Pakko kommentoida tuohon mielipide-asiaan.
Itse olen v*ttuuntunut kommentteihin "tiiätkö mikä vastuu siinä lapsessa on" ja että meillä ei oo varaa hankkia lasta. Ja ei olla seurusteltu miehen kanssa kun vuosi, sekin on este lapsen tekemiselle.
Tottakai tiedän mikä vastuu lapsessa on, olen kuumeillut 3 vuotta, ja tutkinut kaiken mahdollisen aiheeseen liittyen.Todellisuudessahan se selviää vasta lapsen synnyttyä. Olen odottanut vaan oikeaa isäehdokasta. Kyllä sen huomasi kun kohdalle semmoinen sattui
Miehen suku otti asian todella hyvin (vanhemmat,sisarukset ja isovanhemmat). Miehen kanssa koko tämän yhteisen vuoden aikana ollaan oltu tosi tiiviisti yhdessä, tunnetaan toisemme paremmin kun monet useampia vuosia yhdessä olleet
ainakin tältä tuntuu. Kertaakaan ei olla tapeltu (mitä nyt itse hormonimyrskyissä joskus räjähdin) ja muutenkin parasta on yhteinen arki. Kovinkaan montaa päivää vuoteen ei mahdu, jolloin ei oltaisi oltu näköetäisyydellä. Kummallakin on menovaihekkin mennyt ohi aikapäiviä sitten.
Aiemmissa suhteissa mielikuvitus laukannut, jos mies lähtee baariin tai toiselle paikkakunnalle kaverinsa kanssa juhlimaan, nyt ei mitään ongelmaa, en edes soita kertaakaan (huomaamattani jättänyt soittamatta,miestäni tämä kertoo tosi paljon luottamuksesta)
Miehellä vakituinen ja hyväpalkkainen työ, itselläni toistaiseksi voimassaoleva työsopimus, että ei pitäisi rahastakaan tiukkaa tehdä
Tukiverkostot on kans tosi huiput.
Koen, etten tämän valmiimpi äidiksi voisi olla
ikää tulee tänä vuonna 23 ja rv 11+6 olisi nyt.