The Esikoishaaveista 2012 & 2013 plussanneet

Ootko jaksanut miten tuolla virallisella mammalomalla touhuilla? Lähinnä itseä mietityttää mitä kaikkea voisi suunnitella tekevänsä sitten.. vai pitääkö vain lepäillä. Siinä lepäilyssä olen nimittäin aika huono

 

Tänään tuli ekan kerran yökkö. Menin töihin aamuvuoroon ja sit tuli äkkiä ihan kauheen huono olo ja oli pakko mennä vessaan ja piti yökätä pöntölle, vaan ei sieltä sitten kuitenkaan ykää tullu. Onneks meni sitten nopeesti ohi, muuten ei ois tullu töissä olosta yhtään mitään. :/

Ihanaa viikonloppua kaikille! Pidetään masuista ja asukeista huoli! <3

Nanna ja pikkunen 9+5 (8+5)

 

Ootko jaksanut miten tuolla virallisella mammalomalla touhuilla? Lähinnä itseä mietityttää mitä kaikkea voisi suunnitella tekevänsä sitten.. vai pitääkö vain lepäillä. Siinä lepäilyssä olen nimittäin aika huono

Välillä on jaksanu paremmin ja välillä huonommin, mutta esim. kävelylenkit oon kyllä nyt jättänyt oikeestaan ihan kokonaan.. Tai no jotain korttelin ympäri viidessätoista minuutissa ehkä harrastan vielä välillä, mutta aiemmat puolen tunnin lenkit oon hylännyt
Kyllä me vielä reissattiin esim. toisella puolella suomea teatterimatkalla, kun mulla oli jotain viikkoja 20+, ihan hyvin jaksoi. Ja semmosia parin tunnin autoreissujakin tuli vielä tehtyä joku aika sitten. Mutta nyt ku on viimeset viikot käsillä, niin ei oo oikein enää pitemmästi esim. autossa viittinyt istua kun tuntuu aika epämukavalta.
Välillä tulee käytyä kaupungilla shoppailemassa jne, mutta siinäpä ne Ja aika paljon on tullut luettua kirjoja ja katottua telkkua, leivottua ja lihottua

39+0

 

No itse ajattelinkin pyhittää tuota kuukautta semmoiselle pesänrakennukselle pienoikaiselle. Leipoisin ja laittaisin ruokaa pakkaseen varastoon, siivoaisin, kävisin viimehetken kirppistelyjä/hankintoja hankkimassa. Myös muutama tuotantokausi lempparitv-sarjojen katsomista suunnitteilla Koiraa jos pystyy käyttämään pissalla niin se riittää

 

Ääh..täällä on kauhee kriisi. Paino vaan nousee ja nousee ja nousee, ja mun kroppa ei jaksa kohta kantaa tätä painoa. Melkeinpä kilo tulee viikkoon ja sen kyllä tuntee. En nyt erityisesti huomaa ulkoisesti niitä kiloja, mitä nyt massu kasvaa, mutta ei se mitenkään löysä rasvakasa oo. Neuvolassa eivät olleet vielä huolissaan viimeksi kun oli neuvolan lähtöpainoon tullu jo 12kg, koska mulla oli ennen raskautta kesällä tosi tiukka kuntokuuri, jonka aikana putosi 4kg, eli painoin silloin 54kg... eli periaatteessa jos en olisi raskaana ja eläisin "normaalisti" kuten olen nyt elänyt niin se 4kg olisi ainakin tullu takasin ja olisin taas 58kg. Nyt vaaka näytti tänään 68kg.

Laittelin terkalle viestiä tästä asiasta, että se vaivaa minua henkisesti ja fyysisesti. Saa nähdä milloin vastaa, kun se saatto olla lomalla tän viikon.

marpa ja milli 29+1

PS. Sori kauheen epäselvä sepustus

 

Marpa, älä mieti tuota painon nousua liikaa. Toisillahan tulee raskausaikana jopa yli 20kg lisää. Itekin sain laihdutettua ennen raskautta niin, että puntari näytti 66kg, tänään neuvolassa oli mennyt rikki jo 80kg. Mutta uskon, että synnytyksen jälkeen kyllä tippuukin sitten painoa, ja jossain vaiheessa aion taas laihistella.
Mutte ite henkilökohtasesti oon antanu itelleni luvan raskausaikana nautiskella ruuasta, ja vähän herkuistakin Eli en juurikaan jaksa miettiä tuota painoa.

39+3

 

Marpa tiedän tunteen.
Meinasin karjaista kun kävin viimeksi neuvolan puntarissa. Mulla painoa tullut jo 6kg ja oon nyt raskausviikolla 20 vasta.. kun jotkut kirjoittelee että painoa tullut vasta kilo/kaksi.. WTF!! Minusta tuntuu että mulle tulee kertymään paljon raskauden aikana painoa ja jotenkin itse pelkään tuosta raskausdiabetesta... joka siskolla ollut molemmissa raskauksissa. Olen kyllä tosi hoikka joten voihan sekin selittää että paino nousee mutta epäilen myös että syksyn pahoinvointi ja makoilut iltaisin sohvalla ovat kerryttäneet mulle tätä painoa. Oon yrittänyt vähentää nyt herkuttelua minimiin mutta mitenkään poikkeavasti en raskauden aikana oo ruokailutottumuksiani muuttanut.. jostain ne kilot vaan on tullut. Oon kuitenkin ymmärtänyt että noita kiloja tulisi vasta tästä puolivälistä eteenpäin.

terkuin Jepu 19+5

 

Jepu Piti ihan kattoo tosta äitiyskortista miten mulla nous aikasemmin paino 18+0 oli tullu lähtöpainoon (54kg) + 4kg eli 58kg painoin sillo. 21+4 viikolla painoa oli tullu lähtöpainoon +7kg eli 61kg ja viikolla 28+0 +12kg eli 66kg. Mutta jos paino nousee kilon viikossa niin ei tässä enää tuu varmaan ku se noin 10kg...

marpa ja milli 29+5

PS. Nostin opintolainan, että saan ostettua just sellasen pinniksen kuin haluan. Järkevää? Ei luultavasti, mutta pitää ostaa myös mattoja ja tauluja... ai mikä pesänrakennusvietti

 

Eilen oli eka neuvola. Oli kyllä kiva käydä, paljon oli vain puhetta ja lippusia ja lappusia, mutta otettiin siellä sit pissa ja veri näytteitä ja sit tietty se ultra. Siellä se meidän pikkunen pyöriskeli masussa ja sykekin näkyi siellä missä pitää. :heart: Kyllä tämä tuleva mamma vähän kyyneliin herkistyi samalla kun hymy oli korvasta korvaan. Ihanaa oli! Viikkoja neuvolan täti sai ensin 9+4, mutta sitten pikkunen pyörähti ja suoristui niin, että oli "suoraan kohti kameraa", niin viikkoja näytti jo 10+0. Eli aika lailla jo lähempänä mun omia laskelmia. Tuon 10+0 täti aiko laittaa nt-ultra lähetteeseen. Sinne ootetaan sit aikaa parin viikon päähän ja sielläpä ne lopulliset viikot sit selviää ja se LA.

Muakin vähän tuo painon nouseminen hirvittää, kun ylipainoa on jo lähtötilanteessakin hieman, niin ei kauheen kivalta tunnu, kun paino rupee nousemaan... Mut toisaalta, kyllähän se sitten poiskin lähtee. Ja ainakaan neuvolan täti ei tuosta painosta kummempia tuumannut, on nimittäin täti itsekin melkoisen pyöreä, niin osaa ehkä suhtautua vähän paremmin.

Eilen illalla oli ihan jäätävä väsymys, ei eväänsä jaksanut liikauttaa ja ysiltä olin jo sängyssä. Mies parka, kun musta ei oikeen oo seuraa pitämään kovin kummoisesti...

Ikionnellinen.

Nanna ja pikkunen 10+3 (10+1)

 

Hei!

Täällä eilen rakenneultrassa oli kaikki kunnossa ja tyttölupaus saatiin :heart: Oli kyllä hieno kokemus. Paljon jotenkin hienompi vielä kun aikaisemmat ultrat kun se oli jo ihan kunnon vauvan näköinen ja nähtiin vielä 3D kuvakin. Oli kolme päivää "edellä" laskettuja viikkoja/päiviä.. pitkäsäärinen tyttö niinkuin äitinsäkin

Hienoa Nanna että pääsit jo ultraankin... itsellä oli eka ultra vasta rv 13+jotain ja odotus sinne tuntuin tosi pitkältä. Meillä ei neuvolassa ultrata Mulla ei ees sykkeitä kuulunut kun vasta viime käynnillä. Tuommoiset aina varmistaa itselle sitä että kaikki kunnossa ja näkee että siellä oikeasti on joku.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
terkuin Jepu ja prinsessa 20+2
ps. päivittääkö joku tätä pinkkaa??

 

poks, poks 40+0

Ei merkkejä synnytyksestä.

 

Jepu Kukaan ei ole ottanut pinkkaa päivitettäväksi. Jos haluat paikka on sinun. Onnea myös tyttölupauksesta!

 

Kyllä se Piggy ulos tulee mutta ei taida lohduttaa sua nyt Voin kuvitella että on jo aika tukalat oltavat. Mietin tuota päivittäjän paikkaa ja avaan uuden pinon jos saan aikaiseksi

 

Tänään tuli postissa aika nt-ultraan. Ois 21.2.
Miltä teillä on tuntuneet kohdun kasvukivut? Mulla alko viimeyönä sellanen paine tai jomottelu, minkä nyt luulen sit olevan sitä. Ei siis satu ollenkaan, mutta koko ajan on tietoinen, että jotakin tuossa alavatsan seutuvilla tapahtuu...

Vieläköhän miss_piggy on yhdessä koossa??

Nanna ja pikkunen 11+2 (11+0)

 

Tulin kurkkimaan pitkästä aikaa

Miulla siis synnytys meni siis sinäänsä hyvin. Ponnistusvaihe kesti lähes tunnin, supistukset oli melko lyhyitä ja laitettiin oksitosiini virtaamaan loppuvaiheessa. Kolmen päivän nukkumattomuus varmasti vaikutti asiaan, muistan että itkeä tihrustin etten jaksa enää. Ei tullut kuitenkaan yhtään tikkiä, enkä kyllä tuntenu mitään muitakaan nirhautumia.

Sairaalaan mentiin tiistaina 39+0 n. Klo 11 kattomaan mikä tilanne, kun oli 3 päivää säännöllisesti sjpistellut ja olin varma ettei koske tarpeeksi. Olin siis kotona panadolin ja kuuman suihkun voimin kaksinkerroin kätilö sairaalalla tosi mukavasti sanoi kun sinne päästiin että varmaan joudutaan vielä kotiin kun ensisynnyttäjä on. Kappas kepposta, tutkimushuoneeseen mentäessä 2cm auki ja sikiökalvot pullotti.

Olin vähän ihmeissäni kun ruvettii sit kyselee kengän kokoa ja vaatteet iskettiin kouraan. Mentiin miehen kanssa sit tarkkailuhuoneeseen jossa oli lisäksi yksi synnytyksen etenemistä odotteleva mamma. Kolme tuntia siitä n. klo 14 poksahti vedet kun makoilin kyljelläni ja olin saanut lämpöhauteen selkään lievittämään kipuja. (Suosittelen) joskus viiden jälkeen valitin kätilölle että voisko jo saaha jotain kivu lievitystä. Ehotti ammetta johon en sit koskaan päässyt, kun oli jatkuvasti varattuna. Jonkun liuoksen sain suun kautta mikä maistu ihan paskalta eikä auttanut mitään

Taisi siinä muutama tunti vielä vierähtää, käytiin kävelee pitkin käytäviä ja kahviossa. Haijailin itteäni seiniä ja pöytiä vasten supistusten aikana ja mietin että tää on vasta alkusoittoa. Päästiin sit synnytyssaliin kun alkoi kivut mennä jo siihen et ei ajatus kulkenut. Siellä hengittelin muutaman tunnin ilokaasua. Kipuja se ei vienyt, olo oli känninen ja hihittelin. Ilokaasu auttoi kyllä keskittymään supistusten aikana hengiytämiseen.

Ehtiin taas sisätutkimus, enkä ollut auki kuin 3 cm ja koski melko kovasti. Sitten luvattiin epiduraali. Tunne oli melko epämiellyttävä kun se laitettiin. Ihan kuin olisi selässä rusahtanut. Sit ne kivut hävis kokonaan ja tilalle tuli järetön paineen tunne. Lepäilin rauhassa tunnin verran ja tehtiin uusi sisätutkimus. Täysin auki! Olin ilmeisesti jäkittänyt paikkoja niin kovasti että avauduin vasta kun sain rentouduttua. Sitten hoitsu antoi petäruiskeen kun en muistanut millon käynyt vessassa ja virtsarakko tyhjennettiin katetroimalla kun kohtu painoi niin etten saanut pissattua.

Oman fiiliksen mukaan sain ruveta ponnistelemaan. Ensin kokeilin kyljellään olemista ja sit kontillaan, mut lopulta päädyttiin normaaliin puoli-istuvaan asentoon. Mies tuki jaloista kun pusersin viimeisillä voimilla pojan ulos. Muistan kätilön kysyneen tahdonko kokeilla pojan tukkaa johon lähes töykeällä äänensävyllä vastasin: "en todellakaan!" Kaikki kipu ja muistot tuskista katos just siihen kun sain lapseni mahan päälle vähän yli klo 23 <3 jälkeiset synty hienosti enkä tuntenut sitä lähes ollenkaan. Mies kylvetti pojan ja kattelin onnellisena ja jotenkin epäuskoisena ja tärisevänä Kello oli päälle yhden yöllä kun lähdettiin vauvan kanssa vuodeosastoa kohti ja mies haikeana kotiin.

Tuollahan tuo nyt pinnasängyssä vieressä tuhisee mahavaivoja itketty jonkun verran mut muuten menny hienosti

miranenn & vilperi 8vk 3pv

 

mirannen Olitko muuten ennen synnytystä tutustunut lääkkeellisiin tai lääkkettömiin kivunlievityksiin?

Täällä kävin neuvolassa perjantaina ja paino nousee kohisten, mutta ei tuo terkka (ei ollu oma terkka tällä kertaa) huolissaan. Tosin ei se oma terkkakkaan varmaan olisi ollu. Itsellä kauhee stressi nyt tosta opiskelusta ja terkka käski nyt ottaa rauhallisesti. Hemppa oli tippunut tosi alas. Ekalla mittauksella 95 ja tokalla 91 eli nyt ollaan sitten rautakuuri aloitettu viime yönä. Kaikki muuten hyvin. Sf-mittakin oli täysin keskikäyrällä.

Ilmassa on nyt ollut pientä alakuloisuutta, mutta jos se tässä nyt helpottais kun mammaloman aloitan jo 1.3.

marpa ja milli 31+3

 

Meidän poika syntyi maailmaan 10.2.2014 rv 40+3 klo 18.48, pituus 51cm ja paino 3970g Iso ja potra poika, synnytys meni muutoin hyvin mutta ison kokonsa takia vauva oli vähän jumissa ja kätilö joutui vetämään ulos. Lapsivesi meni kotona su/ma välisenä yönä klo 03 ja supparit alkoi 10.2 aamulla joskus klo 8, alussa oli ihan siedettäviä, mutta muuttui tosi kivuliaiksi. Kokeilin kipupiikit ja ilokaasut, mutta vasta epiduraali toi helpotuksen. Mulla synnytyssalissa pienennettiin epiduraalin annostusta ja kiihdytettiin suppareita myös lääkkeellisesti. Alussa kun tulin sairaalaan olin auki 4cm, samoin vielä pahojen supistusten aikana, mutta heti kun sain epiduraalin, olinkin auki jo 10cm!
Ponnistaa kokeilin kyljelläni, puoli-istuvassa, kontallani mutta synnytysjakkara oli paras.
Supistukset tuntui epiduraalin ansiona vain paineena takapuolessa.
Ponnistusvaihe kesti mulla noin 1,5h suurinpiirtein.

Mutta, edelleen ollaan pojan kanssa sairaalassa, vaikka hän on jo 6 päivää vanha, ja varmaan ollaan vielä useampi päivä. Pojan tulehdusarvot kohollaan, ja hän saa nyt suonensisäisesti antibioottia 3 kertaa päivässä. Tulehduksen syy on arvoitus, mutta saattaa johtua just esim. tuosta jumittamisesta synnytyksen loppupuolella.

Muuten kaikki on hyvin ja poika on maailman suloisin olento :heart:

piggy ja poju 6vrk.

 

Onnea Piggy :flower:
Toivotaan että pääsette kohta kotiin. Nauti nyt sairaalassa siitä että saat siellä vielä lepäillä ja kerätä voimia.

Kiva kuulla sinusta miranenn. Mietinkin jo että miten siellä arki luistaa. Näin se vaan aika menee eteenpäin kun tuntuu että vasta itse tänne kirjoittelin plussanneena ja tekin Piggyn kanssa olitte vielä vahvasti paksuna

Itse valvoin toissayön kovien alavatsakipujen kanssa. Mietin jo että pitääkö tässä lääkäriin lähteä.. Menivät sitten ohi ja nukuin viimeyön paremmin kuin pitkään aikaan. Voi olla että tää kasvava massu rassaa jo tuota suolistoakin niin oli vaan jotain suolivaivoja.

Marpa Itse toivoisin kanssa että synnytyksestä olisi jotain keskustelua. Perhevalmennuksesta ei ole meille vielä mitään puhuttu mutta kaipa sitä vielä järjestetään vaikka säästöjä on joka paikassa.

Nanna: Mulla on kyllä ollut aina vähän väliä jos jonkinlaisia mahatuntemuksia. Varsinkin alussa oli paljon viilteleviä kipuja ja aina kun yöllä käänsi "väärin" kylkeä niin sen kyllä tunsi. Edelleenkin sitä on ajoittain mutta onneksi vähemmän.

Mukavaa maanantaita kaikille!
terkuin Jepu ja pikkuneiti 21+5

 

Jepu Onko teillä miten perhevalmennusta? Meillä oli nyt tossa kolmannella ja viimisellä käynnillä synnytyksestä. Se oli aika pintaraapaisu vain, mutta sitten synnärille mennään tutustumaan parin viikon päästä niin sitten ajattelin kirjoitella listan asioista, joita mielessä on. Lisäksi mulla on muutama kirja synnytyksestä, joten niitä alan lueskelemaan tässä kun mammaloma alkaa. Itse kaipailisin hieman puolueetonta tietoa esim. lääkkeistä joita synnytyksessä voidaan käyttää ja miten ne vaikuttaa synnytyksen kulkuun, äitiin ja lapseen.

Sitten muuta.. Eilen raahasin itseni kangaskauppaan ja ostin kangasta, jolla ajattelin kokeilla päällystää sitterin ja imetystyynyn uudelleen. Ostin myös meidän vauvalle vauvakirjan ja pyllypyyhkeitä, jota alan pikkuhiljaa täyttämään. Sitten vielä ostin uudet mammahousut ja kaksi paitaa, koska ärsyttää kun ei oo oikein vaatteita mitkä menee päälle (Kaikki ihmiset luulee, että synnytän ihan just ja kauhistelevat mun mahan kokoa, kun kerron että vielä 2kk pitäs pysyä koossa). Tänään menen vielä ostamaan harkkosakset ja jotain muutakin piti hankkia, mutta en muista mitä. Nään myös yhden toisen mammaryhmän mammaa tänään kahvilassa. Sen jälkeen painun koululle kutomaan vilttiä illaksi.

Vielä viikko niin alkaa se mammaloma. Tosin joudun sittenkin tekee koulujuttuja, mutta sitten ehkä pystyn antaa itelleni hieman rauhallisemman tahdin. Nyt tuntuu, että on tehtävä kauheesti kaikkea, koska vielä mammis ei oo alkanu.

Tulipa tekstiä. Olisi varmaan tullu enemmänkin, mutta joku raja pitää vetää.

marpa ja milli <3 poks 32+0

 

Marpa: mulla ei siis ole vielä mitään tietoa koko perhevalmennuksesta.. ainakaan terkka ei ole sanallakaan puhunut siitä. Pitää kysyä ensi kerralla miten sitä järjestetään.. vai onko säästöt että ei järjestetä ollenkaan. Itsekin tässä hieman opiskelen töiden ohella ja onhan se aika rankkaa. Nyt ollut niin käsittämätön väsy että illalla en jaksanut ees perus 21.00 alkavaa telkkarisarjaa katsoa vaan suunnistin nukkumaan. Kai tämä siis alkaa jo jossain tuntua että käy töissä, sitten vielä leivoin ja siivosin ja vähän opiskelin ja kävin lenkillä ja ja..
"Onneksi" meillä on täällä lomautukset joiden takia tulee nyt tehtyä lyhyempää työviikkoa maalikuusta eteenpäin...

Jepu ja pikkuprinsessa 22+1

 

Paljon onnea piggy! Ootteko päässeet jo kotiin? Miten vauva arki on lähtenyt rullaamaan?

Täällä oli nt-ultra perjantaina. Kaikki oli hyvin, seuloissa ei mitään. Siellä se pieni viuhtoi menemään aikansa ja sitten taisi kyllästyä, kun vetäytyi nukkumaan perimmäiseen kohdun nurkkaan. Kuultiin sydänääniäkin ekan kerran. Oltiin miehen kanssa kyllä kumpikin niin onnellisia, hymy korvissa katseltiin kuvaa. Syy sille alun veren hulahtamisellekin todennäköisesti löytyi. Istukka on kuulema tällähetkellä ihan kohdunkaulan reunalla ja ehkä pientä hematoomaa myös siinä alla. Kätilö sanoi, että hyvä, kun on tullu veri kerralla pois, eikä oo jääny tihkuttamaan, ettei aiheuta mitään tulehdusta. Jos vielä tulee vastaavaa, niin näytille sinne kuulema pitää mennä, että katotaan, että kaikki on hyvin. Omat laskelmani viikoista pitivät muuten päivälleen paikkaansa! LA 31.8. Ja rakenneultra 22.4. Tänään olisi vihdoin tarkoitus sitten kertoa tästä onnesta perheille.

Nanna ja pikkunen 13+0 POKS!

 

Me on oltu kotona nyt viime torstaista asti. Kolme yötä nukuttu kotona. Ihan hyvin mennyt muuten, mutta pojalla välillä jotain mahavaivoja, mikä nyt varmaan on normaalia. Tuttia täällä on opeteltu imemään. Vauvan hoito sujuu jo suhteellisen jouhevasti, poika on varsinainen tissimies Maitoa tulee onneksi paljon. Päivisin poika ruokailee noin 2-3 tunnin välein, iltaisin menee nukkumaan noin klo 22:30-23:30, ja saattaa vedellä sikeitä aamuun asti ilman syöttöjä, mutta yleensä olen herättänyt syömään ainakin kerran joskus klo 05 aikaan.
Huomenna herra täyttääkin jo huimat 2 viikkoa

 

Ihanalta kuulostaa Piggy Lähtikö imettäminen heti hyvin käyntiin? Oliko synnytys yhtä kamala kuin olit ajatellut vai kamalampikin Tässä itse on alkanut jo pikkuhiljaa sitäkin miettiä että uloskinhan tämän masuasukin pitäisi tulla...

Meillä oli neuvoloja jossa mitattiin ekakerran SF-mitta joka oli muistaakseni jotain 20cm,nyt saan laittaa myös noita kelan hakemuksia menemään. Odottelen kyllä ehkä vielä hieman jotta saisin tuon uudemman äityispakkauksen. Toivoisin että siinä olisi vielä neutraalimpia vaatteita kuin nykyisessä vaikka sekin on ihan kivan näköinen. Olo on nyt aika hyvä... oon jaksanut liikkua enemmän ja nyt kun töitä on vähemmän niin on olo pirteämpi. ei tahdo vaan jaksaa perus 7-8 tunnin unilla vaan tarvitsisi unta melkein sen 11 tuntia että on koko päivän olo pirteä.

Onnea Nanna hienoista ultrakuulumisista

Jepu ja pikkuprinsessa 22+5

 

Mitäs tänne mammoille ja masuille kuuluu?

Täällä ehkä pahimmat pahoinvoinnit tuntuisi olevan selätetty. Viimeviikolla vielä päivät ja illat oli tosi huonoa oloa, tällä viikolla ei enää. Ainut, niin aamuisin kun on pessyt hampaat, niin melkeen joka aamu yökkään ja oksennan sappinestettä... Mistähän tuo vois sit johtua...?
Omalle ja miehen perheelle on kerrottu meidän ilouutinen ja kyllä itellä veti herkille, kun äitille kerroin. Anoppi herkistyi myös kyyneliin, kun kuuli. Sille onkin tulossa kaksi lastenlasta tänävuonna, kun miehen sisko on myös raskaana. Ihanaa, kun nyt voi äitin ja siskon kanssa jutella tästä. Töissä en oo vileäkään kertonu, en tiiä miten pitkään pitäs siellä salassa, kun ei kai tuosta mun mahasta tajua, että se on jo vauvamasu, kun on siinä aina vähän ylimääräistä ollut...
Maanantaina ois seuraava neuvola. Vieläkin mulla väsymys on kova, tuntuu, että töissäkään ei jaksa viuhtoa enää samalla lailla menemään, kuin ennen. Päiväkodissa oon siis töissä...Vielä kun huomisen jaksais rutistaa, niin pääsis viikonlopuks huilimaan.
Meillä mies on nyt sen ultran jälkeen innostunut vauvahankinnoista, varsinkin vaunuista. Niitä pitää netistä katella ja vertailla. Minä oon sitä mieltä, että vaunut pitää livenä testata, ettei oo sit mitkään rimpulat, niin mies sitten etti vauvaputiikin, johon mennään sitten fiilistelemään, kun mennään ens kuussa rakenneultraan. Ihana.

Nanna ja pikkunen 14+4

 

Kiva kuulla nanna, että raskaus on edennyt mukavasti. Olen samaa mieltä, että vaunut on hyvä käydä kokeilemassa myymälässä ja rullailla siellä niillä ihan kunnolla. Lisäksi kannattaa testata kopan liikkuvuutta ja muita liikkuvia osia, että miten ne toimii Ite kävin varmaan viisi kertaa kokeilemassa eri liikkeissä eri malleja ja sitten löyty ne oikeat.

Se on varmaan ihan vatsahappoja mitä oksennat aamuisin. Vatsa on tyhjä ja siellä on vaan ne hapot. Sellasta keltasta vähän ehkä vaahtomaista? Mulla tulee edelleen välillä oksennuksia. Keskiraskaudessa meni hyvin, mutta taas alkanut oksentaminen, tosin se on aivan satunnaista verrattuna siihen mun alkuraskauden 3kk oksentamiseen, jonka aikana makasin ja mikään ei pysyny sisällä ilman lääkkeitä.

Täällä alkaa laskettu aika lähenemään ja vauva on jo maailmassa viim. 8viikon päästä. Laskettuun aikaan siis enää 6viikkoa! Kovasti vauva venyttelee jalkojaan ja tunkee pyllyä mun kylkiluihin. Nyrkeillä tekee yllätysiskuja virtsarakkoon, mutta vielä ei oo onneksi lirahtanut housuun

Eilen käytiin synnärille tutustumaan ja odotan innolla synnytystä Mulle ei ole kertynyt mitään pelkoja synnytystä kohtaa. Olen tosin aika paljon lukenut kaikkea ja ottanut asioista selvää, joten luulen että kun on tieto miten synnytys suurinpiirtein etenee ja miten voin itse helpottaa mahdollisesti kipua, niin se rauhoittaa mieltä ainakin näin etukäteen. Saa nähdä millainen hormonihirviö olen tilanteen tullen sitten Tällä hetkellä olen menossa synnyttämään luottavaisin mielin ja ajatuksella, että naiset ovat tehneet tätä hommaa kautta aikojen ja selvinneet hengissä ja toiset ovat valmiita kokemaan synnytyksen uudestaankin, että enköhän mä selviä tavalla tai toisella. Ihanaa olisi saada tää meidän vaavi jo syliin <3

POKS 34+0