Taas on mennyt ihan luvattoman kauan siitä kun olen viimeksi täällä käynyt. Luen kohta tarkemmin mutta ensin meidän kuulumiset
Vauva arki on lähtenyt hyvin sujumaan ja tyttö on tyytyväinen ja helppo vauva, ei paljoa itkeskele ja ruoka-aine allergioita ei ole vielä ainakaan ilmennyt. On siis saanut sosetta 1,5kk ja ikää koht 5kk. Imettämisen "jouduin" lopettaan vauvan ollessa 2kk koska hän ei enää vaan huolinut tissiä. Kolmekin tuntia saattoi huutaa nälkäänsä mutta tissi ei kelvannyt. Lopulta tyttö sai kauheen raivarin kun edes otti syliin siihen asentoon missä yleensä imetti
Kestovaippoja käytetään vauvalla ja olen jopa innostunut ompelemaan niitä itse. Kankaita on postis tulossa lisää
Soseetkin teen kaikki itse.
Miehen kans menee loistavasti ja suunnitelmissa on mennä naimisiin helmikuussa ja sen jälkeen jättää minipillerit eli toinen saa tulla
Ainiin se synnytys kertomus.
Menis käynnistykseen rv42+0 ja niillä pillereillä aloitettiin oliohan 3 kertaa 1/4. Samana aamuna oli alkanut kipeät supistukset joten lääkkeet ehkä vauhditti asioita. Illalla supistukset oli jo säännöllisiä ja kivuliaita, kohdunsuulla ei kuitenkaan tapahtunut paljoakaan. Yön sinnittelin käynnistys osastolla ja aamulla klo1 pääsin synnytys saliin. Hengittelin ilokaasua ja istuin keinutuolissa. n 12 aikaan kalvot puhkaistiin olin silloin n.4cm auki. Supistukset muuttui salama tuskaisiksi. 122 näytti mittari ja maksimi oli 129. siinä vaiheessa pyysin epiduraalin. Se lopetti supistukset joten laitettiin oksitosiini tippa. Sitten meni tunteja et ei tapahtunut oikein mitään, oksitosiiniä ja epiduraalia lisättiin ja olin ihan varma että olen vielä yölläkin synnyttämässä. Kello oli n 17.30-18 kun sain vikan epiduraalin ja paine takapuolessa ol isietämätön. minun käskettiin käydä pissalla ja sen jälkeen piti laittaa kohdunkaulan puudute. Pissaaminen ei onnistunut vaan alkoi ponnistuttaan. Menin takaisin sängylle ja kerroin sen kätilölle joten se teki sisätutkimuksen ja totes että ei tänne mitään puudutusta laiteta vaan aletaan ponnistaan. viimeiset 5cm aukesi n tunnissa sitä aiemmin avautuminen oli tajuttoman hidasta. MInuun sattui mutta mitään ei tapahtunut. Ponnistus kesti 56 min ja supistukset oli heikkoja. Kipua en muista enää ja ponnistuksestakin sen verran että ponnistusten välissä pyysin vettä ja vikalla kunnon ponnistuksella kähisin että en jaksa enää. Kätilö totesi että enää ei tarviikkaa jaksaa, pää syntyi jo
ainiin avautumis vaiheessa vauvan syke oli korkealla eikä tapahtunut vaihteluita, harkitsivat jo sektioo mutta sitten kun pääsin sängystä ylös niin syke laski normaaliin ja alkoi tulla vaihteluita
Olen pahoillani sekavasta tekstistä. Synnytys oli silti mielestäni helppo vaikka se kesti kauan, ei jäänyt traumoja ja kätilöt oli ihania.
Ajattelin taas aktivoitua tänne kaksplussalle, koska vauvakuume
ja onhan se mukava sit keskusteluissa jännäillä ja jos tärppää niin odotusketjuun liittyä