätä tilaa taas on vaikka muille jakaa. Viime keväänä etsittiin rivarikolmiota, kun haluttiin pois kerrostalosta. Noh, tielle osuikin sitten tosi ihana rivarineliö ja just meidän budjetin rajoissa. Vastikekin on melkoisen pieni tämän kokoiseen asuntoon ja autotallikin meille kuuluu. Ja varastotilaa on kans rutkasti, yks lämmin varasto heti ulko-oven vieressä, kanahäkki, kellari ja työkaluvaja pihan perällä. Tässä sitä taidetaan pysyä vuosikaudet, jos ei mitään mullistavaa tapahdu. Tosi mukava tässä on asua ja olla..

Juli, kivaa kuulla Aleksin kuulumisia. Tsemppiä koko perheelle ja Aleksille voimia kasvuun ja kehitykseen. :hug:

Synnytyksestä, enpä tiedä mitä tuleman pitää, joten enpä osaa sitä stressatakaan. Olishan se kiva, jos kaikki menis luonnollisesti, mutta jos niin ei käy, niin minkäs minä sille voin. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi saadaan ulos tuolta, keinolla millä hyvänsä. Oon sitä paitsi niin pessimisti, että oon täysin varautunut siihen, että kaikki ei tule menemään "normaalisti".

Imetyksestä ajattelen oikeastaan samoin. Jos vastaan tulee jotakin, joka imetyksen estää tai tekee siitä mulle ja vauvalle erityisen hankalaa, niin sittenpä niin käy. Toivon kuitenkin kovasti, että saisin imettää normaalisti ja se sujuisi hyvin. Mun pitääkin muuten kysyä ens perjantain lääkärineuvolassa, että mites mun sydänlääke vaikuttaa imetykseen, siis erittyykö sitä lääkettä sitten maitoonkin. Ja voiko siitä olla haittaa vauvalle. Tosin syönhän mä nytkin läpi raskauden sitä lääkettä, eikä siitä pitäisi olla kummempaa haittaa, jos sykkeet pysyy normaalina. Noh, pitää tiedustella..

Omassa navassa kaikki ihan hyvin. Vauva liikkuu kunnolla, ei nyt mitenkään kamalan vilkas ole ollut, mutta liikkeet on nykyään ihanan selkeitä. Aikaisemmin sitä aina mietti, että kuvitteleeko osan liikkeistä, kun olivat niin hentoja, mutta eipä enää ole mitään epäselvyyttä. Mulla muuten liikkeet tuntuu useimmin tuolla ihan alavatsalla tai sitten oikealla puolella. Mutta pari kertaa on potkuja tuntunut myös ihan ylhäälläkin, että kai se siellä välillä kääntyilee.

Varmasti olisi ollut muutakin kommentoitavaa, mutta nyt taidan lopettaa, ettei tuu mitään romaania. Tsemppiä kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Mömmis 24+3

 

GCS15 Onnea valmistumisesta!! :flower: Ja huh huh varmasti säikäyttäneet nuo kamalat kivut! Onneksi kumminkin vauvalla kaikki hyvin ja toivotaan että on jatkossakin

flower again: Sullakin ikävä kokemus! Onneksi kumminkin oli "vain" pissaa. Mut joo, tuskin kivalta tuntuu.. Tollaseen olen kyllä varautunut, mutta oon ajatellut että joskus ihan loppuraskaudessa vasta Niin ja onnea myös kosimisesta! :flower:

Juli87: Ihana kuulla että pikku-Aleksilla menee paremmin!

Asumisesta, mä asun yksin kerrostalokaksiossa, 57 neliötä joten hyvin tänne vauva mahtuu Ihan keskustan läheisyydessä ja lähellä kaikkia palveluita

Synnytyksestä, mun kuvitelmissa se menee niin että kärvistelen laitoksella vuorokauden, otan kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot mitä saa. Ponnistusvaihe on tuskallinen mutta on sitten ihana saada vauva syliin. Ei pelota synnytys ainakaan vielä enkä jaksa siitä stressata, se on luonnollinen tapa raskauden päättymiselle. Ja juu tiedän hyvin ettei välttämättä mene niinkuin suunnittelen Todellakaan. Mut tollanen mielikuva mulla on. Se vähän pelottaa jos joudunkin sektioon, mieluiten synnyttäisin alakautta just sen nopeamman toipumisen vuoksi (tai näin oon kuullut että toipuu nopeammin). Kai sitä ei osaa oikeen pelätä kun ei ole hajuakaan millaista se synnytys on..

Kaana: Kiitti sullekin vinkeistä Voihan se olla ettei ne neuvolassa tiedä mitään :/ Kun eivät ole tämmösiin asioihin perehtyneet.. Odottelen mitä se SPR:n nainen vastaa, kun laitoin sille vielä mailia ja kyselin

Kelan laput mäkin vein viime viikolla viimein. Puuttuhan siitä joitakin kohtia mutta ystävällisesti Kelan täti mua neuvoi. Se muuten sanoi, että et ole puolisosta laittanut tähän mitään. Sanoin sitten että ei mulla ole ja että laitanko siis raksin tähän yksinhuoltajakorotus-kohtaan. Ja niin laitoin.

Ihanaa miten monien mielipiteet on muuttuneet vauvan suhteen Äitihän oli aluksi vahvasti sitä mieltä että olen hullu, jos en mene aborttiin ja yritti kovasti painostaa. Ja eilen se sanoi (kun ne oli käynyt 2 viikon ikäistä vauvaa katsomassa) että voi että kun aika menis nopeaa ja se sunkin ihana vauva jo syntys! Ja mummuhan oli ihan masennuksen partaalla kun kuuli että odotan, ja nyt sekin puhuu että ihanaa kun tulee vauva sukuun. Ja isä itki ja joi kännit kun kuuli, nyt sekin soittelee usein että miten menee ja onko vauvalla kaikki ok. Mä niin toivoisin ettei kukaan lähtisi aborttiin toisten painostuksesta! Kyllä ne mielipiteet usein muuttuu kun tilanteeseen sopeudutaan

Mäkin heräsin aamuyöllä viiden jälkeen, ja tuntui ettei väsytä enää ollenkaan ja pyöriskelin vaan sängyssä. Uni kumminkin tuli, ja ei kyllä olis tarvinnut, näin nimittäin kamalaa unta siitä että pikkuveli oli kuollut Tänään menenkin hänen kanssaan leipomaan pipareita

Iskiaskipu vaivaa nukutun yönkin jälkeen. Eilen töissä tuntui että mä en ihan oikeasti pysty enää, kipu oli niin karmiva. Kysyinkin vähän ennen yhdeksää että voisinko mä jo lähteä kun hommatkin on tehty ja mä kun olen harjoittelussa niin mitäpä siellä turhan takia istumaan. Mulla siis on näyttöä vielä kolme vuoroa, sitten on arviointi ja 21. päivä olis sitten valmistujaiset Hienolta tuntuu! Valmistua ekaan ammattiin, ja ylipäätään eka kerran. Vaikka oonkin jo näin "vanha". Mutta masennus tosiaan siirsi mun opiskeluja monta vuotta ja siks oonkin ikätovereita jäljessä tässä asiassa. Tuntuu jotenkin erityisen hyvältä valmistua, kun se kertoo siitä että oon pystynyt johonkin ja voittanut vaikeudet!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Itselleni Suomen itsenäisyys on todella kunnioitettava asia ja voisin sanoa olevani melkoisen isänmaallinen, kunnioitan veteraaneja varmaan eniten. Ihana kun tästä ikkunasta näkyy lippu liehumassa ulkona, minusta Suomen lippu on tosi kaunis

Nii joo ja tänään poksuukin, eli:

LD + Pikkunen 25+0

 

Huh, jopas tänne on tullut tekstiä. Koitin lukea kaikki läpi mutta saattaa olla että jotain juttua meni ohikin kun tosiaan paljon tullut uutta viime käynnin jälkeen.

Me käytiin perjantaina ikeassa ostoksijja ja eilen käytiin ostamassa vielä uusi telkkari ja nyt on koko alakerta laitettu ihan uuden näköiseksi. Paljon on tavaraa vielä riipin raapin ja siivottavaa on paljon. Mutta tuleepahan käytyä kaikki sitten l'pi jouluksi ja heitettyä kaikki turhat romut pois. Monen monta kassillista mennyt jo tavaraa ihan roskiin.... paljon sitä ihmisellä voi olla romua.

Asumisesta me majaillaan 120m2 omakotitalossa.... yyläkerrassa kolme makkaria ja alhaalla sitten nämä muut huoneet. Vähän ollaan ajateltu että jos koittais myydä pois ja etsisi tilalle isomman ja mielellään yhdessä tasossa olevan. Saatais kaikille sitten omat huoneet.... meillä kun on nuo yläkerran makkarit vähän epäkäytännölliset... lapset nukkuvat samassa huoneessa jatämän lisäksi niillä on leikki huone.... no katsotaan katsotaan.

Eilinen poksuminenkin unohtui kauhean härdellin vuoksi vallan... eli *poks, poks*

Mutta nyt jatkamaan tätä loputonta siivous urakkaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!!! :flower:

Liro ja piupau papunen 24+1

 

kiitokset jo tulleista onnitteluista siis tää mieshän yllätti kihloilla jo kesällä,mutta sanoi että naimisiin ei sitten mennä ennen ensi syksyä juu eipä... tarkemmin asioita mietittyään haluaa virallistaa perheen kokonaan :heart: ja meillä molemmilla on ollu alusta asti selvää että mennään naimisiin,siksi mitään liirum-laarumeita kosintaan liittyen ei kihloihin mennessä ollukaan .. mut nyt se siis on totta, ja voitte uskoo et oon hiukan innoissani jo miettimässä miten laitan hiukset, mitä päälle ja mitä tarjottavaa...
meidät vihitään maistraatissa, ja juhlat juhlitaan sitten lähimpien ystävien kesken

asuminen rintamamiestalo,remppa kesken "hiukan" tonttia 2000 neliöö jossa lapsikatraan on tilaa ravata ..

imetys ei riittäny maitoo kummallekaan aiemmalle, mahtaisko tällekään... en ota paineita en.. sit jos ei suju ni ei ja sillä siisti mies aivan samaa mieltä

juli kiva kuulla kuulumisia hienoa että edistystä tapahtuu!!!! Pikku-Aleksista tuli kyllä jotenki tämän palstan kohokohta, joka päivä täällä käyn ja odottamalla odotan uusia uutisia ja hyviä sellaisia tietenkin. Oikein kovasti halauksia ja voimia sinne,ei varmasti helpoin tapa saada perhettä kasaan, mutta pääasia et Aleksi on parhaassa mahdollisessa hoidossa!!! :hug:

synnytyksesta no mulla nyt menee kaikki varmaan niin ku noista kahdestakin et alkaa suppareilla ja sit tarvii kalvot puhkaista ja sit se on menoa se
Tai sitten väännän kaks päivää putkeen lasta pihalle ja huudan että ei sitte ikinä enää
Tai sitten saan suunnitellusti käynnistys-päivämäärän,jolloin kaavaa ei tiedä etukäteen ollenkaan että miten alkaa....

käynnistyksestä siitäpä tulikin mieleeni kysyä,ne joilla käynnistetty, missä vaiheessa olette saaneet päivämäärän et milloin tulee tapahtumaan?

Mitä käynnistykseen oot saanut?

Kuinka nopeasti alkoi supistukset?

Verrattuna "normi-synnytykseen", oliko rajumpi aloitus vai yleensäkään millainen muisto jäi mieleen?

Saan sitten alkaa miettimään omaa psyykkaamista, että mitä saattaa olla edessä mulla....

littledeath hyvä että sait kelasta asiallista apua Tosiaan, yh-korotus lapsilisään tulee, se on joku nelisen kymppiäkun mulla oli kahdesta jotai 90 e tai jotain sinne päin.
Haetko sossusta tällä hetkellä toimeentulotukea tms tukea?? Koska sitten ku muksunen syntyy, sanot sinnekin että sulla on nyt myös lapsi elätettävänä,saat enemmän tukea jos et sitä vielä tiennytai jotain, no,aattelin vaan kun mulle ei oikein kukaan aikoinaan kertonu mitä kaikkee yh:t voi saada, en sit niitä osannu mistää kysyäkkää...

sohvalla meni osa yöstä hahha, kyllä flunssainen mies voikin kuorsata KAMALASTI!!! puol kolme kattoin sohvalla vielä kelloa ja IHAN epätoivoisena et mä en sit varmana nuku enää ollenkaan...mut nukahdinpas... Kuuden jälkeen mies tuli paniikissa mun luo, et mitä on tapahtunu? miks sä tääl nukut??
NOOOOOOOO, nauroin vaan et juu kuule...... kömmin sen viereen ja sainkin nukutuks ja heräsin kymmeneltä koira oli jo jalat ristissä eteisessä,et mitä halvattua eikö kukaan päästä mua pissalle !!!! ihanaa et sainkin nukutuks, vauvakin heräili tänä aamuna myöhään, mut vissiin rytmi sekos jotenkin, kun rauhottu melkeen samanatien.. normaalisti tähän yhdentoista aikaanhan se käy rauhoittumaan muutenkin...

IHANAA OLLA ONNELLINEN :wave:

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Täällä on koko viikonlopun ollut vähän sellaset väsyneet fiilikset ja itkettänyt jos jonkinmoisesta asiasta...oikeestaan ilman syytä. Tänään on onneks vähän parempi mieli Mies on ollut ihana ja yrittänyt piristää keksimällä kivaa tekemistä, ihana :heart: Noh, välillä nyt näköjään vaan on tällasia päiviä ja sit yleensä taas piristyy ja tulee reippaampi olo. Mulla oli viime viikolla aika hurja työviikko ja jouduin tekeen joitain ylityötuntejakin ja sit ku yritän tuota mun lopputyötäkin vääntää samalla niin kai se sitten vaan oli liikaa ja purkautu sit tälla tavalla.

Sane Kiva on lukea sinunkin kuulumisia, mietin jo jossain vaiheessa että olisin laittanut yksäriä ja kysellyt miten menee, mut sit kirjotitkin tänne palstalle ja jäi sitten se ajatus ihan vaan ajatuksen tasolle

flower again ONNEA MILJOONASTI!!! Jos saan antaa vinkin niin kannattaa varmaan yrittää avioitua vähän ennen vauvan syntymää, koska se tekee käytännön asioista paljon helpompia. Huoltajuusjutut tulee automaattisesti, isän sukunimi tulee lapselle automaattisesti ja sit ei tarvi tunnustaa isyyttä jne. Mulla nimittäin mun kummipojan vanhemmat meni naimisiin kastajaisten yhteydessä ennenkun poika kastettiin ja ajattelivat että ehkä ne silleen säästyy sit siltä tunnustamisjutulta, mutta ei onnistunut koska poika oli kuitenkin syntynyt avioliiton ulkopuolella niin joutuivat sit täyttelemään papereita ym.

Juli87 Hieno juttu, että Aleksi voi hyvin ja voimia teille vastaisuudessakin! :heart:

LD Kyselit niistä isänpäiväjutuista ym. Hmm, no isänpäivinä oli joskus vähän hankalaa sillon nuorempana. Tai ei muuten varmaan ois ollut, mut meillä oli sellanen tosi tiukka ja vanhanaikanen opettaja ala-asteella joka pakotti mutkin tekemään isänpäiväkortin vaikka mulla ei ollut ketään kelle tehdä. Siinä sit suruissani joka vuosi mietin että kenellekös nyt sen tekis. Mun vaari kuoli nimittäin ku olin 2 v. ettei sillekään voinut tehdä. Kysyin joka vuosi, ettenkö nyt sais piirtää jotain muuta, mut ei, mun oli pakko tehdä isänpäiväkortti vaikka naapurinsedälle tai jollein muulle. Mut sit ku menin yläasteelle niin meillä oli aivan ihana kuviksenope, joka sanoi ettei ole pakko tehdä isänpäiväkorttia, mutta jos haluan niin miksen tekis sitä äidille, ku hän kuitenkin oli sekä äiti että "isä" mulle. Sen jälkeen ei tuntunut enää pahalla kortin tekeminen Joskus täysikäsyyden kynnyksellä mulle tuli sit sellanen vaihe, että olisin halunnut etsiä isäni ja ottaa yhteyttä, yritinkin, mutta ei onnistunut. Mun isä on ihan suomalainen, mutta tehnyt paljon töitä ulkomailla ja ilmeisesti viimeset parikymmentä vuotta asunut jossain muussa maassa ja en saanut mistään mitään yhteystietoja...tai yhden osotteen Ranskaan sain, mut kirje tuli bumerangina takasin koska kyseisessä osoitteessa ei asunut ketään sen nimistä. Sen jälkeen sit oon oikeestaan hyväksynyt sen, ettei mulla oikeesti "ole isää" ja ei mulla sitä kyllä koskaan oo ikävä ollut, oisin vaan uteliaisuudesta halunnut tavata, että tietäis mitkä jutut mussa on tulleet äidiltä ja mitkä isältä.

Mä muuten vuorostani kysyisin sulta LD, että ku sähän oot Ylivieskasta, eikö niin? Ootko käynyt siellä isossa vaunuliikkeessä mikä siellä on? Mä asun n. 100 km säteellä Ylivieskasta ja oon kuullut että siellä ois joku tosi hyvä ja iso vaunuliike ja ollaan vähän mietitty että pitäisköhän tammikuussa lähtee ajeleen sinne päin. Mikä sen liikkeen nimi on? Ja onko se oikeesti iso?

Olikohan vielä jotain mitä piti kommentoida? Varmasti, mut ei tuu enää mitään mieleen... ai niin joo, joku oli valmistunut, en nyt muista kuka. Onnea hirmusti sinullekin, voin vaan kuvitella miten ihana tunne se on!!!! ...itse ku kamppailen tuon p*****leen lopputyön kanssa, joka EI IKINÄ tuu valmiiks :|

Heippahei ja voikaahan paksusti

Moumou ja bebe 27+3

 

Hyvää itsenäisyyspäivää :flower:

Julin ja Aleksin kuulumisia kiva kuulla, toivottavasti tilanne etenee rauhallisesti parempaan :heart:
Ällövaroitus!!!!
Kike mä oon kans paljon miettinyt tota tulehduksen mahdollisuutta. Sitten kuitenkin pissa on ollut stixaten puhdas aina (toki tikut ei ole luotettavia), mutta kun katottiin oikein kunnon bakteeriviljely, niin sekin oli täysin puhdas (2 vkoa sitten). Mietin emätintulehdusta ja multa otettiin vagikult, joka sulki pois hiivan ja trikomonasin. No hiivaa nyt ei ollutkaan, kun sen tiedän välittömästi. Mullakin aika runsasta valkovuotoa. Välillä tulee tosi vihertävääkin kökköä (sori :ashamed: ), mutta kerroin siitä lääkärille eikä se noteerannut mitenkään. Ei muita kipuja tai kramppeja, supistelua vain. Eilenkin illalla tuli 20 min välein kivutomia suppareita ja tänään taas. Toki ne niitä harjoitussupistuksia, mutta mulla salpaantuu aivan henki, kun sellanen tulee. Tätä ei ollut esikon aikana. Silloin supistukset oli lähinnä pientä kovettumista, jonka just ja just huomas.. Noh, seuraillaan tilannetta...

Ikean reissu on meilläkin edessä sitten joskus keväällä. Ajattelin oikein lähteä sinne pakun kanssa. Ostetaan mattoja, verhoja, verhotankoja, lelulaatikkoja ja hyllyjä jne. Pitää uuteen kotiin saada uusia juttuja
Taloprojekti on muutenkin nyt vähän tyhjäkäynnillä. Appiukko sai infarktin, stentattiin ja on saikulla 3 kk ja mun miehen pitäis nyt täysin yksin sitä rakentaa, joten ei meinaa edetä homma. Ei kattotuoleja oikein yksin nosteta ja töissäkin perhana pitää olla joka arkipäivä. Ei muuten mitään ongelmaa, mutta kun se pimeys tulee jo klo 15 aikoihin. Musta ei paljoa apua ole supistuksieni kans, eikä oo talvivaatteita jotka sopis päälle tonne kylmyyteen. Noh, ei tässä sinänsä hätää ole, hiljaa hyvä tulee

GCS15 & Masukki rv 26+6