Lumista huomenta mammat!
Olin lähdössä asioille kylälle, mutta taitaa jäädä lähtemättä, kun tuo keli näyttää olevan yökköäkin yökömpi! Lunta sataa (tai tuuli lennättää?!) vaakatasossa, enkä millään viittisi mennä tohon keliin kaivamaan autoa tuolta eilisillan hangesta. Josko mies tulisi töittensä välissä mua kuskaamaan..
Kun muutenkaan tuo kilometrin matka kylille ei oo autolle herkkua, ja viime viikollahan sain sitä jo hinauttaa anoppilasta korjaamolle, kun hyytyi sinne -25 pakkasessa. Onneksi en sentään ollut enää töissä, olisi kyllä itku-potku-raivarit tulleet, jos sinne olisi hyytynyt. Mulla kun tuota työmatkaa on se melkeen 50km.
Aika menee näin lomaillessa ihan turhankin nopeaan ja nyt on jo päivät ihan sekaisin. Tuossa itsekseni ajattelin, että tänään on maanantai..taitaakin olla jo keskiviikko. Noh, koko ajan ollaan lähempänä helmikuuta! =)
Lääkärissä kävin viime perjantaina kuulemassa tuomiota pehmenneistä paikoista, onneksi tilanne ei ollut muuttunut miksikään kahdessa viikossa, niin saan edelleen olla ja mennä oman jaksamisen mukaan. Kaulaakin oli jäljellä ultraamalla se 5cm. Pikkasen ihmettelin tuota määrää, mutta kaipa se lääkäri itse tiesi mitä mittaa ja tekee (mulla siis luotto tähän kyseiseen lääkäriin on aika heikko, mutta muitakaan ei täällä perähikiällä oo tarjolla). Sain samalla kysyttyä
synnytystapa-arviosta, ja täällä se ei kuulu kuin riskisynnyttäjille. Totesi th:lle anopin kanssa aiemmin viikolla keskusteltuani, että haluan ehdottomasti siihen. Oman suvun lapset kun ovat meillä olleet pieniä (suurimmat sellaista 3300g), mutta mies on ollut vko:lla 38 syntyessään 4500g. HUI!
Bumble oon sun kanssa niin samoilla linjoilla, onneksi on tämä foorumi missä saa vertaistukea ja saa pikkasen (tai enemmänkin
) valittaa, koska mulle jopa mies sanoi, että ei mulla voi olla näin vaikeeta. Jessus! Olisi tosiaan mahtavaa voida käydä edes kävelyillä, mutta mulla ei kroppa anna ollenkaan myöten. Maanantaina olin Porissa ostoksilla pari tuntia ja meinasin kuolla. Pyörrytti, oksetti, heikotti, selkä huusi hoosiannaa ja eilen ei meinannut päästä edes kävelemään, kun häpyluu ja nivuset ja selkä olivat niin kipeät. Ja kun mun pitää kuitenkin varoa niitä ihan kivuttomiakin supistuksia ettei tuo tilanne tuolla alhaalla muutu huonommaksi! Mutta pitää olla kuitenkin onnellinen ettei ole sidottuna sänkyyn-varsinkaan sairaalassa- tai ole murhetta sokereista tms. Jaksuja tosin niille joilla tällainen tilanne on!! :hug:
Tukisukat tulivat mulle kanssa eilen, ovat Boobin mallistoa ja AIVAN IHANAT! Mulla ei suurempaa turvotusta ole vielä ollut, mutta eihän se vara venettä kaada :kieh:
Imetysliivitkin kävin ostamassa, kun tuolla cityssä olin, niin pääsin sovittamaan oikean kokoiset. Ostin Carriwellin sellaiset saumattomat ja sitten pikkasen paremmat. Pääsee nyt ainakin alkuun ja josko sitten ostaa jotkut H&Mn halpikset ja yhdet paremmat vielä jossain vaiheessa lisäksi.
Vauvakirja meille hankitaan ehdottomasti, pitää vaan löytää mieleinen. Mä kun en ole mikään kauhean innokas askartelija niin pitää olla sellainen mitä saa vaan täyttää, ei mitää pipertämistä! Itselle oma vauvakirja oli kiva muisto koko lapsuuden ajan, valitettavasti se vaan paloi kaikkien muidenkin lapsuusmuistojen myötä varastopalossa muutama vuosi sitten. Onneksi edes lapsuuskuvia säästyi, kun olivat toisella vanhemmalla tallessa!
Unettomuus on täälläkin "ilona", mutta selvästi siksi, kun unta ei vaan riitä! Tuntuu todella omituiselle, että minä, joka olen tarvinnut normaalisti sen vähintään 8,5h yöunta, nukun nyt sellaisia 7h unia. Enkä nuku päikkäreitä, kun haluaisin sen kunnon levon öille. Eikä kyllä päivällä kovasti väsytäkkään. Illalla väsyttäisi siinä klo.19-21 välillä, mutta oon nyt sitkuttanut väkisin hereillä etten ole hereillä aamulla jo 4-5 aikaan. Tällä annan miehellekin jonkinlaisen unirauhan aamuisin.
Mitään sen kummempia
siivouksia ei meillä varmaan tänä vuonna tehdä jouluksi, jos ton pesuhuoneen ja saunan saisi pestyä niin oon onnellinen! Kattoo sitten paikkoja paremmin uuden vuoden jälkeen, kun järjestää huonekalut uudelleen ja saa vauvankin tavarat esille. Silloin uskaltaa jo itsekin sitten riehua enemmän, kun viikkoja on jo 35 huiteilla. =)
Olipahan sitä varmaan muutakin asiaa vielä, mutta tää romaani riittää nyt tälle kertaa! :kieh:
Keisha ja Jumppis 30+6