** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **

Lallaa ja Samirja, mä kans olen lukenut ja ostanut itselleni sen "Minähän en sitten muutu"-kirjan jo joskus vuosi sitten. Kaivoin sen nyt taas hyllystä esiin ja.. jotenkin mä en tunnista itseäni siitä yhtään. Ennen raskautta kirja tuntui viihteeltä ja hömpältä, mutta nyt tuli melkein surullinen olo. Eihän sitä vauvan tai raskauden takia tarvi ylidramaattisesti uhrautua, mutta tuo oli minusta ylilyönti vähän siihen toiseen suuntaan. Ehkä mä sitten haluan vähän uhrautuakin

Samirja; mä taas en ikinä ole ollut kovin lapsimyönteinen. Olen itse perheeni ja oikeastaan sekä isän että äidin puolen suvun kuopus, joten mua on aina vähän pidetty hemmoteltuna 'vauvana' ja oli vaikea sopeutua kun serkuille jne. alkoi myöhemmin tulla lapsia ja seuraavaa sukupolvea.
Samoin miehelläni on lapsi, ja mentiin kimppaan juuri silloin kun sillä oli uhmaa (parivuotiaana) ja lapsi ärsytti mua kyllä.. En tykkää siitä että lapset pitää niin kauheaa meteliä ja niitä pitää olla koko ajan kasvattamassa; vauvat on paljon helpompia ja vähempään tyytyväisiä joten olen tullut siihen tulokseen että varmaan mulle vauva-aika sopii sitten paremmin. Mutta etukäteenhän ei voi tietää.

Amanda; mullakin on tosiaan kyllä niin, että kun siskolleni syntyi lapset, niin niitä pieniä olen hoitanut ihan erilaisella suhteella kuin muita pikkuisia. Ne ovat niin suloisia ja ihania, että mulla ei mene hermot ollenkaan ja olen harjoitellut syöttämistä ja pukemista ym. ihan mielellään. Ainoa mitä en ole tehnyt, on vaipan vaihto! Eli ekaa kertaa elämässäni taidan vaihtaa vaippaa sitten omalle

Mutta mäkin luotan siihen että oma on aina oma. Sen kanssa jaksaa ja pystyy ja osaa.

Hei hienoa kun jaksatte opiskella ja funtsia näitä juttuja! Mä saan juuri tuon yamk-tutkinnon helmikuun alussa valmiiksi, tänään lähti lopputyö tarkastukseen Joten voi olla, että ihan heti ei jaksa edes noita kasvatusasioita opiskella, vaikka mielenkiintoisia ovatkin. Katselin kirjastossa Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa, jonka ajattelin ehkä tuossa keväällä vielä lukaista. Niin joo ja jouluksi toivoin A-L Härkösen Heikosti Positiivinen-kirjaa, kun Härkösen kirjoista suunnilleen kaikki muut on jo tullut luettua toivottavasti en pety!

Mammajooga alkaisi tämän mamman kohdalla heti tammikuun alusta. Vielä olen jaksanut käydä normaalisti kuntosalilla ja kävelylenkeillä, yritän pitää kuntoa yllä, mihinkään huippusuorituksiin sitä kun ei mitenkään enää pysty.

Jouluiloa mahakkaille!! (ensi viikolla ultraillaan taas ja josko sitä sukupuolikin sitten selviäisi )

marjutan ja Muru 19+5

 

Heipsan taas! Ihania kuulumisia täällä kaikilla ja muutenkin tunnutte olevan joulufiiliksissä, hyvä hyvä!

Meillä oli tänään toka neuvola. Sainpa sitten syynkin tähän jatkuvaan väsymykseen, hemppa oli pudonnut 118:ta, joten rautakuurille käskettiin. No, toivottavasti se vaikuttaa muutoinkin tähän masennusfiilikseen, joka jostain syystä painaa päälle. Ei ole jouluolo ollenkaan, ketuttaa kun koirat tuo rapaa jatkuvasti sisälle, vettä sataa koko ajan ja on synkkää ja kurjaa. Plaah. Että voikin pientä ihmistä tympästä! No, okei, tänään on pakkasta ja sateli vähän pakkasluntakin, kun neuvolaan ajelin. Vaan tietty autonkotteron takaoven lukko oli jäätynyt, kun kotiin ajelin ja roikuin sitten samalla takaovessa kiinni toisella kädellä kun ajoin. Mieltäylentävä kokemus joo... Mies sai tulenkatkuisen puhelinsoiton töihin (ihan kuin se sen syytä olisi tai se jotain töistäkäsin asialle voisi...) ja kiltisti se lupasi illalla auton huoltaa. Olen muuten huomannut viime aikoina, että musta on tulossa oikeasti ihan hirveä raskaushormonihirviö. Mielialat menee ihan laidasta laitaan ja joku aivan pikkuasia saattaa saada sekunneissa ihan älyttömät mittakaavat. On miehellä kestämistä...

Mutta positiivisiin asioihin vielä. Neuvolassa kaikki siis hyvin, paitsi tuo hemppa. Paino on pysynyt samoissa lukemissa kuin viimeksi ja muutoinkin kaikki ok. Ihaninta tietysti oli kuulla Tyypin sydänäänet. Niitä hermoilin jo aikaisemmin, että mitä jos ei kuulukaan. Mutta sieltäpä ne löytyi ihan samantien. Sataaviittäkymppiä jyskytti sydän ja Tyyppi liikuskeli ihan kivasti. Neuvolatädin mukaan kohtu on selvästi pullistunut jo ulospäin, joten kyllä tämä keskivartalolihoaminen sillä selittyy Liikkeitä kuulemma kannattanee odotella kuitenkin vasta viikoilla 19-20 ja sen jälkeen. Istukka on edessä ja se vaimentanee tuntemuksia. Siihen asti pitää siis vain yrittää nautiskella masun kasvamisesta ja sillä rauhoitella itseään, että kaikki on hyvin. Rakenneultraan tuntuu olevan vaan ihan tolkuttoman pitkä aika vielä! Mistähän saisi ostaa kilokaupalla kärsivällisyyttä? Sitä nimittäin tarvittais muutoinkin, sillä viime viikkojen ummetus on vaihtunut nyt jälleen alkuraskauden ripuliin (yök). Olo on välillä ihan kökkö, vaikka pitäis nauttia alkavasta keskiraskaudesta. No, ehkä se tästä.

Semmosta tänne. Anteeksi nurinat ja valitukset! Nyt jos lähtis pitkälle reippailukävelylle koiran kanssa ja nauttisi tästä pakkaspäivästä, joka saattanee jäädä tämän vuoden viimeiseksi. Ei muuta kuin kaikille masukkaille ja masuasukeille oikein Hyvää Joulua!

Sara ja Tyyppi 15+3

 

Mitenhän tän hermoilun saisi kytkettyä pois päältä? Mä pähkäilen vähän väliä, et onko noi mun vatsatuntemukset ihan normaaleja. Eilen illalla vatsa oli taas kauttaaltaan tosi kova ja kireä. Mitään kovaa kipua ei ole, mutta sellaista jomottelua välillä. Illalla se pahenee ja nukkumaan mennessä kun kääntää kylkeä, tuntuu jotenkin inhottavalta mahassa. Lähinnä se tuntuu vaan tosi pinkeältä ja ahtaalta - lähinnä alavatsassa, mutta myös navan alueella. Nettiä lueskellessa törmäsin tietty kaikkiin kirjoituksiin ja aloin niiden perusteella miettiä, et voisko mulla olla liikaa lapsivettä. No, se ei taas olis hyvä juttu… Typerää, kun alkaa miettimään kaikkea ja pelkäämään, et onko kaikki hyvin. Toisaalta viikko sitten ja kaks viikkoa sitten ultrissa oli kaikki ok ja silloinkin oli jo näitä pinkeyfiiliksiä. Nyt ne on vaan vähän lisääntyny. Mietin, et soittaisinko neuvolaan… Toisaalta mulla on 1,5 viikon päästä seuraava neuvolakäynti. Onko teillä muilla vatsa ihan pehmeä koko ajan?

Hermoilija-Amanda ja Sulo 21+0

 

Pitäiskö Amanda sulle langettaa sama nettitiedonhakukielto, jonka mä sain joskus alkupuolella ? Ei vaan, kyllähän monenlaiset tuntemukset aiheuttaa huolta ja mä olen edelleen keksinyt kaikenlaisia kauhukuvia, mutta... mulla ainakin pinkeilee nyt jonkin verran ja se vaihtelee tosi paljon. Kipeitä supistuksia ei ole ollut missään vaiheessa, mutta välillä vatsanseutu muuttuu kovan tuntuiseksi erilaisten rasitusten myötä. Tunnetta esiintyy ehdottomasti eniten iltaisin. Ihan viime viikkoina on tuntunut, että maha on ottanut jonkun kasvuryntäyksen, ja olo on tukaloitunut. Saapa nähdä, mitä neuvolatäti huomenna sanoo (voi olla, että massaa on kertynyt...). Mutta siis niin, pinkeeltä tuntuu, mutta kaikissa tarkastuksissa lapsivettä on ollut ihan normaali määrä.

Hih ja löysin Sammakon kirjakaupan alelaarista miehelle taas uuden kirjan "Isän kasvatusoppi", Gummerus. Mulla menee näitten kasvattamisasioiden kanssa vähän silleen äärimmäisyyksiin, että joko kuuntelen mieluusti luentoja tai luen vaikka kasvatustieteilijöiden artikkeleita, tai sitten järkeilen itse. Popularisoitu ja valmiiksi pureskeltu tieto aiheuttaa jostain syystä erityistä vastenmielisyyttä ja epäluuloa Mut sit mä ostelen miehelle näitä opaskirjoja. Se vaaleanpunainen ongelmaodottajakirja tuntui marjutan mustakin ennen odotusaikaa jotenkin hauskalta hömpältä ja ihan samalla lailla kävi sitten lukiessa - että kyllä kai sitä kuuluukin vähän muuttua ja uhrautua. Ois se kamalaa, jos ei elämässään enää muuttuisi vaikka parikymppisyyden jälkeen... Ja jos lapsen saaminen ei millään lailla muuttaisi, kun kuitenkin läheisimpiä ihmissuhteita myllerretään.

Jaha, nyt ois sitten viimeinen iltapäivä töissä ja sit joululomalle! Jei!

Hyvää vointia
t. Lallaa ja Pikku-Inkkari uudella viikolla 29!

 

Kirjoista oon lukenut myös tuon Minä en sitten muutu ja jotenkin vähän pettyneet fiilikset jäi, olisi ollut kivaa tosiaan tietää, miten sitten oikeasti kävi lapsen synnyttyä. Anna-Leena Härkösen kirjankin olen joskus lukenut, mutta siitä en muista kyllä enää mitään, uusinta voisi olla paikallaan. Miehelle en ole mitään kirjoja hommaillut, täytyykin katsella jossain vaiheessa.

Lapsista yleensä mulla ei myöskään ole ikinä ollut mitään kauhean suurta fiilistelyn tarvetta ja intoa muiden lapsista. Enemmän olen aina ihastellut eläinten vauvoja... Vähän kyllä surettaa se, että meidän pikkuinen ei suurella todennäköisyydellä saa lainkaan serkkuja, kun mies on ainoa lapsi ja mun ainoa veli vannoutunut poikamies.

Liikunnasta kävelykin hengästyttää aikalailla, joten muukin liikunta jäänyt. Olisin myös kiinnostunut mammajoogasta tai vastaavasta, mutta en ole oikein löytänyt sopivan matkan päästä ryhmiä. Täytyy vielä jatkaa katselua.

Amanda toivottavasti harmitonta, mutta kannattaisko sun kuitenkin soittaa neuvolaan, niin saat mielenrauhan jouluksi?

Omaa napaa: seulontatatulokset tulivat ja normaali tulos. Ei lukenut mitään riskilukua, mutta ehkä hyvä niin.

Oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua teille kaikille! Tämä onkin meillä kaikilla sitten viimeinen joulu tätä lajia, ensi jouluna kaikilla onkin ihana pieni nyytti mukana joulunvietossa:heart:

Kaneli ja Bebe 12+6

 

Uh, alkaa tuntua, ettei omat vaatteet enää mahdu. Kiristää niin vietävästi vyötäröstä. Yhdet housut vielä menevät, mutta muut ovat auttamattomasti pienet. Ehkä mä kituutan vielä tammikuulle ennen kuin ostan "mamma" housut.

Sokerirasituksessa jäin kiinni, kun 2h arvo oli juuri rajalla. Onneksi neuvola on vasta tammikuussa, niin saan siihen asti vältellä aihetta. Paino ei ole noussut kuin kilon verran, ja sen verran laskin, että raskauden olisikin pitänyt tuoda painoa (kohtu, istukka, sikiö jne).

Rakenneultraan on vielä matkaa... Hyvää joulun odotusta vaan kaikille!

 

Amanda kannattaa ehkä soittaa. Minusta toi vois kuulostaa harjoitussupistuksilta (itelläni niitä ei kait ole). Ja nehän on vaarattomia, mutta ei niitä ihan kauheesti pitäis olla. Mutta tosiaan se terkka vois ottaa kantaa siihen, että pitäiskö sun vaiks lepäillä viikko saikulla vai onks noi ihan normaaleja.

Saatteko te muuten teidän neuvolaterkan kiinni, jos soitatte? Mulla menee aina suoraan vastaajaan, joka kehottaa soittamaan arkisin klo 12-13 välillä (no daah, 12.30 on niiden välillä) ja sitten voi jättää viestin vastaajaan. Odottelen tässä juuri, että hän suvaitsis soittaa takaisin. Tai saattaahan olla, et hän on jo joululomalla. Ehkä huomenna soitan sitten normiterkalle, kun haluisin ennen joulua saada ne hemppatulokset.

Viel tosta kirjasta. Mulle ei jäänyt niinkään semmonen olo, et se ois kauheesti yrittänyt olla muuttumatta, kun sehän höpsähti ihan täysin vaikka mihin vauvajuttuihin. Ja sitten mua ärsyttää muiden (jo vauvautuineiden) ihmisten "pelottelut", että "kyllä kaikki asiat sitte muuttuu yms." No totta hemmetissä muuttuu! Eiks se oo vähän niinku tarkotuskin?! Ja tietysti joutuu "uhraamaan" jotain asioita, mutta tilalle saa PALJON uusia. Mutta sitä ainakin itsessäni toivon, että musta ei tulis himoäitiä, jonka mielestä isä ei osaa tehdä mitään oikein ja mä en voi sen takia olla vauvan läheisyydestä sekuntiakaan poissa.

Ja mä ostin miehelle sen Isä syntymässä -kirjan. Vähän selailin sitä ennen paketointia ja luen luultavasti kokonaan joulun jälkeen. Oli kivaa tekstiä! Siis paljon kivempaa kuin naisille tarjoiltava lässytys. Erityisesti miellyin painoa käsittelevään kappaleeseen, jossa sanottiin mm. "oppaitten mukaan naisen paino nousee raskauden aikana 8-12 kiloa, mutta oikeasti se usein nousee jopa 20kg. Sen n. 10kg jälkeen loppu on pelkkää läskiä, mutta se on vararavintoa imettämistä varten ja yleensä häipyy lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Ja jos ei häivy, niin nainen tarvitsee paljon tukea ja rakkautta ja hyväksyntää myös isompikokoisena." Myös terkkarit vois lukea ton opuksen...

Sara sä voit laittaa osan noista hermostumisistakin alhaisen hempan piikkiin. Mä ainakin muistan mun lapsuudesta (lapsen logiikalla), että kiukuttelin 2. luokalla kuviksentunnilla ja sitten mut jo lähetettiinkiin hemppatestiin ja pistettiin rautakuurille... Tunnetko sä jo itse sen möykyn mahassa? Siis kohdun? Mä tunsin viikolla 17.

Mahtavaa Marjutan, että oot jaksanut liikkua!

Samirja ja Potkupallo (vau.fi:ssä luki, että kohtu on nyt jalkapallon kokoinen ja mulla se on selkeesti myös sen muotoinen)

 

Samirja, lohduttavaa kuulla, että ehkä se hempan nousu vois auttaa tähän kiukutteluunkin Joo, kyllä mä tunnen jo kohdun, tosin vain silloin kun makaan selälläni sängyssä, mutta ei siitä voi erehtyä, selvä kovempi möykky se on. Kertonee kai jotain sekin kohdun kasvusta, että jos istun pitkään, alkaa tulla alavatsalle paineen tunne ja sellainen inha olo. Muutenkin tuntuu aika herkältä tuo alavatsa, sillä helposti tulee semmonen ahdistava olo, jos jokin painaa kohtua. Äiti osasi kertoa, että mun mummolla oli kohtu niin herkkä, että kun vauva ensimmäisiä kertoja potki, oli mummo pyörtynyt. Ja siis muutoin ei mitään vikaa ollut kohdussa ja kaikki hyvin. Toivottavasti mulla ei ihan samanlaista heikotusta tule, kun Tyyppi alkaa potkimaan :O

Amanda, ehkä ne tosiaan on harjoitussuppareita, kannattaa varmaan soittaa ja kysyä. Itse huomasin viimeksi tänään, kun tulin koiran kanssa lenkiltä, että kohtu tuntui tosi pinkeältä hetken aikaa. Ei vissiin tykännyt tuosta reippailusta. Iltaisinkin on usein kohtu pinkeämpi, mutta laitan sen kyllä vielä turvotuksen piikkiin. Alavatsa on turvoksissa niin, että öklöttää, mutta aamulla on kaikki ok. Kaikenmoisia vatsavaivoja sitä raskauden aikana onkin ja hirmu vaikea tietää, mikä nyt on mitäkin ja pitääkö murehtia...

 

Moi kaikki! Vihdoin saan aikaiseksi "ilmoittautua" tännekin. Kirjoittelen kesäkuisissa, mutta siellä on monella vähintään toinen tulossa, ja oon alkanut kaivata muiden ekakertalaisten vertaistukea. Itse en ole koskaan edes vaihtanut vaippaa, joku muukin taisi samasta aiheesta jutella, sen verran mitä kerkesin ketjua lukaista Olen kohta (sunnuntaina) 31vee ja laskettu aika on 21.6.2012. Yritänpä lukea vähän taaksepäin ja päästä kärryille keitä ootte ja mistä olette jutelleet!

birdcherry 13+6

 

Soitin neuvolaan tänään, mut terkkari ei oikein osannu ottaa kantaa, mistä vatsan pinkeys vois johtua. Koska "vaiva" on jatkunu jo jossain määrin pari viikkoa, ei passittanu äippäpolille. Mähän olin siis viikko sitten viimeks ultrassa... Kävin labrassa ja otettiin tulehdusarvot varmuuden vuoks. Terkkari sanoi, et jos oireet menee pahaks, niin sitten pitää mennä päivystykseen Naisteklinikalle. Mut toivottavasti tää on jotain ihan normaalia! Pinkeys pahenee aika paljon, kun oon syöny ja mietin, et voisko kuitenkin liittyä jotenkin suolistoon/vatsaan? Mulla on ennenkin ollu kaikenlaisia vatsavaivoja.

Kaneli, hienoa, et seulauutiset oli hyviä!

 

Tervetuloa birdcherry! Se on ihan eri asia odottaa sitä ekaa kuin toista. Tuntuu, että tulee hulluksi, kun kaikkea murehtii...

 

Moi pitkästä aikaa!

NP-ultra takana ja kaikki hyvin. Niskaturvotusta oli 2.1mm ja verikokeet normaalit. Pää-perä -mitta oli 56mm. Vastasi täsmälleen viikkoja mitä pitikin. Sydän jumputti tosi nopsaan, pienet kädet ja jalat heilui välillä. :heart: Kolme kuvaa saatiin mukaan - kaksi sivukuvaa ja yksi kuva, jossa näkyy kasvonpiirteet. Miehen piti saada viedä yksi kuva töihin näytille... :heart:

Miehen sukulaisille kerrotaan jouluna vauvasta, mun lähipiiri hänestä jo tietääkin.

Oikein ihanaa joulua kaikille!

Brita ja salarakas 12+2

 

Eilisessä ultrassa kaikki oli hyvin ja meille tulee.. jompi kumpi!! Neiti/herra salaperäisyys siellä morjesti ja riehui.. Jalankuva saatiin hieno ja muutenkin aika monta kuvaa, sivuprofiilia ei halunnut juurikaan esitellä niinkuin ei tuota sukupuoltaankaan. Olis ollut kyllä kiva tietää kumman värisiä vaatteita sais ostella, nyt ostettiin muutama neutraali body (hipelöin kyllä vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiäkin..) Ja kyllä on kiva arvuutella kumman näköinen vatsa on

Mulla on varmaankin tuo alentunut rauta kans vaikuttanut väsymykseen ja kiva laittaa osa hermoiluakin sen piikkiin..

Katrin&Hipsu 21+4

 

Hejsan,

Täällähän on tapahtunut paljon! Onnea kaikille hyvistä uutistista ja tervetuloa birdcherry!

Amanda - käy naistenklinikalla, jos kovasti huolettaa. Minä tein niin, ja helpotti kummasti. Oireita oli juuri nuo supistukset ja sitten vielä erikoisen ohut ja runsas vuoto. Pyysivät käymään kun muutaman kerran soitin eri päivinä. Ottivat ihan tosissaan eikä ollut yhtään "heh, terveiset neurootikot ekan odottajat - kerhosta" -fiilis. Mulla supistukset aiheutuivat flunssasta ja stressistä.

Kaksi viikkoa Obsidan rautakuurilla, ja hemppa on taas päälle 120 (oli siis 107). Vointi on hiukan parempi, joskin väsymyksessä en huomaa eroa. Viikon 20 jälkeen se alkaakin taas tippumaan. Katsotaan, mitä sitten keksitään.

Liikkeistä. Niiden pitäisi kai jo tuntua, mutta vieläkään en ole tuntemuksistani varma. Viime ajat on ollut sellaista hullun myllyä, ettei ole oikein tullut rauhoituttua kuullostelemaankaan. Sellaista pienen pientä poksumista tuntui juuri äskenkin alavatsassa, mutta voi ihan hyvin olla jotain muutakin. Ja sitten on tuntunut pieniä öö, raapimistuntemuksia siellä täällä. Ota noista selvä. Istukka mulla on kohdun etuseinässä, joten kai se asiaan vaikuttaa.. Onneksi on doppler kotona, en pärjäis ilman sitä.

Mukavat joulut kaikille!

Tuittis ja Sissi 18 + 3

 

Hienoja ultrauutisia kaikilla! Paljon onnea. Britan miehen sukulaiset saa kyllä nyt sitten parhaan joululahjan!

Ja tervetuloa Birdcherry!

Hyvää joulua! Onneks mun verenpaine on aika alhainen, niin saan rauhassa rikkoa lakunsyöntikieltoa

Samirja ja Potkupallo 25+2

 

Katrin, hienoja ultrakuulumisia! Halusipa se maha-asukki olla salamyhkäinen. No, kyllä se sukupuolikin sieltä vielä selviää!

Birdcherry, tervetuloa!

Tuittis, kiitos kannustuksesta! Meen ehdottomasti, jos oireet jatkuu. Nyt tukala olo tuntuu taas helpottaneen ja parina iltana/yönä ei oo tuntunu kireyttä. Pientä vatsajomottelua tuntuu silti välillä, mutta ei säännöllisesti. Jos vatsa tästä taas kovenee tai muuta, niin varmasti kantsii marssia päivystykseen. Nyt luotan siihen, et viikon takainen ultra oli oikeassa, et isompaa häikkää ei pitäis olla.
Hempoista, satuin lukemaan jostain tieteellisestä artikkelista, että raskausaikana hempan kuuluu tavallaan laskeakin, koska veren tilavuus / määrä nousee eli nestettä kertyy enemmän, vai miten sen nyt on. Joka tapauksessa, koska hemoglobiini on suhdeluku, se laskee, vaikkei punasolujen määrä laskisi. Happea kuljettavia soluja voi siis olla hyvä määrä, vaikka hemppa laskisikin. Siinä kirjoitettiin, et rautalisän annossa pitäisi ottaa se huomioon ja myös raskaana olevan naisen vointi (onko väsymystä, jne.). Joten pienestä hemppalaskusta ei tartte varmaan olla huolissaan. Nim. minä joka oon tosi huonosti muistanut ottaa rautatabletteja…

Liikkeistä, Tuittis älä huolestu, vaikkei vielä tunnu. Mulla siis alkoi tuntua jotain pientä vasta viime viikolla 20+viikoilla. Muutama päivä sitten alkoi tuntua liikkeet ja nyt on jo vähän väliä vauhdikasta melskettä mahassa. Liikkeet tuntuu edelleen eniten sivuilla, kun edessä se istukka taitaa niitä vaimennella. Nytkin tässä istuskellessa tulee pieniä tum tum iskuja sinne tänne. Hauskaa!

Rentouttavaa joulua kaikille!

Amanda ja Sulo 21+2

-> pientä hauskaa numeroleikkiä. Lukujen summa on sama kuin päivämäärä tänään ja huomenna yhteissumma on 24 (21+3). Joulumieltä toivottaa siis myös mun maha-asukki!

 

Heips ja rauhaisaa joulunaikaa,

Oli ihan pakko tulla kertomaan ilon ja huolenaiheita kesken joulunvieton. Tunsin sissin potkut ensi kertaa ihan varmasti jouluaattoiltana. Tunne oli niin selvä, että kommentoin sitä ääneen vieraiden läsnäollessa mitään ajattelematta. No, eipähän jäänyt epäselväksi kenellekään. Huomaan, että liikkeet tuntuvat tosiaan vain alhaalla ja sivuilla ilmeisesti juuri tuon istukan takia, joka on etuseinässä.

Ja sitten kehitin ilouutisten seuraksi myös huolenaiheen, johon toivoisin kommentteja.. Niinkuin kerroin jo aiemmin, niin kävin naistenklinikalla tarkastuksessa reilu viikko sitten supistusten takia. Ko. lääkärille mainitsin silloin vain olevani raskausviikolla 18 (olin 17+2), ja hän sanoi ultrattuaan kaiken olevan kunnossa. Huomasin kuitenkin monitorissa raskausviikot 18+2 sikiön pään mitan perusteella. Naureskelin jälkeenpäin tuolle isopäisyydelle ja nyt joulunaikaan sitten sukulaisillekin, meillä kun on aika isopäinen suku. Ja sitten yksi sukulainen menikin ihan hiljaiseksi ja sai minut miettimään, voisiko pään koko viitata johonkin ongelmaan. Toki ajattelen, että ultraaja olisi sanonut, jos jokin olisi ollut pielessä, mutta minulla ei tosiaan ollut äitiyskorttia mukana, eikä tuota raskauden kestoa käsitelty tarkemmin. Voiko sikiö siis näillä viikoilla olla kehityksessä edellä tai jäljessä ihan normaalisti, vai pitäiskö mun huolestua? Vai oliskohan mulla vaan liikaa aikaa ajatella näin joulunpyhinä?

Tuittis ja Sissi 18+4

 

Tuittis, mittasiko lääkäri muitakin mittoja kuin pään koon? Eli reisiluuta tms.? Mähän kävin rv 18 paikkeilla ylimääräisessä ultrassa Naistenklinikalla samaisesta syystä. Tai mulla oli vatsakipuja/vatsan kovettumista, jotka on ehkä ollu supistuksia tai jotain muuta? Mulla koko oli myös melkein viikon edellä. Sama juttu oli myös ssseuraavissa ultrissa rv 19+0 ja 20+3 - vauvan koko vastasi aina n. 5 pv enemmän. Mullahan on hedelmöittymisen aika hoitojen takia aika tarkkaan tiedossa, joten kasvu on vaan ollu jostain syystä keskimääräistä nopeampaa. Toisaalta onko mittauksetkaan 100%:ia, kun kyse on niin pienistä mitoista kuitenkin. Mulla eri osien (pää, reisiluu ja mitä muutakin mittaavat) suunnilleen sama eli kaikki ovat menneet edellä. Kuitenkin, en hirveästi huolestuisi, vaikka koko oli iso! Enemmän olisin huolissani liian pienestä koosta.

Rentoa joulun jatkoa kaikille!

Amanda ja Sulo 21+4

 

Moikka!

En ole täällä käynyt aikoihin.

Tuosta päänkoosta itsekin koin paniikkia ja huolta,kun ultrassa pään koon perusteella vauva olisi ollut 5 päivää pitemmällä...mutta keskiarvon mukaan päivän plussalla..
Sit vaivasin mieltäni kuukauden tuolla asialla ,kun pohdin ja panikoin tuleeko sieltä isopäinen vauva ja sujuuko sellaisen synnytys. Viimeksi sitten neuvolassa kysyin suoraan,onko tuo normaalia. Sanoi että on, että pelkkä päämitta voi antaa tosiaan vauvan vanhemmaksi, sen takia katsotaan keskiarvo ym. Ja se täti sanoi kyl tuon olevan täysin normaali mitta. hope so.... Kyllähän se vieläkin jännittää,varsinkin kun oon kapeelantioinen, että entä jos se jumii...tukehtuu ja kuolee... kun mummokin eilen varotteli,että elä pelkää keisarinleikkausta, että vauvasra voi tulla aivovammainen jos jumittuu jne... joooohh..olipas se tsemppaavaa tietoa :// Mutta siis Tuittis, ymmärrän huolesi!


A,amda, mulla oli paljonkin noita kohdun kovotteluita, varsinki pissalla käydessä YÖLLÄ, sängystä ylösnoustessa, toisinaan kävellessä ym ym... olin aika huolissani,mut neuvolatäti noihinkin totesi, että jos ei nivusiin koske, tai muuten ole kivuliaita,niin ei syytä huoleen...No nyt ajan kuluessa oon oppinu ehkä tietyllä tyylillä kierähtelee sängystä pois, oudolla tapaa kääntää kylkee nukkuessa ym, mut nyt on helpotelleet aika paljon ne kohdun kovottelut. Oli yhteen aikaan tosi huolestuttavankin kovia.. Mut sit vielä kaiken ylimääräsen nostelun ja rehkimisen jätin väliin.

Toivon et siullakii ihan vaan asiaan kuuluvaa!


Onpa muuten sietämätön joulu,kun pitäs välttää liikaa syöpöttelyä,mutta kun on tarjolla niin paljon kaikkee hyvää :///
Äsken söin ekat palat suklaata moneen päivään,,,, nams...


Voikaatten paksusti

29+6 hui kauhhee,,huomenna jo poksuu 30+0

 

Heips, ja terkut toimistolta, jossa on todella hiljaista..

Amanda - ei tosiaan mitattu muita mittoja, rakenneulta on ensi viikolla, joten sieltä toivottavasti saan lisävalaisua asiaan. Ehkä Sissi vaan on kasvanut nopeampaa - lasketusta ajasta on ollut jo ainakin kolme eri versiota, vaikka itse tikutin oviksen ja olisin sitä mieltä, että Sissi on pikemminkin viikon jäljessä kuin edellä raskauden arvioidussa kestossa. Jostan syystä hän vain on aina viikon edellä, kun ultrataan.

Mullakin on alkanut tulla noita yöllisiä vatsakipuja. Herään usein, kun käännän kylkeä, että sattuu. En kuitenkaan osaa kuvailla kipua. Ehkä tuo kovettuminen kuitenkin voisi kuvata sitä. Ja sängystä ylös nouseminen ja pissalla käynti ovat myös nihkeitä. Jos saatte jotain selvyyttä, mistä tässä on kyse, niin jakakaahan infoa, kiitos.

Tuittis ja Sissi 19+0 (poks!)

 

Tuittis niinhän se on, että alkuvaiheessa ihan millinkin heitto vastaa useaa päivää. Ja ultralaitteet eivät koskaan ole ihan täysin varmoja, joten ei tuo pään koko mitään meinaa. Eihän nuo sun kipusi olisi liitoskipuja? Multa neuvolassa juuri kysyttiin tänään, että olenko jo saanut ne ilokseni. Sehän liittyy ilmeisesti kohdun kasvuun ja paikkojen venymiseen.

Mites Amanda, joko vatsakivut ja kovettumiset ovat hellittäneet?

Tervetula tännekin Birdcherry, kesäkuisissa ja kuumeilijoissa olemmekin jo olleet samalla palstalla!

Meillä oli np-ultra viime torstaina ja siellä oli kaikki ihanasti! :heart: Pieni uinaili lähes koko ultran ajan, mutta saimme lopussa vatsapeitteiden päältä ultratessa myös vinhat vilkutukset. Niskaturvotusta oli vain 0,9 mm ja riskiä ei ollut. Kaikki elimet olivat paikoillaan ja vahva sydän jumpsutti tiuhaan. Näimme myös 4D-kuvaa rakkaasta ja saimme mukaan viisi kuvaa.

Tänään myös neuvolantäti löysi sydänäänet. Muutenkin kaikki oli hyvin, paino oli laskenut 700 grammaa kaikesta joulumässäilystä huolimatta.

Almeja ja murunen 13+4

 

Aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta haluaisin muuten ehdottomasti suositella Simo Frangenin ja Rosa Meriläisen kirjaa Nollasta ykköseksi, joka kertoo heidän Frans-poikansa ensimmäisestä vuodesta. Luin sen jo muutama vuosi sitten, kun raskaus oli vielä tosi kaukainen ajatus - itse asiassa se oli mulla matkalukemisena Thaimaan reissulla, ja ekat päivät kuluivatkin sitten tiiviisti aurinkotuolissa maaten, kun en malttanut laskea kirjaa kädestäni Molemmilla on tosi fiksu mutta samalla rento asennoituminen vanhemmuuteen, ja Rosa kirjoittaa aika avoimesti asioista jotka mulle ainakin silloin olivat ihan mysteerejä, kuten se miten kipeänä paikat on synnytyksen jälkeen

ON: täällä on väsymys ottanut vallan taas uudestaan, vaikka se jo pysyi välissä monta viikkoa poissa. Iltaisin oon ihan naatti, mutta öisin nukun kuitenkin katkonaisesti ja huonosti. Kertokaa pliis pidemmällä olijat, että se energinen keskiraskaus ei ole myytti?

birdcherry 14+6

 

Empäs tiedä kuulunko tähän ketjuun vaikka ensimmäistä odotankin, kun tuntuu etten ole huolissani juuri mistään, vaikka aihettakin kai olisi. Myöskään viikoista ei ole aavistustakaan, ne tuntuu jotenkin yhdentekeviltä vaikka vauva onkin toivottu Ehkä tää yli 2kk jatkunu sairasloma on vieny asiasta sitä suurinta hohtoa, tai sitten tämä on ainoa asia jossa olen edes hiukan jalat maassa..yksikseni odottelen ja ikää on 29v. Saapa nähdä tuleeko tänne kirjoiteltua vai ainoastaan silloin tällöin lueskeltua..

 

Heh, aiemmin odottelin malttamattomana potkuja ja nyt ne tuntuu jo ihan kovina iskuina välillä. Äskenkin istuessa tuntui kuin joku potkaisisi itsensä kohta vatsasta läpi.

Vatsakivut on onneks hellittäny ja kovettumisiakin tulee vain sellaisina hetken kestävinä supisteluina. Luulisin, että kivuttomat harjoitussupistukset pari kertaa päivässä on ihan normaalia? Vai onko teillä muilla ollu näillä viikoilla tai lähellä vastaavaa?

Rentouttavaa loppuvuotta kaikille!

Amanda ja Sulo 22+0

 

Amanda Koska sulla alkoi potkut tuntua? Itse olen 17+5 eikä tunnu kyllä yhtään mitään, vaikka noissa kesäkuisissa yksi jos toinenkin jo näkee potkut mahan läpi!! Ja heillä on viikkoja vähemmän kuin mulla. Olen ihan kade. ;-)

Täälläkin tulee välillä vatsakipuja. En oikein tiedä kovettumisesta, mutta tuntuu, että vain yksi kippurainen asento on mahdollinen, kun iskevät. Ovat kyllä menneet n. 10 minuutissa ohi eikä mitään verenvuotoja ole tullut. Kai se on sitten jotain asiaankuuluvaa kolottelua.

riesa ja pikkunilviäinen 17+5