Tulin kurkkimaan pitkästä aikaa
Miulla siis synnytys meni siis sinäänsä hyvin. Ponnistusvaihe kesti lähes tunnin, supistukset oli melko lyhyitä ja laitettiin oksitosiini virtaamaan loppuvaiheessa. Kolmen päivän nukkumattomuus varmasti vaikutti asiaan, muistan että itkeä tihrustin etten jaksa enää. Ei tullut kuitenkaan yhtään tikkiä, enkä kyllä tuntenu mitään muitakaan nirhautumia.
Sairaalaan mentiin tiistaina 39+0 n. Klo 11 kattomaan mikä tilanne, kun oli 3 päivää säännöllisesti sjpistellut ja olin varma ettei koske tarpeeksi. Olin siis kotona panadolin ja kuuman suihkun voimin kaksinkerroin
kätilö sairaalalla tosi mukavasti sanoi kun sinne päästiin että varmaan joudutaan vielä kotiin kun ensisynnyttäjä on. Kappas kepposta, tutkimushuoneeseen mentäessä 2cm auki ja sikiökalvot pullotti.
Olin vähän ihmeissäni kun ruvettii sit kyselee kengän kokoa ja vaatteet iskettiin kouraan. Mentiin miehen kanssa sit tarkkailuhuoneeseen jossa oli lisäksi yksi synnytyksen etenemistä odotteleva mamma. Kolme tuntia siitä n. klo 14 poksahti vedet kun makoilin kyljelläni ja olin saanut lämpöhauteen selkään lievittämään kipuja. (Suosittelen) joskus viiden jälkeen valitin kätilölle että voisko jo saaha jotain kivu lievitystä. Ehotti ammetta johon en sit koskaan päässyt, kun oli jatkuvasti varattuna. Jonkun liuoksen sain suun kautta mikä maistu ihan paskalta eikä auttanut mitään
Taisi siinä muutama tunti vielä vierähtää, käytiin kävelee pitkin käytäviä ja kahviossa. Haijailin itteäni seiniä ja pöytiä vasten supistusten aikana ja mietin että tää on vasta alkusoittoa. Päästiin sit synnytyssaliin kun alkoi kivut mennä jo siihen et ei ajatus kulkenut. Siellä hengittelin muutaman tunnin ilokaasua. Kipuja se ei vienyt, olo oli känninen ja hihittelin. Ilokaasu auttoi kyllä keskittymään supistusten aikana hengiytämiseen.
Ehtiin taas sisätutkimus, enkä ollut auki kuin 3 cm ja koski melko kovasti. Sitten luvattiin epiduraali. Tunne oli melko epämiellyttävä kun se laitettiin. Ihan kuin olisi selässä rusahtanut. Sit ne kivut hävis kokonaan ja tilalle tuli järetön paineen tunne. Lepäilin rauhassa tunnin verran ja tehtiin uusi sisätutkimus. Täysin auki! Olin ilmeisesti jäkittänyt paikkoja niin kovasti että avauduin vasta kun sain rentouduttua. Sitten hoitsu antoi petäruiskeen kun en muistanut millon käynyt vessassa ja virtsarakko tyhjennettiin katetroimalla kun kohtu painoi niin etten saanut pissattua.
Oman fiiliksen mukaan sain ruveta ponnistelemaan. Ensin kokeilin kyljellään olemista ja sit kontillaan, mut lopulta päädyttiin normaaliin puoli-istuvaan asentoon. Mies tuki jaloista kun pusersin viimeisillä voimilla pojan ulos. Muistan kätilön kysyneen tahdonko kokeilla pojan tukkaa johon lähes töykeällä äänensävyllä vastasin: "en todellakaan!" Kaikki kipu ja muistot tuskista katos just siihen kun sain lapseni mahan päälle vähän yli klo 23 <3 jälkeiset synty hienosti enkä tuntenut sitä lähes ollenkaan. Mies kylvetti pojan ja kattelin onnellisena ja jotenkin epäuskoisena ja tärisevänä
Kello oli päälle yhden yöllä kun lähdettiin vauvan kanssa vuodeosastoa kohti ja mies haikeana kotiin.
Tuollahan tuo nyt pinnasängyssä vieressä tuhisee
mahavaivoja itketty jonkun verran mut muuten menny hienosti
miranenn & vilperi 8vk 3pv