Hei vaan !
Mä en ole ehtinyt kirjoittelemaan , kun olen juossut sellaisia juttuja valmiiksi, mitä kukaan muu ei voi meillä hoitaa. Sanoinkin miehelle eilen, että joo , yhdeksän päivää ollut äippälomaa, ja ei päivääkään oikeasti. Meillä on ollut melkein vuoden meneillään kiinteistökaupanpurku, kun ostettiin tyhmyyttämme laho talo. Se juttu ratkesi vasta vtämän viikon alussa, ja saatiin sitten se pois. Viimeiset kaksi viikkoa olivat jatkuvaa sopimusten vääntöä, siis kompromissien tekoa. No, nyt se on ohi. Kyllä helpotti .
Opittiin se , että ihmisten sanaan ei voi luottaa, jotkut ihan oikeasti haluaa huijata siinä luulossa, etteivät joudu vastuuseen. Siis, kun ajattelee kuitenkin sitä, että myyjällä on iso vastuu kiinteistökaupoissa, niin sitten kuitenkin on näitä yrittäjiä.
Ja kun tuo asia on olut kesken , ei olla tässä uudessa , vanhassa, talossa uskallettu rempaakaan oikein aloittaa, ja kun tuo selvisi, niin olen laukkonut katto-ja terassitarvike tarjouksia, ja saanut sitten tilattuakin. Mies kun on yksityisyrittäjä, ei hänellä ole ihan todella aikaa mihinkään tuollaiseen arkipäivinä. Nehän jäävät sitten minulle. No, se siitä.
Mulla on synnytystapa-arvionti ensi viikon torstaina. Sinne en huoli miestä mukaan.
Taitaa olla ainoa paikka. Minusta se on kuitenkin niin yksityinen juttu. Onhan nuo ultramiset , ja kohdunsuun katsomiset kuitenkin jotenkin yleisluontoisempia verraten yllämainittuun. Mulla turpoaa räpylät ihan palloiksi kun on ollut näin lämmintä, ja sormet myös. Lonkat painuu yöllä, mutta mulla on muutenkin lonkissa sellainen taipumus. Hurjaa, että meillä ei ole enää pitkä aika , kun vauvat ovat sylissä.
Tämä aika on kuitenkin mennyt nopeasti sitten lopulta ajatellen.
Esikoinen lähtee riparille maanantaina, enkä kyllä mielellään päästäisi. On kuitenkin ollut suurena apuna, kun itse en kaikkeen pysty. Nyyh, tulee kyllä ikävä.Ja en ole mikään lässy-äiti.
Hyviä vointeja kaikille !
T. Wera 36+1