** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.7 **

Sen verran vielä sanon että mun mielestä mulla ei ole mitenkään korkea kipukynnys... Mutta synnytyskipu oli ihan siedettävää ainakin suurimmaksi osaksi, ja lisäksi mun synnytys eteni ihan nopsaan tahtiin. Tietenkin helpottaa tieto siitä että lopputulos on positiivinen, turhaan ei tarvitse kärsiä. Ja varmasti kipu on erilaista eri ihmisillä, mä pystyin synnyttämään ilman puudutusta mutta jollain toisella kipu voi olla kovempaa.

Tsemppiä tasapuolisesti kaikille, niin alkumatkalaisille kuin loppuvaiheen kärvistelijöillekin! :heart:
 
HURJASTI ONNEA ARMINEN!!! :flower:
Ja kiitos synnytyskertomuksesta! Rohkaisevaa kuulla, että noinkin voi selvitä.

Amandalle myös onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Alkumatka on aina etappi kerrallaan.

Samirja Miten olis? Eikös raskaana oleville voitais suoda työpaikalle torkkupeitot, kun kerran eduskunnassakin kansanedustajilla on :)

Tömpsis Sulla on kyllä oikein Super-epeli, kun ei osaa päättää, miten päin majailis. Onneksi kuitenkin nyt taas oikeinpäin. Toivotaan, että pysyy!

Vaatteista Mulla on alkanu jo noi alkuvaiheessa ostetut äitiysfarkut/-housutkin ahdistaa. Mammaverkkarit ja hameet on enää niitä, missä viihdyn, vaikkei mitään jättimahaa lopulta olekaan. Onneks ei ole enää hirvittävän montaa viikkoa jäljellä.

Joanmi + Potkiainen 35+0
 
Heippis!

Onnea vauvautuneille :flower:, Armisen meininki kuulosti oikein lohdulliselta!

Amanda - jei! Loistavat sijaintitiedot teillä :). Itse olen ultran suurkuluttja, jonka mieli rauhoittui vasta kotidopplerilla, joten enpä ole hyvä vastustamaan ajatusta ylimääräisistä ultrista...

Mä olen päättäväisesti lopettanut ikävien tarinoiden lukemisen, sillä äh - muuten ei voi olla onnellinen tilastaan missään vaiheessa! Kun ottaa huomioon, mitä teini-ikäisillekin sattuu ja nuorille aikuisille... Niin huolehtimistahan tässä olisi tarjolla vissiin loppuelämäksi :( Ja niin, koska jotenkin eläydyn lukemiini juttuihin jotenkin liian syvällisesti. Siksi onkin kivempi lueskella täällä onnellisista syntymistä ja tavallisista raskauden pikkukiusoista...

Samirja, äitiysfarkut on ehkä parasta, mitä ihmiskunta on keksinyt. Mulla on ruoka maistunut ja pahoinvoinnista huolimatta oksua ei ole esiintynyt - joten massaa kertyy... Kesällä meni ihan hyvin erilaisissa vaateviritelmissä ja pienemmällä elopainolla. Lisäksi en taikauskoisuuttani uskaltanut tehdä mitään ostoksia ennen np-ultraa, mutta kun sieltä tuli positiivisia uutisia, niin viuh Henkkamaukalle. Ja sit sain vielä kaverilta lahjoituskamaa, joten sittemmin en ole juurikaan tavallisia housuja päälle laittanut.

Kertomisesta: Samirja - äh, olisi voinut toivoa leppoisampaakin vastaanottoa. Me kerrottiin aika monelle ystävälle jo tosi aikaisin, kun oli kesällä sellaisia tilanteita, että oli vaikea olla kertomatta. Ja moni jo tiesikin meidän hoidoista. Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin np-ultran jälkeen ja töissä sitten vähitellen... Nyt alkaa jo olla sellaista tyyristyllerö-settiä, että ei pysyne kovin kauaa salaisuutena ihan vastaantulijoiltakaan :\ - toisaalta näytän lähinnä kaljamahaiselta :'(

Hankinnoista - kolmio hankittiin jo pari vuotta sitten ;) ja nyt on tosiaan pitänyt rientää telttaosastolle omien vaatteiden suhteen. Mutta vauvalle en kyllä ole uskaltautunut enkä oikeastaan halunnutkaan hankkia vielä mitään. Jotenkin muutenkin tuntuu siltä, että tavaraa ja ryönää ja "kaikkea tarpeellista" yritetään markkinoida ihan joka lävestä - toivoisin, ettei hukuttaisi härveleihin. Siksi katsellaan vielä ja mietitään esim. vaunuasioita ehkä ensi vuoden puolella tarkemmin. Kokeneet: eikös sitten äippälomalla ole hyvin aikaa miettiä näitä ;) :D ?!

Kaikille tasavahvasti hyvinvointia - myös pahoinvoinnin keskelle... Täällä etelässä melkein myrskyää!

Lallaa ja Pikkuinen 14+6
 
Heippa mammat!!! :wave:
Anteeks hehkutus, mutta pakko sanoo: IHANAA OLLA MAMMALOMALLA!!!!! Se on mulle niin luksusta, että tässä on toinen arkiaamu, ettei oo tarvinnu herätä kuin isännän herätyskelloon. Eilen meidän kissa luuli, että emäntä nukkuu rokuliin ja alko herätteleen klo 5.30, joka on normi aika mun herätä sillon kun olin menossa aamuvuoroon töihin. No, nyt kissa nukkuu vieläkin yöunia, eli hyvin meni perille, kun eilen sanoin, ettei tartte ennen isännän kelloa inahtaa mihinkään, en oo menossa töihin. :D

Mä sitten eilen pesin yhen koneellisen muksun vaatteita! Ja toisen koneellisen harsoja. Molemmat vuosimallia -78, mieheni vanhoja vaatteita ja harsoja. Ja ihan käyttökuntosiakin, vielä näkee merkeistä lukee TUTTA ja koon!!!! Uskomatonta!!!! Mutta kyllä näytti pyykkirekki kummalle, kun siinä roikku semmosia retrovaatteita, jotka OLI NIIN PIENIÄ!!!! Ja valehtelematta ne tuoksu ihan vauvalle!!! Pikkasenko tämä mamma nuuhkutteli niitä vaatteita ripustellessaan!!:whistle: Ja tuli laitettuu miehellekin joku lepertelyviesti.... Sitä se teettää nää raskaushormoonit..!!!

mammavaatteista: mä ostin ensimmäisenä Prismasta ihan perus collegehousut ja ne menee edelleen jalkaan. Muutamat mammapöksyt oon saanu ja niillä oon sitten pärjäilly. Ja legginsit on hyvät, ihan perusleggarit hommasin kesällä, sillä niissä oli ihan hyvä vyötärö. Alushousuissa en oo niitä mammapöksyjä kokeillu, ostinpa vaan kaupasta ronskisti isompia normi housuja, sillä ne alkkarit mulla alko ennemmin kiristää ku päälyhousut. Oonpahna todennu, että hipsterit tai sitten semmoset bokserimallit on aikas hyvän tuntuset näin mahankin kanssa.

Hankinnoista. Me miehen kanssa hommaitiin isommat hankinnat noin kuukaus sitten, kun oltiin kesälomalla. Työkaverilta sain lahjotuksena pinnasängyn ja hoitopöydän, mutta turvakaukalo ja vaunut tuli ostettuu kesälomalla. Neki hankittiin sillon siks, kun sopivat tuli vastaan. Eli, kyllä niitä juttuja tulee vastaan sitten aikanaan. Mutta sen verta voin sanoo, että jos meinaa jostain kauempaa tavaraa hankkia, niin kannattaa käydä hankintareissut ennen mammalomaa. Ihan vaan sen takia, että tän isomman massun kanssa ei oo mitenkään mukavaa istuskella autossa. Mulla nyt ei järettömän iso maha oo ollu missään vaiheessa, mutta jo muutamia kuukausia sitten autossa istuminen on alkanu tuntuun tuskalliselle, jos on pitänyt istuu pitempään kuin kauppareissun.

Tänään sitä ois ohjelmassa vaatekaapin järjestäminen... Ei meitsin lempparipuuhaa, mutta jos tänään tekis, niin ei huomenna tarttis. Ku pitäs alkaa saamaan noita vauvanvaatteita johonkin yhteen paikkaan, niitä kun tällä hetkellä on äitiyspakkauksessa, kapiokirstussa ja tänään tuleva mummo tuo niitä vielä kassillisen lisää ja ei oo enää paikkaa mihin kaikki laittas... Tai siis, on paikka, kunhan saan järjesteltyy ton kaappin pikasen loogisemmin. Ehkä käytännön kannalta nimittäin helpottas tulevaisuutta, jos muksun vaatteita ei ois samassa kaapissa kuin meidän paitoja tai sitten verhoja... Heh...
Kaappiin siis!!!
Syksyistä syyskuun päivää täältä Pohjosesta kaikille foorumilaisille!!! :wave:
t.Pol ja masuaskki 35+1
 
Amanda ja Marjutan tulkaa kertomaan kuulumisia... Mikä vointi? Löytyykö jo oireita? Suosittelen lämpimästi pahoinvointirannekkeita. Tosin itse tarvitsin niitä vasta viikolta 7 eteenpäin. Nyt kohta jo viikko ilman! Tosin just nyt on semmoinen olo, että harkitsen niiden ottamista esiin.

Poks vaan 11+0 jes!
Kuulin eilen sermin yli, kun projektipäälliköt pohti, että kuka tekee ja mitä projektia. Ne kovasti kaavaili mua yhteen projektiin ensi vuonna, ja vähän häpeissäni kuuntelin. Ajattelin, että reilun viikon kuluttua ilmoitan, ettei mua kannata helmikuuta pidemmälle mihinkään projektiin kaavailla. Samalla voin sitten kysyä, että onko keskipäivän ultra palkallista vai palkatonta. Luulisin, että palkallista...

Lallaa mä olen kanssa pitäytynyt tiukasti poissa ikävien tarinoiden palstoilta. Samalla logiikalla yritän olla ottamatta turhia paineita maailman taloudesta ja ympäristön tuhoutumisesta. Koska eihän siitä mitään tuu, jos mä yritän murehtia noi kaikki maailman asiat. En niille juurikaan mitään voi tehdä. Pieniä asioita toki, mutta ei ne suuret linjat ole minun käsissä.

Jee, ei haittaa raskaus lattaritanssien harrastamista! Se on niin mahtavaa. Kun rinnatkaan ei enää ole kipeät, niin voi bounsatakin. Oikein ilolla odotan, että pääsen mahan kanssa sinne sheikkaamaan.

Pol kuulostaa niin ihanilta noi sun retrokuteet. Oih!

Samirja 11+0
 
Samirja, kiitos kysymästä, täällä vielä alkuraskauden jännitys ja huolet päällä. En vaan uskalla vielä luottaa, et kaikki menee hyvin. Toisaalta sitä haaveilee jo seuraavista ultrista (jännityksellä…), raskauden etenemisestä ja siitä mahdollisesta ihanasta palkinnosta keväällä… :) Mutta samalla oon vielä hyvin tietoinen, et 6+5 ei oo vielä kovin paljon… Varasin ajan toiseen ultraan, joka on kahden viikon päästä! :) Sillon olis siis 8+5. Toivon hurjasti, et sinne asti pääsen ja et siellä olis kaikki hyvin. Neuvolankin varasin jo sille samalle viikolle ja (alustavasti) myös np-ultran yksityiselle rv 11+6. Se ei tarkoita, et oon varma, et sinne pääsen, mut halusin varata kuitenkin. Toisaalta mietin, et menisinkö kuitenkin juliselle np-ultraan? Kai ne kätilötkin on tosi päteviä. Milloin Lallaa sulla olikaan np-ultra? Miten Samirja - onko sulla siis vielä edessä?

Olo on ollu tosi hyvä ja totta kai kuulostelen sitäkin puoli hysteerisenä. :) Aika paljon äklöttää/on huono olo, mutta en oo oksentanu. Usein herään siihen pahaan oloon aamuyöstä nejän aikaan! Rinnat/nännit on vähän kipeät, muttei enää yhtä kipeät kuin viikko sitten. Siitäkin ehdin jo huolestua… Janoa, väsymystä ja hengästymistä pukkaa, mut muuten olo on oikeestaan ihan hyvä! Mut eikö pahaolo saata vielä pahentua myöhemminkin vai mikäköhän on se ”yleisin” rv millon oksentaminen alkaa jos on alkaakseen?

Mä kerroin jo kahdelle ystävälle, kun nähtiin pitkästä aikaa ja heillä on omat lapset saatu hoitojen avulla. Meillä olis kahden viikon päästä yks duunitilaisuus, johon kuuluu illanvietto… Sinne tulee mun läheisimmän kollegat ja esimies. Mietin, miten siitä selviän kertomatta vai pitäiskö sit vaan sanoa suoraan miten asia on. Argh, miten vaikeaa. No, pitää varmasti mennä päivä kerrallaan ja katsoa sit parin viikon päästä, mikä on fiilis.
 
Amanda mulla on ollut jo yksi np-ultra ja kohta on toinen. Eka oli siis liian aikaisin (10+1), mutta koska aika oli lähetetty mulle postitse ja se oli kuukautisista laskettuna oikeaan aikaan, en ruvennut niille ilmottelemaan, että by the way, yksityisen vu:n mukaan toi on ihan liian aikainen aika. Ei, härskisti päätin ottaa kaksi ilmaista ultraa julkiselta puolelta! Ens viikon ma on sitten se oikea-aikainen np-ultra.

Ja tosiaan pahoinvointia alkoi mulla vasta viikolla 7+ ja en ole oksentanut ollenkaan. Ja hyvin lievää se on onneksi ollut.

Pahimmat pelkotilat oli viikoilla 8+ ja 9+ ennen sitä np-ultraa. Uh, se on kamalaa eikä sille oikein voi mitään.
 
Heippa!

Ihana kuulla Pol, että mammalomalla on mukavaa. Sitä mäkin odotan :) :)
ja oon kyllä kade noista teidän retrovaatteista. Mulla on vain yksi mun vanha mekko odottamassa vaavia, muuten ollaan ihan uudempien vaatteiden varassa.

Me käytiin eilen taas ultrassa. Vaavi oli kasvanut mukavasti ja vastasi viikkoja 33-34 (ja siis menossa oli eilen 31+1) eli ihan reilunkokoinen. Painoa oli 1860 g ja pituutta 40cm. Sitkeästi istui edelleen perätilassa (jossa siis istunut ainakin 5 viikkoa...). Ei kuulemma vielä ollut kiinnittynyt, joten toivottavasti hoksaa itse kääntyä lähiviikkoina. Kovasti taas lääkäri puhui raskausmyrkytyksen todennäköisyydestä (ilmeisesti lähempänä sataa kuin nollaa prosenttia) ja ennenaikaisesta synnytyksestä. Siksi kovasti toivoisin, että neiti suvaitsisi kääntyä pää alaspäin, että olisi edes toiveita alatiesynnytyksestä.

Pahoinvoinnista, alkoi mulla jo viikolla 3... Eli siitä tiesin, että jotain ainakin yrittää tapahtua. Ja sitten sitä aamuoksentelua onkin riittänyt tänne asti. Voitte muuten kuvitella, miten on hehkeä olo, kun on varsin turvoksissa jo aamusta alkaen ja lisäksi oksentaa aamuisin. Sitten vaan reippaana ja virkeännäköisenä töihin... :ashamed: mutta en oo enää pitkään aikaan jaksanut välittää silmäpusseista jne... Ja sanoisinkin, että olkaa vain onnellisia, jos voitte hyvin! :) mulla siihen ekan kolmanneksen (ja vähän ylikin kestäneeseen) jatkuvaan pahoinvointiin auttoi lähinnä ulkoilu. Aamupahoinvointiin ei mikään muu kuin oksentaminen :$

Onkohan Tömpsis jo synnyttämässä? :)

Mukavaa syysviikonjatkoa kaikille!

t. Tuiskuli ja Maisa 31+2
 
Samirja, ei ne ylimääräiset ultrat yhtään haittaa! :) Pidän peukkuja, et saatte hyviä uutisia ens viikolla!

Argh, voiko jännitys tästä vielä kasvaa…? Luulen, et mulla tää alku on tosi vaikeaa sen takia, että ollaan yritetty niin kauan ja raskaus saatu aikaiseks hoidoilla. Ja siihen päälle se vuoden takainen epäonni, joka valkeni 8. viikolla. Joten nyt vaan toivon, että pääsisin sinne kaksinumeroisille luvuille. Ja sitten varmaan alkaa uudet jännitykset. Miten tätä pää kestää! :) Joskus mietin, et tulisko musta ihan hysteerinen äiti tätä menoa, mutta ystäväni, joka on saanut lapsensa koeputkihoidoilla ja valtavan alkuraskauden pelkojen jälkeen lohdutteli, ettei välttämättä tuu. Hän on nyt oma rento itsensä, kun ne pari lasta on onnistunut saamaan. :) No, katsotaan miten asiat etenee ja helpottaako huolet jossain vaiheessa.

En oo onneks hirveesti lueskellu mitään oirelistaa tai miettiny, onko mulla kaikki oireet mitä ”kuuluu” olla. Koska ei kai yhtään samanlaista raskautta olekaan!
 
Pööppis
Tsemppiä ultriin!!


Ja voikaa hyvin <3


itellä tuntuu ettei millään jaksa oottaa vielä viitti viikkoa seuraavaan ultraan :s Haluisin niin nähä pikkusen, mutta nyt on niin heikko tilanne rahallisesti,ettei mitää mahkuja yksityiselle ultraan :I


p & Rusinapulla 15+1
 
Pol, sait aikaan kadeaallon vaatekertomuksella ;) Täytyypä mennä tonkimaan vanhempien luo, jos sieltä jotain löytyisi... Onnellista lomailuaikaa! Oispa meidänkin kissat yhtä fiksuja kun teidän (mutta eivät kyllä ole, viiden tienoilla kävin tarjoilemassa heille ruokaa, kun huomasivat mun heränneen ja se on nopein tapa saada rauha - ARGH musta tulee huono kasvattaja!).

Pööppis - eikö ookkin jotenkin hassua aikaa tämä? Mulla on rakenneultra varattuna vasta 21.10. ja sitä ennen taitaa olla ehkä yks neuvola. Mutta muuten ei ole muuta tarjolla kuin kotidopplerilla leikkiminen. Olokin on nälkää, janoa ja ajoittaista väsyttelyä lukuunottamatta melko normaali, joten - liikkeitä odotellessa...

Amanda - jaksamista :hug:! Kai se toivottavasti niin menee, että mitä pidemmälle pääsee, sitä vähemmän pelkää. Itselläni on ainakin nyt vähän helpompaa. Varasin neuvolan 7+5, kun olin käynyt varsinaisessa varhaisultrassa ja neuvola oli 9+2 (neukkutäti tosin merkkas sen 8+6). Np-ultra-ajan sain julkiselle kohtaan 12+0 (tai kuten ne luulee 11+5). Tavallaan tuntui ihan mukavalta ja loogiselta mennä julkiselle np-ultraan siihen sairaalaan, jossa ajattelee synnyttävänsä. Tulee sitten heille dataa koko matkan varrelta. *Toivottavasti* pätevyydessä ei ole kovin suuria eroja! Me saatiin ainakin oikein hyvää ja keskittynyttä palvelua. En mäkään ole välittänyt muiden oirelistoista. Kun ei niitä oireita alkuun ollut ollenkaan ja välillä oli niin paljon, että olisin jostain ihan mieluusti luopunutkin...

Samirjan seuraavia ultrauutisia odotellessa!

Kaikille tasapuolisesti hyvää vointia (mahdollisuuksien rajoissa) ja syysmyrskystä huolimatta puhtia!

Lallaa ja Pikkuinen 15+1 (kyllä ne viikon tässä lisääntyy!)
 
Sellaista vielä palasin tänne kirjoittelemaan, että jonkun pitäisi varmaan ottaa vastuu tän palstan päivittämisestä nyt kun Sannuli on tuolla vauvapuolella?

Ite aattelen, että mulla on enää niin vähän jäljellä, ettei mun kannata (kun sitten tulisi taas pian uusi vaihto). Tahtoisiko joku teistä tuoreemmista ottaa vastuun ja perustaa uuden pinon, johon päivitettäisiin etusivulle tietoja? Nyt lista ei enää oo ajantasalla... (yritin käydä sieltä urkkimassa teidän kaikkien laskettuja aikoja :D )
 
heippa :)

melkeen menin tänään jo! 1,5h ajan oli kipeitä supistuksia - välillä vaan itkin kivusta :( - 4-6min välein, mutta sit ne loppu kun löysin rennon asennon sohvalta, tarkotus oli vaan helpottaa kipua, eikä lopettaa niitä... noooh, seuraavaa kipukertaa odotellessa, näköjään ne päivä päivältä pahenee, eli kuinka kipeetä ne oikeesti voi tehdä???

Hankinnoista: me hankittiin tosi aikasin esim. vaunut, kun tuli vaan hyvät vastaan. Eikä se haitannut, kun takuu alko vasta lasketusta ajasta, vaikka ne on meillä seissyt jo monta kuukautta :D Me ei hankittu mitään ennen np-ultraa, mutta sen jälkeen sitten hankittiin aina jos haluttiin - keskenmenon jälkeen todettiin, että tavalla tai toisella me joskus saadaan niille tavaroille käyttäjä, joten kyllä ne hankinnat on vaan tehtävä. Ja mä mielummin kävin ostoksilla kun kroppa vielä kesti shoppailun, eipä olisi kauhean kivaa enää ollut tällä mahalla ;) Ja nettikaupat kunniaan, sieltä on tosi paljon hankittu! ;)

Voikaa hyvin, tsemppiä kaikille alkuraskauden pahoinvoinnista kärsiville! :hug:
tömpsis ja super 40+6
 
Tömpsis kuulostaa jo siltä, että Superilla olis ihan lähtölaskenta käynnissä:wave:. Ehkä se sitten jo seuraavista kipeistä suppareista on menoa.

Amandalle tuli mieleen tuosta illanviettoasiasta ja asian salailusta, että mä oon hörppiny sitä alkoholitonta siideriä, mikä on ihan samanlaisessa tölkissä, kun noi alkoholilla varustetut. Pari kertaa oon onnistunu jopa lähipiirin järkyttämään, kun ne on kattonu saunaillan päätteeks, et mitä h...vettiä mä oikein teen. Erittäin paheksuvilla katseilla ja mulkoiluilla höystettynä. Oon sitten kyllä lohduttanu ja näyttäny, et lukekaas vähän purkin kylkeä... On niitten ilmeet kyllä ollu näkemisen arvosia :LOL:.

Joanmi + Potkiainen 35+2
 
Samirja, mulla oli mennyt tuo ohi. :) kiitos omasta ja muiden puolesta. Vautsi, sullakin kohta maaginen 12 vkoa täynnä, onnittelut!

Tömpsis, täällä ollaan hengessä mukana :)

Huomaa muuten, että kun alkaa olla jo aika iso maha, niin saa kuulla valtavan määrän synnytystarinoita... :D musta ainakin tuntuu, että jokainen kahvipöytäkeskustelu töissä jne kääntyy jonkun tai jonkun tutun synnytykseen. Ja ohjeita tulee :D ehkä poimin niistä vain ne järkevimmät, joita tänäänkin kuulin. Nimittäin: "Älä hermostu, vaikka asiat etenevät hitaasti". "Luota itseesi ja siihen, että kaikki menee lopulta hyvin". "Palkinto on kaiken vaivan arvoinen".

Että näillä sitten mennään :D

Tuiskuli ja Maisa 31+3
 
kiitos taas mukanaolosta :heart:

tänään sairaalassa todettiin, että eipä nuo mun järkkykipeät supparit mitään oo tehny, kohdunsuu täysin kiinni ja kaulaa 3cm jäljellä :O Eli mä voin roikkua täällä vielä kaaaaaaaaauan! :whistle: käynnistystä en kyl haluis, voi kunpa lähtis itestään kunnolla tulemaan sit ku tulee... Onneks painoarvio nyt 3,5kg eli ei pitäis olla jättiläinen ja onneksi siellä ollaan majailtu nyt jo vähän pidempään oikeinpäin ;) :D :D

Voikaa hyvin, palataan taas asiaan :)
tömpsis ja super 41+0
 
Pööppis
Hui miten täällä kun lukee, tuntuu että aika menee hurjaa kyytiä!
Tuntuu ettei siitäkään oo kun pikku hetki kun Samirja plussasi, mut kohta sullakin on jo 12 vkoa täynnä, onnet siitä :)


Lallaakin pörrää niin samoilla viikoilla miun kanssa, kiva :)
Mie otan kohta hirmusii paineita tästä asiasta; kun liikkeet ei vielä tunnu. Eikä dobbleriakaan ole, niin tuntuu ettei oo oikein mitään konkreettista nyt siitä että tuolla masussa polskitaan ja voidaan hyvin. Taidanpa kohta ottaa ja mennä töihin leikkimään ultralla. :ashamed: Jos ilkiän mennä.. Mut tuntuu kyl kohta ettei voi muuta kun mennä sinne ja kysyy saanko privat-aikaa 15minuuttii :D Vin minä ja ultra, se kun mahan päältä jo näkyy,nii voi huoleta itte kattoo. Näkyi se itse asiassa jo sillon 12+1 kun eka kerran sillä ultralla Rusinapullaa etin. Kun seisoin, ei näkyny ja mulle tuli jo hätä että ei siellä ketään ole :s
Sit hoksasin mennä makuulle lattialle, niin heti löytyi ja kaveri potki ihan vinhana, ja mulla oli suurennos päällä niin pystyi jopa varpaatkin laskemaan <3


Mites työ jotka ootte alkuraskaana, niin onko teillää tällä hetkellä millasii oireita päällimmäisenä? Onko pahoinvointia?
Ite hämmästyin kun en oksentnu kertaakaan, tiedä sitten auttoiko kun söin vähän väliä jotain pientä ja be-vitaa päivittäin.
Entä onko teillä jo jotain mielihaluja?
Itellä on tällä hetkellä kaikki suolaset ja kirpeet ja hapankorput, viimevkollaa raaka sipuli ja alkuraskaudesta KAIKKI rasvanen ruoka.. voi kauhee kun paino nousi ihan ton takia kun oli PAKKO saada ransaklaisii, kebabii, pitsaa,,,, ugh.. ja omg... tästäpä saa syyttää sit sitä et toi paino pääs nousee turhankin paljon :( Damn..

Ootekos te saanu nukuttua kunnolla? Yöheräämisiä?


Ennätyspitkän jaksoin kirjotta,kun tällä mun näppiksellä on vaikee tai siis huono kirjottaa, nii yleensä en sit innostu tällää turhemmin näpyttelee.
Sit tänään on ollu oudon alakulonen olo ja ikävä tota yhtä kaks lahkeista jota en nää viikkoon :( On niin surkee olo. Mut jospa se tästä. Huomenna pittää ruveta kyl kirpparikamoja littamaan kasaan, ihan pakko saah vietyy kirpalle vaatteita jotka ei tuu mahtuu päälle kuitenkaan piiiiiiitkään aikaan, pakko saada hankittua rahaa vauvantarvikkeisiin. Köyhällä kun ei sit oo vara vlita näköjään :s Ei hurrta nimittäin kelan rahoilla.

No mut eipä nyt taas jaksa raha-asioillakaan ressata, pitää vaan silitellää masuu ja ajatella et Rusinapullan puolesta tekisin mitä vaan. <3
 
Hei, kiva kun täällä kaivataan :)

Olen kyllä taustalla lueskellut, mutta vähän kuten Amandakin, olen hyvin varovainen vielä näin alussa kirjoittelemaan mitään. Taustailen myös vielä tuolla yrittäjien puolella, tuntuu niin epäuskottavalta tämä!

Oireita on hyvin vähän. Minäkin hengästyn kyllä herkemmin (olen siis harrastanut aika raskastakin urheilua monta vuotta), ja tuntuu että vähänkin kun liikkuu syke on heti 140 paikkeilla.. olen kuitenkin jatkanut lähes samaan malliin salilla käyntiä, mutta juoksulenkit on pitänyt vaihtaa reippaaseen kävelyyn.

Nälkä on ihan jatkuvasti, ja jos ei syö säännöllisesti niin huono olo iskee helposti. Nyt on eilen ja tänään ollut epämääräistä kuvotusta koko päivän, etenkin ruuhkabussissa tuntui tosi pahalta.. hajuaisti on kuin koiralla, eli haistan kaiken tosi voimakkaasti ja yleensähän nuo hajut on pahoja ja kuvottavia. Tajuaakohan monikaan tyyppi miten pahalta hengityksensä/vaatteensa/hiuksensa oikeasti dunkkaa.. Pööppis, mullekin upoaa kaikki suolainen ja rasvainen! Hampurilaista, juustonaksua, suolakeksejä, minitomaatteja, pitsaa.. makeaa ei niinkään. Mutta toivottavasti tää helpottaa vielä.

Joinakin päivinä on ollut vähäistä menkkamaista kipua munasarjoissa/paineen tunnetta kohdussa. On sellainen ”raskas” olo, joten tätä se varmaan tarkoittaa kun tuntuu tiineältä :)

Amanda, mullakin olis ens pe illanvietto duuniporukan kanssa. Ajattelin ottaa etkoille oman pullon, jossa olisi "kossukarpaloa" eli pelkkää karpalomehua taskumatissa :LOL: ja lisäksi 1-2 alkotonta siideriä, jotka vaikka kaadan lasiin niin ettei tölkkiin kiinnitetä huomiota. Baarissa sitten vaan täytyy yrittää tiskille eri aikaa kun muut ja toivoa muutenkin, että muu porukka olis niin kännissä ettei ne tajua.. heh.

Neuvola on varattu 29.9., meidän paikkakunnalla on karsittu tosi paljon noita neuvolapalveluita ja minäkään en ruuhkan takia päässyt lähineuvolaan vaan joudun kauemmas. Koitan kyllä vielä asiasta soitella ja anoa, josko pääsisi tuohon lähemmäs.

Innolla odotan ja lueskelen teidän muidenkin, ja etenkin vasta plussanneiden, kuulumisia. Myös synnytyskertomukset on mielenkiintoisia :)

Ja Samirja, iso kiitos jos jaksat alkaa päivittämään!

Voimia, jaksamisia ja tsemppejä toivotellen

marjutan ja muru 5+5
 
Viimeksi muokattu:
Mulla oli semmoinen 4-viikkoinen jatkuva krapula. Just semmonen kohmelo ja teki mieli krapularuokaa ja välillä piti oikein syvällisesti harkita oksentamista, mutta aina päätin kuitenki olla oksentamatta. Ja sitten vä-syt-ti! Nyt pahin väsymys on ohi ja tekee mieli hedelmiä ja normiruokaa ... ja pitsaa edelleen. Paino ei oo tainnut enää nousta.

Just vasta olen alkanut heräämään yöllä. Tai no, mä olen aina ollut yöheräilijä. Mutta nyt herään pieneen vatsakipuun, joka helpottuu ylläriylläri pissaamalla ;)

Kohta ei tartte enää töissäkään miettiä, että näkyykö maha. Helpotus! Kaveri kyllä sanoi, että oli tarkkaillu, kun mulla oli semmoinen vartalonmyötäinen neule, ettei mitään pikku lihomista kummempaa musta voi päätellä. Omasta mielestä olen pallo.

Tästä salailusta on tullut jotenki hauskaa! Ei tee mieli kertoa. Alussa olis halunnut kertoa ihan jokaiselle, mutta nyt on päinvastoin.

Ja tosiaan Amandalle ja Marjutanille yritän vakuuttaa, että vaikka teistä just nyt tuntuu siltä, että aika menee tunti kerrallaan, niin ihan ihan ihan pian aika alkaakin mennä jo päivä kerrallaan ja sitten hups viikot vierähtää.

Samirja 11+2 (mieskin osaa jo laskea noita päiviä, aamuisin innoissan ilmoittaa, että mikä päivä on menossa!)
 
Huh, täällä on alkanut paha olo hiipimään oikein kunnolla kuvioihin… Oon ihan super huono oksentamaan, joten pönttöön en oo (vielä) kurkistanu, mut jatkuvasti on kova oksetusolo päällä. Miten tässä pystyy tekemään töitä avokonttorissa, kun koko ajan pitää juosta varmuuden vuoks vessaan ja takas eikä mielessä oo muu kuin oksennuksen pidättäminen. :) Oudointa on se, että herään aamuöisin 3-4 aikaan pahoinvointiin. Oksun pidättämisestä on sitten seurauksena se, että kaikki tulee alapään kautta löysänä tavarana ulos! Sori tää ällöttävä kertomus… :)

Ruoan syöminen on enemmän pahan olon karkoitusta ja syöminen auttaakin siihen. Eniten tekee miele terveellistä ruokaa ja eilen oli kova hinku raikkaisiin hedelmiin! :) Oon yleensä jäätelöfriikki, mut nyt en voi syödä sitä ollenkaan, eikä muukaan makea tai suolainen roskaruoka kelpaa. Miten voi olla!! Tavallista kotiruokaa tekee mieli, muttei varsinaisesti kalaa tms. vaan tyyliin lihamakaronilaatikkoa.

Aamuyön heräilyt ei juuri auta väsymykseen. :) Ja muutenkin on sellanen vetämätön tylsistyny fiilis. Tai no, olo vaihtelee, mut just nyt on hidas vaihde päällä. Sit mulla on sellanen outo olo - vähän kuin olis tulossa kipeeks. Tulee vilunväreitä, lihakset on väsyny, hengästyttää…

Hassua tosiaan et näin alussa on kovimmat oireet, vaikka se tyyppi on ihan minikokoinen. Vatsakin on mulla jo nyt turvonnu! :)
 
Hello mammat!!! :wave:
Ihana lukee teidän alkuraskauden olotiloja, kun ne on niin samanlaisia, mitä itellä oli aikanaan. Sillon tuntu, että aika ei kulu millään ja että raskaana tulee olemaan iäisyyden ja nyt kun kaskettuunaikaan ei ookaan enää kuin kuukaus (HUI!!!!!) niin tuntuu, että väliaika meni ihan lentämällä. Voimia vaan kaikille alkuraskauden pahoinvoiville!!! Ittelle pahoinvointia aiheutti liian harvoin syöminen, mutta kun säännölliset välipalat otti mukaan (katsoin siis jossain vaiheessa ihan kellosta että söin parin tunnin välein) niin johan helpotti!! Ja kaikki hapanmaitotuotteet oli IHANIA ja edelleenkin vesän viiliä, maitoo tai jugurttia päivittäin, maitoon tuli alussa ihan himo!!

Mä totesin tossa vauvan vaatteita kaappiin laittaessa, että kaameasti on bodeja!!! Kirpparilta käytiin sitten äiskän kanssa ettimässä puolipotkuhousuja ja potkupukuja, kun mä halusin semmosia alaosia, että niissä on suoraan jalkaterät peitettynä. Oikein kummissani kattelin H&M:llä, ettei sielläkään suuressa osassa vauvojen housuissa oo jalkateriä. No, meneepä sukkia enemmän kaupaks, kun myy housut housuna ja unohtaa ne puolipotkarit tai potkuhousut. Siks oon noihin puolipotkareihin ihastunu, kun aattelen, että meidän muksu syntyy talvee vasten, niin lämpimämmät ne ehkä on, kun on ehyttä kangasta vyötäröltä varpaisiin asti (plus ettei tartte väkertää niitten pienien sukkien kanssa niin kauheesti, helpompi käsitellä isompaa "kangaspalaa") =)

lallaa, hehkutin meidän kissan fisuutta liian aikaisin... sen yhen yön oli hiljaa viiden aikaan, sen jälkeen JOKA YÖ herättänyt viiden jälkeen!!!! Ja kyllä se hermoja riipii, varsinkin kun toi meidän yksilö ei oo mitenkään pieniääninen! Me ollaan miehen kanssa naureskeltu, että muksun kanssa ei tuu sitten onnistuun sama kuin huutavan kissan kans: kissan voi sulkee kylppäriin ja se rauhottuu siellä, mutta muksua ei niinkään, vaatii pikkasen jotain muuta panostusta, että itku loppuu. Uskoisin, ettei kumpikaan meistä tule suhtautumaan vauvojemme itkuun samalla lailla kuin huomionkipeiden kissojen yöhuuteluun. =) Ja onpahan kokemusta yöheräilystä, kun kissat koulii jo ennen lapsen tuloo!

tuiskuli, mua hieman ihmetyttää toi, että miks sulle se lääkäri puhuu raskausmyrkytyksen todennäkösyydestä??? Siis, voiko sen muka ennustaa jostain, tai onks sulla ollu sitten jotain oireita?? Mä oon aina aatellu, että se myrkytys vaan ottaa ja tulee jos on tullakseen.... Itte oon syntyny rv 30 äitini rajun raskausmyrkytyksen vuoksi ja uhan yhteiskuntakelponen yksilö musta tuli.:D Lekuri mua pelotellu, että raskausmyrkytys voi olla "osittain perinnöllistä", mutta eihän ne tarkkaan ottaen tiedä, että mikä sen myrkytyksen saa aikaan. Sen tiedän, että raskausmyrkytyksen vuoksi ennen aikaisesti syntyneillä vauvoilla on normaali keskosia vähemmän keuhko-ongelmia, sillä äidin raskausmyrkytys kypsyttää sikiön keuhkot ilman kortisonia. Itte oon kertoman mukaan viettäny 9 päivää keskoskaapissa, mutta ei mulla kuulemma hengityksen kanssa oo ollu koko sinä aikana mitään ongelmia, olin vaan pikku kirppuna siellä letkujen keskellä lämpimässä hengailemassa. :) Ja voin sanoo, että se pituus joka jäi saavuttamatta ennen syntymää, niin sen kasvoin sitten teini-ikäsenä reilusti takas!! Oon nimittäin naiseks ihan kohtalaisen pitkä, kun tota elopituutta on siunaantunu 187cm, ja syntymäpituus oli kuitenkin vain 42cm... :whistle:

No joo. Jos sitä sitten lähtis katteleen sitä välipalaa, kun näyttää aikaa edellisestä ruokailusta taas vilahtaneen sen muutaman tunnin. On nimittäin edelleen silleen, että jos ei syö säännöllisesti, niin tulee huono olo.

Jaksamista vaan kaikille odottajille ja mukavaa viikonloppua!!!! :wave:
t.Pol ja masuasukki 35+4
 
Pol, mulla on ennen raskautta ollut korkeata verenpainetta (joskaan ei raskauden aikana, vaikka raskausaikana mulla ei oo ollut mitään lääkitystä). Tästä raskautta edeltävästä verenpainetaudista johtuen pääsin/jouduin heti alusta alkaen lääkärien seurantaan ja oon syöny viikosta 9 alkaen miniaspiriinia, kun tuo korkeata verenpainetta aiheuttava juttu (geeni tai mikä lie ominaisuus onkaan...) aiheuttaa usein istukan virtauksiin vastusta. Ja näin mulla on käynytkin, tosin onneksi aika lievänä ja Primaspan on niihin auttanut. Vastus virtauksissa taas aiheuttaa sikiön 'hoikkuutta' eli sitä, ettei vauvan massa kasva normaalisti. No, meidän neiti on ihan tukevassa kunnossa, kun menee pituus- ja painokäyrillä pari viikkoa laskennallista keskiarvoa edellä... Mutta ilmeisesti myös tuo sama geeni (olkoon nyt geeni, kun en tarkemmin sitä tiedä) aiheuttaa raskausmyrkytystä. Ja nyt ultrassa lääkäri totesi, että napanuoran virtauksiin oli tullut pieni muutos, joka hänen mielestään sitten ennakoi raskausmyrkytystä. Tästä johtuen sanoi tuon raskausmyrkytysriskin olevan suuri. Ja siksi seuraan painoa ja verenpainetta päivittäin, että jos myrkytys tulee/pahenee, niin se huomattaisiin heti. Oli mukava kuulla tarinasi. Ja kun meidän vauva on jo onneksi noinkin iso, niin ei enää sillai huoleta, vaikka pian syntyisikin. Toki toivon, että saataisiin vieläkin monta viikkoa lisää ja että pääsisin synnyttämään 'normaalisti'. Kun raskausmyrkytystilanteissa niin usein päädytään sektioon. Tosin siihenkin sitten pitää olla valmis ja ei sekään maailmanloppu ole! :) Sitten utelias kysymys, onko äitisi saanut sinun jälkeen vielä lapsia? Jos on, niin onko raskausmyrkytys uusiutunut niissä raskauksissa? Tämä askarruttaa siksi, että mahtaako minun kohdallani olla mahdollisissa seuraavissakin raskauksissa tämä vaiva/riski.

Ihanaa, kun pian alkaa viikonloppu! Nauttikaa kaikki viikonlopusta ja ainakin tännepäin on luvattu vähän vähemmän sateista keliä kuin mitä on ollut tässä tämän viikon ajan.

t.Tuiskuli ja Maisa 31+4
 
Pööppis
Kävin leikkimässä ultralla, kylläpä oli kaveri niin vilkas,ettei toivoakaan et ois digikammulla saanu näytöstä kuvan napattua kun viuhtoi menemään, 25minuuttia ultrasin, kaveria oli niiiiiiiiiiiiiiin ihana seurata kun kääntyili ja potkuili. Ja ihan ekana kun anturin mahalle laitoin, näkyi ruudulla pää ja oikea käsi peukku pystyssä, kaverikin näki sen, se oli huikee :) :) Ja Rusinapulla vilkutti mutsillle :heart: hih.

Tässä hän posaa muorilleen.. harmi tosiaan kun kokovartalokuvaa ei sanu olleskaan,kun ei mahtunut näytölle,enkä mie osannu ultran asetuksia muuttaa,et ois näkynny pienempänä.

 
Pööppis, ihana :heart:

Mulla on ollut pientä kuvotusta viime viikolla mutta tänään se sitten konkretisoitui toden teolla eli ei muutaku kesken työmatkan pusikkoon heittään laattaa.. yöks. Meinasin jo kotona että en lähde töihin kun on niin paha olo, mutta toisaalta kun ajattelin sitten että meneehän se ohi. No meni se sitten kun sai yrjöttyä : /

Muutenkin mun teräskunto näyttää olevan mennyttä. En oikeasti jaksa puoliakaan siitä urheilutreenistä mitä normisti ennen tein. Nyt tuntuu, että hyvä kun normaaleista arkiaskareista selviää.. noh toisaalta, nyt ajatellaan pikku nykeröä, ei kai sitä itse missään treenitikissä tarvi ollakaan.

marjutan ja muru 6+1
 

Yhteistyössä