***TOUKOKUUN TOIVOTUT MAALISKUUSSA***

Kiitos kaipailusta..täällä ollaan.

Kriisi: :hug:

mä oon ollu vähän maissa kun mun ystävä on vakavsti sairastunut pelottaa,, itekettää ja surettaa tilanne

Kaikille jotka halia tarvitsevat :hug:

 

kriisi mita ihmetta? Oletko kunnossa? makin ymmarsin, etta miehesi on kadonnut jonnekin/lahtenyt kavelemaan. Ole niin kiltti ja sano, etta vaarassa olen. Paljon voimia sinne joka tapauksessa.

Makin olen huomannut, etta poika puuttuu. Ettei vaan olisi llahtenyt sukuloimaan... Puhuiko jotain semmoista loppu viikosta vai muistanko aivan vaarin? poika missa olet, kaipaamme sinua.

pieni tyton tyllero ikavaa, jos miehesi ei tule. Onko sulla mahdollisuutta saada toinen tukihenkilo sinne?

Mulla pian neuvola, tarkistetaan se pissa, etta puhdas nyt. Toivottavasti ei mitaan tulehduksia. Varmaan paasee laakari taas kummastelemaan ja paivittelemaan suurta sf-mittaani. Pitaisi soittaa fysioterapiaankin tanaan, kun mulle sellaista maarattiin. jos vaikka auttaisi naihin kipuihin.

katrinainen ja kirppunen 29+6

 

Ja siellahan se poika olikin. paljon haleja myos sinulle :hug: ja ystavallesi.

 

Juu ei, se oikeastaan mihinkään lähtenyt, kun ei olosuhteiden pakosta koskaan ole yhdessä asuttukaan. Toisaalta yli 10v meillä on yhdessä mennyt ja tätä toista vaavia yhdessä yritettiin yli puoli vuotta ennenkuin tärppäsi. Mä oikeasti luulin, että ekaa kertaa ollaan tässä yhdessä. Siis exä, jonka kanssa oltiin 15v naimisissa, hylkäsi mut aina, kun olin raskaana, vaikken tietääkseni ollut niin hankala. sen mielestä ne oli akkojen hommia ja niin vähäpätöisiä, ettei jaksa liikuttaa. Ekaa yhteistä tää nykyinen miesystävä ei sitten halunnut ja hylkäsi mut koko raskausajaksi, kun en suostunut/pystynyt hankkiutumaan eroon. Syntymän jälkeen hän on kuitenkin alusta asti ollut mukana ihan koko arjessa, paitti ettei asuta edelleenkään kimpassa (mulla on noi 16, 18 ja 20 + koirat, ei meillä ole varaa espoosta luukkuun, mihin mahuttais kaikki).
Oikeasti en vaan tajuu, mutta tosiaan kosin puoli kurillani perjantaina ja sain salamannopeat rukkaset. Ajattelin vaan, että hyvä, hän ainaskin tietää nyt mun ajatukset ja se olikin sitten viimeinen havainto koko äijästä. Oon kuiteski sen verran loukkaantunut ja ylpeä, että kun koko viikonlopun soittelin / lähettelin tekstareita (no, siis 6 soittoa ja yksi viesti, ei pitäs olla vielä häirintää), niin ajattelin että anti olla. Toisaalta riipii niin pahasti, kun 3v koko ajan kyselee missä pappa ja miksei vastaa puhelimeen, nukkuuko se? Tulee niin ero ajat mieleen, kun vanhemmat kakarat kyseli sen renttuisänsä perään, lupasi aina tulla hakee, mutta oli jossain kavereiden kanssa kännäämässä ja vedätti koko viikonlopun (kohta joo tulossa..) eikä koskaan tullu. Tekee mieli nytkin suojata vaavi tommoselta kiusanteolta ja mielipahalta, kun ei voi itekään tajuta. Tää mies ei tosin juo ja tavallisesti "ilmaantuu" takaisin, kun on aikansa miettiny, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä en nyt vaan tällä kertaa taida jaksaa.

 

Huomenta kaikille tasapuolisesti.

Viikonloppu oli taas niin täynnä ohjelmaa ettei ehtinyt tänne kirjoitelemaan.
Koko aamun olen yrittänyt lueskella kirjoituksianne ja edes jotenki pysyä kärryillä missä mennään.

Pieni Tytön Tyllerö: Tiedän sen olevan ikävää ettei miehesi tule synnytykseen mukaan, mutta minä olen itse noi kaksi ensimmäistä pukannut maailmaan ihan itsekseni, kun silloinen mieheni oli myös sairaala kammoinen ei olisi moista koitosta kestänyt. Joten molempien mielestä oli parempi ettei hän ollu tsiellä tiellä sähläämässä eikä minun tarvinnut häntä siinä sivussa hoivata. Toisella kerralla äitini olin osan aikaan mukana, mutta hänetkin lähetin kotiin homma alkoi venymään.

Nyt näyttää siltä, että nykyinen mieheni olisi tulossa mukaan, mutta häntäkään en sinne aio pakottaa, jos ei sitä omasta mielestään kestä pyörtymättä jne.

(.) lieviä liitoskipuja, mutta ei häiritsevästi. Vai olenko vain tottunut niihin

Nyt tekemään töitä. Palailen sit taas myöhemmin.

Jossu & Hemuli 27+6

 

Huomenta!

Kriisi :hug:
Poika :hug:

 

kriisi :hug:

poika04 :hug: myös sinulle

(.) Perjantai ilta meni sitten odotetusti supistellessa, kun tuli siellä työpaikalla käytyä ja samalla reissulla sukulaisen tykönä kahvilla. Lauantaina en vielä uskaltanut liikkua enempiä. Eilen uskalsin jopa lasten kanssa pihalle lumiukkoa tekemään. Nyt on kyllä niin poikki olevinas että taidan painua sänkyyn lepäämään.

tmvk ja toukka 31+3

 

Huomenta kaikille =)

 

ei kyllä tule ketään ihmistä mieleen joka tulisi synnytykseen, enkä kyllä oikeestaan haluakaan sinne muutakun miehen, sen kanssa tää on myös tehtykin...lisään viä et eilen sit sanoikin että voin kyllä sairaalaan tulla, eli ilmeisesti jonkin synnytyssalin oven ulkopuolelle kurkkiin :/ mutta en ala sitä murehtimaan sen enempää, sen aika kun ei ole vielä
kriisi :hug:

 

Pojalle iso :hug: Ja kriisille myös kovasti jaksamista.... Todella ikävää tuollainen, varsinkin näin raskaanaollessa, kun on jotenkin eri tavalla haavoittuva ja "avuton"... Meillä oli jotakin "sanomista" miehen kanssa viikonloppuna ja otin itseeni ainakin ihan eri tavalla kuin ennen.. mutta onneksi se on jo takana päin...

Liikkeistä: Täällä myös enemmän sellaista myllertämistä kuin varsinaisia, napakoita potkuja... ja itse osaan vasta tämän kolmannen raskauden kohdalla tulkita miten vauva siellä köllöttelee..esikosta ja kakkosesta mies aina toimitti sitä virkaa, ja tunnusteli mun pyynnöstä miten päin vauva on...

On ne vastasyntyneet vaan aina yhtä ihania... miehen sisko sai lauantaiaamuna pienen pojan ja ai, että kun tahtois tämän omankin nytyn jo kainaloon :ashamed: mutta no, johan tässä ollaan loppusuoralla=)

Tänään neuvola iltapäivällä, joten palailen sitten kuulumisten merkeissä...

äippä ja nytty rv 29+6 :heart:

 

Huomenet!

Hyvä kun Carmen ja PieniTytönTylleröinen on palannut palstoille Kummasti sitä alkaa kaipailemaan, jos aktiiviset kirjuuttelijat katoaa johonkin..

kriisi: Jättihalaukset sinulle :hug:

Peloista: Kyllä alkaa pelottamaan jo! Ei se synnytys niinkään, vaan sen jälkeinen aika. Tässä on kuitenkin ihan kuin ensimmäistään tekisi, kun noista aikasemmista raskauksista on jo valovuosi. Tämä on miehelle esikoinen ja se odottaa jo kovasti, vaikka ei sitä suoraan myönnäkään. Mä olen varma, että siitä tulee hyvä isä ja kantaa taatusti vastuunsa lapsesta. Mut se mikä pelottaa, on meidän keskinäinen suhde. Jotenkin tuntuu, että nyt kun on tämmöinen köntys, niin itsetunto on pudonnut sata pykälää alas päin. Tunteista puhuminen ei ole ollut miehelle koskaan helppoa. Kun siltä kysyy, niin se sanoo rakastavansa, mutta kun ei haluisi olla kyselemässä, vaan tuon haluaisi kuulla ihan oma-alotteisesti sanottuna. Seksiä ei saa kun kinuamalla kerran kuussa ja muutenkin minä kaipaisin enemmän hellittelyä, sukotteluja ja haleja. Onkohan tässä sitten tullut huomion kipeäksi? Omat ajatukset vaan myllertää pääkopassa... Kaippa sitä pitäisi nostaa kissa pöydälle ja jutella asiasta, mutta kun se on tuommoinen tuppisuu, niin sitten minä vaan olen koko ajan äänessä ja tuntuu, että minä vaadin jatkuvasti enempi. Voi perkeles mitä ruikutusta... :/

 

Vielä tuosta vauvan asennosta. Minulla ei ole mitään haisua miten päin herra tuolla asustaa. Liikeitä tuntuu ylhäällä ja alhaalla. Lääkäri sanoi vime viikolla, etä olisi kääntynyt jo raivotarjontaan, mutta itse vähän epäilen, kun suurin mellestys tuntuu tuolla alhaalla. Tai sit poitsulla on jättivoimat käsissä, joilla se terrorisoi mun pissarakkoa =) Eli semmoisia voimakkaita potkuja en tunne ylhäällä, jossa odottais jalkojen olevan. Ei oikein uskalla ruveta tunnustelemaan kovin kovakouraisesti... Eiköhän tuo tuosta vielä selviä.

 

Kriisi: Voi kun taas löytyisi fiksut sanat joilla tukea ja lohduttaa...Ei tuollaista tarvitsisi kestää varsinkaan näin raskausaikana, muutenkin huolia niin monista asioista, pienistä ja isoista. :hug:

Mymmelis: Mun äiti kutsui joskus itseään Avopiksi kun ei oltu vielä miehen kanssa naimisissa...

Poika: Toivottavasti kaverisi paranee sairaudestaan :hug:

Mitä pelkoihin tulee....Mä en kyllä pysty myöntämään että mua vielä pelottaisi mikään tuon synnytyksen ja tulevan suhteen. Lähipiiristä kyllä löytyy ikäviä tapauksia mutta jotenkin olen mennyt tämän koko raskauden niin että takaraivossa on soinnut: Kaikki menee hyvin. Enkä tuota oloa ole halunnut lähteä vaimentamaan eli en ole tietosestikkaan lukenut synnytyksestä tai muusta jos sävy on ollut kovin negatiivinen. Totta kai tässä vähän säikähti kun sitä verta taannoin alkoi tulla, mutta jotenkin silloinkin ajatus oli vaan että kyllä tästä selvitään, pakkohan se on. Liekkö tälläinen ajatusmaailma syntynyt kun mulla on tuossa takan pari aivan kamalaa vuotta jolloin - voisin kai näinkin sanoa - kaikki mun läheiset kävi kuoleman partaalla, yksi kerrallaan muutaman kuukauden välein, äitini jopa kahdesti. Joskus silloin tuntui että maailma romahtaa nyt lopullisesti...Paras kaverikin sanoi että miten yhdelle ihmiselle voi nuo kaikki sattua ja niin lyhyessä ajassa. Mutta summa summaarum täällä sitä vaan porskutetaan edelleen ja nyt onnellisempana kuin koskaan.

 

Tulin vain nopeasti kiireessa sanomaan, etta kriisi olet ajateuksissani. :hug: Tuollainen on julmaa ja raskausaikana en tieda miten itse kykenisin edes kasittelemaan. En tieda kuinka paljon siita lohtua on, etta sanon taman, mutta me taalla valitetaan sinun hyvinvoinnistasi. Toivottavasti asiat jarjestyvat. :hug: :heart: :hug:

 

Hyvää alkanutta viikkoa :wave:

Kriisi, iso :hug:

Pojalle myös voimia :hug:

Asennosta ,siis vauvan,ei mitään hajua. Aina se on raivotarjonnassa ollut,kun lääkäri/kätilö tms. on kokeillut tai on ultrattu. Liikkeet tuntuu usein aamuisin ylhäällä,mutta kun ne harvemmin on sellasia selkeitä potkuja,enempi möyrimistä ja muljahtelua... tuntuu että se vaihtelis vielä asentoa.... en erota mikä on kättä ja mikä jalkaa,enkä tunnustelemallakaan kyllä erota,tosin en kovin kovakourasesti uskallakkaan kokeilla...

Pieniä paniikki kohtauksia tulee välillä,mitä jos en kerkee saamaan kaikkea valmiiks,jos en osaa pukea vauvaa tai tajuu viedä lääkäriin jne...Sen hokaa niinkuin yhtäkkiä että ollaan jo aika lähellä,iik!! Mutta synnytystä en oo vielä ajatellut =)

Vaatteita en oo kauheesti haalinut,oikeastaan en yhtään oo ostanut ite,kaikkion saatuja +äippäpakkaus. Huomenna olis tarkotuslähteä lasten kirppikselle kattomaan. Varmaan muutaman isommankin koon ostan jos löytyy,nuo on aika pieniä mitä mulla tällä hetkellä on =)

No niin ja just soitti nla tätikin,se pyytää mulle lisää sairaslomaa lääkäriltä,eli ei ees tarvi mennä itse paikalle,hieno homma =) Johtu siitä että lekuriajat ihan täysi ja mulla ei mitää tarkastettavaa...

No eipä tässä muuta,kauppaan pitäis raahautua,kunhan sais miehen ylös. On ollut taas nauhottamassa studiolla koko viikonlopun,tullut yöllä kotiin ja aikasiin lähtenyt ja nyt sit vapaa aamu ja vain kuorsaus kuuluu

Repa ja kutvonen rv 29+6

 

Heips! Mökiltä palttu eilen pojan kans ja arki jatkuu. Nukun tosi huonosti yöt koska lonkkiin sattuu paljon öisin. Kun nukut vaan aina kyljellään, niin kai tää paino alkaa jotenkin puuduttaa niitä. poika04 ja kriisi :hug: ja muillekin jos tuntuu et sitä tarvii. Annaliina73, kyselit monia päiviä sitten, että millon sain sectio ajan...niin se oli tiedossa jo ekan raskauden jälkeen et aina tulee sectio eteen. Rv 20 mulla oli aika äitipolille ja sain sillon tarkan päivän. Siis jos ei sitä ennen innostu syntymään. Vauveliini syntyy siis ensi kuussa =) Kiva kun voi jo sanoa noin..että ensi kuussa. summer ja 30+5

 

Kiitokset kaikille! Yritän kovasti keksiä jotain muuta ajateltavaa, nää työt on vikana listalla. Mulla on onneksi liikkarin veto lauantaina. Ehtii sinne kehitellä kaikkea hauskaa ja huomenna on ehkä lääkäri niin näkis onko tämä vaavi vielä kiltisti paikoillaan. Vaikka en taida nyt salille päästäkään, jos en sitten laita noi isommat muksut vahtimaan poikaa. Se voisi ollakin hyvä idea mennä salille illalla, niin ei tuu vastattua vahingossa puhelimeenkaan, jos jollakulla taas katumus iskee.

 

kiitos kaikille tsempistä...Sitä vaan tuntee syövän rinnalla ihtesä niin avuttomaksi ja voimattomaksi..

Ja ajatelkaa 2 kuukautta meidän kuukauteen =)

 

Äitipolilla käyty! Hih, se on sitten pojan palleroinen Kaveri totes, että tilaus tytöstä ei ehtiny ajoissa perille Ei ehtiny, mutta ei sillä väliäkään enää ole. Kunhan kaik menee loppuun asti hyvin.
Vauva oli kääntyny oikeaan tarjontaan ja istukka oli hienosti, joten tässä sitten vaan ootellaan syntymistä. Jospa ei kuitenkaan tarvis sinne toukokuun loppuun asti ooteella vaan tulis hiukka aiemmin. Vauvalla painoa jo 1800g.
Semmosia vaaleansinisiä toiveita :heart:

 

Mukavaa maaliskuuta kaikille!!

Onpas täällä kerennyt tapahtua vaikka mitä parin päivän sisällä..

Carmenille olisi pikkuisen hommaa minunkin tiedoista. Elikkäs LA on 4.5 ja POIKA on tulossa :heart:

Viime perjantaina oli kontrolli ja siellä selvisi että pikkuisemme on poika :heart: Mutta samalla myös sain tietää että joudun sokerirasitukseen :headwall: Paljon siitä on täällä puhuttu, mutta en muista että johtuuko se minun omista syömätavoista?? Kun olen aika perso herkuille, makeille semmoisille.. Niin johtuuko se nyt siitä minun karkin mässäilystä? Painoa täälläkin päin on tullut noin 12kg ja normaalipainoinen olin ennen raskautta. En pahemmin jaksa siitä huolehtia, se vain kyllä harmittaa tosi tosi paljon, että en ole päässyt/jaksanut liikkua paljoa. Aikaisemmin olen ollut tosi ahkera liikkuja, mutta nyt se vaan on jäänyt. Olen kyllä ihan kateellinen kriisille ja muille jotka jaksavat liikkua olotilastaan huolimatta. =)

Välillä pelko hyppää nurkan takaa, mutta häviääkin yhtä nopeasti kun on tullutkin. Synnytys ei sinäänsä pelota, vaan se mitä se elämä tulee olemaan vauvan kanssa. Sitä vain ajattelee, että vauva itkee kun on nälkä tai tarpeet vaipassa ja kun ne tarpeet on hoidettu vaivattomasti, vauva köllii sylissä tyytyväisenä ja kaikki on hyvin ja niin ihanan vaaleanpunaista Vaikka todellisuudessa se saattaa tulla olemaan ihan muuta. Kuitenkin kaikista eniten minua pelottaa imetys, siitä on tullu mulle semmonen pään vaiva, että huhhuh. Olen ehkä liika lukenu muitten kokemuksia imettämisestä ja mitenkä vaikeaa se on ollu. :ashamed:

Mutta avoimin mielin koitan suhtautua synnytyksen jälkeiseen elämään =) Eihän ne kaikki asiat itellä välttämättä mene pieleen, vaikka toisilla menisi.

 

Mukavata Maaliskuuta =) Täällä ollaan hiihtolomalla. Rv 30 tasan nyt. Kovasti vauva myllää mahassa =) Kävin justiinsa kampaajalla ja hierojalla pikkusen luksusta ihtelle. =) Jeps eipäs sen kumempaa mukavata viikoa kaikille. Nissu76 ja ipskurv30 :wave:

 

Huomenta kaikille!!!( tosi aamu kylläkin )
KRIISI: Aivan älyttömästi voimia ja jaksamista sinne. En kyllä tiiä miten ite selviäisin moisesta tilanteesta, etenkin tässä tilassa kun maha pystyssä lyllerretään. voima hali sinne :hug:
POIKA: Voimia myös sinulle ja etenkin ystävällesi. Syöpä on kyllä rankka asia, tiedän sen itse läheltä sitä seuranneena. :hug:

Peloista: Niitä on täälläkin alkanut olemaan,jos jonkin moisia. Synnytys on alkanut pelottamaan jonkin verran. Mutta suurin pelko taitaa olla että vauva ei hengitä ite synnyttyään tai että sillä on jokin todella hätänä. Ukko kulta on kyllä yrittänyt rauhoitella ja oon kyllä niin onnellinen että ukkeli on rauhallinen ja järkevä luonne. Minä kun puolestani oon tulta ja tappuraa.

Vauvan liikkeistä: Mä en aina kykene tunnistamaan miten päin vauva masussa matkustaa. Yleensä sen kyllä tunnistaa siitä mihin vauvan liikkeet eniten kohistuu. Ja täälläkin liikkeet on jonkin verran muuttunut. Enää ne ei niinkään oo teräviä potkuja, vaan hillitöntä muljuamista ja möyrimistä joihin sit yhistyy välillä kunnon potkut. Yks ilta aloin nauramaan yksinäni ihan hillittömästi ku möykky anto kunnon potkun navan yläpuolelle ja jätti ystävällisesti kantapäänsä sitten tohon masua vasten ja siinä se tovin pollotti.

AAgghh....pitäisi menä tänään hammaslääkäriin taas. Mä niin inhoon siellä käymistä. :$ Mutta nyt on ruettava ottan jotain välipalaa ja oottelemaan ukkokultaa töistä kotia.

liinu83 ja möykky 29+1

 

heipat :flower:

Nyt olen niin innoissani, kun äippäpakkaus tuli tänään!!! odotinkin sitä niin kovasti =)

peloista on kerrottava sen verran mun kohdalta että kun mulla on 2 sektiota takana ja niiden välissä yksi normaali synnytys..niin nyt oli ensin itsestään selvää,että tämäkin on sektio, mut kun nyt katelleet ultralla niin ovat heittäneet mulle tämän normi synnytys vaihtoehdon,koska kaikki kuulema niin hyvän ja vahvan näköistä. Mutta, tästä on tullu mulle kauheita pelkotiloja siis niistä riskeistä, mitä voi sattua, siis vaikka koko maha revetä...itse valitsisin mieluiten normisynnytyksen, mutta tämä on nyt alkanut vaivaamaan ja pelottamaan. ja olen nyt ajatellutkin että olisiko parempi tehdä tämä päätös nyt omaan mieleen että sektion haluan,ettei tarvitse pelätä ylimääräisiä asioita??? onko kellään vastaavaa??
silloin kun synnytin ekan sektion jälkeen, kaikki meni tosi hienosti,mutta kaksi sektiota onkin aivan toinen juttu. että tämmöisiä pelkoja meillä. mutta nyt kun olen jo vähän ajatellut että normisynnytystä en edes harkitse, on helpompi olla =)

hyvää uutta viikkoa kaikille :flower:
rakkausvauva 27+4

 

Tämä päivä päättyy sit töiden osalta tähän kunhan saan noi viimeiset listat viel ajettua.

Soittivat tarhasta, että koupuksella kova kuume Ihan kiva ilta ja yö tiedossa, isäntäkin viel iltavuorossa.

Jossu & Hemuli 27+6

 

Carmen - kiitos kun lisäsit mut listaan!

Kriisille tsemppiä täältäkin! Ehkä ois paras jättää äijä omaan rauhaan kunnes se tulee itse järkiinsä ja ottaa yhteyttä. Luulis sen pikku hiljaa ymmärtävän, mistä kiikastaa. (Tosin kai toi on helpommin sanottu kuin tehty...)

Poika04 - syöpä on kammottava asia! Tosi kurja kuulla, että joudut nyt odotusaikana jännittämään kaverisi puolesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin - kyllähän nykyään monesta syövästäkin voidaan parantua. Pidetään peukkuja sun kaverisi puolesta!

Täällä on kanssa hirveä ruoanhimo koko ajan! Ei sitä voi näläksi kutsua, mutta koko ajan tekee mieli syödä. Mun kohdallani se ei oo mitenkään hyvä asia, kun painoa on kerta tullut jo se 16kg. Huomenna kammottaa mennä neuvolaan, kun siellä punnitaan taas. En osaa yhtään ajatella, kuinka vaikeeta / helppoa painon pudottaminen tulee olemaan synnytyksen jälkeen. Jotenkin vaan ajattelen, että kun voi taas alkaa juosta, paino putoaa entiselleen. Eilen yhtäkkiä havahduin ajattelemaan, että ehkä mun rinnat jää koko prosessin jälkeen jättimäisiksi tyhjiksi nahkapusseiksi, kun ne on paisunu nyt C-kupista E-kuppiin!!! Järkyttävää! Ja samalla mua ällöttää, että edes huolehdin moisesta: että tässäkin tilassa ulkonäköasiat huolestuttaa.

Pelosta sen verran, että mua edelleen kauhistuttaa lähinnä se, että joudun synnyttään sen natsitohtorin kanssa, josta kirjottelin viime kuussa. (Jos se sattuu olemaan päivystysvuorossa, ei ole muuta vaihtoehtoa.) Kehittelen päässäni kauhukuvia, että se ottaa nokkiinsa siitä, kun mun papereissa lukee, etten halua sen hoitoon, ja että se kostaa sen sitten vauvalle tai mulle huolimattomalla käsittelyllä... Täytynee jutella asiasta neuvolassa. En tiedä, missä vaiheessa pitää viimeistään ilmoittaa, jos aikoo vaihtaa synnytyssairaalaa.