HELMIKUUN HELMET 2013 *marraskuu*

Piia-Liisalle kovasti voimia ja tsemppiä! Kaikki menee varmasti parhain päin ja kaikki on hengessä matkassa! :hug:

 

Sitä piti kysymäni, että haluaako joku noi äippäpakkauksen kestovaipat?? Saapi ihan postimaksun hinnalla Ei tuu olemaan meillä tarvetta niille....

 

Huomenta kaikille!

Aluksi Piia-Liisalle tsempit ja toivotaan että kaikki menee hyvin.

On ollu puhetta tuosta sisätutkimuksesta. Miulle sitä ei tehty kertaakaan koko raskauden aikana. En kyllä tiiä että tekeekö neuvolalääkäri sen sitten ens viikolla.

Mie en ees tiiä miten päin miun pikkutyyppi tuolla mahassa makoilee. Potkut tuntuu alhaalla vasemmalla. Neuvolassa viimeks th kokeili mutta ei ollu ihan sata varma oliko raivotarjonnassa. Onneks neuvolassa on käytössä ultra millä ne sitten loppuvaiheessa tarkistelee että miten päin siellä ollaan.

Synnytys ei sinänsä jännitä vielä. Ainoastaan se että missä vaiheessa ite tajuaa synnytyksen alkaneen ja että missä vaiheessa sairaalaan mennään ja että kerkeekö kaveri saaha lapsenvahin ajoissa että kerkee mukaan.

Sairaalakassiin en oo vielä miettiny sen tarkemmin että millon sen laitan valmiiks mutta jotain oon jo miettiny että mitä sinne pitäis ehkä laittaa. Laitan sen varmasti valmiiks jo helmikuun alussa.

Doris87 ja Kössi 27+2

 

Piia-Liisalle hurjat tsempit sinne! Varmasti terhakka pieni sieltä tulee, olet kuitenkin jo hyvillä viikoilla menossa. :hug:

Sisätutkimusta ei ole mulle tehty eikä vissiin tehdäkään, elleivät sitten synnytystapa-arviossa sitä ekaa kertaa tee. Mikäli ei niin eka kurkistus mun alapäähän tapahtunee just tasan silloin, kun kätilö käskee ponnistaa... En siis kertakaikkiaan hyväksy tätä eri alueiden eriarvoisuutta tässä(kin) asiassa. Suoraan sanottuna aikamoista paskaa, kun asuinpaikasta riippuu, saatko hyvää, keskinkertaista vai täysin luokatonta hoitoa raskauden aikana. :headwall:

Täällähän tirriäinen on jo raivotarjonnassa, nlalääkäri sen määritti. Ja kyllä sen tunteekin, kun potkut tuntuvat kylkiluita kohti tulevan, ja satunnaiset hikottelut kutittelevat alavatsan alueella.

Synnytystä en jännäile minäkään, vaan enemmänkin jännittää se, ehtiikö täältä maalta 100km päähän synnyttämään, jos keli on vielä sellainen tyypillinen helmikuinen niin... ja kun ei tosiaan tiedä, tuleeko kaveri hitaasti vai hirveetä kyytiä maailmaan - erityisesti jos mitään sisätutkimusta ei tehdä niin ei voi tietää, onko paikat pehmenneet ei yhtään, vähän vai paljon. Grr. Ainahan sitä voi sen ambulanssin soittaa sitten vastaan, mutta mieluiten synnyttäisi siellä sairaalassa - sattuu noi paikalliset lanssikuskit olemaan vanhoja koulukavereita suurimmaksi osaksi eikä välttämättä inspiroi katsella niitä naamoja suurissa tuskissa.

Oi että, huomenna saa ne räpsyripset viimein. Ihanaa. Eipähän tarvitse sitten vaivautua laittamaan naamaansa välttämättä muuten. Mulla on kivasti toi naama rauhottunu raskauden myötä - erityisesti viimeisen parin kuukauden aikana. Alussahan se oli tasoa teini-ikä koko ikä.

Jospa jatkaisi lepäilyä sohvalla, päätä juilinut koko aamun ikävästi.

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 28+5

 

KIitos tsempeistä. Tilanne on jumissa eli hyvä. Elimistö puskee synnytystä eteenpäin ja lääkkeet estävät supistuksia. Yön aikana suli puolen sentin kohdun kaula ja auki 2 cm. Supistuksia ei tuu useammin, n 6-10 tunnissa, ovat toki kivuliaampia.Toivotaan et tässä tilassa roikutaan pitkään.kortisonin sain 12 tuntia sitten, toisen saan 12 tunnin päästä jos sinne päästään. Kaikki edelleen hyvin. Paitsi et on nälkä eli en ihan heti synnytä.

 

Heidukka: meille kelpaisi kestot, laitan sulle yv.
Edit: en oo ihan varma onnistuinko mut ainakin yritin!

Piia-Liisalle hirveesti voimia! Ootko edellen synnytyssalissa vai ootko jouunut johonkin odottavien osastolle? Hyvä kuitenkin että tilanne on pysynyt rauhallisena nyt. Joka ikinen päivä on plussaa. :hug:

 

P-L hyvä, et tilanne on jumissa. Toivon mukaan pysyykin muuttumattomana mahdollisimman pitkään. Jokainen päivä on pieni voitto. Tsemppiä edelleen sinne kovin paljon!

Ja nyt näkyy palstalle saapuneen jo elokuisia. Mihin tää aika oikein on menny? :O Mä en pysy perässä ollenkaan.

Vihdoin tuli miehen sähkötupakkanesteetkin, meni yllättävän kauan toimituksessa. Ei tarvi haistella sitä ankeaa tupakanhajua, kun toi höyry tuoksuu vain makealle - johtuen ehkä miehen mieltymyksestä menthol-nesteisiin, vaikkei normitupakkaa siedäkään mentholina. Ihanaa, että mies on pystynyt normiröökistä vierottumaan melkolailla kokonaan ja kaiketi pystyy piakkoin lopettamaan tuon sähköisen version avulla koko homman - ei siis enää nikotiiniriippuvaisia tässä osoitteessa. Ite kun oon ollu kohta 2v polttamatta, toki saatoin joskus viime talvena viihteellä ollessa yhden tai kaksi savuketta polttaa.

Hitsiläinen, kun välillä sattuu oikein kunnolla - tirriäinen monottaa kohti kylkiä, ne on oikeasti hellänä jo valmiiks.

 

Vitsi Piia-Liisa tuo sinun tilanne on kyllä jännittävä. Täällä pitää käydä koko ajan kurkkimassa, edistyykö asia jotenkin. Hyvä, että tilanne on pysynyt "hyvänä".

Tupakoinnista ei tässä ketjussa ole kauhean paljon juteltukaan. Silloin alussa muutamat siitä puhuivat. Minä olen nyt pystynyt olemaan plussauksesta asti polttamatta vaikka välillä on tehnyt kyllä erittäin tiukkaa. Jossain vaiheessa pistin koko ajan jotain suuhun (karkkia), että olisi ollut edes jotain mukavaa tekemistä sen tupakoinnin tilalla. Nyt se on koko ajan harvemmin mielessä, mutta edelleen tulee hetkiä, kun aivot sanoo, että "tupakkatauko!". Varsinkin töitä tehdessä se tulee mieleen. Haluaisin pystyä jatkamaan tupakoimattomana myös lapsen synnyttyä ja imetyksen loputtua, mutta epäilen, että itsehillintä ei riitä enää siihen. En kuitenkaan halua olla huono esimerkkikään, joten kaikkeni aion yrittää. Mutta taputan kyllä tähän astisesta suorituksesta itseäni olalle ja sanon, että "Hyvä minä!".

Eilen oli spinningin jälkeen aivan hakattu olo. En huomannut tunnin aikana supistuksia, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin oli. Ohjaaja tuli tunnin jälkeen kysymään, että kuinka kauan meinaan vielä käydä ja hän kannusti käymään mahdollisimman pitkään, mutta saa nyt nähdä.

Bettis Kiitos rohkaisusta panikoimattomuuden suhteen

Pipsa4 Kiitos tuosta kotisynnytyskertomuksesta, on se kyllä ollut hurja! Naurattaa se sinun serkkuparka

Pissaamistunteesta Riippuu ihan miten päin se mukelo tuolla milloinkin on. Välillä pitää ravata ihan koko ajan, mutta kyllä sieltä yleensä jotain tuleekin, sanotaanko nyt puolen tunnin välein. Kaupoissa se onkin tosi ärsyttävää, kun kesken kaiken pitäisi päästä. IKEAssa kävin viime viikolla kaksi kertaa pissalla, kun ei vaan pystynyt enää kävelemään.

Adii Hyvä, että siellä tilanne on pysynyt stabiilina! Tsemppiä sinne lepäilyyn.

Toivottavasti MrsR ei menetä hermojaan meitin jouluhullujen kanssa En nyt enää muista kuka sitä sanoi, mutta minäkin nautin nimenomaan siitä joulun odottamisesta. On kauniita valoja ja hyvällä tuurilla muutenkin lumisen kaunista. Jouluaatto itsessään on yleensä semmosta tohottamista, että siitä en kauheasti nauti. Mutta joulupäivän aamussa on jotakin taikaa, kun saa yleensä ihan rauhassa vaan olla ja on tosi hiljaista. Jouluaattoa edeltävän yön joudun usein nukkumaan yksin ja se on kyllä tosi ahdistavaa. Sinkkuna se ahdisti vielä enemmän, mutta edelleenkin se on jotenkin surullista. Yksin nukkuminen silloin siis. Mutta nyt on edes koiruli kaverina, viime vuonna meidän koira kuoli 15.12. ja oli se kyllä surkeeta aikaa.

No, nyt meni ihan vuodattamiseksi! Vietetään kaikki joulut just niinku kuin kukin lystää

Keltakukka 29+3

 

tsempit täältäkin Piia-Liisalle!! toivottavasti pieni nyt vielä jonkin aikaa malttaisi masussa pysyä.

 

Voi kääk, Piia-Liisa jo synnytyspuuhissa!!! :-0 Tsemppiä kovasti!!! Voi, sieltä syntyy nyt sitten pienenpieni helmikuinen ehkä jo marraskuulle! :heart:

Cannes, esikoisemme oli perätilavauva ja vaikka koitettiin ulkokäännöstä (viikolla 37 ja toisen kerran parin päivän kuluttua), ei suostunut kääntymään. En uskaltanut synnyttää alakautta, joten suunniteltu sektio tehtiin 39+0. Jännitin sektiota todella paljon, leikkauksia kun ei ollut tarvinnut siihen astisessa elämässäni tehdä minkäänlaisia. Kaikki meni kuitenkin hyvin, hieman jossain vaiheessa laski mulla verenpaineet liian alas ja tuli huono-olo, mutta sain samantien adrenaliinia tipalla ja helpotti. Sektion jälkeen oli parin päivän ajan kipupumppu, josta tuli kipulääkettä suoraan suoneen, sillä oli negatiivisena vaikutuksena julmettu kutina, siihen sain sitten taas toista lääkettä, se taas hikoilutti pahasti... Kipupumpun pois saatuani olo helpotti nopeasti ja pääsin kunnolla jalkeille ja paraneminen saattoi alkaa. Sektiohaava parani hyvin, ainoa ongelma tuli, kun viikko sektiosta kaaduin liukkaassa (helmikuu) mäessä mennessämme vauvan kanssa neuvolaan ja yksi tikeistä (mulla oli sulavat tikit) ratkesi hieman. Sain sitten antibiootit, kun alkoi hieman ärtyä ja niillä meni onneksi ohi ilman pahempaa tulehdusta. Buranaa vetelin toista viikkoa, mutta aika pian pärjäsin jo ihan ilman kipulääkkeitä. Sektiosta toipuu tosiaan hitaammin kuin normaalisti sujuneesta alatiesynnytyksestä, mutta ei se maailmanloppu ole, uskaltaisin sektioonkin uudelleen jos esim. perätilavauvaa olisi tulossa.

Itse käväisin tänään (taas) lääkärineuvolassa, tämä olin nyt jo 3. lääkärineuvola tässä raskaudessa, sillä mulla on ollut kivuliaampiakin supistuksia jonkin verran ja päivittäin supistelee liian usein. Jos olisin työelämässä (olen siis kotiäitinä), olisi kuulemma passitettu sairaslomalle, nyt vaan pyydettiin olemaan kotona tekemättä yhtään ylimääräistä, ei imurointeja, lattianpesuja sun muita raskaampia, eikä pitäisi kauppakassejakaan enää kanniskella, eikä lapsia pahemmin nostella. Että vaikka kohdunsuun tilanne olikin onneksi vielä ok, supistuksista voi päätellä, ettei pidä rehkiä yhtään. Tämän tuomion saatuani ajelin sitten ystäviä tapaamaan Ikeaan ja vetäistiin kuopuksen kanssa lounas siellä. Ostinpa sitten hauskaa mustavalkoista kangasta pinnasängyn pehmusteita varten. Aion päällystää vanhat perusvalkoiset suojat hauskemman näköisiksi.

Ai niin, lääkäri vahvisti epäilyni vauvan asennosta; pää alaspäin on! On tuntunut jo usein melkoista punkemista lantioon, huh.

Kengumamma, täälläkin naksuu/poksahtelee mahassa, mutta olen kuvitellut sen olevan jotain kalvojen napsauttelua tms. En ole osannut liittää nivelten naksumiseen... Onkohan siis samanlaista ääntä täällä kuin siellä?

Meilläkin on mietintää, kuinka lasten hoidon saa järjestymään synnytyksen ajaksi. Äitini kyllä tulee paikalle heti kun pyydetään, mutta hän asuu n. 370 km:n päässä, sama matka myös toiseen mummolaan. Kai me saataisiin vaikka serkkuni tänne hetkeksi, jos tosi paikka tulisi, mutta hänellä itsellään ei ole lapsia ollenkaan, eikä lastenhoitokokemusta muutenkaan... Isommat (6v ja 8v) meillä toki jo hieman osaavat itsestään huolta pitää, mutta tuo 2,5v vie kyllä hoitajan ajan... Noh, edellisillä synnytyskeikoilla äitini on tullut meille jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa "päivystämään", ehkä se on edessä nytkin. Matkaa synnärille meiltä on kymmenisen kilometriä.

Keltakukka, Tyksissä siis tosiaan painetaan sitä ovisummeria, siinä on synnyttäjille ihan oma nappula. Siitä, miten mies sinne sitten auton parkkeerattuaan pääsi, ei mulla ole enää mitään hajua ja kolmesti siellä jo synnyttämässä ollut. Kai se siitä samasta ovesta tuli?

Edellisten vauvojen syntymäkoot ovat meillä olleet; esikoinen (tyttö) rv.39+0 (suunniteltu sektio) 3290g/48cm, toinen (tyttö) rv.40+0 3865g/54cm, kolmas (tyttö), rd-diagnoosi; rv.40+5 3860g/53,5cm.

Jopas taas kirjoitin julmetun pitkät tekstit, pahoittelen, en taida olla vähäsanainen kirjallisesti, jos en suullisestikaan... Hups.

Bliss ja Poikanen 29+6

 

Piia-Liisalle ISO tsempitys täältä myös. Toivottavasti kaikki menee sitten hyvin, kun vauva lopulta päättää saapua masun tälle puolelle. :hug:

Omia neuvolalääkärikuulumisia viime viikolta 26+4:
pissa puhdas
hb 111 (pysynyt samassa viime kerrasta, rautalisä on unohtunut harmittavan usein, joten nyt täytyy ryhdistäytyä sen kanssa..:ashamed
paineet 123/80 (kotimittaukset 100/60-70)
painoa alusta alkaen +5,6 kg
sf mitta 21 (alakäyrällä mutta lekuri kuulemma saa aina pienempiä mittoja kuin terkkari)
vauvan sykkeet +140
liikkeet ++
kohdunsuu suljettu, kanavaa 3,5 cm

Lääkäri oli vähän sitä mieltä, että natiainen taitaa majailla edelleen perätilassa, kun sydänäänet kuului niin ylhäältä. Samaa oon aatellu itekin, kun välillä tuntuu ilkeesti potkuja tuonne alaspäin. Perätilasynnytystä en minäkään kyllä taida uskaltaa lähteä kokeilemaan. Esikon synnytys venyi lähes vuorokauden mittaiseksi ja lopulta tarvittiin imukuppia, vaikka tarjonta oli ihan oikeanlainen.

Sisätutkimus on mulle tehty tässä raskaudessa tähän mennessä kolmesti. Kerran varhaisultrassa sekä kahdesti neuvolassa. Vielä ilmeisesti on kerta loppuraskaudessa jäljellä.

Esikoisen hoito synnytyksen aikana mietityttää täälläkin. Todennäköisesti meilläkin mummin on muutettava tänne päivystämään synnytyksen lähestyessä. Etäisyyttä kun on useampi sata kilometriä niin ei ole ihan hetkessä paikalla ja muitakaan sukulaisia ei ole lähimailla.

Hyviä vointeja joka masuun!

nessuli & nasu 27+2

 

tuosta tupakanpoltosta. itte oon polttanu viimeiks josku 7 vuotta sitten.. ja nyt oon tosi monena yönä nähny et poltan tupakkaa.. :O mistähän sekin johtuu..

piia-liisalle tsemppiä, täällä jännitetään myös..

 

Keltakukka hienoa, että sait lopetettua! Tuttua tuokin, että joskus tulee niitä "tupakkatauko"-fiiliksiä. Mullahan toi röökinpolton lopetus nostatti painon hurjiin lukemiin ja tarkoitus oli nimenomaan tänä kesänä tiputtaa se kymppi alkuun, mutta sepä sitten siirtyi ensi kesäksi. Kyllä mä jouluhössötykset kestän, jotenkuten. Kuukauden päästä se on jo ohi. Ei vaan, kaikilla on oikeus hössöttää tai olla hössöttämättä. Mut tosiaan toi rööki on jännä juttu, mulla oli muutama kuukaus sitten hirvee himo tupakkaan varmaan viikon ajan ja sitten se meni ohitse kuin itsestään. :O Ihme juttu. Ja ei, en todellakaan polttanut.

On täällä kyllä teillä hurjiakin synnytyskertomuksia, ei siis voi kuin hattua nostaa.

Meillä ei ole lapsia, mutta tosiaan koirulit tarvitsevat myös hoitajaa kun tilanne on päällä - todennäköisesti jätetään pojat kotiin ja laitan vain viestin/soitan vanhemmilleni niin saavat sitten käydä lenkittämässä ja ruokaa antamassa. Avaimet on annettu molempien vanhemmille, mutta mun vanhempani ovat enemmän näitä meidän koiria hoitaneet. Tästä tulikin mieleen, että muut koiraihmiset täällä, kuinka olette opettaneet karvatassut uuteen perheenjäseneen? Kuulin eräältä koiraharrastajalta hyväksi todetun ja toimivan kikan, jota ajattelin testata. Otan sairaalakassiin mukaan jonkun paidan/kankaanpalan, jota pidän mahdollisimman paljon vauvan lähettyvillä/ympärillä ja mies saa sitten tuoda sen matkassaan koirille haisteltavaksi ja tutustuttavaksi ennen kuin tullaan vauvan kanssa kotiin. Ainahan se on vähän jännä tilanne, miten nuo karvatassut oppivat, mutta toivon ja luotan, että kaikki onnistuu. Kyllähän nämä tietävät, että jotain merkittävää on tapahtumassa, kun tavarat vaihtaa paikkaa ja uuttakin tavaraa tulee vauvan huoneeseen. Ja molemmat ihmettelevät mun pienenevää syliä. Silti pitää änkeä ja tulla lähelle, vanhempi koiruus kuuntelee tarkkaan masun mölinöitä... odotan, milloin sattuisi hollille, kun tirriäinen potkaisee tuntuvasti.

Tulipas turha lätinät. Sorry.
Kohta saunaan, koska huomenna ei saa mennä ja jatkossakin pienemmillä löylyillä.
Huomenna tää möhö saa räpsyt.

 

Voi kauhistus, P-L on jo tositoimissa, isot tsempit ja pidän täällä peukkuja, että menee vielä päivä jos toinenkin :hug:

Tupakoimattomuus Hienoa, että on muitakin, jotka on onnistuneet lopettamaan tupakoinnin odotuksen ajaksi, ainakin. Itse olen jokaisen lapsen odottanut ilman röökiä, vaikka olen sitä 20 vuotta jo muuten polttanutkin. Vaikeaa ei ole oikeastaan ollut kuin keksiä sitä sijaistoimintaa = autolla lähtiessä ikkunaa ei tarvitsekaan aukaista ja purkkapaketti on siellä aina hollilla minä kylläkin laihduin, kun lopetin, mässytin tupakoidessani kovasti paljon enemmän kaikenlaista epäterveellistä. Outo minä Kokemus on osoittanut, etten ota mitään paineita synnytyksen ja imetyksen jälkeisestä ajasta. Voihan olla, että kun en edes yritä olla ilman, olen sitä luonnostaan. Tai sitten en. Olen kyllä pari kertaa ollut niiiiiin hiilenä, että mieli on tehnyt, mutta totesin, että jos kerran sortuu, niin sitten sortuu aina. Mutta aatelkaa, niin ne ajat muuttuu! Kun olin vähän päälle parinkymmenen ja lähes kolmikymppinen työkaverini odotti lasta, hän kävi muilta työkavereilta salaa mun kanssa tupakalla, koska ei kehdannut raskaana ollessa polttaa muiden nähden. Silloin vain naureskelin. Nykyisin mun tekee oikeasti pahaa, kun näen jonkun tupakoivan ison masun kanssa vaikka tiedän, ettei se ole kenellekään helppoa päästä pahoista tavoista irti ja pyydän jo valmiiksi anteeksi niiltä, joita tämä asia ehkä saattaisi loukata!

Mun aivot on ihan narikassa. Päivällä istuin sohvalla kutomassa (ha haa mun uusi lempiharrastukseni, kohta on elämäni ensimmäinen sukkapari valmis ) kaikessa rauhassa ja katselin ohimennen kelloa, että kappas sehän on puoli kaksi. Katsoin uudestaan ja totesin kai kissojen iloksi oikein ääneen, että tosiaan, puoli kaksi, 27. päivä marraskuuta, puoli kaksi. Kudoin puoli puikollista ja pomppasin pystyyn että helkutti se on tosiaan puoli kaksi ja tiistai ja 27. päivä ja mulla on 20 km päässä kotoa aika lastenvalvojalle just niinkuin nyt onneksi lasten isän asiat olivat vieneet sen verta aikaa, että kun kengitin autoani hieman, niin olin vartissa paikalla... mutta arvatkaapas hävettikö Ja onneksi kissat eivät olleet sotkeneet kudintani

Joo, kai se on mentävä mahan viereen pötkylälleen

Hyvää yötä, rauhallisia masu-unia

Viivi+Tiiti 29+5

 

JOku hetki menee ennen kun luen teidän muiden juttuja. Minä olen nimittäin 1,6-kiloisen pojan äiti! Edelisen viestini jälkeen 2 tuntia myöhemmin olin 5-6 senttiä auki supistuksen esto lääkkeistä huolimatta. Ja kohta kolmen jälkeen tuli poika. Ei ehditty antaa mitän kivunlievitystä siinä vaiheessa. POIKa on nyt vastasyntyneiden teholla, kaikki hyvin. En osaa pelätä mitään. Parkui syntyessäään ja sain pitää hetken rinnalla. Pitkä sairaakeikkahan tästä tulee, kuukausi vähintään. Minä voin hyvin, ainoastaan väsynyt, joten unta kuulaan lisää!

 

Onneksi olkoon Piia-Liisa pojan johdosta, nyt tsempataan me täälläkin teidän puolesta. Kyllä se pikkuinenkin tsemppaa! :kiss:

 

Piia-Liisalle Paljon onnea tuoreelle äidille ja pojalle :heart: Kertoilehan kuulumisianne, kun jaksat ja kerkeät! Onneksi sulla oli jo varsin hyvät viikot kasassa ja kenties pääsette kotiin jo vuoden vaihteen tietämillä

Kaverillani meni vedet 34 ja ottivat makaamaan sairaalaan, kerkes makamaan 6 päivää ennen kuin crp nousi ja lopettivat sitten supistusten estolääkkeen ja poju syntyi. Lisähappea annettiin pari tuntia varmuuden vuoksi ja sairaalassa taisi olla 4-5 päivää.

Taikamaailma Kalan graavaaminen itse on tosi helppoa. Sun pitää vain ostaa ei vakuumipakattua kalaa ja karkeaa merisuolaa. Poista mahdolliset ruodot pinseteillä tai sormin ja laita n. rkl sokeria / lohifile (n. 800gr.) ja merisuolaa laitetaan sen verran, kun päällä nätisti pysyy. Ja tilliä halutessa päälle tai sitten kuivattua tilliä ennen suolaa. Monessa kaupassa graavavat sulle samaan hintaan kalaosastolla eli kandee kysyä.

Kotiutumisvaatteiden koko Vauvat on ensi alkuun sellaisessa sikiömäisessä myyttyasennossa, että pienemmätkin vaatteet menevät. Meillä on kotiumisvaatteet olleet 50-52cm ja lapset olleet 47cm ja ovat hukkuneet vaatteisiinsa

Influenssarokote otettu kaikille paitsi kuopukselle. Hän sai just 3 muuta rokotetta ja mietin viitsinkö ottaa nyt tässä vaiheessa enää enempää.

Adii hienoa, että kuukauden lepo on jo takana ja tilanne pysynyt ok:na. Pitkästyttävää puuhaahan makaaminen on, mutta toinen kk vielä lisää ja sitten viikot onkin jo erinomaiset Naikkarillako olet? Mua tässä pariin kertaan jo peloteltu sisäänotolla sinne, mutta onneksi vielä saan kotosalla olla.

Lastenhoito synnytyksen aikana Mikäli päästään suunniteltuun sektioon on lapset vielä joululomalla. Esikoinen saa olla sitten lapsenvahtina ja äitini taustapiruna. Äiti ei enää hirveästi juoksentele siinä vaiheessa 15kk pikkuriiviön perässä

Pariin kertaan täällä käynyt kääntymässä, mutta sivut tökkineet, joten on jäänyt kirjoittelematta ja lukematta. Eilen aloitin luku-urakan ja nyt sain valmiiksi.

Omia kuulumisia sen verran, että kerran tässä tuli Naikkarilla käytyä eli n. vk sitten kun virtsa oli punaista, vauva ei ollut liikkunut 1/2 vrk eikä sydänääniä saatu kuuluviin. Lääkäri onneksi tuli osastolle heti perääni ja pääsin suoraan ultraan, jossa kaikki oli ok. Pienellä oli vain niin runsaasti tilaa liikkua, että oli päässyt antureita karkuun. Virtsakin osoittautui puhtaaksi, muutan olisin joutunut sairaalaan sisään (istukka kasvanut virtsarakon päälle ja verinen virtsa tarkoittaa, että olisi kasvanut sisään rakkoon). Aika kuulemma rupeaa vähitellen käymään vähiin... mitä sitten lienee tarkoittaa ajallisesti en tiedä. Kortisonia ei sitten annettu vaan odotellaan seuraavaa tilannetta ja katsotaan sitten uudestaan.
6. antibioottikuurin sain mukaani, koska veri on hyvä kasvualusta kaikelle ja veristä vuotoa oli taas vaihteeksi reippaammin.
Sektio on suunniteltu heti vuoden vaihteen jälkeen tehtäväksi ja nyt oikeastaan vaan jännäillään päästäänkö sinne asti. Seuraava käynti Naikkarilla parin vk päästä ellei muuta tule.

Maarit ja Hattivatti 29+2 (painoarvio viikko sitten oli jo 1500 gr. )

 

Joku täällä ihmetteli miten hoito vaihtelee paikkakunnittain tai TH:n välillä Samaa mietin minäkin, kyselin lääkäriltä kohdunsuun tilannetta niin vastasi venäjäksi korostaen "puolipehmeä" rv 28 silloin siis minulla. Kysyin että niin..mitä se nyt tarkoittaa näillä viikoilla? Lekuri katsoi kun halpaa makkaraa ja vastasi "noh kohdunkaula nut puolipehmea".

Painoarviota ei lähtenyt tekemään koska hän koki että se on aivan turha. Lapsen paino saatetaan kuitenkin arvata väärin. Ei ultraa, ei mitään sisätutkimuksia. Kyselin onko kohdunkaula kuinka pitkä niin ei, ei siihenkään vastausta.

Eli tässä sitä ollaan, puolipehmeä silloin, nyt varmaan pehmeä, osittaisen limatulpan (ehkä?) kanssa ja minulle ei olla sisätutkimuksen tutkimusta tehty vaikka olen supistuksia valitellut. Kaikki tutkinukset kohdunkaulat yms olen maksanut yksityisellä.

Huh, joo... Huomenna taas neuvolaan.

Ja viikot nyt 30+5

 

Piia-Liisalle isot onnittelut pienestä pojasta :flower:

Hauskaa, että taisit olla lasketuissa ajoissa ensimmäinen, ja vauvakin lopulta syntyi ensimmäisenä. Onneksi viikot on noin hyvät, että vaaroja ei juuri ole. Pojalle kuitenkin paljon jaksamista hoitojen keskellä! Kuulumisia luetaan mielellään lisää, kunhan jaksat niitä kirjoitella!

Tässä se konkretisoituu, miten pitkällä mekin jo ollaan, kun ensimmäinen syntyi. Ihanaa, kohta se on kaikilla edessä:heart:

Pilkku_ ja mahassa viihtyvä myttynen 30+6

 

Voi hyvänen aika! Onnea ihan hirveän kauhean paljon Piia-Liisalle ja loppu perheelle. Voimia ja sisua pienelle pojalle. :heart: Pikku herra ei sitten kauheasti odotellut.

Toivottavasti kaikki menee just niinkun pitää ja pieni kasvaa ja vahvistuu vaan. :heart:

 

J+ Miten se lääkäri arvioi kohdunsuun tilanteen jos ei tehnyt sisätutkimusta?

Eikä ne yleensä vielä tuossa vaiheessa teekkään painoarviota, sitten vasta jos on synnytystapa arviointi. Saiko teillä semmosta?

En mä nyt saa mitään jatkettua, olen niin puulla päähän lyöty P-L:n uutisista

 

Piia-Liisa Onnea pienestä pojasta :flower: :heart:

 

Hurjasti onnea Piia-Liisalle!

 

Piia-Liisalle onnea pienestä pojasta! :heart: Osasivatko yhtään arvioida miksi poika päätti syntyä jo nyt? Oliko sulla mitään ennakoivia merkkejä? En nyt muista.... :/

J+ ensisynnyttäjällä kohdunsuun ei kyllä tartteis olla pehmee vielä 28 viikolla! Uudelleensynnyttäjälle se on normaalia. Jospa siellä masukki pysyisi masussa. Mutta toisaalta kohdunsuun tilanteestakin on niin vaikea ennustaa tulevaa. Esikoista kun odotin ja kotiuttivat lepohoidosta 34+0, kohdunsuu kahdelle sormelle auki, lääkäri vaan toivotti tervetulleeksi synnyttämään. Sanoi vielä että hän päivystää sen viikonlopun. Uskoi että käyn kotona vain kääntymässä. Pöh. 37 viikkoo ku tuli täyteen rupesin savustamaan vauvaa pihalle. Syntyi vasta 38+5.
Synnytys oli nopeahko ja voisinpa sanoa että helppo.
Jos sulla ei jatkossakaan tarkemmin tilannetta tsekata, niin ei kannata supistuksia kovin kauaa kotona katella. Kaveri voi tulla melko nopeeta maailmaan.

( . ) Tosi karmee olo. Pää täynnä räkää ja pitäis jaksaa lähtee kaks:lle äippäpolille. Ei paljo uskalla meikatakaan ku silmät on niin tulehtunu. Hehkeetä. Kassin taas mukaan pakkaan.

Ihanaa ku mun serkulla on la huhtikuussa ja hänellä on tänään rakenneultra. Jännittää hänen puolestaan. <3 Ajateltiin pyytää häntä ja hänen avokkiaan meidän tytön kummeiksi.

Pink 29+6

 

piia-liisa onnittelut pienen pojan syntymästä! Toivotaan pienelle paljon voimia kasvaa:flower:

pissalla ravaamisesta täällä kans lasketaan kuinka paljon voidaan juoda aamulla ennen ulos lähtöä ettei tartte heti vessaa etsiä. Aikamoinen tunne tulee jos vauva kääntyilee ja rakko on täynnä. Pari kertaa kaupassa joutunu jättää täydet ostoskärryt kauppaan sisälle ja juosta vessaan. yöllä ei onneks tarvi käydä kun 1-2 kertaa.

koirista meillä kans tuotiin viimeksi koiralle vauvan vaate jota pidin sairaalassa sillä ja annettiin heti kotiin tultuamme haistella vauva, mutta en tiedä auttoko. Koira on vieläkin mustasukkanen lapsesta ja änkeää väliin jos pojalle hempeillään vaikka onkin 30 kilonen väliin änkeäjä vasta nyt kaksi vuotta syntymästä koira antaa pojan kunnolla halia ja silittää itseään mutta niin vauvan itku, liikkeelle lähtö yms saivat sen pelkäämään ja menemään karkuun. Ei niillä vieläkään täyttä luottamusta toisiinsa ole mutta askel parempaan suuntaan on edetty. jos koira saisi päättää meille ei olisi tullut yhtään lasta

maarit kiitos vinkistä, kopsattava on

neukkalääkäri ei tehty kun sisätutkimus ja ultraus: kanavaa sama kun alussa. paikat kiinni ja lukossa. sattui vaan,kun mulla ilmeiseti kohtu takana ja kaukana, niin tuntu että lääkäri tunkee kätensä aivoihin asti, auts! Vauva reilun viikon verran isomman kokoinen eli nyt oli painoa 1200g. Ruokavaliosta puhuttiin ja oli tyytyväinen kun kerroin aloittaneeni sokerilakon parempi näin ettei vauva kasva kauheen isoks. sokereita seuraan silloin tällöin itse ja ne pysyneet normi arvoissa. Sokerirasitus reilun viikon päästä. Mulla tää homma menee niin ettei itelle keräänny juuri mitään, mutta vauvat tuppaa näköjään saamaan sitten ne munkin osuudet, eli tod. näkösesti joko mun sokeriaineenvaihdunnassa jotain häikkää tai sitten istukka vaan ravitsee lapset runsaalla kädellä. No nyt tsemppaan itseni elämään ilman herkkuja viikot ja pidän sen ihanan hemmottelu päivän sitten viikonloppuna