HELMIKUUN HELMET 2013 *lokakuu*

Terve vaan!

Tuttipullo hankitaan tänne ehdottomasti etukäteen! Esikko syntyi pienipainoisena ja paino notkahti synnärillä ettei meinattu päästä edes kotiin, jolloin oli pakko antaa lisämaitoa. Itse olin täysin hormonihuuruissa ja hysteerinen muutenkin ja itkin kokoajan sen pari päivää (joo, hullun hommaa ), maidon tuotanto käynnistyi toooodella hitaasti ja ilman tuttipulloa ei oltais päästy kotiin varmaan ikinä. Kotona alkoi sitten maitokin nousta eikä sitä pulloa tarvinnut kuin silloin tällöin antaa, oikeastaan muutaman päivän välein annettiin sitten vaikkei olis ollut enää tarvetta. Pullolle opetetaan kuitenkin toinenkin, vaikkei samanlaista tarvetta lisämaidolle ole. Ihan sen takia, että itse koen ahdistavaksi ajatuksen, että mun pitää olla paikalla jatkuvasti rinnan kanssa, vaikka kyseessä onkin vain ekat kuukaudet. Esikon kanssa jouduin sairaalaan päiväksi kun hän oli 7pv:n ikäinen ja iskä jäi vauvan kanssa kotiin. Jos ei oltais pullolle opetettu niin mun olotila olis ollut vielä kamalampi kun se oli kamala jo silloin.
Mutta joo, jokaisen oma valinta, imetystä en usko tuon pullottelun häiritsevän, jos pulloa ei aleta antaa montaa kertaa päivässä. Mulla ainakin riitti maito, imetin 10kk yhteensä kunnes lapsi kieltäytyi enää ottamasta. Pulloa annettiin silloin tällöin, vähintään kerran viikossa ihan sen takia, että säilyy ote siihenkin. Enkä minäkään kokenut pulloilua hankalaksi, yöllähän meillä ei pulloa annettu vaan rintaa ja muutenkin 95%:sti sai rinnasta ravinnon.

Tuttia aiotaan tarjota, ottaa jos ottaa. Mitään haittaa tutista ei vauvelille ole, vasta kahden vuoden tienoilla alkaa olla purentaan aiheuttavia haittoja, sitä ennen voi mun mielestä huoletta käyttää. On se ainakin meillä ollut aikamoinen pelastus monessa tilanteessa esikon kanssa

Äippäpakkausta ei oteta, otetaan tällä kertaa rahana.

Sokerirasitushan mulla oli jo aikaisemmin, ensi viikolla olis toinen kerta sille. Se litku oli samaa kokiksenmakuista mitä oli ekasta raskaudesta, ihan hyvää oli kun oli niin nälkä Pilkulle sanoisin sen verran, että ei se tosiaan aina painoa tai elämäntapoja katso. Mun ystävälläkin oli RD ja hän tekee työkseen personal trainerin hommia, joten voit kuvitella että on aikast terveelliset elämäntavat Mutta jos sulla se todetaankin, niin suurimmalla osalla kai pysyy homma kurissa ruokavaliolla, näin olen käsittänyt? Ja pääsetpähän sitten kurkkimaan vauvaa vähän useammin, kun eikö ne kontrollit sitten siirry äippäpkl:lle? Että jotain positiivista... Toivotaan nyt kuitenkin, ettei sulla sitä ole ja tuo yksi viba oli vahinko

Ja nyt odottelemaan Vain elämää. Siinä on kyllä ihana sarja! Tosin miehellä ei ole niin kivaa sitä katsoa kun minä tuppaan itkemään siinäKIN ohjelmassa melkein alusta loppuun...

cannes ja piskunen 23+0 (POKS!!)

 

Heippa ihanaiset!

Tulin vaan ilmoittamaan, että tänään tuli paketti Macy's:ltä eli tasan viikossa saapui paketti Amerikasta. Nopeaa toimintaa, täytyy sanoa! Koot ovat jotakuinkin samaa luokkaa kuin Nextin. Otin varmuuden vuoksi vähän isompia kokoja, esim. 3-6 Months ja ne on nyt aivan hirmuisen suuria. Ajattelin vielä tilata siskon kanssa kimpassa lisää, niin otan suosiolla pari ihan Up to 1 Month vaatetta ja pari Up to 3 Months. No, onneksi se lapsi kuitenkin kasvaa, että ei ne liian isot vaatteet nyt hukkaankaan mene

Keltakukka 23+6

 

Keltakukka tiedänpähän, mihin tuhlaan veronpalautukset sitten... :kieh: Kyllä ne yllättävän nopeasti tulee, oliko muuten UPS, kun toimitti vai jokin muu? Mä kun oon tilannu Victoria's Secretilta niin torstaina tehty tilaus on monesti jo tiistaina mulla. Valitettavan nopeasti tulee, hillitsis hieman, jos kestäis viikkotolkulla.

 

Täällä yritetään nyt hillitä haluja shoppailla vauvalle, kun alkaa kaapit olla täynnä ja kohta tulee se äitiyspakkauskin, niin täyttyy lisää vaan. Rintapumpun (Avent käsikäyttöinen) ostin kyllä tarjouksesta jo, ja yksi tuttipullokin on tarttunut mukaan. Toivoisin lapsen suht pian oppivan pullonkin, että tarvittaessa mieskin voi hoitaa pientä.

Olispa tuo sokerikärähdys tosiaan yksittäinen lipsahdus, mutta jos ei ole, niin onneksi tulee ilmi tässä vaiheessa. Voi sitten suunnitella dieettiä, ja välttyy ehkä insuliinin pistämisiltä. Tuo seuranta äitipolilla olisi kyllä ihan positiivista nytkin vauvaa on ultrattu urakalla, kun viikolla tuli se sairaalakeikka (synnärillä oli kyllä olo, että en minä tänne vielä kuulu, kun pienen mahan kanssa odotteli oikeiden synnyttäjien keskellä), ja vauvaa katseltiin sitten tarkkaan. Nytpähän tiedän ainakin, että istukka vaikuttaa hyvältä ja siistiltä, ja vauva on kasvanut, hän lähentelee jo kiloa, kun painoa on nyt 800 g Ilmankos liikkeetkin tuntuu jo hyvin.

Pilkku_ ja Mytty (vihdoinkin työnimi) 25+2

 

MrsR Mies oli kotona, kun paketti tuli ja sanoi, että se oli joku yksityinen lähettifirma, mutta Suomeen asti (ja tullauksen) sen hoiti DHL.

Pilkku_ ja muutkin saa kyllä vastata. Miten se vauvan paino arvioidaan? Mä olen sitä tässä ihmetellyt, kun niskapoimu- tai rakenneultrissa useat oli saanut tosi tarkkojakin arvioita esim. 364 g niin miten se mitataan? Meille ei painoarviota oo missään vaiheessa kerrottu ja tämä kiinnostaa kovasti.

 

Keltakukka: mittojen perusteella arvioidaan se paino. Meillä oli viimeksi 23+5 viikolla 580g ja mitattiin reisiluu, pää ja kroppa (muistaakseni). Me saatiin mukaan muutama kuva ja siinä näkyi ne mitat yhdessä lapussa.

Tutteja ajattelin ostaa paketillisen valmiiks, meillä ei oo kovasti kukaan muksuista syönyt tuttia. Kuopus söi jossain vaiheessa peukkua ja sitten opetin väkisten tutille.

Tuttipullosta yritin kuopusta kanssa monesti syöttää, muttei ikänä oppinut. Nyt meinasin ettätarvii yrittää saada vauva pullolle kun teen töitä jonkin verran iltasin ja isin pitäis syöttää. Saa nähdä kuinka käy.

Liikkeitä tuntuu melkolailla päivänmittaa ja vaikuttaa tuo masuasukki erittäin eläväiseltä tapaukselta. Iltasin ei meinaa välillä millään tulla uni kun melskaus on sitä luokkaa että vatta vaan heiluu.

(.)Supistuksia on taas ollut enempi, viikko oli välissä kun ei paljon suppaillut. Mä oon kyllä tuhtannut nyt ihan normaalisti niin johtuu varmaan siitä.
Mulla on nyt menossa tää keskiraskauden energinen vaihe kun ei edes hirveesti väsytä ja tekee mieli järjestellä kotia ja laittaa paikkoja kuntoon vauvalle. Vielä en kuitenkaan oo tehnyt mitään vauvan tuloa ajatelle, ehkä sitten kun töiden puolesta vähän tilanne rauhottuu.

Selis ja wotwot 25+1

 

Hei! Aurinko paistaa!

Olen miettinyt samaa kuin Keltakukka eli sikiön painoarviota. Selväähän se on, että grammalleen annettu arvio on ihan turha, ei se niin tarkka voi olla. En tiedä, eroaako ennen synnytystä annettu painoarvio jotenkin ru:n arviosta, mutta minä ainakin kuullut tarinoita, miten painoarvio on voinut heittää pahimmillaan lähemmäs kilonkin (mutta tekeekö sen esim. kätilö vain käsikopelolla?). Duedecimistä löysin tiedon, että painoarvio perustuu taulukoiden mukaan mittoihin (reisi, ympärys jne). Eli olisiko painoarvio tavallaan yhteenveto kaikista muista mitoista?

Pilkku_ Minä mittasin yhden kerran yhden plussan verran sokeria pissasta (mun on pitänyt kotona tarkkailla niitä proteiineja, siksi mittailen vähän useammin siinä samalla sokeriakin). Kunhan saan 1.11 sokerirasituksen tulokset, niin sitten selviää, onko hämminkiä. Periaatteessa munuaisten ei kai pitäisi sokeria läpi päästää, mutta yksilöitähän ne munuaisetkin ovat.

Kauheasti on tarjolla tietoa kaikesta, joten ei ihme, että nykyvanhemmat ovat välillä ihan pihalla. Ennen muinoin oli yksi virallinen tieto eikä internetiä, josta kaivella lisäinformaatiota. Minä nimittäin olen sattunut lukemaan tuosta tutista montakin juttua, että miksi se on huono asia. Lisää alttiutta korvatulehduksiin, haittaa puheenkehitystä (jos vielä siinä vaiheessa syö, kun opettelee puhumaan), voi hankaloittaa imetystä ja viimemmäksi luin Yleltä artikkelin, jonka mukaan poikavauvan tutin syöminen haittaa emotionaalista kehitystä. Ja hyviä puolia, että vähentää kätkytkuoleman riskiä. Suositus näköjään on se, että puolen vuoden ikään asti ilman rajoituksia ja vieroitus 10 kk iässä. Minulla itselläni on oiottu hampaita koko ala-asteen ajan, että jos näillä geeneillä mennään, niin ilman rautoja ei kakara missään tapauksessa selviä. Isällään taitaa olla parempi tilanne. Ja tosiaan niin kuin Äiti maa sanoi, että iso hyöty on se, jos tutilla saa aikaa muille kotiaskareille ja isommille lapsille. Mutta meillä ei sitä tarvetta ole, kun ei ole niitä muita ja tarvittaessa mies voi hoitaa vaikka kaikki kotityöt.

Bettikselle paranemisia! Mulla on välillä kanssa just samanlainen olo, että apua, osaanko mä mitään, kun lapsi syntyy. Yritän varoa, että en alkaisi miksikään "suorittajaäidiksi" ja ottaisin edes suhtkoht rennosti. Että keskittyy "suuriin linjoihin" (lapsi saa rakkautta, ruokaa ja huolenpitoa), niillä hänestä kasvaa kunnon kansalainen, söi sitten vaikkapa sitä tuttia tahi ei. Jotenkin vaan tuntuu, että haluaisi kaikki tehdä pilkulleen parhaiten päin.

MrsR tarjosit liitoskipuja selitykseksi näille kivuilla. Niitä minäkin veikkasin. Toisaalta luin just tosta VAU-kirjasta artikkelin lantion löystymisestä. Liittyykö ne yhteen? Mulla siis kipuja ei ole öisin, kun nukun paikoillani. Pystyn taas nukkumaan selälleen ja nukunkin varmaan koko yön niin. Onneksi, se on nimittäin paras asento näiden käsien kanssa, kun saan molemmat ranteet kyynärpäitä ylemmäksi. Lonkkakin pysyy siinä rentona, toisin kuin kyljellään. Eilisen aikana kipu helpotti, kun makasin melkein koko päivän sohvalla (hyi minua!). Pitää tänään käydä kävelemässä, niin saa nähdä, tuleeko siitä kipeäksi.

Mä oon seuraillu ton uuden isyysvapaalain valmistelua (ja ehkä täälläkin maininnu?). Siis siinä tosiaan isälle on 54 vapaapäivää eli normi isyysvapaa 18 päivää, jonka saa pitää yhtä aikaa äitiysloman aikana. Ja sitten "korvamerkittyä" vanhempainvapaata (joka ei vähennä muuta vanhempainvapaata) 36 päivää. Tosta en tosin ollut kuullut, että koskee vain niitä perheitä, joiden äippäloma alkaa 1.1.2013. Toivottavasti ei, kun sitten me ei saatais ja pitäis mennä sillä typerällä isäkuukaudella.

Diabeteshän ei tosiaan katso, onko lihava vai laiha, vaikka lihavuus, perimä, korkea verenpaine yms ovatkin kakkostyypin riskitekijöitä. Siihen ykköstyypin diabetekseen voi muutes sairastua vielä aikuisenakin (vasta eräs tuttava sairastui 3-kymppisenä). Ykköstyyppi on vain vähän periytyvä, mutta lähipiirissä on huonon tuurin I-tyypin äiti, jonka lapsi sairastui jo parivuotiaana. On näyttänyt olevan melkoisen hankala sairaus niin pienellä.

Mukavaa lauantaipäivää kaikille!

P-L

 

Huomenta

Täällä hyvin väsynyttä meininkiä edelleen, olen nukkunut todella huonosti, kotona kireää miehen työstressin takia ja reagoin siihen unettomuudella . Ei kiva Ollaan kyllä käyty keskustelua aiheesta ja toivottavasti saadaan tilanteeseen muutos. Olen kärsinyt unettomuudesta aika ajoin koko ikäni, kaikki mielipaha menee heti valvomiseksi. Nyt on vaan lisälastina syyllisyys siitä, että pieni masussa kärsii äidin stressihormoneista...

Neuvola oli tällä viikolla, kaikki hyvin ja mulle oli tullut painoa äkkiä neljä kiloa lisää! En ollut uskoa silmiäni ja jos totta puhutaan, veikkaan, että ummetus osin takana (koska kaksi vikaa kiloa olisi tullut peräti viikossa! Ruokavalio ihan saman kuin ennenkin..).

Hemppa oli yllättäen romahtanut parikymmentä pykälää, nyt 115, minkä arvasin kalpeudesta ja jotenkin sairaalloisesta' lookista + taas kuvioihin tulleesta päänsärystä. Aloitin Obsidanin samantien.

Kelan paperit vähän vaikeita: osaako joku auttaa?

Summa summarum, ollaaan ajateltu niin, että isä pitää kaksi viikkoa vapaata heti lapsen syntymän jälkeen (isyysvapaa, jolta isyysraha?) ja sen vikan viikon kesällä kesälomaa ennen/sen jatkeena. Lisäksi isä pitää 'isäkuukauden' pisimpänä mahdollisena, eli aloittaa 2 vkoa ennen kuin äidin vanhampainrahakausi päättyy. Kysymykset:

- voiko isä hakea rahallista tukea (sekä isyys- että vanhempainrahaa, jompaakumpaa?) samalla kertaa kuin äiti, (eli tässä kohta) vai vasta lapsen syntymän jälkeen (kuten olen jostain kuullut)?
- merkkaanko äidin hakemukseen vanhempainrahakaudeksi "koko kauden" vai "ajalta" x-y, jolloin ajasta vähenneytty isän pitämät viimeiset kaksi viikkoa, jotta hän saisi pidennyksen isäkuukauteen?
- ja sama isän lomakkeessa: merkkaanko "vanhempainrahan ajalta"= kaksi vikaa viikkoa vanhempainrahakaudelta sekä isäkuukausi?
- äitiyspakkaus ja lapsilisä boxit ruksitaan vain yhteen, eli minun lomakkeeseen?

Isyysrahan voi ilmeisesti maksaa myös työnantaja, jos työehtosopimuksea niin lukee? Entä isän pitämän isäkuukauden rahallisen korvauksen? Isäkuukauden ajankohtaa voi ilmeisesti muuttaa myöhemmin, jos tulee tarve (kunhan pidetään ennen kun lapsi on 14kk?).

Piia-Liisa: milloin toi uusi isyysvapaa-laki on tulossa voimaan? Outoa, jos koskee jo 1.1.2013 vapaalle jääviä, kun vanhoja lomakkeita tässä kuitenkin täytellään.

Onko teidän perheissä isät jäämässä isäkuukaudelle? Mitä äidit meinaavat silloin tehdä? Itse olen ajatellut olla vaan kotona, eli palkattomalla vapaalla työnantajan suostumuksella, olen sellaisella alalla, ettei sinne voi millään palata kuukaudeksi töihin, jos jää hoitovapaalle, minkä olen ajatellut tehdä.

Sorry, että oli aika omanapainen päivitys tällä kertaa, mutta väsyneenä nää paperihommat tuntuu hankalilta.....

Kirjasuositus: rupesin lukemaan Pamela Dunckermanin "French kids don't throw food", joka lienee suomennettu juuri vähän aikaa sitten. Todella mielenkiintoinen kirja! Ydinajatuksena on siis, että amerikkalainen pikkulapsen äiti havainnoi ranskalaista kasvatuskulttuuria Pariisissa asuessaan ja yrittää päästä jyvälle mm. siitä, miksi ranskalaislapset ovat niin hyvinkäyttäytyviä, nukkuvat yöt läpi jo 3kk iässä, vanhemmat eivät ole turhan stressaantuneita jne. Olen jo päättänyt yrittää noudataa nukkumaohjeita, koska lähipiirissä useita totaalisen väsymyksen kanssa jopa vuoden kärvistelleitä äitejä...

Rauhallista lauantaita kaikille!

Tuuliannaliina ja rakas 23+0 poks

 

Sikiön koko tosiaan lasketaan noilla eri ruumiinosien mitoilla. Painoarvio voi kyllä heittää, mutta suuntaa antava se kyllä on. Ja onhan se hauska kuulla, minkäkokoinen vauva siellä milloinkin melskaa. THL:n oppaan mukaan 26-viikkoinen sikiö painaa noin kilon verran. Tuo kokoarvio tehdään kai usein senkin takia, että jos siellä ei kaikki täsmää, niin voi olla istukassa jotain häikkää.

Piia-Liisa saitko neuvolasta kotiin testiliuskoja? Itsellä niitä plussia tuli vähän reilumminkin, mutta nyt tähän alkaa jo sopeutua. Viikon verran menee, ja sitten kuulen sokerirasituksen tulokset. Siihen saakka saa kai elää ja syödä normaalisti

Isyysvapaa päiviähän tuo uudistus ei tuo lisää, mutta harmittaa meitäkin, kun joustoa se olisi tuonut. Täälläkin äitiysloma alkaa tämän vuoden puolella, eli ei sitten koske valitettavasti meitä. Saa nyt muutenkin nähdä, pystyykö mies ylipäänsä ottamaan niin paljon vapaata töistä. Toivottavasti pystyisi, kun onhan lapsi ihan yhtälailla hänenkin, mutta toisaalta ymmärrän, ettei hän ole työpaikalla samalla tavalla korvattavissa kuin vaikka minä omallani.

Jaksamista kaikille mammoille vaivojen kanssa! Enää muutama kuukausi, ja sitten on vauvat sylissä:heart:

 

Pilkku_ joo sain kotiin niitä liuskoja ja purkin (että voi tulkita tuloksia). Tosin kävin jo ennen sitä kerran "salaa" neuvolan vessassa tekemässä testit. Neuvola kun on suunnilleen mun työmatkan varrella.

Siis sitä uutta isyysvapaalakiahan ei ole vielä lukkoon lyöty ja alustavasti se on tulossa voimaan ensi vuoden alusta. Tässä uusin tiedote, jonka aiheesta löysin STM:n sivuilta. Siinä ei sanota, että ketä se koskisi. Kyllä minä vielä toivon, että mekin saatais se, vaikka tän vuoden puolella mun äippäloma alkaakin. Se ei lisää isyysvapaan päiviä, mutta lisää vähän vanhempainvapaan päiviä.

Tuuliannaliina, minähän kyselin kelalta noiden papereiden täyttämisestä. Äiti voi hakea ensi alkuun KOKO vanhempainvapaan kerralla (hyöty: ei tarvitse täyttää vanhempainrahan vuoksi papereita siinä vaiheessa, kun äippäloma on lopuillaan, mutta ei myöskään tarvitse tietää tarkkaa aikaa milloin isä on jäämässä kotiin). Jos isä pitää osan "yhteisestä" vanhempainvapaasta, niin se on haettava kuukautta ennen vapaan alkamista. Jos isä hakee nykymallista isäkuukautta, niin se on haettava 2 kk ennen isäkuukauden alkua. Isyysraha (siltä 18 päivältä) haetaan kelasta aina JÄLKIKÄTEEN. Arvioitu isyysvapaan aika on kuitenkin ilmoitettava töihin etukäteen.

Työehtosopiksista varmaan tosiaan selviää, saako isä isyysvapaalta tai vanhempainvapaalta (jota isäkuukausikin on) palkkaa. Jos ei, niin sitten tietenkin kelasta. Sitä nykymallista isäkuukautta voi siirtää 180 päivää eteenpäin eli puolisen vuotta vanhempainrahakaudesta eteenpäin. Selvensikö yhtään?

Me aiomme jakaa miehen kanssa vanhempainvapaan. Eli ensi kesänä mies pitää osan ja minä olen samaan aikaan vuosilomilla. Katsotaan sitten syksyllä, miten tehdään, jos mies pitää myös "vanhan mallisen isäkuukauden".

Olenkin ajatellut ihan mielenkiinnosta lukea tuon Pamela Dunckermanin kirjan, joka on taidettu suomentaa "Kuinka kasvattaa bebe", vaikka taidankin olla enemmän "lapsentahtisen kasvatuksen" kannattaja. Suomalainen kasvatus taitaa olla yleensä siellä jenkkien ja ranskalaisten välimaastossa. Valitettavasti ranskalaisesta kasvatuksesta ja niin ihanan tottelevaisista lapsista mulle hiipii väkisin pieni epäilys lasten pahoinpitelystä. Sen verran monta kertaa olen Ranskassa (ja Englannissa) nähnyt, kun pienelle lapselle annetaan (julkisestikin) luunappia, tukkapöllyä ja muuta ruumiillista kuristusta.

P-L

 

Heipat :wave:

meillä ainakin noi isyysvapaat menee niin, et mies on isyyslomalla sen kuukauden siinä heti ja saa "palkkansa" kelasta. Työnantaja ei maksa.
Muuten kaikki lomat sun muut tulee minulle, meillä kun ei mies pysty kumminkaan töitään jättämään, niihin kun kuuluu niin paljon muutakin kun vaan tuo 8h normi.

Mä en jotenkin osaa tommosia "oppaita" lukea, mua alkaa heti ahdistamaan ja sappi kiehumaan kun luetellaan ohjeita miten lapsesta saa semmosen ja semmosen ja miten mimmosen. Hyvin on pärjätty ilman niitäkin. Ja aatelkaa, mulla ei ollu ees nettiä käytössä kun esikoinen syntyi et millai ihmeessä on pärjänny sillon! Ja toi yleistäminen, ihan taatusti ranskasta löytyy ihan yhtälailla niitä huonosti käyttäytyviä lapsia kuin kaikkialta muualtakin

Hakkaraisen talo tuli katsottua, lapset ihastu ihan ikihyviksi. Oon usein miettiny, et ollaampa tyhmiä, ettei olla siellä käyty, kun kerta ihan tossa nurkalla on. Mutta oikeastaan se oli ihan hyvä,et nyt vasta. Nuorimmainekin ymmärsi ja nautti täysin siemauksin. Aika äkkiä se kyllä sitten läpi oli käyty Ihanien tavaroisen kaupasta on kyllä ihan pakko hakea body ja velourpotkarit hakkaraisella varustettuina


Äiti maa & Alli PoKs 25+0

 

Keltakukka oolrait, eli DHL on just se toinen iso toimija UPS:n lisäks. Mut nopeeta on, sitä ei käy kieltäminen.

P-L oon ymmärtäny, et se lantion löystyminenkin luetaan liitoskipuihin - itelläni se säteilee alavatsaan ja -selkään, myös reidet saaneet osansa. Phuuh. Lepo on itsellä paras helpotus, mutta jos on pakko olla liikkeessä niin sitten on pakko napsaista naamariin parasetamolia.
Nyt kun muistelen, niin oot kyllä tainnu mainita tuosta mahdollisesta muutoksesta isyysvapaan osalta - ja terkkari tosiaan kaivoi lehtijutun, jossa oli selitetty tilannetta niin, että mikäli se vuoden alusta tulee voimaan niin koskee tosiaan vain niitä, joiden äitiysloma alkaa 1.1.2013 tai sen jälkeen. Ikävä tilanne teille, joilla se alkaa aiemmin, mutta ymmärrän sen, että jonnekin se raja on sitten vedettävä ja helpointa laittaa se noin. Vanhat lomakkeethan meillä kaikilla on täytettävänä, mutta ilmeisesti lain voimaantulon varmistuttua saadaan sitten uudet - ainakin ne, jotka tästä hyötyvät. Mene ja tiedä, uusi tilannehan tämä on itse kullekin.
EDIT// Tämän tekstin kyllä tuolta STM:n sivuilta löysin Isyysvapaan pidentäminen - Sosiaali- ja terveysministeriö , ihan lopusta "Laki koskisi niitä perheitä, joissa ensimmäinen saman lapsen perusteella maksettava vanhempainetuus kohdistuisi tammikuun 1. päivään 2013 tai sen jälkeiseen aikaan." Ja oletan, että se äp-raha on osana vanhempainetuutta... mutta viisaammat tietänee enemmän.
Diabeteksesta isällänihän tuo nuoruustyyppi todettiin kanssa yli kolmekymppisenä, juuri taisi sen 36 ehtiä täyttämään ennen kuin joutui osastolle sen takia. Eivät siis ole todellakaan sidoksissa ikään noi diagnoosit, ja joskus hyvin pienellekin se tulee - lähipiirissä on useitakin jo pikkulapsena diabetekseen sairastuneita.

Olen niin raivon partaalla, kun tuo yks kuorsaa taas tuossa himputin nojatuolissa. Joka himputin ilta hätistän aikuisen ihmisen sänkyyn nukkumaan, ja joka viikonloppu ainakin kerran joudun melkein potkimaan sänkyyn päikkäreille - tuo kuorsaus on niin järjettömän kovaäänistä, ettei täällä voi tehdä yhtään mitään. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että herrahan ei osaa aamuisin herätä herätykseen - oli se sitten kellossa tai kännykässä... oppinut siihen kotonaan, että joku herättää AINA. Grr. Tänään on näemmä valivalipäivä, sorry. :ashamed:

Oli pakko ottaa testiin Netflix, sen kun saa kuukaudeksi ilmaiseksi - pystyy siis katsomaan tietoneelta, telkkarista (jos sellainen wi-fi kytkettävä on) ja MACin kautta (myös iPadilla toimii) elokuvia ja sarjoja. Sisältöä tulee koko ajan lisää, siellä on siis sarjoja, leffoja, dokkareita jne. myös lapsille. Hirveen kätevää.

Pitänee laittaa pyykkikone laulamaan, että saa pakattua hyvissä ajoin. Yleensä teen kaiken viime tingassa niin voisi vähentää stressiäkin, jos tekee sen ajoissa ja pikkuhiljaa.

Täälläkin joku outo valoilmiö taivaalla...

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 23+2

 

Moikka kaikille!

Laivareissu meni hyvin! Ja torstaina oli neuvola jossa kiloja tullu yhteensä jo 6.7kg tosin tuosta tainnu jo kilo tippuu pois..laivaherkut siis ulostautuu! Olin varma et ku väsyttää ni hb laskenu mut olikin 145! sb mitta tais olla vaan 17 et nyt on tiputtu käyrien alapuolelle ku viimeeks oli käyrän yläpuolel. Verenpaineet vähä noussu ja tuo ukko kulta sai tänään varmasti nousemaan vielä lisää! Kaikki asiat muutenkin vituttaa!!!

Tänää juhlittiin tytön 7v synttäreitä ja huomen tulee viel vieraita. Niin se miun vauva on jo kasvanu aikas isoks tytöks...mut kuitenkin niin pieni vielä<3

Sorry tää oma napa! Niin ja kelan paruista en tajunnu mitään vaik niitä jo kolmannen kerran täytän!

äitx2 ja riesa rv 23+4

 

Hei kaikille:wave:

Olen ollut tuolla taustalla lähinnä lueskellut teidän juttuja, maksujen kanssa kun on muutakin tekemistä kun kirjoittelu aikaa mutta jos nyt joskus koittaisi kerätä kirjoittelee... Heti jos aloittaisi kiltisti..

Meille tulee mitä todennäköisemmin pullovauva eli täällä olevaan imetys keskusteluun kertoisin että ei se aina mene niinkuin meinaa! Erikoisella oli paha koliikki, tehtiin kaikki ja vielä enemmän että imetys olisi onnistunut mutta ei, tissit ja rintaa meni ensimmäiset puolitoista kuukautta ristiin ja siitä eteenpäin pelkkää pulloa. Ja tähän asti tyttö on ollut täysin terve kohta viisivuotta, ei ole ollut yhtään antibioottikuuria koskaan eikä muutakaan.
Pojan kanssa joka on nyt kaksi yritettiin myös kaikki mikä voi ja kuukausi meni tissit ja pulloa siitä eteenpäin pelkkää pulloa. Hänellä oli paha refluksi johon etsittiin kaikki avut mutta lasten lääkärin näkemys oli että kuhan saadaan ruoka pysymään sisällä se on pääasia. Hän on myös refluksin jälkeen ollut täysin terve kaksi vuotta.
Halusin vain kertoa että se ei ole valmiiksi luovuttamista jos kaapissa on tuttipullot ja korvikkeet valmiina varmuuden vuoksi!

Itse en ole koskaan tuntenut maidon nousua tai mitään siihen liittyvää ja lääkärissä selvisi että minun valuvikani on että imetys ei onnistu niin se ei onnistu, rinnoissa on pelkkää huutaa. Elämä on. Mutta kuten muutkin ensi synnyttyjät niin minäkin luulin ensimmäisen kanssa että imetys tietenkin onnistuu, mikäs siinä, no ei onnistunut ja nyt en aijo ottaa mitään steressiä ja pulloja tulee lisään kaappiin sekä korvikkeet valmiiksi.

Eikä myöskään ole käynyt niin että oltaisiin pullottelun takia jääty kotiin tai mitään tekemättä kun se on muka niin hankalaa, taisi olla jopa helpompaa kun imetys, pullo suuhun vaan ja taas mentiin

Läheisyys on muuten vauvan sekä lapsen kanssa muutakin kun imettämistä vaikka sitä sanotaan että se lähentää mutta ei se lapsi elämä ole pelkkää imetystä

Joku puhui isä lomista ja kuukuksista meillä mies ei ainakaan semmoista vietä ei ole viettänyt ennenkään eikä vietä nytkään. Mikä minusta on vaan hyvä asia, saadaan lasten kanssa touhuta rauhassa meidän päivä rytmejä ja muuta. Muutenkaan meillä mies ei juurikaan osallistu lasten hoitoon, ollaan sillä tavalla keskiaikaisia sakkia musta olis jopa outoa että mies pyörisi jaloissa koska selviän itse hommista aina nopeammin mutta meillä mailla -maalla on asia eri tavalla kun kaupungeissa. Ja on itseasiassa itsestäni ollut hassua kun kaverit valittaa että mies ei osallistu koti asioihin kun itse ei sellaista osaa edes odottaa.

Tässä raskaudessa on uutta etuistukka ei ole ollut edellisissä ja liikkeet on nyt tosi vaimeita verrattuna edellisiin kun on ollut taka istuka. Ja toinen ongelma joka oli myös edellisessä raskaudessa matala verenpaine yläpaine siinä satasen kieppeillä ja ala kuudenkympin, kolmesti on meinannut taju lähteä kunnolla. Suolakurkku ja salmiakki on lääkityksenä, kärsiikö kukaan muu? Muita lääkitys vinkkejä ?

Toivottavasti kukaan ei hepaa imetys jutuista, kaikki ei vaan mene aina kun meinaa ja siihenkin voi varautua. Joten mä varaudun nyt ihmeeseen että imetys onnistuu ja rintojen valuvikani on korjaantunut sekä myös isyys vapaista, meitä perheitä on niin paljon kun on perheitä ja jokainen toimii miten oikeaksi näkee

Taikamyrsky ja Myrtti 22+1

La on muuttunut 22.2 en saa vaan väritettynä punaiseksi.
ja muutenkin sorit kirjoitus virheistä tää kone korjaa tekstiä miten tahtoo ja kaikkea ei kerkiä tarkistaa.

 

Verenpaineista
Täällä on myös ongelmana turhankin matala verenpaine, välillä heittää päästä tosi inhottavasti. Suolaa laitan joka ruokaan reilusti, suolakurkkuja syön ja salmiakkia popsin kun kerkiän. Eipä kyllä paineet ole siltikään nousseet, tuntuu ettei edes työstressi auta asiaan. No, mielummin näin kuin että olisi liian korkeat

(.)
Tänään on ollut olotilan kannalta hyvä päivä Ilmeisesti toi "virallinen" raskaustuki kannatti hankkia, ei tunnu maha räjähtävän jokaisen askeleen jäljiltä vaikka pikkuinenkin vähän heiluisi samalla. Vaikka kallis se kyllä oli tämän talouden budjetille :| Toivottavasti pääsen lähtemään töihin jo maanantaina, nuppi hajoaa neljän seinän sisällä ollessa.
Tuli tänään kuunneltua taas toisen sydänääniä dopplerilla, 160 näytti mennä jumputtavan. Ja vaan tämä pikkuneiti sitten teki sen perinteisen, ja potkaisi suoraan doppleria kohti oikein mojovasti. Saa nähdä, soiko korvat vielä aamullakin Taitaa olla äitiinsä tullut, käytännön pilojen ystävä

 

Taikamyrsky/ pullovauva Mä olen kanssa osani imettämisestä yrittänyt ja epäonnistunut. Meillä käytännössä kaikki neljä lasta ovat olleet pullolapsia. Esikoinen imi 2-3 tuntia kerrallaan ja sen jälkeen parkui ruokaa (6 viikkoa yritettiin). Pullosta söi sitten käytännössä koko tarvitsemansa ateriamäärän. Pumpatessakaan en saanut ulos kuin pari tippaa. Seuraavat kaksi eivät saaneet otetta ei sitten niin millään isoista rinnoistani ja kaikki asennot, kumit ja temput yritettiin. Imetyksestä luopumisen jälkeen elämä hymyili, kun ei tarvinnut miettiä mihin asentoon sitä tällä kertaa kampeaisi itsensä ja kuitenkin päätyisin ruokkimaan vauvan pullosta.
Neljännen kanssa päätin suoraan etten edes yritäkkään imettää ja oli erinomainen asia. Koko perhe nautti vauvan ruokkimisista =)
Ja samaa mieltä olen läheisyydestä. Pullovauvaakin pidetään sylissä ja itse olen pitänyt aina myös vaatteiden sisällä, ihoa vasten. Usein myös pidin vauvaa sylissäni pelkkä vaippa päällään nauttien toinen toistemme lämmöstä ja läheisyydestä kuten myös mies vauvaa syöttäessään. Kysehän on siitä miten itse haluaa pulloilun hoitaa. Ja tästä vauvastakin tulee ehdottomasti vain ja ainoastaan pullovauva.
Kaikki lapset olleet ja ovat edelleen terveitä, ei korvatulehduksiakaan ollut kuin pari kpl yhteensä kaikilla neljällä influenssan jälkitautina.

Matala verenpaine greippi on kanssa verenpainetta nostava, jos happamasta tykkää ja hieman tervellisempi vaihtoehto kuin salmiakki ja laku (vaikka niitä itsekkin suosin )

Tänään olisi yhdistetyt 8v. ja 1v. synttärit. Meidän pikkuneitimme siirtyi nukkumaan toiseen kerrokseen omaan makkariinsa rempan vihdoin valmistuttua. Nukahti illalla alta minuutin ja heräsi kerran yöllä ihmettelemään missä on. Kaikki 3 isompaa sisarrusta oli siellä neitiä hoivaamassa ennen kuin itse kerkesin sinne <3 Hyvin nukahti uudelleen ja oli selvästi iloinen yöllisesti kohtaamisestamme. Normaalisti saattaa herätä yöllä lauleskelemaan sängyssään, mutta nyt pelotti uusi huone. Tottuu siihen onneksi muutamassa päivässä.

Maarit ja Hattivatti 23+6

 

huomenta! :wave:

imetys kyllä mäkin meinaan ostaa pari purkkia korviketta varoiks kaappiin, vaikka yritän imettää. aina se ei vaan niin mee kun suunnittelee. ja mä en ainakaan ketään tuomitse, antoi sitten tissin sijasta korviketta. hyvin on mun sisarustenkin lapset kasvaneet ja terveinä olleet vaikka ovat olleet pullolapsia.

neuvola on jälleen ens viikolla jolloin kans ruvetaan täytteleen ja ihmetteleen niitä kelan papereita. mä oon kyl niin onneton noitten kelan papereitten suhteen kun niitä on joskus täytelly ni ei oikein ymmärrä et mitä ne kysyy ja mitä ne haluaa tietää. hankala laitos sanon mä!

hemppa mulla oli viimeks laskenu 144:stä 97:n. rautakuurille jouduin ja katotaan ny si onko tepsiny.

vauvan potkun tunsi iskä ekaa kertaa eilen mahan päältä ja oli aivan haltioissaan. :heart: täytyy sanoo et kun nyt tulee jo kunnon potkuja et oikein välil säpsähtää ni mitä se ollenkaan on siellä loppu vaiheessa!?

sitä saa ruveta miettimään mitä laittaa päällensä kun on tänään serkun rippijuhlat.. ei vielä kiire oo, nehän alkaa vasta 3 ja puolen tunnin päästä...

*saikku* ja Justiina 21+5

 

Isän osallisuudesta pakko tulla kommentoimaan, kun Taikamyrskyllä se isä ei osallistu, että meillä todellakin osallistuu! Kaikki isyyslomat ja isäkuukaudet, mitä on mahdollista pitää, on kyllä pitänyt esikosta ja tulee pitämään tokastakin. Lisäksi osallistuu muutenkin, vie pojan yhteisille rautakauppareissuille, omille vanhemmilleen jne, että mulle jää omaakin aikaa. Ja itse olen aina myös päässyt omiin juttuihin, kun olen halunnut. Vastaavasti toki mieskin pääsee tekemään omia juttujaan, kun haluaa.

En kestäis hetkeäkään, jos pitäis yksi pyörittää koko rumbaa ja lapsia meillä on tosiaan vasta yksi Johtuuko sitten siitäkin, että itse menin ekasta töihin jo kun lapsi oli 1v2kk ja tästä tokastakin kunhan on se reilut 1,5v. Tai ei, ei se johdu siitäkään. Jos olisin kotiäitinä niin iskä kyllä osallistuis sittenkin. Ja ystäväpiirissäni muilla ihan sama juttu. Mutta en tarkoita tuomita mitenkään toisin valitsevia, ihmettelen vain että miten te jaksatte yksin sitä rumbaa pyörittää.

Ja nyt nauttimaan pakkasaamusta. Piharetket alkaneet tuomaan haastetta kun hiekkalaatikko jäässä. On tässä odottavalla äidillä ongelmat...

cannes ja piskunen 23+2

 

Verenpaine. Mulla oli ekassa raskaudessa alkuunsa alhainen verenpaine, muistelisin että alipaine oli tasan 60 ja yläpaine 100. Kyllä se huippailikin. Neukku sanoi, että ei kannata huolestua ja tulee siitä kyllä nousemaan, ja niinhän se tekikin. Mä en syönyt mitään salmiakkeja yms. kun niitten vaikutus on monta kuukautta eteenpäin. Nyt verenpaineet on olleet hyvät: 109/75 viimeksi. Siltikin tuo huippailee väliin ja huomaan sellaisia "tiedostamattomia" kohtia, kuten esim. epilepsiassa on, että en tiedä, mitä juuri tapahtui, kun humahtaa niin päässä.

Imetys. Mulla alkoi nousta synnärillä viimeksi maito 3-4 päivänä. Siinä vaiheessa tietty vauvalle oli jo pulloa annettu, kun paino tipahti aika paljon, kun maitoa ei tullut. Ja olihan ne tietty antaneet pulloa sen ensimmäisen illan ja yön aikana, kun minä toivuin nukutuksesta ja neiti oli lastenosastolla. Kyllä sitä maitoa sitten riitti, vaikkakin ensimmäiset 2.5kk oli aika tuskaa, kun toinen nänni halkesi kokonaan. Imetin lopulta 1v8kk ikään asti. Neiti oli jo päiväkodissa ja meikä imetti lopulta aamuisin ja iltaisin. Olisi sitä varmaan voinut lopettaa aiemminkin, sillä ei neidillä ollut mitään sitä vastaan, kun lopetin. Oli se vaan niin kivaa lopulta se imetys (vaikkakin alkuunsa tuntui orjuuttavalta), ja kun ajattelin että jää ainoaksi lapseksi, niin päätin nauttia siitä pitkään. Pulloa ja tuttia yritin kyllä antaa aina välillä, mutta neiti ei huolinut niitä. Sellaisesta pehmytnokkapullosta aloin antaa vettä joskus 1v iässä (aiemmin lusikalla) ja tutin neiti huoli vasta sen jälkeen, kun olin lopettanut imetyksen. Oikeastaan en olisi halunnut antaa tuttia ja vähäistä sen käyttökin oli, mutta jostain neiti löysi sen sitten kuitenkin. Lähinnä otti sen unikaveriksi ja leikkikaluksi ja joskus kipeänä vaati tuttia.

Painoarvio rakenneultrassa. Ollaankohan me oltu ainoita, kun ei sanonut painoarviota rakenneultrassa? Toisaalta pystyyhän ne arviot katsomaan noilta viikko-kuvauksilta, ei kai ne niin paljon vielä heitä.

Mahan koko. Mun mielestä mulla on ihan järkyttävän iso maha. Just tuossa vertasin yhteen äitiin, jolla on 2 kk ennen mua laskettu aika ja mulla on kyllä paljon isompi. Sitten kyllä taas ihmettelen, kun tällä viikolla tapasin serkkulikkaa ja hän ei sanonut yhtään mitään mun mahasta. En siis ole sanonut olevani raskaana ja olen ajatellut, että puhun asiasta vasta, kun mulle mainitaan. Tietty pitkiä katseita tulee esim. töissä ja ihmiset hymyilevät mulle "sillä ilmeellä". Yksi ihminen sanoi viime viikolla mulle: "otatko croissantin, minä niin säälin sua". Häntä siis säälitti, että olen raskaana, höh! Vasta viime viikolla sanoin muuten omalle äidillenikin. Hän vaan siihen, että "ai nytkö sitten olet, vielä vanhoilla päivilläsi". Että niin...

Liikkeet. Kovasti liikkeitä alkanut tuntua, öisin varsinkin jumputtelee ja tulee sitten uniin ja väliin heräänkin. Nyt on takana istukka, niin ekat liikkeet alkoi tuntua hipaisuina jo 11+, ensimmäisen lapsen kanssa tuntui aika myöhään, kun oli istukka edessä.

Kelan paperit. Tiistaina käyn neukulla, niin siinä varmaan saan ne paprut täytettäviksi. Samalla puhutan sokerirasituskokeesta. . Minä mietin sellaista, että onko kukaan ollut pienen lapsen kanssa siellä testauksessa? Kun sinne pitää mennä sitten klo 8 aikoihin ja vie sen pari tuntia. Että miten sitä jaksaa pienen kanssa, jos tulee kovinkin huono olo. Meillä lapsen päiväkotiaika alkaa aamuisin klo 9, joten pitäisi pyytää erityisaika, jos vie aiemmin. Mä teen vuorotyötä ja ne on aika tiukkoja olleet päiväkodissa, että vain työpäivinä lapsi saa olla hoidossa, enkä viitsisi tätä syytä sanoa siellä... Pitää miettiä...

 

Isän osallistuminen Mä olen tiennyt ihan suhteen alussa sen, et mies on KOVA työmies, se on sen selkärankaan iskoistunut, ihan sieltä kotikasvatuksesta tullut. Itse taas nautin siitä, et saan itse määrätä tahdin ja rytmin. Ei pph:na muu onnistuisikaan. Pääsääntösesti minä pyöritän kaiken kodin sisällä tapahtuvan ja mies ulkoisen. Tietysti osallistuu aina kun ehtii, ettei voi ajatella et isä olisi lapsille mitenkään vieras Juu ei. Mut on ihanaa, kun lapset aina isän illalla kotona ollessa oikein nauttii kun saa hänen kanssaan remuta ja leikkiä, niinä iltoina ei äiti kelpaa iltasadun lukijaksikaan

Ja nyt kun antoi kohtalo semmoset kortit, että ilmeisesti piakkoin alkaa yrittäjäksi niin ei siinä sitten paljoa ehdi. Onhan se pulju saatava pyörimääkin, ehkä se palkitsee aikanaan. Ollaan kuitenkin tiivis "yksikkö" vaikka ei koko ajan samalla pirtillä olla. Ja tossa nyt kun vielä autohommat on omassa pihassa niin arvatkaapa kuinka paljon tuo esikoinen on "iskän kans hommissa".
Ja silti, jos mulla on oma meno, niin mies järjestää työnsä niin, et pääsen tai sitten mummu ja pappa on paikalla. Mä en siltikään ole mitenkään sidottu tai "alistettu" tähän.

Sokerirasitus ja lapsi Sillä ekalla kerralla olisin hyvin voinu ottaa lapset mukaan, mut nyt oli siellä kyllä semmonen olo, et oksat pois :x onneksi olin yksin.

Äiti maa & Alli 25+1

 

Miehen osallistuminen ja isyysvapaa kyllä tuo ukko on sen verran työnarkomaani, että täydellinen irtautuminen työmaalta on melkolailla mahdotonta, mutta on luvannut olla saatavilla niin paljon kuin mahdollista. Pitänee ainakin aluksi sen 2vko vapaita, että on apuna, kun on pieni ihminen kotiin saatu. Mutta nekin tuo mies voi pitää vuosilomistaan, kun niitä on niin paljon pitämättä. Ja meillä on onneksi nämä virkeät ja innokkaat tulevat isovanhemmat, joista on paljon apua - isäkin ajaa vain aamupostia ja on sitten muulloin saatavilla avuksi. Kävivät jo ihastelemassa vaunujakin...

Imetys kuten oon jo sanonu, yritän imettää, mutten ota stressiä siitä, jos se ei onnistu. Sitten vain pullot kehiin ja sillä selvä. Paljon on aina puolesta ja vastaan tästä imetyksestä (erityisesti löytyy niitä kärkkäitä mielipiteitä), mutta ite näen sen juurikin sellaisena asiana, että se onnistuessaan on hyvä asia ja jos ei onnistu niin siihen ei maailma kaadu. Henkilökohtaisesti en arvosta sitä, että saadaan toinen tuntemaan itsensä jotenkin huonoksi äidiksi ja ihmiseksi, jos se imetys vaan ei ota onnistuakseen - näistäkin tapauksista kuullut, jopa sieltä terveydenhoitopuolelta löytyy syyttävän sormen nostajia vielä näilläkin vuosilukemilla...

Liikkeitä piisaa kaikkina vuorokauden aikoina, onneksi yöaikaan vähemmän. Ihana ollut parina aamuna herätä, kun melkein samaan aikaan heräilee pikkutyyppi masussakin - muutamalla terävällä tökkäyksellä ilmoittaa olemassaolostaan. :heart: Männä viikolla huomasin, että jonkinlaista ääniin reagoimista on jo, kun alkoi aina hurjat kickboxing bileet, jos lähipiirin miesten möreät äänet olivat vallanneet ilmatilan.

Jospa sitä huomenna pyytäisi isää viemään nuo KELAn paprut yhteispalvelupisteeseen, niin saisi reissun jälkeen katsastaa, mitä tulee ja milloin.

Keltakukka niin minäkin sitten menin ja tilasin sieltä Macy'silta eilen tavaraa - miehelle ja veljelle joululahjat, saattoi samalla vähän vaavillekin tulla jotain... Oho.

Mukavahko sunnuntai, vaikka toi närästys pitikin huolella valveilla yöllä. :heart:
Karjalanpaisti uunissa, jokohan sitä kohta sais lappaa naamaansa?

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 23+3

 

- Kysymys kuuluu, voidaanko vakuutus evätä selän takia?

Moikka, Meille on tulossa pieni poikanen helmikuun alussa, ja havahduin juuri että nythän on viimeiset hetket hankkia tuo samainen vakuutus! Otetaan se myös tapiolasta, kun sieltä on isoveljenkin vakuutus. On ihan mukavasti maksanut itsensä takaisin se vakuutus ainakin isoveljen kohdalla.

Täyttelin tässä juuri kaavakkeen, ja ei siinä minusta mitään selkäkivuista kysytty. Lähinnä diabeteksestä, huumeiden käytöstä ja sellaisesta.

- "Sekä merkitäänkö rv7+? Ultrakin? Kävin ultrassa verenvuodon takia joka onneksi johtui ihan kuivista limakalvoista. Entä ruksi aiemmat raskaudet, lasketaanko nuoruusiässä tehty abortti raskaudeksi? Kun seuraava kysymys liittyy lapsiveteen ja mahd. Myrkytykseen."

Ylimääräinen ultra varmaan pitää mainita, mutta neuvolakortistahan se kai selviää, ettei siinä ollut mitään vakavaa. Aborttia ei varmaankaan lasketa raskaudeksi.

***

Jännä että ensimmäisen lapsen kanssa hermoilin koko ajan kaikesta, mutta nyt olen vain ottanut ihan mitään sen kummempia mietteitä koko raskauden ajan. Masu kasvaa ja minä juoksen esikoisen perässä . En edes muista mikä viikko on menossa. Pikkuinen potkiskelee silloin tällöin ja kertoilee sillä että kaikki on hyvin. Ainoa mitä pitää muistaa, on että hei, olen oikeasti raskaana, että ihan kaikkea ei voi tehdä eikä syödä... Ja tietysti ollaan yritetty valmentaa esikoista lukemalla kirjoja siitä minkälaista on tulla isoveljeksi.

Eniten pelottaa juuri se, miten jaksetaan se ensimmäinen vuosi - Esikoinen on varmasti mustasukkainen, ja miten sitä sitten tasapainottelee kahden lapsen kanssa. Kuitenkin auttaa tieto siitä, että jo muutaman kuukauden päästä yövalvomiset ja muut helpottaa. Ja onhan ne pikkuvauvat ihania! Esikoinenkin on tosi söötti luonteeltaan kun sille päälle sattuu, ja varmaan tykkää auttaa vauvan kanssa, kun on muutenkin aina innoissaan auttamassa kotona.

Eiköhän se siitä... Yhdessä lastenkirjassa puhutaan siitä miten äidin sydän kasvaa kun uusi vauva tulee, eli rakkautta pystyy jakamaan ihan kaksinkertaisen määrän sitten kun pikkuisia on kaksi . Ihmeelliseltä se tuntuu, mutta niin siinä varmaan käy?

 

- "Sekä merkitäänkö rv7+? Ultrakin? Kävin ultrassa verenvuodon takia joka onneksi johtui ihan kuivista limakalvoista. Entä ruksi aiemmat raskaudet, lasketaanko nuoruusiässä tehty abortti raskaudeksi? Kun seuraava kysymys liittyy lapsiveteen ja mahd. Myrkytykseen."

Ylimääräinen ultra varmaan pitää mainita, mutta neuvolakortistahan se kai selviää, ettei siinä ollut mitään vakavaa. Aborttia ei varmaankaan lasketa raskaudeksi.

***

Kyllä se abortti lasketaan raskaudeksi, onhan siinä nainen ollut raskaana. Ihan samalla tavalla raskaudeksi lasketaan keskenmennyt raskaus.

Vanhemman sisaruksen suhtautumisesta sen verran, että täälläkin pelottaa miten tuo isoveli ottaa tulokkaan vastaan. Ikäeroa tulee 2v3kk, että ei mitään älyttömän isoa väliä, mutta jospa riittävästi. Varmasti tulee ajoittain muksimaan pikkusisarustaan, mutta eiköhän tuo myös hoivaa sitä. Ainakin pientä serkkutyttöänsä (9vko) hoitaa hellästi ja silittää, ei ole kertaakaan yrittänyt mitään lyömistä tai muuta, mutta voip olla eri juttu kun uusi tulokas on enemmän mussa kiinni

Itsekin olen kuullut, että vaikka tuntuu ettei voi rakastaa toista lasta samalla tavalla kuin esikoista, niin kyllä siihen toiseenkin lapseen vaan rakastuu ihan samalla tavalla Ei malta odottaa!

Ja nyt koisaamaan, että jaksaa aamulla töihin. Viime yönä pikkukaveri valvotti, liikkeet tuntuvat todella selvästi kun istukka on tällä kertaa takaseinässä. Tänään mies tunsi ensimmäisen kerran masun läpi :heart:

cannes ja piskunen 23+2

 

Esikoinen/ muihin lapsiin rakastuminen Itse sain esikoisen 25-vuotiaana, kovasti toivottuna. Silti vauvan synnyttyä tuntui jotenkin oudolta, että tämä on nyt se samainen vauva, jota mahassa olen rakastanut ja nyt se on tässä ja minun ja kukaan ei sitä vie. Kesti aikansa ennen kuin "uskaltautui" rakastamaan lastaan. Muiden kanssa on säilynyt tunne ettei tämä voi olla sama otus kuin mahassa ollut pieni tökkijä, mutta silti on rakastunut silmittömästi jo heti ensihetkestä lähtien tietäen, että tämä on minun eikä kenenkään muun Kyllä sitä rakkautta riittää ja kasvaahan se rakkaudenkin määrä, kun itse saa vastakaikua lapsiltaan omalle rakkaudelle :heart:

Eilen taas veristä vuotoa, joten kait sitä pitää kohta lähteä Naikkarilla käymään. Vielä kun tietäisi kumpi on oikea paikka Naikkari, kun viikkoja 24 vai Kättäri. Alkuraskaudestahan Naikkarilta käännytettiin Kättärille... hmmm. Ehkä pitäisi soittaa.

Maarit ja Hattivatti 24+0 *poks*

 

Maarit* Voi hitsi, saisi vuotelut jo loppua! :hug:

Rakkaus jokaiseen lapseen. On itselle ihan sanomatta selvää, et mun sydämeen mahtuu jokainen. Näinhän se ei aina mene, joskus sen äidinrakkauden on annettava aikaa herätä. Ihan yhtä normaalia se on sekin, siitä on vaan puhuttava varsinkin jos asia vaivaa ja tuntuu vaan raskaalta, silloin voi kyseessä olla raskauden jälkeinen masennus. Meillähän mies pelkää eniten sitä, et mä sairastun. Kun suvussa kerta on iso masennuksen riski ja isä taistonsa hävisi kaksisuuntaisen kanssa. En ole kuitenkaan itse missäänvaiheessa kokenut olevani masentunut
Se rakkaus mitä noihin lapsiin kokee on jotain ennenkokemattoman hienoa ja puhdasta. :heart: Empä olisi ikinä uskonut, että se on jotain näin suurta. Hetkeäkään miettimättä varmaan oman henkensä uhraisi jos se olisi kyse siitä, että lapsi saisi elää onnellisen elämän.

Jaaha, se olisi sitten maanantai ja paluu arkeen. Kohta esikoista eskariin viemään ja sitten tyttöjen kans kaupoille, ainiin, vieläkin on viikon ruokalista tekemättä! :xmas: mä en kauppaan lähde ilman sitä. Pääse huomattavasti huokeemmalla

Äiti maa & Alli 25+2