Päivittäin olen käynyt juttujanne lukemassa, mutta en ole jaksanut itse kirjautua
Nyt poika nukkuu, ja hetki omaa aikaa, joten jos sitä jotain kuulumisia kirjoittelisi..
Omaan napaan ei kuulu oikein mitään ihmeellistä. Masu alkaa selvästi jo hieman kasvamaan, äitiyshousut olen ottanut jo käyttöön. Omat farkut ei enää päälle mene, alkaa puristamaan ikävästi päivän mittaan. Muutamat housut löytyy omasta takaa ennestään, mutta ovat sen verran isommat, ettei tähän mahaan niitä vielä pysty pitämään. Löysinkin kirppikseltä useammat äitiyshousut, kahdet pienemmät, joita voi nyt jo hyvin pitää. Huomattavasti mukavammat päällä kuin omat housut, joista joutui jossain vaiheessa päivää avaamaan nappeja
Pahoinvointia ei enää ole, eikä kovin paljon enää edes väsytäkään. Uutena oireena on tullut hikoilu ja hengästyminen. Juuri mitään ei tarvi tehdä, kun hiki lentää ja puuskutan hengästyneenä..
Naurukohtaus oli saanut ikäviä uutisia :hug: Toivon ja uskon, että on kuitenkin väärä hälytys. Äitilleni aikoinaan myös sanottiin, että todennäköisesti odottaa down-vauvaa (tulos oli todella hälyttävä kuulemma). Käytyään lapsivesitutkimuksessa todettiin vauvan olevan terve tyttö. Toivottavasti teille käy samanlailla! Jaksamisia!
hobitti Kyseli vauvahankinnoista. Muutama vaatekappale on tullut kirppikseltä ostettua, vaaleanpunaisia
Meillä löytyy ennestäänkin jo paljon vaatteita ja tarvikeita, joten paljon ei varmasti tule koko raskausaikana mitään hankittua. Jotain pientä kuitenkin on aina pakko, vaikka tarvetta ei niin olisikaan =)
Hippu84Espoo Täälläkin nähdään mitä ihmeellisempiä unia, todella tapahtumarikasta yötä aina vietellään: milloin olen sodassa, välillä uppoavassa laivassa tai putoavassa lentokoneessa jne. Aika painajaismaisia unet siis ovat. Vauvasta en ole mitään vielä nähnyt, ehkä onni, sillä painajaisia en vauvasta haluaisikaan nähdä..
mimmali Meillä on myös petipuuhat jäänet aika vähäisiksi, mutta niin se oli poikaakin odottaessa. Mies parka joutui silloin pitkään olemaan ilman, kun minua ei kertakaikkiaan kiinnostanut.. Synnytyksenkin jälkeen meni muutama kuukausi ennen kuin "uskalsin" ruveta taas puuhiin. Toivottavasti tässä raskaudessa edes vähän enemmän kiinnostaisi, tai mies sanoo että jää viimeiseksi raskausajaksi tämä..
Paukkuli Minä kerroin äidilleni puhelimessa raskaudestani melkein heti plussatestin tehtyäni. Pari viikkoa sitten kerroimme isälleni ja hänen perheelleen ja mieheni vanhemmille. Kahvilla käydessämme vain sanoimme, että lokakuussa meille tulee vauva, jos kaikki menee tällä kertaa hyvin. Omille isovanhemmille en ole vielä kertonut. Ultran jälkeen (ensi viikolla) ajattelin laittaa heille postissa isovanhemmuuden onni kirjan, jonka etusivulle kirjoitan pienen värssyn, jolla kertoa raskaudesta. Mummini pitää kaikista värssykirjoista yms, siksi haluan heille näin kertoa.
Ultrista olette puhuneet. Itse olen halukas osallistumaan kaikkiin mahdollisiin ultriin, mitä kunta tarjoaa, ja yksityisestikin voisin mennä, jos tuntisin tarpeelliseksi. Jokainen tietysti tekee, kuinka itse parhaaksi näkee, mutta itse koen tärkeäksi etukäteen tietää, jos vauvalla olisikin joku hätä. Jos todettaisiin varmaksi, että vauvalla olisi kehitysvamma, niin todennäköisesti menisin keskeytykseen, vaikka pahalta tuntuu pelkkä ajatuskin. Terveenkin lapsen kanssa elämä tuntuu välillä olevan hankalaa ja raskasta, saati mitä se olisi kahden pienen lapsen kanssa, joista toinen vammainen.. Omat voimavarat tietäen, joutuisin varmasti ikävän päätöksen tekemään. Toivottavasti en näiden asioiden kanssa joudu edes miettimään! Jos meille kuitenkin seulonnoista huolimatta syntyisi kehitysvammainen lapsi, asiaan sopeuduttaisiin ja olisi hän meille yhtä tervetullut ja rakastettu kuin tervekin lapsi..
Tulipas taas kirjoitettua kerralla sitten enemmänkin.. Nyt ruoan laittoon, mieskin sieltä pian kotiin tulee töisä.
gibbon ja mytty 11+4
ps. Uusille paljon tervetuloa! Kylläpä meitä lokakuisia onkin jo paljon