*Noin kolmekymppiset ekakertalaiset ELOKUUSSA*

Danuli: sulla on kyllä jännät ajat meneillään. Mulle on moni sanonut, että kannattaa asennoitua niin että muksu syntyy muutaman viikon lasketun ajan jälkeen, niin ei oo sitten niin ikävä kärvistellä niitä viimeisiä päiviä. No, mä en oo kuitenkaan osannut vielä niin ajatella, vaan toivon että poika syntyis tasan laskettuna päivänä ja sais liputuspäivän (LA on meillä itsenäisyyspäivänä) synttäripäiväks. Mä itsekin oon kuulemma syntynyt laskettuna päivänä. Täytyis varmaan yrittää muuttaa ajatteluaan. Pikkuhiljaa olo käy tukalammaksi mahan vielä vaan kasvaessa ja harjotussupistusten lisääntyessä sekä pojan potkujen voiman kasvaessa...

Kaapo: myöhästyneet onnittelut puolivälin ylityksestä! :flower: Me ei otettu äitiyspakkausta, kun ollaan saatu niin paljon tarvikkeita lahjotuksena, mm. melkein täysi neljän vuoden takainen äitiyspakkaus. Siitäkin koin tarpeellisimmiksi lähinnä kynsisakset ja hiusharjan. Noita harjoja muuten myytiin ainakin Stockmannilla ihan erikseen, eivätkä olleet edes kalliita. Samanlaisia kynsisaksia kuin äitiyspakkauksessa, en oo nähnyt missään myytävän, mutta niitä vois ehkä kysellä joltain käytettyinä. Ja jos tosiaan on innokas kirppareitten kiertelijä niin ei tuota äitiyspakkausta välttämättä tarvi ottaa. Ai niin, onhan siinä käteviä myös makuupussi (niitä tulee kirppiksilläkin vastaan) ja vauvan peitto (ostin toisen meille Finlaysonin alennusmyynneistä). Niitä ohjevihkosiakin olen saanut tutuilta vaikka kuinka.

*saakutti* kirjoitin liian kauan (puuhailin muuta samalla) ja mut olikin kirjattu jo ulos, kun yritin lähettää vastausta. Tähän asti olis kopioinut aiemmin tälläisen varalle, mutta loppu katos sitten bittiavaruuteen...

Lyhyesti:
Rae: mulla tais alkaa juurikin noilla viikoilla tuollaiset tuntemukset. Välillä saattoi vihlaistakin. Ovat ilmeisesti kivuttomia harjoitussupistuksia. Mulla helpotti kun hieman aina hidasti kävelyvauhtia. Sitten kun tuntemukset meni ohi, niin tietenkin taas siirryin normivauhtiin ja tuntemuksia tuli taas... Noita on ollut tuosta lähtien päivittäin, useamman kerran päivässä. Vielä viikko sitten lääkärillä käydessä, ei mulle ainakaan huomautettu mitään kohdunsuun mahdollisista muutoksista. Kävin silloin hakemassa sairaslomaa supistuksista.

Hampiainen: saat tulla meillekin järjestelemään ja siivoilemaan kaappeja, jos äitiyslomalla käy aika pitkäksi. Täällä mietin edelleen vaunuja, nuo Emmaljungan city crossit vaikuttaa aika mukavilta. Brio happy -vaunuja oon katsellut niiden selkeään muotoiluun ihastuneena. Katsotaan mitä käytettyjen vaunujen markkinoilta löytyy. Olishan ne vaunut kyllä kiva löytää jo pian...

Keltakaneli 33+2

 

Ai niin. Rae: sulle piti sanoa, että oot niin "vähillä" viikoilla, että poika ehtii kääntyä moneen kertaan ja istukallakin on aikaa nousta ylemmäs... Niin ja että nuo mahan kasvupyrähdykset ovat ihmeellisiä. Välillä tuntuu että maha on pitkän aikaa samankokoinen, sitten tuntuu kasvukipuilua ja seuraavana päivänä huomaa, että se on kasvanut aivan hirmuisesti.

Keltakaneli 33+2

 

Rae Mä en tarkalleen muista millä viikoilla mulla oli ihan ihme tuntemuksia, mut luulen et noilla paikkeilla. Mulla oli sellasia kunnon vihlasuja, epäilen et toppis potki virtsarakkoon, ne oli tosi epämiellyttäviä ja vähän säikäyttivätkin, niitä tuli enemmän liikkeessä. Mut luulen et sulla voi olla harjotussuppareitakin. Kävellessä mullekkin rupes noilla viikoilla niitä tulemaan. Eivät ole vaarallsia, varsinkin jos ovat kivuttomia, mut kandee varmaan kertoo neuvolassa. Mulla ilmeni myös kävellessä sellasta lihaspistoskipuja, ovat aina oikeella puolella, ja tuntu et ne ei helpota vaikka hiljensi tahtia. Sain siskolta lainaan tukivyön, ja totesin sen hyväksi kävelylenkeille, helpotti noihin harjotussuppareihinkin. Ja huomaan sen et mitä paremmaksi saan kuntoani, ja mitä enemmän teen kävelylenkkejä, sitä vähemmän tota lihaspistoskipua esiintyy. Suppareita nyt saiskin jo tulla Ja jossain vaiheessa se maha vaan turpoo ku pullataikina, ihan yhtäkkiäkin

Keltakaneli ois varmaan fiksua suhtautua just noin kun kerroit. Mut kun ite oon syntyny laskettuna päivänä, ja mieskin vaan päivän yli, ja ollaan molemmat tälläsii suunnittelijoita ja järjestelmällisiä suorittajia, niin tää on niin ärsyttävää, kun synnytystä ei voi suunnitella Pelkään kans et kaveri kasvaa liian isoks, kun haluaisin sellasen pienen vauvan, et se kerkeis olla vauva pitkään Toinen siskoistani oli 5,2kg, ja vastas muutenkin 2-3kk kokoa, kannatteli päätään jo synnyttyään mä haluun vauvan, en taaperoa heti kättelyssä No siskoni oli ns. sokerilapsi, ja siihen aikaan asiaan ei kiinnitetty niin huomiota, hänen piti olla "vähän" isompi kun minä, ja ite olin 3,1kg, siis vain VÄHÄN isompi

Mä niin haaveilin että oisin vauvalle töppöset neulonu äippälomalla, taitaa jäädä nyt vaan haaveeksi, kun en oo asian eteen mitään tehnyt, ei mulla ole edes puikkoja no ehkä joku ystävällisesti tekee toppikselle sellaset, tai sit jos mä vaikka kerkeen neuloo synnytyksen jälkeen, kai aika turha toivo?

Pitäs varmaan lähtee miestä herättelee, ihanaa kun se on nyt pari päivää vapaalla, ja pitää mulle seuraa, tosin siinä onkin tekemistä, kun toi mieli alkaa olla malttamaton ja ärtyy aika helposti

Mä tuun sit huomenna taas poksuu!

danuli + toppis 40+6

 

Kiitos Keltakaneli ja Danuli.
Kai se sitten on supistuksia, niistä neuvolassa jo viimeksi puhuttiinkin, mutta jotenkin kuvittelin että olisivat erilaisia. Kun ei voi tietää Huomaan tosiaan että helpottaa aina kun pysähtyy jos tuntuu kävellessä. Mulla on myös ollut Danuli tollaista pistävää/repäisevää kipua liikkuessa, täytyis varmaan käydä ostamassa tukiliivi, sitä mulle itseasiassa lääkäri suositteli jo pari kuukautta sitten.
Tuo mahan kasvaminen on kyllä tosi outoa kun tuntuu tosiaan että on aina pitkään ihan saman kokoinen ja sitten yhtäkkiä paisuu. Toivon juu että istukkakin vielä vaihtaisi paikkaa, en haluaisi lähtökohtaisesti leikkausta. Eihän sille sitten mitään voi jos siihen joutuu, mutta eipä ainakaan etukäteen suunniteltaisi. Kuulemma ihan yleistä että istukka nousee vatsan kasvaessa.

Toivotaan sulle Danulisuppareita! Ja eikun sukkapuikko-ostoksille, kudot sitten vaikka pikku pätkissä Mä oon aivan täysin kädetön kaikessa kutomisessa ja virkkaamisessa, joten toivon että meillä mummo hoitaisi sen puolen =) Ja mitä vielä tuohon yliaikaisuuteen tulee niin olen myös yrittänyt asennoitua siten että en odota liian innolla laskettua aikaa, vaan ajattelen sen +2 viikkoa. Mutta olen niin älyttömän kärsimätön, että eipä siitä sitten varmaan mitään tule Nyt jo tuntuu vaikealta jaksaa odottaa vauvan syntymää!

Rae 24+4

 

Heippahei piiiitkästä aikaa! Olen ollut maailman laiskin kirjoittelija... Lukenut olen kyllä tätä pinoa ja tammikuisia, mutta mitään ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Ehkä tässä on ollut toisaalta suht seesteistä raskausaikaa ja toisaalta kovasti tekemistä töissä ja sen vuoksi on homma jäänyt. No, mutta nyt yritän päästä juttuun mukaan

Vaunuista Ostettiin jokunen viikko sitten Brion Go:t kokomustina. Tykättiin noissa vaunuissa, ulkonäön lisäksi, kääntyvistä etupyöristä, isosta tavaratilasta ja siitä, että settiin kuuluvan turvakaukalon saa suoraan kiinni vaunujen runkoon. Kuvittelisin, että on kätevä esim. kauppareissulla kun kaukalon voi napata takapenkiltä mukaan, eikä nukkuvaa vauvaa tarvitse siirrellä erikseen vaunuihin tms. Saatiin siis setti, jossa on runko, vaunukoppa, ratasistuin, turvakaukalo, kaukalon telakka autoon ja sadesuoja mielestäni hyvällä hinnalla. Uutena ostettiin, kun toivotaan, että niille tulee meillä käyttöä tämän ensimmäisen vauvan jälkeenkin

Käsitöistä Olen myöskin melkoisen onneton käsitöissä ja sillä tilasinkin tänään äidiltäni pienet villasukat ja tumput. Muutenkin havahduin tässä siihen, että vaatteita varmaan pitäisi alkaa hankkia. Äitiyspakkaus otettiin, mutta siinä olevat talvivaatteet on turhan suuria. Jonkun verran on vaatteita saatu, mutta taidan ensi viikonloppuna tehdä kirpparikierroksen ja etsiä ainakin talvihaalaria ja pieniä bodeja ja potkiksia.

Supistuksista Hassua, kun en tiedä onko niitä ollut vai ei... Toisinaan kävellessä tuntuu voimakkaampaa painetta alamahassa, mutta en sitten tiedä kovettuuko maha. Vauhdin hidastaminen auttaa. Vaan eiköhän ne supistukset tule tutuiksi ennen kuin vauva syntyy Onko teillä muilla ollut sellaista "vaivaa", että vauva potkii tai nyrkkeilee niin suoraan alaspäin, että se tuntuu vähän ilkeinä vihlaisuna emättimen kieppeillä? Mulla oli muutaman viikon päivittäin sellaista, mutta nyt onneksi on keskittynyt jyskimään muihin suuntiin Ja tuosta hikasta kun puhuitte; voiko sen tuntua ikäänkuin pienenä sykkeenä (pulssina)?

Käytiin muutama viikko sitten synnytysvalmennuksessa. Osallistuimme tutkimukseen, jossa koeryhmään kuuluvat saivat ylimääräisen reilun kahden tunnin valmennuksen kätilön johdolla. Oli tosi mukavaa: saatiin kysyä kaikenlaisia asioita, harjoitella avautumisvaiheen ja ponnistuksen asentoja, tutustua imukuppiin, vauvaan laitettaviin sensoreihin yms. ja kokeilla ilokaasua. Tällä perusteella ajattelisin, että jätän ilokaasun ottamatta sitten tositoimissa, sillä siitä tuli niin outo olo

Sokerirasituksessa kävin, koska kaikki yli 25 vuotiaat ohjataan täällä siihen. Arvot olivat hyvät eikä se testikään ollut minusta mitenkään kamala. Sokeriliuos oli onneksi jääkylmää, joten juominen oli helppoa eikä testin aikana tullut paha olo. Ainoastaan väsymys ja kylmä, mutta sain makoilla labrassa sängyllä, joten olo oli ihan mukava. Väsymystä tosin saattoi lisätä Lady Gagan keikka, jolta kotiuduttiin vasta puoli yhdeltä yöllä... Muutenkin olo on ollut ihan mukava: maha kasvaa yläkäyrällä, mutta painoa on tullut koko raskausaikana 4 kiloa. Vaikka vielähän tässä on aikaa kilojakin kerryttää Ja kieltämättä hieman malttamaton on olo täälläkin. Tulis jo se tammikuu!

Smi 29+1

 

Rae kiitos tsempityksestä! Toivotaan todella niitä suppareita!=) Tosiaan pitäs aatella että vauva syntyy yleensä +-2vko lasketusta ajasta, mut kun sitä on malttamaton, niin sitä vaan on ja nyt huomaa viimeistään et maha rupee olemaan tiellä, kaikki nousut sohvalta, kumartelut ym ovat aika hankalia, ja puhumattakaan sängyssä kyljen kääntämisestä, se se vasta onkin ohjelma kaikkine tyynynsiirtoineen

Smi mekin katseltiin noita Brion vaunuja, sekä sing mallia (en muista oliko sing vai swing =) ) Tykästyin kans noihin kääntyviin etupyöriin, ja just tohon et kopan saa suoraan kiinni vaunujen runkoon. Meis ei noista sit tykänny, enemmänkin noista toisista Brioista, jotka meinattiinkin ostaa, mut päädyttiin viime hetkellä noihin teutonian spirittiin. En tiedä oliko fiksu päätös, mut käytössähän sitä sitten näkee.

Hikasta musta se tuntuu nimenomaan niinku sykkeenä tai pulssina. En hirveesti siitä tunteesta jotenkaan tykkää, jotenkin se tuntuu aika kummalta, vaikkei toki yhtään kipeää tee. Näin loppuraskaudessa hikan näkee uloskinpäin, kun koko maha heiluu

Potkuista ja vihlasuista muistan kyllä että itellänikin oli vaikka millasii vihlasuja, kun vauva onnistu potkimaan "mukaviin" kohtiin Sit se vähän helpotti kun käänty pää alaspäin, mut sit se keksi nyrkkeillä, ja saa niilläkin ihan mukavia vihlasuja virtsarakon ja emättimen suunnalle, plus et kun se venyttelee ja tunkee päätään alaspäin, vihlasut ja paineentunteet tuntuvat edellisten lisäksi myös peräsuolen alueella, että suhteellisen mukavaa:stick:

Eilen käytiin miehen kanssa shoppailemassa vauvalle vielä viime hetken tarvikkeita. Ammetta ja siihen jalustaa mentiin hakemaan, mut mukaan lähti vielä matkarattaatkin Ei ollu niitä vielä tarkotus ostaa, mut olivat tarjouksessa, ja niihin käy suoraan meidän turvakaukalo. Niin aateltiin et ne on helppo ottaa autoon mukaan esim kauppareissuille, ja kantokopan voi laittaa sit niihin kiinni. Meidän vaunuihinkin kantokopan sais, jos ostas siihen adapterin, mut toi maksaa 50 egee, ja on se vähän hankala aina olla irrottamassa vaunuista ratasosaa ja koppaa, eikä noiden vaunujen runko kovin pieneen tilaan autossa mene. Noi matkarattaat saa vielä aika makavaan asentookin, et myyjä sano et vauvaa voi kyllä siinä asennossa pitää jo alle puoli vuotiaana, lisäksi nukkumatila on aika iso verrattuna kuulema moneen muuhun malliin. No ompahan nuokin sit jo ostettu ja visaa kiltisti vingutettu

Tää mamma taitaa kohta painella lenkille, jos oikein rääkkäis itteensä poksumisen kunniaksi ja toiveelle että se olis viime poksuminen tällä kertaa

danuli + toppis 41+0 (POKS)

 

Smi mulla vauva on juuri aivan pystyasennossa ja potkii ihan alas, välillä tuntuu hyvinkin epämukavalta. Mäkin kirjoitin muutama päivä sitten tuosta ikävästä paineentunteesta alapäässä ja täältäkin sain vastauksen että suppareita se kai on. Juttelin just tänään yhden ystävän kanssa jolla pieni vauva ja hänkin ne arveli suppareiksi. Töissä on ollut kova kiire, mutta ei viitsisi sairaslomaakaan ottaa kun muuten olo ihan ok. Kai ne sitten neuvolassa sanoo kun on aika rauhoittaa. Mulla lääkärineuvola parin viikon kuluttua, katsotaan sitten.

Me katottiin myös sellaista matkaratassettiä mihin saa turvakaukalon lisäksi myös ratasistuimen ja jopa pienen vaunukopan. Oli Gracon, voi olla että päädytään siihen ja sitten lisäksi kotikäyttöön yhdistelmävaunuihin. Nyt se setti oli satasen alennuksessa, mutta mun mies on niin hölmö että maksaa mielummin enemmän kuin ostaa jotain ikinä ajoissa...

Voi Danuli, jännää on!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Rae 24+5

 

Hiljaista on.. Meillä poika on useimmiten nykyisin raivotarjonnassa, uskoisin näin, mutta välillä kääntyy vielä poikkiteloin. Kun nyt tajuaisi parastaan ja jäisi raivotarjontaan ja alkaisi kiinnittyä...

Onkohan Danulilla jo pieni nyytti sylissään..?

Keltakaneli 34+1

 

On jo aiemmin pitänyt tulla kertomaan että meille syntyi pieni poika 23.10 (41+1) kiireellisellä sektiolla klo 9.54. Pituutta hänellä on 50cm ja painoa 3656g. Olin siis menossa ihan alateitse synnyttää, mutta kalvojen puhkasun yhteydessä kätilö havaitsi perätilan, joka neuvolassa oli jäänyt tyystin huomaamatta. Lääkärit ultrasivat ja päätyivät sektioon kokoarvion ja viikkojen takia. Kotiin synnäriltä pääsin jo maanantaina, kun oli toipunut niin hyvin.

Nyt sitten totutellaan perhe-elämään ja ihastellaan pientä nyyttiä, sekä kärsitään hormoneista. Jos raskausaikana itketti, niin nyt itkettää potenssiin kymmenen Mä jopa niin kaipaan mun mahaa, vaikka viime viikolla kirosin että vois jo syntyy Nyt on ainakin sellanen olo, et haluu tollasen toisen vielä joskus, on ne niin liikkiksiä, mutta kasvavat valitettavan nopeesti

Mä tuun paremmalla ajalla kertoo synnytyksestä, nyt täytyy lähtee syöttämään pikkumiestä=)

danuli ja pikkuinen toppis 4pvä

 

Ihanaa Danuli, paljon onnea!!! :heart:

Arvasinkin että olit jo synnyttämässä kun ei muutamaan päivään kuulunut mitään Hienoa että kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin, mutta hassua että perätilaa ei oltu aikaisemmin huomattu...
Nautinnollisia hetkiä pikkumiehen kanssa, perästä tullaan

Toivotaan Keltakaneli että poika ei enää kääntyilisi!

Meille ei ihmeitä, mutta heikotusta ja pyörrytystä on taas ollut ajoittain. Eilen piti jumpassa ottaa vähän pitempi huikkatauko ja laittaa päätä hetkeksi alaspäin kun alkoi kesken sarjan pyörryttää. Helpotti sitten kuitenkin ja vedin jumpan vajaateholla loppuun. Suppareita on myös päivittäin. Oliskohan sitten kehon tapa kertoa että pitäis rauhoittaa... Mut oikeastaan mitään ei voi jättää pois kun töissä on pakko käydä ja liikuntaa en haluaisi kokonaan lopettaa. Onneks ei oo enää montaa viikkoa töitä kun lomatkin aion ennen äippälomaa pitää, sitten pääsee kunnolla relaamaan!

Rae 25+3

 

Onnea Danuli pienestä pojasta! :flower:

 

Oii paljon onnea Danulille ja koko perheelle Perästä tullaan..

Hampiainen 34+0 *poks*

 

Ihanaa Danuli! Onnittelut! :flower:
Tulehan tosiaan kertomaan synnytyksestä, sitten kun ehdit. Jos tuo meidän poika pyörii vielä kovasti, niin meilläkin saattaa perätila olla mahdollinen. Ja syntymäkokoarvio on 4100g... Olis tuossa tilanteessa varmaan myös sektion paikka. No, on tuo poika ollut nyt ainakin välillä jo tosiaan raivotarjonnassakin. Haluaisin, jos vain mahdollista, alatiesynnyttää.

Rae hienoa, että jaksat vielä liikkua. Mutta tempoa kannattaa tosiaan vähentää jos supparit alkaa häiritä. Mun liikunta on ollu pitkään vain kävelyä. Innolla odotan, että synnytyksen jälkeen pääsen reippaammille vaunulenkeille ja voin pikkuhiljaa ehkä aloittaa taas muutakin liikuntaa.

Keltakaneli 34+2

 

Hurjan paljon onnnea pojasta!! Mielellään täälläkin odotellaan synnärikokemuksia. Aika hurjaa, että tuossa vaiheessa selviää perätila, no onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin.

täällä on taas poksuttu eli uusi viikko taas käynnistynyt. Tällä viikolla töissä muutama on kommentoinut mahaa. Aluksi muutama sanoi, että mahani on pieni viikkoihin nähdä, mutta sitten jonain toisena päivänä totesivat, että onhan se söpö maha. Lisäksi eräs harrastustuttu kysyi olen raskaana. Tuntui ihan mukavalta ettei maha ole enää läskimahan naköinen. Tuntuu, että mahan koko vaihtelee tosi paljon sen mukaan milloin on viimeeksi käynyt isolla hädällä ja muuten aamulla on pienempi kuin illalla. Se taitaakin olla normaalia.

Viime viikolla oli rakenneultra ja neuvola. Saatiin kelan paperit ja rakenneultrassa oli kaikki hyvin. tästä on hyvä jatkaa.

Edelleen usein kävellessä kiristelee alavatsaa, enkä voi siis käydä kävellen töissä. Matkaa olisi vain 2 km ja joudun turvautumaan bussiin. Alkaa hermostuttamaan tämä, kun kunto on tosi huono ja haluaisin kovasti liikkua enemmän. Toivotaan, että kiristelyt menee ohi, jotta pääsen liikkumaan. Täytyy varmaan netistä katsella mammajumppaohjeita ja tehdä niitä kotona.

kaapo 22+2

 

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Tulin nyt sitten tänne - kuten aiemmin lupailin. Eli kivikkoisen, lapsettomuushoitoja ja keskenmenojen suruja sisältäneen matkan jälkeen loppukesästä tehdyn 2.ICSI-hoidon tuloksena matkassa on kaksi pientä ihmislasta, joiden toivotaan saapuvan kevään korvilla, toukokuussa


t. Vadelmaunelma & Tiitiäiset rv 12+2

 

Tervetuloa Vadelmaunelma, ihanaa kuulla että teillä hoidot toimi ja nyt tärppäsi ja vieläpä tuplana! Tuplaonnittelut :heart:

Harmi Keltakaneli ja Kaapo että teillä liikunta noin rajoitettua. Mä oon tähän saakka jumpannut ja lenkkeillyt (toki rauhallisemmin kuin normisti) mutta nyt tosiaan tullut taas huippaus kuvioihin. Lisäksi raajojen puutuminen on alkanut vaivata. Tänään tehtiin miehen kanssa syyssiivousta pihalla ja alkoi taas heikottaa ja huimata, ehkä pitäis vaan tyytyä rauhalliseen kävelyyn tms vähäksi aikaa ja katsoa miten olo kehittyy. Kurjaa vaan kun tuntuu että kunto rapistuu hurjaa vauhtia. Ja jumppakortistakin maksan itseni kipeäksi käytin tai en, mutta en viitsisi sitäkään irtisanoa, sitten ei ainakaan tule tehtyä edes kevyempää jumppaa...

Tulipas valitusta Muuten olo onneksi hyvä eli ei niinkään syytä valittaa, ehkä tämä talviaikaan siirtyminen helpottaa aamuherätyksiäkin muutamaksi päiväksi Ja onneksi ei enää montaa viikkoa töitä!

Muoks: Vielä Kaapo onnea hyvistä ultrakuulumisista

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Rae 26+0

 

Voi kuinka ihanaa kuulla Vadelmaunelma, että mukana on vihdoinkin kyytiläinen ja jopa kaksin kappalein!! Nyt alkaa jo olla kriittisetkin ajat takana päin, joten ilolla vain odotuksesta nauttimaan. Olen niin onnellinen puolestanne!

Rae minuakin harmittaa kunnon rapistuminen todella paljon. Toivotaan, että sinä pystyt loppuun asti reippailemaan. Tuo puutumienn ja huimaus kuulostaa joltain verenkierron häiriöltä. Toivotaan, että niihin löytyy jokin helpotus.

Olen tänään tutkaillut vauvavakuutuksia ja aluksi iski ihan suunnaton ahdistus, kun asia on niin sekava. Kaikissa yhtiöissä on erilaiset ehdot ja maksuperusteet. Huoh. mikä suo tutkailla noita. Täytyy jatkaa ja pyytää muutamista yhtiöistä tarjoukset.

.kaapo 22+2

 

Vadelmaunelma! :heart: Ihan mahtavaa että tiitiäiset päättivät jäädä kyytiin kummatkin ja kaikki on hyvin! Haleja lähettelen!

Kvartti, "Taotao" 1v8kk ja "Myyrä" 3vko

 

Kiitos kaikille onnitteluista!:heart: On tuo pieni mies aika ihana! On kyl niin hurmannut molemmat vanhempansa!

Vadelmaunelma ihania uutisia vihdoinkin! :heart:Onnellista odotusta!

Tulin kertomaan synnytyksestä, tekis mieli kommentoida muutakin, mut tuolla tuo pikkunen jo siihen malliin ääntelee että ei taida taaskaan olla aikaa. Toivottavasti sitä jossain vaiheessa tulee! Pikkusella on maha vähän vaivannut ja se työllistää aika paljon. Muutenkin on ehkä ollut vähän raskaampaa mitä odotin, mutta ehkä se tästä ja joka päivä oppii jotain uutta!

Kaapolle onnittelut ultrakuulumisista!

Mulla siis perätilaa ei missään vaiheessa huomattu neuvolassa, kun enää synnytystapa-arvioinnissa ei ole ultraa. Kuulema 1-2 tällästä tapausta sattuu vuodessa, en siis tiedä et meidän alueella, vai suomessa yhteensä. Juu mut tässä kopsuu synnytyksestä lokakuisten puolelta:

Niin siis synnytyksestä...perjantaina 22.10 mulla oli suht kipeitä supistuksia päivällä n. 3/h. Ne loppu sit ku seinään, ja päätin lähtee viel reippaalle kävelylly ja illalla saunaan, josko ne alkas uudestaan. Yölllä heräsin 12 maissa supistukseen, se oli ainut laatuaan, seuraavan kerran heräsin supistukseen 2 maissa, jonka jälkeen seuraava tuli 15 min päästä ja sitten niitä supes tulee alle 10 min välein. Otin 1g panadolia, ja aattelin että pääsen vielä nukkuu. Mut mitä vielä ravasin kotona ees taas ja kävely tuntu helpottavan supistuksiin, mittailin niitten kestoja, olivat 40s luokkaa. Katoin netistä ohjeet millon soittaa synnärille, 2 h supistuksia alle 10 min välein, sitten soitto. No pelkäsin koko ajan että ne supistukset loppuvat, mut kyl niit vaan koko ajan tuli 4-7min välein. 2h päästä soitin naistenklinikalle, siellä oli vähän tyly kätilö joka sano että tulla jos kotona enää pysty olemaan. Kävin vielä suihkussa ja pakkailin viimesiä tavaroita. Lähettiin miehen kanssa ajamaan kohti naistenklinikkaa puol 6 maissa. Supistukset olivat jo aika kovia. Naikkarille käyrille, missä supistukset olivat tosi inhottavia, kun en voinut liikkua, mies hieroi selkää. Kätilö teki alatutkimuksen, ja ihmetteli kun oli 5cm auki ja pää tuntuu hyvin! Eikun synnytyssaliin! Mietin epiduraalia ja kätilö suositteli sitä. Supistukset olivat jo tosi kovia ja ravasin ympäri synnytysalia. 7 jälkeen sain epiduraalin, joka ei onnistunut kerrasta, tai sen kanyylin laitto ei onnistunut kun toisella kerralla. Oli vielä kiva kun mun piti istuu selkä kaarella ja supistus tuli samalla, ei ollut mikään kauheen kiva fiilis! Epiduraali oli ihana aine, ja katoin vaan hämmästyneenä supistuksia monitorista, kun ei ne tuntuneet missään! 8 maissa aamuvuoron kätilö tuli puhkasee kalvoja, ja ihmetteli kun ei oikein tunne kohdunsuuta, tuli epäilys olinko sittenkään ollut 5cm auki. Toinen kätilö tuli kokeilemaan, ja samalla meni lapsivedet. Kätilö heitti epäilyksen perätilasta. Ultrasivat ja epäilys osottautui oikeaksi, vauva oli perätilassa. Sitten ravas lääkäreitä ultraamassa, arvioivat vauvan kokoa ja pään ja vatsan ympärysmittoja. Kysyivät mitä haluan tehdä, vai luotanko heidän arvioon. Tietty luotin heidän arvioon, ja samalla pelkäsin mikä on tuomio, toisaalta ajattelin olevani pelkuri, kun halusin sektion, ja toisaalta harmitti jos ei saa kokea alatiesynnytystä. Tuomio oli kiireellinen sektio. Vauvan kokoarvio heitteli 3,7-4,2kg, pelko oli että koska olin yli LA:N (41+1), vauvan kallon luut olisivat jo alkaneet umpeutua, ja vauva voisi jäädä päästään kiinni, silloin olisi neuvot vähissä. Neuvolassa siis ei oltu huomattu perätilaa, ja koko ajan kaikki olivat siinä uskossa että pää on kiinnittynyt alhaalla. Minua ruvettiin valmistelemaan leikkuriin ja mies meni vaihtamaan vaatteita. Leikkurissa sain lisää epiduraalia, ja pelkäsin että leikkaaminen sattuu. Eihän se sattunut, mutta kyllä se kaikki venyttäminen ym tuntuvat vähän ilkeelle. klo 9.54 tuntsin kun pikkunen vedettiin ulos, ja alkoi kauhea parkuminen, pieni poikamme oli syntynyt. Puhdistelujen jälkeen sain pienen nyytin rinnalle, ja päästiin miehen kanssa ihastelemaan tulokasta. Mies lähti kötilön ja vauvan kanssa pesulle, minua kursittiin kasaan ja siirryin heräämöön. Siellä vietin tylsät 2h, onneks mies tuli lopussa pitämään seuraa, ja kertoi pikkumiehen imevän paidansa hihaa Päästiin lopulta osastolle. Lauantaina en vielä päässyt kunnolla jalkeille, mutta jo sunnuntaina sain olla ihan normaalisti pystyssä. Opeteltiin vauvan hoitoa, ja ooteltiin että maito nousis, pienellä oli kauhea imemisen tarve! Sunnuntai oli hiukan hankala, vauva oli kuikkunen, ois halunnu imeä vaan koko ajan, eikä malttanut oikein nukkua. Oli aika epätoivonen fiilis, kun mies joutui lähtemään kotiin. Vauva oli rinnalta rinnalle huutojen kerä yli 3h, ennen kuin joku ihana yökkö antoi luvan lisämaitoon. Sen jälkeen pieni sai vasta unen. Aamulla kysyin lisämaidon perään uudestaan, ja pitkin hampain minulle sitä annettiin. Maanantaina päivällä oli lääkärin tarkistus, pienellä oli kaikki hyvin, saatiin kotiutuslupa, mutta lisämaitoa pitää antaa, kun paino oli tippunut liikaa. Kannattaa vaan olla kovana ja vaatia lisämaitoa, jos selkeesti vauva on nälkänen ja maitoa ei tule! Itse ensikertalaisena en älynnyt vaatia tarpeeksi lujaa. Sitten ollaankin opeteltu vauva-arkea, ja kohtalaisesti se on ruvennut sujumaan. Pieni saavutti viikossa syntymäpainonsa, eli ruoka on ainakin maistunut Itsellä on ollut aika alakuloinen olo, itkettä tuon tuostakin, ja kaipaan kauheesti vauvamahaa ja raskausaikaa. Nyt se onneks rupee vähän helpottamaan!


Vielä pikasee liikunnasta. Mä en alussa oikein jaksanut liikkuu, tossa keskivaiheen paikkeilla virtaa tuli takas ja jakso jo jotain tehdä. Kunto oli kyllä jo ihan nollassa! Aloin pyöräillä töihin, siitä tulikin ihan hyvä lenkki n.8km suuntaansa. Mammalomalla yritin kävellä päivittäin reippaita kunnon lenkkejä, ja huomasin että kuntoni oli parantunut. Synnärilläkin kävelin veilä niin lujaa ettei meinannu kätilö pysyy mun perässä mut mä oon aina kävelly lujaa, ja siinä mielessä onnellinen ettei raskaus vaikuttanut siihen, vaan pystyin vetää lujaa loppuun asti. Nyt toi leikkausarpi vähän hidastaa menoa hetkellisesti Mut suosittelen kyllä harrastamaan liikuntaa, jos suinkin jaksatte. Synnärillä sanoivat suoraan että toivuin niin nopsaan sektiosta, koska mulla oli hyvä kunto. En ollut sairaalassa kuin 2 yötä, yleensä sektiosta ollaan kai 3-4 yötä.

Mut joo nyt syöttämään pikkumiestä, ettei hermostu lopullisesti!

danuli + toppis 9pvä

p.s koitan aina välillä keritä poikkemaan täälläkin

 

Kovasti, kovasti onnea Danuli pikku nappulasta :heart: ja kiitokset synnytyskertomuksesta. Vaikuttaa sille, että sinulle jäi ihan hyvä kokemus synnytyksestä, vaikka odottamattomia yllätyksiä mukaan mahtuikin.

Tervetuloa Vadelmaunelma ja tuplaonnittelut myös

Kaapolle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista Jos vauvavakuutusten viidakko vaikuttaa ihan mahdottomalle, niin kannattaa ehkä suosista ottaa se samasta yhtiöstä kuin muutkin vakuutukset. Sitten ainakin saa keskittämisalennukset yms. Me otettiin OP-Pohjolasta, koska asuntolaina ja kaikki vakuutukset on siellä. Saatiin edullisemmin sitten kuin muualta.

Rae ja Keltakaneli Minun liikunnat on olleet melkein koko ajan pelkkää kävelyä, kun alussa sykkeen nousu oksetti ja nyt tuntuu sen verran painetta tuolla alhaalla ettei reippaampi tahti innosta. Mutta hyvin pystyy edelleen juoksemaan junat ja bussit kiinni eli jonkinlaista kuntoa on vielä tallella

Smi 30+6 Huomenna poksuu (ja mennään neuvolaan)

 

Moikka!

Aloitin meille uuden pinon ilman kuukausi määrettä, kun sitä ei pysty otsikkoon muuttamaan, vaikka pino jatkuisi useamman kuukauden. Nimesin pinon nyt vol.6, koska on kuudes pino tämän vuoden puolella. Tuolla vauvakuume-puolella onkin ollut plussatuulet suotuisia, joten toivottavasti täälläkin keskustelu vilkastuu. Itsehän jo lähden pian synnyttäänkin...

Linkki uuteen pinoon:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/1868362-noin-kolmekymppiset-ekakertalaiset-vol-6-a/#post22370134

Keltakaneli 35+1