Ensimmäinen kotiyö takana... Ja hyvin meni kello herättämässä n.4 h välein kun pitää saada ne keltasuusarvot tippumaan, muuten varmaana antaisin toisen nukkua. Herättiin syömään kolmelta ja seitsemän aikoihin, sitten koisittiin melkein kymmeneen. Tosin siitä viimeinen tunti vauva mun rinnan päällä, siihen se rauhoittuu samantien. Ainut kuka ei ole nukkunut on mies=), sille on aika duuni totuttautua kahteen tuhisijaan.
Mä oon nyt joutunut ottamaan rintakumin käyttöön kun ei se reppana saa kiinni mun nänneistä, kun ne on niin täynnä maitoa, eikä jaksa keskittyä sitten imemiseen, kun ote ei ole hyvä. Koitetaan päästä eroon siitä pikkuhiljaa...
Pilville, Mä kävin spinnussa viikolle 26 tai 27, ja ajatuksena et niin pitkään kun tuntuu hyvälle niin tehdään. Olisin jatkanut, mutta suljin sen kortin niin oli pakko lopettaa. Mutta jatka ihmeessä Pumppia, mutta mä varmaan tekisin ihan pikuisilla painoilla. Se kumminkin pitää yllä lihaskuntoa... Ja Jorvista... Siis mulla sattui vaan sen leikkauksesta vastaava kätilö olemaan ihan mitä sattuu, osasi työnsä, mutta inhimilisyys puuttui. Ei mitenkään perehdyttänyt mua osaston juttuihin, ei kertonut et miten puhelin toimii, mistä löytyy vaihtovaatteita, kuinka ruokahommat pelittää, eli tämmöiset perusjutut jäi kertomatta. Mutta muuten henkilökunta oli todella mukavaa ja inhimillistä. Ihan mielettömän mukavaa sakkia, ainut mikä näkyi oli kiire. Jorvista oli kai jouduttu käännyttämään ihmisiä muualle synnyttämään kun oli niin täyttä. Mulla oli esimerkiksi odottaja toisena yönä huonekaverina, joka oli tullut käynnistykseen, ja sehän rupes siinä yön aikana synnyttämään, eli ei tullut mullekaan uni simmuun, kun toisen suppareita kuunteli. Niiden oli pakko laittaa vaan se samaan huoneeseen mun kanssa kun oli ainut paikka missä oli tilaa. Pahoittelivat, koska tää oli ihan poikkeavaa. Varmasti menen Jorviin vielä uudestaankin synnyttämään jos tilanne tulee eteen, vaikkei kaikki nyt mennyt ihan niin kuin olisi toivonut. Tärkeintä on se kumminkin, mitä sieltä tarttui matkaan=).
Inkulle ihan mieletön voimahalaus, toi on ihan kamalaa, kun tollai valvottaa ja kiukkuaa. Meillä ei vielä sata oikeen edes itkeä, isoin itku tuli laitoksella ensimmäisessä kylvetyksessä. Neiti ei edes kunnolla itkenyt, kun siltä katkaistiin kireä kielijänne, oli ihan vaan ihmeissään mitäs siinä sakset kädessä riehutte..onneksi huomasivat kireyden, kun se oli nyt helppo hoitaa.
Prinsessa tuu kertomaan miten teidän eka yö meni, ja toivotaan Nöpön nopeaa kotiutumista... Voimahalaus myös sulle
Nythän tästä tuli ihan romaani.... Mutta neiti nukkuu niin mikäs tässä surffaillessa...
Onnellinen Joppuli
Tuolla se tuhisee vaunu kopassa, kaheksan aikoihin ois herätys kun on lääkkeen anto. Vähän jänskättää eka yö sen kanssa kotona kun oon jo valmiix tosi väsyny. Hyvä että silmät pysyy auki. Heräsin yöllä kolmen aikaan lypsylle ja en meinannu saada sitten unta.
Nälkä ei oo, kun ruokin pullolla varmuudeksi ja tutia ei huoli. Jos mies tai joku muu nukuttaa niin nukkuu ihan helposti sänkyynsä, mut mun kaa ei onnistu ollenkaan. Mies tekee yövuoroja, joten ois pärjättävä kaksinki joskus. Päivisinkin on vähän samaa vikaa, mut yöt on ihan hirveitä. Viime yönä mies jo soitti mun kiellosta huolimatta äitinsä tänne avuksi, kun olin 7h yrittänyt turhaan saada vauvaa nukkumaan ja itkettiin kurkku suorana molemmat. Mummo sai vauvan nukkumaan ihan helposti, mut mä en enää oikein saanut unta kun olin jo niin sekaisin. 
