Iltaa!
Siitä onkon jo tovi, kun viimeksi kirjoittelin. Tässä välissä on muutamille läheisille
kerrottu ja osalle vähän vähemmän läheisille, ihan käytännön syistä. Suhtautuminen on ollut positiivista ja onnittelut on tulleet hetkessä, tosin kun kerrotaan että tulokkaita on kaksi, ensimmäinen reaktio on kun silmät levähtää auki ja leuka kopsahtaa lattiaan ja seuraa sana: 'Eikä?!?!' Mitäs siihen vastaa...
Mie kovasti
odottelen liikkeitä tuntuviksi. Luulisi nyt kahden moukaroinnin tuntuvan jo, mutta ei vaan vielä... Mistäs mie sen edes tiedän miltä ne tuntuu, kun on eka kerta. Kahden viikon päästä pe on ultra ä-polilla ja sitä ennen päästäisen jälkeinen ti neuvola... Jospa sitä saisi vähän varmuutta taas, kun siellä näkisi tyyppien riitelevän...
Ensimmäiset vaatteet anoppi osti sunnuntaina. Sellaiset meidän näköiset toppahaalari-takki-yhdistelmät. On niin syötävän söpöt, että toivoisi jo bambinojen kohta syntyvän. Kun alkaisi nyt edes kunnolla näkymään päällepäin, että on tapahtumassa muutakin kuin ylensyönnistä johtuvaa pömpötystä.
Kamalasti väsyttää iltaisin. Ysin aikaan olen jo valmista kauraa nukkumaan. Mitään muuta oiretta ei sitten oikein olekaan. Paitsi kiukkuinen ukko välillä... :stick: Kai sitä pääsee vielä hehkuttelemaan jotain 'oikeitakin' juttuja kunhan tässä viikot etenee.
Hyvää illan jatkoa! Kottakaas saada se pissiputkenne toimimaan kunnolla, lääkäriin mars!
:wave: Wiitahepo hippoineen 13+6