HELMIKUUN HELMET 2013 *lokakuu*

Nökönen, kohtalotoveri ilmottautuu! :wave:
Esikoisen raskausaikana supistuksia alkoi tulemaan joskus rv20. Mainitsin niistä neuvolassa ja sain ajan lääkärille. Lääkäri ultrasi kohdunkaulan mitaksi 27-29mm, sain sairaslomaa ja kontrolliajan 2 viikon päähän. Kontrollissa rv25+ kaulaa 25-27mm, kiireellinen lähete synnärille. Kävin kotona pakkaa kassin ja lähin näytille. Ottivat osastolle lepäämään. Mulla oli myös b-streptokokki johon aloitettiin sairaalassa antibiootit. Pötköttelin KAKS:lla ma-ke. Supistukset ei missään vaiheessa ollut kivuliaita eikä säännöllisiä, niitä tuli sillon tällöin. Kolmen päivän pötköttelyn jälkeen lääkäri teki taas tutkimuksen ja arveli tilanteen olevan sen verran uhkaava että lähetti mut samalle päivää OYS:iin. Sain myös kortisonit kypsyttämään vauvan keuhkoja.

Oulussa sit pötköttelin 1,5viikkoo ja kohdunkaulaan saatiin lisää mittaa ja uskalsivat päästää kotiin lepohoitoon, tuolloin rv 27+. Supisteli päivittäin, mutta ei mitenkään kipeästi. Kahden viikon päästä oli ä-polilla kontrolli jossa tilanne pysynyt rauhallisena. Siitä taas 2 viikkoo eteenpäin niin uusi kontrolli. Rv 31+ ottivat taas osastolle lepoon. Vessa ja suihkulupa liikkumisessa. Suljettua kanavaa 15mm. Kohdunsuu alkoi siis aukeamaan molemmista päistä.

Kun rv 34 tuli täyteen pääsin kotiin. Siinä vaiheessa kaulaa n. sentti jäljellä, kahdelle sormelle auki. Minut kotiuttanut lääkäri sanoi että saatan tulla vielä samalle päivää synnyttämään. Kotiin kun pääsin niin irtosikin limatulppa! Mutta mitään muuta ei sit tapahtunutkaan!

Viikon vielä lepäilin kotona ja sit aloin vähän liikkuakkin, oikeestaan aloin elää ihan normaalia elämää. Rv 37+ lääkärinneuvolassa kanavaa jäljellä 0,5cm ja auki 4-5cm.
Rv 38+5 kävin aamulla neuvolassa ja päivällä alkoi supistelemaan harvakseltaan ja vähän napakammin kuin aiemmin. Mies tuli töistä ja otettiin päiväunet. Sit alko tulee KIVUTTOMIA supistuksia aika tiuhaan. Päätettiin lähtee käymään synnärillä. Kas kummaa olinkin jo 8cm auki ilman kipuja ja supistuksetkin loppui automatkalla. Kipeät supistukset saatiin aikaan vasta kun puhkaistiin kalvot ja siitä ei mennytkään kuin tunti niin tyttö oli maailmassa.
Vaikea raskaus, helppo synnytys.

Tässä raskaudessa supistuksia alkoi tulee joskun rv 14-15. Lääkärille pääsin rv16. Ultraamalla kohdunkaulaa 32-34mm, ei mikään mahdottoman pitkä... Saikkua sain ja kahden viikon välein kuljin konrollissa. Rv 22+ kaulaa 27-29mm, pehmeä, mutta kiinni. Lähete ä-polille. Siellä kävin nyt 2 viikkoo sit ja kaulaa 30mm. Tuntuu sahaavan tuo mitta aikalailla. Polilla lääkäri sanoi ettei meillä oo tässä vaiheessa mitään paniikkia, ennuste on hyvä kun kerta edellinenkin meni täysiaikaiseksi. Ekalla kerralla kun ei ollut mitään vertailukohtaa eikä tiennyt mihin suuntaa tilanne kehittyy.

Seuraava kontrolli ä-polille viikon päästä. Taas pakkaan varulta laukun mukaan jos joutuu osastolle jäämään. Toivon etten joudu. Paljon olen kotona pötkötellyt. Tässä raskaudessa ei ole b-streptokokkia, mutta supistukset on paljon napakampia. Outo juttu.

Toivotan sinulle Nökönen oikein paljon voimia ja hermoja lepäilyyn. :hug: Tiedän todella mitä se on! Ekassa raskaudessa totaali levossa n. 10vk! Ja nyt olen kans ottanut varman päälle ja aloin pötkötellä päivät 9 viikkoa sitten. Kevyitä kotihommia kyllä teen että en ihan 24/7 oo vaakatasossa. Eikä siihen olla nyt määrättykään. Lepäillä aijon sinne 34 viikolle saakka. Vielä siis 8vk..... :stick: Sekin huonopuoli tässä on että paino nousee kun ei pääse liikkumaan. Kävin puntarilla ja nyt olis tullu jo 10kg. En ala, musta tulee ihan valas. Mutta palkinto on mitä parhain kun saa vauvan pysymään masussa täysiaikaiseksi. :heart:

Saitkos muuten jo kortisonipiikit? Ja joudutko pistämään klexanea estämään veritulppia?

Pink 25+5

 

Nököselle tsemppejä toiselta pakkolepäilijältä. Kyllä vaatii ajatusmaailman muuttamista, että osaa olla paikallaan. Ei sovi meikäläisen luonteelle lainkaan vaan minkäs teet!

Omaa napaa eilisestä päivästä:
Aamulla taas vuotoa ja kun oli kerta käsketty aina näytille niin meninhän minä ajatellen, että on tarpeetonta. No eipäs ollutkaan. Ei tule meille helmivauvaa vaan jos hyvin käy, niin tammikuun alkuun päästään ennen sektiota. Sektio näillä näkymin viimeistään rv 34-36.
Istukka kasvanut ostittain kohtuun sisään (tapahtuu 1:2500 raskaudessa). Sen sijaan harvinaisempi ongelma oli se, että kohdun ja virtsarakon väliin jäävä kohdunkudoksen paksuus oli vain 1,4mm ja juuri siitä kohti istukka kasvanut kohtuun sisään. Tässä siis jännitellään joskos istukka päättää jatkaa kasvuaan kohdusta ulos, joka olisi vähintäänkin ei suotavaa ja virtsarakolle aika paska juttu.
Liki tunnin tutkivat päivystyksessä ja takapäivystäjä, joka erikoistunut eteisistukkaan tuli vielä ultraamaan ja päättivät pistää magneettikuvaukseen lisäselvitystä varten. Sinne pääsinki sitten heti ja otti muuten koville maata toinenkin tunti selällään. Ahtaanpaikankammokin oli iskeä, mutta päätin etten sille sentään periksi anna. Se, kun sentään on mun tahdosta kiinni toisin kuin mikään muu tämän päivän tapahtumista!
Happinaamari päällä sitten makoilin putkessa ja taju oli lähteä pediltä nostessani.
Tulokset tulevat kuulemma lähiaikoina ja hoitaja soittaa perään koska seuraava lääkäriaika.
Tarkassa seurannassa loppuun saakka ja nyt ei jäänyt enää epäselväksi, että vuotojen jatkuessa ottavat sairaalaan sisään eivätkä pois päästä. Myöskin vatsakivut (voi olla oire istukan läpikasvamisesta) ja supparit aiheuttavat sairaalareissun/ sinne jäämisen. Että hauska päivä ja kivoja uutisia kaiken kaikkiaan :/

Maarit ja Hattivatti 25+2

 

Täällä kans yks vuodepotilas.:/

Viikkoja nyt 23+6. Maanantaina lorahti osa lapsivesistä mutta luulin että pissaa. Eilisaamuna tuli lisä jolloin tajusin ettei kaikki ole ok. No hirveesti en huolestunut, aattelin soittaa puhelintunnilla klo 12 neuvolaan. No siellä oli just eilen joku koulutus eikä th sitten vastannut. Äitini patisti soittamaan kättärille jonne läksin sitten saman tien näytille.

Klo 14 saavuin, hetki käyrällä, verikokeet sun muut ottivat. Istuin sit tunnin verran odottelemassa et saatiin lääkäri paikalle. No, lapsivesitesti näytti sillä hetkellä negaa mutta ne oli aika varmoja että sitä se aiemmin lorahdellut oli. No, sisätutkimuksessa kävi ilmi ja ultralla varmistettiin että kohdunsuu on sitten koko matkalta 3cm auki ja kanavaa jäljellä parisen senttiä. Labroissa oli myös crp koholla ja nyt menee suoraan suoneen antibiootit neljä kertaa vuorokaudessa. Pistivät myös vauvan keuhkoja kypsyttävät kortisonit. Ja sit ambulanssikyydillä naikkarille ja täällä maataan sitten näillä näkymin synnytykseen asti. Lääkäri sanoi kyllä suoraan senkin että täysaikainen tästä ei tuu, nyt vaan toivotaan et puhutaan viikoista eikä päivistä.

Hirveä huoli aivan liian pienestä... Eipä pahemmin tullut nukuttua. :/

Adii rv 23+6

 

Maarit aika hurja tilanne! En ole koskaan kuullut tuommoisesta! Toivotaan että vuodot pysyy poissa ja saisit viikkoja lisää. Tsemppiä!

Adii siellä alkaa olla jo tosi uhkaava tilanne. Onko sulla ollu supistuksia vai tuliko aivan yllättäin? Voi kun saisit edes kaksi viikkoa kasaan, silloin vauvalla olisi jo 50% mahd. selvitä hengissä. Ja kun rv 28 tulee täyteen niin prosentit on jo 90! Haleja!

Nökönen voihan se olla että vauva vain säikyttelee. Sulla on kuitenkin kanavaa ihan hyvin vielä jäljellä. Juot vaan tosi paljon nesteitä ja lepäät niin jospa ne supparit ei lisääntyis. Lankoja käytetään ilmeisesti silloin jos kyse on kohdunkaulan heikkoudesta. Silloin kypsyminen tapahtuu ilman supistuksia.

Tekayn sivulla oli taulukko jossa oli merkattu kuinka suuri mahdollisuus milläkin viikolla syntyvällä vauvalla on selvitä hengissä. Ja selvinneistä kuinka moni on terve. Puhelimella en osaa nyt linkkiä laittaa...

Mikään ei kyllä ole niin stressaavaa kuin miettiä milloin vauva päättääkin syntyä. Sitä on oikeasti valmis vaikka seisomaan päällään että pieni saisi edes lisäpäiviä kohdussa. Jokainen päivä on arvokas!

Pink 25+6

 

Vielä piti kysyä teiltä, Adii, Nökönen ja Maarit, että onko teillä tietoa vauvan sukupuolesta? Keskosena syntyneet tytöt on sitkeämpiä sissejä kuin poikakeskoset. Näin luin jostakin.

 

Kiitos, Pink89! No nyt yöllä neljästä seittemään supisteli noin 10min välein mut kivuttomasti, sain vähä ennen seiskaa supistuksia estävää lääkettä, nyt tilanne rauhoittunu.

Tyttöä meille rakenneultrassa vähän lupailtiin. Voi vitsit kun mua vaan itkettää kun aattelenkin et mitä jos meidän aivan liian pieni tyttönen syntyy piakkoin. Voi kun hän pysyos sisällä viel edes kuukauden, mieluummin reilusti enemmän.

Edit: siis joo, ei oo supistellu kuin lievästi rasituksessa. Muuten on kyllä ollut outo olo, paineentunnetta alapäässä ja vatsalla, mut neuvolassa oltiin sitä mieltä että raskauteen kuuluu tommoset tuntemukset, mun pitäis vaan lopettaa liika ajattelu ja googlettaminen. No, tässä sitä nyt ollaan.

 

Huomenta!

Nökönen ja kaikki muut neidot joilla vauvat tahtovat jo maailmaan:

Mulla oli edellisessä raskaudessa reissu tammikuussa naikkarille juurikin vauvan ulostulotahdosta.
Ihan normi odotus ollu sillon siihenasti, mitä nyt rd mutta ei muuta. Touhunnut normaaleita asioita, renkaiden vaihtoa, kodin siivoomista, siis normia. Sain supistuksia vkolla 30 kun olin siivonnut autotallia kuulema liian innokkaasti. Ei ne kipeetä tehny mutta ne sai punan kyllä poskille ja säännöllisesti ensin 3 min ja siitä sitten tiheni. En tietenkään aatellu lhteä minnekkään viikkoja liian vähän synnytystä ajatellen yms. Eipä siinä, mies sanoi että mene nyt edes näytille ja ajoin sitten 40 min matkan sairaalaan vielä ihan hoopolla tunteella että turhaan ajelin. Lääkärit riemastu siellä kun ultrasivat ja ottivat supistuskäyriä.. Mut lähetettiin sitten ampparilla, nolosti, helsinkiin naikkarille ja siellä sitten vuodelepoon viikoksi. pistokset sain ja suppariestolääkkeet. loppujen lopuksi poika syntyi vasta vkolla 39+4 joten ei ne kaikki supparit ole ulostuloa.. Mittoja sillon tais olla justiinsa toi 25mm ja ulkosuu väljästi kahdelle sormelle auki.

Haalarikeskusteluun, taisinkin jo kertoa aijemmin että ostin tuon 56cm haalarin. kyllä me pärjättiin pojan kanssa sillä ihan hyvin pari kuukautta vaikka poika olikin ISO syntyessään.
Muuten olen tehnyt maltillisesti hankintoja, mutta jos nyt sanotaan, kaikki tarvittava on jo..

Oletteko puhuneet isimiesten kanssa kuinka kauan aikovat olla kotona lasten syntymän jälkeen?
Mä täällä arvon miehen kanssa kuinka kauan se tällä kertaa jää. (viimeksi tuli julma riita kun mies lähti jo kolmen päivän jälkeen takasin töihin vaikka tarve olis kotona ollu enemmälle olemiselle)!

kengu
rv 24 (?)

 

Heippa

Voi kauhistus miten hankalalta kuulostaa raskaus Nökösen, Maaritin ja Adiin kohdalla. Pahoitteluni ja isot peukut, että vauva pysyisi kyydissä vielä hyvän matkaa. Tuo kyllä suhteellisuudentajua omiin napinoihin kuulla, että noinkin voisi asiat olla (itsellä ei ole oikeastaan MITÄÄN vaivaa kun tarkemmin ajattelee, satunnaista unettomuutta mutta that's it).

Isän vapaasta: alunperin ajateltiin että isä käyttäisi 18 pvän vapaastaan 2/3 heti alkuun vauvan synnyttyä, mutta nyt tarkemmin ajateltua ja lapsellisten ystävien kanssa keskusteltua päätettiin, että isä pitääkin alussa vaan ihan vähän lomaa, esim. 5 päivää ja loput kesäkuussa, niin että tulee kunnon 6 viikon kesäloma. Rupesin ajattelemaan, että kun alussa vauva on niin pieni ja lähinnä, toivottavasti, vaan nukkuu eikä juuri seurustele, niin mieluummin isä pitäisi vapaata myöhemmin. Lisäksi helmikuussa voi olla niin kylmä, ettei nyytin kanssa pääse edes ulkoilemaan, joten jos vaihtoehtona on kököttää kaksi viikkoa sisällä nukkuvan nyytin kanssa niin vähän hukkaan menee jotenkin tuo vapaa. Mulla on kuitenkin äiti joka voi olla apuna vaikka joka päivä, jotta pääsen itse ulkoilemaan. Pari ystävää sanoi tehneensä ihan samalla lailla ja pitäneensä hyvänä ratkaisuna. Meillä on kesällä tulossa miehen vanhemmat kylään ehkä peräti kolmeksi viikoksi, joten siinäkin mielessä kesäloman pidennys 'ylimääräisellä vapaalla' tulee tarpeeseen. Toki on kiva, että tulevat, mutta kolme viikkoa on kyllä aika pitkä aika ja sen jälkeen voi olla kiva toipua hetki kaksisteen - eikun kolmisteen. Mutta kukin tavallaan.

Täällä on nyt nukuttu tosiaan paljon paljon paremmin, kiitos eri makuuhuoneiden. Miehellä on ollut työstressistä johtuvaa huonounisuutta, minkä takia minäkin valvoin, nyt nukun kuin tukki kun toinen ei pyöri ja huokaile vieressä. Toivon kyllä ettei ratkaisu ole 'pysyvä', mutta uni on kyllä yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvinvoinnin kannalta. Myös parisuhteessa on ollut onnellisempaa kun valvotut yöt eivät paina - ainakaan molemmilla.

Sokerirasituksesta: ne tulokset pitää vissiin itse soittaa neuvolasta puhelinaikana? Ei ole mitään kuulunut, enkä ole vielä soitellut, mutta kait ne sieltä soittaisivat, jos olisi jotain hälyyttävää?

Tilasin tänään äitiysvaatteita netistä, eka vaatetilaus ikinä. H %Mllä tosi nättejä mekkoja/puseroita, joita tarttui haaviin pari. Tiukka untuvatakki menee vielä toistaiseksi, mutta ei varmaan kauaa. Isomman aion kuitenkin ostaa kirpparilta, koska sille ei toivottavasti liene käyttöä kuin pari kuukautta.

Vauveli on tosi tarmokas pyöriäinen masussa ja on ihana tuntea liikkeitä pitkin päivää. Olen tosi onnekas siinä mielessä, että minkään valtakunnan kipuja ei tosiaan ole ja käyn lähes päivittäin tunnin reippaalla kävelylenkillä.

Mukavaa päivää!

Tuulis ja rakas 24+4

 

Tsempitykset kaikille lepoon passitetuille! Ei varmasti ole mukavaa tai helppoa, mutta koittakaa jaksaa.

Mies kotona on sen mikä se oli se normaali aika, tosin ei se mitään isyyslomaa meillä ole, ihan samanlailla puuhastelee, mutta huomioi sitten noita isompia, ottaa mukaan hallille jne.

Sokerirasitus Käytännöt vaihtelee, täälä vastaukset saa seuraavalla nla käynnillä, mutta jos niissä olisi jotain hälyttävää ollut niin olisi ilmoitettu.

Mä tilasin kans zalandolta mammapökät, kun vihdoin ja viimein löydin tämmöset collarin oloset, minähän meinaan kotona en farkuissa tms kulje, mukavaa on oltava Ja aiii nää on ihanat. Napakat mutta kuitenkin ihanan pehmeet ja mukavat, mä en ota näitä ikinä pois

(.) Täälä kans saa olla kiitollinen, ettei ole mitään vaivoja. Pientä kipuilua tulee kävelyjen jälkeen ja hyvin lievää närästystä välillä, siinä kaikki. Jotenkin niin ihmeellistä, et kaikilla kuitenkin sama tilanne ja jotkut sitten saa aivan kaikki vaivat mitä maa päällään kantaa :/

Katselitteko eilen erilaiset äidit? En nähnyt ihan loppuun asti, kun mentiin saunaan, mutta sanotaanko, että vähän kyllä ärsytti tämä heidän elonsa.. :headwall:

Äiti maa & Alli 26+4

 

Jestas mitä uutisia täällä on:O
Maaritille, nököselle, ja adiille paljon jaksuja ja peukut pystyssä että pääsette hyville viikoille!:hug::hug:

Mulla ei oo kertaakaan vielä tutkittu kohdunsuun tilannetta (ekassa lääk. tarkastuksessa vkolla 12 katsottiin).. onkohan ihan normia? kait ne ois noissa ultrissa nähnyt jos siellä ois jotein tapahtunut? milloinkohan noin normisti seuraavaksi se tilanne katsotaan?

Mullakin on alkanut tuntua mahan kiristelyjä nyt, ja maha onkin samankokoinen kun kuopuksesta rv 40! Noin niinku ulkoisesti. otin valokuvat ja kyllä luvassa on todella mahtimaha!

T.Neiti +Tihulaiset 23+5

 

Lumista päivää kaikille

Tsempit teille vuodelepolaisille, omat "ongelmat kyllä minimalisoituu tässä suhteessa Oma ystäväni on ollut vuodelevossa kohta kuus viikkoo osan sairaalassa osan kotona, nyt taas sairaalassa. Kovaa hommaa se lepääminenkin Mutta palkinto sitten mitä parhain, joten jaksamista!
Omaa napaa: sairasloma jatkui 18.11 asti näiden kasvukipujen vuoksi, en ole työkuntoinen. Sit oli puhetta että käyn töitä kokeilemassa ja jos ei pysty olemaan niin saikku jatkuu sit vuosiloman alkuun 23.12 asti. Joten näillä eväillä mennään. Neuvolassa käyty tänään ja vauvalla kaikki hyvin
Paino noussu n. 700g/vko ; KÄÄK!!! Ja ei olis saanu nousta ollenkaan... siispä herkkuja vähemmälle... SF-mitta oli nyt 25 eli käyrien yläpuolella mennään, mutta ihan normaalia kuitenkin. Liikkeet ++, syke 150, verenpaine ok. Saatiin ne voimavara kaavakkeet täytettäväks seuraavalle kerralle ja Kelan paprut vietiin jo sinne.
Heidukka ja Mytty 24+0 (POKS!)

 

Piia-Liisa Höh sun kanssas, ei todellakaan olisi tarvinnu. Mutta kiitos kumminkin, ihana kortti :heart: Hyllyyn pääsi paraati paikalle.

 

Ihan heti alkuun Tigelle valtaisat rutistukset :hug: En löydä sanoja muuta kuin sen verran, että paljon, paljon voimia ja jaksamisia koko perheelle :heart:

Yritänpä nyt sitten vähän osallistua keskusteluun, olittepa taas romaanin kirjoitelleet. Huh huh.

Neuvolalääkäri ja erityisesti kohdunsuun tarkistaminen on täällä kuulemma utopiaa eli ei tarkisteta - suurimmalla osalla ensimmäisen kerran joku alapäähän katsoo synnärillä, kun tilanne on päällä. Että silleen. Oma nlalääkäri on 2vkon kuluttua, joten katsotaan, kuinka käy - ainakaan en odota mitään ihmeitä, 15min aika muutenkin vain. Sokerirasitukseen pitäisi ensi viikolla löytää aikaa, lähete on jo sisässä - pitäisi vaan saada aikaiseksi mennä labraan. Oujee. Pitääpä muuten kohta tarkastaa KELAn sivuilta, joko on päätös annettu jutuista.

Sf-mitta oli täällä ainakin muutama viikko sitten ihan täysin keskikäyrällä, itse kyllä odotin, että ois oltu yli käyrien, kun kohtu alkuvaiheessa kasvoi niin hurjaa kyytiä, mutta tasottui sitten näemmä. Maha on kyllä hulvattoman kokoinen, sain just niitä hymyileviä katseita koko reissun ajan, erityisesti vähän vanhemmilta naisilta lentokentillä. Nauratti kovasti sekä minua että miestä.

Isäinpäivä ja isyyspakkaus ollut myös puheena, isyyspakkausta ajattelin minäkin jossain kohtaa räpeltää, mutta tähän tietoon vasta vuodenvaihteen tienoilla. Isäinpäivää emme nyt vielä vietä, koska miehen mielestä sen aika on sitten ensi vuonna.

Tsempitykset teille vuodelepäilijöille, ei ole kyllä helppoa vain makoilla. Mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen vuoksi.

OMA NAPA reissusta siis tultiin eilen illalla myöhään, oli kyllä mukava matka. Lennotkin meni kätevästi, Jorma-Irmeli tykkäsi paikka paikoin potkia tehokkaasti rakkoa ja muutenkin riehua, muttei missään vaiheessa ollut erityisen epämukava olla. Kävely ja liikkuminen on hurjan helppoa, taisin jättää ne liitos- ja löystymiskivut ihan kokonaan jonnekin matkan varrelle - varmaan Münchenin kentälle. Vauvalle sain ostettua vaunuihin lämpöpussin - ihan uuden uusi, toppaa ja untuvaa, fleecevuorattu maksoi hurjat 35e. Kaukaloon vielä pitäisi se pienempi hankkia - tuo Saksasta ostettu tullee olemaan käytössä vasta vuoden päästä kunnolla. Pari söpöä bodyakin tarttui matkaan ja ostin itselleni jäätävän kasan suklaata ja sellaiset UGG-tyyppiset kengät. Tänään olenkin sitten pessyt pyykkiä ja odottelen isäntää kotiin töistä parin tunnin päästä niin pääsee kauppaan sekä hakemaan koirat mun vanhemmilta. Reissun aikana oli tullut Macy's-pakettikin, jonka tänään availin ja hypistelin onnesta soikeana kaikkia söpöjä pieniä vaatteita. Eipä sitten oltu lunta karussa Stuttgartissakaan, siellä oli itseasiassa enemmän lunta kuin täällä. Mutta eipä tuo haitannut, meillä oli mukavaa, mutta kyllä oli kivaa tulla takaisin kotiin ja omaan sänkyyn. :heart:

Jospa sitä raahautuisi nyt nostamaan pyykit ja samalla kaivaisi rahapussin jostakin niin saisi katsoa, onko KELA antanut mitään päätöksiä...

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli - ja kyllä, se on jo 24+6 :heart:

 

Tige. Osanotto täältäkin. Tuo on niitä kamalia asioita, kun huomataankin, että kaikki ei ole kunnossa ja sen perusteella joutuu tekemään raskaita päätöksiä. Jaksamisia teille!
Silloin kun me olimme esikoisen kanssa rakenneultrassa, ultraaja näki jotakin hälyttävää juuri sydämessä. Odotettiin sitten samontein toiseen tarkempaan ultraan, ja siellä lääkäri katsoi ja näki samaa. Saatiin lastenklinikalle lähete ja päästiinkin parin päivän päästä. Siellä oli joku huippusydänspesialisti, joka sitten katsoi sydämen rakenteet. Hän kumosi aiemmat analyysit, sydän olikin terve, olisi kuulemma ollut erittäin vakavasta asiasta kyse, jos alkuperäiset katsannot olisi pitäneet paikkansa. Meillä siis kävi silloin tuuri, olimme niin helpottuneita.

Nökönen ja Pink89. Joskus luin jostain naisesta, joka oli kuukausitolkulla sängyssä jalat ylöspäin, jottei vauva tule ulos. Olin ajatellut, että se on tosi harvinaista, että alkaa ajoissa pyrkimään ulos, mutta eipä taida ollakkaan. Mites teillä päät kestää ja eikös se pyörrytä, kun on pitkään makuulla ja sitten nousee ylös? Jos on muita lapsia, niin hankalaa varmaan on niitten kanssa, hoito jne. Huh. En tiedä, miten itse selviytyisin, kun asutaan lapsen kanssa kahdestaan.

Ja huh, miten hurjalta kuulostaa, Maarit, tuo sinun tilanteesi. Onkohan se niin, että periaatteessa istukka voi olla missä vaan kiinni ja sun tilanteessa huono mäihä ja lähtee sitten kohdunsuulta?

Ja Adii... Kylläpäs täällä alkaa sattua ja tapahtua. Millehän viikolle sitä piti päästä, että keskosen on turvallista tulla ulos? (Ai juu, Pink olikin laittanut...) Ei sullakaan nyt auta kuin maata vaan... Tsemppiä sinne! Pidetään varpaat ja sormet pystyssä, että maha-asukki pysyy tarpeeksi kauan vatsassa!

Tuli ihan hölmö juttu tähän väliin nyt mieleen... Eräs tuttuni, kun odotti kolmatta lastaan, siinä vaiheessa oli tullut ero miehestä ja yh hän siis on. Niin kun hällä alkoi kipeät supparit ja totesi, että nyt on synnytys alkanut, niin hyppäsi pyörän selkään ja polki vajaan 10km Kättärille synnyttämään. Ei olis minusta tuommoiseen...

Milläs viikolla se sokerirasitustesti taas pitikään tehdä????? Oliko se 24-26. Neukku sanoi viime viikolla, kun siellä kävin, ja lähetekkin on sisällä, mutta kun ei mun päässä enää pysynyt, että milloin sinne pitikään mennä. Pitäis varata se aika netissä nimittäin.

Päädyin sitten ottamaan äitiyspakkauksen, vaikka ei sitä olisikaan tarvinnut, kun vaatetta on pilvin pimein ennestään. Ajattelin, kun ei sillä 140e:llä oikein hirveesti mitään saa, että on se pakkauksen arvo enemmän.

Olo on alkanut tuntua raskaalta, huippailee entistä enemmän ja on semmoinen yökötysolo, väsyttääkin. Maha-asukki liikuskelee vatsassa aika ahkeraan, mutta liikkeet ei tunnu vielä ulospäin. Seuraavat neljä viikkoa on tiukka työputki, sen kun vielä jaksaa, niin joulukuussa helpottaa. Painoa oli tullut (viime vk) raskauden alusta 7 kg. Nyt on makean himokin taas vaihteeksi iskenyt, siihen pitäisi vaan saada stoppi, ettei tule turhaan ylimääräisiä kiloja.

Muoks. Niin se on 23+4 täällä.

 

No huh huh! Täällähän on vaihtunut leppoisa odottelu kaikkeen kamalaan!
Ensin kommentteja aikajärjestyksessä.

Tige ei varmaan täällä enää käy, mutta halaukset täältäkin. :hug: Kaikkea raskasta ihminen joutuukin kokemaan.

cinnamonnille tervetuloa mukaan!

Tuuliannaliina kaipaili mieheltään extrahuomiota ja samanlaista on täälläkin ilmassa. Ja meillä on sama tilanne, että mies lukee KOKO ajan, vaikka minun mielestäni hän voisi mieluummin helliä minua. KOKO ajan. No, puhumalla tästäkin selviää.

Toivottavasti Viivin olo helpottuu ja pysyy parempana. Ei kai nyt hieronnasta haittaa ole? Mä en oo hierojalla käynyt ollenkaan, mutta mies hieroo harva se päivä jalkoja, päätä, hartioita ja nyt alaselkääkin, kun siihen koskee.

Toppahaalarin kokoa olen minäkin miettinyt ja päätynyt arpapelillä, että hankitaan 62-senttinen. Minä itse olen ollut nelikiloinen, mies syntyessään paljon pienempi. Jälkikäteenhän sen sitten voi sanoa, että väärän kokoinen hankittiin.

Minä kaivelin talvivaatteet esiin ja just menee vielä yhden talvitakin vetskari kiinni. Ei montaa viikkoa, mutta hetken vielä!

Bettis kannattaa varmaan testailla, minkälainen turvakaukalo sopii parhaiten teidän autoon, penkithän on aina vähän erimallisia.

Nököselle, Maaritille Adiille kaikille tsemppiä lepäilyyn. Toivotaan, että vauvat pysyvät sisällä mahdollisimman pitkään. Onneksi täällä on ollut rohkaisevia tarinoita, miten sitkeät sissit pysyvät masuissa loppuun asti kaikesta huolimatta.

Omat ongelmat tuntuvat niin kovin pieniltä, kun teidän tarinoita lukee. Tosin olen tässä koko ajan itselleni toitottanutkin, että onneksi omat raskausongelmat koskevat vain minua, ei vauvaa.

Kengumamma kyseli, että miten pitkään isä meinaa olla kotona synnytyksen jälkeen. Me ollaan puhuttu, että olisi heti koko isyysvapaan (ellei sitten kävisi tekemässä sunnuntaivuoron välillä, jos se osuus "sopivasti") kotona, sitten talviloman jossain välissä talvella/keväällä. Kesällä sitten pitää osan vanhempainvapaasta, kun minä pidän lomiani. On varmasti kotona niin paljon kun vaan pystyy, sen verran innoissaan on lapsesta.

Tuuliannaliina Mä olin kaksi viikkoa sitten sokerirasituksessa ja oletan saavani tulokset huomenna neuvolassa (jossa mulla on ensimmäinen ja ainoa neuvolalääkäri). Saa nähdä sitten huomenna, että tehdäänkö sisätutkimusta vai ei.

Äiti maa, noita kortteja minä näperrän harrastuksena. Tosin näillä käsillä ei nyt paljoa näperrellä.

Kiva, että MrsR:llä oli kiva loma ja paljon tuliaisia!

Ja vielä omaa napaa. Mä kävin maanantaina siellä lymfaterapeutilla. Se tuntui taivaalliselta ja pari tuntia sen jälkeen näin ensimmäisen kerran 1,5 kuukauteen normaalikokoiset sormet. No, sitä lystiä ei kauaa kestänyt eikä siitä yhdestä kerrasta ainakaan ollut mitään apua puutumiseen tai kipuihin. Oikean käden sormet ovat olleet puutuneet yötä päivää viikonlopusta asti muutamia hetkiä lukuunottamatta, särkee ja nyt jotenkin keskisormi on jumiutunut. Tavarat putoilee, esim hammasharja kesken pesemisen. :headwall: Käyn vielä uudestaan siellä lymfassa (3-5 kertaa) ja vielä on takaporttina ne kortisonipiikit. Vähän hirvittää, että meneekö varmasti ohi synnytyksen jälkeen. Näillä käsillä ei nimittäin vauvaa nostella, maitopurkin korkeintaan. Mutta jos jollakulla on esim jalkojen turvotusta ilman muita vaivoja, niin lymfasta voi olla kovastikin apua.

Nivuset ja alaselkä ovat kipeät ja käveleminen ei oikein onnistu, pientä töpöttelyä vaan (ja kauhea, miten liukasta tänäänkin oli!). Nyt on mennyt jo siihen pisteeseen, että koskee jo aamulla herätessä, kun aiemmin kipu hellitti nukkuessa.

Kuusi viikkoa vielä töitä. En tee kuin 20-30 tuntia viikossa töitä, mutta koulupäivien kanssa päivät venyvät pahimmillaan 10-12 tuntisiksi ja välillä tuntuu, että aika lähellä kiikun täällä rajalla, että olenko enää työkykyinen...

Nyt on lopetettava, kun kädet huutaa hoosiannaa...

P-L 27+1

PS. Pitäisikö huolestua, kun tuo lapsi ei paljoakaan potki. Tunnen kyllä sen liikkeet ja möyrimiset joka päivä moneen kertaan, mutta potkuja tai iskuja ei tunnu välttämättä edes joka päivä tai parhaimmillaankin pari potkua?

 

Ainiin, saakohan täällä mainostaa kilpailevaa lehteä. No, täältä voi tilata ilmaisen Vauva-lehden näytenumeron.

 

Piia-Liisa täällä sama tilanne eli mies lukee koko ajan ja välillä asiasta huomautan niin heti tulee kysymys että häiritseekö tää sua jotenkin? no öö joo, en mä siitä muuten huomauttelis Oltiin lähdössä mummon hautajaisiin ja mies istui eteisessä odottamassa minua ja äitiäni ja luki samalla kirjaa. Oma äitini kysyi minulta että meinaako se ottaa sen kirjan mukaan

 

Adiille, Nököselle ja Maaritille hurjasti tsemppiä! 26 viikkoa kun täyttyy, alkaa olla jo hyvät selviämismahdollisuudet. Olen nähnyt keskosvauvoja ja se ero 24 ja 26 viikkoisella on jo huomattava. 28 viikkoa on jo hyvä, eli sinnitellään kaikki helmikuiset ainakin niille viikoille Pienin Suomessa ilman vammoja selvinnyt on ollut 23+ joitain päiviä, eli mahdollisuudet silloinkin on olemassa.

Piia-Liisa täälläkin potkut loppuneet lähes kokonaan. Pientä möyrimistä enää vaan. Luulen vauvalla tilan käyneen vähiin, ja hän on varmaan nyt kääntyneenäkin niin, ettei oikein mahan päälle tunnu mitään.

Äitiyspakkaus saapui, pengottiin läpi ja ihanaksi havaittiin Vielä vähän iloisempia värejä kun olisi ollut, mutta nytkin oli kiva tutkailla.

Pilkku_ 26+6

 

Jospa minäkin kantaisin korteni kekoon raapustamalla (enkä vain jokapäiväisellä lukutuokiolla )

Lepäilijöille: edellisessä raskaudessa jouduin vuodelepoon supistelujen vuoksi rv 18. Levolla supistukset loppuivat, ja olisin halunnut takaisin töihin. Onneksi lääkärit olivat tiukkoina eivätkä antaneet lupaa. Meillähän neiti saatiin pysymään kohdun suojissa vuodelevolla tasan rv:lle 36. Ja korostan onneksi: neitimme joutui suureen leikkaukseen vuorokauden iässä (ei tiedetty raskausaikana, mutta oli syy supisteluihin) ja lääkärit sanoivat suoraan, että pikkukeskosena neiti tuskin olisi selvinnyt leikkauksesta (joka siis oli pakko tehdä muutaman vuorokauden sisällä syntymästä). Ja en todellakaan halua, että kukaan pelästyy nyt luulemaan, että vauvalla tulee olla jotain hätää, jos pyrkii syntymään ennen aikojaan. Mutta haluan siis tsempata luottamaan lääkäreiden arvioon levon tarpeellisuudesta - minä siis sitä itse silloin kritisoin:ashamed:.

Ja täytyy kyllä sanoa, että koin myös sitä jonkin mainitsemaa pää alaspäin makaamista - se oli kyllä minulle vaikeaa: pää oli koko ajan todella kipeä. Tuntuikin juhlalta päästä makaamaan normaalisti . Ja olin myös siinä suhteessa "onnekas", että kriittisen tilanteen mentyä ohi sain maata kotona, kun edelliset lapset olivat jo isoja (nuorin silloin 9-v.).

Painosta joku myös päivitteli: minullekin varmasti tullut liikaa - kun pahoinvointi on vähän helpottanut, tilalle on tullut kamala ruoan himo. Siis voisin ahmia valtavat määrät oikeaa ruokaa: muusia, riisiä, pastaa, pihvejä, kalaa, salaattia, hedelmiä... ei mitään rajaa:ashamed: Onneksi ei sentään herkkuja samaan malliin. No, ruoan ahmimisesta on ollut hyötyäkin: romahtanut hb oli noussut minulle hyviin lukemiin (121).

Mutta jotain stressiäkin: olen siis alakoulun opettaja ja meillä koulussa sekä meidän neitin pk:ssa on parvorokkoa liikkeellä. Valvoin viime yön ja tyhmä ku googletin, mutta menetin siis yöuneni miettiessäni tuota riivatun rokkoa!!! En siis tiedä olenko sairastanut sitä ja kun soitin neuvolaan, laittoivat nyt sitten vasta-aineverikokeisiin huomenna. Sitten noin viikon odotus ennen kuin saa vastauksen... Oispa muutama viikko ollu enemmän tätä raskautta, niin ei tarttis olla niin huolissaan (terkka sanoi, että 24 kun ois ollu täynnä ei tarttis enää mennä edes verikokeisiin - mulla siis just se 23 täynnä.)

Tällaisia mietteitä tällä kertaa...

Ja loppuun kaikkein tärkeimmät: Tigelle suuren suuri halaus. Antakaa surulle aikaa. Niin kliseiseltä kun se kuulostaa, päivä päivältä suru muuttaa muotoaan. Ystäväni, joka menetti viisiviikoisen terveenä syntyneen vauvansa sanoi, että kun vuosi on kulunut, on jäljellä enää kaunis muisto ja yksi enkelilapsi muiden lasten lisäksi :hug: Voimia!

Oila ja 23+jotain

 

Hengessä mukana, laskettu aika 19.2 ! :heart:

Kiva lueskella teidän muiden tuntemuksia ja fiiliksiä, tsemppiä kaikille jännään odotukseen ! :flower:

Tässä minun vointejani, kerkesin jo kirjoittaa tuonne; ;(

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2204091-kipeat-supistukset-rv-24-a/

 

Pikku_Pallolle tsemppiä. Koeta vaan sinäkin lepäillä.

Neuvolassa käyty ja lääkäri tavattu. Olikin kovin erikoinen lääkäri, hoitaja jo ennen aikaa "varoitteli", että lääkäri ei ole kovin keskustelevaa sorttia, että jos jotain haluaa tietää, niin pitää olla itse aktiivinen. Oli siis asiallinen ja ystävällinen, mutta jotenkin tosi kummallinen. Vähän tuli asperger-ihmiset mieleen... No, meitä on moneen junaan.

Nopeasti tarkisti kohdun tilanteen käsikopelolla ja oli sellainen kuin kuuluukin.

Ainakin Heidukalla huiteli sf-mitta ihan omissa sfääreissään ja minä jatkan samalla linjalla. Se oli siellä käyrien yläpuolella jo viikolla 23 ja nyt (27+2) mitta oli 29,5 eli ihan omilla käyrillään edelleen. Lääkäri vaan huitaisi kättä ja sanoi, että ei sillä ole mitään väliä. Vatsanpeitteistä voipi saada helposti sentin lisää ja häpyluun paikka vaikuttaa myös. Vauva nimittäin oli 1045-grammainen ja ihan keskikäyrillä. :heart:

Minua naurattaa, kun olen ihan väärin tunnustellut vauvaa tuosta mahan päältä. Luullut taputtelevani vauvan päätä, mutta pyllyhän se on ollut. Vauva on jo kääntynyt pää alaspäin ja lääkäri sanoi, että kun ensisynnyttäjällä näin on, niin todennäköisesti se niin päin myös pysyy loppuajan. Ja kuulemma ihan sama, mitä liikkeitä tunnen, ei niiden tarvitse olla teräviä potkuja. Kunhan tunnen. Ja paljonhan hän nytkin liikkui.

Sokerirasituksen tulokset olivat oikein hyvät, mutta verenpaineet olivat taas taivaissa (145/101 oli parempi tulos), mutta kotonahan mittaan hyviä tuloksia. Varmuuden vuoksi käyn nyt sitten vähän useammin hoitajalla, seurataan paineita (raskausmyrkytys tai raskauden aikainen verenpainetauti).

HYVIN omanapainen päivitys.

P-L 27+2

 

Tsemppiä todellakin kaikille petipotilaille!! :hug: koittakaahan jaksaa pötkötellä.

Täällä vietetään paria "vapaapäivää", töissä sen verran vähän hommaa, että otin vapaaehtosesti pari palkatonta vapaata. Ottaa lähinnä tuonne korvien väliin itellä ajella näillä keleillä ensin aamusta tuo reilu 50 km, sit koittaa keksiä koko 8 tunniks tekemistä ja ajaa sit vielä se reilut 50 km takas kotiin tekemään ruokaa... Alkaa tuntua, etten oikein jaksa...|O Eipä tässä enää oo, kun ens- ja seuraava viikko jälellä, jos nyt vielä jotain tekemistä niille päiville löytyy, niin hyvä.

Alaselän, lantion ja nivusten kipuilu on tuntunu koko viikon ja meinaa vaan paheta kokoajan, eilen jäi lenkkikin aika minimaalisen lyhyeks, kun rupes tuntumaan senverran ilkeelle, tuli sit pari supistustakii(kivuttomia) ja kotiin päästyä tuli vähän myöhemmin taas, mut onneks ne loppu sit siihen. Alkaa vaan koko kävely rueta tuntumaan vähän inhalta ja "ankkamaiselta".

Pyydän anteeksi kaikilta tätä valitusviestiä :ashamed: ja tosi pientähän tämä on noiden sänkypotilaiden rinnalla!!

Mutta sentään jotain kivaakin: sain viime viikonloppuna veljen vaimolta 50-70 senttisiä vaatteita aika reilusti, sekä yhden tutin ja tuttipulloja sekä vauvan leluja
Nyt tietää vähän paremmin, mitä tarvii sit vielä hommata ja mitä ei tarviikkaan
Nyt mulla pyykkikone pesee tuolla niitä pieniä vaatteita, aattelin pestä ja laittaa ne jo valmiiks jonnekin nyt, kun kerta kotona oon, niin kerkeen sen hyvin tekemään.

Anteeksi nyt vielä tämä oma(.) :ashamed:

minä vaan -84 + juniori 26+5

 

Tervehdys..

Voisinpa ilmoittautua matkaan, nyt kun ultrien jälkeen laskettu aika on 28.2.2013.. Eli voisi päivittää:

lenkkari, 27v, 1.lapsi, MKS

jäiköhän jotain muuta vielä laittamatta?

Onko täällä ketään Mikkelissä synnyttävää? Äkkiä katsoin listan läpi ja muutaman löysin.. Olisi mukava jos olisi täältä lähiseuduilta äippäkavereita mahdollisesti..

 

Piia-Liisa vau mikä sf-mitta! Mulla oli esikoisen kanssa 32cm synnärille lähtiessä rv 39+1. Mutta mulla olikin tosi pieni maha, ja sen pienen sf-mitan takia jouduinkin joskus yhteen ylimääräiseen ultraan. Mutta kaikki oli kunnossa, joten ei mun mielestä sf-mitasta voi ihan hirveesti päätellä mitään.

 

Siis voi tavaton. Mulla oikein loksahti leuka alas ja suu ammolleen näistä uusista kuulumisista. Minäkin toivotan vuodelevossa olijoille oikein paljon tsemppiä ja toivottavasti niitä viikkoja kertyisi kaikille vielä lisää! Olipa vaan hurja lukea teidän juttuja.

(.) pikaisesti. Tänään oli lääkärineuvola ja siellä ainakin mitään kyselemättä kurkattiin myös kohdunsuun tilanne, joka oli jotenkin niin, että "takana ja napakka", mitä ikinä sitte tarkoittaakaan, mutta hyvä ilmeisesti. Painon kanssa mä tulen tekemään varmaan tässä ketjussa jonkun ennätyksen, kun nyt sitä on sitten tullut jo iloiset 15 kiloa. Terve vaan. Hemoglobiini oli laskenut nyt 117 ja käski syödä verilättyjä. Kokeillaan nyt sitten sitäkin. Alapaine oli hiukan noussut, kun yleensä mulla on alhaset paineet. Edelleen kuitenkin normaali. Ja sf-mitta huitelee jossain keskiarvon yläpuolella, mutta noudattaa koko ajan samaa käyrää. Veikkaan, että mulla tämä "hivenen" syömälläkin kasvanut vatsa vaikuttaa asiaan.