No niin, vois synnytyskertomusta kirjustella kun poju nukkuu 
Elikkäs.. Lauantaina 8.12. oltii mun vanhempien luona ja siel jo bongasin jonkinmoisia supistuksia. Selkää vihlo polttavasti ja niitä tuli 5-7minuutin välein.. Kuitenkaa ei viel niin kovasti sattunu, et en ois pystyny olemaan. Mentiin sit illal kotiin ja käytii viel varmuuden vuoks tankkaamas auto. Kotona sit supistuksista tuli vähä kipeempiä ja edelleen aikalailla 5 minuutin välein. Soitin Naistenklinikalle n. klo 23 ja kyselin vähä neuvoa miten tehdä ku supistaa hieman kipeesti 5 minuutin välein mut ei kauheen pitkä kestosia supistuksia. Puhelimessa kätilö kehotti menemään lämpimään suihkuu ja ottamaan panadolia.
No menin suihkuu ja viivyinki siel pitkään mut ei kauheesti auttanu. Panadolit otin ja aattelin kokeilla mennä vaa nukkumaan jos helpottais. Mut ei, supistuksien väli piteni kyllä mut niistä tuli todella kipeitä ja heräsin jokaiseen. Oisko kello ollu 5 sunnuntai aamuna ku ei enää pystyny nukkumaan ja noustii ylös. Siinä sit pähkäilin et mitä tehdä ku kipeet tekee ja klo 7 aikaa soitin uudestaa et ei tuu mittää ku ei saa nukuttuu. Kätilö tokas et no tulkaa näytille. Eiku auton kyytii ja ajelemaan kohti Naistenklinikkaa.
Naistenklinikalle päästyä mentiin käyrille sit ja kyl sinne tuli supistuksia. Tehtiin sisätutkimus mut olin vaa 2cm auki ja kanavaaki jäljellä 1cm. Siinä sit sanoin et en kyl jää tänne jos tää on vast täs vaihees ja kätilö haki mulle kipulääkettä. No sitte tuli anestesialääkäri käymään, sillä minähän olen pistänyt koko raskauden ajan Klexanea. Anestesialääkäri pyysi, että musta otetaan muutamia verikokeita ku olin viimeeksi pistäny lauantai aamuna viimeeksi, joten voisin mahdollisesti saada synnytyksessä epiduraalipuudutuksen. Samoin sit vähän ajan päästä sinne tuli synnytyslääkäri. Se kehotti sit et ehkä me mentäis kävelylle ku kuitenki lääkitys katkolla ja oon jo yliajalla ja joka tapauksessa tiistaille olisi pitäny kontrolli varaa.
Tunnin kävely tehtiin ja takas sairaalalle. No synnytyslääkäri sit tuli tekemään sisätutkimuksen käyrillä olon jälkeen. 3cm auki ja päätti et nyt puhkastaan kalvot. Sit pitiki soittaa vanhemmille et käy hakee meidän koirat hoitoon et jäädään sairaalaan. Lääkäri kehotti viel et mentäis pariks tunniks kävelee ja sit takas. Klo 14 oltii takas sairaalalla ja päästii synnytyssaliin.
Sit ei ookka kauheesti muisitikuvaa et mihin aikaa tapahtu mitäki. Kello tuntu menevän hurjaa vauhtia. Minulle laitettiin oksitosiini tippa menemään ja pian olikin 5cm auki ja supistukset alko olemaan todella kipeitä. Kätilö ehdotti, että kipua lievitettäisiin ilokaasulla ja p:llä alkavalla puudutuksella jonka nimee nyt en saa päähän mut se pistettiin kankkuun No siitä sit ei taas kauheen kauan menny ku lääkäri tuli kyselemään et mites se epiduraali puudutus, et anestesialääkäri ois viereises huonees ja vois sit tulla laittamaan mulle. Päätin et semmonen laitetaan ku kumminki supistukset oli kipeitä. No sit olinki jo 7cm auki nopeasti ja puudutettakin lisäiltiin. Oliko se toisen lisäyksen jälkeen puudutuksen teho kesti vaan 1h ja alko tulemaan ihan siis hirmu järkyttäviä supistuksia läpi. Supistukset alko tuntumaan järkyttävänä paineena pepun puolella.
Jossain vaiheessa alettiin tutkailemaan taas tilannetta ja 9 cm auki. Viimeisen sentin kanssa sitten taisteltiinkin. Kohdussa oli semmonen lippa mikä ei millään tahtonu mennä pois tieltä. Kätilö ehdotti että menisin kontilleni siihen sänkyyn. Ajatus ei innostanu yhtään koska supistuksista tuleva paine oli ihan tuskaa. Kumminki sit suostuin siihen ja eihän se kivaa ollu. Tuli hieman kirottua jokaisen supistuksen aikan.. Se tunne oli ihan jotain hirveetä. Oisinkohan joku 5 supistusta siinä jaksanu olla kunnes oli pakko kääntyä makuulle. Edelleen kohdusta löyty se lippa. Kätilö siinä päätti että hän yrittää työntää sitä pois edestä samalla ku mä hieman ponnistan supistuksen aikana. No lippa saatiin pois. Ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Kello oli n. 01.30.
Ponnistusvaihe oli minulle todella rankka. Olin jo niin puhki niistä supistuksista, että tuli kirottua hirmusti jokaisen supistuksen aikana. Olin jo jossain vaihees sanonu miehelle et nyt lähetää kyl kotii et ei tuu mitää Jossain vaihees sit myös synnytyslääkäri tuli sinne avuks koska ponnistusvaihe kesti ja kesti. He jo mietti imukupin käyttöön ottoa. Kuitenki sain jostain raivoisaa voimaa ja sain pojun pään puoliks ponnistettua ulos. Se tekiki sit melkosen kipeetä ku toisen pää siin puoliks ulkona. Onneks seuraava supistus tuliki nopee ja sain ponnistettuu lopun päästä ulos. Ja poika syntyi siis 02.39.
Kyl sitä heti mietti et ei kyl oo heti mieles toinen lapsi. Kokemus oli todella rankka ja pitkä. Kotiin päästiin torstaina 13.12. vasta kun mulla nous tulehdusarvot ja kätilöt ei siihen reagoinu heti.
Kotona on menny ihan kivasti ja poika on todella ihana. Ainut vaa et imetys ei oikeen oo sujunu kotona melkein ollenkaan. Sairaalassa meni ihan hyvin. Täällä poju vaa huutaa ja huutaa tissi suussa. Nyt ollaan saatu sitä vähä päivällä syömää pullon ohessa tissiäkin. Yöllä mennää pelkällä korvikkeella, sillä ei sitä huutoa jaksa kukaan.
- mirkkunen_ & pikku T 5vrk
Elikkäs.. Lauantaina 8.12. oltii mun vanhempien luona ja siel jo bongasin jonkinmoisia supistuksia. Selkää vihlo polttavasti ja niitä tuli 5-7minuutin välein.. Kuitenkaa ei viel niin kovasti sattunu, et en ois pystyny olemaan. Mentiin sit illal kotiin ja käytii viel varmuuden vuoks tankkaamas auto. Kotona sit supistuksista tuli vähä kipeempiä ja edelleen aikalailla 5 minuutin välein. Soitin Naistenklinikalle n. klo 23 ja kyselin vähä neuvoa miten tehdä ku supistaa hieman kipeesti 5 minuutin välein mut ei kauheen pitkä kestosia supistuksia. Puhelimessa kätilö kehotti menemään lämpimään suihkuu ja ottamaan panadolia.
No menin suihkuu ja viivyinki siel pitkään mut ei kauheesti auttanu. Panadolit otin ja aattelin kokeilla mennä vaa nukkumaan jos helpottais. Mut ei, supistuksien väli piteni kyllä mut niistä tuli todella kipeitä ja heräsin jokaiseen. Oisko kello ollu 5 sunnuntai aamuna ku ei enää pystyny nukkumaan ja noustii ylös. Siinä sit pähkäilin et mitä tehdä ku kipeet tekee ja klo 7 aikaa soitin uudestaa et ei tuu mittää ku ei saa nukuttuu. Kätilö tokas et no tulkaa näytille. Eiku auton kyytii ja ajelemaan kohti Naistenklinikkaa.
Naistenklinikalle päästyä mentiin käyrille sit ja kyl sinne tuli supistuksia. Tehtiin sisätutkimus mut olin vaa 2cm auki ja kanavaaki jäljellä 1cm. Siinä sit sanoin et en kyl jää tänne jos tää on vast täs vaihees ja kätilö haki mulle kipulääkettä. No sitte tuli anestesialääkäri käymään, sillä minähän olen pistänyt koko raskauden ajan Klexanea. Anestesialääkäri pyysi, että musta otetaan muutamia verikokeita ku olin viimeeksi pistäny lauantai aamuna viimeeksi, joten voisin mahdollisesti saada synnytyksessä epiduraalipuudutuksen. Samoin sit vähän ajan päästä sinne tuli synnytyslääkäri. Se kehotti sit et ehkä me mentäis kävelylle ku kuitenki lääkitys katkolla ja oon jo yliajalla ja joka tapauksessa tiistaille olisi pitäny kontrolli varaa.
Tunnin kävely tehtiin ja takas sairaalalle. No synnytyslääkäri sit tuli tekemään sisätutkimuksen käyrillä olon jälkeen. 3cm auki ja päätti et nyt puhkastaan kalvot. Sit pitiki soittaa vanhemmille et käy hakee meidän koirat hoitoon et jäädään sairaalaan. Lääkäri kehotti viel et mentäis pariks tunniks kävelee ja sit takas. Klo 14 oltii takas sairaalalla ja päästii synnytyssaliin.
Sit ei ookka kauheesti muisitikuvaa et mihin aikaa tapahtu mitäki. Kello tuntu menevän hurjaa vauhtia. Minulle laitettiin oksitosiini tippa menemään ja pian olikin 5cm auki ja supistukset alko olemaan todella kipeitä. Kätilö ehdotti, että kipua lievitettäisiin ilokaasulla ja p:llä alkavalla puudutuksella jonka nimee nyt en saa päähän mut se pistettiin kankkuun
No siitä sit ei taas kauheen kauan menny ku lääkäri tuli kyselemään et mites se epiduraali puudutus, et anestesialääkäri ois viereises huonees ja vois sit tulla laittamaan mulle. Päätin et semmonen laitetaan ku kumminki supistukset oli kipeitä. No sit olinki jo 7cm auki nopeasti ja puudutettakin lisäiltiin. Oliko se toisen lisäyksen jälkeen puudutuksen teho kesti vaan 1h ja alko tulemaan ihan siis hirmu järkyttäviä supistuksia läpi. Supistukset alko tuntumaan järkyttävänä paineena pepun puolella. Jossain vaiheessa alettiin tutkailemaan taas tilannetta ja 9 cm auki. Viimeisen sentin kanssa sitten taisteltiinkin. Kohdussa oli semmonen lippa mikä ei millään tahtonu mennä pois tieltä. Kätilö ehdotti että menisin kontilleni siihen sänkyyn. Ajatus ei innostanu yhtään koska supistuksista tuleva paine oli ihan tuskaa. Kumminki sit suostuin siihen ja eihän se kivaa ollu. Tuli hieman kirottua jokaisen supistuksen aikan.. Se tunne oli ihan jotain hirveetä. Oisinkohan joku 5 supistusta siinä jaksanu olla kunnes oli pakko kääntyä makuulle. Edelleen kohdusta löyty se lippa. Kätilö siinä päätti että hän yrittää työntää sitä pois edestä samalla ku mä hieman ponnistan supistuksen aikana. No lippa saatiin pois. Ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Kello oli n. 01.30.
Ponnistusvaihe oli minulle todella rankka. Olin jo niin puhki niistä supistuksista, että tuli kirottua hirmusti jokaisen supistuksen aikana. Olin jo jossain vaihees sanonu miehelle et nyt lähetää kyl kotii et ei tuu mitää
Jossain vaihees sit myös synnytyslääkäri tuli sinne avuks koska ponnistusvaihe kesti ja kesti. He jo mietti imukupin käyttöön ottoa. Kuitenki sain jostain raivoisaa voimaa ja sain pojun pään puoliks ponnistettua ulos. Se tekiki sit melkosen kipeetä ku toisen pää siin puoliks ulkona. Onneks seuraava supistus tuliki nopee ja sain ponnistettuu lopun päästä ulos. Ja poika syntyi siis 02.39. Kyl sitä heti mietti et ei kyl oo heti mieles toinen lapsi. Kokemus oli todella rankka ja pitkä. Kotiin päästiin torstaina 13.12. vasta kun mulla nous tulehdusarvot ja kätilöt ei siihen reagoinu heti.
Kotona on menny ihan kivasti ja poika on todella ihana. Ainut vaa et imetys ei oikeen oo sujunu kotona melkein ollenkaan. Sairaalassa meni ihan hyvin. Täällä poju vaa huutaa ja huutaa tissi suussa. Nyt ollaan saatu sitä vähä päivällä syömää pullon ohessa tissiäkin. Yöllä mennää pelkällä korvikkeella, sillä ei sitä huutoa jaksa kukaan.
- mirkkunen_ & pikku T 5vrk
