Neiti-81 äksyilevä isäntä on tuttu täälläkin, mä vaan oon epäilly menkkaränkkää...
toi mun mies ei noita tekstareita lähetä ja tietää etten loukkaantuneena niihin vastaiskaan niin käy sitten yleensä kesken työpäivän ruokatauolla sovittelemassa tilannetta suklaalla.
Täällä on taas vaihteeks
valvottu tänä yönä... Miettiny ties mitä, kärsiny hieman levottomista jaloista ja ilmavaivoista - isäntä tekee vissiin jotain tutkimusta, että oonko oikeasti laktoosi-intolerantikko (se kun ei ole kuulemma oikea sairaus), kun teki eilen pirtelön normimaitoon. Se ei vaan usko, että siitä seuraa ilmavaivat ja varpusparvi. Nyt kun on vielä muutenkin suht muhkeassa kunnossa niin ylimääräiset ilmat suolistossa on aika ikäviä. Nostavat hitusen tehokkaammin jopa noita happoja vatsasta näköjään kanssa. :headwall: no ehkä tää tästä, piereskellään ja röyhtäillään - ei sekään voi ikuisesti kestää.
Kun nyt on ollu puhetta näistä
"olen jumalasta seuraava"-lääkäreistä, niin äsken lueskelin Ilta-Sanomista stooria entisestä huippu-urheilijanaisesta, jonka kilpirauhassyöpää hoidettiin masennuksena... Siinäkään ei lääkäri ollut kuunnellut potilastaan. Melko surullista, että tämmöistä tapahtuu. Onko se kiire tosiaan niin kova, että kaikki pitää hoitaa suitsait sukkelaan vai eikö enää yksinkertaisesti löydy lääkäreitä, joita kiinnostaa mikä vaivaa? Minäkin ravasin opiskeluaikana julkisella sekä omatoimisesti että opiskelijaterveydenhuollon kautta, kun olin koko ajan kipeä - flunssainen ja kuumeinen ilman kuumetta, lihassärkyä, päänsärkyä, unettomuutta, iho-ongelmia jne. Ensinhän ajattelivat, että olen allergisoitunut kemikaaleille, mutta se ei ollut sitä, koska kärsin työskennellä niiden kanssa kaikkialla muualla kuin koulun tiloissa. Sitten sain vaan lihasrelaksantteja ja kasan Buranaa, että noilla lähtee. Vaan eipä lähtenyt. Sain sitten lopullisesti tarpeekseni ja menin yksityiselle, jossa lääkäri kuunteli oireeni, kyseli tarkennuksia ja tuumasi, ettei tähän ole kuin yksi vastaus ja se on homeelle altistuminen. Ja sitähän se sitten oli. Koulun kävin loppuun vahvasti lääkittynä - oli silmätipat, nenäsumutteet, allergialääkkeet ym. ja selvisin hengissä. Mutta siitä jäi sitten ikuiseksi riesaksi muutama iho-ongelma, joista ei pääse eroon millään. Onneks ei sen pahempia, koska jotkut kärsivät astmasta ja pahoista muista allergioista. Käy vaan mielessä,
onko lääkikseen nykyään minkään sortin psykologisia testejä? Tuntuu, että kuka tahansa, joka ne pääsykokeet selvittää, otetaan sisään ja yhä enemmän näkyy olevan näitä minäminäminäminä-lekureita erityisesti nuoressa polvessa. Olettaisi kuitenkin, että diagnoosin teolle ois erittäin tärkeää kuunnella potilasta, mut mähän oon vaan maalaistollikka, enhän mä mistään mitään tiedä.
Jahas, hakiskohan jääkaapista vähän jogurttia ja vichya näin aamun kunniaks. Jatkan kyllä edelleen tätä sängyssä oleilua, täällä on niin mukavan lämmin pesiä.
MrsR&MrR ja EePee 36+5