Hei!
Pikasesti lukasin läpi, mitä täällä on tapahtunu.
Oilalle paljobn voimia suruun :hug:
Viiville hirmusesti onnea pienestä, mutta varmasti niin ihanasta pojasta! :heart:
Jotkut kyseli minun
synnytyksestä:
Minähän kävin tosiaan sillon viimeviikon tiistaina siellä lääkärineuvolassa ja lääkäri totes sillon, että kaulaa oli n. sentti ja aika mehmee sekin, sormi meni ihan hyvin ja tunsi vauvan pään. Sanoi sillon, että synnytykseen ei ehkä mene enää kauaa ja ettei reissuun enää kannata lähtee.
Siitä inspiroituneena sitten siivoilin ja pesin pyykit siinä tiistain ja keskiviikon aikana, kun tuli vaan semmonen tunne, että jos en tee näitä hommia nyt, niin ne jää tekemättä
Onneks ne tuli tehtyä, koska torstaiaamuna n. puolkolmen aikaan kävin vessassa ja kun palasin sieltä sänkyyn, niin jotain lorahti ehkä n. 2 dl ja en noussu heti kattomaan, että mitä se oli, kun aattelin sen olleen taas vaan sitä valkovuotoo. En kuitenkaan saanu nukuttua sen jälkeen ja kävin kohta uuelleen vessassa, jossa totesin, että siinä vuodossa oli myös hieman verta ja sillon tajusin, että se oli todellakin lapsivettä.
Kolmen jälkeen sitten herätin miehen ja sanoin, että pitää varmaan lähtee synnärille. Onneks sitä ei kuitenkaan tullu enempää, niin ei ollu mitään kiirettä. Mies sai siis heräillä ihan rauhassa ja lepäilin vielä iteki n. 4 tunnin yöunien jälkeen ihan mielellään ennen ylösnousua.
Lopulta sitte noustiin ja vejettiin aamupalat ja lähettiin ajelemaan puolviien maissa sairaalaan. Siellä tietenki synnytyssaliin tarkistettavaks ensimmäisenä. Sydänkäyrä vauvalla oli oikein hyvä ja kohdunsuun tilanne oli sillon sama, mikä se oli ollu neuvolassaki. Supistukset muuten alko epäsäännöllisinä sillon menomatkalla, vauva liikuskeli hyvin mahassa.
Siitäpä sitten odottajien osastolle oottelemaan alkaako synnytys käynnistyä itekseen vai tarviiko rueta käynnistämään sit 24 tunnin päästä vesien osittaisesta menosta. Siellä vietin sit sen päivän, mut en saanu nukuttua, kun supistukset oli senverran tuntuvia.
Mies meni minun osastolle pääsyn jälkeen kotiin käyttämään koiraa ulkona yms. ja palasi sairaalaan n. klo 15.30, jolloin mulla alko supistella 5 min. välein ja heti, kun mies oli tullu, niin supistukset voimistu ja oli pakko pyytää kipulääkettä, vahvempaa kun panadol ja burana. Käyrille piti siis rueta taas enneku pystyvät antamaan sitä vahvempaa lääkettä, kun oli sitte tarkotus lähtee miehen kans kahville kanttiiniin. Käyrillä kerkesin olla 10 min., kun mahassa poksahti ja vauva potkas oikein kunnolla, jonka jälkeen tuli loput lapsivedet. Siinä vaiheessa olin 3-4cm auki.
Sittenpä siitä siirryttiinki pyörätuolilla synnytyssaliin n. klo 16.20. Siinä hetki ihmeteltiin ja supistukset oli aikalailla tuntuvia! Aloin sit hengitellä ilokaasua ja sitten kätilö alko kysellä, oonko miettiny puudutuksia, että haluanko epiduraalin tai spinaalin ja vastasin, etten oo miettiny. Sitten tarkistettiin kohdunsuun tilannetta ja sehän olikin täysin auki ja sain kohdunsuunpuudutteen.
Sitten kokeilin erilaisia asentoja ja alko ponnistuttakin, niin sain välillä ponnistaa sen verran, että se helpotti. Sitten piti olla jonkun aikaa ponnistamatta ja lopulta mulle laitettiin oksitosiini-tippa tukemaan supistuksia. Klo 18.30 aloin sitten ponnistaa aktiivisesti ja hetken päästä vauvan sydänäänet meni aika matalalle, joten minun väliliha puudutettiin ja leikattiin (puudutuksesta ei kyllä tuntunu olevan siinä vaiheessa minkäänlaista hyötyä! se laikkaaminen sattu kyllä ihan eniten koko hommassa!! huusin vaan, että AI PERKELE!!). Klo 18.48 meille sitten syntyi reipas poika (sunnutyskertomuksen mukaan =)). Se tuntui uskomattomalle ja itku oli lähellä tulla, mutta sain piettyä sen kuitenki aisoissa.
Sain sitten pojan rinnalle lähes heti ja se oli kyllä taianomaista. Sitten synnytin jälkeiset ja kaikki oli hyvin. Seuraavana oli vuorossa välilihan puudutus ja ompelu, jonka viimeset tikit ihan tuohon ihon alle tuntu aikalailla ja vejin senajan ilokaasua.
Raskausviikkoja tuollon oli 37+5. Ilmeisesti näistä "pienistä" viikoista ja minun O-veriryhmästä johtuen poika oli ja on edelleen hieman keltanen eli bilirubiini-arvo oli koholla. Sen takia oltiin sairaalassa sitten yks ylimääränen yö ja päästiin kotiin vasta maanantaina.
Tostaiaamuna käytiin nyt tuossa oman paikkakunnan labrassa antamassa pojasta kontrolliverikoe, jossa ei ollu enää arvot kohonnu lisää, joten ei tarvii enää niitä seurailla. Torstaina kävi myös meijän terkkari ja poika oli saanu painoo jo 120g. Eli hyvältä näyttää.