Nyt tulee vähän synnytystarinaa.
Eli meillä oli tiistaina 22.2 kontrollikäynti äitipolilla sen veden tihkumisen takia. Silloin Prom-testi näytti negaa, ja lääkäri sanoi että voi olla että reikä on umpeutunut tai sitten ei vaan oo nyt lirahellu. Kaikki oli ok, paitsi mun tulehdusarvot oli vähän koholla (aiemmin mulla oli alle 5, nyt oli 14. Ja 10 on se raja), mut lääkäri sano että ei puututa niihin vielä, vaikka multa löytykin se streptokokki.
Sitten lääkäri sano, että joka tapauksessa tuun varmaan synnyttämään ainakin jonkin verran etuajassa. Anto vielä uuden ajan perjantaille, että käyn silloin käyrillä ja katotaan tulehdusarvot.
Olin pyytänyt miehen siskon meille yökyläilemään tiistaista perjantaihin. Maanantaina illalla vielä mietittiin, että ei tarviikkaan tulla, mutta oli jo pakkaillu tavarat ja vieny koiran hoitoon, niin sovittiin että tulee nyt ainakin yheksi yöksi. Onneks tuli.
Mulla oli ollu jo pari päivää aika napakoita supistuksia. Varmaan ehkä silti vielä harkkareita. ???
Limaa oli vuotanu jo jotain pari viikkoa. Tiistai-iltana kun olin lähössä nukkumaan, niin liman seassa oli ihan aavistus jotain tummempaa, tulkitsin veriviiruksi. Ja vähän oli menkkajomottelua mahalla. Miehelle sanoin vielä ennen nukkumaan menoa, että nuku nyt hyvin, et lähetään sitten hakemaan vauvaa.
Aamulla puolen 5 aikaan läksin vessaan kun oli vähän kostea olo. Luulin että oli päässy lirahtamaan, kun oli kova yskä. Laitoin sit varuiksi siteen, että selviäisi mitä sieltä tulee. Kuuden aikaan sitten heräsin, että nyt kyllä valuu enemmänkin jotain. Side oli kastunu ihan märäks ja ihmettelin sitä siinä pöntöllä ihan tokkurassa. Sitten alko vähän koskea mahaan ja mietin että sekinkö nyt vielä menee sekasin. Sitten tajusin et ri hitto nehän on supistuksia. Sit pääsinki jo kunnolla hereille ja läksin herättelee miestä että kohta lähetään.
Sit herätin vielä miehen siskon ja soitin mun äidille, jonka oli tarkotus sitten lähteä tulemaan tuolta reilun parin sadan kilometrin päästä, että on sitten poikien kanssa sen aikaa kun mulla menee sairaalassa. Supistukset oli jo melkosen kipeitä ja niitä tuli 1-3 min. välein.
Koitin siinä pukea päälle. Mies tuli alakertaan ja laitto kahvinkeittimen tulille. Katoin siinä et luuleeko oikeesti kerkiävänsä juomaan kahvit.
Supparit ylty vielä kovemmiks ja tiheemmiks. Mies lähti käynnistelee autoa, mä nappasin tavarat mukaan ja lähin autolle. Kello oli sillon n.6.30.
Tietenkää just sinä yönä ei ollu kumpikaan auto lämppärissä, mies sitten yritti tihrustaa huurusen tuulilasin läpi.
Matkalla se alko olla jo kauhuissaan kun katto miten tiheeseen suppareita tuli (alle minuutin välein) ja miten kipee olin. Silti sanoin et ei ajais niin lujaa, kun kaikki töyssyt tuntu tosi pahalta kun supisti. Varmaan oli vaikee koittaa siinä nyt sitten ajaa hiljempaa.
Vihdoin päästiin sairaalaan ja vartija saatteli meitä synnytyssaliin. Aina kun supisti niin pidettiin taukoa. Vartija siinä katteli ja kyseli tarviiko pyörätuolia. Aina sanoin et ei ei, kuhan tää supistus tästä menee.
Sit oltiin enää muutama metri synnärin ovelta kun taas piti pitää taukoa. Siinä vaiheessa sattu ihan mielettömästi ja sanoin miehelle et tää muuten syntyy ihan kohta.
Vihdoin kun päästiin synnärin ovista sisään (n. klo 6.45), nii se kätilö ei meinannu ollenkaa uskoo et on kiire, vaikka molemmat koitettiin miehen kanssa sille sanoa (lähinnä mies, mä en hirveesti kyenny enää puhua). Kätilö oli laittamassa meitä tarkkailuhuoneeseen ja koitin sille pihistä, että nyt ois hirveen hyvä aika epiduraalille. Se vaan sano, et katotaan eka vähän käyrää. Teki mieli sanoo mihin voi työntää käyräsä. Sit se katto ku en saanu ees kenkiä jalasta ja huusin siinä ja totes et mennäänki saliin ja et nyt nopeesti päältä pois. Enhä mä mitään kyenny riisumaan nii ne sitten mun miehen kanssa kimpassa otti multa päältä pois. Sitten se katto paikat ja totes et täähän on kokonaa auki. Siinä vaiheessa meinas usko loppuu ja valitin miehelle et voi ***** en saa mitään lääkettä. Toisaalta ties, et no kohta se on ohi.
Kätilöt alko kauheella kiireellä touhuta antibiootti tippaa mun käteen, kun on se streptokokki. Sanovat et yritä pidätellä hetki.
Sitten kun se oli hetken tippunu nii alettiin ponnistaa.
Huusin koko ajan, varmaan koko sairaala kuullu et kaveri on syntymässä.
Ponnistus suju hyvin. Sattu vaan ihan mielettömästi. Ei tehny yhtään mieli ponnistaa kun koski, mut koko ajan takaraivossa soi, et nyt ku antaa mennä ni sit ei enää satu. Se oli ihan kamalaa kun pää oli jo melkeen puoliks pihalla ja piti olla työntämättä, että väliliha kerkiää venyä.
Sitten vihdoin poju synty klo 7.22 ja kivut hellitti.
Pelkäsin, että ne vie vauvan heti pois, niin kun esikoisen kun synty samoilla viikoilla. Mutta sainkin pienen rinnalle.
Nyt pääs mieskin leikkaamaan napanuoran, kun viimeks ei onnistunut kun oli nuora mennyt kaulan ympäri. Ihan niin kun viimesen kerran kunniaksi.
Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 1h 22min, mistä ponnistusvaiheen kestoksi oli merkattu 7 min. Noin puoli tuntia kerittiin olla sairaalassa. Ja koko sen ajan huusin ku syötävä, alusta loppuun. Kätilölle sanoin toimituksen päätteeks, että edellistä kun synnytin (sillon oli lääkitys kohillaan), niin ihmettelin että miks tässä pitäis huutaa, mut nyt ymmärrän ihan täysin.
Yhtäkään tikkiä ei tarvinnut, ja pystyin heti istumaan ja kävelemään ihan normaalisti. Muutenkin oli tosi hyvä ja pirtee olo. Täytyy sanoa, että oon kyllä vähän ylpee itestäni, kun selvisin hengissä ihan luomu synnytyksestä.
En ois ikinä uskonu.
Ja kyllä näin jälkikäteen oon tosi tyytyväinen, että meni juurikin noin. Toipuminen ollu tosi nopeeta. Jäi muutenkin ihan hyvät ajatukset synnytyksestä, vaikka olikin tosi kivulias, niin onneksi nopea. Vaikka tuntukin siinä vaiheessa vähintään viikolta se aika.
Nyt ollaan pari yötä oltu kotona. Ja pienellä miehellä ei oo missään välissä ollut mitään ongelmaa. Mitä myöskin pelkäsin, kun kumminkin 5 viikkoa etuajassa maailmaan kiirehti hän.
Yöt voipi käydä vähän rankoiksi, kun kaveri pitää herätää kahden ja puolen tunnin välein syömään. Ja päivät sitten yrittää jaksaa isompienkin poikien kanssa. Mutta kyllä se siitä.
Mieskin pystyi onneksi aloittamaan isyysloman saman tien.
Tänään käydään neuvolassa punnituksessa ja toivotaan, että on paino noussut hyvin.
Tulipas siitä sepustus, kiva jos joku jaksoi lukea.
En ikinä osaa kirjottaa mitään lyhyesti...
Yritän kohta vielä osata linkittää kuvan.
Ammuska ja poikanen 5vrk