HELMIKUUN HELMET 2013 *joulukuu*

Painoarvio mulla viime viikolla rv 33 painoarvio 1616g.

Lukiessani tuntuu että muitten muksut on niin niin paljon isompia. Mutta varmasti perimäkin vaikuttaa. Minä olin "pitkä" ja hoikka syntyessäni ja mieheni pieni kaikella tavalla emmekä nytkään ole pitkiä. Minä 163cm ja mieheni 173-175cm kieppeillä.
Kyllähän ne tutkiessaan tutkii tarkemmin kehitystä. Minulle on tullut 20kg lisää painoa raskauden myötä mutta vauva taas normaali/pieni painoltaan.

Joten ei se aina mene ihan tasan...

 

Vinkki, jos joku pähkäilee mihin sovittaa hoitopöytä: Asennettiin just seinään kiinnitettävä hoitotaso vessaan. Meillähän ei ole kodinhoitohuonetta ja makkarista on turhan pitkä matka kiikuttaa vauvaa pyllynpesulle. Toi taso on sellanen että sen saa nostettua ylös niin ei vie tilaa. Mutta on kuitenki kätevä avata yhdellä kädellä. Siinä on myös hylly mihin saa vaipat ja rasvat. Tosi näppärä. Nyttenpä olisi kaikki valmiina vauvaa varten.:heart:

 

Meillä hoitotason virkaa saa ajaa pesukoneenpäällinen. Tavalliseen kaappiin mahtuu kyllä sitten vaipat+muut "krääsät" Ei huvita investoida rahaa periaatteessa turhaan juttuun, kun on toi pesukone kuitenkin tuolla kylpyhuoneessa ja on just sopivan korkuinen mun selälle. Seinälle ei itseasiassa edes mahtuisi mitään, on niin julmetun pieni kylpyhuone tässä nykyisessä asunnossa :/
Onneksi noin vuoden päästä muutetaan isompaan asuntoon, kunhan vain saadaan nykyinen asunto myytyä pois ja sopiva uusi kämppä tilalle.

Tänään taas närästys tuli kiusaamaan, ei auta renniet sitten ollenkaan. Pitänee hörpätä annos gavisconia ennen nukkumaanmenoa. Inha tunne, kun kurkkua polttelee kokoajan. Onneksi sain tänään nukuttua pitkät unet, kun uni vihdoin tuli neljän aikaan aamuyöstä. Luojan kiitos ei tarvitse olla enää töissä, ei tulisi mitään asiakaspalvelutyöstä 2h yöunilla. Tai no, katastrofi korkeintaan

Ajankulu alkaa melkeen hirvittämään. Enää on reilu kuukausi, kunnes olen niillä viikoilla että lapsi voi jo syntyä. Mihin nää viikot on oikeen menneet? Vastahan mä plussasin... No, ainakin loppuu sitten nämä odotusajan "ihanuudet"

 

Painoarviota ei ole täällä mulle tehty, vasta sitten rv36+ pääsen Gravidaan lääkärille ihan sitä varten (ja tietysti se synnytystapa-arvio siinä samalla). Vaikka sokerimittausten perusteella sekä edellisen neuvolakäynninkin perusteella sille ei nyt olisi edes mitään syytä - mut hei, mä otan ilolla kaiken vastaan, mitä yhteiskunta meille maksaa. On niitä verojakin maksettu sen verran reippaasti tässä viime vuosina...

Unettomuus on täälläkin tuttu juttu viimeisten parin viikon ajalta. Tosin viime yönä olisi nukuttanut vaikka kuinka, mutta tokihan piti töihin lähteä. Huomenna kun ei tarvi töihin mennä niin oon ihan varmasti taas seittemän aikaan hereillä pirteenä. Sit nukun joskus puolen päivän jälkeen päikkärit, jos pystyn.

Raskausdementia vaivaa ja pahasti. Nyt varmaan vielä lisääntyny tän omituisen unettomuuden myötä. Tulee välillä oikeasti noloja tilanteita, kun unohtaa mitä oli sanomassa ja sitten vaan jää suu auki idioottina möllöttämään.

Vertaistuki on kyllä niin hengenravintoa, kun olen itsekin törmännyt näihin "siis mitkä liitoskivut, mä kävin ainakin vielä pari päivää ennen Iida-Eevertin syntymää body pumpissa ja puoli maratoninkin juoksin siinä samalla"-tapauksiin... ite tekee täällä pientä kuolemaa, jos on erehtyny kävelemään yli kilometrin kerrallaan tai tekemään lumitöitä. Hitto vie, tänään tein pitkää työtä (väri+leikkaus) iltapäivästä ja kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes oltiin pesupaikalla väriä pesemässä pois... On muutenkin ollu koko raskauden ajan hankalaa se pesupaikalla olo, kun ei löydy oikeanlaista työasentoa ja tänään oli sit tavallista vaikeampaa. Masu on kuitenkin jo sen verran iso, että on tiellä, joten joutuu olemaan kyyryssä pesupaikalla ja siitähän toi selkä ja iskias ei tykkää ollenkaan. Nyt oon sit istunu sohvalla melkein koko illan ja sisäisesti itkeny kipeää oloa... jos pitää vessaan mennä niin mummo suostakin liikahtaa nopeammin. Onneks on huomenna vapaata. Pelkään vaan, etten pääse sängystä ollenkaan ylös.
Onko teillä muilla terkkarit kommentoineet mitenkään noihin liitoskipuihin? Omanihan sanoi, ettei niitä kyllä vielä pitäisi olla... Olin vähän, että mitä?! :O Mä kun oon ymmärtäny, että näillä viikoilla ne on tosi tyypillisiä... ja sekin vielä, että yleensä ekassa raskaudessa niitä ei ole tai ovat tosi lieviä. Mitähän itsellä on jatkossa edessä, jos vielä on raskauksia edessä... :O Kai se on taas parasetamolia yöksi otettava ja närästyslääkettä kanssa... Veikkaan, ettei noi liitoskivut siinäkään parane, kun joudun nukkumaan istualtaan aina alkuyön varmuuden vuoksi, ettei noi hapot nouse - ne kun nousee lääkkeistä huolimatta, jos nukkuu normaaliasennossa.
Ja se ummetus... voi luoja. Kunnon valivali-viesti on näemmä tulossa.

Tukisukat täytyykin muistaa ottaa matkaan, kun perjantaina ensin linja-autolla Jyväskylään ja sieltä junalla Tampereelle. Niiden kanssa matkustaminen ja esimerkiksi kaupungilla pyöriminen on niin paljon miellyttävämpää, vaikkei mulla kyllä nyt kauheammin noi jalat turpoakaan. Sormuksetkin menee vielä helposti sormiin.

Meidän isompi koiruus on ottanut tavakseen, että iltaisin makoilee mun kyljessäni korva kiinni mahassa. Välillä kuuntelee mun sydänääniä rinnan alta ja sitten taas korva kiinni mahaan. Hirmu suloista. Pienempi on niin tättähäärä, ettei tajua mitään.

Koska se on jo torstain puolella niin valoisaa Lucian päivää ja herramunjee
POKS 31+0 jo!

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 31+0

 

Poks 32+0!! Jee, saan synnyttää omassa sairaalassa!
Seuraava etappi 34+0, jonka jälkeen ei enää estellä jos syntyy.

Tänään kahvittelemaan ystävän luo. Mitähän herkkuja hän on tällä kertaa leiponut...?

 

Nyt on kyllä pakko vähän valivali...

Muistatte varmaan kun valitin siitä uht-maidosta noh, eilen join varmaan litran ihan tavallista maitoa. Eli kevyt maitoa. Ja taaaaas sama homma. Eilen olin skanssissa ja kärsin siellä ihan hirveistä vatsan kivistyksistä, jotka ei olleet ainakaan supistuksia, koska maha oli ihan tavallisen tuntuinen ulospäin. Ja sitten oli myöskin ilmavaivoja, hajuttomia, onneksi! kun kotiin pääsin, heti tuli ripuli. Ja taas aamusta kun herään tulee niitä vatsan kivistyksiä, ja vessaan menin mutta ripulia ei tule. Kun mahaan tulee tää tunne niin mulle tulee ihan tosi kylmä silloin kans. Mä en kyllä yleensä juo maitoa, kun ei tuu sitä ostettua mutta kun ostan niin juon paljon! Jäätelöstä, juustoista tai mistään muusta maitotuotteesta tätä ei tule. Ainoastaan maidosta. mikäköhän tää nyt sitten on? Onneks vauva potkii niin ei tuu paniikkia. Auh! Taas kivistääää!!

Pakko nukkua vaikka, silloin ei tunne mitään.

Bettis ja rakas 32+5

 

Bettis Mun vatsa ei oikein kestä kunnolla raakaa maitoa. Tulee helposti vatsan kivistyksiä. Siksi joskus aikoinaan lopetin maidon juonnin. Sulla voi olla sama homma. Ruuissa olevan maidon vatsa kyllä kestää, ainoastaan jos suoraan purkista juon niin vatsa menee sekaisin.

Miten neuvolassa puututtu liitoskipuihin Mulla puututtu niin, että annettu ihan reilusti sairaslomaa, eli ihan vakavissaan otettu. Aika omituisia nuo MrsR:n terveydenhoitajan kommentit liittyen liitoskipuihin...Ja niihin liittyen, mä niin haluisin tänään lähteä kävelylle! Ehkä uhmaan kipuja ja lähden vain, kärsin sit myöhemmin!

Bumble & masukki 29+4 :heart:

 

Eilen tein osan joulusiivouksesta ja kyllä sit kärsin illan; selkään sattui ku olis selkään saanut : /, onneksi yö on helpottanut oloa. Sitten oli vielä tyttöjen joulujuhla pihalla jossa piti tietty seisoa yhdessä saakelin paikassa, silloin meinas jo kuulua naks!! Onneksi lähdettiin aika pikaseen pois.

Pipsa4 POKS32+0

 

Raskaus ei ole sairus.... sallikaa mun nauraa. Paremminkin vois sanoa että raskaana oleva ei tervettä päivää nää. Mulla ei näin paljoa vaivoja ole ollut edellisissä raskauksissa, närästää, suonikohjuja, selkä on ihan romuna, supistelee koko ajan ja sitten tuo uusin ihanuus eli alapään turvotus! Onko muilla sellaista oloa, että kävelis pikkupallo haaravälissä?
Olisi haaveena yksi "normaali" päivä, noh, ehkä helmikuussa...Mä alan oleen ihan kypsä tähän raskaanaolemiseen, nyt jo! Yleensä tää tunne on tullut näin voimakkaaksi vasta joskus rv 35!

Joulu ahdistaa, tai oikeastaan raha. Tykkään joulusta, ja lahjojen antamisesta, mutta nyt veromätkyt, autovakuutus ja sähkölasku veti taloutemme niin kuralle, että hyvä kun lapsille on varaa pari lahjaa ostaa. Voi kuinka ottaa aivoon selitellä kummilapsen vanhemmille (ja parille muulle sukulaiselle) rahattomuutta. Läksyni olen oppinut ja luotolla mitään ei osteta, eli ollaan sit ilman lahjoja, mutta harmittaa Saas nähdä milloin tulee Kelan saikkurahat, ku työnantajan ei tarvii enää maksaa..sitäkin saa jännätä ja yön unettomina tunteina murehtia.

Blaah tuleepahan itkuvirsi...

Huomenna 3. neuvola. Montako neuvolakäyntiä teillä uudestaansynnyttävillä on ollut?

Hansuu 31+2

 

vaivoista olen siitä onnellisessa asemassa että mikään ei vaivaa :ashamed:
Ei siis mitään tietoa liitoskivuista eikä supistuksista, närästyksestä tms. Olen siis molemmat raskaudet ollut elämäni kunnossa. Molemmissa olen käynyt myös loppuun asti töissä, eikä ole tarvinnut olla saikulla ollenkaan, siis raskausvaivojen takia. Vielä olis 10 päivää töitä ennen äitiyslomaa, mihin tää aika menee??!!?
Neuvolan täti sanoi viimeks ettei saa töissä mitään enää nostella, mut ihan ei tuolla kaupan joulukiireessä onnistu... Niinpä nostelen sen verran kun itestä hyvältä tuntuu, noudatan siis esikoistaodottaessani saamaani ohjetta (eri neuvolatäti). Ihmeen hyvin jaksaa vaikka koko työpäivän on jaloillaan ja purkaa hulluna leluja hyllyyn tukisukkiakaan en oo käyttäny, kun ei oo turvotuksia ollu

Mulla olis ens viikolla seuraava neuvola, joka on 5. neuvola tässä raskaudessa. Sen lisäksi on ollu 2 lääkärineuvolaa ja kaksi seulontaultraa keskussairaalassa. Yksi lääkärikäynti on vielä edessä viikolla 36.
Kohta pitäisi mennä lumitöihin, meinasin ottaa noi 3 karvakorvaa pihaan juoksemaan ni ei tartte sit erikseen lähtee lenkille ennen töihin menoa ;D arvatkaapa onko ollu helppoa pitää kaks vuoden ikästä hyvin vilkasta koiraa viikko riehumatta/juoksematta ja hyppimättä... :0 viikko sitten kastroitiin nuo kakarat niin pitäny yrittää pitää ne rauhallisina... paino sanalla yrittää

Painoarvioista oli myös puhetta, meillä on ollu 26+3 viikolla arvio 889g ja lääkäri sanoikin sillon että on hoikkarakenteinen ja pitkä vauva. Isoveljeensä tullut kuten myös liikkeissä... huhhhuh.. välillä tuntuu että onko sitä pakko ihan koko ajan punkea ja vääntää ja kääntää mutta oisin kyllä varmaa paniikissa koko ajan jos olisikin rauhallinen tapaus.. ikinä ei oo hyvä

Pink: onnea yhdestä saavutetusta etapista!!

meinaatteko muuten jouluna syödä itse graavattua tuoreena ostettua lohta?? kun tekis niiiiin paljon mieli

jotain muutakin piti kommentoida mut en muista enää mitä... ja puhelimella taas täällä ni en pääse selailemaan :/

nyt lumitöihin
hiippis ja muru 32+2 <3

 

Bettis ootko ihan varma ettei sulla oo laktoosi-intorelanssi?? Kuulostaa nimittäin ihan siltä että sun vatsa reagoi maitoon tosi rajusti. Eihän kaikille lakto-intoille tule oireita muista maitotuotteista kun vaan itse maidosta, just niinku Bumble kirjoitti.

Hansuu, mä odotan toista ja olen käynyt neuvolassa nyt 4 kertaa plus ultrat päälle. Ja tammikuun alussa olis seuraava käynti. Pallo haarovälissä kuulostaa tutulta, ei oo kivaa. Mä luulen että mulla oli hiivatulehdus kun niin perhanasti kutisi, punoitti ja poltteli tuossa pari viikkoa sitten. Ja samaan aikaan tuntui että alapää olis ihan turvonnu, ihan samanlainen tunne kun viimeks synnytyksen jälkeen. Aluksi aattelin että on limakalvot kuivat ja koitin vaan rasvata perusvoiteella ja hoitoöljyllä mut kun se ei tuntunut auttavan menin apteekkiin ja ostin Canesten Kombi -pakkauksen. Ja yhden kapselin ja parin päivän voiteen levittelyn jälkeen tuntuu että vaivat on hävinny. Vois siis jopa ajatella seksiä viikonloppuna! Siinä kun on ollut jo yli 2 viikkoa taukoa, mies parka!

Liitoskipuja on mullakin. :| Ekassa raskaudessa en edes tiennyt mitä ne on. Kai se pitää paikkansa kun sanotaan et ekan raskauden jälkeen jokainen raskaus on keholle isompi kuormitus. Tässä raskaudessa en ole ollut liikunnallisesti kovin aktiivinen, mutta en mä nyt ihan sohvaperunakaan ole ollut. Eilen vein esikoisen päikkyyn rattailla (kävelymatka alle kilsa), hain rattailla ja illalla vielä mentiin pulkalla päikyn joulujuhlaan ja takas kotiin. Ja kyllä tuntu nivusissa ja lonkissa.

Tämän pikkumiehen painoarvio viikolla 26+1 oli 850g ja on lääkärin mukaan oikein mallikkaasti kasvanut. Ens viikolla taas ultra jolloin viikkoja 30+1. Tuun sitten taas kertomaan paljonko painoa sillä hetkellä on.

Sf-mitoistakin on ollut juttua, ja täytyy sanoa että kyllä on vaihtelua! Mulla on taas tosi pieni maha, viikolla 27+1 mitta oli 22cm. Esikoisestahan 38+5 mitta oli 32cm ja siitä 3 päivän päästä sitten jo synnytinkin. Ja tässä raskaudessa tuntuu menevän tuo mitta ihan samalla kaavalla. Eilen just esikoisen päikyssä tädit taivastelivat että pitäisikö tästä mahasta muka jonkun vajaan 3kk päästä syntyä!

Kauhea vimma siivota kaappeja ja suunnitella joulua. Vietämme aaton tänä vuonna miehen vanhempien luona ja joulupäivänä menemme sitten minun perheeni luo. Koska on aina niin vaikeaa ostaa omille vanhemmille tavaralahjoja, ajattelin tänä vuonna tehdä itse pienen herkkukorin johon tulee ainakin purkki viikunahilloa, joululimppu, itsetehtyä glögiä ja ehkä jotain fudgea tai muuta makeaa.

Lumipyryn keskeltä hauskaa päivää toivottaa
Elsiliini ja pikkumies 29+1

 

elsiliini samaa itsekkin mietin mutta mulla on varmaan raskauden aikainen laktoosi-intoleranssi. Onkohan sekin mahdollista Koska oon kyllä ennen juonut maitoa ihan normaalisti. Nyt taas on parempi olo kun äsken heräsin. En vaan olis jaksanut millään herätä. Pakko täältä sängystä ois nousta.

 

Tervehdys täältäkin!
Säännöllisesti käyn teidän kuulumisia lukemassa, mutta jotenkin se omien kuulumisten päivittäminen jää.

Tuuliannaliina Täällä myös unettomia öitä on vietetty parisuhteen vuoksi. On niin vuoristoratameininkiä että ei oikein tiedä mitä tässä uskaltaa tulevaisuudelta odottaa. Samoja asioita olen itsekin miettinyt että miten tämä kaikki surumielisyys vaikuttaa lapseen...

Neuvolassa on tullut nyt käytyä vähän useammin kun alkoi tuo migreeni vaivaamaan ja halusivat sitten verenpaineita mittailla. Kilppariarvoja kans on seurailtu ja nyt viimeksi oli TSH 2,7 ja nostivat annostusta 2 tbl x 5pvä ja 1,5 tbl x2pvä. Hemppa oli kans laskenut 109, joten Obsidania otetaan aina kun muistetaan.

Supisteluita tuli viime viikolla useampana päivänä ja olinkin sitten perjantain pois töistä ja vain makoilin koko päivän niin helpotti. Muuten olen kyllä ollut aika onnekkaassa asemassa tämän raskauden suhteen, että mitään kamalia kipuja ei ole ollut ja töissä olen pystynyt olemaan koko ajan. Ensi viikolla onkin viimeiset työpäivät ja sitten joulun jälkeen en enää mene töihin. Kelalle ilmoitin, että aloittaisin äitiyslomani 1.1.2013.

Unettomuutta on tosiaan ollut niin parisuhteen kuin raskauden vuoksikin. Pissalla pitää käydä ainakin kerran yössä ja sitten tuo maha-asukki kyllä pitää äitiä välillä hereillä.

Joulua olen laitellut pikku hiljaa ja ihan kivalta näyttää. Kuusi haetaan viikonloppuna ja tuodaan sitten varmaan lähempänä joulua sisälle. Siivouksia en aio kauheasti ylimääräisiä tehdä. Eiköhän se Joulu ole joulu vaikka kaapit ei olisikaan järjestyksessä.

Vaunut ostin Huuto.netin kautta ja ne tulivat eilen. Olivat tosi hyvänkuntoiset ja ihanat, merkiltään Dorjan novell sportit. Tyttärilläkin oli saman merkkiset ja tykästyin niihin kovasti. Muutenkin kaikki tavarat alkavat olemaan hankittu. Pientä sälää pitää vielä hommailla, muuta muuten on kaikki. Vauva vain puuttuu. <3

Synnytyksen merkkejä en oikeastaan ole aiemminkaan huomannut muita kuin limatulpan irtoaminen. Jännityksellä täällä odotellaan että meneekö yli niin kuin aiemmatkin vai tulisko jopa etuajassa.. Luulen kyllä että kun näin "hyväkuntoinen" olen eikä kivuttomia supistuksia lukuunottamatta ole ollut mitään viitteitä vielä niin täysaikainen tulee ja vähän ylikin.

Mutta nyt ruuanlaittoon.. Täällä olen nuoremman tytön kanssa kotosalla kun meinaa kuume ja flunssa vaivata tyttöä.

Selma_ + Sintti 31+3

 

Hellurei

Vuorisorataäiti ilmoittautuu Aamulla olin pirteä kuin peipponen, jo puoli kuudelta heräsin ja kun ei kukaan muu kerta herännyt, käytin pienen pohdinnan jälkeen miestäkin siinä hieman hyväksi No se kylläkin tietenkin tykkäs. Sitten pakkasin lapset aamupalan jälkeen autoon ja lähdin neuvolakäynnille, edelleen pirteänä. Kunnes tätsy mittasi hemoglobiinin ja se oli vain 109. Alkoi sitten väsyttää niin maan perusteellisesti, että siitä lähtien on silmä vain luppassut Ajatelkaa, jos en olisi tiennyt, että pitäisi väsyttää Eilen itkin ja nauroin koko päivän vuoron perään, välillä on masistunteita ja välillä hillitöntä hihitystä. Kyllä mä nyt olen kuulkaa sekoamassa

Mutta sekoamassa se on tuo sokerimittarikin. Söin lounaaksi lautasillisen kalakeittoa ja tunnin kuluttua arvot olivat pikkurilli 8.9, nimetön 8.4, keskisormi 7.9 ja etusormi 7.3. Neuvolassa tunnustin, etten ole insuliineja käyttänyt ja täti sanoi vain, ettei hän voi mulle sellaista lupaa myöntää, ettei tarvitsisi pistää. Selitin tilanteen ja ahdistukseni ja sanoin, etten minä kuule mitään lupia tässä kyselekään ja että tietenkin, jos arvot alkaa taas nousemaan entistä tiukemmasta dieetistä huolimatta, niin ilman muutahan sitten pistän, en minä mitään riskejäkään tahdo ehdoin tahdoin ottaa. Sitten hän leppyi ja sanoi, että mittaa nyt vielä maanantaihin saakka ja sitten skannaat paperin polille ja tunnustat Loppujen lopuksi siis olimme yhteisymmärryksessä.

Syntejä olen kuitenkin harrastanut ja kadun syvästi. Eilen söin pizzan, vaikka se olikin ruispohjalla, niin se on anteeksiantamatonta. Lisäksi olen parina iltana syönyt pari palaa suklaata ja piparkakkuja :ashamed: mutta niitä seuraavina aamuina paastot ovat olleet tosi hyvät silti. Se minua hämmästyttää edelleenkin.

Vaivoista sen verran, ei omista vaan muiden, että empiirinen tutkimukseni on osoittanut, että ne, jotka siellä salilla käyvät ja maratooneja juoksevat, ovat synnytyksen jälkeen paljon huonommassa kunnossa olleet kuin ne, jotka eivät ole rääkänneet itseään koko raskausajan. Anteeksi niille, jotka paljon liikuntaa harrastavat! Itse pidin esikoisesta itseäni tosi hyvässä kondiksessa olevinaan ja se ei kyllä auttanut mihinkään pissaa en kyennyt synnytyksen jälkeen pidättelemään vaikka lantionpohjaa treenasin alvariinsa ja muutenkin olin aika risa ja väsähtänyt. Kakkosta odottaessa en sitten harrastellut juurikaan lumenluontia isompia juttuja ja palauduin synnytyksestä paljon nopeammin. Tämä on toki yksilöllistä, mutta kaveri on ollut kanssa kova jumppaileen aina ja hän manasi ihan samaa hommaa. Että ota näistä nyt sitten selkoa!

Painoarviooli viikolla 31 1500g. Ilmeisesti sopivan kokoinen, ehkä hieman jopa laiha ollakseen sokerilapsi.

Näillä tässä sitten poksutaan tänään kohti lasten joulujuhlia

Viivi+Tiiti 32 POKSISTA

 

Bettis mulla aikoinaan todettiin tuollaisista vaivoista laktoosi-intoleranssi ja sen jälkeen oon kans vältelly normimaitoa - ei se muuten mitään, mutta maha on sekaisin ja jäätävät ilmavaivat, jotka ei tunnu helpottavan millään. Kyllä mäkin juustoja, jätskejä ja sellaisia voin syödä, mutta tavallista maitoa jos joutuu käyttämään niin on muuten piru irti. Paljon mahdollista, että sulla on tähän raskauteen liittyvä joku kumma intoleranssi, toivon mukaan siis palautuu normaaliksi, kun pikkuinen syntyy.

Bumble no mä kyl kans vähän ihmettelin, että mitä toi nyt tarkotti... varsinkin kun tietää, että teen seisomatyötä ja sitten vielä kun nurputti mun painonnoususta, joka kyllä oli aika runsasta, mutta enhän mä voi tehdä mitään, kun sattuu niin paljon. :O Kyseli vaan turvotuksista, joita ei siis ole... Pitäis siis liikkua enemmän, mutta miten se onnistuu - enpä tuota tiedä. Phuuh. Onneks ei sentään kivuliaasti supistele, se on vaan noi liitoskivut. Harkkasupistuksia kyllä tulee, erityisesti silloin, jos meno on liian kovaa.

hiippis81 voi sua onnekasta, jos oot selvinny ilman kipuja. Oon rehellisesti kateellinen

Viivi76 mä oon taas raivostuttavan onnellinen koko ajan, mutta sitten kun tulee joku pieni vastoinkäyminen (vaikka töissä tippuu kampa lattialle) niin maailma kaatuu siihen. Ärsyttävää, kun joutuu nieleskelemään, ettei ala tollaisesta pöljästä itkemään. Hyvä, että sait ns.synninpäästön terkalta - toivon mukaan ne sokerit ei sekoilis enempää. Mulla on jatkanu samaa rataa, paastot siinä 4,8-5,1 välillä ja tunnin jälkeiset arvot olleet aamupalan jälkeen siinä 6 pinnassa ja päivällisen jälkeen 5 pinnassa. Ja mähän oon kanssa tehny suuria syntejä, syönyt jätskiä ja suklaata ja pizzaa ja sipsejä (niitä juustonaksuja kans). Ei vaikutusta. Onneksi.

Tänään oli taas torkkupäivä: heräsin ekan kerran seittemän aikaan, olin hereillä kymmeneen asti, sitten nukahdin taas, heräsin ennen kahtatoista ja kerta vielä kiellon päälle, nukahdin ennen yhtä ja heräsin puoli kahdelta. Tää pätkittäinen nukkuminen on todella, todella raskasta. Tuntuu, ettei pää oo yhtään paikallaan. Mut kroppa kaiketi valmistautuu jo vauvan tuloon näinkin - katkonaiset yöunet ja vähäiset unet. Sitähän se on.
Pitäis vähän pakatakin viikonlopun reissua varten... vielä ei kyllä jaksa. Illemmalla sitten eli toisin sanoen yöllä.

 

Raskausajan liikunta Mun on kans pakko kertoo että meijän naapuri kävi vielä edellisenä perjantaina body bumpissa ja seuraavana maanantaina synnytti. Oli ollu tosi rankka synnytys kun lihakset ollu niin timmissä ettei ollu antanu periksi. Ja oli kuitenki jo kolmas lapsi... Ei aikonu enempää tehä.

Mun on kyllä ihan pakko rueta kuntoo nostaa synnytystä varten. Voitte varmaan kuvitella miten on päässy kunto rapistuu ku ei oo saanu urheilla YHTÄÄN 15 viikkoon! Enää kaks viikkoo ja sit tää makaaminen loppuu!!

Pink edelleen 32+0

 

painoarviosta rv27+2 1200g. kuulemma viikkoa isompi omiin viikkoihini. Mulla näköjään nää vauvat vaan kasvaa vaikka miten huhkisin ja itelle ei tuu ku pari kiloa, olisin toivonut pienempiä vauvoja, mutta kohtalo näköjää väsää taas oman tahtonsa mukaan. Ei sille kasvulla ite mitään mahda vaan vauvat imee vaikka vikatkin rasvat äidin kehosta että saavat ravintoa, kumma homma.

unettomuutta tai paremminkin kuvaisin sitä valmkistautumisena vauvan valvottamiseen, heräilen yöstä enkä saa n.tuntiin unta ja kun taas nukahdan niin posotan aamu kaheksaan joka meille on myöhänen herääminen kun ennen oon ollu jo lenkillä siinä seittemän aikaan. Elimistö valmistautuu vähempiin uniin ja ehkä hyvä niin

joulu kaikki on laitettu valmiiksi eli ei muuta kun odotellaan koska se alkaa. laatikot on pakkasessa, lahjat paketoitu ja koti koristeltu. Kuusi on tänä vuonna ulkona olkkarin ikkunan edessä eikä sisälle oteta toista, sain tarpeekseni viiimevuonna siitä neulasrumpasta ja tippuvista palloista, saan ihottumaa oikeen kuusen käsittelystä joten sekin vaikuttaa päätökseen. Pääsee siihen joulufiilikseen vähälläkin eikä meilläkään hommattu lahjoja kun muksulle, aikuisille on niin vaikee keksii mitään ja miehelle on näitten vuosien aikana jo kaikki hommattu joten saa olla ilman

liikunnasta mä olin taas synnytyksen jälkeen viimeks lenkkikunnossa heti seuraavana aamuna kun esikoinen synty edellisenä iltana ja synnytyksen aikanakin käytin koiran ulkona joten veikkaan että tosi yksilöllistä toi kunto juttu. Ite vannon sen nimeen et kun jaksan reippailla ennen vauvaa niin jaksan sen kanssakin pal paremmin, mut voihan se olla et jotkut väsähtää. Kyllähän mäkin vähennän loppuajaks reenaamista ja keskityn lähinnä just lenkkeilemään koska siitä saa niin valtavasti energiaa ja sitä tässä tulee tarviimaan ihan loppumetreille kun toimin ohjelmatoimistona tolle 2v.lle joka päivä eikä se päästä mua yhtään vähemmällä vaikka masu kasvaakin ja mun oma olo kömpelöityy. Mites muut on kokenu pienten lasten hoitamisen nyt loppumetreillä? Ite tuntuu välistä hankalalta kun lapsi haluais syliin milloin missäkin ja yks päivä olin pulassa sen kanssa kun lähettiin pelkän stiigan kanssa pitkälle lenkille ja muksu päättikin takastulomatkalla kakskilometriä ennen kotia et ei halua istua stiigassa, ei kävellä vaan että äiti kantaa :/ raahasimpa sitten ton 15kilosen sällin kotiin ja voin sanoa ettei ollu masusta kovin kiva juttu. kovilla on kyllä tämä maha, toivottavasti ei repee missään vaiheessa.

taikamaailma 29+6

 

Ensin omaa napaa: tänään kävin neuvolassa ja kaikki ihan ok paitsi proteiinit plussalla ja sain tikkuja kotiin et voin huomen aamun testata milt sit näyttää. ei uskonu oikee raskausmyrkytykseenkään ku verenpaine ihanne lukemis, turvotusta ei lainkaan ja painokin pudonnu viime kerrast 200g...yhteensä kyl tullu 8.7kg! Hemppa 124 eli ihan ok vaik viimeeks ku mitattiin 10 viikkoa sitten se oli 145. Sf-mitta 30 eli vähä keskikäyrän yläpuolella.

Kävin tänään kaverin kanssa pizzalla ja nyt hirvee ähky! Toisen kaverin kans käytiin sit 4 kilsan lenkillä =) Isän kuolemasta tänään 17v et ihan kiva et oon saanu tänää muutakin ajateltavaa...

Liikuntaa harrastan niin paljon ku pystyn!

Painoarviosta ei hajuakaan ku viimeeks käyny rakenne ultrassa! ja enää ei ultria oo jos ei sit tuu mitään häikkää....esim. jos tää ei oo viikkoon 35 mennes kääntyny pää alaspäin ni sit laittavat sairaalaan lähetteen ja samal ultrataan!

Hei te jotka aloitatte äippäloman ens vuoden puolella ja äippärahat lasketaan vuoden 2011 tulojen mukaan! Tulkaahan sit kertomaan ku päätökset tulee! Vissii ne sit ens viikol alkaa niitä kai laskemaan...viime tippaan kyl menee ku äippäloma alkaa jo 1.1.2013!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja voikaa hyvin =)

äitx2 ja riesa rv 31+2

 

Painoarvion sain mäkin tänään. Rv 31+4 1809 g. Kuulemma menee ihan keskikäyrällä ja laskettuna aikana paino ois 3,6-3,7 kg. Kohdunkaula pehmenny, lyhentyny ja hiukan auennu. Supistuksia mulla on päivittäin, joten kirjoitti sairaslomaa mulle ä-loman alkuun asti (7.1.13). Muuten kaikki oli vauvalla ja mulla hyvin. Sokereiden takia siis tuolla polilla kävin ja 3 viikon päästä uus käynti. Tässä välissä pitää seurata sokereita 5 päivänä viikossa ja sitten lähettää sinne ne tulokset. Ruokavaliohoidolla siis saan jatkaa edelleen. Ylityksiä sokruissa on tullut, mutta ei vielä liikaa. Taysissa oli muuten tosi mukavaa henkilökuntaa

Bettis laktoosi-intoleranssia mäkin sulle veikkaan. Ja en yhtään ihmettele vaikka se tosiaan ois vaan raskauden aikainen vaiva. Kokeilemalla sitten synnytyksen jälkeenhän se selviää

MrsR Mun piti sanoa sitä, että en mäkään oo aiemmissa raskauksissa ssanut painoarvioita. Ekassa tehtiin synnytystapa-arvio vk 36 paikkeilla siellä sain painoarvion ja kakkosesta kun tarkistettiin hänen asentoaan noilla samoilla viikoilla. Mutta siis mulla ei oo ollu ylimääräsiä polikäyntejä aiemmissa raskauksissa, kun ei ole ollut mitään ongelmia. Ja tää tän hetkinen poikavauva ( kysyin sukupuolen hetken mielijohteesta tänään ultrassa:heart muuten on vinossa perätilassa tällä hetkellä. Mutta onhan hänellä vielä reilusti tilaa ja aikaa kääntyä.

Unettomuus on vaivana täälläkin. Illalla uni tulee yleensä suht helposti, mutta kun yöllä herää, niin ei meinaakaan enää saada unen päästä kiinni.

Liitoskivut minkälaisia ne on? Missä ne teillä tuntuu? Kun en siis ole varma onko mulla ikinä ollu niitä.

kiikkalainen + poju 31+4

 

Nyt on asiaa, kun kirjoitin ylös mitä piti kommentoida!

Laktoosi-intoleranssia minäkin Bettikselle povaisin. Mulla se ainakin alkoi juuri tolla tavalla. Lääkäri sanoi, että mulla yhtäkkinen intoleranssin alkaminen johtu vatsataudista, jonka olin sairastanut ulkomailla ja ollut sen reissun ajan ilman maitoa. Sen jälkeen ei kroppa enää pystyny sitä sulattamaan. Mutta HYLA-tuotteilla pärjää nykyään tosi hyvin, tai jos ei sekään riitä, niin sitten vaan laktoositonta kehiin!

Liikunnasta on ihan pakko kommentoida, kun itse olen kenties jonkun näkökulmasta kuulunut siihen "jumppaa kunnes synnytät" porukkaan, mutta ihan rehellisesti pitää kyllä sanoa, että en minä ole enää pitkään aikaan tehnyt esim. spinning-tuntia täysillä, vaan ihan vaan ajelen siellä oman fiiliksen mukaan. Samoin niska-hartia-jumppaa voi ajatella enemmänkin venyttelytuntina, mikä pitää paikkoja kunnossa, jottei niitä selkäkipuja ja muita tulisi. Eli ei täällä mitään himourheilijoita todellakaan olla, mutta oman mielenterveyden kannalta sinne tunnille meneminen tuntuu hyvältä idealta. Nyt en ole kyllä käynyt edes joka viikko.

Kivuista ja vaivoista taas tuli mieleeni, että minähän teen istumatyötä, joten kivut eivät ole sillä tavalla päässeet häiritsemään töitä. Luulen, että jos minä olisin esimerkiksi kaupassa töissä ja nostelisin jatkuvasti tavaroita, niin ei tulisi mitään! Eli sekin vaikuttaa paljon, miten sitä joutuu päivänsä puuhaamaan.

Tunteista ollaan täälläkin saatu nauttia. Siskontytön (eskarilainen) joulujuhlassa kajauttivat ilmoille ensimmäisen lurautuksen, niin johan minä itkin. Ja tänään ajelin viimeiseltä työmatkalta kotiin ja muistin vuosi sitten kuolleen koiramme ja niin minä sitten itkin koko matkan kotiin. Muutenkin tuntuu, että melkein mille tahansa voisi itkeä, mutta toisaalta naurukin tulee paljon helpommin!

Sitten vähän draamaa iltaan, kun kävin koiran kanssa pihalla ja totta kai sitten menin ja kaaduin! Ensijärkytys oli melkoinen, kun mieleen vilahti saman tien, mitä tuommoinen kaatuminen voi aiheuttaa. Sisälle päästyäni istuin ja tuijotin vatsaa liikkeitä odottaen, mutta eihän niitä tietenkään odottaessa tullut! Ei muuta kuin pitsaa naamaan, peukut pystyyn ja luojan kiitos sitten alkoikin taas tuttu jumputus vatsasta. Tosi varovainen näköjään saa pihallakin olla! Onneksi kaaduin vaan sillä tavalla, että tipuin polvilleni ja siitä sain otettua käsillä vastaan, etten ihan päistikaa lentänyt.

Turvotus tulee jalkoihin sellaisina päivinä kun kävelee paljon. Minulla oli valtava ilo käydä eilen jalkahoidossa, kun käytin viime joululahjaksi saadun lahjakortin pois. Tuo jalkahoito vei turvotuksen täysin mennessään! Hoitaja sanoi, että hänen käyttämänsä punasavinaamio on sellaista tököttiä, mikä vie turvotusta mennessään. Eli siinä vinkkiä jalkojen turvotuksesta kärsiville.

Ja sitten vielä painoarvioista, niin meillä sitä ei ole annettu vielä kertaakaan. En ole kyllä kysynytkään, mutta niinpä ne käytännöt tässäkin näköjään vaihtelee.

Huh! Sainpa vuodatettua!
Keltakukka 31+4

 

Liitos-/iskiaskivut itsellä ainakin oireilevat hyvin samantyyppisinä kuin nuoruudessa kasvukivut - semmoista inhottavaa juilimista, joka säteilee pitkälle. Kaikkein parhaiten ehkä kuvaa se, että lonkista reisiin lähtevä kipu on hyvin samantyyppistä kuin lyö "kipusuonen" kyynärpäästä johonkin tuolin selkänojaan - se ehkä enemmän sitä iskiaskipua, joka on hermokipua. Liitoskivut kulkevat siinä samassa sitten, ennen iskiaskipua se oli lähinnä jomotusta, joka ilkeili öisin. Siihen onneksi auttoi tyyny polven alla ja parasetamoli, mutta tähän iskiaskipuun ei kyllä auta tuo norsujen särkylääke millään tasolla.

Keltakukka hui kauhistus! Draamaa hyvinkin, onneksi ei siis mitään kummempia, kun kerran jumpsuttelee normaalisti eikä supisteluja tai vuotoja ole. Toi työnkuva varmasti vaikuttaa kipuihin, kun viime viikolla olin keskiviikosta asti vapaalla ja kävelin sitten maanantaina neuvolaan, ei tullut kipuja eikä mitään - kaikki sujui todella hyvin. Nyt sitten kun olin eilen sen puolikkaan päivän töissä niin teen vieläkin pientä kuolemaa - kivut on hirveitä.
Mulla on pohjakunto, lihaksistossa, keskivertoa parempi - toki nythän mun oli kesällä tarkoitus tiputtaa painoa ja kohottaa kuntoa lähemmäs entistä tasoa, mutta jäi sitten haaveeksi sattuneesta syystä. Ilman näitä kipuja pystyisin ja haluaisin kävelylenkkejä ja muita tehdä, mutta pikainen koirien pissatuslenkkikin on työpäivien jälkeen silkka mahdottomuus. Tympäisee ja sitten vielä kun neuvolassa ei tulla millään tavalla siinä vastaan vaan ihmetellään, että miten sulla jo nyt noita kipuja on. :O

kiikkalainen mä oisin olettanu, et mut ois kärrätty noista sokereista kosahduksen jälkeen jo hyvinkin nopeasti painoarvioon, mutta ilmeisesti se ei ole oleellista.

Nyt sitten takas lätkän pariin.

 

tervehdykset täältäkin

kiirettä on pitänyt koulun ja muuton suhteen mutta nyt alkaa helpottaa. Juttuja olen käynyt täällä lueskelemassa tänään oli viimonen koe ja kotikin alkaa näyttää jo kodilta.

neuvolassa kävin eilen. eka kerta uudella paikkakunnalla. tai paikka oli tuttu kun kotiseudulle takaisin olen muuttanut. verensokeri oli hyvä eikä muissakaan arvoissa ollu valittamista. ainut mistä th mainitsi oli painon nousu tai pikemminkin sen pysähtyminen. paino oli sama kuin reilu kuukausi sitten. yhteensä kiloja on tähän asti tullut lisää n.4. oli aika villi tunne kun kerrankin joku on huolissaan siitä ettei paino nouse. ylipainoisena olen tottunut siihen että huoli on ollut ihan toinen.

sain laput perhevalmennukseen ja tiedot sairaalakäynnin varaamisesta ennakkotutustumista varten. valmmenusta on tammikuussa pari kertaa ja helmikuun alussa kerran.

mitään erikoisempia ongelmia ei ole ollut muuta kuin tuo vihlovakipu kävellessä pitkiämatkoja. th mietti virtsatietulehduksen mahollisuutta mutta epäilin kun ei muita ongelmia ole. asia jäi vähän auki.

hoitopöytä on meillä myös mietinnässä että millanen ja mihin? meillä ei makkarissa oikeen ole moiselle tilaa kun pinnis tulee sinne. vessakin on pieni. ainoa sopiva tila olis eteisessä mutta se taas tuntuu hölmöltä paikalta. en oikein lämmennyt sellaselle pinniksen päälle laitettavalle tasolle koska meillä ei ole juurikaan yrimäärästä tilaa vauvan vaatteille/tavaroille. siksi lipastollinen taso olisi parempi.

lemmuli ja mörriäinen 29+5

 

mä ajattelin vkl kaivaa esikoosen vanhat vaatteet ja käydä ne läpi... vielä en pese pikkupyykkiä mut jos jo vähän hypistelis <3
viikonloppuna saadaan lipasto vauvan vaatteille yms ja mies tekee sit siihen päälle hoitotason

täällä on taas järkyttävä jumppatuokio masussa on kestäny nyt sellasen tunnin verran... josko vähän rauhoittus kun meinasin viel mennä lumitöihin kun ovat käyneet aurailemassa taas portinpielen tukkoon... murrr!!!

Mrs: keksin mä yhden vaivan mikä mulla on, öisin vetää välillä suonta niin et herään siihen :/ inhan tuntusta.. onneks saan muuten nukkua yöt, ei tartte herätä edes vessaan ja selälläänkin voin nukkua, ei siis aiheuta mulla ollenkaan pahaa oloa tms... enkä oo vielä tarvinnu muitakaan tykötarpeita (tyynyä tms ) jalkojen väliin. ainut et kun oikeen jalka kramppaa niin tän mahan kanssa ei kovin äkkiä könytä ylös mulla siis sf-mitta oli 30+2 29 cm

nyt lumitöihin

 

Heräsin aamulla outoon tunteeseen että nyt ei oo masussa kaikki hyvin ja kun vauva ei sillä sekunnilla ruennu liikkuu vaikka mahaa tökin niin oli pakko kaivella doppleri esille. Hetken etsinnän jälkeen löytyi oikein vahvat sydänäänet ja siihenhän se muksukin heräsi! Huh! Pari kertaa oon nyt loppuraskaudessa joutunu siihen turvautumaan. Muksu kyllä liikkuu yleensä ihan kivasti niin en oo kokenu tarpeelliseksi kuunnella sydänääniä.

Puoliltapäivin käy tieni taas Kajaaniin ä-polille. Hieman taas jännittää mikä kohdunkaulan tilanne on. Huonolla tuurilla saattaisivat vielä kaheksi viikoksi ottaa osastolle. En kyllä ihan pikkukummassa oo jäämässä.

Ai hitsi, mäkin HALUAISIN lumitöihin! Noh, saan varmaan vauvan syntymän jälkeenkin tehä ihan kyllästymiseen asti.

Pink 32+1

 

Mikäs muuten on Adiin tilanne??