HELMIKUUN HELMET 2013 *joulukuu*

Heippa

Ja ensihätään tsempit vuodelepopotilaille! Voimia Pink89 ja Adii! Toivottavasti vauvat pysyy vatsassa vielä hyvän tovin!

Hikka: täällä tuntuu hentoista naputtelua aina välillä.

Neuvolakertoja ollut näköjään 6, ja yksi lääkärikäynti neuvolassa (ja kaksi äitipolilla kasvukontrolliin liittyen).

Tänään ollut outo päivä: lounaan jälkeen alkoin inhottava jatkuva vatsakipu, sekoitus kivistystä ja polttelua, etenkin ylävatsalla ja lisäksi vilunväreitä. Ei supistuksia. Tuntuu vähän vatsapöpön tapaiselta kivulta, paitsi ettei okseta, eikä ruoka yökötä. Kipu voimistui ja menin maate ja nukuinkin tunnin ja heräsin aina vaan kipuun. Mies käski sitten soittaa päivystykseen, josta arveltiin että närästystä. Käskivät juoda piimää ja ottaa parasetamolia ja soittaa uudestaan tunnin päästä jos ei helpota.

Mun kysymys on nyt se, että miltä se närästys oikein tuntuu? Mulla ei näes koskaan ole ollut moista ennen tätä päivää, jos se nyt sitä sitten on. Mitään röyhtäisytarvetta ei ole, eikä mitään nouse kurkkuun, vatsa on vaan kipeä, etenkin ylävatsa, mutta myös alavatsa ja kestänyt nyt noin neljä-viisi tuntia. Itse ei olisi tullut mieleen ajatella, että närästystä, mutta kuka tietää. Käskivät soittaa illemmalla uudestaan, jos ei helpota. EHkä vähän helpottanut, mutta ei kovin hyvä olo vieläkään.

Muuttopakkaus melkein hoidettu, puuh.

Mukavaa lauantaita!

Tuulis ja rakas 31 poks

 

Mun kysymys on nyt se, että miltä se närästys oikein tuntuu? Mulla ei näes koskaan ole ollut moista ennen tätä päivää, jos se nyt sitä sitten on. Mitään röyhtäisytarvetta ei ole, eikä mitään nouse kurkkuun, vatsa on vaan kipeä, etenkin ylävatsa, mutta myös alavatsa ja kestänyt nyt noin neljä-viisi tuntia. Itse ei olisi tullut mieleen ajatella, että närästystä, mutta kuka tietää. Käskivät soittaa illemmalla uudestaan, jos ei helpota. EHkä vähän helpottanut, mutta ei kovin hyvä olo vieläkään.

Mulla se närästys on sellasta polttavaa kipua mikä vetää kaksinkerroin, polttaa mahalaukusta aina kurkkuun. Joskus tuntee hapot kurkussa, yleensä ei.
Aivan järkyttävää tuskaa (mulla epäilty mahahaavaakin parikertaa)
Sitten myös yskittää se kun ne hapot nousee.

Mulla hätäapuna toimii piimä, mulla myös vakiolääkitys vaivaan.

 

Närästys ei mulla tunnu ollenkaan vatsassa vaan ainoastaan kurkussa/ruokatorvessa poltteena ja karvasteluna. Välillä tuntee kun mahahapot nousee kurkkuun ja se vasta poltteleekin. Rennie auttaa mulla aika hyvin.

 

Närästys tuntuu mulla vaan kipuna ylävatsalla. Tai aina olen nrästykseksi sen tulkinnut. Kipu on itsellä rintalastan kohdilla suurinpiirtein. Raskausaikana ei onneksi ole närästänyt.

Tämä hysteerinen mamma kävi tänään käyrillä, kun koko päivänä ei pikkuinen suostunut liikkumaan, kuin pari hentoista kertaa. Ja kyllä nolotti, kun heti sairaalassa alkoi kamala mylläys ja melske, maha vaan tärähteli. Onneksi lääkäri katsoi kuitenkin vauvaa, ettei meidän tarvitse mennä ensi viikolla enää erikseen polille. Napanuoravirtaukset oli hyvät, syke hyvä, lapsivettä normaali määrä, ja vauvan kokoarvio nyt 33+2 viikoilla 2,1 kiloa. Eli ihan sopivan kokoinen, se siitä pienestä sf-mitasta. Perätilassa vaan on edelleen ja se katsotaan uudestaan viikolla 36.

Eli tällaista täällä, hyviä uutisia siis saatu. Lääkäri oli aivan ihana ja empaattinen, eikä yhtään haukkunut, vaikka tulinkin sitten turhaan. Mies sanoi, että nyt saan luvan alkaa luottaa kaiken sujuvan hyvin. En saa kuulemma hysterisoida enää

 

Neuvolakäynneistä mulla on ollu vissiin 6 krt, joista yksi lääkärinla plus kaksi ultraa (np ja rakenne). Äitiyskortti on tuossa kolmen metrin päässä, mutta en jaksa millään hakea. Seuraavan kerran käyn 28.pvä. Ja niin, mun alapäähän ei oo kukaan kattonu raskauden aikana - ei kertaakaan. Jännityksellä siis ootan, että milloin on eka kurkistus... luulis et synnytystapa-arviota tehdessä sinne kurkataan, mut voin toki olla väärässäkin.

Hikkaa on tuolla masussa tuntunut muutaman viikon - ainakin silleen, et oon ite tajunnu sen olevan hikkaa. Hirmu aktiivinen tyyppi tää on edelleen ja tuskin siitä hirmusti muuttuu, tietty tila käy pieneks jossain kohtaa.

Närästys on melkolailla v*ttumaisinta, mitä tiedän. Mullakaan se ei niinkään vatsassa tee mitään, ruokatorvi ja nielu/kurkunpää on tosi kovilla, kun ne hapot vaan nousee tosi ylös. Jos oon yön aikana valunu sängyssä enemmän normaaliasentoon, niin tiedän valuneeni - sitä herää sitten hyvin pian siihen, kun hapot ovat kurkussa ja meinaat niihin tukehtua. Se on juuri sellaista polttelua ja jos sattuu niin pahasti, että parina yönä peräjälkeen on hapot nousseet kurkkuun asti niin on muuten kurkku yhtä kipeä kuin pahan angiinan aikana - ainakin mulla. Hyvin ikävä vaiva. Mä oon nyt sekakäyttäny Ranixalia, Rennietä ja Gavisconia - parhaiten auttaa toi Ranixal, mut ennen nukkumaanmenoa pitää kyllä olla pari kolme tuntia syömättä, että ne hapot ei taatusti kiusaa. Kyllä mua röyhtäilyttääkin, mut ilmavaivoja on muutenkin tullu viime aikoina - ihan kuin ois sellainen kävelevä pierutyyny välillä... Onneksi sekin kausiluontoista.

Vuodelepäilijöille edelleen hirmusti tsemppejä - ootta työ kovia mimmejämammoja. Omat vaivat on kyllä hyvin minimaalisia siihen nähden, että siellä sitkeästi makaatte vaan aloillaan, ettei pienet tule liian aikaisin mualimaan.

Mulla on ollu niin täpinä päivä, kun oon nähny tääl Tampereella rakasta ystävää piiiiiiiitkästä aikaa ja sen jälkeen ollu kokoustelemassa myös... sieltä palasin sitten tuossa pari tuntia sitten. Nyt on niin viel draivi päällä, ettei oikein nukuta. Väsyttää, muttei nukuta. Argh. Onneks viime yön nukuin tosi hyvin, yleensä sen yhden yön viikossa nukkuu hyvin, mut muuten sit on sitä heräilyä useamman kerran yössä. Huomenna takas kotiin, täytynee olla taas riistoporvari ja ajella taksilla rautatieasemalle.

Mut nyt vois kokeilla unia tähän väliin.

MrsR ja Jorma-Irmeli 31+3 yksinkaksin Tampereella

 

Huomenta mammat!

Kaksi viikkoa vapaalla töistä, josta oon ollut suurimman osan yksikseni kotona.. alkaa pikku hiljaa seinät kaatumaan päälle! Onneksi miehen työreissut hiljenevät nyt alku viikosta niin saadaan laittaa joulua yhdessä tuumin loppu viikko. Ja on sitä seuraa!

Taas laittaa ihmetyttämään tämä eri maakuntien (ja paikkakuntienkin) välinen eroavaisuus ihan kaikessa odotusajan terveydenhuollossa! Mulla on nyt tähän mennessä ollut 6 normi neuvolaa, kolme neuvola + neuvolalääkärikäyntiä, kaksi seulontaultraa ja yksi äitipolin lääkärikäynti. Eli meillä on se neuvola alukuun kerran 4 vko:ssa ja sitten viikolta 28 lähtien kerran 2 vko:ssa ja olisko ollut, että vkolta 36 lähtien joka viikko.. Ja ihan on tonne alapäähän kurkisteltu joka lääkärikäynnillä. Mutta minkäänlaista koko arviota en nyt tässä viimeisimmässä "normi"tarkastuksessa saanut- ei ultrattu kuin se pehmennyt kohdunsuu. Eli ei varmaan olisi koko ultraa ottanut edes käyttöön muuten. Jäi pikkasen vaivaamaan..! Niin ja onhan meillä toki vielä sitten lääkäri vko:lla 36. Mutta tosin sinne synnytystapa-arvioon ei pääse kuin riskisynnyttäjät.

Närästys on ollut nyt taas poissa useamman viikon (koputan puuta). Mulla sen varmaankin laukaisi lisärauta, vaikka ostin sitä Compironia jonka pitäisi periaatteessa olla se siedetyin. Sinänsä ihmeen vähällä päässyt, kun normaalisti oon kuitenkin lähes päivittäisellä suht kovalla lääkityksellä tohon gastriittiin. Mulla närästys oireilee polttavana tunteena, refluksina, sellasena ällötyksenä tuolla nenässä, vatsalaukun poltteluna ja jos oikein pahaksi äityy niin palleakramppeina. Se on ihan kauheeta, ei meinaa saada hengitettyä!

Unta ei meinaa vieläkään riittää öille, mutta selvästi on huomattavissa, että jos on muutama lyhyt yö takana, niin sitten saatan nukkua yhden yön "kunnolla". Eli nukun sen melkein 10 tuntia ja oikeastaan heräämättä. Muuten unimäärä on sellaista 5 tuntia. Enkä edelleenkään nuku päikkäreitä! Öisin ei silti tarvitse lähteä edes vessaan, kun tiedän sen ajoittaisen pissaamistarpeen johtuvan tuon masukin painamisesta. Tossa parisen viikkoa sitten juoksin vessassa jatkuvasti, aina kun pissatt,i ja tuloksena oli pari hassua tippaa pönttöön ja valtavan kipeä rakko. Ja jotenkin tuntuikin, että se pissaamisen tarpeen tunne koveni. Nyt oon taas opettanut itteeni kestämään kauemmin sen tunteen kanssa ja vessakäyntien tiheys on normalisoitunut. Ja myöskin se kipu laantui. Ja tulehdusta ei ollut, ne kaikki tutkittiin lääkärissä viljelmillä.

Voi hikka! Yhtenä iltana jo ajattelin, että en voi mennä ollenkaan yrittämäänkään nukkumista, kun toinen hikotteli varmaan toista tuntia! Meillä ollaan selvästi aikaslailla samassa asennossa koko ajan, kun hikka tuntuu aina samassa kohdassa ja ihan isosti tuntuu myös mahan päälle. Tuolla alamahan oikealla puoliskolla se tuntuu! Normaalisti se hikka kestää sellaset 5-15min ja voi olla usemman kerran päivässä.

Liikkeitä on edelleen paljon, mutta potkiminen on oikeastaan loppunut. Nyt vaan tungetaan jotain osaa kropasta lävitse äidin vatsamakkaroista, ja jatkuvalla syötöllä. Välillä tehdään ilmeisesti jotain piruettejä, sattuu niin maan vietävästi! Ilmeisesti osalle ainakin on puhuttu jotain liikkeiden laskemisesta? Että pitäisi tietty määrä tulla tunnissa? Mulle ei viimeksikään (30+1) puhuttu neuvolassa asiasta mitään. Katotaan josko keskiviikkona sitten tulisi puheeksi! Mutta mä joudun muutenkin kirjoittamaan kaikki muistettavat asiat paperille äitiyskortin väliin ennen neuvolaan menoa, kun muuten unohdan kaiken! Eli raskausdementia on todellakin voimissaan täällä!

Jos lähtisi lumilapiolla lykkimään edes tuon oman porraspielen puhtaaksi eilen tuiskunneesta lumesta, olisi sitten illalla vähemmän putsattavaa, kun siellä näyttää nytkin pyryttävän. Kolaa en uskalla ottaa käyttöön tai muutenkaan suuremmin riehua, ettei nyt tule mitään takapakkeja. Jouluksi kun en halua sairaalaan joutua! Ja muutenkin aattelin ottaa tonne uudelle vuodelle rauhassa, sitten ei enää haittaa!!

Keisha ja Jumppis 31+3

 

Liikelaskentaohjeiksi sain neuvolasta, että vilkkaimpaan aikaan pitäisi tulla kymmenen liikettä tunnissa. Jos ei täyty, katsotaan toinen tunti.

Hih, puuhasteltiin miehen kanssa, ja yleensä vauva on ihan rauhassa sen aikaa. Nyt sai mies mojovan potkun mahaansa kesken kaiken, ihan kuin vauva olisi todennut, että jo riittää tökkiminen, minä en halua olla tässä mukana

 

Mulla on kylla liikkeet radikaalisesti tyssänny. Oonki ollu miehelle tossa huolissaan jo n. viikon. Mulla on onneksi 18 pvä neuvola, katotaan mitä sanovat siellä. Kuuluuko se kromosomilasten odotukseen, kyllä ainakin netin mukaan, muusta en tiedä. Aikaisemmissa raskauksissa lapset on kyllä liikkunu niin ettei mitään liikelaskuja ole tarttenu tehdä..
Hikka: on ollu mukana n.24 vkosta lähtien selvänä kahden-kolmen sekunnin väleillä olevana nytkäyksinä alamasulla riippuen vauvan asennosta kummalla puolella kellitään masua..

Kellään "yksinäistä" odotusta? siis sellasta miehen puolelta tuetonta odotusta.
Meillä ei kyllä mies missään raskaudessa ole ollu kuin ultrissa mukana, nekin on pitäny hänen töiden ajankohdan mukaan sopia.. Mulla on tänään huono päivä ja väsy niin tuo ukko korpiaa niin korvien välissä että oksat pois.. Hyvä isä on lapsille mutta mitään sellasta hellää minua kohtaan ei kyllä ole.. noh, ehkä tää tästä jos sais nukkuu ja syödä rauhassa joskus ilman että koko perheen aivot ja narut ois mun käsissä.. :ashamed:

kengu rv 30

 

Kengumamma eikös se ole niin, että usein lapset vähentää liikkumistaan loppua kohden? Täälläkin välillä on hyvinkin rauhallista, joitain viikkoja sitten liikettä oli tasaisemmin. Luullaan ainakin odottavamme tervettä lasta. Ikävä tietenkin, kun voi verrata aiempiin ja ero huolettaa. Jospa neuvolasta laitettaisiin lähete äitipolille, otettaisiin edes pidempi sydänkäyrä.

Mies ei täälläkään ole niin innoissaan odotuksesta, kuin sitä itse toivoisi. Ei siis todellakaan hössötä yhtään, välillä turhautuu kun murehdin milloin mistäkin. Uskon kuitenkin, että vauvan synnyttyä hän on mukana ihan kunnolla, odotus nyt ei vaan monille miehille varmaan ole mitenkään konkreettista kuitenkaan. Itsekin kaipaisin kamalan paljon hellyyttä. Yritän valitella kaikesta mahdollisimman vähän, kun tiedän että mies kokee raskaana kaiken tämän vartalon muuttumisen ja mielialat sun muut. Tärkeintä on itselle, että tiedän hänen kyllä rakastavan vauvaa kun se maailmaan putkahtaa.

 

Neuvolakäyntien määrästä, siis hurjan paljon ootte käyneet jo neuvoloissa yms. Mä olen vieläpä ensiodottaja ja neuvolakäyntejä on takana tasan 5 joista yks lääkärineuvola... Eli ei edes yhtä käyntiä kuussa! Et näköjään vaihtelee suuresti... Seuraava neuvola on ensi viikolla, josko sitten tihenis käynnit edes 3 viikon väleihin?

äidiksi2013 31+2

 

Aamun iloksi peräpukamat yhyy. Olen sanaton (kerrankin).

Viivi+Tiiti 32+3

 

Viivi76 tiedän niiiin tunteen. Kaks viikkoo sit ärty yks pukama tosi pahaksi. Turposi viinipärypäleen kokoseksi ja oli niin kipee että ei pystyny kunnolla kävelemäänkään. Kauheeta. Kävin ostaa hädesalvaa apteekista ja sillä ku rasvaili monta kertaa päivässä niin rupes helpottaa.

 

Kengumamma meillä on mies kyllä ultrissa ollu melki kaikkien kohdalla mukana. Nyt perjantaina ei varmaan pääse kun on niin hassuun aikaan, et ei lastenvahtia saa.
Mutta muuten, ihan kateellisena kuuntelin kaverin tilitystä kuinka mies puuttuu jopa siihen, et mitä tämä syö, et vauva varmasti saa kaiken tarvitsemansa. Toinen on ihan hermoromahduksen partaalla ja minä kateellinen.:ashamed: Tai et lähtis hakemaan kaupasta illalla jotain vaan siks, et mun tekee mieli tai muuta hemmottelua.. Ei tarvi haaveillakka..

Närästys tuntuu tossa nielun kohdalla inhottavana polttena. Sit jos se nukkumaan mennessä alkaa niin ihan kuin vatsasta kuuluis röyhtäys joka ei ikinä ehdi suuhun asti, et mörähtää jossain tuolla rintalastan alla. Mitään närästyslääkettä en oo hakenu, maidolla ja piimällä pärjää.

Nenän tukkoisuus on varmaan inhottavin raskausoire mulla. Samantien kun illalla käy pitkälleen niin nokka on tukossa. 2 iltana oon laittanu otriviniä et saisi nukuttua ja nyt maksan siitä. Nyt onkin nenä tukossa sitten ihan koko ajan :kieh:. Mut se on niin kamalaa yöllä kun koko suu on rutikuiva ja kielikin vaan semmonen klöntti suussa... Mut ens yönä en aijo suihketta laittaa, mieluummin ehkä kumminkin ees joskus röörit auki.

Tilasin sitten raskauden jälkeiseen elämään tukivyön. saa nähdä onko siitä mitään apua, ettei se kengurupussi olis niin kamala. 2 isommalta ei juuri pussukkaa edes jääny, mut kolmoselta sit jo jäikin.. Ja samalla tuli sitten tilattua ihan ihana retro norsuinen kapaloliina. En vaan pystyny vastustamaan sitä

Voi hitsi, täälä voi hyvin olla h-hetket käsillä ens kuun lopulla. Apua! alkaa pikkuhiljaa synnytys jännittään. Ponnistusvaihe, mikä monille on kuulemma tosi helpottavakin vaihe on musta aivan karmea. Onneks se ei oo koskaan ketäny 10min kauempaa. Kamalinta siinä on se, jos kätilö käskee ponnistaa vaan ihan vähän, tai muuten rajottaa. Kun mun on aina ihan pakko täysillä ja sillon kun siltä tuntuu. Se alkukantaisuus, kun se tunne vaan tulee, se on jopa aika pelottavaa.


Äiti maa & Alli 33+1

 

Heipat

Närästystä se varmaankin sitten tosiaan oli. Kiitos kokemusten jakamisesta! Tänään onneksi ollut rauhallinen vatsa, tai sitten en vaan ole muuttokiireiltä huomannut. Huomenna muutetaan! KOko päivä koottu Ikean kalusteita uudessa kodissa ja nyt illalla pitää vielä jatkaa pakkaamista. Tää viimeinen sälä on kaikkein rasittavin... Mutta ainakin se hyvä tässä on ollut, että oon ollut niin tööt, että nukkunut heräämättä kertaakaan pari viimeistä yötä. Jes! Harvinaista herkkua.

Mulla on epäily, että vauveli on käännähtänyt vähän poikittain. Pitkän aikaahan hän oli pää alaspäin, mutta nyt hikka tuntuu jossain navan sivulla.... Käännähtäisipä pian taas pää ylösalaisin, en tosiaan halua mitään perätilasynnytystä, sen paremmin kuin sektiotakaan.

Nyt thai-take-awaytä ja sitten taas pakkaamaan...

Tuulis ja rakas 31+1

 

Hyvää Sunnuntaita Masuilijat!

Jotenki ollu touhukas viikko niin en oo kerenny kirjottamaan mitään vaikka joka päivä käyn lukemassa.

Alkuun noista neuvolakäynneistä. Ite oon nyt käyny neuvolassa neljä kertaa ja kerran neuvolalääkärillä + sitten seulonta ultrat. Tiistaina ois taas neuvola ja sen jälkeen miun mielestä käynnit tihenee.

Liikkeistä Kuuluuko muilla semmosta naksumista masusta? Oon ite nyt melkein viikon ajan joka päivä huomannu että mahasta kuuluu semmonen naksumis ääni mikä kuullostaa ihan siltä ku joku naksauttelis niveliään. Naureskelin yks ilta sohvalla maatessani ku mahassa myllähti ja samalla kuulu naksahus. Liikkeitä on muutenkin tuntunu nyt useemmin ku mitä pari viikkoo sitten.

(.) Tällä viikolla touhunnu taas vaikka mitä. Parina päivänä olin isälle muuttoapuna tai siis lähinnä huutelin että minne mitäkin tavaroita kannetaan. Loppuviikosta kävin äitin ja mummon kanssa joulu ostoksilla ja muutaman tunnin tallustelun jälkeen totesin äitille että miusta tuntuu siltä että mie kävelen kun ankka. Täytyy tunnustaa etten ehkä liiku niin paljoo ku pitäis joten kaupoilla taapertaminen tuntu illalla selässä ja lonkissa. Mummo oli taas kerran sitä mieltä että kun en oo töissä niin ihan hyvin joutasin ajelemaan hänen luokseen paistamaan jouluks piirakoita. Sanoinki sille että vaikka miulla ei töitä ookkaan niin en mie silti joutava oo. Tänään sitten kävin kavereitten synttäreitä juhlistamassa kakku-kahvien merkeissä.

Doris ja Kössi 30+0 poks poks

 

Doris:

Mulla on joka raskaudessa vauvan nivelet! naksunu, sanovat niitä kalvojen paukkumiseks mutta kyllä se vauvan polvilta tms kuulostaa (ja tuntuu) =)

 

Doris Mullakin naksunut nyt pari kertaa ja musta se tulee selvästi kalvoista! Kun se ääni on tullut tuolta missä ei ole kuin joko pää tai peppu!

Äiti maa mullakin oli tuo järkyttävä tukkoisuus vaivana, hain siihen apteekista seesamiöljysuihkeen ja se auttoi! Nää kylmät ja lämmitys kuivatti vissiin noi raskauskuivat limakalvot niin että se kostautu sitten tukkoisuutena.

Kylläpä oli lunta tullut kahden päivän aikana, kun en ollut nenääni laittanut ovesta pihalle. Ja tuuli oli oikein vielä tuiskannut, niin oli kulkuväylät kaikki ihan kunnon kinoksien peitossa. Mutta niin kuin naapurille tossa juttelinkin, musta on ihanaa kun on lunta ja kunnon talvi. Mielummin nyt kuin siten miten on ollut kahtena viime keväänä, että lunta sataa vielä melkein vappuna!

Sukkia en muistanut (jaksanut) laittaa jalkaan, kun tuonne pihalle kirmasin, niin nyt on varpaat jäässä. Aion ottaa Blossan holittoman glögin ja pikku (ison) palan maustekakkua, jos se vaikka lämmittäisi varpaatkin Joo, en oo sitä inkivääriä sen enempää varonut, kun vielä muutama vuosi sitten sitä suositeltiin isosti pahoinvointiin jne. Lisäksi glögissä ja pipareissa tms sitä on todella vähän verrattuna siihen kuinka paljon sitä söin ennen raskautta ruuissa! Mutta tietääkö joku mikä pipareissa nostaa verenpainetta? Kun niitä lääkäri käski välttämään ehdottomasti jos on verenpaineet koholla..

 

Mäkin naksun silloin kun beibe vääntyilee. Sitä kalvojen pauketta se sitten kaiketi on. Hurjaa. (ja nyt kun pääsin sanomasta, niin hirvee vääntyily ja pari naksautusta... huumorintaju on kohdallaan. Äitiinsä tullu. )
Masussa tykätään hirmuisesti tätä nykyä Anna Puun Säännöt rakkaudelle-kappaleesta, tulee sellainen rauhallinen heiluminen masussa sen soidessa. Käyköhän niin, että täältä putkahtaa musikaalinen lapsi, kun ihan jopa rytmissä menee? Minä en osaa kuin laulaa (kohtuullisen hyvin) ja mies ei sitäkään vähää, mutta ukkinsa oli virtuoosi haitarin kanssa.

Kengumamma kyseli miehen tuesta odotuksen aikana, alkuun oli jähmeää, mutta nyt mitä pidemmälle raskaus on edennyt ja mitä enemmän se näkyy niin sitä enemmän huomaa tuon isän ylpeyden nostavan jo päätään... Täällä ei kontrolloida eikä väheksytä, lähinnä ollaan niin uskomattoman suurena tukena, etten olisi itsekään ehkä tätä uskonut. Ei ole tähän asti ollut kuin ultrissa mukana, mutta ensi kuussa alkaa perhevalmennus, johon on tulossa - sattuu vielä niin kivasti, että kellonajat ovat työpäivän jälkeen. Oli jo valmis lähtemään kätilön pitämään valmennukseen keskussairaalaankin, mutta nyt kun sama on kotipaikkakunnallakin niin miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Kieltämättä aina jotenkin tiesin, että oikean miehen valitsin rinnalleni ja lasten isäksi, mutta kyllähän se ihan oikeasti hämmästyttää, kuinka oikeassa sitä on ollut jo teini-ikäisenä. Paikka paikoin jopa itku meinaa tulla katsellessa tätä kaikkea mullistusta elämässä.

Peräpukamat kiusasivat pari viikkoa sitten, mutta nyt on ollut rauhaisaa hyvinkin pitkään *koputtaa puuta* On ne vaan pirullinen riesa. Grr.

Äiti maa mäkin oon ollu tukkoinen, mutten flunssainen. Välillä tuntuu, että nyt se flunssa iskee, mutta sitten ei kuitenkaan. Perin outoa. Mitään ei oo kuitenkaan tarvinnu tukkosuuteen ottaa - vielä. Mulla ollu tää kans oireena koko raskauden ajan. Noh, tähän on jo aika hyvin tottunu.

Kun on täs pari päivää ollu liikkeessä hampaat irvessä väkisin, niin on helpottanu noi iskias-kivut, mutta piru, että on nilkat sitten turpeat. :O Ja liitoskivut riesana. Pitää siis toimia niin, että liikkuu sopivasti, sitten heti vaakatasoon ja jalat ylös - jos on pidempään jalkeilla niin tukisukat kylmästi jalkaan. Ihanan mummo-olo, tukisukat.

On tää niin tätä, mä käyn Tampereella viikonloppuna ja teen aivotyötä sekä hoidan sosiaalista elämää ihan vimpan päälle, isäntä on yksin viikonlopun kotona ja saa vanhan koulukaverinsa yllättäin vieraaks. eksyy paikalliseen yökerhoon ja potee taas koomadarraa - kävi mut sentään hakemassa Jyväskylästä. Silti heti kun tultiin kotiin, istui tuohon perhanan tuoliin ja on kuorsannu siinä siitä lähtien. Ihan kuin en ois ollenkaan ollu pois. Lähinnä kyllä ottaa päähän, et pitää olla niin nuija ja vetää taas pää täyteen, kun tietää, mitä siitä seuraa. Tollo.

Huomenna vapaa. Jes!

 

Mahan naksuminen: Siis mitkä ihmeen kalvot siellä mahassa voi naksua? :O Täällä on ainakin ollut (toistaiseksi ainakin) ihan hiljainen maha

Hikka on alkanut täälläkin tuntua tällä viikolla Hassu tunne!

Apua! En tiennyt että inkivääriä pitäisi vältellä raskaana ollessa! :O Oon juonut inkivääriteetä ja käyttänyt inkivääriä satunnaisesti myös ruuanlaitossa. No, sen käyttö loppui nyt sitten kuin seinään.

Minä tossa pari viikkoa sitten kävin ostamassa irrotettavat nastat kenkieni pohjiin, etten liukastelisi ja kaatuisi. Sanoin vielä kaverilleni, etten halua kokeilla synnytystä murtuneen häntäluun kanssa. No... Ajattelin etten minä nyt korttelin matkalla kaatuisi. Niin sitä vaan pyllylleen menin ja häntäluu murtui.
Onneksi kaaduin niin, ettei vauvalle käynyt kuinkaan. Vilkkaasti liikkui jo heti kaatumisen jälkeen Mutta aivan helvetistihän tuo sattui! Ja sattuu vieläkin.
Nähtävästi joudun nyt kuitenkin synnytystapa-arvioon, jossa varmistetaan ettei tuo häntäluu ole luutunut väärään asentoon synnytystä ajatellen.

Onko teillä aavistuksia siitä, koska lapsi tulee syntymään? Minä jostain syystä olen ajatellut koko ajan vauvan syntyvän hieman ennen laskettua aikaa, joskin täysaikaisena. Mistä lie johtuu moinen kuvitelma.

(.) Takana on nyt äitiyspolin kontrollikäynnit vauvan sydämen lisälyöntien ja mahdollisen pienen koon vuoksi. Hienosti kasvaa tyyppi ja sydän toimii ihan niinkuin pitääkin :heart: Nyt toivotaan ettei tarvitse äitiyspolille mennä enää ennen synnytystä.
Mun puolesta tää neuvolassa ja lääkärissä ravaaminen saisi muutenkin jo loppua. Ei jaksaisi enää.

 

Ila tsemppiä! Mahtaa olla kovat kivut :hug:

Minulla on ollut vahta tunne ettei vauvani pysy mukana loppuun asti. Olen jo kuukausitolkulla kokenut että kyseessä olisi joulukuun vauva. Joulun välipäivinä olen kokenut sen h-hetken tulevan. Mutta katsotaan... Eilen sanoin miehelle että on oudon levoton mutta levollinen ja raukea olo. Sellainen kun että kohta jotain tapahtuu mihin tarvitaan voimia.

Kengät ja nastat ei ole nastoja kenkien alla täälläkään. Ja tuskin tulee, liikun muutenkin niin vähän tuolla ulkosalla. Ja jos niin lähinnä autoon ja autosta pois. Converset on ainut mitkä mahtuu enää jalkaan, ja nekin narskuu v-mäisesti kävellessä!

Lepo En tiedä olenko miehelle selitellyt tilanteeni huonosti vai mitä. Mutta tänään hän ehdotti että lähtisimme ulos kävelylle ''Kun et sä voi koko viikkoa täällä neljän seinän sisällä olla''. Aha, kyllä vähän ilme venähti kun kerroin että paikkani juuri, ja nimenomaan on täällä kotona. Ja ettei ulkosalla, rehkimässä tai liikkumassa pitäisi ollakkaan. Ellei ihan välttämättä ole pakko.

Kuten neuvolat ja sairaalakäynnit. Sairaalaan 18 päivä ja neuvolaan 20 päivä. Katsotaan, jännitän kyllä mitä tiistain tapahtumat tuo mukanaan.

Masun särkyä, kipua ja kohdunkaulan sukkapuikko-kivut olivat sunnuntaina ihan arkea. Enää ei tyynylläkään saanut vatsaa tuettua niin ettei olisi särkenyt. Ja muutaman kerran heräsin kesken unien kun nippaili ja nipisteli sisälläni (kohdukaulassa). Jos tuo nippailu on sitä ''pehmenemistä ja avautumista'' niin paljonkohan siitä mun 1cm matkasta enää on?

Peittoja tekisi mieli heilutella lääkäri ei sitä kyllä kieltänyt, ja tiedän itsekkin ettei lienie hirveän järkevää pupuilla tässä tilanteessa. Mieskään ei oikein enää lämpene edes ehdotuksille. Ja kyllä itku meinasi tulla kun mies sanoi että saat sitten joskus, kun lapsi on syntynyt. Ääh, kiva. Mua kun tekisi mieli jatkuvasti!

Miehen tuki on kyllä ollut ihailtavaa. Alussa oli toki kankeutensa, mutten ottanut stressiä. Ei hän vieläkään ole mikään masun silittelijä-tyyppiä mutta en ole minäkään. Kovasti kyllä kyselee vauvan liikkeistä, ja sitä ollaanko masussa hereillä

Ja eilen olin ratketa hysteeriseen itkuun kun mies sanoi että kohtahan meidän vauva jo syntyy, taitaa joku muukin kun minä odotella pikku herraa syntyväksi! :heart:

 

Mies ja raskaus Tuo minun ukkokulta tuntuu olevan ehkä hieman liiankin ylisuojeleva. Hän asetti mulle pariviikko sitten saunomiskiellon! Perusteli sen sillä että jos sitä saunomista käytetään käynnistämään synnytystä niin kyllähän se paikkoja pehmittää. Okeij, en sit saunonu kertaakaan näiden kahden edellisen lääkärikäynnin välissä ja sitä kypsymistä oli silti tapahtunu. Joulusaunassa saan kuulema käydä.

Myöskään meijän esikoista ei anna nostella tai muutenkaan touhuta ylimääräsiä, passittaa samantien sohvalle. Seksiäkään ei oo ollu kuukauteen, mutta enpä kyllä uskaltaiskaan.

Ja kaikista paras: KOKO raskauden aika mies ei oo suostunu laukeemaan sisälle kun spermassa on jotain joka voi kypsyttää kohdunkaulaa.

On se vaan niin ihana. :heart: Alkoholiakaan ei oo ottanu nyt neljään viikkoon yhtään. Varpajaisissa seuraavan kerran.

Aavistus syntymästä No minähän näin unta että syntyi rv 36+5, eli sehän olisi 15.1. Se sopisi kyllä. Kunhan ei aikasemmin tule. Mutta siitä olen 99% varma että laskettuunaikaan ei mene!

( . ) Tänään pitäis lääkärin tutkia tilanne, ja jos ei mitään edistystä oo tapahtunu niin sit pääsen kotiin! Lupaan tuon 1,5viikkoo seistä vaikka päälläni jos pääsen kotiin!!

Pink 32+4

 

pink89 mä odottelen kans unta mikä viittais vauvan syntymään . Kuopuksestahan sen näin en mitään päivämäärää mutta unessa anoppi kastoi lapsen ilman mun lupaani. Tyttöhän sitten oikeasti syntyi kyseisen nimen nimipäivänä

Mutta tähän asti en ole nähnyt muitakun kamalia keskenmeno unia :'( edellisenkin ihan pari yötä sitten. Aivan kamalaa puolinukuksissa herätä miettimään, et onko vielä raskaana vai ei. Onneksi vauva on elonmerkkejä siinä aina näytellyt.

Ila ainakin sikiökalvot . Ja kalvoahan tuolla kehissa on vähän joka välissä. Mulla kans maha napsuu tuon tuostakin

Ah, viikko vielä ja alkaa joululoma .

Äiti maa & Alli 33+2

 

Huomenta!:heart:

PINKille ja ADIIlle tsemppiä makoiluun

AaVISTUS SYNTYMÄSTÄ.
Mä oon vähän hömppä ja uskon tollasiin. Mulla on tunne (tai mulle on kovasti osoiteltu) numeroita 22. No hauskaahan on että mahassa on 2 asukkia, la 22.2., joka on mun toisen veljen (kaksosista toinen) kuolinpäivä, ja kuoli 2 kk:n iässä.
Jotenkaan en usko että tämä menee laskettuun päivään, joten on TUNNE että 2.2. syntyisi nämä kaksoset. En tiedä, jännä nähdä Ennen plussaa kävin varmaan 10 v tauon jälkeen jostain syystä (?) veljeni haudalla (inhoan hautausmaita), ja katselin sitä päivämäärää.
olen nähnyt myös unta että TYTTÖ ja POIKA olisi (ultran mukaan 2 tyttöä), mutten ihan uskalla ultraan luottaa kun tunne on niin vahva että eri sukupuolta olisivat.. hmm...

MIES ON OLLUT HYVIN TUKENA, nyt varsinkin kun ollaan tuplaraskauden myötä ihan uudessa tilanteessa molemmat. Väsymys on ollut mulla se suurin ongelma.. siis joka raskaus on väsyttäny, mut tää on ihan jäätävää ollu mitä mulla on nyt ollu.

NAKSUMINEN JA PAUKE, yöllä kun kääntyilin, niin aina napsahteli. En kyl tiedä oliko mun nivuset/liitokset vai mikä mut oikee kunnon pauke kävi..

HIKKA, mä en ihan varmaksi tiiä tuntuuko.. siis noi vetää sellasta rallia jatkuvasti etten opikeen erota onko hikkaa/tönimistä vai mitä..



(.)

Pudonneen hb:n (155 -->111) myötä aloitinlisäraudan tupla-annoksella ja voi jee miten olo on helpottanu! Turvottelukin on helpottunut muuten
Olo on ihan ihmismäinen jo :heart:

Muuten ei ihmeitä, 19.12. polikäynti, jossa 30min käyrää otetaan ja ultra yms. Joulua odotellen:heart:
Hurjaa, kohta on tammikuu!

T:Neiti +MassuKit 30+3

 

Joulukuusen alta terveisiä! Kylläpä kannatti valvoa kolmeen yöllä kuusta koristellen (ekan kuusen koristelivat lapset kuun vaihteessa, tämä olohuoneen kruunu oli sitten mun heiniäni lasipalloineen), kun ei silloin yhtään nukuttanut... Noh, aamulla en sitten millään jaksanut nousta viemään miestä töihin, joten nyt mulla ei ole autoa ja pakko hakea eskarilainen kävellen. Matkahan ei ole pitkä, mutta kivulias siitä tulee kyllä. Nappasin tuossa jo Panadolia (1g) ja haudon todella kipeää vasenta lonkkaani lämpimällä jyväpussilla. Supistellut on tänäänkin jo pariin otteeseen, joten hauska kävelyreissu tulossa ja tietenkin tuo 2v 7kk mukaan pulkan kanssa... Auts, pelkkä pukeminenkin, ihan ajatuksen tasollakin, ahistaa. Eskarilainen saa kyllä leikkiä pikkusiskolleen poroa paluumatkalla, toivottavasti en itse hyppää pulkan kyytiin.

Viikonloppuna kävin taas hieman shoppailemassa, mutta alkaa olla kyllä liian raskasta puuhaa. Tasan kahteen liikkeeseen kykenin itseni raahaamaan, sitten olikin mentävä kahvilaan keräämään voimia ja kotiin päästyä olin niin uupunut, että nukahdin istualleni sohvalle. Onneksi varsinaiset jouluostokset ovat jo hoideltu, miehelle vielä jotain tarpeellista meinaan käydä hakemassa, kunhan vaan kykenen, lapsille on tullut ostettua ihan liikaakin. Taas.

Hikka on täälläkin vauvelilla useamman kerran päivässä, eikä siitä tosiaan voi erehtyä, sen verran lujaa hikkailee ja toisinaan melko pitkän aikaakin, ressukka. Liikkeet ovat täälläkin muuttuneet vähemmän teräviksi, mutta mylläämistä tuntuu kyllä tosi paljon edelleen, voimakkaita potkujakin, mutta ei enää samanlaista pikapotkujen sarjatulta, kuin vielä pari viikkoa sitten. Tila alkaa selvästi käymään jo vähiin. Naksuntaa kuuluu mahasta täälläkin ja mä olen myös tulkinnut sen sikiökalvojen napsahteluksi, sellaista jännää ontohkoa poksuntaa, joka saattaa jopa tuntuakin.

Miehen tuki on mulle tosi tärkeä asia. Onnekseni täällä mies on mukana odotuksessa täysillä, vaikka ei olekaan mikään höperö ja hössöttävä tapaus. Mutta lähtisi vartavasten hakemaan mulle kaupasta himoitsemiani herkkuja tms. jos vain pyytäisin. Enemmän olen kyllä tässä neljännessä raskaudessa pyytänyt viihdyttämään lapsia, siivoamaan ja kokkaamaan, sillä näin väsynyt en ole aiemmilla kerroilla ollut. Niin ja iltaisin saan kyllä hartiahieronnan (tai mikä paikka nyt jumissa milloinkin onkaan) ja teekupposen sohvannurkkaan, vaikka en edes erikseen pyytäisi. :heart: Tullut selvästikin valittua oikea mies! Uutena Vuonna juhlimme muuten suhteemme 22v-päivää! :heart:

Voi apua. Nyt pitäisi alkaa pukemaan vaatetta ylle ja alkaa lähteä raahautumaan sinne eskarille päin, eikä kipulääkkeestä, tai lämpöpusseista ole ollut minkäänlaista hyötyä! Äsken juuri supisti taas ja ihan kunnolla paineentunnettakin taas. :| Toivotaan nyt vain, ettei silti mitään pahempaa aukeamista ole tapahtunut, joskin avautumiskipujen kaltaista vihlontaa ja särkyä on tuntunut paljonkin, menkkamaista särkyä alavatsalla ja selässä ja niitä niin ihastuttavia sukkapuikkovihlaisuja toki myös. Toivotaan, että pari viikkoa silti vielä jaksaisi pikkutyyppi masussa viihtyä. Tosin, eiköhän tämä sinne laskettuun aikaan (tai ylikin) kuitenkin mene, vaikka mitä oireita olisikin ja kuinka miettisin, että aiemmin tulee.

Nyt liikettä töppösiin ja ulos, yhdeltä pitää olla eskarilla ja sinne on matkaa ainakin se 300m (nyt siis tunti aikaa jäljellä... )

Bliss ja Poikanen 32+5

 

Maanantaita kaikille, mä hymyilen maanantaista huolimatta ja epäilen kovasti, tiputinko viimesenkin ruuvini viikonloppuna jonnekin päin Tamperetta...

Aavistus syntymästä mä olen jotenkin sillä linjalla, että tässä mennään joko yli tai ali noin viikon verran... En tiedä varmaksi sanoa, miten on näin, mutta semmoinen tunne on ollut piiiiiiiiiitkän aikaa. Helmikuun aikana kuitenkin odotan synnyttäväni. Silti tietyllä tavalla jännittää, ehtiikö nuo kaikki perhevalmennukset käydä, kun viimeinen on 29.1... sekin voisi olla hyvin mahdollinen päivä lapsukaisen syntyä, olenhan minäkin syntynyt 29.pvä samoin kuin veljeni. Hakeuduttu varta vasten syntymään silloin, kumpainenkin yliaikaisia. Lisäksi serkun esikoinen on syntynyt juuri tuona tammikuun 29.päivänä. Mutta pidän silti kiinni siitä helmikuusta.

Mä oon huomannu, et mun mahakivut johtuu himputin ilmavaivoista. On siis oikeasti suolistossa parikin eksynyttä pierua, kun ne vaan kiertää ja kiertää eikä löydä ulos. Argh. Ensin säikyin, et onko vauvalla kaikki ok ja onko nää jotain supersupistuksia, mutta ei - hemmetin pierut oikeesti. Säikäyttää het melkein henkihieveriin.

ila voi ei - sulla kävi oikeasti tosi huono tuuri. Mähän vetäsin kunnon lipat vuosi sitten tohon meidän kuistin portaikkoon - toinen pakara on edelleen epämuodostunu, kun lihassyyt hitusen katkes... Damn. Nyt sitten ostin suosiolla ne saapasmalliset Icebugit, et jos kerran kävelen niin kävelen sitten nastat kengän pohjissa. Lapsuudenkaveri mursi häntäluunsa yläasteaikoina ja sehän on vaivannut siitä asti, sai esikoisensa maaliskuussa suunnitellulla sektiolla, koska ei olisi voinut alatiesynnytystä edes koittaa tuon häntäluunsa takia. Pitkään istuminenkin ottaa koville. Toivon mukaan sulla käy paremmin, et luutuis oikein ja paranis niin kuin pitää.

Mä iloitsen täällä edelleen mun hyvistä sokeriarvoista. Viimeset kaksi mittauspäivää eivät oo antaneet mitään omituisia arvoja ja ihme on, jos tulee enää näinä viimesinäkään, kun tälle aamulle paasto oli 4,7 ja tunnin jälkeinen arvo tasan 6,0. Perjantaina taas sitten se äitipolin soittoaika, jonka jälkeen saan varmasti nakata noi mittausvälineet jonnekin. Jouluna aion niin nauttia ruoasta ja perheen seurasta, kun on noi appivanhemmatkin piiiiiiiiitkästä aikaa joulun Suomessa. :heart:

Nyt muuten syön vähän konvehteja. Tekee mieli ja saan syödä, jos haluan.

Tällä viikolla pitäisi muuten viimein tulla päätökset vanhempainpäivärahasta! Millään ei malttais oottaa, mut pitänee varmaan sinne keskiviikkoon tai torstaihin asti malttaa mielensä ennen kuin käy KELAn sivuilla kirjautumassa... Helpommin sanottu kuin tehty, tuo malttaminen.

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 31+4