** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **
- Viestiketjun aloittaja Samirja
- Ensimmäinen viesti
Heips taas kaikille,
Täällä ei liikkeitä ole vielä tuntunut, mutta kaikenlaista muuta sen sijaan on.. Pieniä kiristyksiä, välillä niinkuin raapaisuja, repäisykipuja, jomotusta ja nyt myös supistuksia. Omituista, että jo tässä vaiheessa, kun viikkoja vasta 17! Mutta siis Amanda - sinulla myös? Onko muilla? Miltä ne teillä tuntuvat? Minulla on nyt parina iltana mennyt vatsan yli sellainen kiristysaalto ylhäältä alas, todella ikävä tunne, niinkuin vatsakramppi mahataudissa, mutta silti jotenkin erilainen. Ja sen jälkeen on jomottanut alaselkää toispuolisesti. Neuvolasta ja naistenklinikalta on neuvottu vain ottamaan särkylääkettä ja seuraamaan tilannetta - voi kuulemma kuulua tähän kohdun kovaan kasvuvaiheeseen ja olla ihan normaaliakin niin kaukan kuin ei ala tulemaan sarjoissa. Aika pelottavaa. Kuulemma kuuluu asiaan, mutta ei näistä kyllä minulle mainittu sanallakaan, ennen kuin aloin kyselemään. Miten teillä muilla - onko varoitettu, että saattaa tulla ja on normaalia? Nyt sitten vahtaan vatsaoireita (joita riittää) koko ajan. Liekö juuri saamani flunssa ja järkky työstressi, kun aiheuttaa näitä..
Töissä tulin ulos kaapista perjantaina, pikkujoulujen alla. Vatsa ei pysy enää piilossa millään vaatteilla, ja kuulin jo ihmisten kyselleen asiaa. Kovin ihmeissään ei kukaan tuntunut olevan, ja suhtautuminen oli positiivinen. Nyt sitten saikulla flunssan ja överialhaisen hemoglobiinin takia ja taitaa noiden supistusten takia tulla vielä jokunen päivä lisää, ellei helpota. No mutta, niin kaukan kun Sissin sydän laukkaa dopplerissa samaa tahtia ja doppler kohtaa tiukkoja potkuja, yritän olla huolestumatta ja ajatella, että raskaanahan tässä ollaan, joten työasiat hoitukoon omalla painollaan (heh, työläppäri nytkin sylissä
).
Tsempit kaikille!
Tuittis & Sissi 17 + 0
Täällä ei liikkeitä ole vielä tuntunut, mutta kaikenlaista muuta sen sijaan on.. Pieniä kiristyksiä, välillä niinkuin raapaisuja, repäisykipuja, jomotusta ja nyt myös supistuksia. Omituista, että jo tässä vaiheessa, kun viikkoja vasta 17! Mutta siis Amanda - sinulla myös? Onko muilla? Miltä ne teillä tuntuvat? Minulla on nyt parina iltana mennyt vatsan yli sellainen kiristysaalto ylhäältä alas, todella ikävä tunne, niinkuin vatsakramppi mahataudissa, mutta silti jotenkin erilainen. Ja sen jälkeen on jomottanut alaselkää toispuolisesti. Neuvolasta ja naistenklinikalta on neuvottu vain ottamaan särkylääkettä ja seuraamaan tilannetta - voi kuulemma kuulua tähän kohdun kovaan kasvuvaiheeseen ja olla ihan normaaliakin niin kaukan kuin ei ala tulemaan sarjoissa. Aika pelottavaa. Kuulemma kuuluu asiaan, mutta ei näistä kyllä minulle mainittu sanallakaan, ennen kuin aloin kyselemään. Miten teillä muilla - onko varoitettu, että saattaa tulla ja on normaalia? Nyt sitten vahtaan vatsaoireita (joita riittää) koko ajan. Liekö juuri saamani flunssa ja järkky työstressi, kun aiheuttaa näitä..
Töissä tulin ulos kaapista perjantaina, pikkujoulujen alla. Vatsa ei pysy enää piilossa millään vaatteilla, ja kuulin jo ihmisten kyselleen asiaa. Kovin ihmeissään ei kukaan tuntunut olevan, ja suhtautuminen oli positiivinen. Nyt sitten saikulla flunssan ja överialhaisen hemoglobiinin takia ja taitaa noiden supistusten takia tulla vielä jokunen päivä lisää, ellei helpota. No mutta, niin kaukan kun Sissin sydän laukkaa dopplerissa samaa tahtia ja doppler kohtaa tiukkoja potkuja, yritän olla huolestumatta ja ajatella, että raskaanahan tässä ollaan, joten työasiat hoitukoon omalla painollaan (heh, työläppäri nytkin sylissä
).Tsempit kaikille!
Tuittis & Sissi 17 + 0
Tosi kiva, kun alkaa jo tosi monet lähentymään rakenneultraa! Kanelille toivotan tsemppiä ja aika hurja, että ne noin niinku suositteli punktiota ilman veriseulan tulosta! Tosin vuosia sitten mun kaverille suositeltiin punktiota, koska vauva vaikutti isopäiseltä, mikä olikin tosi ihme, kun otti huomioon, että molemmat vanhemmat on pienivartaloisia, mutta isopäisiä ihmisiä...
Ja Amanda, sä saatat yhtäkkiä jo vaikka huomenna tuntea ne liikkeet ja sitten ne onkin jo jokapäiväisiä! Ja tosiaan voi mennä helposti ylikin rv20.
Supistukset ehkä on ollut pari, mutta semmoisia kivuttomia. En oo kyl varma, mutta pari kertaa on ollut semmoinen kivi vatsassa tunne stressin tai väsymyksen takia. Eikä neuvolantäti ole niiden mahdollisuudesta mitään sanonut, mutta se nyt ei sano juuri mistään mitään. Palstalta olen niistä lukenut ja ymmärtänyt niiden olevan suht normaali asia.
Jotenki olen todella "pienellä vaivalla" selvinnyt tästä raskaudesta tähän asti. Tosi helppoa ja vaivatonta on ollut (ja koputan puuta!), kun oon lukenut, että muilla on ollut vuotoja ja supisteluita ja kaikenmoisia tulehduksia ja raskausarpia. Kun siitä alkuraskauden (ekat 10 viikkoa) kauhusta ja pelosta pääsin, niin tässä sitä vaan on olla möllötetty. Mun kohtu on eteenpäin kallistunut ja mahakin on jo kiitettävän kokoinen. Varsinki, kun se ei yhtään leviä vaan on tuommoinen kapea sukkula. Niin että kauankohan mä saan kengät jalkaan?? Entä milloin näppis jää ulottumattomiin?
Ryhdistäydyin myös tänään ja ilmoittauduin kaupungin fysioterapianeuvontaan, joka onkin jo huomenna. Seuraava mahis olis ollut reilun kuukauden kuluttua ja se on jo sitten turhan myöhään. Varasin myös sokerirasitukseen ajan ja se on vuorossa heti uudenvuoden jälkeen. Olen myös etsinyt mammajooga/pilatesryhmiä, joihin mennä alkuvuodesta. Ja tosiaan sen äitiyspakkauksenkin sain tilattua! Tehokas alkuviikko ollut. Ja miehen kanssa saatiin valmiiksi myös alustava suunnitelma vauvan kotihoidosta, eli kuka on ja kuinka kauan. Työnantajalle pitää nimittäin kuun lopussa antaa alustava ilmoitus äitiysloman pituudesta! Hui! Oon vaan ollut koko syksyn niin tuudittautunut ajatukseen, että vielä on paljon aikaa, niin yhtäkkiä onkin jo joulu ja duunitkin loppuu parin kuukauden kuluttua.
Et vaikka tuntuisi nyt siltä, että aika kuluu hitaasti niin varautukaa siihen, että puolivälin jälkeen pitää alkaa toimimaan ja suunnittelemaan tulevaa tosissaan!
Pööppis, anteeksi jos utelen, mutta kiinnitin huomiota siihen, että valmistaudut nyt yh-elämään toisin kuin vielä syksyllä. Näinkö siinä kävi?
Kauhea romaani tuli kirjoitettua...
Samirja ja Potkupallo 23+6
Ja Amanda, sä saatat yhtäkkiä jo vaikka huomenna tuntea ne liikkeet ja sitten ne onkin jo jokapäiväisiä! Ja tosiaan voi mennä helposti ylikin rv20.
Supistukset ehkä on ollut pari, mutta semmoisia kivuttomia. En oo kyl varma, mutta pari kertaa on ollut semmoinen kivi vatsassa tunne stressin tai väsymyksen takia. Eikä neuvolantäti ole niiden mahdollisuudesta mitään sanonut, mutta se nyt ei sano juuri mistään mitään. Palstalta olen niistä lukenut ja ymmärtänyt niiden olevan suht normaali asia.
Jotenki olen todella "pienellä vaivalla" selvinnyt tästä raskaudesta tähän asti. Tosi helppoa ja vaivatonta on ollut (ja koputan puuta!), kun oon lukenut, että muilla on ollut vuotoja ja supisteluita ja kaikenmoisia tulehduksia ja raskausarpia. Kun siitä alkuraskauden (ekat 10 viikkoa) kauhusta ja pelosta pääsin, niin tässä sitä vaan on olla möllötetty. Mun kohtu on eteenpäin kallistunut ja mahakin on jo kiitettävän kokoinen. Varsinki, kun se ei yhtään leviä vaan on tuommoinen kapea sukkula. Niin että kauankohan mä saan kengät jalkaan?? Entä milloin näppis jää ulottumattomiin?
Ryhdistäydyin myös tänään ja ilmoittauduin kaupungin fysioterapianeuvontaan, joka onkin jo huomenna. Seuraava mahis olis ollut reilun kuukauden kuluttua ja se on jo sitten turhan myöhään. Varasin myös sokerirasitukseen ajan ja se on vuorossa heti uudenvuoden jälkeen. Olen myös etsinyt mammajooga/pilatesryhmiä, joihin mennä alkuvuodesta. Ja tosiaan sen äitiyspakkauksenkin sain tilattua! Tehokas alkuviikko ollut. Ja miehen kanssa saatiin valmiiksi myös alustava suunnitelma vauvan kotihoidosta, eli kuka on ja kuinka kauan. Työnantajalle pitää nimittäin kuun lopussa antaa alustava ilmoitus äitiysloman pituudesta! Hui! Oon vaan ollut koko syksyn niin tuudittautunut ajatukseen, että vielä on paljon aikaa, niin yhtäkkiä onkin jo joulu ja duunitkin loppuu parin kuukauden kuluttua.
Et vaikka tuntuisi nyt siltä, että aika kuluu hitaasti niin varautukaa siihen, että puolivälin jälkeen pitää alkaa toimimaan ja suunnittelemaan tulevaa tosissaan!
Pööppis, anteeksi jos utelen, mutta kiinnitin huomiota siihen, että valmistaudut nyt yh-elämään toisin kuin vielä syksyllä. Näinkö siinä kävi?
Kauhea romaani tuli kirjoitettua...
Samirja ja Potkupallo 23+6
Hei kaikille!
En oo ehtinyt kuin vain käydä pikaisesti lukemassa, kun on kiirettä pitänyt tuon opinnäytetyön kanssa.. Siitä sen verran, että työ on suht valmis, kävin pitämässä valmiin työn esityksen, kypsyyskoen suoritin.. vielä loppusilaus ja kansitukseen niin avot.. Ja paperit koulusta pihalle tammikuussa.
Masuasukki on saanu nimeksi nyt "Hipsu".. Syystä, että liikkeet on ollut sellaisen hipsutuksen tuntuisia Liikkeitä on tuntunu pari viikkoa, oisko ollut vko 18 kun ekan kerran rekisteröin kunnollisen tuntemuksen..?
Rakenneultra on ensi viikolla, 8 päivää.. Odottelua.. Saas nähä selviääkö sukupuoli Jos se on poika ja isäänsä yhtään tulee, niin ei peittele paikkojaan jalat ristissä
Katrin+Hipsu 20+2
En oo ehtinyt kuin vain käydä pikaisesti lukemassa, kun on kiirettä pitänyt tuon opinnäytetyön kanssa.. Siitä sen verran, että työ on suht valmis, kävin pitämässä valmiin työn esityksen, kypsyyskoen suoritin.. vielä loppusilaus ja kansitukseen niin avot.. Ja paperit koulusta pihalle tammikuussa.
Masuasukki on saanu nimeksi nyt "Hipsu".. Syystä, että liikkeet on ollut sellaisen hipsutuksen tuntuisia
Liikkeitä on tuntunu pari viikkoa, oisko ollut vko 18 kun ekan kerran rekisteröin kunnollisen tuntemuksen..?Rakenneultra on ensi viikolla, 8 päivää.. Odottelua.. Saas nähä selviääkö sukupuoli
Jos se on poika ja isäänsä yhtään tulee, niin ei peittele paikkojaan jalat ristissä Katrin+Hipsu 20+2
Viimeksi muokattu:
Morommoro!
Kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Ainahan on niitä päiviä ja sellaisia öitä, mutta oon tosi onnellinen äiti.
Koetas Amandanyt ottaa iisisti. Mullakin tuli harkkasupistuksia varsinkin öisin kun oli pissahätä...
Pulleeta odotuksen jatkoa mammat ja hyvät joulut ja vuoden vaihteet!
MR ja VV 4kk
Kaiken kaikkiaan tosi hyvin. Ainahan on niitä päiviä ja sellaisia öitä, mutta oon tosi onnellinen äiti.
Koetas Amandanyt ottaa iisisti. Mullakin tuli harkkasupistuksia varsinkin öisin kun oli pissahätä...
Pulleeta odotuksen jatkoa mammat ja hyvät joulut ja vuoden vaihteet!
MR ja VV 4kk
Ai samperi kun repesin Katrinin viimeiselle lauseelle
Minäkin pääsin tänään ekaan ultraan mutta ei siellä näkynyt kuin pikkuinen pallero. Ensin olivat epäilleet että viikkoja olisi nyt 9 mutta ilmeisesti myöhäisen oviksen takia alkio vastasi viikkoja 7. Mutta oli se pallerokin mukava nähdä, jotenkin saa tuntuman nyt tähän asiaan kun sen näki että jotain tosiaan on =).
Muutoin meni hyvin, olin yksin kun isäntä ei päässyt mukaan. Hemoglobiini oli vielä 140 joten ei tarvii vielä hetkeen syödä rautalisää. Mukaan sain kaikenlaisia prosyyrejä ja kuulemma hammaslääkäriinkin pitää mennä =D Seuraava aika onkin sitten lääkärille 29. pvä joka tekee sisätutkimuksen ja ultraa uudestaan jos se sitten olisi kasvanut.
RauRau ja Tohvelieläin 7+1
Minäkin pääsin tänään ekaan ultraan mutta ei siellä näkynyt kuin pikkuinen pallero. Ensin olivat epäilleet että viikkoja olisi nyt 9 mutta ilmeisesti myöhäisen oviksen takia alkio vastasi viikkoja 7. Mutta oli se pallerokin mukava nähdä, jotenkin saa tuntuman nyt tähän asiaan kun sen näki että jotain tosiaan on =).
Muutoin meni hyvin, olin yksin kun isäntä ei päässyt mukaan. Hemoglobiini oli vielä 140 joten ei tarvii vielä hetkeen syödä rautalisää. Mukaan sain kaikenlaisia prosyyrejä ja kuulemma hammaslääkäriinkin pitää mennä =D Seuraava aika onkin sitten lääkärille 29. pvä joka tekee sisätutkimuksen ja ultraa uudestaan jos se sitten olisi kasvanut.
RauRau ja Tohvelieläin 7+1
Heippa :wave:
Tuittis, suppareista: mulla ekat harjoitukset alkoivat jossain viikoilla 17. ehkä. Ne liittyvät selvästi stressaavien päivien iltoihin ja liiallisiin liikuntasuorituksiin (esim. ylämäkeen kävely, tosi rankkaa :ashamed. Rauhoittuminen auttaa, mutta jos on vaikka töissä ahdistusta, niin mitenpä siinä rauhoittuu. Tosin - mulla on varmaan oksitosiinipitoisuudet kasvussa, kun mikään ulkopuolinen ei tunnu enää stressaavan . Ihan mahtavaa, kun töissä voi olla hässäkkää ja jotenkin tuntuu, että olen höseltämisestä ulkopuolinen. Enhän mä enää tässä ehdi osallistumaan, enhän (sijaisetkin on hankittu jo). Mutta kyllä mun mielestä monessakin yhteydessä on sekä todettu, että harjoitussupistukset on normaaleja, mutta että niitä ei kannata manata millään ninjailuilla. Keho vaan vinkkaa, että tarttis hidastaa ja kyllä kai ne prioriteetit nyt menevät niin, että maha ensin ja muut asiat sitten. Jotenkin tuntuu myös, että just nyt ois hyvä aika olla vähän itsekäskin - se on sellasta luksusta, joka loppuu parin kuukauden päästä hyvin pitkäksi aikaa...
marjutan, Amanda, mulla kyllä kesti kunnon liikkeiden kanssa yli vko 20. Ja Pikku-Inkkari ei taida olla kauheen vilkas: ihan napakoitakin potkuja tuntuu, mutta ei mitään maratoneja. Joissain oppaissa ja muissa väitetään, että tässä vaiheessa voisi jo hahmottaa, miten päin vauva makoilee ja että häneen saisi kontaktin silittelemällä jne. Pööppishän kertoi jo kauan sitten tuntevansa, miten päin pikkuinen porhaltaa. Mä olen onnistunut kehittämään tästä viimeaikaisen melkein ainoan huolen: en kyllä hahmota, miten päin Inkkari on enkä välttämättä saa häntä vastaamaan kauheasti mihinkään eleeseen (paitsi silloin kyllä yleensä monotellaan, jos erehtyy nojaamaan vaikka keittiötasoon mahalla). Liikehdintää tuntuu harvakseltaan, kun istuu pitkään ja lisäksi erityisesti vasemmalla kyljellä maatessa. En tiedä, kuinka kauan voi vedota siihen, että istukka on edessä - sitten kun potkuja tuntuu, niin ne on varsin selkeitä... Mutta joo niin Amanda, mähän ehdin jo iloita siitä, että mikään ei huolestuta ja nyt sitten huolehdin tästä hiljaiselosta. Että mitä jos vauvalla on jotain huonosti? Plaah, pitäisi olla vaan onnellinen, kun olo on kohtuullisen mukava.
Mahan kasvusta, mulla kävi niin, että noin viikot 10-19 oli leviämisaikaa ja pelkäsin jo, etten mahdu mihinkään vaatteisiin pian. Alku oli erityisen turhauttavaa, kun näytti vain lihavalta eikä raskaana olevalta. Sitten pallo ilmaantui tuohon eteen ja nyt vaikka kohtu ja vauva jatkavat kasvuaan, tavallinen talvitakki mahtuu edelleen ihan hyvin. Saas nähdä sitten joulun jälkeen. Pikku-Inkkarin massakausi on alkanut, ja nyt painoa pitäisi tulla >25g/päivä...
Ai niin, äitiyspakkaus odottelee postissa Ostin Malla Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys -kirjan, joka on mukavaa luettavaa (lähinnä siis joogaperäistä kehonhuoltoa äidiksitulemisen eri vaiheisiin). Pööppis, me saatiin Liberon kirja ekalla kerralla neuvolasta (siis se, jossa on osa sivuista niitattu yhteen?). Munkin mielestä se oli muuten kivempi kuin Vau.fi (joka on suoraan sanottuna holhoava ja superällö, en arvosta myöskään niitä runoja ), mutta Liberossa on tainnut unohtua käännöksen oikoluku...
Onnea Katrinille :flower: opiskeluponnisteluista! Ja heh, rakenneultrapaljastuksia odotellessa
Täällä onkin monella rakenteiden tarkastelu ihan pian edessä! Komppaan Samirjaa, siitä se ajan vähyys sitten alkaa! Totta tosiaan, mulla on työpäiviä melkoisen vähän jäljellä (ja se ei nyt suoraan sanottuna kauheesti haittaa) mutta meillä on aika monta pesänrakennusolkea vielä hankkimatta.
Ja niin, jos kaikki menee hyvin, niin kohta meillä on VAUVA täällä! En pysty uskomaan! Suunnittelin miehelle joululahjaksi ensi vuoden joka kvartaalille jonkun aineettoman asian, joista eka tehdään kahdestaan, mutta toisesta eteenpäin pitää miettiä, onko vauva mukana tai miten hoito järjestetään. Ehkä tokalle vuosineljännekselle voisi antaa yhden hengen hotelliyön jossain kivassa hotellissa? Niinkuin että lahjaksi yhden yön varmat unet?
Näitä miettiessä viikot sanoo taas poks ja kohta on kolmekymppiä täynnä, squeek!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 28+0
Tuittis, suppareista: mulla ekat harjoitukset alkoivat jossain viikoilla 17. ehkä. Ne liittyvät selvästi stressaavien päivien iltoihin ja liiallisiin liikuntasuorituksiin (esim. ylämäkeen kävely, tosi rankkaa :ashamed
. Rauhoittuminen auttaa, mutta jos on vaikka töissä ahdistusta, niin mitenpä siinä rauhoittuu. Tosin - mulla on varmaan oksitosiinipitoisuudet kasvussa, kun mikään ulkopuolinen ei tunnu enää stressaavan . Ihan mahtavaa, kun töissä voi olla hässäkkää ja jotenkin tuntuu, että olen höseltämisestä ulkopuolinen. Enhän mä enää tässä ehdi osallistumaan, enhän (sijaisetkin on hankittu jo). Mutta kyllä mun mielestä monessakin yhteydessä on sekä todettu, että harjoitussupistukset on normaaleja, mutta että niitä ei kannata manata millään ninjailuilla. Keho vaan vinkkaa, että tarttis hidastaa ja kyllä kai ne prioriteetit nyt menevät niin, että maha ensin ja muut asiat sitten. Jotenkin tuntuu myös, että just nyt ois hyvä aika olla vähän itsekäskin - se on sellasta luksusta, joka loppuu parin kuukauden päästä hyvin pitkäksi aikaa...marjutan, Amanda, mulla kyllä kesti kunnon liikkeiden kanssa yli vko 20. Ja Pikku-Inkkari ei taida olla kauheen vilkas: ihan napakoitakin potkuja tuntuu, mutta ei mitään maratoneja. Joissain oppaissa ja muissa väitetään, että tässä vaiheessa voisi jo hahmottaa, miten päin vauva makoilee ja että häneen saisi kontaktin silittelemällä jne. Pööppishän kertoi jo kauan sitten tuntevansa, miten päin pikkuinen porhaltaa. Mä olen onnistunut kehittämään tästä viimeaikaisen melkein ainoan huolen: en kyllä hahmota, miten päin Inkkari on enkä välttämättä saa häntä vastaamaan kauheasti mihinkään eleeseen (paitsi silloin kyllä yleensä monotellaan, jos erehtyy nojaamaan vaikka keittiötasoon mahalla). Liikehdintää tuntuu harvakseltaan, kun istuu pitkään ja lisäksi erityisesti vasemmalla kyljellä maatessa. En tiedä, kuinka kauan voi vedota siihen, että istukka on edessä - sitten kun potkuja tuntuu, niin ne on varsin selkeitä... Mutta joo niin Amanda, mähän ehdin jo iloita siitä, että mikään ei huolestuta ja nyt sitten huolehdin tästä hiljaiselosta. Että mitä jos vauvalla on jotain huonosti? Plaah, pitäisi olla vaan onnellinen, kun olo on kohtuullisen mukava.
Mahan kasvusta, mulla kävi niin, että noin viikot 10-19 oli leviämisaikaa ja pelkäsin jo, etten mahdu mihinkään vaatteisiin pian. Alku oli erityisen turhauttavaa, kun näytti vain lihavalta eikä raskaana olevalta. Sitten pallo ilmaantui tuohon eteen ja nyt vaikka kohtu ja vauva jatkavat kasvuaan, tavallinen talvitakki mahtuu edelleen ihan hyvin. Saas nähdä sitten joulun jälkeen. Pikku-Inkkarin massakausi on alkanut, ja nyt painoa pitäisi tulla >25g/päivä...
Ai niin, äitiyspakkaus odottelee postissa
Ostin Malla Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys -kirjan, joka on mukavaa luettavaa (lähinnä siis joogaperäistä kehonhuoltoa äidiksitulemisen eri vaiheisiin). Pööppis, me saatiin Liberon kirja ekalla kerralla neuvolasta (siis se, jossa on osa sivuista niitattu yhteen?). Munkin mielestä se oli muuten kivempi kuin Vau.fi (joka on suoraan sanottuna holhoava ja superällö, en arvosta myöskään niitä runoja ), mutta Liberossa on tainnut unohtua käännöksen oikoluku...Onnea Katrinille :flower: opiskeluponnisteluista! Ja heh, rakenneultrapaljastuksia odotellessa
Täällä onkin monella rakenteiden tarkastelu ihan pian edessä! Komppaan Samirjaa, siitä se ajan vähyys sitten alkaa! Totta tosiaan, mulla on työpäiviä melkoisen vähän jäljellä (ja se ei nyt suoraan sanottuna kauheesti haittaa
) mutta meillä on aika monta pesänrakennusolkea vielä hankkimatta. Ja niin, jos kaikki menee hyvin, niin kohta meillä on VAUVA täällä! En pysty uskomaan! Suunnittelin miehelle joululahjaksi ensi vuoden joka kvartaalille jonkun aineettoman asian, joista eka tehdään kahdestaan, mutta toisesta eteenpäin pitää miettiä, onko vauva mukana tai miten hoito järjestetään. Ehkä tokalle vuosineljännekselle voisi antaa yhden hengen hotelliyön jossain kivassa hotellissa? Niinkuin että lahjaksi yhden yön varmat unet?
Näitä miettiessä viikot sanoo taas poks ja kohta on kolmekymppiä täynnä, squeek!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 28+0
Ai niin, romaanikirjailija Lallaa unohti tiedustella varovaisesti, että millaisen suunnitelman teitte Samirja? Mä olen niin ilkeä työntekijä, etten suostu vielä ilmoittamaan muuta kuin ensi vuoden loppuun poissaoloa... Jotenkin tuntuu ihan törkeen vaikealta hahmottaa, millaista sitten vauvan kanssa on ja millon häntä voisi viedä hoitoon jne jne. Ja mieskin haluaisi olla kotona, mutta ei olla vielä osattu ajatella, miten näitä olemisia jaettaisiin. Onneksi molemmilla on vanhemmuusmyönteiset työpaikat!
Katrin, onnea! Mä myös olen ahkeroinut lopputyön kanssa nyt tosi tarmokkaasti, tarkoitus olisi valmistua 3.2. Ja kyllä tämä raskaus on antanut potkua myös opiskeluun siinä mielessä, että ehdottomasti halusin valmistua ennen kuin esim. jään äitiyslomalle. Tiedän nimittäin useammankin tapauksen, joilla on sitten jäänyt se lopputyö vauvan myötä roikkumaan hamaan tulevaisuuteen, ja tiedän itsestäni sen että jos vain pitkitän ja pitkitän kirjoittamista niin lopulta siitä ei tule enää mitään. Joten hyvä näin!
Amanda; mä oon kans yrittänyt iltaisin kuulostella massua, mutta ei vaan tunnu edes hipaisuja :/
Tuittis; supistuksia ei ole tuntunut, mutta mä luulen että mulla nämä kivut on kohdun kasvukipuja. On välillä sellaisia menkkamaisia, ja välillä ihan vain "aaltoina" jomottaa alavatsaa ja kohtua. Ja huomaan heti jos pikkasenkaan enemmän rasitan itseäni, kannan vaikka kauppakassin autolta kotiin tms ja alan kotona heti touhuta, niin alkaa vihloa. Joten täytyy ihan tosissaan muistaa myös levätä!
Massu tuntuu kasvaneen tosiaan hurjasti viime päivinä, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Tänään laitoin ekaa kertaa hieman tiukemman trikoopaidan päälle töihin, ja kyllä se näkyy tämän kanssa ihan selvästi. Hieman jännittää jotenkin kun on massu noin "esillä", mutta olen vaan niin hiton ylpeä ja onnellinen tästä :heart:
terkuin marjutan ja Muru 18+5
ps. Oletteko muut ostaneet tuota Bola (tms) -korua? Itse juuri selailin nettikauppoja, ajattelin tilata
pps. juuri kun tätä tekstiä kirjoittelin, alamasussa tuntuu sellaista outoa, tosi hentoista kuplintaa. Ihan kuin joku välillä silittäisi kohtua sisältäpäin.. Voisikohan tämä olla sitä?? :heart:
Amanda; mä oon kans yrittänyt iltaisin kuulostella massua, mutta ei vaan tunnu edes hipaisuja :/
Tuittis; supistuksia ei ole tuntunut, mutta mä luulen että mulla nämä kivut on kohdun kasvukipuja. On välillä sellaisia menkkamaisia, ja välillä ihan vain "aaltoina" jomottaa alavatsaa ja kohtua. Ja huomaan heti jos pikkasenkaan enemmän rasitan itseäni, kannan vaikka kauppakassin autolta kotiin tms ja alan kotona heti touhuta, niin alkaa vihloa. Joten täytyy ihan tosissaan muistaa myös levätä!
Massu tuntuu kasvaneen tosiaan hurjasti viime päivinä, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Tänään laitoin ekaa kertaa hieman tiukemman trikoopaidan päälle töihin, ja kyllä se näkyy tämän kanssa ihan selvästi. Hieman jännittää jotenkin kun on massu noin "esillä", mutta olen vaan niin hiton ylpeä ja onnellinen tästä :heart:
terkuin marjutan ja Muru 18+5
ps. Oletteko muut ostaneet tuota Bola (tms) -korua? Itse juuri selailin nettikauppoja, ajattelin tilata
pps. juuri kun tätä tekstiä kirjoittelin, alamasussa tuntuu sellaista outoa, tosi hentoista kuplintaa. Ihan kuin joku välillä silittäisi kohtua sisältäpäin.. Voisikohan tämä olla sitä?? :heart:
Viimeksi muokattu:
Nopeasti tulin tänne pyörähtämään, vaikka kello on jo vaikka mitä ja pitäisi mennä nukkumaan! On vaan ollu aika touhukkaita työpäiviä ja iltaisinkin ohjelmaa. Mäkin otan kyllä töissä nyt vähän rennommin enkä välitä, jos asiat ei mene niin justiinsa. Touhukkaasti jaksan kyllä tehdä ja työ tuntuu ihan mielekkäältä, muttei enää niin tärkeältä.
Mulla ne vatsakivut oli aluks selkeitä kipuja, joiden takia kävinkin Naistenklinikalla. Kivut sitten laantuivat, mutta nyt on välillä iltaisin vatsa tosi kova ja toisinaan öisinkin. Epäilen, että ovat supistuksia. Vähän pelottaa, mutta yritän vain ottaa rennosti ja välttää kovaa liikuntaa. Jos pahenee, niin sitten otan heti saikkua.
Äsken tuntui vatsassa jännää "poksumista", vähän kuin olis isoja ilmakuplia sisällä. En tiedä, onko se maha-asukki vai ihan vaan ilmaa. Monen mainitsemia hipaisuja en oo tuntenu. Saa nähdä voimistuuko noi "ilmakuplat" niin, että paljastuisi liikkeiksi. Selkeämpiä tuntemuksia odotellessa.
Amanda ja Sulo 20+0, jee, uusille lukemille!
Mulla ne vatsakivut oli aluks selkeitä kipuja, joiden takia kävinkin Naistenklinikalla. Kivut sitten laantuivat, mutta nyt on välillä iltaisin vatsa tosi kova ja toisinaan öisinkin. Epäilen, että ovat supistuksia. Vähän pelottaa, mutta yritän vain ottaa rennosti ja välttää kovaa liikuntaa. Jos pahenee, niin sitten otan heti saikkua.
Äsken tuntui vatsassa jännää "poksumista", vähän kuin olis isoja ilmakuplia sisällä. En tiedä, onko se maha-asukki vai ihan vaan ilmaa.
Monen mainitsemia hipaisuja en oo tuntenu. Saa nähdä voimistuuko noi "ilmakuplat" niin, että paljastuisi liikkeiksi. Selkeämpiä tuntemuksia odotellessa. Amanda ja Sulo 20+0, jee, uusille lukemille!
Amanda kyllä mä nyt luulen, että se oli maha-asukki! Mulla ei missään vaiheessa mitään hipaisuja tuntunut vaan juurikin noita ilmakuplia.
Ei oo Libero-kirjaa näkynyt. Tosiaan tyo vau.fi-kirja on ankee. Ja mä en kans tajua noita runojuttuja....
Onnea onnea Katrin valmistumisesta ja tsemppiä Marjutanille loppukiriin sekä onnittelut liikkeistä!
Suunnitelma meillä tehtii alustavasti semmoiseksi, että mä olen tasan vuoden pois töistä eli 2013 maaliskuuhun. Ensin äippävapaalla, sitten vanhempainvapaalla ja lopuksi pari kuukautta hoitovapaalla. Isälle säästetään ne vanhempainvapaan vikat viikot, jotta saa isäkuukauden ja sen alkua tosiaan siirretään pari kuukautta (jos oon tajunnut systeemin oikein). Sitte mies jää isäkuukaudelle ja on pari kuukautta hoitovapaalla. Hän palaa vaikka töihin kesäkuuksi, jolloin vauvaa hoitaa ehkä isovanhemmat tai sitten täytyy kattoa miten mulla noita käyttämättömiä kesälomia on. Että jos pitäis sitten kesällä 2013 vaiks 6-7 vko lomaa. Heinäkuu oltais yhdessä lomalla ja lapsi menis tarhaan elokuun alussa.
Sitten sukkahoususuositus! Lentämistä varten hankin Amarin mammatukisukkikset. Ne on ihan jees, mutta jostain syystä ne yltää vain mahan puoliväliin, mikä on vähän ärsyttävää. Mutta voimakas tuki on koko matkalla. Tänään vetäsin jalkaan jo aiemmin ostetut Lindexin mammasukkikset ilman tukia ja näähän on tosi mukavat. Koko mahan saa sukkisten sisään, ni ei toi "vyötärönauha" paina. Onneks ostin kahdet, nää on hyvät. Oon aina ostanut sukkikset yhtä kokoo liian isoiks, kun inhoan, jos ne ei oo tarpeeks pitkät vaan valuu haaruksista. Mammiksissakin on hyvä ostaa isompi koko.
Heipat!
Ei oo Libero-kirjaa näkynyt. Tosiaan tyo vau.fi-kirja on ankee. Ja mä en kans tajua noita runojuttuja....
Onnea onnea Katrin valmistumisesta ja tsemppiä Marjutanille loppukiriin sekä onnittelut liikkeistä!
Suunnitelma meillä tehtii alustavasti semmoiseksi, että mä olen tasan vuoden pois töistä eli 2013 maaliskuuhun. Ensin äippävapaalla, sitten vanhempainvapaalla ja lopuksi pari kuukautta hoitovapaalla. Isälle säästetään ne vanhempainvapaan vikat viikot, jotta saa isäkuukauden ja sen alkua tosiaan siirretään pari kuukautta (jos oon tajunnut systeemin oikein). Sitte mies jää isäkuukaudelle ja on pari kuukautta hoitovapaalla. Hän palaa vaikka töihin kesäkuuksi, jolloin vauvaa hoitaa ehkä isovanhemmat tai sitten täytyy kattoa miten mulla noita käyttämättömiä kesälomia on. Että jos pitäis sitten kesällä 2013 vaiks 6-7 vko lomaa. Heinäkuu oltais yhdessä lomalla ja lapsi menis tarhaan elokuun alussa.
Sitten sukkahoususuositus! Lentämistä varten hankin Amarin mammatukisukkikset. Ne on ihan jees, mutta jostain syystä ne yltää vain mahan puoliväliin, mikä on vähän ärsyttävää. Mutta voimakas tuki on koko matkalla. Tänään vetäsin jalkaan jo aiemmin ostetut Lindexin mammasukkikset ilman tukia ja näähän on tosi mukavat. Koko mahan saa sukkisten sisään, ni ei toi "vyötärönauha" paina. Onneks ostin kahdet, nää on hyvät. Oon aina ostanut sukkikset yhtä kokoo liian isoiks, kun inhoan, jos ne ei oo tarpeeks pitkät vaan valuu haaruksista. Mammiksissakin on hyvä ostaa isompi koko.
Heipat!
Sukkiksista, ootteko käyttäny mammasukkiksia muutakin kuin lennoilla? Oisko ne hyvät raskauden loppuvaiheessa? Voiko ne estää jotain arpia tai suonikohjuja tai muuta? Kiitos Samirja vinkeistä!
Kuinka sitovia noi äippäloman suunnitelmat pitäisi olla? Eli jos ilmoittaa nyt tulevansa takas töihin jonain päivänä, voiko sitä sitten vain myöhäistää, muttei aikaistaa? Meillä mies on yrittäjä, joten en usko, että hän pysyy ottamaan kovin paljon vapaata Alustavasti oon kaavaillu, että ilmoittaisin meneväni töihin joskus syksyllä 2013, jollon poitsu olis noin 1v4kk. Mutta tosi vaikea noista on sanoa etukäteen! Pitäiskö ilmoittaa aikaisempi aika ja siirtää sitä sitten?
Samirja, saattoi ne sittenkin olla ilmaa ne mun potkut. Kun ne tuntui sitten aika ylävatsalla saakka.
Huomenna on Naikkarilla rakenneultra! Käytiin siis viime viikolla yksityisellä, mut halusin mennä vielä julkiselle myös. Jotenkin tuntuu varmemmalta. Oliko muuten niin, että sillon rv 26-28 paikkeilla on neuvolassa lääkärikäynti ja ultra? Musta terkkari sanoi, että silloinkin ultrataan.
Amanda ja Sulo 20+1
Kiitos Samirja vinkeistä!Kuinka sitovia noi äippäloman suunnitelmat pitäisi olla? Eli jos ilmoittaa nyt tulevansa takas töihin jonain päivänä, voiko sitä sitten vain myöhäistää, muttei aikaistaa? Meillä mies on yrittäjä, joten en usko, että hän pysyy ottamaan kovin paljon vapaata Alustavasti oon kaavaillu, että ilmoittaisin meneväni töihin joskus syksyllä 2013, jollon poitsu olis noin 1v4kk. Mutta tosi vaikea noista on sanoa etukäteen! Pitäiskö ilmoittaa aikaisempi aika ja siirtää sitä sitten?
Samirja, saattoi ne sittenkin olla ilmaa ne mun potkut. Kun ne tuntui sitten aika ylävatsalla saakka.
Huomenna on Naikkarilla rakenneultra!
Käytiin siis viime viikolla yksityisellä, mut halusin mennä vielä julkiselle myös. Jotenkin tuntuu varmemmalta. Oliko muuten niin, että sillon rv 26-28 paikkeilla on neuvolassa lääkärikäynti ja ultra? Musta terkkari sanoi, että silloinkin ultrataan. Amanda ja Sulo 20+1
Pööppis
Samirja, juu näin on asiat..
Lallaa, tää on ruennu vastaamaan tökkimisiin potkuilla tai nyrkin muksahuksella. Nyt on pyörähtänny pää ylöspäin, kun se oli viel eilen pylly ylöspäin..
Kova otus on liikkumaan, vissii mutsiinsa tullu,kun ei osaa aloillaan olla
Tänään vietin työpaikan ultran kanssa laatuaikaa yli puol tuntia ja katselin otusta <3
Joitain kuviakin napsin, vaikka ne olikin surkeita,kun ei otuksesta mahtunut näytölle kuin aina jokin osa ruumista, esim korva ,puolet naamasta jne..
Mutta oli sitä kiva katella!
Nyt ois kuukaus aikaa seuraavaan ja samalla viimeiseen kunnan kustantamaan ultraan, senkin sain vain siksi kun istukka on ihan kohdun suun vieressä,että synnytystapasuunnitelma tehhään sit.
Sokerirasitus oli eilen, ja oli mulle hirvittävä kokemus. ensin olin 13h paastolla, en nukkunu sinä yönä tas ollenkaan, ja krmee nälkä oli aamuyöllä seurana. Sit ajat myöhässä siellä labrassa. Sit pikamittaus sormesta antoi paastotulokseksi 5,7 ja olin saada slaagit siitä, kun raja ois 5.3, että olin surkeena. Litkun juominenkin tökki toisen satsin kohalla, oli tulla ylös,mut onneks ei sillä en ois halunnu uusiks koko rulianssia paastoineen kaikkineen.
No olin koko ajan luullu et tuun takas 2h kuluttua,kun kukaan ei ollu snonu et joutuu olee seurannassa, luulin et voin mennä kotiin, koiratki paskahädissään oottivat (aamuruun jälkeen eivät kerinneet ulkoilla) ja kännykkäkin kotona, no olin vähän hermona, sit se labratäti sanoi että voi tulla huono olo.
Voi taivaas miten huono olo tulikin!! Käsiä vapisutti ja se pahoinvoinnin määrä! ikinä ei oo nuin pahaolo ollu ja pakko oli pidättää oksennusta.
No eipä siinä sitte, kahen tunnin kuluttuu sain lähtee ja enpä sitten siinä tullu syöneeks mtn, vaan lähin kupungille kun kaveri ootti siellä. Lastentarvikkeella puol tuntii hiimattiin,kun mulle tuli heikko olo, sit tuli vielä heikompi ja olin pyörtyy. näkö ssumeni, puhuminen hankalaa, sydän hakkas sikana, kädet vispas, sormen päät kylmät, sit iski hiki, menin ihan litimäräks. Onneks kaveri hankki mulle kuumaa kaakaoo, jonka juonnin jälkeen mentiin buffaan ja puolen tunnin kuluttuu alkoi olla normi olo.
No sitten vrk piti oottaa tuloksia, ja olin jo sataprosenttinen et mulla on rd... hitto!
Soitin sit tänää neuvolaan että kertokaas nyt sitte tuomio...
Erinomaiset arvot oli!!! Huh huh että olin helpottunu!!! Kun olin niin varma että mulla on se. Nlatäti sanoi että se usein heittää se pikatesti, että koko verestä mitattu on se luotettava ja että raskaana olevilla on se paastoarvo monesti muutenkin korkeempi.
Ja sit tän päivän toinen ilonen asia, sain ostettua vaunut!!!!!!
Halppiksethan ne oli, lastentarvikkeelta z-linee, mutta vaikuttavt ainakin kivoille, ja uskon että käyttettyjä vaunuja ihanammat ovat joka tapauksessa!!!
Ja samaan syssyyn ostin jalallisen ammeen ja hoitokaukalon, sellasen jännän solukumisen jossa on lelukaari
Meidän lstentarvikkeella sattu olee viel tän päivää muuttoale, en ois muuten kyl kyenny ostaa niitä, ja tilille ostin ne, mutsi lupas maksaa vaunuista puolet
Huh ,,siinäpä romaania....
liitän tänne otuksen naamakuvan jos jaksan.
HEI! onko kellään muulla kipua lapaluun alla?? Joku sanoi et voi viitata sappeen???
Mulla ei oo mitään intoja palata töihin...... kuulin eilen juoruja töistä että pomo oli julistannu siellä,et YKSINHUOLTAJIEN kohdalla, jos tulee poissaoloja lapsen sairastumisen takia, täytyy miettiä onko soveltuva alalle. HAISTAKOON äijä paskan"!!!! kyllä oli paha mieli tuosta.. sorsikoon minua jumalaute.. ja samanen mies sanoi mulle kerran syksyllä,että toivottavasti et saa poikaa, pojat tarvii isän, niistä ei tuu kun mammanpoikia pelkän äidin kasvatuksella. AARGH!!!
28+2
lisäys tässä yks kuva
Aijaa.com - 9214848.jpg
Lallaa, tää on ruennu vastaamaan tökkimisiin potkuilla tai nyrkin muksahuksella. Nyt on pyörähtänny pää ylöspäin, kun se oli viel eilen pylly ylöspäin..
Kova otus on liikkumaan, vissii mutsiinsa tullu,kun ei osaa aloillaan olla
Tänään vietin työpaikan ultran kanssa laatuaikaa yli puol tuntia ja katselin otusta <3
Joitain kuviakin napsin, vaikka ne olikin surkeita,kun ei otuksesta mahtunut näytölle kuin aina jokin osa ruumista, esim korva ,puolet naamasta jne..
Mutta oli sitä kiva katella!
Nyt ois kuukaus aikaa seuraavaan ja samalla viimeiseen kunnan kustantamaan ultraan, senkin sain vain siksi kun istukka on ihan kohdun suun vieressä,että synnytystapasuunnitelma tehhään sit.
Sokerirasitus oli eilen, ja oli mulle hirvittävä kokemus. ensin olin 13h paastolla, en nukkunu sinä yönä tas ollenkaan, ja krmee nälkä oli aamuyöllä seurana. Sit ajat myöhässä siellä labrassa. Sit pikamittaus sormesta antoi paastotulokseksi 5,7 ja olin saada slaagit siitä, kun raja ois 5.3, että olin surkeena. Litkun juominenkin tökki toisen satsin kohalla, oli tulla ylös,mut onneks ei sillä en ois halunnu uusiks koko rulianssia paastoineen kaikkineen.
No olin koko ajan luullu et tuun takas 2h kuluttua,kun kukaan ei ollu snonu et joutuu olee seurannassa, luulin et voin mennä kotiin, koiratki paskahädissään oottivat (aamuruun jälkeen eivät kerinneet ulkoilla) ja kännykkäkin kotona, no olin vähän hermona, sit se labratäti sanoi että voi tulla huono olo.
Voi taivaas miten huono olo tulikin!! Käsiä vapisutti ja se pahoinvoinnin määrä! ikinä ei oo nuin pahaolo ollu ja pakko oli pidättää oksennusta.
No eipä siinä sitte, kahen tunnin kuluttuu sain lähtee ja enpä sitten siinä tullu syöneeks mtn, vaan lähin kupungille kun kaveri ootti siellä. Lastentarvikkeella puol tuntii hiimattiin,kun mulle tuli heikko olo, sit tuli vielä heikompi ja olin pyörtyy. näkö ssumeni, puhuminen hankalaa, sydän hakkas sikana, kädet vispas, sormen päät kylmät, sit iski hiki, menin ihan litimäräks. Onneks kaveri hankki mulle kuumaa kaakaoo, jonka juonnin jälkeen mentiin buffaan ja puolen tunnin kuluttuu alkoi olla normi olo.
No sitten vrk piti oottaa tuloksia, ja olin jo sataprosenttinen et mulla on rd... hitto!
Soitin sit tänää neuvolaan että kertokaas nyt sitte tuomio...
Erinomaiset arvot oli!!! Huh huh että olin helpottunu!!! Kun olin niin varma että mulla on se. Nlatäti sanoi että se usein heittää se pikatesti, että koko verestä mitattu on se luotettava ja että raskaana olevilla on se paastoarvo monesti muutenkin korkeempi.
Ja sit tän päivän toinen ilonen asia, sain ostettua vaunut!!!!!!
Halppiksethan ne oli, lastentarvikkeelta z-linee, mutta vaikuttavt ainakin kivoille, ja uskon että käyttettyjä vaunuja ihanammat ovat joka tapauksessa!!!
Ja samaan syssyyn ostin jalallisen ammeen ja hoitokaukalon, sellasen jännän solukumisen jossa on lelukaari
Meidän lstentarvikkeella sattu olee viel tän päivää muuttoale, en ois muuten kyl kyenny ostaa niitä, ja tilille ostin ne, mutsi lupas maksaa vaunuista puolet
Huh ,,siinäpä romaania....
liitän tänne otuksen naamakuvan jos jaksan.
HEI! onko kellään muulla kipua lapaluun alla?? Joku sanoi et voi viitata sappeen???
Mulla ei oo mitään intoja palata töihin...... kuulin eilen juoruja töistä että pomo oli julistannu siellä,et YKSINHUOLTAJIEN kohdalla, jos tulee poissaoloja lapsen sairastumisen takia, täytyy miettiä onko soveltuva alalle. HAISTAKOON äijä paskan"!!!! kyllä oli paha mieli tuosta.. sorsikoon minua jumalaute.. ja samanen mies sanoi mulle kerran syksyllä,että toivottavasti et saa poikaa, pojat tarvii isän, niistä ei tuu kun mammanpoikia pelkän äidin kasvatuksella. AARGH!!!
28+2
lisäys tässä yks kuva
Aijaa.com - 9214848.jpg
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Pitänee kirjoittaa tännekin välillä. Mulla oli kans eilen sokeritesti. Flunssaisena juomattomuus oli aika kamalaa. Join kyllä kylmää vettä yön aikana, koska muuten en olisi saanut pidettyä yskimistä kurissa. Kurkku oli kuiva ja arka. Oli tosi kiva juoda se tökötti. Takertui kurkkuun ja seuraavan tunnin teki pahaa. Sitten se närästi koko ajan. Oli sen verran kamala kokemus, että en toivo enää uutta kertaa. Ehkä ensi viikolla soitan ja kyselen tuloksia. Tällä hetkellä ne ei kiinnosta yhtään.
toivon, että toipuisin tästä flnssasta viikonlopun aikana. Mulla on jokainen lihas kropassa ihan arkana. Masu-asukki on varmaan ihan ihmeissään, kun koko ajan saa jumpata. Pelkään, että kaveri kohta irtisanoo kohdun vuokrasopimuksen.
Essi ja kaveri 17+5
toivon, että toipuisin tästä flnssasta viikonlopun aikana. Mulla on jokainen lihas kropassa ihan arkana. Masu-asukki on varmaan ihan ihmeissään, kun koko ajan saa jumpata. Pelkään, että kaveri kohta irtisanoo kohdun vuokrasopimuksen.
Essi ja kaveri 17+5
Mä oon ostanut muutamat polvitukisukat, ja oon käyttänyt niitä jos oon tiennyt istuvani paljon. Pidemmillä automatkoilla olleet ihan näppärät. Ehkä pitäis ostaa sukkahousumallia, jos toi talvikin joskus saapuu... Mua niin tympii toi keli :headwall: Muutenkin pimein aika vuodesta ja se vähä lumi mikä tuli on poissa.. Joulua odotellessa, joopa joo :xmas:
En tiiä onko raskaushormonit hyrränneet täs muutamana päivänä enemmän, itku on ollut herkässä :'( Tänään liikutuin Autot-leffaa katsellessa Sitten on alkanut pelottaa ens viikon ultra (juurikin se jota oon odottanut..)ja muutenkin alkanut miettimään kummallisia asioita. No, päivää kerralla eteenpäin.
Katrin&Hipsu 20+6 (huomenna poks 21)
En tiiä onko raskaushormonit hyrränneet täs muutamana päivänä enemmän, itku on ollut herkässä :'( Tänään liikutuin Autot-leffaa katsellessa
Sitten on alkanut pelottaa ens viikon ultra (juurikin se jota oon odottanut..)ja muutenkin alkanut miettimään kummallisia asioita. No, päivää kerralla eteenpäin.Katrin&Hipsu 20+6 (huomenna poks 21)
Joulu-iloa mahalliset!
Mä olen kasannut ihan liikaa ohjelmaa itselleni (ja miehelle myös). Ihme kulttuurihamstraamista, kun kaikki ympärillä pelottelee, että sitten ette kahteenkymmeneen vuoteen pääse mihinkään... Mutta nyt on tsekattu Dr Atomic oopperassa, JPP Musiikkitalolla (sanonpa vaan että siinä on kyllä melko ankea, suorastaan Matti Vanhasen näköinen rakennus), Christina Branco Savoyssa ja Salon Giraff Cirkossa. Ja eilen katottiin ihan huikee graffitileffa "Exit through the giftshop). Mihinkään joulukonserttiin en taida kyllä nyt enää sitten venyä, kun ehkä tuohon jouluunkin pitäisi jotenkin valmistautua.
Katrinin kanssa olen samaa mieltä säästä. PLAAAH. Meillä kun ei ole autoa, ja taloyhtiö hoitaa hyvin pihaa, niin viime vuosien jättilumet ei o haitannu yhtään - mutta kun on ollut niin taianomaista. Tuo vesisadehan nyt vaan v*****aa. Ja sitä paitsi paljon kylmempi on, jos jalat kastuu, kuin tyynellä säällä pakkasessa. Marimari. Jos en ois raskaana, valittaisin vielä paljon enemmän
Voi Pööppis mitkä koettelemukset sokerirasituksesta! Olihan se ällöä ja mulle kävi niinkuin essille, että eka tunti oli kauhein (sen juomisen jälkeen). Mutta mä kyllä myös painelin heti syömään, kun labrasta pääsin... Joo ja Pööppis sun pomon vois varmaan laittaa johonkin lihakoukkuun roikkumaan noista puheistaan. *Todella* ala-arvoista läppää.
Nii ja marjutan, mulla on bola-koru. Miehen mielestä se on enemmän mua kuin vauvaa varten kun sitä on niin kiva helistellä.
Amanda - mä oon käsittänyt nuo ilmoitusasiat niin, että eka voi ilmoittaa ihan vaan perus-vanheimpainlomajutut ja sitten kaksi kertaa hoitovapaa-asioista. Eli pari kuukautta ennen kuin olisi palaamassa töihin niin voi kertoa että enpäs tuukkaan ja sitten vielä kerran sen jälkeen säätää. Mites Naikkarilla meni? Ei varmaan ihmeempiä yllätyksiä, kun olette jo olleet muutenkin ultrailemassa
(((.))) (siinä mun makkarat) Nyt kyllä tuntuu, että maha on ottanut uuden hyppäyksen ulkomaailmaa kohti. Kengännauhojen sitominen on vaikeeta ja joka käänteessä tekee mieli röhkiä kuin pieni possu. Tai iso oikeastaan. Muuten on ollut edelleen hyvä ja energinen olo. Pitkälti koko viime viikon ajattelin, että flunssa tulee, mutta ei se saanut yliotetta kuitenkaan! Mä oon niin tukkonen muutenkin, että ilman nenäkannua olisin jo lakannut hengittämästä. Ja Pikku-Inkkarin meininkejä ei sitten voi parhaallakaan tahdolla kutsua hipaisuiksi. Viime yönä piti tilata miehen käsi mahan päälle rauhoittamaan... Orastavat liitoskivut ovat myös astuneet kuvaan. Voi olla, että helpot ajat alkaa olla ohi. Onneksi kohta on LOMA!
Pili pili pom,
Lallaa ja Inkkari 28+5 (meillä näyttäs menevän 30 rikki Viattomien lasten päivänä :saint
Mä olen kasannut ihan liikaa ohjelmaa itselleni (ja miehelle myös). Ihme kulttuurihamstraamista, kun kaikki ympärillä pelottelee, että sitten ette kahteenkymmeneen vuoteen pääse mihinkään... Mutta nyt on tsekattu Dr Atomic oopperassa, JPP Musiikkitalolla (sanonpa vaan että siinä on kyllä melko ankea, suorastaan Matti Vanhasen näköinen rakennus), Christina Branco Savoyssa ja Salon Giraff Cirkossa. Ja eilen katottiin ihan huikee graffitileffa "Exit through the giftshop). Mihinkään joulukonserttiin en taida kyllä nyt enää sitten venyä, kun ehkä tuohon jouluunkin pitäisi jotenkin valmistautua.
Katrinin kanssa olen samaa mieltä säästä. PLAAAH. Meillä kun ei ole autoa, ja taloyhtiö hoitaa hyvin pihaa, niin viime vuosien jättilumet ei o haitannu yhtään - mutta kun on ollut niin taianomaista. Tuo vesisadehan nyt vaan v*****aa. Ja sitä paitsi paljon kylmempi on, jos jalat kastuu, kuin tyynellä säällä pakkasessa. Marimari. Jos en ois raskaana, valittaisin vielä paljon enemmän
Voi Pööppis mitkä koettelemukset sokerirasituksesta! Olihan se ällöä ja mulle kävi niinkuin essille, että eka tunti oli kauhein (sen juomisen jälkeen). Mutta mä kyllä myös painelin heti syömään, kun labrasta pääsin... Joo ja Pööppis sun pomon vois varmaan laittaa johonkin lihakoukkuun roikkumaan noista puheistaan. *Todella* ala-arvoista läppää.
Nii ja marjutan, mulla on bola-koru. Miehen mielestä se on enemmän mua kuin vauvaa varten
kun sitä on niin kiva helistellä.Amanda - mä oon käsittänyt nuo ilmoitusasiat niin, että eka voi ilmoittaa ihan vaan perus-vanheimpainlomajutut ja sitten kaksi kertaa hoitovapaa-asioista. Eli pari kuukautta ennen kuin olisi palaamassa töihin niin voi kertoa että enpäs tuukkaan ja sitten vielä kerran sen jälkeen säätää. Mites Naikkarilla meni? Ei varmaan ihmeempiä yllätyksiä, kun olette jo olleet muutenkin ultrailemassa
(((.))) (siinä mun makkarat) Nyt kyllä tuntuu, että maha on ottanut uuden hyppäyksen ulkomaailmaa kohti. Kengännauhojen sitominen on vaikeeta ja joka käänteessä tekee mieli röhkiä kuin pieni possu. Tai iso oikeastaan. Muuten on ollut edelleen hyvä ja energinen olo. Pitkälti koko viime viikon ajattelin, että flunssa tulee, mutta ei se saanut yliotetta kuitenkaan! Mä oon niin tukkonen muutenkin, että ilman nenäkannua olisin jo lakannut hengittämästä. Ja Pikku-Inkkarin meininkejä ei sitten voi parhaallakaan tahdolla kutsua hipaisuiksi. Viime yönä piti tilata miehen käsi mahan päälle rauhoittamaan... Orastavat liitoskivut ovat myös astuneet kuvaan. Voi olla, että helpot ajat alkaa olla ohi. Onneksi kohta on LOMA!
Pili pili pom,
Lallaa ja Inkkari 28+5 (meillä näyttäs menevän 30 rikki Viattomien lasten päivänä :saint
Lallaa, mä olen ymmärtänyt, että RSO:n ja HKO:n kenraalit on päiväsaikaan ja ilmaisia tai maksaa 2e. Mä olen suunnitellut viettäväni ison osan äitiyslomasta ennen synnytystä Musatalolla. Kattoo kuin käy. Mä olen oikein harmissani, kuinka vähän oon keikoilla jaksanut käydä raskausaikana. Tuntuu vaan se seisoskelu iltamyöhällä ihan ylivoimaiselta tehtävältä. Onneks ite laulan kuorossa, ni on tullu joulukonsertit käytyä... Ja ens vuoden puolellakin ehdin vielä parissa oleen mukana.
Pööppis lapaluun alla vai lapaluiden välissä? Neuvolan fysioterapiassa ne sanoi, että painavat rinnat ja ison mahan kannattelu notkoselällä aiheuttaa virheasennon, joka sitten usein oireilee lapaluiden välisenä kipuna. Mulla se on normaali duuniperäinen vaiva. En oo kuullut tosta sappivaivajutusta. Urpo pomo sulla!
Mä siis kävin siel fysio-ohjauksessa ja sitä samaa jargonia se oli kuin olen kuullut fysioilta koko elämäni. Aika hassua, että suositus sinne menemiseen on rv25 ympäristö. Mä olin siis just oikeeseen aikaan. Ja sitten siellä puhuttiin liitoskivuista... ja sen perään tehtiin lantionpohjalihaksia, syviä vatsalihaksia ja selkälihaksia voimistavia liikkeitä... ja seuraavasta päivästä lähtien mulla on ollut liitoskipuja. Kiitti. Myös alaselkä on kipeä. Eikö ne fyssat ikinä opi, että jos ihminen ei oo aiemmin liiemmin treenannut jotain lihaksia, niin ku niitä alkaa treenaan, ne lihakset hermostuu ja tulee kipeiks. Myös jos on seissyt koko elämänsä jossain asennossa ja sitä yhtäkkiä aletaan muuttamaan "paremmaksi", niin siitä kipeytyy. Ja minusta raskausaika kaikkine kipuineen EI OLE se hetki ruveta ihmisen luonnollista asentoa muuttamaan.
Mulla on sukuvikana notkoselkä ja tosiaan sitä on hoidettu ihan lapsesta asti ja mulle on opetettu oikeat seisoma-asennot yms. Ongelma vaan on siinä, että jos käännän lantion eteen koulutuksen mukaisesti, niin se vetää saman tien mun yläselän niin pahaan jökkiin, et menee hermot! Notkoselkä ei oo enää vuosiin aiheuttanut mulle oireita kuin satunnaisesti, et en pidä sitä ongelmana. Ei oo raskaudessakaan yhtään kipeytynyt ennen tota jumppaamista.
Ja Lallaa olikse kirja, mistä oli aiemmin puhetta, ni se "minä en sitten muutu". Luin sen. Jotenki huvittava se kirjan ajatus: "tässä paljastetaan karusti, ettei odottaminen ole vain onnelista ja ihanaa vaan voi olla toisenlaisiakin ajatuksia". Ihanko totta! Ja kuitenki se kirjottaja oli aika vauvahöpsähtänyt... Ja mikä kirjasta puuttuu, on lopputulos! Siis minusta siinä olis pitänyt olla vielä loppukappale, jossa kerrottais ylimalkaisestikin, että tuliko siitä vaipattomuudesta mitään, toimiko ne vaunut ja oliko se synnytys kamalaa.
Suhtaudutteko te muut miten vauvoihin? Siis onko teidän kiinnostus / ihastus vauvoja kohtaan lisääntynyt raskauden myötä? Mä en ole missään vaiheessa ollut vauvakuumeessa vaan lapsikuumeessa. En oo ikinä ollut kovin ihastunut vauvoihin ja nyttenkin ajattelen tuota tulevaa lasta koko ajan vähän semmoisena isompana, ehkä yksvuotiaana.
Katrin hyvin se rakenneultra menee!
Bussissa muuten joutuu taistelemaan oikeudestaan istua invapaikalla. Viikonloppuna taas yks mummo alko huutaa, kun istuttiin miehen kanssa siinä. Pitäiskö laittaa joku "raskaana, liitoskipuja"-kyltti kaulaan?
Samirja ja Potkupallo 24+5
Mä olen oikein harmissani, kuinka vähän oon keikoilla jaksanut käydä raskausaikana. Tuntuu vaan se seisoskelu iltamyöhällä ihan ylivoimaiselta tehtävältä. Onneks ite laulan kuorossa, ni on tullu joulukonsertit käytyä... Ja ens vuoden puolellakin ehdin vielä parissa oleen mukana.Pööppis lapaluun alla vai lapaluiden välissä? Neuvolan fysioterapiassa ne sanoi, että painavat rinnat ja ison mahan kannattelu notkoselällä aiheuttaa virheasennon, joka sitten usein oireilee lapaluiden välisenä kipuna. Mulla se on normaali duuniperäinen vaiva. En oo kuullut tosta sappivaivajutusta. Urpo pomo sulla!
Mä siis kävin siel fysio-ohjauksessa ja sitä samaa jargonia se oli kuin olen kuullut fysioilta koko elämäni. Aika hassua, että suositus sinne menemiseen on rv25 ympäristö. Mä olin siis just oikeeseen aikaan. Ja sitten siellä puhuttiin liitoskivuista... ja sen perään tehtiin lantionpohjalihaksia, syviä vatsalihaksia ja selkälihaksia voimistavia liikkeitä... ja seuraavasta päivästä lähtien mulla on ollut liitoskipuja. Kiitti. Myös alaselkä on kipeä. Eikö ne fyssat ikinä opi, että jos ihminen ei oo aiemmin liiemmin treenannut jotain lihaksia, niin ku niitä alkaa treenaan, ne lihakset hermostuu ja tulee kipeiks. Myös jos on seissyt koko elämänsä jossain asennossa ja sitä yhtäkkiä aletaan muuttamaan "paremmaksi", niin siitä kipeytyy. Ja minusta raskausaika kaikkine kipuineen EI OLE se hetki ruveta ihmisen luonnollista asentoa muuttamaan.
Mulla on sukuvikana notkoselkä ja tosiaan sitä on hoidettu ihan lapsesta asti ja mulle on opetettu oikeat seisoma-asennot yms. Ongelma vaan on siinä, että jos käännän lantion eteen koulutuksen mukaisesti, niin se vetää saman tien mun yläselän niin pahaan jökkiin, et menee hermot! Notkoselkä ei oo enää vuosiin aiheuttanut mulle oireita kuin satunnaisesti, et en pidä sitä ongelmana. Ei oo raskaudessakaan yhtään kipeytynyt ennen tota jumppaamista.
Ja Lallaa olikse kirja, mistä oli aiemmin puhetta, ni se "minä en sitten muutu". Luin sen. Jotenki huvittava se kirjan ajatus: "tässä paljastetaan karusti, ettei odottaminen ole vain onnelista ja ihanaa vaan voi olla toisenlaisiakin ajatuksia". Ihanko totta! Ja kuitenki se kirjottaja oli aika vauvahöpsähtänyt... Ja mikä kirjasta puuttuu, on lopputulos! Siis minusta siinä olis pitänyt olla vielä loppukappale, jossa kerrottais ylimalkaisestikin, että tuliko siitä vaipattomuudesta mitään, toimiko ne vaunut ja oliko se synnytys kamalaa.
Suhtaudutteko te muut miten vauvoihin? Siis onko teidän kiinnostus / ihastus vauvoja kohtaan lisääntynyt raskauden myötä? Mä en ole missään vaiheessa ollut vauvakuumeessa vaan lapsikuumeessa. En oo ikinä ollut kovin ihastunut vauvoihin ja nyttenkin ajattelen tuota tulevaa lasta koko ajan vähän semmoisena isompana, ehkä yksvuotiaana.
Katrin hyvin se rakenneultra menee!
Bussissa muuten joutuu taistelemaan oikeudestaan istua invapaikalla. Viikonloppuna taas yks mummo alko huutaa, kun istuttiin miehen kanssa siinä. Pitäiskö laittaa joku "raskaana, liitoskipuja"-kyltti kaulaan?
Samirja ja Potkupallo 24+5
Viimeksi muokattu:
Lallaa, kiitos kysymystä! Naikkarilla oli uutiset aika tuttuja! Kaikki vaikutti hyvältä ja koko vastasi 20+5 viikkoja eli oli sen 3-4 päivää edellä. Mut kätilökin sanoi, et selittyy yksilöllisillä eroilla eikä tarkoita sitä, et siltä olis joku viiskilonen punkemassa. Pojaksi tämäkin heti tunnisti.
Pööppis, huh mitä kommentointia sun esimieheltä! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!! Mutta onpa silti kiva jäädä äippälomalle, kun tietää mikä asenne on odottamassa Tsemppiä!
Viikonlopun aika tunsin aamuisin pieniä poksuilua taas mahassa. Vieläkin tuntuu vaikeelta tunnistaa niitä liikkeiksi, kun on tosiaan sellasia ilmakulpan tapaisia. Päivisin ja iltaisin en tunne niitä ollenkaan enkä tänä aamua myöskään. Olis niin kiva tuntea säännöllisesti jo!
Samirja, mulla on ehkä vähän kasvanu kiinnostus vauvoja kohtaan. Mut se on enemmän sellaista minkäköhän ikäinen tuo on ja tuollainenko meillä kohta on -ajatuksia jne. Ei mitään suunnatonta ihastelua. Mullakin on ollu aina lapsikuume ja edelleenkin ihastelen sellasia 2-3 -vuotiaita menijöitä paljon enemmän. Nyt on alkanu pyörimään mielessä ajatukset siitä, millaisia ne pojanviikarit onkaan.
Mä en oo lukenu yhtään kirjaa, mut ajattelin et ostaisin miehelle Jari Sinkkosen kirjan Yhdessä isän kanssa. Törmäsin siihen, kun luin Kaksplussaa neuvolan aulassa ja se kuvaus vaikutti kivalta.
Amanda ja Sulo 20+5
Kaikki vaikutti hyvältä ja koko vastasi 20+5 viikkoja eli oli sen 3-4 päivää edellä. Mut kätilökin sanoi, et selittyy yksilöllisillä eroilla eikä tarkoita sitä, et siltä olis joku viiskilonen punkemassa. Pojaksi tämäkin heti tunnisti. Pööppis, huh mitä kommentointia sun esimieheltä! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!! Mutta onpa silti kiva jäädä äippälomalle, kun tietää mikä asenne on odottamassa Tsemppiä!
Viikonlopun aika tunsin aamuisin pieniä poksuilua taas mahassa. Vieläkin tuntuu vaikeelta tunnistaa niitä liikkeiksi, kun on tosiaan sellasia ilmakulpan tapaisia. Päivisin ja iltaisin en tunne niitä ollenkaan enkä tänä aamua myöskään. Olis niin kiva tuntea säännöllisesti jo!
Samirja, mulla on ehkä vähän kasvanu kiinnostus vauvoja kohtaan. Mut se on enemmän sellaista minkäköhän ikäinen tuo on ja tuollainenko meillä kohta on -ajatuksia jne.
Ei mitään suunnatonta ihastelua. Mullakin on ollu aina lapsikuume ja edelleenkin ihastelen sellasia 2-3 -vuotiaita menijöitä paljon enemmän. Nyt on alkanu pyörimään mielessä ajatukset siitä, millaisia ne pojanviikarit onkaan. Mä en oo lukenu yhtään kirjaa, mut ajattelin et ostaisin miehelle Jari Sinkkosen kirjan Yhdessä isän kanssa. Törmäsin siihen, kun luin Kaksplussaa neuvolan aulassa ja se kuvaus vaikutti kivalta.
Amanda ja Sulo 20+5
Ehkä ne Samirja ajatteli, että tulis jatko-osa... Mutta sen kirjoittajan asenteella ja maailmankuvalla musta ei kyllä saa toista kertaa lukijaa Muutaman lähipiirin viimeaikaisen pikkuvauvan-vaippaa-vaihdetaan-20-kertaa-päivässä -jutun jälkeen veikkaan, että vaipattomuus onnistunee melko vaihtelevasti :kieh: ...
Mulle iski pieni pelko nyt viikonloppuna, että jos näistä liitoskipuiluista tulee vähän voimakkaampia, niin konserteissa istumiset loppuu jo ennen pikkuihmisen ilmaantumista. Ja noi fysioterapeuttien jutut on kyllä vähän kummallisia aika-ajoin.
Muiden vauvat ei herätä mussa äidinvaistoja, mutta ehkä aavistuksen enemmän mielenkiintoa tyyliin: miten nuo pärjäävät kahvilassa tuon kokoisen kanssa. Mutta en ole pienenä leikkinyt vauvanukeilla ja sen jälkeen olen kyllä ihan hyvin pystynyt pitämään näppini erossa. Oon enemmän tykännyt pörröisistä eläinlapsista Mulla on jotenkin vankka usko niihin usein toistuviin väitteisiin, että oma lapsi on eri juttu - sillä mennään. En pidä itseäni edes erityisen hyvänä pienten lasten kanssa. Pärjään parhaiten sitten teini-ikäisten kanssa, jos heille ilmaantuu ironiantajua. Eli öö, katsotaan, mitä tästä tulee. Edelleen hormonirauhoitus päällä, joten en onneksi tunnu stressaantuvan tästäkään ilmeisestä ristiriidasta.
Mä ostin miehelle sen Tammen julkaiseman isä-kirjan. En muista nimeä enkä kirjoittajaa, ups.
Unohduin myös tänään lounaalle tunniksi. Meillä oli ulkopuolisten kanssa palaveri alkanut, kun työkaveri tuli hakemaan mua pöydän äärestä... Ups. Viideltä aamulla olisin ollut ihan pirteä, miksei kukaan tarvinnut mua silloin?
Ainiin, pojanviikareista. Vkonloppuna oli Hesarissa mukava mielipidekirjoitus, jossa kerrottiin pari-kolmevuotiaasta naskalista, joka tykkää hoitaa Leo-nimistä vauvanukkea. Ja leikkiä Star Wars -leluilla ja Legoilla. Onneksi nykyään on edes vähän varianssia, vaikkei ilmeisesti lelumainoksissa. Ai niin ja sit kuulin joistain isovanhemmista, joiden mielestä tyttövauvan vaatteeseen "olisi vähän outoa" laittaa nätit kukkanapit - jotka olivat vaaleansiniset. Onneksi kyseessä eivät olleet meidän vanhemmat...
Muutaman lähipiirin viimeaikaisen pikkuvauvan-vaippaa-vaihdetaan-20-kertaa-päivässä -jutun jälkeen veikkaan, että vaipattomuus onnistunee melko vaihtelevasti :kieh: ...Mulle iski pieni pelko nyt viikonloppuna, että jos näistä liitoskipuiluista tulee vähän voimakkaampia, niin konserteissa istumiset loppuu jo ennen pikkuihmisen ilmaantumista. Ja noi fysioterapeuttien jutut on kyllä vähän kummallisia aika-ajoin.
Muiden vauvat ei herätä mussa äidinvaistoja, mutta ehkä aavistuksen enemmän mielenkiintoa tyyliin: miten nuo pärjäävät kahvilassa tuon kokoisen kanssa. Mutta en ole pienenä leikkinyt vauvanukeilla ja sen jälkeen olen kyllä ihan hyvin pystynyt pitämään näppini erossa. Oon enemmän tykännyt pörröisistä eläinlapsista
Mulla on jotenkin vankka usko niihin usein toistuviin väitteisiin, että oma lapsi on eri juttu - sillä mennään. En pidä itseäni edes erityisen hyvänä pienten lasten kanssa. Pärjään parhaiten sitten teini-ikäisten kanssa, jos heille ilmaantuu ironiantajua. Eli öö, katsotaan, mitä tästä tulee. Edelleen hormonirauhoitus päällä, joten en onneksi tunnu stressaantuvan tästäkään ilmeisestä ristiriidasta.Mä ostin miehelle sen Tammen julkaiseman isä-kirjan. En muista nimeä enkä kirjoittajaa, ups.
Unohduin myös tänään lounaalle tunniksi. Meillä oli ulkopuolisten kanssa palaveri alkanut, kun työkaveri tuli hakemaan mua pöydän äärestä... Ups. Viideltä aamulla olisin ollut ihan pirteä, miksei kukaan tarvinnut mua silloin?
Ainiin, pojanviikareista. Vkonloppuna oli Hesarissa mukava mielipidekirjoitus, jossa kerrottiin pari-kolmevuotiaasta naskalista, joka tykkää hoitaa Leo-nimistä vauvanukkea. Ja leikkiä Star Wars -leluilla ja Legoilla. Onneksi nykyään on edes vähän varianssia, vaikkei ilmeisesti lelumainoksissa. Ai niin ja sit kuulin joistain isovanhemmista, joiden mielestä tyttövauvan vaatteeseen "olisi vähän outoa" laittaa nätit kukkanapit - jotka olivat vaaleansiniset. Onneksi kyseessä eivät olleet meidän vanhemmat...
Lallaa, mulla on sisaruksilla lapsia, joista pari on tosi läheistä ja hyvin rakasta. Ne pirpanat on sairaalasta saakka tuntunu ihan eri maailmalta kuin kaikki muut vauvelit. En erityisesti oo sitä sarjaa, joka kaappaa kaverin vastasyntyneen syliin vaan enemminkin pelkään rikkovani sen. Joten vasta näiden pikkuisten kautta oon ymmärtäny, miten erilaista se on, kun on vaihtanu vaipat, syöttäny tuttipulloa, tyynnyttäny itkut ja lukenu monet iltasadut. Muutenkin se huolenpito ja välittäminen on aina ollu ihan erilaista. Niiden pikkuisten takia jopa tätinä hakisin vaikka kuun taivaalta. Enkä tosiaan kuulu niihin superlapsirakkaisiin kuumeilijoihin. Joten mäkin luotan siihen, että oma on sitten ihan eri asia.
Kivuista, mulla on ollu viime aikoina hirveesti kylkikipuja / lapaluihin jomottaa jatkuvasti. Yleensä mulla ei oo mitään selkäkipuja, joten tää on ihan uutta! Saa nähdä mihin nää kivut vielä viikkojen edetessä yltyy
Lallaa, saisitko jostain kaivettua sen kirjan nimen? Se Jari Sinkkosen kirja on loppuunmyyty kaikkialta kun on jo sen verran vanha.
Muoks. Tammen sivuilta löysin sellaisen kirjan kuin Isä syntymässä - voisko olla se? Miltä kirja vaikutti, jos oli se?
Joten vasta näiden pikkuisten kautta oon ymmärtäny, miten erilaista se on, kun on vaihtanu vaipat, syöttäny tuttipulloa, tyynnyttäny itkut ja lukenu monet iltasadut. Muutenkin se huolenpito ja välittäminen on aina ollu ihan erilaista. Niiden pikkuisten takia jopa tätinä hakisin vaikka kuun taivaalta. Enkä tosiaan kuulu niihin superlapsirakkaisiin kuumeilijoihin. Joten mäkin luotan siihen, että oma on sitten ihan eri asia.Kivuista, mulla on ollu viime aikoina hirveesti kylkikipuja / lapaluihin jomottaa jatkuvasti. Yleensä mulla ei oo mitään selkäkipuja, joten tää on ihan uutta! Saa nähdä mihin nää kivut vielä viikkojen edetessä yltyy
Lallaa, saisitko jostain kaivettua sen kirjan nimen?
Se Jari Sinkkosen kirja on loppuunmyyty kaikkialta kun on jo sen verran vanha.Muoks. Tammen sivuilta löysin sellaisen kirjan kuin Isä syntymässä - voisko olla se? Miltä kirja vaikutti, jos oli se?
Viimeksi muokattu:
Juu tuo Isä syntymässä se on. En ole paneutunut sen syvemmin opukseen, näppituntumalta se vaikutti hyvältä. Mutta se käsittelee siis vissiin hyvin varhaisia vaiheita, kun taas Sinkkosen kirja olisi varmaan ollut laajempi. (Mä en voi sille mitään, että jotkut Sinkkosen jutuista välillä ärsyttää... En tiedä, mistä johtuu - ehkä siitä, että tällä hetkellä taas moni asia saa sapen kuohahtamaan.)
Me ilmoittauduttiin luennoille avoimeen yliopistoon, sarjan nimi on Kasvun haasteet! Hoo, oli niin mielenkiintoisen kuuloset aiheet (paitsi että Rusanen on ärsy ja vika luento voi tehdä tiukkaa):
31.1.KEHITYS ENNEN SYNTYMÄÄ
Huom! Tämä tilaisuus vain suorana verkkolähetyksenä 31.1.2012.
Sikiöstä vastasyntyneeksi: varhainen psykologinen kehitys
Dos. Anu-Katriina Pesonen, Helsingin yliopisto
Raskaus ja päihteet
LL Hanna Kahila, HUS
7.2. VARHAISET IHMISSUHTEET
Kiintymyssuhde kehityksen ehtona - elämänkaaritarkastelu
Prof. Airi Hautamäki, Helsingin yliopisto
Tunteita herättävä kiintymys.
Aihetta käsitellään kirjan Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys pohjalta.
KT Erja Rusanen, Helsingin yliopisto
14.2. PÄIVÄKOTI-IKÄISTEN HYVINVOINTI
Varhaislapsuuden stressi
Dos. Nina Sajaniemi, Helsingin yliopisto
Millaista on alle 3-vuotiaan hyvä päivähoito?
Prof. Liisa Keltikangas-Järvinen, Helsingin yliopisto
28.2. AIKA - KASVUN VOIMAVARA
Huom! Tämä tilaisuus vain suorana verkkolähetyksenä 28.2.2012.
Perheiden ajankäyttö ja lasten hyvinvointi
Johtaja, dos. Anna Rotkirch, Väestöntutkimuslaitos
Virtuaaliaika - lasten ja nuorten vapaa-aika verkossa
Dos. Atte Oksanen, Tampereen yliopisto
6.3. ONNELLINEN KOULULAINEN?
Lasten onnellisuus ja masentuneisuus
FT Lotta Uusitalo-Malmivaara, Helsingin yliopisto
ADHD koulunkäynnin haasteena
TtM Tuula Palomäki-Jägerroos, Orton invalidisäätiö
13.3. VAARANA SYRJÄYTYÄ
Perimä ja ympäristö hyvinvoinnin riskitekijöinä
Dos. Laura Pulkki-Råback, Työterveyslaitos
Perheiden toisenlainen todellisuus
Kehitysjohtaja, KM Sari Laaksonen, Ensi-ja turvakotien liitto
Mut jospa meidän lapsukainen ei olisi ihan ensimmäisenä vaarassa syrjäytyä sitten kuitenkaan. No okei, voi olla että tokavika luentokin jää väliin... Tai kaikki, jos niikseen tulee
Tiistai-iloa,
t. Lallaa
- ehkä siitä, että tällä hetkellä taas moni asia saa sapen kuohahtamaan.)Me ilmoittauduttiin luennoille avoimeen yliopistoon, sarjan nimi on Kasvun haasteet! Hoo, oli niin mielenkiintoisen kuuloset aiheet (paitsi että Rusanen on ärsy ja vika luento voi tehdä tiukkaa
):31.1.KEHITYS ENNEN SYNTYMÄÄ
Huom! Tämä tilaisuus vain suorana verkkolähetyksenä 31.1.2012.
Sikiöstä vastasyntyneeksi: varhainen psykologinen kehitys
Dos. Anu-Katriina Pesonen, Helsingin yliopisto
Raskaus ja päihteet
LL Hanna Kahila, HUS
7.2. VARHAISET IHMISSUHTEET
Kiintymyssuhde kehityksen ehtona - elämänkaaritarkastelu
Prof. Airi Hautamäki, Helsingin yliopisto
Tunteita herättävä kiintymys.
Aihetta käsitellään kirjan Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys pohjalta.
KT Erja Rusanen, Helsingin yliopisto
14.2. PÄIVÄKOTI-IKÄISTEN HYVINVOINTI
Varhaislapsuuden stressi
Dos. Nina Sajaniemi, Helsingin yliopisto
Millaista on alle 3-vuotiaan hyvä päivähoito?
Prof. Liisa Keltikangas-Järvinen, Helsingin yliopisto
28.2. AIKA - KASVUN VOIMAVARA
Huom! Tämä tilaisuus vain suorana verkkolähetyksenä 28.2.2012.
Perheiden ajankäyttö ja lasten hyvinvointi
Johtaja, dos. Anna Rotkirch, Väestöntutkimuslaitos
Virtuaaliaika - lasten ja nuorten vapaa-aika verkossa
Dos. Atte Oksanen, Tampereen yliopisto
6.3. ONNELLINEN KOULULAINEN?
Lasten onnellisuus ja masentuneisuus
FT Lotta Uusitalo-Malmivaara, Helsingin yliopisto
ADHD koulunkäynnin haasteena
TtM Tuula Palomäki-Jägerroos, Orton invalidisäätiö
13.3. VAARANA SYRJÄYTYÄ
Perimä ja ympäristö hyvinvoinnin riskitekijöinä
Dos. Laura Pulkki-Råback, Työterveyslaitos
Perheiden toisenlainen todellisuus
Kehitysjohtaja, KM Sari Laaksonen, Ensi-ja turvakotien liitto
Mut jospa meidän lapsukainen ei olisi ihan ensimmäisenä vaarassa syrjäytyä sitten kuitenkaan. No okei, voi olla että tokavika luentokin jää väliin... Tai kaikki, jos niikseen tulee
Tiistai-iloa,
t. Lallaa
Lallaa, kiitos kurssivinkistä! Taidan osallistua myös ja houkutella miehen mukaan! 30 e kurssimaksu ei musta oo paha ja saa paljon tietoa. Mulle nuo kasvatustieteilijät ja psykiatrit ei oo kovin tuttuja nimiä, joten en tiedä, millaisia näkökulmia kullakin on. Mut eiköhän noista kaikista osaa poimia sen, mikä itsestä tuntuu järkevältä. Pääasiassa haluan mennä ihan jalat maassa -asenteella enkä tuijottaa jotain kirjan oppeja.
Siskoni on tosi käytännöllinen ihminen eikä niin kiinnostunut kaikista opeista ja kirjoista niinkuin mä. Ja on ollu ihana huomata, miten perusopeilla ja liikaa hössöttämättä hänen lapsistaan on tullu ihania, kilttejä ja tavallisen fiksuja lapsia, vaikka pieniä ovat vieläkin. Joten se on vähän vähentänyt omia paineita siitä, miten paljon lapsia tarvitsee "kasvattaa". Silti itse haluun ehkä pikkasen lueskella kirjoja ja tutkailla, mitä viisaammat on kirjoitelleet.
30 e kurssimaksu ei musta oo paha ja saa paljon tietoa. Mulle nuo kasvatustieteilijät ja psykiatrit ei oo kovin tuttuja nimiä, joten en tiedä, millaisia näkökulmia kullakin on. Mut eiköhän noista kaikista osaa poimia sen, mikä itsestä tuntuu järkevältä. Pääasiassa haluan mennä ihan jalat maassa -asenteella enkä tuijottaa jotain kirjan oppeja. Siskoni on tosi käytännöllinen ihminen eikä niin kiinnostunut kaikista opeista ja kirjoista niinkuin mä. Ja on ollu ihana huomata, miten perusopeilla ja liikaa hössöttämättä hänen lapsistaan on tullu ihania, kilttejä ja tavallisen fiksuja lapsia, vaikka pieniä ovat vieläkin. Joten se on vähän vähentänyt omia paineita siitä, miten paljon lapsia tarvitsee "kasvattaa".
Silti itse haluun ehkä pikkasen lueskella kirjoja ja tutkailla, mitä viisaammat on kirjoitelleet.Wau Lallaa! Oikein yliopistoon! Olethan sitten kunnon opiskelija ja valmistat referaatit meille laiskimuksille
Jeps, luin Rusasen kommentit päivähoidosta Hesarista vähän aikaa sitten. Enkä aio ottaa syyllisyyttä siitä, että tuuppaan lapseni "liian aikaisin" hoitoon. Minustakin tuli suht koht normaali ja menin tarhaan puolivuotiaana. Oon jopa väleissä äitini kanssa
Pitäisköhän ostaa miehelle vielä tuo kirja??? Mulla on jotenkin ryöpsähtänyt käsistä miehen lahjominen, ja pohdin, että kuinka paljon rahaa kehtaan vielä käyttää. Toisaalta, mun rahatilanne on nyt parempi kuin koskaan, kun on syksy tullut riennettyä vähemmän ja samalla kulutettua vähemmän, ni jostain syystä rahaa on tilille jäänyt makaamaan. Ja tää on kait se vika joulu, jolloin mies vielä saa kunnolla lahjoja, tulevaisuudessa ne lahjavirrat kai ohjataan lapselle... Ja kun keksin koko ajan niin hyviä lahjaideoita.
Kirjoista mulla on oikein huono omatunto. Yritän jaksaa lukea läpi edes sen vau.fi-kirjan... Ja sen surullisenkuuluisan perhevalmennuksen työkirjan (yök). Se Finlandia-palkittu unikirja olis hyvä hankkia, ettei lapsraukka joudu äitinsä tavoin kärsimään "väärästä" unirytmistä koko lapsuuttaan/nuoruuttaan. Aamuvirkussa perheessä oli tosi raskasta olla se ainut aamu-uninen. Mutta tuo Amandan siskon esimerkki rohkaisee jatkamaan laiskurilukijan tietä.
Tasan 10 viikkoa töiden loppumiseen.
Samirja ja Potkupallo 24+6
Ai niin, oon mä sentään JOTAIN saanut aikaiseksi eli ilmoittauduin äitiysliikuntaryhmään. Se alkaa tammikuussa. Loppukiri raskausajan liikunnassa Mutta mulla on ollut kolme flunssaa (seliseli).
Jeps, luin Rusasen kommentit päivähoidosta Hesarista vähän aikaa sitten. Enkä aio ottaa syyllisyyttä siitä, että tuuppaan lapseni "liian aikaisin" hoitoon. Minustakin tuli suht koht normaali ja menin tarhaan puolivuotiaana. Oon jopa väleissä äitini kanssa
Pitäisköhän ostaa miehelle vielä tuo kirja??? Mulla on jotenkin ryöpsähtänyt käsistä miehen lahjominen, ja pohdin, että kuinka paljon rahaa kehtaan vielä käyttää. Toisaalta, mun rahatilanne on nyt parempi kuin koskaan, kun on syksy tullut riennettyä vähemmän ja samalla kulutettua vähemmän, ni jostain syystä rahaa on tilille jäänyt makaamaan. Ja tää on kait se vika joulu, jolloin mies vielä saa kunnolla lahjoja, tulevaisuudessa ne lahjavirrat kai ohjataan lapselle... Ja kun keksin koko ajan niin hyviä lahjaideoita.
Kirjoista mulla on oikein huono omatunto. Yritän jaksaa lukea läpi edes sen vau.fi-kirjan... Ja sen surullisenkuuluisan perhevalmennuksen työkirjan (yök). Se Finlandia-palkittu unikirja olis hyvä hankkia, ettei lapsraukka joudu äitinsä tavoin kärsimään "väärästä" unirytmistä koko lapsuuttaan/nuoruuttaan. Aamuvirkussa perheessä oli tosi raskasta olla se ainut aamu-uninen. Mutta tuo Amandan siskon esimerkki rohkaisee jatkamaan laiskurilukijan tietä.
Tasan 10 viikkoa töiden loppumiseen.
Samirja ja Potkupallo 24+6
Ai niin, oon mä sentään JOTAIN saanut aikaiseksi eli ilmoittauduin äitiysliikuntaryhmään. Se alkaa tammikuussa. Loppukiri raskausajan liikunnassa
Mutta mulla on ollut kolme flunssaa (seliseli).
Viimeksi muokattu: